tiistai 28. joulukuuta 2010

Tulisella currylla pakkasta vastaan Memphis Hesarissa

Tämä illallinen tapahtui 9.1.2010

Vege Curry: Paistettua portobellosientä, kasviksia, punaisella currylla maustettua kookoskastiketta ja (minulle ilman) riisiä (12,90 €)

Memphis jälleen kerran! Alanko toistamaan itseäni? Hope not, koska tämän kerran jälkeen en enää mielelläni Memphiksiin suuntaa. Tähän annokseen nimittäin muistaakseni päättyy minun osaltani kokeilemisen arvoiset ruoka-annokset enkä halua käydä samoissa ravintoloissa syömässä samoja annoksia, mikäli voisin käydä jossain minulle tuntemattomassa paikassa. (Hmm, hyvä on, taas siis toistin itseäni…)

Miksi siis päädyin taas Memphisiin? Itse asiassa minun, tutorparini sekä joukkion hytiseviä vaihto-oppilaita (no okei, kyllä me tutoritkin paleltiin ihan kiitettävästi) piti aluksi suunnistaa Mannerheimintien Iguaanaan, mutta se mokoma oli täynnä. Seuraavaksi päätimme kokeilla Aleksanterinkadun Iguanaa, mutta sehän on lopettanut! Aargh! Amarillossa taas olisi ollut pitkä odotus, koska oli lauantai-ilta kyseessä. Okeii, nyt äkkiä ideoita kehiin! Hesarin Memphis onneksi oli lähellä ja saimme vielä pöydänkin. Lisäksi, kun kerroimme tarjoilijalle olevamme hiukan kiireen alaisia (piti vielä ehtiä iltabileisiin), niin saatoimme myös välttää ravintolan tutuksi tulleen hitaan palvelun.

Selailin listaa ja pähkäilin, että tilatako kasviksia vai kalaa ja kasviksia. (Eli siis itse asiassa, nyt kun silmäilen menua netistä, on vielä YKSI annos, jonka vuoksi voin vielä kerran käydä Memphiksessä. :D ) En ollut kauhean nälkäinen, joten päädyin Vege curryyn. Parini veikkasi annosta keitoksi ja siltä se kyllä näyttikin, sillä kasvikset suorastaan uivat punaisella currylla maustetussa kookosmaidossa. Siinä ei tietenkään ollut mitään pahaa, sillä annoksesta tuli ihanan lämmin olo! Slurps! Lisäksi curry oli melkoisen tujua, joten sekin vielä takasi vähän lämmikettä hyistä ulkoilmaa vastaan.

Yksinkertainen ja maistuva annos, nams! Kenties tällaisena rasvakammoisena olisin toivonut hiukan vähemmän kookoskastiketta, mutta aika hyvin sekin lopulta upposi. :) Jos ei tykkää ihan kaikkein maustetuimmasta ruoasta, niin kannattaa ehkä jättää tilaamatta, sillä kookosmaidosta huolimatta punainen curry potkaisee, tosin tällaiselle parkkiintuneen kielen omistajalle potku oli pelkästään mukava. Lyhyesti sanottuna: suosittelen, erityisesti tätä hyistä viimaa ja pakkasta vastaan, brr! Tuo annos vatsassa luulisi pysyvän lämpimänä edes ratikkapysäkille. (Ellei sitten neutraloi vaikutusta jäisille drinkeillä. :D ) Hmm, annosta pitäisi kyllä kokeilla ehdottomasti kotonakin, sen kun vaan ostaa (pakaste)vihanneksia, tölkin kevyt-kookosmaitoa (joo, tiedetään…) ja punaista currytahnaa. Veikkaan, että yhtä hyvää tulee, ja vielä halvemmallakin. Mutta onhan se ravintola aina jonkinlainen elämys, varsinkin hyvässä seurassa.

No niin, muistini siis oli väärässä ja minulla on vielä mahdollisuus mennä Memphikseen ja nauttia siellä ennen kokeilematon annos. (Tosin kun tuota kaloritaulukkoa katsoo, niin alkaa hirvittää… Noh, sitten vaan täytyy käydä salilla/lenkillä aikaisemmin päivällä. ;) ) On aina hyvä olla takataskussa varalla ravintoloita, joita ehdottaa, kun tarvitsee syömäpaikaksi jokaiselle (suht koht normaalisti syövälle) jotakin-periaatteella toimivan ravintolan.

torstai 23. joulukuuta 2010

Takaisin Suomessa eli nyt leivotaan joulu!



