Wappuherkkuja!

Muffinit sanoo W niinkuin Wappu 

Klara Wappen! Joo joo, tiedän, että vappu meni jo ja seuraavaksi odotellaan juhannusta, mutta toivotanpahan kuitenkin vielä näin myöhästyneesti hyvää vappua kaikille! Toivottavasti kaikilla oli hauskaa ja että kaikki myös muistavat edes jotain tapahtumia vappuaaton juhlinnasta. :D Itselläni oli kohtuullisen rauhallinen KY-Wappu siinä mielessä, että koko ajan oli päällä ns. “hyvä känni” eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että olisi juonut liikaa. (Tosin en millään muista enää jutelleeni erään kaverini kanssa Kaivohuoneen vessassa, joten kait sitä sitten kuitenkin tuli ihan tarpeeksi otettua…) Vaikka Mantan lakitusta en nähnytkään, niin sää oli loistava, seura mitä parhain, Kaivon jonotusaika “vain” 45 minuuttia ja Chisun setti hyvä. Ensi vuonna sitten vielä tykimmin 100-vuotiaan KY:n kunniaksi! 

Wappupäivänä oli tietysti tarkoitus mennä piknkille Ullanlinnanmäelle, mutta pilvinen sää ei yhtään houkutellut vaan lämmin sänky sitäkin enemmän. Tein siis epäsosiaaliseen tapaani päätöksen skipata piknik ja lähteä sotkemaan pyörällä Tikkurilaan. Näin käy joskus. Jäljelle jäi kuitenkin juustoiset muffinit, jotka siis olin tehnyt pari päivää ennen vartavasten piknikkiä varten kaverin pyynnöstä (joka hänkin taisi jättää Ulliksen väliin). No, eivät muffinit kuitenkaan syömättä jääneet, vaan pistelin niitä muutaman poskeeni wappupäivänä ja niistä saikin mukavasti taas energiavarastot täyteen Tikkurilan lenkkiä varten! Äidillekin niitä jäi vietäväksi muutama, joten sorry guys, next time…

Alkuperäinen resepti blogista eat me, delicious. Seuraavaksi haluan kokeilla samasta blogista aurinkokuivattu tomaatti-raejuustomuffineita! No, eiköhän tässä kesällä tule vielä piknikkejä.

Postin makea puoli eli tuorejuustobrownies ei nyt varsinaisesti ole wappuohje, koska tein ne wappuaatonaatoksi kaveriporukan RockBand-iltaan, mutten nyt jaksa niille tehdä omaa postia eli menkööt samalla kerralla. :D Tein joskus Montréalissa tuorejuustobrowniese’a, jotka epäonnistuivat siinä mielessä, että koko komeudesta tuli melkoisen kova; niin allaolevasta brownies-osasta kuin päälle tulleesta tuorejuustotäytteestäkin. Sen jälkeen olen halunnut kokeilla jonkinlaista tuorejuusto-brownies-ohjetta ja nyt vihdoin ja viimein päätin uskaltautua. (Tai ainakaan juuri nyt en muista, että olisin mokomaa ohjetta ennen kokeillut.)

Ohje on simppeli siinä mielessä, että tehdään suklaataikina, jota laitetaan n. puolet vuoan pohjalle, sitten päälle ripotellaan tuorejuustotäyte ja loppu suklaataikina vielä koko komeuden päälle. Kuten yläkuvasta näkyy, tuorejuustotäytteen lisäykseen asti kaikki meni hyvin, mutta sitten…

Ajattelin jotenkin niin, että saisin tuorejuustotäytteen siististi suoraan suklaataikinan päälle. Ja kissanviikset, sotkuun meni. Mutta mitä väliä, eihän sitä nyt muutenkaan kahta taikinaa saa kerroksittain. Ja itse asiassa tuollainen marmoriraidoitus on paljon hienomman näköinen kuin kaksi kerrosta. Ja mahassa ne nyt menee loppujen lopuksi ihan sekaisin. Lisäksi vuoan valinnasta meinasi tulla ongelma, kuten seuraavaksi näkyy:

Lisätilaa jäi noin kaksi milliä, mutta halusin jakaa rakkautta tarjoamalla herkut sydänvuoassa. (Tai itse asiassa en, koska leikkasin palat ja kuljetin ne muovirasioissa bänditreeneihin.) Alkuperäiseen ohjeeseen tuli pekaanipähkinöitä, mutta neiti A:n allergian vuoksi ne olivat taas kerran nou nou ja niiden sijaan käytin jogurttipäällysteisiä rusinoita sekä pieniä kuivattuja mansikanpaloja. Laitoin ne sitten suoraan pohjan suklaataikinaan ja jogurttirusinat koko komeuden päälle uuniin, vaikka tarkoitus oli tietty koristella kakku niillä vasta jälkeenpäin. Hmm, missäköhän mun aivot oli taas olleet?

