Tuulihattuja!
Tädin avustuksella ja hyvän ohjeen avulla onnistuin loistavasti! Uunista tuli ulos täydellisen pulleita ja kiiltäviä tuulihattuja valmiina täytettäviksi! Ikävä kyllä sitten läksäreihini tekemistäni tuulihatuista tuli liian likilaskuisia, mutta koska hävitin kamerani juuri aikaisemmin Mursujaisissa, en pystynyt ottamaan kuvia tarjottavista ja unohdin jotenkin pyytää ihmisiä ottamaan niistä kuvia omilla laitteillaan... Onneksi sain kameran sitten myöhemmin takaisin, mutta kuvia ei siis ole. Eikä nyt niin sen väliä, sillä nämä tuulihatut olivat paljon hienomman näköisiä ja se läksärikakku... Noh, mainitsen siitä sitten lopuksi, jatketaan nyt tuulihattuihin. Esittelen tässä nyt kuvien kera tuulitattujen tekovaiheet, sillä niiden kanssa saa tosiaan olla tarkkana onnistumisen takaamiseksi. Otin onnistuneen reseptin tätini vanhasta keittokirjasta ja ei-niin-onnistuneen erän reseptin omasta leivontakirjastani, mutta googlaamalla löytyy esim. Kotilieden resepti. Omissa ohjeissani ei ollut leivinjauhetta, mutta se auttaa kuulemma kohottamisessa.
Jauhot lisättyinä keitettyyn vesi-rasvaseokseen
Tältä taikinan tulee siis näyttää, kun kiehuvaan rasva-vesiseokseen on lisätty jauhot ja seosta sekoitettu voimakkaasti puuhaarukalla. Veden ja rasvan tulee kiehua ihan kunnolla eli kuplia saa tulla.
Kananmunien lisäyksen jälkeen
Kun taikina on jäähtynyt hiukan, lisätään munat. Minä taisin antaa taikinani jäähtyä liiankin kanssa, jolloin siitä tuli todella löysää munien lisäämisen jälkeen. Joissain ohjeissa viimeistä munaa ei suositella lisättävän kerralla, koska joskus se voi olla liikaa ja nyt olisi varmasti auttanut myös se temppu. Noh, joka tapauksessa, tuloksena olisi tarkoitus olla pursotettavissa oleva taikina, joka ei kuitenkaan leviä leivinpaperille.
Pursotuksen jälkeen
Tuulihattuja voi pursottaa tarpeen mukaan pieniksi, pitkiksi, isoiksi, tai tehdä vaikka yhden ison tuulihattugranssin. Minä valitsin pienet, naposteltavat tuulihatut. Pidemmät tuulihatut ovat sitten kermalla täytettyinä ja sulalla suklaalla koristeltuina éclairs, kuulut ranskalaiset leivonnaiset.
Tuulihattupallero
Onnistunut tuulihattu on pinnaltaan hieman kiiltävä ja kunnolla kohonnut, jotta sen sisään saa hyvin täytettä. Itsessään tuulihattu ei siis maistu miltään, joten se on täydellinen alusta jos millaisissa suolaisille ja makeille täytteille. Tosin kyllä sitä niiden väliin laitettua kerma-suklaavaahtoa saattoi syödä ihan pelkästäänkin ilman mitään hattuja... ;)
Juusto-pippurimuffinit
Järkkäisin pienet aloittelubileet kavereiden kesken ennen KY 100-kuntista. Ensin minun ei edes pitänyt leipoa sinne mitään, mutta kun eräs kaverini kertoi leipovansa sinne punaherukkaleivonnaisen, oli minunkin "pakko" leipoa jotain suolaista! :D Valitsin juusto-pippurimuffinit eatmedeliciousin ohjeen mukaan. Tein minimuffineita, jotka ovat aina hyviä ja toimivat loistavasti naposteltavina. Alkup. ohje on sconessien ohje, mutta myös muffinit onnistuvat sen avulla.
Tuulihatut kerma-marjatäytteellä
Serkku tuli miehensä kanssa Helsinkiin Jyväskylästä ja, kuten viime vuonnakin samaan aikaan, järkkäsimme äidin kanssa hänen luonaan pientä suolaista ja kahvit. Otin puolet tädin luota tuoneista ja pakastetuista tuulihatuista sulamaan ja valmistin niiden väliin herkullisen täytteen rahkasta, vatkatusta kermavaahdosta ja survotuista mustikoista. Täytyy taas sanoa, että tykkäsin täytteestä sellaisenaan paljon enemmän kuin tuulihattujen kanssa, mutta muihin herkut kyllä upposivat.