Pipareita

Kotona Suomessa jälleen! :D Olen nyt yrittänyt totutella taas Suomeen ja suomalaisiin ja lumeen ja kylmään ja pimeyteen noin viikon ajan, sillä palasin kolmen viikon joululomalle viime viikon perjantaina. Ja onneksi olin ottanut lennot juuri ennen kuin sankka, Eurooppaa sekoittanut lumipyry laskeutui Belgiaan! Torstain ja perjantain välisenä yönä LLN:ssäkin satoi lunta muutaman sentin, mutta onneksi lumi ei sentään haitannut lentoja vaan pääsin hyvissä ajoin takaisin kotiin. Ja suoraan suomalaisten vaihtarien läksiäisiin. :D Kolmen tunnin yöunilla ja yhdellä kahvikupilla saa aikaan mielenkiintoisen tilan ihan ilman alkoholiakin kyllä... :) Kiva olla joulunpyhät ja uusi vuosi kotona, mutta kiva on kuitenkin vielä palata näkemään kavereita Belgiaan. Ja kai ne tentitkin tulee hoitaa... Onneksi nyt jouluksi on tädin luokse keski-Suomeen luvattu sellaisia pakkasia, että ulkona ei käydä kuin koiraa kusettamassa (-25:stä -30:een), joten lukemiselle ei ole suurempia esteitä. Mitä nyt silloin tällöin täytyy....leipoa!



Joulupipari

Blogi on ollut vähän tauolla, vaikka periaatteessa olisi juttu Lontoon vegaanipaikasta ja myös synttäri-ilallliselta LLN:stä, mutta palaan niihin myöhemmin, nyt vähän kunnon leivonnaisia ulos! Olipahan kivaa taas päästä leipomaan ja joulun kunniaksi täytyi tietysti tehdä pipareita! Äiti oli ostanut sekä valmista taikinaa että tehnyt omaa, josta sitten väännettiin yhdessä monenmoista peltiä sydämiä, tähtiä ja kuita. Joulu tulee piparintuoksusta kämpässä, mmm... Oheinen pipari syntyi kahden piparin liiallisesta läheisyydestä uunissa ja se piti sitten ihan erikseen koristella. :)



Speculoos-piparit

Tein myös oman taikinan, mutten suinkaan suomalaisia joulupipareita, vaan belgialaisia. Speculoos-keksit ovat belgiassa tosi yleisiä; niitä saa usein cappuccinojen seurana, ja ne maistuvat melko lailla meidän joulupipareilta, koska molemmissa ohjeissa käytetään samoja mausteita (kanelia, kardemummaa, inkivääriä, neilikkaa). Erotuksena meidän pipareihin speculooseihin tulee fariinisokeria eikä mausteita siis keitetä siirapissa. Kaupoissa myydään myös Speculoos-levitettä! Se jos mikä on vaarallisen hyvää! Siis ihan kuin piparitaikinaa, mutta levitettävä muotona. Suoraan lusikalla purkista, ette kuulkaa uskokaan... :D Täytyy vielä tammikuussa tuoda tuota herkkua (vaarallisuuden uhallakin) pari purkkia kotiin talvisia leivonnaisia (tai muita hetkiä) varten. Sitä saa 400 ja 700 gramman purkeissa, varmasti tulee mukana tuo isompi. ;)


Oma kokeiluni ei onnistunut ihan niin kuin toivoin, koska tuplasin ohjeen. Alkup. ohjeeseen kun tulee ½ muna ja kuka nyt sellaista alkaa laskemaan? Omasta mielestäni kyllä tuplasin kaikki muutkin aineet, tosin käyttämäni jauhot olivat täysjyvävehnäjauhoja... Joka tapauksessa kekseistä tuli melko kovia vaikken laittanut kaikkia jauhoja, mutta uuni taisi olla liian kuumalla... Nämä siis paistetaan 170 asteessa verrattuna normipipareihin n. 225:een. Mutta kyllä näitä nyt syö ennen kuin selkäänsä ottaa! :D Jos ei muuta, niin onpahan keksejä ensi kevään juustokakkujen pohjaksi. ;) Ja ainahan keksit pehmenevät säilytyksessä.

