Ina Gartenin Outrageous Brownies

No nyt näitä posteja tulee kuin liukuhihnalta! Viimeiset postit kehiin ennen kuin suuntaan kohti uuden vuoden vastaanottajaisia. (Ja sitä ennen laittamaan vähän ilmettä silmään ja vaihtamaan vaatteet.)

Sain Egyptin lomalla kuulla, että kaveriporukan uuden vuoden juhlinta voitaisiin hoitaa yhden kaverin vanhemien luona maaseu…eikun siis Tuusulassa. Olin yhden kaverini kanssa pohtinut uuden vuoden juhlintaa kokkausteemalla, mutta koska meidän molempien kämpät ovat yksiöitä, niin totta kai otimme mielellämme vastaan tarjouksen juhlia kunnon porukalla kunnon tiloissa. Score!

Siinä sitä nyt on rasvaa ja suklaata kerrakseen!

Ensin mielessäni oli suklaajuustokakku, mutta koska en sitten löytänytkään sitä haluamaani ohjetta netin ihmeellisestä maailmasta, päätin kääntyä jo pitkään mieltä kutkuttaneeseen brownie-ohjeeseen. Tämä bloggaaja laittoi Ina Gartenin browniet parhaimmaksi brownieohjeeksi, SIKSI brownieohjeeksi, ja oh boy, mikä ohje se onkaan! Siihen menee 450 grammaa rasvaa ja yhteensä 950 grammaa suklaata! Ohjeen on PAKKO olla jotain todella mahtavaa, koska suklaa nyt ei mitään ihan halpaa ole, jos haluaa kunnon tavaraa käyttää.

Suklaaihanutta suoraan uunista

Loppumetreillä kuitenkin jänistin ja tein kuuden munan ohjeen sijasta viiden munan ohjeen, koska huomasin ostaneeni sittenkin 110 g liian vähän suklaata enkä halunnut ostaa enää YHTÄÄN lisää. Rajansa kaikella. Pelkäsin, että annos olisi valtava ja varauduin kahdella eri astialla, mutta annos mahtui juuri ja juuri ylläolevaan uunivuokaan. Kenties koko ohje ei olisi mahtunutkaan.

En käyttänyt pähkinöitä (ne puuttuvat oheisen linkin ohjeesta, niitä tulee 3 kuppia eli siis 7,5 desiä), koska suklaata jäi yli 5 munan ohjeesta. Laitoin 2 kuppia suklaahippuja ja puolikkaan murskattuja piparkakkuja. Ei niitä pipareita tietenkään maista, mutta ehjiksi jääneet valko- ja tummasuklapalat ovat ihania sattumia.

Aluksi ajattelin, ettei ohje ole mitenkään ihmeellisen hyvä, mutta täytyy myöntää, että olen saanut potkia itseäni etten ole tuhonnut koko brownieannosta viemättä murustakaan uuden vuoden valvojaisiin! Vaarallista ainetta! Käytin 100 g valkoista, 100 g 70 %:sta, 250g Fazerin tummaa leivontasuklaata, 200 g Faxerin maitosuklaata ja vielä 200 g Fazerin tummaa suklaata, joten maku on mielestäni juuri sopiva eikä liian makea. Tuhtia se kyllä on, voi pojat! Ei jaksa syödä paljoa…ja pahka, en nyt jaksa huijata vuoden vikassa postissa. Kyllä tätä ähkyyn asti syö melko kepeäsi. Ja varmaan vähän ylikin, jos kukaan ei näe…

Brownies pitää säilyttää jääkaapissa ja todellakin leikata vasta muutaman tunnin viilennyksen jälkeen, muutoin homma kusee. En ole vielä niin monia brownies-ohjeita tehnyt, jotta voisin julistaa tämän ehdottomasti kaikkein parhaaksi, mutta todella hyvä ohje se on! Tuskin kyllä aion enää sitä kokeilla, koska jotenkin vain 450 grammaa yhdistettynä 950 grammaan suklaata on aika karmiva ajatus… Mutta ainakin 2009 loppui osaltani makeasti!

Uskaliaille mittamuutokset: 1 kuppi on siis 2,5 dl, 1 pound = 450 g, 12 oz= 340 g ja 6 oz= 170 g. Ja eikun leipomaan! 

Tummaasuklaata kiittää ja kumartaa kaikkia lukijoitaan kuluneesta vuodesta! Vaihtukoon vuotenne hyvässä seurassa hyvän ruuan ja hyvän (sekä kohtuullisesti annostellun) juoman parissa! Olkoon myös ensi vuosi täynnä maistuvia herkkuja, uusia reseptejä ja kokeilemisen arvoisia ravintoloita! Palataan asiaan ensi vuoden puolella, silloin onkin aika vähän pistää kuluneen vuoden parhaimpia ruokia ja ravintola-annoksia pakettiin.

Egyptin loma! Osa 3, 23.12.2009

Paviaani

Keskiviikkoaamuna heräsimme aiiikaisin (klo 6.00) ollaksemme heti puoli kahdeksalta valmiina ajamaan 2 ½ tuntia Välimemeren rannalle Aleksandriaan. Matkalla Aziz halusi näyttää meille pientä, maksutonta eläintarhaa, mutta olisi kyllä voinut olla näyttämättä, niin pienissä ja kamalissa häkeissä eläimet elivät! Tämän paviaaniraasu joutui istumaan virikkeettömässä häkissä, vaikka sen ympärillä oli pieni aitaus, jossa edes vähän juoksennella.

Domedraadi

Isoillakin eläimillä oli pienet aitaukset, joissa ne makoilivat. Kamalampia oli leijonien häkit, joissa eläimillä oil juuri ja juuri tilaa kävellä edestakaisin. Sitä ne sitten tekivätkin muiden virikkeiden puutteessa. Kamalaa! Olisin mielummin maksanut, jos sillä rahalla olisi voitu antaa eläinparoille enemmän tilaa! Ja osa leijonista oli myös melko laihoja.

Krokoja

Krokoilla sentään oli vettä.

Domedraadi!

Tämänkään domedraadin aitaus ei ollut paljoa isompi, jotta se mahtui vähän makoilemaan. Kyllä me ihmiset ollaan julmia! Korkesaaressa onneksi eläinten asiat on paremmin, leijonat saavat ihan citykaniakin. Vaikka luonnossa vapainahan niiden pitäisi olla…

Näkymä Aleksandriaan

Halusimme siis äidin kanssa vähän vaihtelua ja koska Aziz tarjosi matkaa hyvään hintaan (700 EGP yhteensä eli siis n. 90 €), niin suostuimme reissuun. Ajettuamme kolmisen tuntia Aziz parkkeerasi rannan tuntumaan ja me äidin kanssa vähän jaloittelimme ja otimme muutaman kuvan.

Presidentin palatsi

Pällistelimme myös presidentin palatsia aidan läpi. Aziz vitsaili, että hänestä tulee seuraava Egyptin presidentti. Tulisikin! Sitten voisin kertoa kaikille, kuinka ollessamme lomalla Egyptissä tuleva pressa oli meidän autokuski! Ehkä sitten seuraavalle Egyptin lomalle saisi vähän paremman majoituksen, kenties jopa pressan palatsista…

Hullua liikennettä myös Aleksandriassa

Kairon liikenne on ihan kaaosta ja niin se on myös Aleksandriassa. Jalankulkijoiden on oltava uhkarohkeita jos meinaavat koskaan päästä tien yli.

