Sydämellistä leivontaa

Keksejä keksejä… Lasten herkkuja (ja tietysti aikuistenkin) ja lisäksi yleensä helppoja ja yksinkertaisia valmistaa. Itse en suuremmin pidä keksien valmistamisesta, koska ne ovat hivenen tylsiä. Aineet sekaisin kulhossa, keksit pellille ja uuniin. Vaihtelevuutta reseptiin tuovat tietysti raaka-aineet ja valmistusmenetelmät. Jotkin keskit ovat ns. nokarekeksejä eli sekoitettu taikina asetellaan leivinpaperin päälle nokareiksi. Toisissa tapauksissa taikinan annetaan hetken jähmettyä jääkaapissa ja sen jälkeen se kaulitaan ja siitä otetaan muotilla keksejä. Tämä on tapana taikinoissa, jotka sisältävät erityisen paljon rasvaa. Näin taikinaa on helpompi käsitellä.

Ylhäällä oleva keksi on yksi niistä, jotka tein kaverilleni hänen tupareihin hieman yli kuukausi sitten. Jep jep, olen taas hyvin liikkeellä. >< Niiden resepti sisälsi paljon margariinia, joten taikinan täytyi parin tunnin ajan jäähtyä viileässä. Sain idean kekseihin, kun halusin vihdoin viimein käyttää iänkaiken jääkaapissa majailleet kookoshiutaleet ja lisäksi leipoa kaverille jotain pientä tuparien kunniaksi. Onnistuin ja kekseistä tuli mukavan kookosmaisia. Tykkään kookoksesta, joten voisin laittaa sitä vaikka kaikkialle leivonnaisiini: brownies’iin, kekseihin, kakkutaikinoihin, täytteisiin, koristeeksi… Rasvaa ja makeaa, mikäs sen parempaa. ;)

Näistä toisista kekseistä ei sentään ole ihan kuukautta. Lupauduin vastaamaan jälkiruuasta eräässä kouluni tapahtumassa ja teeman mukaisesti päädyimme toisen ruokavastaavan kanssa ranskalaisiin voipipareihin. Ihan perusresepti siis jälleen kerran: margariini ja sokeri sekaisin, lisätään vaniljasokeri ja lopuksi vehnäjauho-leivinjauheseos. Taikina tasaiseksi, pariksi tunniksi kylmään, muotilla kuvioita pellille ja uuniin n. 15 minuutiksi.

Päätin käyttää näihinkin ihanan söpöä ja pientä sydänmuottiani. Ikävä kyllä minun on vielä harjoiteltava taikinan kaulitsemista täysin samanpaksuiseksi kaikkialta, sillä joistain kekseistä tuli todella tummia. No, ne syötiin sitten perhepiirissä. ;) Muuten keksit ovat meilestäni aivan liian yksinkertaisia eivätkä maistu kuin, no, makeilta ja rasvaisilta. Suunnitelmassa oli siis ehdottomasti tehdä näille kekseille täyte ja mikäpä olisi parempaa kuin suklaaganache? Mmm, ihanan tummaa suklaata, margariinia ja tomusokeria keitetään alhaisella lämmöllä kattilassa ja luskoidaan kahden keksin väliin. Ja vaikka välillä suuhunkin…

Valmis täytekeksi, voilà! Pahoittelen 70-luvun tyyliä...

Lakritsijuustokakkua ja paahtovihannespannukakkua tupareihin

Ooh, olen niin jäljessä näissä posteissa! Nytkin olen vielä omissa tupareissani ja pidin ne joskus syyskuun eka viikonloppu! Dear gosh… Sen takia aion murskata kaksi keksiä yhdellä kertaa (joo, huono heitto) ja laittaa samaan tekstiin kaksi eri leipomusta, tosin molemmat tuolta tupareista. Hooh, pitäisikö tässä nyt ryhdistäytyä pikkuhiljaa, ainakin ennen omia syndejä koska sinne tulee taas leivottua ainakin kolmea eri juttua… 

Lakritsi-salmiakkijuustokakku

Löysin jostain blogista joskus pari kuukautta tms sitten lakritsijuustokakun ohjeen. Se oli oikein suomalainen ohje, sillä lakritsin lisäksi pohjan väliin tuli puolukkahilloa. Ohje ylös ja odottamaan sopivaa hetkeä. Tupareissa pitää olla kakku ja niinpä sitten päätin vääntää kyseisen herkun. En uskonut vieraillani olevan suurempia ongelmia verenpaineensa kanssa joten eiköhän kakku tekisi kauppansa. Varsinkin kun olin kutsunut lähes kaikki tuntemani ihmiset, jotka paikan päälle voisivat tulla suuremmitta ongelmitta.