Speculoos
ohje: Elle à table nro 73 Novembre-Decembre 2010
(ohje siis tuplana; jauhomäärää ei kannata hurauttaa taikinaan kaikkea)

200 g pehmeää voita/margariinia
ripaus suolaa (meidän rasvoissa on kyllä jo ennestään suolaa, joten suolalisää ei välttämättä tarvitse)
200 g tummaa fariinisokeria
20 g maitoa (n. 3 rkl)
60 g hienoasokeria
400 g jauhoja (ei kannata heti lisätä kaikkea)
1 muna
(ohjeessa laitetaan ripaus mausteita, mutta minusta voi laittaa ihan reilusti teelusikalliset tai vähän enemmänkin):
kanelia, neilikkaa, kardemummaa, inkivääriä
ripaus valkopippuria
1 ½ tl leivinjauhetta

Sekoita rasva ja sokerit yhteen kulhossa vispilällä tai sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää maito ja muna. Lisää seuraavaksi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe sekä mausteet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, kääri tuorekelmuun ja anna jäähtyä jääkaapissa ½ tunnin ajan. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen ja kaulitse taikina parin millin paksuiseksi levyksi kevyesti jauhotetulla pöydällä. Ota taikinasta muotiolla pipareita ja paista uunin keskitasolla 15-20 min. (Tarkkaile uunia n. 10 minuutin jälkeen, sillä piparit eivät todellakaan saa paistua liikaa! Muuten niistä tulee kovia tai pahimmassa tapauksessa ne kärtsää. Uunissa on eroja ja aika riippuu myös pipareiden koosta.) Jäähdytä ja nauti.




Speculoos-brownie

Toin puoli purkillista Speculoos-tahnaa Suomeen tarkoituksena käyttää sitä brownies'hin. Ja niin teinkin. Käytin Smitten Kitchenin maapähkinäbrownies-ohjetta, jonka tein viime kesänä kaverin syndeille ja jonka havaitsin hyväksi. Ihan sama ohje, mutta maapähkinävoin sijasta Speculoos-tahnaa. Se toimi maapähkinävoin sijaisena erittäin hyvin, mutta sen maku on paljon miedompi, joten kuorrutteen suklaa pääsi kyllä dominoimaan browniesien makua aika lailla. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla yhtä jäädykettä iskän synttäreille jälkiruuaksi. Tai speculoos juustokakku, onhan noita ohjeita...;)

Leivonnaisella on vähän pääsiäismäinen ilme keltaisine Jelly Beans-koristeineen (Pina Coladan-makuisia), mutta ostin ne Lontoosta ennen kuin tuliaissuunnitelmat menikin uusiksi ja niille piti saada muuta käyttöä. Kuvitellaan, että ne on tähtiä tummalla joulutaivaalla. ;)



Joulubrownies



Pähkinä-hedelmäkakut

Joka joulu teen isovanhemmille/muulle perheelle joululeivän, mutta löydettyäni viime kesänä ihanan kuivattu hedelmä-pähkinäkakun ohjeen Tastespottingista, päätin tehdä ohjeen mukaan joululeivonnaiset isovanhemmille ja tädille. Ohje on sikakallis, koska siihen tulevat hedelmät ja pähkinät maksaa maltaita (ostin niitä kahteen leipään yli kilon!), mutta jouluhan on antamisen aikaa, joten viis rahoista! Kunnon energiapommikin kakku on, ja yhdellä slaissilla pärjää pitkälle. Tosin kakusta on hankala isojen pähkinöiden takia leikata ohuita siivuja, joten väistämättä tulee otettua iso pala... ;) No, pähkinäthän on terveellisiä. Ohje: Baking Obsession. Tällä kertaa en käyttänyt taateleita, vaan neljä pussia Pirkan pähkinä- ja manteli-pähkinä-mixejä, 500 g kuivattujen hedelmien sekoitusta (mm. banaania, inkivääriä ja papaijaa), kuivattuja karpaloita, sekä vielä yhtä pähkinämixiä. 



Maailman helpoin suklaa-fudge...ja myös toimivin sellainen!

