torstai 8. joulukuuta 2011

Rex-kakku Seireenien synttäreille ja infoiltaan


Joskus 70-luvulla (tai ainakin jos muistan kuulleeni oikein se oli silloin) oli suosiossa Rex-kakku. Eikä sinänsä ihme jos oli, sillä kakku on todella yksinkertainen tehdä. Ainoa ainesosa, jota ei välttämättä ihan jokaisen kaapista löydy, on kookosrasva. Minäkin sitten ostin paketillisen sitä ihmeainetta ja edelleen puolikas kykkii jääkaapissa. Onneksi se säilyy hyvin ja sillä voi korvata muun rasvan leivonnassa. Mutta koska kookosrasvasta tulee jääkaapissa kivikovaa (kovempaa kuin oikea voi), niin en ole uskaltanut vielä kokeilla sitä leivonnassa. Jäähtyessään vielä jämäyttää kakut tai jotain...


Tein tämän Seireenien synttäreille/info-iltaan...hmm, joskus lokakuun alussa? Ennen kv-viikkoa se kuitenkin taisi olla. :D Hyvä muistimerkki... Aika addiktoivaa kamaa. Tähän voi käyttää millaisia neliskanttisia keksejä haluaa...tai siis sellaisia neliskulmaisia. Ohjeen mukaan tosin keksejä tulisi 300 grammaa, mutta minä sain varmaan vähän alle puolet siitä käytettyä. Joko vuokani oli liian matala tai keksit liian paksuja. Tai jotain. Joka tapauksessa, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Ja sitäpaitsi käytin silikonista vuokaa, joka tietysti antoi vähän periksi. Not good. Mutta anyhoo, tässä se ohje nyt kuitenkin tulee alkuperäisessä asussaan:

Rex-kakku
Kirjasta: Lademannin uudet keittokirjat, Kakkuja ja torttuja

250 g kookosrasvaa
2 munaa
100 g sokeria
1 rkl vaniljasokeria
50 g kaakaojuomajauhetta (käytin kaakaojauhetta, kannattaa siis tarkkailla makeutta jos sitä käyttää)
4 rkl maitoa
50 g mantelirouhetta
300 g nelikulmaisia keksejä

Sulata kookosrasva miedolla lämmöllä ja vatkaa munat. Lisää munavaahtoon sokeri, kaakaojuomajauhe ja maito. Sekoita joukkoon jäähtynyt rasva sekä mantelirouhe. Vuoraa 28 cm:n pituinen vuoka foliolla tai leivinpaperilla. Kaada vuoan pohjalle kerros kaakaoseosta ja lado sen päälle kerros keksejä. Toista, kunnes aineet on käytetty (kuitenkin niin, että viimeinen kerros on kaakaoseosta). Laita vuoan päälle jokin paino ja laita jääkaappiin väh. 4 tunniksi. Viipaloi ja tarjoile. Säilyy jääkaapissa n. viikon.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kaakaobrowniet ja mansikkablondiet


Done! Tai ainakin yksi kolmasosa. Jaa mikä? Kurssi nimeltä Special Topic in International Business, johon kuuluu viikon intensiivikurssi, jonka luennot (maanantaista maanantaihin) on iltaisin klo 17-n. 20.15. Jokaiselle luennolle on luettava kolme artikkelia ja valmistauduttava keskustelemaan niistä. Siis ihan oikeasti kannattaa osata sanoa jotakin, koska kurssilla ei ole tenttiä, vaan loput arvosanasta muodostuu klusteri-analyysiryhmätyöstä (50 % muistaakseni) ja loput tuosta analyysistä tehtävästä esityksestä. Jotka siis pidetään ensi viikon maanantaina. Mutta tänään siis oli vika luento. Huh! Olipahan kurssi!

Opin varmaan enemmän kuin kaikilla muilla Kauppiksen luennoilla yhteensä! Opettajana on/oli vieraileva proffa Shangaista, joka on ihan suomalainen, mutta asunut viimeiset 25 vuotta ulkomailla, mm. Jenkeissä. Ja kyllä huomaa opetustavasta! Vaikka olin tosi väsynyt vähäisten unien takia, kurssi oli tosi mielenkiintoinen eikä tullut tarvetta pilkkiä! Proffan tietotaito on ihan uskomaton enkä tiedä, onko olemassa mitään maailman maata, jonka kehityksestä hänellä ei olisi mitään sanottavaa! En nyt ala sen tarkemmin kurssia analysoimaan, koska siihen menee liian kauan aikaa (ja kello on jo paljon), mutta sen sanon, että kannattaa vakavasti harkita sen ottamista, jos lukee IB:tä tai johtamista ja sen voi valinnaisena ottaa. Toisena vaihtoehtona on Capstone, eikä kyllä ole huono vaihtoehto sekään. Mutta STIB... Vaativa kurssi (lue ja pureksi 15 artikkelia parissa viikossa kaiken muun seassa), mutta on se kyllä sen arvoinen.



Miksi aloitin hehkuttamaan jostain koulukurssista? Koska en ole sitä vielä koskaan tehnyt ja nyt tämän kurssin kohdalla aika tuntui sopivalta. :) Ja koska en ihan tarkkaan muista, miksi tein nämä seuraavat leivonnaiset. :D Sen näistä ylläolevista kaakaobrowniesta tiedän, on että kaveripariskunta toi minulle kylppäribileiden kunniaksi purkillisen vihreitä cocktail-kirsikoita ja minä sitten päätin aikani pähkäiltyäni leipoa niistä kaakaobrownieta. En nyt tietenkään muista, että miksi... Olisinko halunnut tarjota jotain äidille, kun mentiin Taitaiden yönä maatilatoritapahtumaan Rautatientorille? Noh, ei voi mitään. Kirsikat oli kyllä aika...jänniä, etten sanoisi. Sopivat paremmin kakunkoristeiksi, kuin brownien täytteeksi. :)


Mansikkablondies. :D En oikein muuta niistä keksi sanoa, kuin että ne onnistuivat. Tuli halu leipoa, ja halusin tehdä juuri blondieseja. Johonkin minä näitäkin tein, mutta mutta... Pitäisi ehkä kuitenkin vähän skarpata taas. Jos kokeilisi nukkumista välillä, olen kuullut senkin toimivan...

tiistai 8. marraskuuta 2011

Mustikkapiirakka

Olen nyt kolmatta kertaa vaihtaritutorina. Once you pop... ;) Tai itse asiassa, tuntuu että menossa on jo 7. kerta, koska joka lukuvuosi tulee aina uudet tyypit kaksi kertaa ja samat jutut pääsee siis kokemaan kahdesti. Ekana kertana vuonna 2009 tuntui, että orientaatio oli kauheaa sähellystä. Silloin piti vielä mennä käymään Maistraatissa rekisteröitymässä. Tai ei itse asiassa olisi tarvinnut mennä, mutta tieto saavutti meidän vasta orientaation jälkeen. Olin muutenkin ekan syksyn aika poissaoleva tutor (en vielä ymmärtänyt tutoroinnin hienoutta), mutta keväällä 2010 otin sitten vahingon takaisin ja olin mukana melkein kaikkialla ja kaikissa reissuissa, paitsi Venäjällä (joka itse asiassa osaksi peruuntui Moskovan pommitusten takia). Se kevät on edelleen paras vaihtarilukukausi. Ah, all that crazy shit we did tonight, those will be the best memories... ;)