BTW, tässä paikassa oli vieressä pieni jäätelökoju ja tuskin pääsin sanomasta äidille, että tuossa olisi nyt sitä hänen haluamaansa jäätelöä, niin jo Aziz ojensi meille tuutit egyptiläistä jäätelöä. Mahtava opas-kuski! Jäätelö oli kahta erilaista sorbettia aidossa vohvelissa ja koko komeuden päällä keikkui vielä sellainen normivohveli. Joku marja oli se toinen, mutta toista en nyt saa päähäni. Ehkä sitruuna? Hyvää kuitenkin! (Paitsi se pahvinen koristevohveli.)

Moskeija

Kävimme myös moskeijassa. Naisten ja miesten puoli oli tietysti erikseen. Miehet saivat rukoilla ihan kirkon isossa salissa, kun taas meille naisille oli varattu pieni osa sivustaa. Aiai, kun nuo islamin uskoiset miehet pelkää meidän naisten valtaa. 

Ihania tahnoja ja italiansalaattia (ei niin ihanaa)

Lounaan Aziz oli taas järkännyt kalaravintolasta, josta oli kiva näköala rannalle. Yläkerta oli täynnä kiinalaisia, joiden turistibussi oli parkkeerattu ravintolan ulkopuolelle, joten me saimme ruokailla ylhäisessä yksinäisyydessämme alakerran ravintolassa. Alkupaloiksi saimme taas erilaisia “salaatteja” eli mm. valkosipulista tahnaa, munakoisotahnaa, linssitahnaa, italiansalaattia ja jalopenoja tomaattikastikkeessa.

Keittoa

Keitto oli taas melkoisen mautonta, mutta sitruunaa rusentamalla sen makuun sai piristystä.

Pitaleipää

Leipä oli tarkoitettu tietenkin tahnojen kaapimiseen, mutta minusta ne meni ihan hyvin pelkästäänkin. Aziz hommasi itselleen jostain katkarapu-valkosipulitahna pitäleivän ja osti samalla minulle ja äidillekin omat. Johan on egyptiläisillä tavat, tässähän suomalainen ihan nolostuu! Ja johan meitä nyt syötetään. Ei siinä kyllä mitään, pitaleipä täytteineen oli herkullista. En ihmettele yhtään, miksi ihmiset niistä tykkäävät.

Kokonainen fisu, katkiksia ja friteerattua mustekalaa (?)

Pääruuaksi saimme samanlaisen annoksen kuin edellisessä lounaspaikassa, tosin nyt fileiden sijasta lautasella möllötti kokonainen kala. (Fileitäkin olisimme halutessamme saaneet, muttei tässä nyt ekaa kertaa olla kokonaisen paistetun kalan kimpussa. ) Annos näyttää isolta, muttei tuossa kalassa oikeastaan ollut paljoa syömistä. Kuitekin juuri sopivasti, sillä maha oli jo melko täynnä alkuruokiakin.
Tällä kertaa katkaravut oli paistettu vähän huonosti, sillä niiden kuorien kanssa sai melko lailla tuskailla, että sai kaikki kuoret irti. Ja ehkä siinä meni mukana joku kuorenpalanenkin…

Vielä kupilliset ihanan vahvaa turkkilaista kahvia ja viimeiselle nähtävyyspaikalle eli tutkimaan vähän katakombeja. Niiden jälkeen suuntasimme kohti Kairoa ja olimme hotellille tasan klo 6 illalla, koska matelimme yli tunnin aivan järkyttävässä ruuhkassa! Töistä palaajien ruuhka ja ne 3 miljoonaa autoa… Thank gosh hotellimme ei ollut keskustassa, koska silloin oltais varmaan oltu hotellille vasta kahdeksalta! Järkkyä! Ja sama rumba taas huomenna, heti aamusta…

Jouluaattona hotelli oli normaalien aamiastarjontojen lisäksi valmistanut riisipuuroa! Sen höysteenä oli kookoshiutaleita ja rusinoita eli siis se oli normijoulupuuroa makeampaa, mutta kuitenkin hyvää ja jouluista. Muutoin fiilis ei ollut kovin jouluinen, sillä matkalla uudessa Kairossa sijaitsevaan ostoskeskukseen minulle alkoi nousta kuume ja iltapäivä sekä ilta menikin hotellihuoneen sängyllä hohtaen kuin kekäle.

Kauppakeskusreissu oli kuitenkin onnistunut: käytiin Starbucksissa, ostin vähän koruja, naposteltavaa uuden vuoden juhliin, hedelmiä ja jugua lounasta ja aamiasta varten sekä suklaapäällysteisiä kahvipapuja…kahdesta paikkaa. Ei ole tautia, mihin ei suklaa auttaisi!

Tänä vuonna jouluaattoateria oli vähän erilainen, sillä tilasimme äidin kanssa huonepalvelusta salaatit, hän kana-cecarsalaatin ja minä kreikkalaisen salaatin. Onneksi kuume kuitenkin meni yöllä ohi (jonkinlainen pieni vatsapöpö varmaan) ja olin aamulla pirteä lähtemään takaisin Suomeen. Ehdin jo huolestua, että mitä jos ne kentällä huomaavat minun olevan kuumeinen eivätkä päästä koneeseen epäillen possuflunssaa? No, onneksi ei.

Todella mahtava loma siis! En jaksa edes kaikkea kokemaani kirjoittaa tänne, mutta jos olet menossa lähiaikoina Egyptiin ja erityisesti Kairoon, niin laita tänne kommenttia, niin voin antaa joitain vinkkejä.

Egyptin loma! Osa 2., päivät 21.-22.12.2009

Museon julkisivu

Aloitimme viikon kulttuurilla eli suuntasimme aamusta jokaisen Egyptin historiasta kiinnostuneen must-kohteeseen eli egyptiläiseen museoon. Museoss vierähti 2 ja ½ tuntia tutkiessa erilaisia hieroglyfejä, patsaita, koruja, upeasti koristeltuja sarkofageja, kultaisia kuolinnaamioita, valtavia puisia sarkofajea, ihkaoikeita, tuhansia vuosia vanhoja muumioita ja paljon muuta! Ihan rupesi hengästyttämään kaikki se upea tieto ja taito, millä muinaiset egyptiläiset ovat veistäneet, takoneet, balsamoineet, näpertäneet ja hakanneet kiveen, ja nyt me nykyajan ihmiset pääsemme niitä ihastelemaan. Mitä me jätämmekään jälkeemme? Saasteita ja roskia…

Hard Rock Café!

Luin Egypti-kirjasta, että Hard Rock Café sijaitsee Sharm El Sheikissä, joten voitte (ainakin minut tuntevat voivat) kuvitella innostukseni, kun kuskimme Aziz mainitsi ohimennen sen löytyvän myös Kairosta! Score! Kairon HRC sijaitsi hienolla, vartioidulla hotellialueella. Kävelimme upean luksushotellin aulan läpi tullessamme parkkihallista ja siellä oli metallinpaljastimia, sheikkejä ja kaikenmaailman luksusputiikkeja. Mutten tietenkään välittänyt niistä, vaan mahdollisuudesta ruksia taas yksi maailman sadoista HRC:sta käydyksi!

