tiistai 11. elokuuta 2009

Nimipäiväjuhlat ja Tuulen Viemää eli marjapiirakkaa ja maitohillo-brownies


Ei se turhaan ole MARJApiirakka

Aah, kesä ja marjat! Minä, iskä ja äiti ollaan aina oltu himomarjansyöjiä ja siksi niitä on myös joka kesä pitänyt mökillä poimia kirjaimellisesti hiki hatussa…ja PALJON! Onneksi mökin lähistöllä on paljon hyviä marjapaikkoja lähellä myös mansikan itsepoimintatila. Pari viiden kilon mansikkalaatikkoa ei tälle porukalle riitä, kun niitä popsii koko vuoden lähes joka aamu aamiaiseksi kotona. Mansikoita joka vuosi kerätään siinä pari-kolmekymmentä litraa ja sitten ollaankin sormet ja varpaar ristissä odottamassa, että mitä käy vadelma- ja mustikkasadoille. Viime vuoden mustikkafiaskon jälkeen (koko kesän saalis about viisi litraa) tänä vuonna olemme (tai siis iskä ja äiti ovat lähinnä keränneet, koska iskä asui lähes koko 4 viikon lomansa mökillä ja teki marjanpoiminnasta kunnon työrupeaman) saaneet saaliiksi sellaiset 70 litraa mustikoita pakkaseen. Että tota noin… Vadelmiakin taitaa jo olla yli 20 litraa? Ensi viikonloppuna olisi minullekin vielä poimintarupeamaa, ja vaikka menekin marjoja poimimaan ihan mielelläni kun niitä tulee syötyäkin, niin yritän kyllä kovasti pyristellä nakista eroon… :D Mutta kyllä muutaman tunnin hikoilun metsässä itikoiden syötävän kestää, kun tietää, että sitten voi joulukuun räntäsateessa (!?) aloittaa kaamosaamunsa isolla kipolla jogurttia ja marjoja. Ah, kesä ympäri vuoden!  Ja vaikka niitä marjoja poimitaan joka vuosi kaikki pakastimet täyteen, niin aina ne meinaa loppua ennen uutta satoa (ja osa loppuukin).



Valmiina leikattavaksi, vielä pitää odottaa vieraita…


Heinäkuun lopulla on sekä minun että iskän nimpparit melkein peräkkäisinä päivinä ja perinteen mukaisesti täytyy aina vääntää joku marjapiirakka. Itse kun tykkään enemmän suklaasta ja muista krumluureista taivun ainakin kerran vuodessa vähän tavanomaisempiin leivonnaisiin…mikä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi tehdä jotain aikaisemminkin tehtyä! Löysin yhdestä viikonlopun Iltalehdestä herkullisen mansikka-nektariinipiirakan ohjeen (johon kuitenkin tuli ohjeen mukaan vadelmia ), jonka täytteeseen käytettiin tiivistemaitoa tuorejuuston kanssa. Sellaista oli pakko kokeilla!

Ohje on simppeli, mutta ongelmia tuotti, ja usein tuottaa, uunipellit. Uuneja kun on eri kokoisia ja siksi siis peltejäkin ja meidän mökin pellille tuota pohjaa ei kyllä riittänyt kuin about 3/4 pinta-alasta. Annoin olla, mutta täytteen valmistuksen jälkeen meni pupu pöksyyn ja niinpä äidin avustuksella kumosin pohjataikinan leivinpapereineen isoon uunivuokaan, koska pelkäsin täytteen valuvan pohjan yli leivinpaperille ja paistuvan ihan yksin uunissa. Noh, siitä ei varmaankaan olisi ollut pelkoa, sillä pohja on sen verran tahmainen, että täyte tarttuu siihen melko hyvin.


A piece of heaven… 


Lopputulos oli erittäin onnistunut! Uunivuoassa paistettuna täyte upposi pohjan “sisään” ja koska en ollut uskaltanut sivellä sitä koko pohjan päälle ennen uunia (peläten täytteen sekoittuvan pohjan kanssa sekamössöksi), niin reunoilla täytettä on paljon vähemmän kuin keskustassa. Se ei kyllä ole mitenkään harmillista, sillä pohja on sen verran maukas ja mehukas, että sitä söisi vaikka pelkästään! Piiras sai paljon kiitosta ja kahvin kera se upposi kaikkiin vieraisiin. Itsekin leikkasin sitä aina vain yhden pikkupalan lisää. Jotenkin sitä ei koskaan laske, jos aina ottaa ihan vain pienen palan, vaikka lopulta niistä kaikista pienistä paloista on jo kertynyt yhden mahtipalan verran. :D

Aion ehdottomasti käyttää reseptiä uudelleen, varsinkin tuota pohjaa! Siitä tulisi varmasti myös upea kakkupohja, jos vaikka lisää vähän lisää jauhoja. Pidin erityisesti tumman sokerin aikaansaamasta toffeemaisesta mausta, joten seuraavalla kerralla aion laittaa enemmän ruskeaa ja vähemmän valkoista sokeria. Mmm… Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla!