Sovelsin ohjetta hivenen, sillä iskältä löytyi vain vadelmahilloa. Lisäksi ostin lakritsin sijasta salmiakkia ja meinasi tulla tenkkapoo, kun pelkäsin kakusta tulevan liian tuhtia. Onneksi iskä oli tuonut Hartolan markkinoilta täytelakua ja näppäränä likkana raaputin banaani-ja suklaakuorrutteet pois ja otin pelkät lakuosat mukaan. Kas, kyllä mulla taas välähti. :D

Muuten ohje on ihan perusjuustokakun ohje: keski-voipohja, sille hillo ja sitten täyte päälle. Ensin lakritsikarkkeja keitettiin kerman kanssa niin, että seos muuttuu tummemmaksi. Kulhossa sekoitetaan tuorejuustoa 400 g, sokeria sekä 2 munaa. Sekaan kerma-lakritsiseos ja kaadetaan vuokaan keksipohjan ja hillon päälle. Koko komeuden päälle tulee vielä raastettua suklaata ja itse käytin, tietenkin, tummaa. Lidlin suklaa on hyvää, ei aina sentään tarvitse ostaa mitään Lindtiä tms. Kakku uuniin n. 40 minuutiksi tai siihen asti, kun täytteeseen tungettuun tikkuun ei enää tartu mitään. Huomasin ettei minulla ollut ohutta tikkua, joten jouduin käyttämään pyöreävartista pikkulusikkaa. Siitä johtuu reikä kakun keskellä. :D

Kakusta ei tullut yhtään liian salmiakkinen vaan todella maukas! Raikas juusto ja lakristi toimivat hyvin yhteen ja hillo antoi vielä oman makusäväyksensä. Suosittelen vahvasti tätä kakkua kaikille lakufaneille! (Ja se maistuu vielä yhtä hyvältä baari-illan jälkeen ilta-/aamupalaksi ;) )

Paahtovihannespannukakku

Kun juodaan, niin aina tulee nälkä. Niinpä bileissä pitäisi aina tarjota jotain purtavaa vieraille. Tarvitaan jotain, joka kelpaa kaikille (eli siis kasvispainotteinen) ja jota tulee kerralla iso annos, eli piirakkavuoka tai koko pellillinen. Minulla on ollut useampaankin otteeseen tarkoitus valmistaa tämä paahtovihannespannukakku, joten selailessani reseptikansiotani ja päästessäni tähän ohjeeseen, päätin heti tehdä sen.

Koska itse tykkään kasviksista ja vieraiksikin oli tulossa kaksi täysin kasvissyöjää, niin valinta oli senkin takia helppo. Ensin valmistetaan taikina: 6 dl maitoa, 3 dl jauhoja (mielellään täysjyvä), 1tl suolaa ja mausteita maun mukaan. Taikinan annetaan turvota kulhossa n. puoli tuntia ja sillä välin voi pilkkoa kasvikset. Kasviksia voi laittaa maun mukaan, minä käytin 2 paprikaa, 2 sipulia, valkosipulia ja kokonaisen kesäkurpitsan. Palat kulhoon ja päälle mausteöljyä tai tavallista öljyä ja mausteita. Sitten voidellulle uunipannulle 250 asteeseen n. 15 minuutiksi. Kannattaa kääntää välillä.