Egyptissä Hard Rock Cafessakin on buffet

Nää egyptiläiset tosiaan tykkää buffeteista, sillä myös tästä ravintolasta sellainen löytyi, enkä ole vielä missään muualla maailmassa törmännyt kuin à la carte-listoihin. Olin tietenkin vain mielissäni, sillä lopetettuani kanansyönnin ei HRC:n ruokalistoissa taida enää olla minulle mitään syötävää, ellei jälkkäreitä lasketa. Buffet se siis oli ja se osoittautui jälleen nappivalinnaksi. Samoja, hyväksi todettuja tahnoja, marinoituja vihanneksia ynnä muita.

There’s no escaping from the truth!

Istuuduttuamme pöytään äiti pian vinkkasi minulle, että käännypäs taaksepäin katsomaan. Iiih, Aerosmith-sälää seinällä!! Totuutta ei pääse pakoon Egyptissäkään. Bändin kamoja on varmaan melkein joka HRC:ssa ja niin tietty kuuluukin olla, maailman parhaalla bändillä.

Ei ihan tipatonta Egyptissäkään 

Ajattelimme äidin kaa, että tulee oikein nenänvalkaisuviikko, koska Egyptissä suurin osa väestöstä ei juo alkoholia eivätkä kaikki ravintolat sitä edes tarjoa. No, tietysti HRC:ssa piti ottaa yhdet drinkit loman kunniaksi! En muista drinkkini sisällöstä muuta, kuin että siihen tuli granaattiomenamehua ja viskiä ja että sen sai vielä tuplaviskin kera ja vielä lasinkin samalla hinnalla, olisiko ollut 80 EGP eli vähän päälle kymppi. Taas yksi HRC-lasi, score! Ja nähtävästi kun otetaan, niin otetaan sitten tuplaten.

Jälkkäriksi raikasta hedelmäsalaattia… ja vähän suklaamoussea 

Ja pitihän sitä nyt jälkkäreitä maistaa, koko rahalla hei. Otin kuitenkin eniten hedelmäsalaattia ja siihen vähän mukaan suklaamoussea. Hyvää! Pannacotta oli melko mitäänsanomatonta, mutta valkoinen mousse (valkosuklaamousse?) oli yllättävän hyvää. Itse asiassa parempaa, kuin suklaamousse ja sitä ei joka päivä tapahdukaan.

Faarao vartioi illallista

Lounaan jälkeen kävimme vielä kiertelemässä yhtä kaupungin aluetta ja palasimme hotellille. Ilalla oli vuorossa illallisristeily Niiliä pitkin Memphis-nimisellä laivalla. Vuorossa olisi buffet, musiikkia ja tanssiesityksiä, mm. vatsatanssia. Päästiin siis edes kerran myös illalla ulos hotellilta.

Kylmän salaattipöydän antimia

Laivan muu yleisö koostui lähes yksinomaan aasialaisista. Buffet-pöytä ei ollut mitenkään erityinen, sillä suurinosa kylmistä salaateista (mm. erilaisia kasvispateita ja kamalia etikkavihanneksia) eivät olleet minun makuuni ja keitto oli toosi vetistä. Pääruuista kala oli kamalan suolaista, mutta keitetyt vihannekset sentään ihan hyviä. Jälkkäreistä löytyi yksi tosi ihana, siirappinen ja just sopivan makea kakku, mutta muuten jälkkärit oli epäonnistuneita: kakut kuivat ja mousset mauttomia. Suklaavanukas oli selvästi tehty kaakaojauheen avulla eikä siis maistunut miltään. Onneksi olin syönyt hyvän lounaan, niin ei illallisella ollut niin väliä.

Ohjelma oli tosi hyvä! Aluksi joku mies lauloi tunnettuja klassikkobiisejä ja minä en lämmenyt niille alkuunkaan, mutta onneksi sitä kesti vain jonkin aikaa. Loppuillasta meitä viihdytti egyptiläinen musiikki ja miestanssijat (ei mitään Hunkseja tietenkään vaan perinteisiä tansseja), napatanssijatar ja lopuksi vielä huima esitys dervissitanssijalta, joka siis pyöri ympäri yhtä soittoa varmaan kymmenen minuuttia. Napatanssijatar sekä dervissi nappasivat myös yleisöä mukaan pienelle lavalla ja niin meikäläinen sekä heilutti lanteitaan että pyöri kuin hyrrä dervissin ison hameen kanssa. Ja päädyin kymmenien kiinalaisten matka-albumeihin.

Pyramidi Sakkarassa

Tiistaiaamuna määränpäänä olivat Sakkara sekä Memphis. Sakkarasta löytyy muistaakseni Egyptin vanhimmat pyramidit ja haudat, mustabat. Muistaakseni ne ovat ajalta n. 4000 eaa ja niitä kutsutaan porraspyramideiksi niiden muodon perusteella. Myös kuninkaiden haudat ovat pienempiä verrattuja myöhempien kausien faraoiden hautoihin.

Täällä meitä melkein huijattiin kun mennessämme sisään yhteen raunioon yksi mies kysyi lippujamme, katsoi niitä ja otti ne sitten käteensä ja alkoi kertoilla meille kaikenlaista historiaan liittyvää. Kesti onneksi vain hetken ennen kuin tajusin, että mies yrittää väkisin opastaa meille ja myöhemmin tietysti olisi vaatinut maksua palvelustaan, joten pyysin häntä antamaan lippumme takaisin ja sanoin meidän haluavan tutkia paikkoja omassa rauhassa. Huh! Onneksi tajusin ajoissa. Egyptissä ei koskaan saa ottaa mitään, ei esineitä eikä palveluja, vastaan yllättäen, koska niistä AINA vaaditaan maksua, vaikkei aluksi välttämättä siltä näytä.

Ramses II on ollu iso kiho aikanaan

Memphis on joskus ollut Egyptin pääkaupunki, muistaakseni juuri Ramses II:n ajalla. Hänen nimensä on kuullut varmasti monet niistäkin, jotka eivät paljon Egyptin historiaan ole perehtyneet. Hän hallitsi n. 60 vuotta ja eli yli 75-vuotiaaksi! Hän oli oikein faraoiden Farao aikanaan, ja siksi hänelle on aikanaan pykätty vaikka minkälaista patsasta, myös tuo jumalattoman…tai pikemminkin jumalallisen, kokoinen kolossipatsas.

Ui kala lautaselleni

Aziz ehti jo eilen intoilla vievänsä meidät tänään lounalla paikkaan, josta saisi kuulemma herkullisia liharuokia, mutta minun piti tietysti korjata häntä siitä, että me (tai minä) syömme vain kalaa. No, kalaravintolaan tiemme sitten vei, lähelle pyramideja turistihotellien syleilyyn. Paikka oli täynnä intialaisia turisteja. Aasia on iso manner, nyt vain maa vaihtui. No, on niitä intialaisiakin yli miljardi, joten heitä kyllä riittää joka turistikohteeseen.