Minulla ei itse asiassa ole kuvaa valmistuneesta tuotteesta, jossa päällä on vielä kaakaoinen kuorrute, mutta voin ilman sitäkin todeta, että lopputulos oli herkullinen. Browniesien voimin kelpasi rokata RockBand-illassa. :) Jätin jäljelle jääneet palat jälkeeni, kun aatonaattona poistuin bändiharkoista, mutta “ilokseni” ne löytyivät vappuaattona jääkaapista ja niinpä minä ja neiti E., joka ei vielä niitä ollutkaan maistanut, tuhosimme ne. Suklaa kuulemma estää alkoholin imeytymistä, koska alkoholi käyttää palamisessaan sokeria. Eli: kannattaa aina pitää suklaata kotona siltä varalta, että joskus baari-illan jälkeen olisi tarve selvitä normaalia nopeampaa tahtia. (Tämähän on siis vain yksi lisäsyy syödä suklaata, nyt ennen baari-iltaa, baarissa ja baarin jälkeen… ;) )

p.s. Tuorejuustobrownies-ohje tulee eetteriin heti, kun tänään kerkeän kotiin. Nyt vain haluan blogipostin ulos. 

Vegaanibrownies

Eräs ystävistäni juhli synttäreitään tässä parisen viikkoa sitten ja sattumoisin juhlapäivä osui yhteen kahden suuren haalaritapahtuman kanssa. Tuhansia juhlijoita joi hänen kunniakseen kymmeniä maljoja tuon illan (ja seuraavan yön) aikana, not bad! :D Vähän ehkä vastustellen saatiin sitten häneltä lupaus pitää ihan kunnon syndebileet seuraavana lauantaina, kun kaikki olivat sopivasti toipuneet (juhlakalu mukaan lukien) varsinaisen päivän rasituksista.

Kaverin poikaystäväkin oli saapunut paikalle kaverin synttärien kunniaksi, tosin sinä hetkenä tunnelmat olivat Islannin tuhkapilven takia vähän ristiriitaiset. No, onnistuihan hänen lopulta lähteä kotia kohti viikko suunniteltua myöhemmin, ja tuskinpa kumpikaan nyt pisti kauheasti pahakseen venynyttä 

vierailua… :)

Krhm, mennäänpäs taas asiaan eikä vain juoruilla tässä. Tämä poikaystävä, kutsutaan häntä nyt vaikka…eikun juuri siksi häntä ei saanutkaan kutsua…hmm… no, herra J. Niin, hän on siis vegaani ja siksipä minun piti taas kerran kaivella nettiä löytääkseni myös hänelle sopivan ohjeen. Hih, laitoin vielä juhlapäivää edeltävän päivän aamuna kaverille viestin, että pidetäänkö ne juhlat nyt eli lähdenkö ostamaan vegaanisuklaata. Ja Ruohonjuureen oli matkattava ja sieltä mukaan tarttui ihanasti kahvimuruja sisältävä täysin vegaaninen suklaa. Nams! Kukaan ei kyllä pysty erottamaan tuotetta tavallisesta suklaasta ja pienet, kahvilta maistuvat muruset tekivät suklaasta niin hyvää, että sain todella harjoittaa itsehillintää, jotta suklaarouhetta olisi riittänyt myös itse leivonnaisiin! :D Ja kuten pakkauksesta huomaa, suklaa on myös laktoositonta ja vielä orgaanista, joten tätä syötyä ei millään voi potea huonoa omaatuntoa. :)

Alkuperäiseen reseptiin tuli oikeasti pähkinärouhetta, mutta erään juhlavieraan pähkinäallergian takia ne olivat totaalisti nou-nou. Okei, yksi vieraista ei pidä kahvistakaan, muttei tuota suklaan sivumakua nyt kaiken muun alta pystynyt maistamaan, joten no matter.

Koska ohje siis oli vegaaninen, oli keksittävä jotain muuta kohotus-/kuohkeutusainetta kuin kananmuna ja tähän ohjeeseen sellainen saatiin ensin keittämällä vedestä ja vehnäjauhoista puuroa. Kaikkea sitä oppii, kun tarpeeksi leipoo… Ohje löytyi melkoisen etsimisen jälkeen täältä, joten pääsen onneksi selostamaan tätä ohjetta vähän auki tässäkin. 1,25 dl vehnäjauhoja sekä 2,5 dl vettä siis keitetään kattilassa puuroksi, jonka annetaan jäähtyä sillä aikaa, kun muut aineet sekoitetaan keskenään.

Puuro lisätään muiden aineiden joukkoon, sekoitetaan taikinaksi ja pähkinämurut/suklaarouhe lisätään joukkoon. Sitten vain uuniin ja odotellaan.

Kaikki tykkäsivät näistä ja hra Jmaisteli näitä niin, että muut vieraat saivat tosiaan pitää puoliaan, jotta saivat toiset palat. :D Itsekin tykkäsin ja nyt kun ohjekin on tallessa, niin mikäs estää kokeilemasta tätä joskus toistekin. Tai ehkei sittenkään, löysinhän tänä aamuisen reseptin etsinnän tuoksinnassa (tenttiin lukemisen kustannuksella, tietenkin) muutamia tosi kiinnostavia vegaaniohjeita, joita täytyy kokeilla asap. Tilaisuus olisikin tulossa jo ensi viikolla, ja jos nyt oikein innostun, niin ehkä jo perjantaina voisi tehdä jotain pientä…

Toukokuusta on muutenkin muodostumassa melkoinen leivontakuukausi, mutta ei kai sitä ihminen luonnolleen mitään voi. Jos tilaisuus tulee, niin totta kai minä loppujen lopuksi sinne jotain teen. Ja täytyyhän tässä nyt jotain koettaa keksiä, kun tenttiin luku loppuu ja se yksi essee tulee kirjoitettua valmiiksi. Pitäähän sitä muutakin tehdä, kuin ravata lenkkipolulla tai tankotunnilla…