Viime syksynä olin vaihdossa ja ehdin tavata vaihtareita vain Mursujaisissa, yhdessä peli-illassa ja sitten jäähyväisissä. :D Score. Viime keväänäkin tyypit jäivät vähän etäisiksi, mutta tänä syksynä olen jo vähän enemmän tutustunut ihmisiin. En niin hyvin, kuin mitä olisin toivonut, mutta ei se kevät 2010 enää palaa ja tässä on kyllä nyt muutenkin niin paljon agendalla, etten kyllä pysty repeämään enää yhtään mihinkään ylimääräiseen. Mitä nyt pikkujoulut pidän omalle ryhmälle. :)



Mitäs nämä mustikkapiirakkakuvat ovat, kysytte? Liittyvätkö ne jotenkin vaihtareihin? You bet, vaihtarimökki järjestettiin syykuun puolessa välissä ja päätin leipoa sinne jotain suomalaista eli mustikkapiirakka. Saman ajatuksen oli saanut 3 muutakin tyttöä, joten ainakin mustikkapiirakkaa riitti! :D Ja muutakin ruokaa, oh mon dieu, pöydät notkuivat ja kaikki tutoreita ja Subia myöten sai syödä vatsansa täyteen ja ylikin! Mmm, International Dinner...

Koska tästä on nyt jo melkein kaksi kuukautta, niin ei mitään hajua, mikä ohje ja mistä (tai on haju, mutta nyt kirja on Hesassa ja minä Korsossa koiravahtina), mutta ei sen väliä. Piirakka oli hyvää ja sitä oli riittoisasti. Leikkasin sen ihan miniminibiitteihin, jotta kaikille varmasti riittäisi. Isommatkin olisivat käyneet. :D

Vielä ensi keväänä pääsen vastaanottamaan uudet vaihtarit, mutta sitten tutorointi on ohi! Vaikka valmistuminen syksylle venyykin, niin en kyllä enää tietenkään tutoriksi hae. Aikaa aikaas kutakin. Mutta hauskaa on ollut! Mukaan mahtuu myös vähän ikäviäkin juttuja, joista en nyt avaudu tässä. Toivon vaan, että keväällä olisi tietyissä jutuissa eri meininki... Kaikesta  huolimatta, jos et vielä ole hakenut vaihtaritutoriksi, niin hae ihmeessä! Vaihtarit on paljon kivempia kuin normimursut! :D Ne on enemmän innoissaan kaikesta, bilettää enemmän, niiden kanssa voi puhua kielillä ja niitä tulee kaksi kertaa lukuvuoden aikana! Ja jos oikein hyvin tutustuu ihmisiin, niin sitten voi reissatessa tavata vaikka ketä ympäri maailmaa. Nämä vähän päälle kaksi viimeistä vuotta olisivat olleet NIIIN paljon köyhempiä ja tylsempiä ilman vaihtaritutorointia.

Loppuun vähän osviittaa siitä, mitä kaikkea vaihtarimökillä saa ahtaa kupuunsa:







sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Bileet uuden kylppärin kunniaksi

Tarjoiluja

Taloyhtiössäni eli kahdessa rapussa tehtiin putkiremppa, joka alkoi jo syksyllä 2010. Onneksi ehdin sujuvasti alta pois vaihdon ajaksi, mutta onneksi pystyin vuokraamaan asuntoni, koska omaan kämppään remppa iski vasta huhtikuun puolesta välistä toukokuun alkuun. Asustin siis toukokuun loppuun asti iskän luona Korsossa ja oh boy, kylläpä mieleen tulvi muistoja ajalta, kun reissasin aina kouluun junalla Korsosta käsin. :) Onneksi iloa ei kestänyt sen enempää. 

Paahtovihannespannukakku

Ja, kun vihdoin kylppäriremppa oli tehty ja tuloksena on ihana, kahdella suihkuseinällä ja haalean vihreillä kaakeleilla sekä uudella allaskaapilla varustettu kylppäri! Piti olla vain yksi suihkuseinä, mutta koska se ensin kiinnitettiin väärälle seinälle (suojaamaan pyttyä eikä allaskaappia) eikä ylimääräisten laattojen puuttumisen vuoksi tuota seinää voinut enää repiä pois, sain sitten kaksi seinää. :D Eipähän pyttykään kastu. Mutta siis kylppärin kunniaksi piti tietysti pitää bileet! Ja bileethän tarkoittaa: leipomista. :)

Marmorikeksit

Tarjoilut olivat mozzarella-tomaattialkupaloja, rypäleitä, paahtovihannespannukakkua (jota tein myös tupareihini kolme vuotta sitten), marmorikeksejä sekä matcha- eli vihreä tee -jauhe -juustokakkua. Ja tietysti iloisen vihreää boolia. :) Olipahan hauskaa tavata taas isoa joukkoa kavereita pitkästä aikaa ja jutustella niitä näitä. Illan päätteeksi vielä päädyttiin baareihin ja hauskaa oli!

Vihreä tee -juustokakku

Paahtovihannespannukakku on ehkä parasta tarjottavaa, jonka tiedän. Tässä pitäisi keksiä yhteen tulevaan tapahtumaan tarjottavaa ja tekisin tuota, ellei pitäisi kokata n. 30 hengelle. :D No, browniet riittävät sinne. Suolaisen lisäksi tarjoilin myös matcha-juustokakkua, koska se on ihanan vihreän väristä. Ja antaa kivan maun, ei liian vahvan. Ah, juustokakut! Niin tuhteja, mutta mm, niin hyviä! Ohje matcha-juustokakkuun täältä. En saanut aikaan minkäänlaisia kuvioita, sillä tuo tuorejuustomassa oli aivan liian löysää, mutta ei sen niin väliä. Maku ratkaisee. :)

Idean marmorikekseihin sain...no, en nyt muista mistä sen sain, mutta joka tapauksessa halusin tehdä itse keksipohjan tuohon juustokakkuun ja olen aina halunnut kokeilla noita marmorikeksejä. Ne siis tehdään ihan vain pyörittelemällä taikina ennen paistoa tomisokerissa, jolloin uunissa laajentuessaan kekseihin muodostuu oheisia kuvioita. Tosi nättejä. :) Ihan kuin leivontakirjassa!