Salaattibufeen antimia, taas kerran

Henkilökunta (Azizin tuttuja hekin) neuvoi meitä ottamaan buffetpöydästä vain salaatteja ja mehän teimme työtä käskettyä. Täytyy myöntää, että vaikka marinoidut munakoisot, kikherneet ja erilaiset tahnat olivat herkullisia myös täällä, alkoivat ne jo pikkuhiljaa tulla ulos korvista… Nähtävästi kyllästymisasteeni on pieni myös hyvin ruokien suhteen ja onhan se jo ihmeesti nähty viininkin kohdalla. Kyllästymistä suklaaseen odotellaan seuraavaksi…

Rapukeitto

Okei, asiaan. Emme olleet äidin kanssa saaneet edes salaattilautasiamme tyhjiksi, kun tarjoilija toi eteemme kupilliset rapukeittoa, jossa uiskenteli kokonainen saksi. Keitto oli vienon makuista, mutta sitruunamehua lisäämällä siihen sai hieman särmää. Ravut oli keitetty suussasulaviksi. Vihdoinkin vaihtelua!

Kalafilee, katkarapuja ja luultavasti friteerattua mustekalaa

Tarjoilija vei tyhjät soppalautasemme pois ja kysyi, että maistuisiko vielä lisää keittoa. Huh, täällähän saisi todella syödä! Kieltäydyimme kuitenkin lisäannoksesta, mikä olikin erittäin fiksu veto, sillä pian eteemme kannettiin lautaset kukkuroillaan kainkenlaisia mereneläviä. Katkarapujen kuoriminen oli melkoisen sotkuista puuhaa ja kädet haisi loppupäivän, mutta niiden herkullinen maku oli kaiken vaivan väärti! Myös friteeratut mustekalat (?) olivat herkullisia, eivätkä yhtään liian rasvaisia.

Leipäkori

Saimme myös korillisen leipää. Ei mitään erikoista, pehmeää valkoista pullaleipää. Kuuluu käyttää niiden tahnojen kanssa, mutta minä olen siitä outo, että syön niitä mieluummin vaikka pelkästään tai sotken muiden salaattiainesten joukkoon.

Lisää kalaa

Onneksi en koskenut leipään, koska muutoin en olisi jaksanut syödä VIELÄ TOISTA FILETTÄ PARASTA TÄHÄN ASTI SYÖMÄÄNI KALAA! Iskän savustamat lohet, siiat ja ahvenet jäävät kyllä toiseksi tämän herkun kanssa, voi pojat! Kala oli jotenkin saatu paistettua päältä rapeaksi ja päältä suussa sulavaksi. Ei mitään hajua, mikä kala, mutta se oli taivaallista! Äitikin huokaili vielä loman loputtuakin kalan perään. Mikä paikka!

Huh! En normaalisti syö näin paljoa kerralla, muttei olo kuitenkaan ollut liian ähky. Mahaan mahtui vielä pikkuriikkisen siirappista kakkua jälkkäripöydästä ja cappuccinot. Olipahan taas nähty ja koettu tänäkin päivänä! Aziz ajoi meidät vielä hedelmäkojun kautta ja saimme täydennystä hotellihuoneemme hedelmävarastoon. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, vaikka kaikkea muutakin olisi tullut nautittua päivän mittaan. Ja siitä sitten taas hotellille telkkaa katselemaan.

Egyptin loma! 19.-25.12.2009

Helouhelou! Toivottavasti kaikki ovat selvinneet joulusta! Lahjat on avattu (ensimmäiset jo ehkä käyty palauttamassa?), jouluherkut syöty (ne viimeiset kaksi Fazerin konvehtirasiaa ovatkin sitten avaamattomia juhannukseen saakka, kuten aina eikä kukaan halua edes nähdä kinkun hiventä tai joulukalan palaakaan enää), rentouduttu ja nautittu hyvästä seurasta (ja TAAS se äiti sai hermoromahduksen sen kalkkunan täytön kanssa kun just ne luumut jäi ostamatta eikä noita sukulaisia kestä enää sekunttiakaan, thank god alennusmyynnit alko jo!). Minäkin selvisin Egyptistä onnellisena ja suhkoht terveenä, matkalaukut tuli kaikki takaisin ja eikä tuliaisisista kertynyt liikaa painoa. Ehdittiin koneen vaihtoihinkin mennessä ja tullessa just nappiin, vaikka menolennon n. 45 minuutin myöhästyminen jännittikin, mutta aikaa jäi vielä ostaa Münchenin kentältä skumppapuollo! 

Loma oli älyttömän mahtava! Joka päivä paistoi aurinko ja lämpötila oli siinä kahdenkympin kieppeilla, parhaimmillaan varmaan +25. Näin ja koin äidin kanssa tosi paljon eikä me edes otettu yhteen kertaakaan. Me saatiin hotellin opastamana käyttöömme huippu opas/taksikuski Aziz, joka vei meitä joka päivä erilaisiin paikkoihin n. 26 euron hintaan. Jei! En ole pitkään aikaan ollut näin rento, kuin mitä lomalla olin, se tuli tod. tarpeeseen! Nyt kyllä jaksaa taas painaa arkea…seuraavaan lomaan asti. 

Näkymä hotellin partsilta. Awesome!

Hotelli on neljän tähden hotelli egyptiläisen mittapuun mukaan, mutta suomalaiseen makuun sellaiset 3 tähteä, veikkaan. Tai jos sitäkään, sillä suihkun letku oli niin löysällä, ettei sen päästä tullut vettä kuin pienellä lorinalla eli kaikki pesut piti hoitaa polvillaan ammeessa hanan alla. No, hoitui se niinkin. Jääkaappi huoneessa oli, samoin TV ja siistikin se oli; joka päivä vaihdettiin pyyhkeet ja muutenkin siivous toimi. Hyvä hotelli, nimeltään Siag Pyramids. Pyramidit siis näkyi meidän kuudennen kerroksen huoneen parvekkeelta eli niiden luo oli matkaa jo pari kilsaa tms. Keskustaan oli matkaa n. 10 kilsaa ja koska egyptiläiset ajaa kuin hullut eikä ole suojateitä eikä oikein jalkakäytäviäkään, niin taksi on elinehto, jos hotelli sijaitsee keskustan ulkopuolella. Ja aika kaaosta liikenne on kyllä keskustassakin.

Hotellin uima-allas

Uikkarit oli kyllä mukana, mutta koska oltiin jo talvikuukausissa ja lämpötila n. 22, niin ei kyllä kuitenkaan allas houkuttanut, varsinkin kun tultiin hotellille reissuilta takaisin aina siinä kolmen aikaan ja jo neljän-puol viiden maissa alkoi hämärtää. Illat me viettiinkin yhtä lukuunottamatta hotellilla videokanavan tarjonnasta nauttien. Iltaisin ei oikein huvittanu minnekään lähteä, edes autolla, kun lounaan jälkeen ei enää tehnyt mieli syödä kuin vähän hedelmiä iltapäiväksi. Noh, tulipahan nähtyä vähän leffoja. Tosin nukkumaankin mentiin usein jo joskus ysin aikaan. Molemmille oli hiukkasen kertynyt univelkoja.