Mansikka-mustikkapiirakka
alkup.resepti: Ruokala.net nimellä vadelma-nektariinipiirakka

Suklaaosa:
100 g tummaa suklaata
200 g voita
2 dl valkoista sokeria
2,5 dl tummaa sokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoa

Juusto-osa:
600 g maustamatonta tuorejuustoa
3 kananmunaa
1 prk (n. 395 g) kondensoitua maitoa
2 tl vaniljasokeria
1 l marjoja maun mukaan (voit käyttää myös hedelmälohkoja)

Suklaaosa: Sulata voi ja suklaa kattilassa. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada pellille leivinpaperin päälle. Juusto-osa: Sekoita kaikki ainekset keskenään nektariineja ja vadelmia lukuun ottamatta. Kaada seos suklaaosan päälle. Seos on löysää, mutta älä säikähdä, se hyytyy uunissa. Poista nektariineista kivi ja pilko hedelmäliha. Asettele juustokerroksen pinnalle nektariinipalat ja vadelmia. Anna hedelmien upota juustoon. Siirrä pelti varovasti uuniin, älä läiskytä! Paista 175-asteisessa uunissa noin 45–55 minuuttia. Anna jäähtyä useita tunteja ennen tarjoilua. Parasta seuraavana päivänä.



Viime viikolla tekemäni confiture de lait joutui heti tositoimiin. Käytin sen brownieseihin, joita tein pari viikkoa sitten pitämääni Tuulen Viemää-iltaan. Tarkoitus oli siis tyttöporukalla katsoa Tuulen Viemää-elokuva, syödä ja juoda ja höpötellä niitä näitä. Tarkoitukseni oli tarjota pelkästään juustoskonsseja sekä nimipäivistä jääneet kaksi isoa palaa marjapiirakkaa, mutta kun paikalle oli tulossa neljä neitiä, niin katsoin parhaaksi tehdä vielä yhden jälkkärin. The more the merrier! 

Minulla oli aika lailla debattia siitä, että minkä ohjeen mukaan browniesit tekisin. Tai itse asiassa ei ollut, sillä halusin ehdottomasti käyttää niissä kaakaojauhetta eikä sulatettua suklaata, joten tehtäväksi jäi vain sopivan ohjeen löytymäninen. Sen löydyttyä pähkäilin vielä, että miten ohjetta voisi soveltaa maitohillon kanssa ja voisiko niin tehdä… Onneksi samassa blogissa maitohilloreseptin kanssa oli myös resepti confiture de lait-brownieseista, joten katsoin siitä vähän mallia.

Kohtasin pari sydämmentykytystä, sillä pelkäsin browniesieni jäävän liian löysiksi maitohillon lisäämisen jälkeen. Lisäksi en oikein onnistunut sekoittamaan maitohilloa kuten olin alunperin aikonut, eli sekoittaa sen valmiin browniestaikinan päälle ja näin aikaansaada marmoroitu pinta. Noh, minun olisi pitänyt tiputella maitohilloa vuokaan pieninä lusikallisina eikä isoina köntteinä ja sitten vain antaa sulaa uunissa browniesien pinnalle. Nyt sitten päädyin vain sekoittamaan maitohillon taikinaan ja tungin uuniin.

Kuten kuvasta näkyy, confiture de lait oli sekä näkyvissä että myös maistettavissa valmissa tuotteessa. Uunissa leivos sai olla ihan hyvän aikaa sen löysyyden takia ja vielä uunista otettaessakin pelkäsin sen olevan niin valuvaa, että sitä pitäisi annostella lusikalla kippoihin eikä leikata. :D Onneksi jäähtyessään (niin, pitäisi aina malttaa jäähdyttää kunnolla! ) brownies tiivistyi ja sitä sai kuin saikin leikattua. Maitohilloa olisi voinut olla enemmänkin, jotta se olisi maistunut enemmän, mutta joka tapauksessa lopputulos oli herkullinen ja kaik’ män! Totta kai suklaasta tehdyt browniesit maistuvat paremmilta kuin kaakaojauheesta valmistetut, mutta joka tapauksessa erittäin hyvä ohje, jos haluaa tehdä suklaabrownieseja, muttei kaapeista löydy kuin kaakaojauhetta.

Browniesien ohje täältä. (Samasta postauksesta löytyy myös linkki maitohillon tekemiseen.)