Tryffelikeksit
Jennifer Donovanin kirja Suklaa-365 vastustamatonta makuelämystä

100 g (1 dl) hienoa sokeria
75 g (1 1/4 dl) vehnäjauhoja, ½ leivinjauhetta, hyppysellinen suolaa
3 rkl kaakaojauhetta
25 g voita kuutioina
1 muna kevyesti vatkattuna
1 tl vaniljaesanssia
tomusokeria sihdattuna koristeluun

Laita sokeri, jauhot, kaakaojauhem suola ja voi tehosekoittimeen ja sekoita n. puoli minuuttia. Lisää munat ja vanilja ja jatka sekoittamista kunnes seoksesta tulee tasainen taikina. Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja pyöritä taikinasta n. saksanpähkinän kokoisia palloja. Pyöritä pallot tomusokerissa ja asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä väliin n. 10 cm, koska taikina leviää paistuessaan. Paista 10-12 minuuttia, kunnes keksit ovat juuri jähmettyneet. Jäähdytä ja koristele tomusokerilla. 

torstai 20. lokakuuta 2011

Kaakaonmakuinen mustikkakakku


Huh! Nyt alkaa jo vähän helpottaa! Helsingin kv-viikko on onnellisesti takanapäin ja nyt tuntuu siltä, että on päässyt taas jotenkin kiinni arkeen. :) Olin nääs järkkärinä, niin oli melkoista hulinaa, vaikken ihan kaikkiin juttuihin päässytkään. Nyt on ikävä porukkaa! :( Onneksi tosin on vielä kiitokset ja karonkat jäljellä. 

Viikolla en ehtinyt muuta kuin blogata kv-viikon juttuja, mutta yritetäänpäs nyt pistää taas tämäkin blogi pyörimään. Ainakin ennen joululeivonnaisia on parasta siivota varastoa. Niinpä esittelen nyt kaakaonmakuisen mustikkakakun, jonka tein...odotas hetkinen...no niin! Elokuu se oli, kun kummitätini tuli tapaamaan äitiäni ja he molemmat tulivat tapaamaan minua. Olivat käyneet Ikeassa ja toivat minulle ihanan valkoisen viltin, muovisia värikkäitä alusia ja pöydälle asetettavan silityslaudan. Arvatkaa vaan, mikä noista EI vielä ole ollut kertaakaan käytössä. :D


Kummitätini ei ollut koskaan käynyt luonani, ja muutenkin siitä oli aikaa, kun hänet viimeksi näin. Ja olisin kyllä leiponut muutenkin, mutta nyt siis piti juhlistaa tapahtumaa ja leipoa jotain. Ja koska oli kesä ja mustikoita tunki ovista ja ikkunoista ja äiti oli vielä tuonut minulle valtavan purkin mustikkahilloa, niin ainekset olivat kasassa. Piti vaan löytää oikea resepti. Mulla on niin paljon tekemättömiä ohjeita, että joskus on ihan turhaa vaan etsiä jostain; on päätettävä, että teen jotain TÄSTÄ kirjasta. Ja tällä kertaa valitsin Kaakaonmakuisen aprikoosikakun, tosin tietysti mustikoilla ja mustikkahillolla.



Täytyy tunnustaa: mun uuni on aika kuuma pakkaus (kuten omistajansakin :D Sori, oli pakko!), joten täytyy aina muistaa, että vähempi asteita on enemmän. Kirjassa lukee: kypsennysaika 50 minuuttia ja 45 minuutin kohdalla päällys oli jo päässyt vähän kärähtämään! :( Epic fail! Noh, ei voinu muuta kuin vähän karsia pahimpia palaneita kohtia pois ja läiskiä päälle loput hillosta. Ja itse asiassa, kakun pohjakin kuivahti niin, että ekstrakerros hilloa oli paikallaan. Huoh. Note to self: usko jo ja vähennä sitä aikaa aina 10 minuuttia!!

Mutta syötyä se kakku tuli, ei siinä mitään ja kyllä siitä tykättiin. Liian kuivaa minun makuuni, mutta minä nyt muutenkin tykkään enemmän mehukkaista leivonnaisista. Täytyy kyllä kokeilla ohjetta vielä uudestaan, koska en tykkää jättää jotain reseptiä epäonnistuneeksi. Ehkä ensi kerralla teen sen omenoista, koska äidillä on myös paljon omenahilloa jääkaapissa... Ja sillä on myös kurpitsa-omenahilloa. Siitä täytyy kanssa kehitellä jotain!

Kaakaonmakuinen mustikkakakku


alkup.resepti: Lademannin uudet keittokirjat: Kakkuja ja torttuja
26 cm:n kakku

75 g voita-75 g sokeria
1 rkl vaniljasokeria-1 muna
1 sitruunan raastettu kuori (jota minulla ei ollut)
½ sitruunan mehu
150 vehnäjauhoja-50 g maizenaa
2 tl leivinjauhetta
3-4 rkl maitoa
mustikkahilloa sen verran, että pohja peittyy, 1-2 dl (alkup. ohje sanoi 3-4 ruokalusikallista, mutta ei se nyt mihinkään riitä :D)
½ litraa mustikoita
150 g vehnäjauhoja-25 kaakaojauhetta
100 g sokeria
1 rkl vaniljasokeria
100 g pehmeää voita
1 rkl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele 26 sentin kakkuvuoka. Vaahdota voi ja lisää siihen sokeri, vaniljasokeri, muna, sitruunankuori ja -mehu. Sekoita keskenään jauhot, maizena ja leivinjauhe ja lisää yhdessä maidon kanssa voivaahtoon. Kaada taikina vuokaan. Levitä hillo taikinan päälle niin, että pinta peittyy ja lisää päälle n. sentin kerros mustikoita. Sekoita muruseosta varten kaikki muut ainekset paitsi tomusokeri. Levitä muruseos mustikoiden päälle ja paista kakkua uunissa 50 minuuttia. Anna sen jälkeen levätä jälkilämmössä vielä 10 minuuttia. (Katso kakkua n. 40 minuutin kohdalla!) Siivilöi tomusokeri jäähtyneelle kakulle.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Suomalaista superfoodia eli mustikkapiirakka ja mustikkamurupalat


Koska nyt on jo lokakuu ja parin viikon takainen lämpöaalto enää muisto vain, on hyvä muistella viime heinäkuuta ja sitä, kuin tein pari mustikkaista leipomusta. Heinäkuu on parasta marja-aikaa Sysmän mökillämme ja siksi minäkin jouduin poimimaan kävin poimimassa vähän marjoja talvea varten. Lempimarjani on vadelma, mutta kyllä mustikatkin ovat ihanaa herkkua. Varsinkin silloin, kun ne voi muuttaa joksikin vielä herkullisemmaksi (joskin ihan pikkuriikkisen epäterveellisemmäksi) olomuodoksi, kuten mustikkapiirakaksi! Eikä ihan miksi tahansa mustikkapiirakaksi vaan talkkunapohjaiseksi mustikkapiirakaksi.