Sitten vatkataan taikinaan yksitellen 3 munaa, lisätään yrtti- tai muita mausteita ja kaadetaan taikina vihannesten päälle. Kannattaa todella olla varovainen ettei seos pääse pelliltä lattialle kun pannukakku laitetaan vielä takaisin uuniin 15-20 minuutiksi. Ja hyvää tulee! Kunhan ei mausta liikaa. Olin melkein yllättynyt kun pannari hupeni viimeistä murua myöten! Tämä on todella hyvä, helppo ja nopea illanistujaisruoka, joka on lisäksi terveellinen ja ravitseva. Taikinaan voi juuri ennen kaatovaihetta tietysti ripotella esim. kinnusuikaleita tai vaikka katkarapuja, jos kaipaa hieman lihaisaa otetta. Mutta kasvissyöjät ainakin tykkäävät ja mikseivät kaikki muutkin. 

Suklaa-maapähkinäkeksit

Suklaa-maapähkinäkeksi ennen uunia

Aina, kun olin pieni ja katselin kun äiti leipoi, oli minun pakko saada maistaa taikinaa. Pullapitkon päät olivat ehdottomasti minulle varatut ja kuka nyt ei ole syönyt piparkakkutaikinaa leipoessa? Varmasti vanhempinakin ihmiset haluavat edelleen nuolla lusikat, vatkaimet, kulhot, syödä rumin keksi (tai pari) ennen kuin ne edes ehtivät uuniin ja tietysti maistella piparkakkutaikinaa, tuota taikinoiden taikinaa. Minkäs teet, mutta jotakin siitä mausta katoaa, kun leipomus laitetaan uuniin. Hmm, olisiko syynä kenties se, että uunissa kaikki maistuu vähemmän rasvaiselta ja makealta? Ah, alkukantaisia vaistojamme…

Viimekuisia tupareitani varten päätin tehdä jotain maapähkinäistä ja siksi ostin maapähkinähippuja ihanaisesta Behnford’s-kaupasta. Kanadan matkan jälkeen monet tuotteet ovat tuttuja (siis ainakin kaupan hyllyltä) ja ikävä iskee aina, kun kauppaan astelen. Ja tietysti haluaisin kokeilla vaikka mitä erikoisia suklaita ja muita tuotteita. Tosin en kyllä ikinä koskisi kakkumixeihin; mielestäni kakkuja ei vain voi tehdä pulverin avulla! Joka tapauksessa, Montrealissa opin tuntemaan erinäiset, mm. kekseihin käytettävät hippuset ja niinpä ostin pussillisen maapähkinäherkkuja. Kaupasta saa myös suklaahippuja, joita voi kokeilla vaikka valkosuklaakeksien tai tavallisten keksien joukkoon.

Laitoin kekseihin koko pussin, vaikka ohjeen mukaan vähempikin olisi riittänyt. En kuitenkaan halunnut jättää mitään pussinpersusta kaapin pohjalle (vaikka tosin olisin hyvin nopeasti keksinyt jotain, johon ne käyttää), joten tungin ne kaikki taikinan joukkoon. Osasta keksejä tuli siis hyvin maapähkinäisiä. En itse asiassa edes pidä maapähkinän mausta, mutta suklaan kanssa se toimii. Nämä keksit tehtiin kaakaojauheen avulla ja siksi seuraavat suklaakeksit pitää tehdä sellaisen ohjeen avulla, johon tulee ihan kunnon suklaata. Kenties vaikka Behnford’s:sta jotakin erikoista.

Ylpeyden aihe: ranskalaiset macarons

Ehdottomasti yksi lempibloggaajistani on amerikkalainen, New Yorkissa asuva Robyn eli roboppy. Hän kirjoittaa uskomattoman hauskalla ja ironisella tavalla syömisistään Nykin ihanissa ravintoloissa, kahviloissa, jäätelöbaareissa… Hänen kauttaan tutustuin myös eräseen herkkuun, josta en oikeastaan ollut kunnolla edes kuullut ja joka ei vielä siinä vaiheessa (viime kevät eli olin siis Montrealissa) ollut Suomeen rantautunut: macarons. Ne ovat todella kuuluisia (ovat ovat!) ranskalaisia leivonnaisia, jotka tehdään mantelijauheesta, valkuaisista ja tomusokerista. Mukaan voi laittaa esim. kaakaojauhetta tai elintarvikeväriä. Myös hasselpähkinäjauhetta voi käyttää.