Pyramidit!

Heti ensimmäisenä kokonaisenä lomapäivänä eli sunnuntaina 20.12. lähdimme kohti pyramideja! Kairo on levittäytynyt jo niin laajalle (kaupungissa on 20 miljoonaa asukasta ja 3 miljoonaa autoa), että pyramidit ovat jo ihan kaupungin laidalla eivätkä keskellä aavikkoa, kuten varmasti niiden rakentamisen aikaan tilanne oli. Ratsastimme oppaan ja hänen apupoikansa kanssa dyyneillä ja kävimme parilla haudalla. Opas oli hyvä ja kertoili paljon mielenkiintoisia faktoja. Ja nappaili mun ja äidin kameralla meistä kymmenittäin kuvia. Onpahan ainakin todisteita.

Sfinksi ja näkymä Kairoon

Sfinksistä minulla on vaan tämä yksi hieman epäselvä kuva blogiin laitettavaksi, mutta täytyy sanoa, että mahtavalta se patsas näytti tuhansien vuosien jälkeenkin.

Kävimme myös ennen pyramideja tutustumassa aitoihin egyptiläisiin parfymeihin ja niistä tehtyihin öljyihin ja pyramidien jälkeen vierailimme papyrus-liikkeessä, jonka myyjätär oli (ainakin oppaan ja myyjättären itsensä mukaan) myös nimeltään Heidi. Kait sitä on turistina aina vähän epäilevä, että joka kohdassa yritetään sumuttaa… Tyhmää. Ostimme molemmat hienot kuvat seinillemme ja saimme vielä kaupan päälle kaksi pientä kuvaa tuliaisiksi. Ja hyvää turkkilaista kahvia!

Kelluva lounasravintola

Kun oli niellyt muutaman tunnin pölyä, kengissä narskui hiekka ja olo melko lailla hikinen ja nuutunut, oli aika suunnistaa lounaalle. Oppaamme Aziz tiesi hyvän lounaspaikan, joka sijaitsi Niilin varrella seisovassa laivassa.

Salaattipöydän antimia

Lounas koostui hulppeasta buffeesta, johon kuului kaksi pöydällistä erilaisia tahnoja, vihanneksia ja kasviksia, riisiä, perunaa, kalaa, lihaa, kalaa ja jälkkäreitä. Ja kaikki vain n. 70 egyptin puntaa eli siis n. kympin luokkaa. Score!

Salaattipöytä nro 2

Annos nro 1, erilaisia salaatteja ja tahnoja

Jahas, mitäs sitä tuli ahne…eikun siis otettua? Ainakin marinoituja munakoisoja, porkkanakuutioita, tomaattia, grillattua kesäkurpitsaa, jonkinlaista linssitahnaa, hummustakin siellä taisi olla… Todella hyvää!

Annos nro 2…Mitä? Mähän sanoin et se oli buffet! 

Ja eihän buffetissa voi KOSKAAN jättää syömistä järkevästi yhteen lautaseen vaan pitää vielä käydä hakemassa niitä ruokia, joita ei saanut vielä ensimmäiseen lautaseen mahdutettua (ja niiitä, joita haluaa vielä maistaa uudestaan). Tähän annokseen otin vähän ihanan pehmeäksi grillattua kalaa, keitettyjä vihanneksia, keitettyä kaalia, porkkanakuutioita taas, munakoisoa uudestaan…

Jälkkärikokoelma

En ihmeekseni vielä ollut aivan ääriä myöten täynnä, ja tunnetustihan jälkkärille on varattu oma mahansa, joten otin vielä hiukan makeaa. Tarjolla oli erilaisia kuivakakkuja (joita en halunnut ottaa niiden vaikuttaessa hyvin kuivilta, kuten buffetpöydissä yleensä tapana on), mutta nappasin kakkujen päältä muutaman suklaakoristeen, sitten ihanan, makealla tahnalla täytetyn marengin sekä pari siirappista kakkua. Nekään eivät olleet kovin ihmeellisiä, lähinnä maistuivat makealta siirapilta.

Vesi maksoi 3 euroa pullo, josta viereissä pöydässä istunut turkkilainen mies tulistui melko lailla ja alkoi aika kipakkaan sävyyn väitellä tarjoilijan kanssa toteamalla, että bensalitrankin saa halvemmalla kuin ½ litraa vettä. Siihen tarjoilija totesi fiksusti, että bensaa ei kuitenkaan voi juoda… Kyllä luulisi ymmärtävän, että maassa, jossa sataa hyvin harvoin ja jossa kaikki jokivesi on täysin käyttökelvotonta, ja vesijohtovesikin juomakelvotonta (ainakin turisteille), niin lähdevesi kyllä maksaa maltaita.

Niili

Laivan ikkunoista oli ihanaa ihailla kaunista Niiliä auringonpaisteessa. Niilin rannat keskustan tuntumassa ovat täynnä hienostohotelleja, kuten Hilton, Mariott ja Sheraton.

Lounaan jälkeen palasimme hotellille, jossa vietimmekin iltapäivän viimeiset auringonsäteet parvekkeella istuen ja illan viilentyessä siirryimme sisätiloihin töllöttimen ääreen, jossa sitten ilta vierähtikin. Kamera täynnä hienoja kuvia ja vatsa juuri sopivasti täynnä hyvää ruokaa, mikäs tässä on sängyllä makoillessa.

Cafe Caisa Mesopotamia

Kyltti ohjastaa edes jotenkin oikeaan suuntaan

Jei, tästä tulee blogini historian ensimmäinen posti, jonka julkaisen täsmälleen ajan tasalla, uunituoreena suorastaan! :D Palasin nimittäin noin tunti sitten Mesopotamiasta, jossa olin illastamassa äidin kanssa. Kyllä joululoman alkua pitää juhlistaa!  Olin kyllä tietoinen ravintolasta aikaisemmin ja se on ihan polittisestikin noteerattu, sillä sivulta löytyy Heidi Hautalan ylistävät kommentit ravintolasta. Ainakin yksi vakavasti otettava positiivinen mielipide, siis.

En enää oikein edes muista, mistä sain idean tutkailla juuri Mesopotamian ruokalistaa. Kenties eat.fi-sivustolta. Joka tapauksessa ravintola on melkoisen syrjässä, sillä se sijaitsee Vilhonkatu 6:ssa, sisäpihalla, kulttuurikeskuksen ensimmäisessä kerroksessa. Jouduimme äidin kanssa kysymään viereisen Hamlet-pubin tupakoitsevalta tarjoilijalta, missä ravintola oikein sijaitsee. Vilhonkadulta pitää jatkaa kyltin ohi avaralle sisäpihalle ja siitä vielä suoraan eteenpäin portaat ylös. Kun katsahtaa vasemmalle, siinä ravintola jo onkin.

Mesopotamia mainostaa itseään Helsingin ainoana kurdilaisena ravintola eli ruokalista on hyvin orientaalinen mezeineen ja salaatteineen. Ruokalista on melko suppea, mutta vähätkin annokset vaikuttavat herkullisilta! On mezeja (mm. hummusta ja fetarullia), päivän keitto, yksi kala-annos, grilliruokia, pari kasvisannosta sekä jälkkäriksi jäätelöä tai baklavaa. Ravintola tarjoaa myös seisovan pöydän arkisin klo 10.30-17.30.