Talkkuna on siis vanha suomalainen jauhovalmiste, johon on sekoitettu maakunnasta riippuen joko kauraa, ohraa, ruista, vehnää, herneitä ja/tai papuja. (Rantasen talkkuna.) Sillä on aivan omalaisensa maku, joka ehkä vaatii vähän tottelemista, mutta on todella hyvä. Parempaa kuin pelkkä valkoinen vehnäjauho. Kun olin pieni äiti tapasi tehdä Hämmästyshuttua (tällä on ihan joku virallisempikin nimi, mutta meidän perheessä herkku kulki tuolla nimellä) eli siis rahkasta ja vatkatusta kermasta, sokerista, puolukoista ja talkkunajauhoista sekoitettua jälkkäriä. Happamia marjoja, makeutta sokerista, pehmeyttä rahkasta ja kermasta sekä ihana talkkunan maku. MMM! Talkkuna on tuossa se paras raaka-aine kyllä, ilman sitä ei kyseessä ole Hämmästyshuttu. :)

Joka tapauksessa jauhopussin kyljestä löytyy talkkunaisen mustikkapiirakan ohje. Pohjaan siis tulee vehnäjauhojen ja muiden piirakkapohjan ainesten lisäksi talkkunajauhoja, joista tulee oma makunsa ja värinsä. Päälle mitä tahansa marjoja maun mukaan ja koko komeus uuniin. Minä kyllä laitoin marjoja huomattavasti ohjetta (2-3 desiä) enemmän (n. 1 litra), koska muutoin en olisi saanut normipiirakkavuokaa täyteen. Lisäsin myös vähän perunajauhoja marjojen joukkoon, jotta marjojen neste sitoutuisi jauhoihin. Ja hyvää tuli! Eikai marjajuttujenkaan aina tarvitse olla niin monimutkaisia. :) Note to self: käytä enemmän talkkunajauhoja leivonnassa.


Olin viimeisen lomaviikkoni tätini luona Kiuruvedellä ja sieltä oli tarkoitus vielä käydä kotimatkalla serkkuni luona Jyväskylässä. Leivonnaistuliainen siis oli paikallaan. Marjaisaa senkin täytyi olla, niinpä etsiskelin koneelta eri reseptejä ja päädyin taas kerran tähän reseptiin eli sitruunaisiin mustikkapaloihin. Pohjana ihana muruseos, täytteenä makea sitruunainen kerros munankeltuaisista ja tiivistemaidosta sekä mustikoista ja päälle taas muruseosta. Ongelmana oli se, että paloja oli hankala saada ulos vuoasta ilman, että ne hajosivat ympäriinsä. Tai ehkä olin vain liian malttamaton. ;)


Nämä ovat vaarallisen addiktoivaa kamaa. Ja tietysti kaikki murentuneet/hajonneet osat pitää itse syödä, koska eihän hassunmuotoisia ja nakerrellun näköisiä paloja voi pistää tarjolle... ;) Palaan tähän reseptiin aina uudestaan ja uudestaan, koska se on niin moninainen ja sopii vaikka puolukoiden ja vadelmienkin kanssa. Tosin puolukoiden kanssa pitää käyttää enemmän sokeria. 


Yllärileivonnainen loppuun! Kaiken makean päälle on hyvä lopettaa suolaisella eli talkkunasämpylöillä. (Ohje löytyy talkkunajauhopaketista myöskin.) Siemenet päällä ovat piste i:n päälle. :) Ja note to self: tarkasta, että leivinpaperipaketissa todella lukee leivinpaperi, ei pergamentti... (Pergamentti on käärimiseen ei paistamisen alustaksi, koska siihen tarttuu kaikki kiinni...)

perjantai 30. syyskuuta 2011

Wapun välilasku: Grande Grill


Vappuaattona kävin...No niin niin, vappuna! On siitä joo viisi kuukautta, mutta minkäs teet. :) Tuolloin olin siis ollut juhlistamassa KY:n ja AYY:n hallitusten yhteistä lakinlaskentaa Mantalla ihan eturivissä ja sen jälkeen lähdin kolmen kaverin kanssa syömään. He nimittäin olivat varanneet pöydän neljälle, mutta neljäs olikin estynyt...ja minut kutsuttiin mukaan, how awesome was that! Varsinkin kun pöytä oli Grande Grillistä, jossa en edes koskaan ollut käynyt. Uskoin (ja toivoin), että kyllä sieltä nyt edes yksi salaatti löytyy... ja löytyihän sieltä! Mutta ensin vähän taustatietoa ravintolasta niille, jotka eivät ole siellä käyneet. (Ja muut voivat joko sitten olla kanssani samaa tai eri mieltä.)

"Herkkuja laavakivigrillistä!" mainostaa nettisivujen etusivu. No, jos raflan nimi on Grande Grill niin grilliruokaa on tosiaan tarjolla eli pihvejä ja muita lihaisia herkkuja, mutta ruokaa kevyempäänkin nälkään löytyy. Ruokalista on jaettu alkuruokiin, salaatteihin, sandwicheihin, kanaan, grilliruokiin ja jälkiruokiin. Plus sitten on lastenlista ja lounaslista arkisin. Ja jälkkäreitä tietenkin. Kannattaa joko olla isoruokainen tai sitten syödä kevyt annos, jotta jaksaa esimerkiksi valkosuklaajuustokakkua tai suklaabrownieta...




Pahoittelen punaista kuvaa, mutta valaistus ei ollut optimaalinen. Eikä kamerankikaan ole niin pro... Tilasin siis sen ainoan kasvisannoksen, joka listalta löytyi. Ja onneksi oli sentään se, ja onneksi se oli hyvä! (Tai no, tuossa vaiheessa nyt en varmasti olisi osannut erottaa hyvää ja huonoa vuohenjuustosalaattia keskeään..) Suolainen vuohenjuusto yhdistettynä makeaan kastikkeeseen... Oi nam. Juusto oli jonkilaisen paahdetun leivän päällä. Se oli paahdettua leipää. Olisi voinut olla olemattakin.

Sitten miinukset, joita riittääkin. Salaatti oli kyllä melko mielikuvitukseton eli siis pelkkiä salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Melonisiivut (peräti kaksi!) olivat pieni ilonpilkahdus. Huoh. Hyvä juusto ei pelasta tylsää salaattia. Tuossa vaiheessa vapputunnelmia ei nyt ollut niin väliä, mitä sitä suuhunsa pistää (siis omien ruokarajoitteideni sisällä tietenkin), mutta selvin päin en kyllä aio astua Grande Grilliin. Ellei nyt tule ihan pakko. Ei ole edelleenkään Don Corleonen vuohenjuustosalaatin voittanutta! Siellä käynnistä onkin jo melko pitkä aika. Hmmm...

Siis: Grande Grilliin ei kannata tulla ainakaan vuohenjuustosalaatin vuoksi. Muista annoksista en tiedä, mutta toisaalta, kukaan pöytävieraistani ei valittanut annoksestaan. (No, enhän minäkään sitä silloin tehnyt...)

Ravintola Grande Grill
Aleksanterinkatu 15
00100 Helsinki
Sisäänkäynti sisäpihalta ja Aikatalosta

ma-to 11-23
pe 11-24
la 11-24
su 13-22

(09) 4242 6020
www.rafla.fi/grandegrill

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Suklainen mustikkakahvikakku...vai mustikkainen suklaakahvikakku?