Minulle jäi vispikerman persuus jäljelle brownieseista ja koska mottonihan on "Waste not", niin mietin kuumeisesti, mihin sen persuuksen käyttää. Mieleen välähti ajatus fudgesta, mutta koska minulla tuntuu aina olevan huonoa tuuria fudgen kanssa (lähes aina liian löysää!), niin en heti halunnut ryhtyä sitä kokeilemaan... Onneksi kuitenkin löysin helpoksi mainostetun ohjeen netistä, ja koska kaikkia aineita sattui kaapeista kerman lisäksi löytymään, kokeilin sitä. Tai no, 1/3 kuppia kermaa on 0,83 desiä ja minulla oli 0,75 desiä, mutta ohjeen hienoinen sovellus onnistui! Fudgesta tuli loistavaa! Se jämähti todella nopeasti parvekkeella ja oli hyvin leikkautuvaa melkoisen pehmeänäkin. Score! :D Ei tarvetta tiivistemaidolle tai vaahtokarkkitahnalle tai karkkilämpömittarille tai tuntien keittämiselle.

Olen vihdoin löytänyt SEN fudge-ohjeen, woot woot! Nyt tiedän, mihin kaikki vispikermapurkkien loput tulen käyttämään! :D Ensi kerralla vain kokeilen ohjetta tummaan suklaaseen. Nyt meni 300 grammaa iskän ostamia Fazerin maitosuklaakonvehteja. Piti sanoa heti iskälle, ettei kuvittele minun tuhonneen koko pakkausta, vaan että tein niistä fudgea. :D Muutoin olisi tullut sanomista... Onneksi perheen toinen herkuttelija hyväksyi uusiokäytön ja joulurauha ei vaarantunut. ;) Vien fudget mukanani tädin luo eli ns. vahinko kiertämään.

Iisi Suklaafudge:
ohje: About Candy.com

340 g suklaata
0,83 dl kermaa
0,83 dl vaaleaa maissisiirappia (käytin ruokosokerisiirappia, joten eiköhän mikä tahansa siirappi kelpaa)
2,5 dl tomusokeria
0,83 dl murskattuja pähkinöitä
1 tl vaniljasokeria

Voitele neliskanttinen, n.  20 x 20 cm vuoka. Kaada kerma ja siirappi paksupohjaiseen kattilaan ja anna kiehua minuutin ajan. Laske sitten lämpötilaa ja lisää suklaapalat koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on täysin sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja lisää tomusokeri, pähkinät sekä vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuokaan. Tasoita pinta ja anna jäähtyä. Leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja kääri vaikka sellofaaniin ja anna lahjaksi. PS: Jos kotoa löytyy hauskanmallinen jääpalamuotti, niin massa kannattaa lusikoida siihen ja saa aikaan hauskoja suklaita. Aion kokeilla ohjetta seuraavan kerran sydämenmuotoiseen jääpalamuottiini. Ja olen myös ostanut Titanic ja jäävuori-jääpalamuotin, siitä vasta hauskoja fudgeja syntyy. :D



Paras fudge! <3

Jouluna leivotaan ja kokataan taas! Suunnitelmissa on ainakin kurpitsavanukas (Lontoosta asti raahatusta kurpitsasoseesta), kastanjapaistokset (LLN:stä tuodusta kastanjasoseesta) ja myös karpalo-valkosuklaajäätelöä! Olen aina halunnut kokeilla jäätelöä ja koska vanhemmat innostuivat viime viikon Hesarin ruokatorstaissa olleesta ohjeesta, niin nyt pääsen toteuttamaan haaveeni, woot woot! :D Pakkanen ainakin pistää sisähommiin ja siinä Project Managementin ja Comportement du consommateurin välissä voi ihan hyvin tekaista pari litraa jäätelöä... ;) Tummaa suklaata vetäytyy nyt (lääkärin kautta tosin) joulun viettoon ja palaa asiaan taas mitä luultavimmin kuitenkin vielä tämän vuoden puolella. :) Toivotan siis kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua rakkaitten ihmisten sekä hyvän ruuan ja juoman parissa! Joyeux Noël à tous!

torstai 2. joulukuuta 2010

Isänpäivä 8.11.09

Isänpäivänä oli taas perinteen mukaisesti vuorossa isänpäivälounaan valmistus äidin kanssa rakkaalle iskälle! <3! Tänä vuonna olikin tiedossa oikein pitkän kaavan mukainen lounas, sillä perinteisten kolme ruokalajia+kahvikakku-astetelman sijaan söimme neljä ruokalajia ja tarjolla oli vielä kahta eri kahvikakkua! Vuodet lisääntyy ja panokset kovenee! Mahalaukku venyy vuosi vuodelt myöskin, kenties… ;)