Mennessämme sisään vähän yli kuusi ravintolassa istui meidän lisäksemme kaksi muuta asiakasta. Hiljainen, varmaan kurdilainen musiikki soi taustalla ja ravintolan valaistus oli tunnelmallisen hämyisä. Sisustus on miellyttävä ja sopivalla tavalla etninen. Seinillä on tauluja ja hieno, liikkuva kolmiulotteinen akvaario. Kesäisin ravintolan ulkopuolelle levittäytyy terassi.

Guvec: Haudutettu kasvisruukku: munakoisoa, tomaattia, paprikaa, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa (12 €)

Vaikka buffet-pöydän antimen näyttivät houkuttelevilta, olin jo mielessäni tilannut tämän ihanan kasvisannoksen ja sen takia alunperin halusin ehdottomasti tulla Mesopotamiaan! Se sisältää kaikkia lempivihanneksiani ja lämmittäisi varmasti mukavasti kylmänä talvi-iltana. Samaan päätyi myös äiti, vaikka hän mutusteli hetken myös listan nieriää valkoviinikastikkeessa. (Siis mielessään! :D ) Annoksissamme mielestäni kesti melkoisesti, vaikka ravintola oli melkein tyhjä, mutta kuitenkin ehkä vain noin kaksikymmentä minuuttia. Olen vain kärsimätön. :D Odotus oli kyllä ajan väärti, vaikka ensin petyin hieman annoksen pieneen kokoon. (Sen siitä saa, kun on tottunut ahtamaan isoja kasvisannoksia sisäänsä. :D ) Kasvikset olivat juuri sopivan öljyisiä ja höyryävän kuumia, mutta mielestäni ne olisivat voineet olla enemmän maustettuja. Nyt ne eivät oikeastaan maistuneet miltään, mutta toisaalta taas olen varmaan tuhonnut makunystyräni vuosien saatossa, sillä käytän tosi paljon tulisia(kin) mausteita.

Annosten kanssa tarjoiltiin lämmintä ja ihanaa, siemenillä koristeltua leipää, joka muistutti hieman maultaan ja hieman rasvaiselta pinnaltaan intialaista naan-leipää. Jännän makuista, ei todellakaan mitään sellaista, mitä suomalaiset leivät. Olisiko taikinassa jogurttia? Hyvää! Näistä tuli mieleen turkkilaisten sämpylöiden ohje, jonka pyysin serkultani maistettuani hänen tekemiään sämpylöitä viime kesänä. Täytyykin kaivaa se ohje esiin…

Myös äiti oli tyytyväinen annokseensa ja itse asiassa, kun olimme alkuun käyneet drinkeillä Shakerissä, niin annos oli juuri sopivan kokoinen. Ensi kerralla aion kyllä kokeilla buffet-pöytää, sillä sen antimet näyttivät todella herkullisilta, kun niitä oli käyty välillä täydentämässä täyteen loistoonsa. Vaikka netissä lukee, että buffet on voimassa vain puoli kuuteen, niin kyllä puoli kahdeksaltakin olisi siitä voinut ottaa. Mahtava vaihtoehto, jos on vähän kiire syödä. Hmm, ajattelinkin käydä huomenna syömässä ulkona, joskos kävisinkin heti testaamassa buffan? 

Toivottavasti ravintolan tyhjyys johtui vain ajankohdasta eikä pelkästään syrjäisestä sijainnista, sillä se on todella tunnelmallinen paikka ja opiskelijaystävällinenkin, siis hinnoissa. Ehkäpä huomenna lounalla on enemmän porukkaa, toivon ainakin niin. Hautalan lisäksi ravintolalla on ainakin yksi julkinen suotuisa mielipide lisää. Ravintola on varteenotettava vaihtoehto erityisesti silloin, jos ei halua treffeillä tulla nähdyksi…syystä jos toisesta. 

Ravintola Mesopotamia

Vilhonkatu 6

www.mesopotamia.fi

Ma-To 10.30-23

Pe: 10.30-02

La: 11-02

Ooh, ja sitten pakkaamaan! Tai jäjestelemään tavaroita, koska iskä tuo laukun huomenna kotoaan. Tummaasuklaata toivottaa kaikille lukijoilleen oikein rauhallista, lumista, tunnelmallista ja tietenkin herkullista joulua! Älkää syökö liikaa herkkuja! Yritän myös itse noudattaa neuvoani Egyptissä. Tapaamisiin viikolla 53, yritän jo silloin saada ensimmäisiä Egyptin posteja ulos!

Joululeivonnaisia: jouluhalko, manteliset kahden suklaan kahvitryffelit, joulupipareita ja piparikakku

Laitan nyt kaikki viimeisimmät leivonnaiset samaan postiin, koska ne nyt vaan on paljon helmpompaa laittaa eetteriin yhtenä könttinä. Ja saattepahan taas lukea metripostejani, muhahaa! No ei, oikeasti, yritän olla suhtkoht lyhytsanainen. Tai sitten en, tämähän on MINUN blogini!

Kääretorttupohja hillolla

Ensimmäisenä jouluhalko! Olin tässä, hetkinen, lokakuussa koulumme ranskalaisen kerhon Chicin juusto- ja viini-illassa, jossa minulle tarjottiin tehtäväksi jouluhalko kerhon tuleviin pikkujouluihin. Mais bien sûr!  Olen vähän huonosti päässyt Chicin kokouksiin, mutta onneksi sentään pääsin 7.12. järjestettyihin pikkujouluihin. Jouluhalkokin valmistui kepeästi siinä itsenäisyyspäiväjuhlinnan (lue: skumpan nautinnan ) jälkimainingeissa. Tarjottavasta jouluhalosta oli ollut ilmoitus netissä, facebookissa sekä vielä sähköpostiviestissä, joten pikkuisen paineet leivonnaisen onnistumisessa kieltämättä oli…

Mmm, kermavaahto-rommirusinarahkaseosta…

Jouluhalko on periaatteessa erittäin yksinkertainen leivonnainen, sillä se on “vain” koristeltu kääretorttu. Totta kai leivonnaisesta saa todella juhlavan ja herkullisen käyttämällä paljon suklaata, kermavaahtoa, hilloa, ja tietysti koristelemalla halko kuin kunnon puu konsanaan. Itse päätin mennä hieman hillitymmällä versiolla enkä halunnut saattaa ketään järkyttävään suklaayliannostukseen vaan tehdä hieman kevyemmän ja jouluisemman version.

Rulla!

Suklainen aspekti tuli itse asiassa vaan vähäisestä (ehkä hiukan liiankin vähäisestä…) määrästä kaakaojauhetta itse pohjassa, väliin laitoin luumuhilloa sekä kermavaahto-rommirusinarahkaseosta, jolla myös koristelin koko komeuden. Ja vielä töpsäys kaakaojauhetta päälle! Olisin voinut vetää haarukalla puumaiset kuviot, mutta totuuden nimissä en tajunnut koko asiaa ollenkaan! Väliäkö sillä, koska halkoa kiiteltiin ja omasta mielestänikin se oli tosi hyvä: sopivan makea, suklainen, mehevä, kermainen ja jouluinen. Seuraavalla kerralla, kun tulee jouluhalon teko eteen, aion kyllä tehdä kunnon suklaapläjäyksen!