Olen muru- jakahvikakkufani. Minkä tahansa kakun tai tortun saa 100% paremmaksi, kun sen päälle tekee voista, sokerista ja jauhoista/kaurahiutaleista muruseoksen. Vielä ihanampaa tulee, jos tuohon muruseokseen lisää suklaahippuja tai kookoshiutaleita. Murupäällysteisissä leivonnaisissa on vaan se paha puoli, että tekee vain mieli syödä vain sitä päällystä... Tai ainakin jättää se ihan pohjimmainen osa lautaselle. Niitä kaloreitahan ei siis lasketa, jos syö vaan jonkin osan leivonnaisesta. Ja onneksi murukakut on, no, murenevaisia. ;) Ja yleensä tuollainen erikoisempi päällys tulee juuri kahvikakkuihin ja siksi ne on lemppareita. Juustokakkujen ja browniesien ohella.

Nämä suklaiset mustikkamurupalat tein mökille viimeiseksi lomaviikoksi. Äiti pyysi jotain leivonnaista ja koska hän ei tykkää suklaisista kesähelteillä vaan marjaisista sesongin mukaan, niin päätin tehdä suklaahippukahvikakun vähän modattuna versiona eli siis korvata puolet suklaamuruista mustikoilla. Win-win tilanne. ;) Vaikken minäkään nyrpistä nenääni mustikoille, tietenkään en ja onhan se totta, että suklaa on raskaampaa näin kesähelteellä. Tai "näin" kesähelteellä, tätä kirjoittaessani ulkona on jo ihan pilkkopimeää ja pimeämmäksi sekä kylmemmäksi vain muuttuu. Joten ihan hyvin tässä voi taas alkaa pian leipomaan pelkkiä suklaajuttuja. ;)


Tästä ohjeesta tuli tosi ihana, omnomnom! Tää ei ole pelkästään nam vaan vaaditaan omnom! :D Ja itse asiassa ollakseni tarkkana (ja lukiessani ohjetta uudestaan) tähän ei tule mitään muruseosta as such vaan ensin vuokaan laitetaan puolet taikinasta, sitten suklaahippuja ja kanelisokeriseosta (ja minun tapauksessani siis mustikoita suklaan sijasta), sitten taas loput taikinasta ja suklaahiput sokerikanelin kera. Mutta lähes kuitenkin! Joo... 

Oli miten oli, tästä tuli ihanan kosteaa ja mehevää, kiitos marjojen. Seuraavaksi voisin kokeilla tehdä samanlaisen vadelmista ja valkosuklaasta. Tämä oli samantyylinen kuin se, jonka tein vanhemmille evääksi, kun he olivat siivoamassa kämppääni rempan jäljiltä. (Itsehän olin lukemassa tenttiin samaan aikaan, öhm...) En ottanut tuosta tuotoksesta kuvaa, mutta hyvää sekin oli! Karpaloita pohjalla ja päällä ihan oikea virallinen murukerros. Siitä siis olisi voinut puhua murukakkuna! Ja sitä päällystä minä vaan pelkästään söin., krhm... ;)

Mustikkaisen kahvikakun ohje täältä ja sen aikaisemmin karpalo-murukakun ohje täältä. Tosin alkuperäinen ohje vaati raparperia, mutta happamat karpalot toimivat yhtä hyvin.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Feta-kirsikkatomaatti-parsakaalipiiras ja ananaskeikauskakku


Itse asiassa mun pitäisi nyt kirjoittaa ravintolasta, jossa kävin syömässä wappuna...tai itseasiassa mun pitäisi nyt olla lukemassa artikkeleita, harjoittelemassa koreografioita huomista varten ja päivittämässä yhtä nettisivua, mutta eksyn asiasta ja bloggaankin sen sijaan. Ei tässä ny kauaa mee... :D

Tämänkertainen postaus sijoittuu heinäkuun eli lomani alkuun, kun kaverini oli tulossa porukalla Jyväskylästä Helsinkiin keikkaa katsomaan. Suunnitelmassa oli, että hän/he piipahtaisivat luonani, mutta sitten matka tänne kämpilleni vaikutti sen verran pitkältä, että se olinkin minä, joka otin ratikan keskustaan. No, sainpahan sitten koko kasvispiiraan itselleni, hähää! :D

En ollutkaan piiiiiitkään aikaan tehnyt kasvispiiraita, tai varmaankaan minkäänlaisia piiraita. Kasvispiiraat kyllä ovat hyviä ja ravitsevia, varsinkin kun pohjana käyttää esim. pakasteruistaikinaa tai tekee oman täysjyväjauhoista, kuten minä tein nyt. Ja taisi siihen tulla myös kaurahiutaleita. Nams! Kuituja! Ikävä kyllä nyt en löydä millään sitä ruokalehteä, jossa pohjan ohje oli, joten teidän pitää nyt vaan luottaa sanaani. :) Päälle laitoin sulatettuja pakasteparsakaalinkukintoja, halkaistuja kirsikkatomaatteja ja fetakuutioita. Sitten pari munaa sekoitettuna kolmiseen desiä maitoa, yrttejä ja mausteita mukaan, paistetaan uunissa 200 asteessa ja voilà! (Itse asiassa pohjaa pidettiin puoli tuntia jääkaapissa ja sitten sitä esipaistettiin.) Lopputulos: maukas! 


Muut söivät Zetorissa lihapullia ja muita herkkuja, mutta meikälainen oli tankannut etukäteen kasvispiirasta. Kyllä näitä täytyy taas harrastaa useamminkin. :)


Tämän piiraan ohje löytyi myös samasta ruokalehdestä, joten sitäkään minulla ei nyt tässä ole, mutta siis kyseessä on ananaskeikauskakku. Moni on varmaan kuullut tarte tatinista eli käännetystä omenapiirakasta? Siinä siis omenalohkoja paistetaan pannulla rasvassa ja sokerissa, sitten tehdään muropohjamainen taikina. Omenat laitetaan vuoan pohjalle ja taikina kaadetaan päälle. Ja omenoiden sijaan voi käyttää persikoita, kirsikoita...tai ananasta, kuten minä tein. Ja tuoretta ananasta tietenkin, älkööt kukaan edes kuvitelko tämän toimivan purkkikaman kanssa, nope!

Kakku otetaan uunista ja sen jäähdyttyä se kumotaan tarjoilulautaselle. Siinä pitää olla nopea. :) Minulla itse asiassa ei ole kovin sopivaa keikauskakkuvuokaa, koska irtopohjavuoasta herkullinen voi-sokerineste saattaa valua ulos (ja uuniin!) ja sitten pitkulaiset kakkuvuoat ei oikein toimi... Onneksi äiti osti minulle taannoin silikonisen tähtivuoan. 