Porkkanakakku
Tein myös porkkana-ananaskakkua. Kysyin hieman ruoka-allergiselta serkultani, pystyykö hän syömään uunissa käyneitä porkkanoita ja ananasta. Pystyi kyllä, mutta olin täysin unohtanut hänen pähkinäallergiansa ja kakkuun tuli jonkin verran hasselpähkinärouhetta! EIIIH! :( Olen kyllä tietoinen hänen allergiastaan, mutta se oli päässyt unohtumaan, vaikka sitrushedelmien ja raakojen vihannesten sekä mm. koivun ja pujon kanssa on vähän pakko olla allerginen myös pähkinöille. Damn! Onneksi tarjolla oli sitten muita herkuja hänelle. Kakku oli muuten hyvä, OMG. Mehukas kakkuosa ja herkullinen, appelsiinituorejuusto-tomusokerikuorrutus. Kuorrutus oli ihan paras osa. Ikävä kyllä kakku-kuorruteratio oli aivan liikaa vääristynyt kakun hyväksi, joten seuraavalla kerralla tulee tehdä pellillinen ja paaaksu kerros kuorrutetta päälle. :) (Kakkua jäi vielä iso pala jääkaappiin, joten iskällä on, mistä ottaa seuraavien kuukausien aikana.)
Tuulihatut tuorejuusto-savukalatäytteellä
Vieläkö jaksatte? :D Vielä olisi muutama juttu. Seuraavan kerran leivoin 1.9. pidettyihin kahvitteluihin vanhempieni sekä tätini, hänen miehensä, serkkuni sekä hänen miehensä kesken. Tarjolle laitettiin loput toisen tädin luota jääneistä tuulihatuista, mutta tällä kertaa ne tarjottiin suolaisina, sisältäen tuorejuusto-savukala-tillitäytettä. Nams! Näitä kyllä söin minäkin! Minä ja äiti hoidettiin leipominen ja tarkoitus oli, että on tuulihattuja ja...
Sieni-kasvispizza
...äidin tekemää musta torvisieni-kasvispizzaa sekä...
Bailey's-suklaamoussekkakku
...valmistamaani suklaamoussekakkua Bailey's-liköörillä maustettuna. Miksi syödä pelkkää suklaata, kun siihen voi lisätä purkillisen kermaa, vähän lisää voita, sokeria, likööriä ja munia ja kaataa koko komeuden suklaisen keksipohjan päälle? :D En ole tosiaankaan mikään dieettikokki! Kakku oli kuitenkin yllättävän kevyt (siis rakenteeltaan ja maultaa, ei kaloreiltaan!), koska siihen vatkattiin valkuaiset erikseen ilmavuuttaa antamaan ja sen annettiin jäähtyä pakkasessa. Mmm, ihanaa, suklaataivas! Minun toleranssini kaikkeen makeaan on nähtävästi aika hyvä, koska olisin voinut vetää kakkua vaikka kuinka paljon... Ohjetta minulla ei ole nyt antaa, mutta se oli se Maittavat Suklaaherkut-kirjan ohje, joka minun piti alunperin tehdä kaverini tupareihin. Onneksi kuitenkin vaihdoin ohjetta, koska sitä kakkua oli syömässä isompi joukko. Tosin kyllä tästäkin herkusta riitti kolmelle kerralle syötävää.
Tarjottavat eivät kuitenkaan loppuneet siihen, koska äiti innostui ja leipoi lisäksi...
luumu- ja piimäkakkua, ja lisäksi tarjolle laitettiin vielä...
...loput vegaanibrowniesta sekä porkkanakakusta. Huh huh! Sen seitsemän sorttia! Noh, jäipähän iskälle pakkaseen herkkuja pitkää ja harmaata syksyä varten.
Munakoisopatée
Vielä yksi, vielä yksi! Olin jo ihan mennyt sekaisin, minkä elokuun lopun/syyskuun alun bileiden jälkeen olin pyöräillyt äidille ja syönyt tätä edellisenä päivänä äidillä tekemääni munakoisojuttua. Menee ihan bileet sekaisin! :D Joka tapauksessa, olin samaisen viikon torstaina bongannut munakoisopyöryköiden ohjeen Hesarin ruokasivuilta. Ohje vaikutti niin herkulliselta, että sitä oli pakko kokeilla! Tuloksena oli kuitenkin niin löysä taikina, ettei siitä ollut pyöryköiksi, mutta uunivuoassa paistettuna tuloksena oli herkullista patéeta. Aurinkokuivatut tomaatit antoivat ihanasti makua ja uunissa paahdettu munakoiso on muutenkin nannaa... Mmm.... Melkoisen terveellistäkin vielä! Lisää korppujauhoja/jauhoja käyttämällä taikinasta olisi saanut paremmin käsiteltävää, mutta sujui se noinkin. Aion kokeilla kyllä uudestaan heti, kun pääsen taas uunin ääreen...
Bon, c'est fini enfin! Vihdoin ne loppui! (Ellen sitten jostain vielä kaivaa lisää kuvia...) Harmi, etten ottanut kuvaa siitä läksiäisten kakusta varsinkin, kun mietin, ottaisiko vai eikö ja päädyin ottamaan "sitten juhlissa". Arrrgh! Ja kuka menee hävittämään kameransa mursujaisissa! Hmm, tosin moni muu on varmasti tehnyt paljon typerämpiäkin asioista niissä bileissä ja minä sentään sain virheeni korjattua... Joka tapauksessa, enää yksi Suomen-posti jäljellä! Minä siirryn nyt pois tästä pöydän äärestä, ennen kuin selkä, niska ja hartiat jumahtavat täydellisesti. On tää bloggaajan elämä joskus kovaa...