Luumuinen jouluhalko

resepti jostain vanhasta K RuokaPirkasta

Pohja:

4 munaa

1 ½ dl sokeria

4 rkl perunajauhoja

4 rkl vehnäjauhoja (käytin 3 rkl jauhoja ja 2 rkl kaakaojauhetta)

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

1 ½ dl luumumarmeladia

2 dl kuohukermaa

2 prk (à 200 g) rommi-rusinarahkaa (käytin erehdyksessä vain yhden purkin, mutta sekin riitti ihan hyvin)

2 tl vaniljasokeria

Koristeluun kaakaojauhetta,kaakaotomusokeria tai suklaarouhetta, cocktail-kirsikoita, yms.

Kuumenna uuni 225:een. Vatkaa muna ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää vaahtoon siivilän läpi. Sekoita varoen ja kaada uunipellille leivinpaperin päälle. (Älä levitä liikaa, ettei pohjasta tule liian ohutta.) Paista n. 7 minuuttia uunin keskitasolla. Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä täysin.

Levitä jäähtyneelle pohjalle marmeladi. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen rahkat sekä vaniljasokeri. Levitä puolet täytteestä pohjan päälle ja kääri rullaksi jättäen saumapuolen alle. Leikkaa molemmista päistä sopivan pituiset palan pois oksantyngiksi. Nosta pitkä osa tarjoiluastiaan ja asettele pienemmät palat sen sivuille. Levitä loppu kerma-rahkatäytte rullan päälle ja vedä haarukalla pintaa puumaisia kuvioita. Sihtaa päälle kaakaojauhetta, kaakaotomusokeria, rouhittua suklaata ja muita koristeita.

Hmm, ei ihan ohjeen mukaista 15:tä tryffeliä…onneksi 

Minun ei ensin edes pitänyt postata näiden tryffelien tekoa, itse asiassa minun ei edes pitänyt tehdä niitä, mutta uteliaisuus vei voiton leipojasta ja niin aloin taas vaarallisen leikin erilaisten suklaiden kanssa. Ohje on nyt jo toiseksi uusimmasta Suomen Elle-lehdestä, joka oli koonnut muutamia ihanalta vaikuttavia tyrffeliohjeita. Yksi niistä herätti heti minun mielenkiintoni, nimittäin kahvi-valkosuklaatryffelit. Lisäksi olisi kiva kokeilla, miten onnistuisin tekemään kaksikerroksisia tryffeleitä.

Heti alkuun on todettava, että kermaa lorahti valkosuklaatäytteeseen likaa eikä se siis hyytynyt kunnolla vaan jäi tosi tahmeaksi tahnaksi. Minulla ei myöskään ollut hunajaa, joten senkin poisjättäminen varmasti vaikutti jollain lailla asiaan. Great. Prkl soveltaja…  Nooh, onneksi tomusokeri (paaaljon tomusokeria) vähän pelasti tilannetta ja onnistuin kuin onnistuinkin pyörittelemään siitä massasta suhtkoht hyvin palloja. Tumma suklaa-kuorrute jämähti ihan kiinteäksi jääkaapissa, koska en ehtinyt tehdä tryffeleitä valmiiksi samana päivänä kuin suklaamassoja. Uudelleen lämmitetyn massan kanssa oli myös omat kommervenkkinsä, ja siksi palloni näyttävät, miltä näyttävät.

Makuun ulkonäkö tai täytteen tahmaisuus ei tietenkään vaikuttanut vaan tryffelit olivat ihania! Nam! Kuorrutetta tuli paksu kerros, koska ohuempi olisi hajonnut. Olisi pitänyt tehdä vähän isompi pallo täytettä, koska nyt tumma suklaa hallitsi makua aika suvereenisti. Olisi myös pitänyt käyttää limen makuista valkosuklaata, mutten sitten käyttänytkään vaan olin laiska ja kävin Lidlissä. Ensi kerralla sitten, pakko nämä on joskus saada oikein. Ehkä uudeksi vuodeksi uudestaan? Ja sillä kertaa millilleen oikeat määrät aineksia. 

Kahvi-valkosuklaatryffelit

ohje Elle 12/09

n. 15 tryffeliä

VALKOINEN TÄYTE:

25 g voita

3 rkl kuohukermaa

1 tl hunajaa¨

100 g valkosuklaata

TUMMA SUKLAAKUORRUTUS:

25 voita

1/4 dl kuohukermaa

1 ½ tl vahvaa kahvia

200 g tummaa suklaata

50 g valkosuklaata koristeluun

Aloita valkoisesta täytteestä: Sulata voi kattilassa ja lisää siihen kerma ja hunaja. Murskaa suklaa ja yhdistä se lämpimään kermaseokseen. Anna suklaan sulaa ja sekoita tasaiseksi. Hyydytä viileässä. Tummaa suklaakuorrutusta varten sulata voi kattilassa ja lisää kerma. Lisää kahvi, murskaa suklaa ja yhdistä se lämpimään kermaseokseen. Anna suklaa sulaa ja sekoita tasaiseksi. Aseta viileään hyytymään.

Kun molemmat seokset ovat hyytyneet hieman, ota puoli teelusikallista valkeaa täytettä ja pyöritä palloksi. Ota teelusikallinen tummaa seosta ja taputtele se valkoisen pallon ympärille. Asettele pallot vadille, sulata loppu valkosuklaa ja valuta sitä raidoiksi tryffelien päälle.

Kipon pohjalta löytyy joulun henki, se tuoksuu siirapilta, fariinisokerilta ja joulumausteilta!

Sitten jokajouluisiin leivonnaisiin, kaupasta tai kotiuunista eli joulupipareihin! Viime jouluna minulta jäi ihan kokonaan väliin omien joulupipareiden leipominen, joten tänä vuonna tietenkin virhe piti korjata. 

Joulupipareiden ohjeita on maailma pullollaan varmasti tuhansina eri versioina, joten valinnan vaikeus kuuluu eittämättä osaksi leivontaa: minkä ohjeen mukaan sitä tänä vuonna tekisi? Joku kai moisesta voi kehittää vielä yhden stressaavan tekijän, mutta onneksi itse säästyin siltä käännettyäni heti ensimmäiselle sivulle uusimmasta Glorian Ruoka & Viini-lehdestä. Jep, sama numero taasen.  Heti kansilehden jälkeen oli ohje jouluisista ruispipareista, johon oli vielä lisätty 2 dl mantelijauhetta. Hmm, ruisjauhoja ja mantelijauhetta, kiintoisaa!