Ai niin, miksi tein sen? Toinen kaveri piti samaisena viikonloppuna grillibileet vanhempiensa luona ja nyyttärimeiningillähän sitä piti jotain tuoda. Enkä ollut varmaan koskaan tehnyt keikauskakkua. Sääli, etten voinut kuljettaa kakkua pyörällä kokonaisena juhliin, mutta onneksi sentään otin siitä kuvan kokonaisena. Ja keikauskakkua voi muunnella vaikka minkälaiseksi. Omena-pähkinä-kookos olisi varmaan ihana! Tai kirsikka-suklaa. Tai...tai...tai! :D

torstai 25. elokuuta 2011

Sekalaista: tuorejuustokeksit, kaakao-hillomuffinit ja maailman helpoimmat tryffelit




TGIT! Ja se siis tarkoittaa Thank Gosh It's Thursday! Minulla on nimittäin perjantaisin töistä vapaata, joten viikonloppu alkaa jo torstaisin. Istun kuitenkin tässä kotosalla tätä kirjoittamassa enkä esim. kuntiksessa hillumassa, sillä olen jo monta päivää kerännyt sellaisia univelkoja, että ne on vaan nyt maksettava pois. Huh! Paljon hommia, joita hoitaa ja treenejä joka ilta ja kuitenkin kohtuullisen aikainen herätys. Mutta huomenna nukun niiin pitkään kuin nukuttaa! Että jaksaa sitten Taiteiden yössä.

Hmm, mitä olinkaan tekemässä? Joo, siis bloggaamassa! :D Noh, nämä tuorejuustokeksti nyt ovat toisintoa niistä monista monista, joita olen tehnyt ylijääneestä tuorejuustosta. Erona vain se, että käytin näihin appelsiinituorejuustoa. Näiden koostumuksesta tuli ihana! Ei yhtään rapeita vaan tosi sitkeitä ja pehmeitä! Mmm! Ja ihan sama ohje kuin viimeksikin eli 1,25 dl tuorejuustoa sekoitetaan saman määrän voita kanssa, ja joukkoon sekoitetaan 2,5 dl sokeria, kunnes seos on ilmavaa. Mukaan vatkataan yksi muna ja 1/4 tl suolaa. 1/4 tl leivinjauhetta sekoitetaan 2,5 desiin jauhoja, jotka sekoitetaan muuhun massaan. Tasaisesta taikinasta otetaan ruokalusikalla nokareita leivinpaperoidulle pellille ja paistetaan 175 asteessa 12-14 minuuttia, kunnes pinta alkaa rusehtaa.



Nyt siirrytään toukokuusta suoraan kesäkuuhun, koska nämä muffinit tein töihin jonkinlaisiksi lomanaloittajiksi. Ah, kesä... Kyseessä on ihan tavalliset kaakomuffinit, joiden keskelle kuitenkin tuli nokare...voi kääk, mitä se hillo nyt oli? Karviais-jotakin. Karviais-luumuhilloa? Hyvin mahdollista. Joka tapauksessa, muffinit sisälsivät pienen yllärin, ja vieläpä maukkaan sellaisen! Ainakin työkaverit tykkäsi ja pääsivät lomille makeasti. :) Muutoin en nyt ollut niin innoissani näistä muffineista, koska jotenkin...blah. Kaakao on aina kaakao eikä se korvaa suklaata, vaikka leivosten voi sitä kautta ajatella olevan vähemmän epäterveellisiä...

Veikkaan, että lähes kaikkiin muffiniohjeisiin voi lisätä keskelle hillonokareen. Ja meillä sitä vadelmahilloa kyllä nyt riittää! Taidanpa tehdä jouluksikin jotain vadelmaista! (Tai ainakin juon sitä likööriä... ;)


Tiedättekö, mitkä ovat maailman helpoimmat tryffelit? Niihin tulee voita, kaurahiutaleita, sokeria ja kaakaojauhetta. (Pahoittelen 70-lukulaista kuvalaatua...) Noista sekoitetaan taikina, joka ei ole liian löysää, liian murenevaa, liian rasvaista, liian sokerista tai liian vahvan kaakaoista. Eli siis oikeasti tosi helppo! Annetaan olla puolisen tuntia jääkaapissa ja pyöritellään palloiksi. Anna olla jääkaapissa tarjoiluun asti eikä pakkasessakaan käyttö varmaankaan hallaa tee. (Heh heh.) 

Tapasin kaveria ja vein näitä sitten hänellekin, mutta muuten vain sain päähäni tehdä tryffeleitä. Näin niiden ohjeen joskus keväämmällä ja tein näitä Korsossakin. Tosi nopeita tehdä ja yleensä aineksia löytyy kaapista. Helppoja juttuja, jos nopeasti pitää saada jotain vieraille. Hei, toimii hyvin mökkiolosuhteissa, jos jääkaappi löytyy mutta uunia ei.

Hmm, tähän voi tietty käyttää myös maapähkinävoita tai Nutellaa tai mitä tahansa pähkinävoita (kookosrasvaa, mmm!) eri makujen aikaansaamiseksi. Tuorejuustokin saattaa käydä. Ensi juustokakun jälkeen teenkin sitten kaurahiutale-tuorejuustotryffeleita. Noms.

tiistai 16. elokuuta 2011

Brownies x 2

Tuorejuustobrowniet

Tähän postiin laitan pari kappaletta brownieta, joiden teko oli melkein unohtunut...Tai no, toisen on. Mutta tämän minä muistan, tein niitä Euroviisujen kisakatsomoon, jonka pidimme kaverien kesken. Samalla meillä oli meneillään pieni Euroviisu-juomapeli, koska eihän sitä menoa nyt kestä selvinpäin... :D Löysin tässä vielä säännötkin sähköpostista, kun minä olin paras valttikortti tulostamaan ne...töissä. Piti mennä äkkiä pelastamaan paperi kopiokoneesta. ;)

Juomapelissä saa todellakin juoda, koska mukana on kaikki isoimmat kliseet. Säännöt on jopa jaettu juontajiin, esityksiin (jotka on vielä jaettu omiksi alaosikseen) ja maakohtaisiin sääntöihin. Kuten "Preview-videossa ei ole mitään pointtia ja/tai on puhdas isäntämaan turismimainos" (kaikki), "Esiintyjällä on karvainen rinta" (varmasti!), "Modulaatio laulun lopussa" (aina), "Tanssijat breikkaavat", "Laulaja/t iskee silmää kameralla" "Maa, jolla on 0 pistettä saa ensimmäiset pisteensä" ja tietysti "Juoma loppuun: Suomi ei saa ainuttakaan pistettä". Tässä vaiheessa ei enää oltu ihan aina kartalla, että koska juodaan, mikä saattaa olla ihan hyvä, koska sitä juomalasia olisi saanut käydä täyttämässä aika tiuhaan... ;)

Öhm, niin, ne browniet? Hyviä, kuten tuorejuustobrowniet aina. Käyttämäni tuorejuusto oli appelsiinituorejuustoa, josta jäi vielä jäljelle ja siitähän piti tehdä...