Heitin iskän kanssa aamupäivästä kävelylenkin ja sitten kävimme äidin kanssa hommiin! Iskä meni vaihtamaan vanhaan autoon talvirenkaita, ja kun tulin keittiöön, äiti kysyi, kuulinko, mitä iskä oli sanonut. Vastasin, että en kuullut ja äiti sanoi, että iskä oli sanonut jääkaapissa olevan skumppapullo ja että voisimme avata sen. Ja minä en ollut kuullut kehoitusta avata skumppapullo! Hmm, ehkä tilanne ei siis ole niin paha, kuin olen luullut. ;) Teimme siis äidin kanssa työtä käskettyä ja avasimme pullon Cristal Cavaa. Ruuanlaitto on aina mukavampaa skumpan kanssa… Siis tiettyyn rajaan asti, tietenkin. ;) Iskäkin liittyi seuraamme ja ehti vielä kaataa itselleen lasillisen skumppaa kilistääkseen meidän kanssamme. Iskälle!



Amuse bouche eli keittiön tervehdys: Rapucocktail

Alkuun siis rapucocktail omena-, sipuli- ja avokadolohkojen kera hapanimeläkastikkeella maustettuna. Löysin ohjeen melko tuoreesta K-Kauppojen Pirkka-lehdestä ja tiesin heti löytääneeni juuri passelin ohjeen. Ohje on helppo, ainoa vaiva on saada kaikki liha irti ravuista. Katkaravut toimivat tietysti samalla lailla. Sitruunanmehu taas estää avokadoa tummumasta ennen aikojaan. Pehmeän avokadon, happaman ja omenan, sitkeähkön katkaravun, sipulin ja hieman tulisen itämaisen kastikkeen yhdistelmä sopii todella hyvin yhteen! Keittiölle ensimmäinen piste.

Avokado-omena-carpaccio
resepti: K-Ruoka Pirkka 45/2009
4 annosta

1 salottisipuli
1 omena
1 avokado
½ limetti
½ pss (à 180 g) sulatettuja pakastekatkarapuja
½ dl chilikastiketta

Koristeluun: kirsikkatomaatteja ja tuoreita yrttejä
Hienonna sipuli, kuori ja pilko omena, kuori ja halkaise avokado sekä poista kivi. Leikkaa myös avokado kuutioiksi ja purista limetin mehu avokado- ja omenanpalojen päälle tummumisen estämiseksi. Asettele palat tarjoiluastioihin ja ripottele pinnalle sulatetut katkaravut. Sekoita silputut sipulit chili-kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta annosten päälle. Koristele kirsikkatomaateilla ja yrteillä.



Sienikeitto

Sienikeitto on hyvin yleinen alkuruoka meidän porukan kesken, ollaan sitten syömässä juhlan kunniaksi tai muuten vaan laitetaan ruokaa. Sienet on hyviä! En ollut taas vähään aikaan syönyt sienikeittoa, joten sitä halusin ehdottomasti tehdä isänpäiväksi. Sienet jakavat aika hyvin ihmisiä niiden limaisen rakenteen vuoksi (eikä torvisienistä tehty keitto ole kovin kauniin väristäkään…), mutta minä olen niistä oppinut pitämään. Sienikeitto oli, jälleen kerran, ihanan pehmeää ja sakeaa ja tuhdin sienimäistä. Lämmin keitto sopii mainiosti syyspäivien ruokalistalle.

Sienikeitto
(hyvin vapaasta muistista kaavittu ohje)
n. viidelle

1 tl
n 6 dl paloiteltuja (tuoreita tai pakastettuja)sieniä
kasvisliemikuutio
vettä
vehnäjauhoja
ruokakermaa n. 2 dl
yrttejä

Jos sienet ovat tuoreita, paloittele ne ja paista pannulla nesteen saamiseksi pois. Jos ne taas ovat pakastettuja, laita ne suoraan kattilaan ja anna sulaa. Lisää vettä ja leimikuutio. Anna kiehua muutama minuutti keskilämmöllä ja lisää sitten jauhot, jotta seos sakenee. Keitä vielä muutama minuutti ja lisää sitten ruokakerma. Anna kermakin kiehahtaa vielä muutama minuutti. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian sakealta.