Lueskelin siis vaihdossa ollessani Robynin hehkutusta näistä pienistä ihmeistä ja mieleeni heräsi ajatus, että minä myös haluan kokeilla! Vihdoin, viimeisinä päivinä Montrealissa ostin eräästä kahvilasta pistaasi-pähkinä-macaronsin. No, se ei mielestäni kyllä kovasti pistaasilta maistunut, mutta rakenne oli ihanan sitkeä… Seuraava ajatus: pakko tehdä itse! Ja näin lopulta tapahtui! Päätin rohkaistua ja tehdä leivoksia tupareihini tarjolle.

Macarons eivät kuitenkaan ole pelkästään nuo keksit vaan ne käsittävät kaksi keksiä, joiden väliin on laitettu… no, esim. suklaatahnaa, maapähkinälevitettä, lemon curdia… Mitä nyt mieli tekee. Minä päätin kokeilla myös toista, pitkään mielessä ollutta juttua eli tuota lemon curdia, suomeksi vaikka sitruunatahnaa. Siihen tulee siis sitruunan kuorta ja mehu (ja minun tapauksessani myös greipin kuorta ja mehua) ja sokeria, jotka keitetään kattilassa ja sitten joukkoon lisätään vatkattuja keltuaisia. Ja vähän voita. Seosta keitellään niin kauan, kunnes se on sakeaa. Minä keitin ja keitin ja keitin ja olin, että pashat, ei tästä nyt tullu kuin lientä! Mutta kappas, kärsivällisyyttä vaaditaan, sillä jäähdyttyään seos jämähti ja sitä pystyi lusikoimaan. Täydellistä täytettä! Ihanan sitruunainen maku, muttei kuitenkaan liian hapan. Sitä olisi voinut vaikka lusikalla syödä suoraan purkista, mmm…

Valmis macaron!

Myös macaronsit onnistuivat, ja vielä ekalla kerralla! Wohoo! Ne eivät ole ihan yksinkertaisimpia luomuksia, sillä niihin tulee vatkattuja valkuaisia (ja niiden erottelu on aina eräänlainen trilleri), sokeria, mantelijauhoa, hiven suolaa ja tomusokeria. Minä lisäsin joukkoon vielä vähän matcha-pulveria väriä ja makua antamaan, mutta olisin voinut lisätä enemmänkin. Sitten vain taikina pursotinpussiin ja leivinpaperille pieniä, mahdollisimman pyöreitä nappeJa. Uunissa keksit saavat olla 10-15 minuuttia, kunnes ovat hiukan ottaneet väriä ja ovat jämähtäneet. Minä paistoin ekan pellin vahingossa 175 asteessa 150 sijaan, joten toinen pelti näytti paljon vaaleammalta eli siis matchan väri (vihreä) tuli paremmin esiin.

Toisen satsin tulosta: parempi vihreä väri

Sitruunatahna sopi kekseihin, kokonaisuus oli hyvin onnistunut! Piti vain olla tarkkana, etten laita täytettä liikaa. Ylitsepursuava macarons ei ole chic. Eka pelti sai enemmän lämpöä joten ne olivat rapeampia. Toisesta pellistä osa kekseistä jäi jopa kiinni leivinpaperiin. Tupareissakin kaverit kehuivat keksejä ja kaikki ne menivät. Helsinkiinkin on itse asiassa rantautunut kahvila Framboise (ranskaksi vadelma), joka näitä herkkuja tarjoaa. Hintaa ihanuuksilla on huikeat 3,60 € tai jotain vastaava kappale! Omat palleroni olivat varmasti halvempia, johan on kova kate kaupalla! Täytyy kyllä vielä joku päivä mennä tarkastamaan lafkan tuotteet; olenko minä vai paikallinen leipuri parempi. Hmm, seuraavaksi aion kyllä kokeilla hasselpähkinäjauhetta ja laittaa osaan taikinaa myös kaakaojauhetta. Ja suklaatahnaa väliin, tietenkin. 

Ihana suutuntuma:sitkeää, tahmeaa, sitruunaista, makeaa. Chomp!