Tuorejuustobrownies in the making

Tuorejuustobrowniet II

Vähän noloa tunnustaa, mutten ole nyt yhtään kartalla, miksi tein nämä. Kääk! Nähtävästi tein nämä 13.5., koska se lukee ottamispäivänä tietokoneeni kuvakansiossa, muttei siinä voi olla järkeä, koska asuin sillon vielä iskällä! Ja vein näitä vielä muistaakseni töihin juuri ennen juhannusta... Ehkä tein niitä kaverieni tupareihin? Pitäisi ehkä laittaa näitä kuvia heti tänne blogiin ja kirjoittaa jotain muistiinpanoja. Mutta ehkä asia on sama, kuin kengissä, eli jos et muista kaikkia kenkiäsi, sinulla on niitä ainakin tarpeellinen määrä. Leipomiseen asiaa voi soveltaa toteamalla, että leivot tarpeeksi, jos et muista kaikkea leipomaasi. :)

Update 2012: huomasin juuri näitä vanhoja blogitekstejä siirellessäni, että olin edellisessä blogissani epähuomiossa blogannut tuorejuustokeksit sekä tässä että seuraavassa blogitekstissä. Oops! Päätin nyt siis jättää ne vain tuohon seuraavaan blogitekstiin. Viime syksynä taisi olla melkoiset univelat tai jotenkin muuten pää pilvissä...kuten minulla yleensä. ;)

torstai 11. elokuuta 2011

Suklaa-arviointeja: Fazerin maitosuklaa suolatuilla cashew-pähkinöillä, tumma suklaa päärynän paloilla ja mantelirouheella sekä Maraboun kookos-banaanilastu

Maraboun kookos-banaani ja Fazerin tummasuklaa päärynällä ja manterirouheella

Suklaa-arvioista onkin vierähtänyt tovi! Tämä ei sentään tarkoita sitä, ettenkö olisi syönyt suklaata (hei, olinhan sentään Belgiassa koko viime syksyn), mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi siitä bloggaamista. Lähinnä siksi, etten jaksa/muista tehdä muistiinpanoja ja sitten aikojen päästä on kiva kaivella muistilokeroita. Kuten juuri nyt, mutta ei se ota eikä anna, jos yrittää! 

Ostin nuo edellämainitut suklaat, kun päätin tehdä tosi suklaisia brownieta ja olin aina halunnut myös maistaa noita uutuussuklaita. Browniet bloggaan sitten myöhemmin enkä enää edes muista, mihin tilanteeseen ne tein. :D


Kookosta ja banaania

OMD, tää oli tosi hyvää! :D Siinäpä syvällinen analyysi. Noh, maitosuklaa oli tosi makeaa, olisiko kaakaoprosentti siinä 30:ssä, kuten yleensä. (Nettisivut eivät auta tässä, koska tätä suklaata ei ole vielä päivitetty sivuille.) Mutta banaanin ja erityisesti kookoksen maistaa selvästi, joten jos et tykkää kummastakaan, älä osta tätä. Tulee vaan paha mieli (ja olo). Kuten kuvasta näkyy, kookos on ihan oikeina hiutaleina eikä esim. vain esanssina. Minulla tietysti tässä pitäisi olla vähän lisää teknillistä tietoa, että kuinka monta prosenttia on kookosta ja banaania (villi veikkaus: ei montaa), mutta nyt pitää vaan luottaa ihan mutu-tuntumaani. Joka siis on, että jos olet makean ystävä ja tykkäät kookoksesta, niin tämä on suklaa sinulle. Itsellä alkoi sydän tykyttää liikaakin, vaikken edes montaa palaa syönyt. (Olenhan enemmän tumman ystävä.) Sopii hyvin Karibia-teemaisiin juhliin.

Tummaa suklaata, päärynänpaloja ja mantelirouhetta

Ensin: uu, päärynää! Jälkeen: mitä päärynää? Kuten arvata saattoi, Fazerin päärynä-mantelirouhe tummasuklaa maistui lähinnä mantelilta ja tummalta suklaalta. Oma makuaistini (joka tosin ei ole kovin kehittynyt tällaisiin juttuihin) ei kyllä huomannut mitään päärynämäistä. Pöh. Hyvää tummaa suklaata, ei siinä mitään, mutta kun näitä pähkinärouheita on jo nähty, enkä edes oikein välitä niistä. Tumma suklaa (jonka kaakaoprosentti on varmaan sama, kuin au-naturel-tumman eli 47) on varmasti liian voimakasta hennolle päärynälle. En ottanut ylös, mikä on päärynän osuus, mutta yhden käden sormilla sen prosenttiosuuden voi varmaan laskea ole varma, onko kyseessä oikea päärynä. Joten arvelen, että edes vähän oikeaa päärynää on mukana, mutta ehkä olisi kannattanut käyttää esanssia, jotta sen edes maistaisi. Huoh. Päärynän takia ei siis kannata tätä ostaa, mutta tämä käy ihan hyvin sulatettuna ja valutettuna oikean päärynän päälle. :)

Maitosuklaata ja cashew-pähkinöitä

Olinpas minä nyt ihan pähkinöinä, kun näitä ostelin. :) No ei, olen utelias kaikelle uudelle. Tykkään pähkinöistä, mutta jotenkin suklaaseen kastettuna ne menettävät hohteensa ja tulevat vain se olennaisen, eli suklaan, tielle. Olen sen verran harjaantumaton suklaansyöjä, että kaikki pähkinärouhesuklaat maistuvat samalta. Kuten tämäkin. En huomannut kyllä yhtään mitään eroa muihin pähkinäsuklaisiin, joita olen syönyt. Tosin en edes usein niitä syö, joten... Vaikka pähkinöiden mainostetaan olevan suolaisia, niin minusta suklaa maistunut suolaiseltakaan. (Tai sitten maistamisestani on vain kulunut ihan liian kauan.) Jos tämä olisi kunnolla maistunut sekä makealta, että vähän suolaiselta...varmasti olisi todella addiktoivaa! (Siis vielä enemmän, koska suklaahan ON addiktoivaa ihan sinällään.) 