Muikkupatee

Pääruoka olikin sitten hieman pidemmän mietinnän takana, koska en enää syö edes kanaa, alkupaloissa oli jo rapuja enkä nyt jotenkin jaksaisi kalaakaan… Äiti sanoi iskän pitävän muikkupateesta ja niinpä päädyimme siihen. Muikkuja ja pekoniviipaleita kerroksittain uunivuokaan ja uuniin. Kyllä minä kaivoin pari muikkua lautaselle pekonin alta, mutten kyllä oikeastaan pahemmin edes pidä kyseistä kalasta. Ja vähemmän pekonin kanssa. :D Jos pidät muikuista ja/tai pekonista, kannattaa kokeilla. Nopea ja näppärä ohje.

Muikkupatee
(melkein tuulesta temmattu resepti, mutta äiti vastasi tästä ruokalajista. Näin se about kuitenkin meni:)

pari pakettia pekonia
perattuja muikkuja
margariinia vuoan voitelemiseen

Voitele pitkulainen uunivuoka. Lado vuokaan ensin pekoniviipaleita niin, että niiden päät tulevat vuoan reunojen yli. Lado sitten kerros kerrokselta vuorotellen perattuja muikkuja ja pekoniviipaleita. Käännä lopuksi pekoniviipaleet muikkuviipaleiden päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. En ole varma ajasta, joten tarkkaile tilannetta.


Parsakaalia, papuja, pakastevihanneksia, pari muikkua

Kuten annoksestani näkee, sain kyllä koottua tarpeeksi ison annoksen ilman lihaisaa pääruokaakin! Papujakin paistoimme vielä, plus parsakaalia ja pakastevihanneksia, joten ei ainakaan ollut kasviksista pulaa! Nam nam, varsinkin pavut maistuivat ihanilta, kun paistoimme ne reilusti valkosipulissa!



Kinuskikastike valmistuu

Iskä on yksinkertaisten (eli jos minulta kysyy, niin välillä vähän tylsien…) asioiden ystävä ja esimerkiksi karpalot ja kuuma kinuskikastike ovat hänelle aivan riittävä jälkiruoka. Hmph! Missä on pannacotat, creme brûlét, mousset, vaahdot, edes jäädykkeet? No jaa, marjat ovat ainakin terveellisiä… :D Ja sainpahan sentään kokeilla kinuskikastikkeen tekoa, joka on about yksi maailman helpoimmista kastikkeista. Ja itsetehtynä tietysti paljon parempaa, kuin kaupan valmistuote. En yleensä käytä kinuskikastiketta, mutta tätä oli pakko maistaa.

Kinuskikastike:
(sama K-Ruoka Pirkka)

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
1 rkl voita/margariinia

Keitä kermaa ja fariinisokeria hiljalleen kattilassa välillä sekoittaen n. 15 minuuttia kunnes seos sakenee. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu kinuskitippa jähmettyy. Lisää lopuksi rasva. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai jäisten marjojen kera.




Lumikarpalot

Meidän lumikarpalot ei ihan onnistuneet. Niiden idea on siis pyöritellä jäisiä karpaloita ensin munanvalkuaisessa ja sitten tomusokerissa, jotta karpalot saadaan näyttämään puuterilumen peittämiltä. Äiti sai myöhemmin käsiinsä tarkemman ohjeen, jonka avulla tomusokeri olisi varmaan tarttunut paremmin marjoihin. Me pyöriteltiin marjat lautasella, mutta ne nyt olisi varmaan kannattanut laittaa tomusokeria täynnä olevaan pussiin ja ravistella. Nyt sokerikerros oli hyvin ohut, mutta eipä isänpäivänä nyt niin kauheasti lunta maassa ollutkaan. :D Ja lisäksi kinuskikastike kyllä oli ihan tarpeeksi makeaa, joten tomusokerin tuomaa makeutta ei itse asiassa olisi edes tarvittu. Raikas jälkkäri joka tapauksessa!

Lumikarpalot
karpaloita
munanvalkuainen
tomusokeria

Pyörittele karpaloita kauttaaltaan munannvalkuaisessa ja laita ne sitten tomusokeria sisältävään muovipussiin. Pyörittele pussia kunnes marjat ovat kauttaaltaan tomusokerin päällystämät.