Ikävä kyllä en AIVAN pystynyt vangitsemaan ohjeen syvintä olemusta, sillä päätin alkaa leipoa pipareita n. klo kaksi launtai-aamuna eikä minulla ollut siihen hätään ruisjauhoja, tavallisia graham-, speltti- ja täysjyvävehnäjauhoja vain. No, sentään speltistä vähän erikoisempaa makua. Tiedättekö muuten, miltä joulu tuoksuu? Sen tuoksu löytyy piparitaikinaan tehtävästä seoksesta, johon tulee siirappia, fariinisokeria, voita, kanelia, muskottipähkinää, neilikkaa ja maustepippuria. Sen jouluisampaa tuoksua ei ole! Ihanaa, olisin voinut jättää piparien teon siihen ja vain syödä siirappi-mausteliemen lusikallinen (tai pari, kolme, neljä) kerrallaan viikkojen (päivien?) saatossa.

Vaikka pidänkin yleensä enemmän kaikista taikinoista kuin itse valmiista kekseistä (varmasti monet muutkin tunnustavat lapsena pipareita leipoessa parasta olleen sen taikinan syöminen?), niin onnistuin leipomaan piparit loppuun enkä edes polttanu mitään, vaikka kello alko jo olla kolme aamulla! Rauta on tauottava, kun se on kuuma ja niin pois päin. Ruisjauhoista olisi varmasti tullut tujumpi maku, mutta eivät nämäkään pahalta maistu, päinvastoin! Rakenne oli ihanan rapea ja vaikka ulkonäkö on hieman tumma, niin eivät ne minusta ainakaan maistu hitustakaan palaneelle. Vein näitä työporukalle, jotka kiittelivät ja loput kippasin kavereille ja äidille. Kaikille kelpasi. Ja ensi vuonna sitten jokin uusi ohje alle.

Joulu ei ole joulu ilman joulupipareita

Mausteiset ruispiparit

ohje Glorian Ruoka & Viini 08/09

n. 80 kpl

200 g voita

2 dl ruokosokerisiirappia tai tummaa siirappia

3 dl fariinisokeria

2 rkl kanelia

2 rkl korianteria

1 ½ rkl neilikkaa

1 rkl inkivääriä

1 rkl maustepippuria

½ rkl muskottipähkinää

2 munaa

2 dl kuivattuja karpaloita tai rusinoita (

3 ½ dl ruisjauhoja

1 ½ tl soodaa

2 dl mantelijauhetta

4 dl vehnäjauhoja

Mittaa voi, siirappi, fariinisokeri ja mausteet kattilaan. Kiehauta seos koko ajan sekoittaen. Jatka keittämistä, kunnes sokeri on sulanut. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä seos haaleaksi. Siirrä halutessasi seos taikinakulhoon.

Lisää munat yksitellen siirappiseokseen ja sekoita tasaiseksi. Hienonna karpalot tai rusinat ja lisää ne seokseen. Sekoita sooda ruisjauhoihin ja lisää siirappiseokseen. Lisää mantelijauhe ja sekoita vielä vehnäjauhot joukkoon parissa erässä. Kokoa taikina kulhossa tiiviiksi massaksi. Peitä kulho kannella tai tuorekelmulla, ja pane jääkaappiin jähmettymään vähintään kuudeksi tunniksi, mieluiten yön yli.

Lammitä uuni 200 asteeseen. Työstä n. 1/3 taikinasta kerrallaan ja laita loppu taikina jääkaappiin odottamaan. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä muutaman millin paksuiseksi, ota muotilla pipareita ja lasettele leivinpaperoidulle pellille. Paista pipareita uunin keskitasolla n. 6 minuuttia tai kunnes ne ovat valmiita. Paistoaikaan vaikuttaa koko ja muoto. Jäähdytä uuniritilällä tai pöydällä.

Koristele esim. erilaisilla rakeilla ja nonparelleilla ja kiinnitä ne pipareihin tomusokerikuorrutteella (n. 1 dl tomusokeria ja 1 ½ tl vettä/mehua/kahvia). Piparit säilyvät monta viikkoa kuivassa ja viileässä..siis, jos säilyvät.

Piparikakku koristeltuna, näyttää vähän lumiselta vuorelta

Oheinen piparikakkunen oli ex tempore-leivonnainen, kun hitto soikoon olin TAAS unohtanut kaverini neiti A:n olevan allerginen pähkinöille ja sitä kautta tietysti myös manteleille. Noh, 2 desiä noin 50 piparin massassa tuskin aiheuttaa pahoja oireita, mutta halusin kuitenkin tarjota jotain aivan allergiavapaatakin herkkua kaveriporukkamme pikkujouluissa. Tarkoitukseni oli itse asiassa alunperinkin tehdä tuosta taikinasta kavereille hienosti koristeltuja muffineja, mutta kun noita pipareita tuli niin paljon, niin luovuin ideasta. Kunnes palasin siihen taas.

Hienosta koristelusta nyt en tiedä, tomusokeri-vesikuorrutusta ja nonparelleja, mutta ainakin maku oli hyvä. Kakku onnistuneesti taas kohosi ja repesi keskeltä (En nyt muista, mistä se ilmiö johtuukaan. Liikaa leivinjauhetta? Liian kuuma uuni? Liikaa vatkausta?), mutta muuten se onnistui hyvin. Koska käytin alumiinivuokaa, oli paistoaikani huomattavasti ohjetta pidempi, n. 25 minuuttia, sillä sain koko ajan vääntää munakelloa uudelle muutaman minuutin kierrokselle. Kakusta tuli ihanan pehmeä, kuin piparkakku…kakku. Piaprkakkukakku, hih. Kohonnut päällisosa pois, väliin vadelmasosetta, kansi takaisin ja kuorrutus päälle. Voilà!

Toivon, että olisin ajattelut asiaa pidemmälle ja ostanut kreikkalaista jogurttia, sillä minun piti tehdä jo itsenäisyyspäivän juhlitaan pehmeä piparkkakku-niminen ohje, josta olisi varmaan tullut samanlainen kuin mitä nyt tein. Tosin sen jogurtin käyttö olisi tehnyt rakenteesta ja mausta erilaisen… Hmm, ehkä ensi vuonna? Jotain pitää aina jättää seuraavallekin joululle. Hmm, ensi vuonna voisin aloittaa joululeivonnaisten leipomisen jo 1.12. 

Taidan lyhentää postia ja vain ohjastan teidät käyttämäni ohjeen luo. Peabody on yksi lempibloggaajistani! Ja vielä mittasuhteista: 1 cup = 2,5 dl. Itse käytin appelsiiniesanssin sijaan piparminttuesanssia, aika jouluisia makuja molemmat.

Tähän loppui joululeivonnaiset, koska jauhotkin loppuivat juuri sopivasti!  Ei ole enää mitään, mistä leipoa ja täytyy myöntää, että koko joulukuu on mennyt kyllä niin leipoessa kuin syöpötellessä (ja, myönnettäköön, aika lailla juopotellessakin…) ja pieni breikki on ihan mukava! Lähden lauantaina Egyptiin ja palaan 25.12 eli seuraavan viikon ajan pääsen nauttimaan muiden valmistamista ruuista.  Egyptin matkasta ja sen ruuista tulee tietenkin posti aikanaan.

Menen tänä iltana vielä ulos syömään äidin kanssa Mesopotamia-nimiseen ravintolaan Vilhonkadulla ja enköhän saa siitä vielä arvostelun tehtyä viimeistään huomenna.