Niin kauniin väristä, että voisi melkein mehuna tarjota

Iskä oli myös kokeillut valmistaa itse vadelmalikööriä, sillä olimme tehneet sitä ensi kerran viime vuonna ja tulos oli ollut hyvä! Silloin tosin annoimme liköörin olla maustumassa ehkä hivenen liian kauan, melkein puoli vuotta, joten maku oli aika vahva. Tällä kertaa päätimme tislata liköörin jo kuukautta aikaisemmin. Prosessi on helppo ja tulos taattu! En ihan muista tarkkoja suhteita viinalle, marjoille ja sokerille, mutta ne riippuvat myös paljon omasta mausta. Haluaako alkoholin maistuvan enemmän vai haluaako makeampaa likööriä…

Meidän likööristä ainakin tuli makeaa! Suutuntuma on melkoisen tuhti ja paksu, alkoholia ei kauheasti alta maista. Ja mikäs sen parempaa, ainakin minun mielestäni. ;) Tämä on jälkkäri jo itsessään, koska tätä ei todellakaan tee mieli juoda enempää kuin yksi snapsi…tai okei, ehkä kaksi.



Pistaasi-brownies

Niin, se kakku. Tulin tosiaan katumapäälle lauantainaamuna ja varustauduin siis pistaasipähkinöillä ja tummalla suklaalla, joiden avulla sitten valmistin lauantai-illalla äidille tajuttoman ihanan, suussasulavan ja ah-niin-suklaisen pistaasipähkinä-browniesin. Brownies jäi sisältä niin kosteaksi, että leikatessa sisus alkoi valua astiaa…apua! Nyt se kaikki tulee ulos! Lusikka apuun, mmm…



Gooey goodness…

Viimeinen jälkkäri oli kyllä piste iin päälle ja myöskin viimeinen niitti sokerikoomaan vajoamiselle. Huh! Mutta oli se vaan niin ihanaa, että pakko sitä oli vielä maistaa omankin täytekakkupalan jälkeen. Itse asiassa, brownies oli parempaa! Damn! Tätä täytyy tehdä uudestaan!

Suosittelen ehdottomasti ohjetta, kunhan leivoksen muistaa jättää sisältä vielä kosteaksi. Makeutta taittamaan voi tarjota kermavaahtoa (makeuttamatonta!) tai vaniljajäätelöä. Pistaasien tilalla voi tietysti käyttää manteleita tms. pähkinöitä tai jättää ne pois, mutta minä kun RAKASTAN pistaaseja, niin niitä nyt olisi voinut laittaa koko leivoksen täyteen! Mmm, tätä herkkua on itse asiassa vielä iskän pakkasessa odottamassa melkoinen pala… Jos sitä vaikka voisi tarjoilla itsenäisyyspäivän juhlinnan lomassa? Aika paljon tulee kyllä olemaan ruokaa tarjolla, mutta who knows… 

Tahmea pistaasi-brownie
alkup.resepti: Suklaa, 365 vastustamatonta makuelämystä

175 g margariinia kuutioituna+ekstraa vuoan voiteluun
2 rkl kaakaojauhetta
250 g (2½ dl) hienoa sokeria/fariinisokeria
hyppysellinen suolaa
2 munaa kevyesti vatkattuna
1 tl vaniljasokeria
150 g (2½ dl) vehnäjauhoja
125 g tummaa suklaata rouhittuna
100 g pistaasipähkinöitä rouhittuina


Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele n. 23 senttinen (pitkulainen) kakkuvuoka. Voitele pohja margariinilla ja vuoraa se leivinpaperilla. Jätä leivinpaperia reunojen yli. Kuumenna voita, kaakaojauhetta ja sokeria pienessä kattilassa matalalla lämmöllä, kunnes margariini sulaa. Ota levyltä ja laita sivuun jäähtymään. Kun seos on jäähtynyt, lisää munat, suola, vaniljaesanssi, jauhot ja suklaarouhe ja sekoita hyvin puulusikalla. Sekoita joukkoon pähkinärouhe, kaada vuokaan ja paista uunissa 15-20 minuuttia alatasolla. Testaa kypsyys 15 minuutin jälkeen työntämällä pitkä tikku brownien läpi. Kakun kuuluu olla kiinteä reunoilta, mutta pehmeä sisältä. Yritä hillitä itsesi ja anna kakun jäähtyä täysin ennen leikkaamista. :D

Isänpäivälounas oli, once again, onnistunut! Oli juomaa, ruokaa, suolaista, makeaa, kahvia, hyvää seuraa… Ja pakkohan tämän kaiken päälle oli vielä juosta pari kertaa Töölönlahden ympäri. Miten se on, että sokerihumalassa sitä kyllä jaksaa juosta, mutta muuten keksii mielellään muita liikuntamuotoja? Pah. Tai sitten suklaa vain on ja pysyy parhaana lenkkiboosterina. Gain a few, lose a few (less).