Hyvää tämäkin suklaa oli, taattua Fazerin maitosuklaata ja "kiinnostavampaa" kuin pelkkä maitosuklaa. Mutta pystyisinkö erottamaan tämän siitä hasselpähkinärouhesuklaasta? Nope. Joten jos rakastat cashew-pähkinöitä, niin osta mielummin niitä irtomyynnissä olevia, suklaaseen kastettuja pähkinöitä. Niissä sentään on kunnolla pähkinää! ;)

Tarinamme opetus: suhtaudu varauksella kaikkiin uutuuksia, jotka tulevat massavalmistajilta ja joissa jotakin kääreessä mainostettua ainesosaa on alle 5%. Ja leivonnaisiin ei siis kannata kauheasti toivoa uutta makua, paitsi tuo kookos-banaani oli kyllä toimiva. (Nyt tosin Marabou on tuonut uutuutena mangon makuisen maitosuklaan. Hmmm...)

maanantai 8. elokuuta 2011

Loma loman sisällä: sitruunapiiras ja jäädytetty key lime pie


Sitruunapiiras

Aloitin kesälomani (palkattoman sellaisen, mutta kerran se vain kirpaisee...onneksi on sentään lomarahat!) 1.7. ja heti seuraavana lauantaina iskä soitti: jos haluan lähteä mökille yhdeksi yöksi ja sitten mennä katsomaan tätiä, niin mahku on heti huomenna, tee päätös vielä tänään. No, päätin totta kai lähteä. Olipahan ihanaa olla mökillä ja vaan löhötä ja lukea Akua Ankan taskukirjoja! Keräilin niitä joskus nuorempana ja nykyään minulla om niitä kymmeniä. Ne on parasta lomalukemista. :) 

Mökkeilyaika ei sentään mennyt kokonaan taskareita lueskellessa vaan ehdin myös tehdä jotain hyödyllistä...kuten maalata laatikoston ja leipoa tädille sitruunapiirakan. Kaivelin vanhoja leivontaohjeita, joita mökille on onneksi jätetty kohtuullisen hyvä kasa, ja kolmesta vaihtoehdosta päätin tehdä sitruunapiiraan. En olekaan tehnyt sellaista vuosiin, makeat piiraat eivät oikein ole minun juttuni kuin joskus kesäisin, ja kaikkihan tietää Suomen kesän keston...



Sitruunapiiras on ihan perus piiras, johon tehdään murotaikina, sitten keitetään sitruunakiisseli täytteeksi ja päälle vielä marenkikerros. Taisin keittää kiisseliä liikaa (en ole kiisseliekspertti vaikka tykkäänkin sitruunakiisselistä ja pitäisi sitä joskus tehdä jälkkäriksi) ja muna kokkeloitui, mutta onneksi siivilöinti pelasti päivän. Lisäksi päivän odottelu jääkaapissa teki kakulle hyvää ja lopputulos ei ollut pelätyn valuva ja vaan sopivan kiinteä ja sitruunainen. Nams! Rakastan sitruunaisia juttuja, laitan salaattiinikin aina sitruunmehua. Olen niin makea, että kaipaan hapanta. ;) 

P.s. Piirakka syötiin lähes kokonaan tädilläni, joten voitte uskoa sen olleen hyvää. Tästä tulee ehdottomasti mökkikokkailuni bravuuri!

Key Lime Pie

Seuraavan sitruunaleivonnaisen tarina meinasi päättyä huonosti. Olin lähdössä tädiltäni torstaina, koska halusin tavata kavereita, jotka olivat saapumassa Helsinkiin Iron Maidenin keikalle perjantaina. Tarkoitus oli, että he olisivat tulleet katsomaan asuntoani ja senpä vuoksi päätin tehdä jotain tarjottavaa jo etukäteen. Selailin monia Kotiliesi- ja Kodin Kuvalehti-lehtiä etsien inspiraatiota ja yhdestä Kotiliedestä se löytyi: key lime pie.



Kaurakeksipohja, täytteenä kolme munankeltuaista+sitruunamehua+tiivistemaitoa (ja saattoi siinä olla muutakin). Yksinkertaista ja ihanan raikasta! Tosin onnistuin unohtamaan pyhän lupaukseni tehdä kaikista koskaan jäljellejäävistä valkuaisista ainoastaan munakasta, enkä koskaan mitään muita juttuja, (koska niistä tulee aina vaan liikaa stressiä), ja niinpä vaan paistoin kolme pellillistä marenkeja. Ja tietysti oli niin kuumaa ja kosteaa, että marengit kostuivat ihan silmissä. Note to self: munakkaita, jumaliste!



Noh, marengit kuitenkin onnistuivat säilymään kuivina niin, että niitä saatiin jopa kahvipöytään ja hyvin tekivät kauppansa. :) Ja saipahan key lime pie kauniit koristeet! Miksi siis puhuin, että piiraan tarina meinasi päättyä huonosti? Koska kakkua pitää säilyttää pakkassa, sillä muuten se alkaa juosta pitkin vatia. Noh, ajattelin tietysti tarjota tämän Helsingissä, mutta 7 tunnin matka...as if. Siispä piirasta maistettiin, mutta loput jätettiin odottamaan tädin pakkaseen, kunnes tulisin taas käymään äidin kanssa vikalla lomaviikolla. Onneksi se odotti minua, koska piiraasta tuli tosi hyvä! Ihanan limettinen raikas maku samalla kermaisuus tiivistemaidosta, ei kuitenkaan liian makea tai raskas... Täydellinen viilennys kuumaan kesäpäivään, koska kyseessä on pakasteherkku. Nams! Note to self: tätä uudestaan. Kun reseptikin löytyi!


Key Lime Pie
12:lle

Keksipohja:
3,5 dl keksimurua (tarvittaessa gluteeniton)
1 dl voisulaa
1 rkl ruokosokeria
Täyte:
5 kananmunankeltuaista
400 g kondensoitua maitoa (säilyke)
1 dl limettimehua
1 rkl raastettua limetin kuorta
Pinnalle: (minä siis tein marenkeja niistä valkuaisista: vatkaa ne kovaksi vaahdoksi, 
lisää n. 2 dl (tomu)sokeria vähitellen ja paista 80 asteessa muutama tunti, 
kunnes marengit ovat kovia)
2 dl kuohukermaa
1 limetti
2 rkl tomusokeria

1. Mittaa pohja-ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä muruseokseksi. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.
2. Vaahdota keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista. Mausta limetin kuorella ja mehulla. Kaada seos vuokaan ja laita kakku 3:ksi tunniksi pakastimeen.
3. Ota huoneenlämpöön noin 15 minuuttia ennen tarjoilua ja korista vaahdotetulla kermalla, limetin lohkoilla ja pinnalle seulotulla tomusokerilla.

lauantai 6. elokuuta 2011

Marjaisia lomaleivonnaisia mökillä

Gosh, onko jo elokuu? Mitä tapahtui heinäkuulle ja minne se loma katosi? Takaisin sorvin ääressä, mutta lomahan loppuu OIKEASTI vasta silloin, kun koulu alkaa. Eli 5.9. Vielä kolmisen viikkoa "lomaa". :) Olin viime viikon taas Sysmässä mökillä ja tädin luona Kiuruvedellä ja serkkua tapaamassa Jyväskylässä. Poimin marjoja, joita vanhemmat on poiminu ihan järkyttävästi! Nyt on jotain 70+ litraa mustikkaa, vattua 60 litraa ja mansikkaa joku 40-50 litraa kans. Ja iskä kuulemma löysi just sellaisen unelma-vadelmapaikan, että hulluks meinaa tulla! ...Siis he, en minä. ;) Meidän perhe syö niin paljon marjoja vuoden ympäri, että niitä on pakko poimia hiki hatussa. Ja silti yleensä aina jotkut marjat loppuu ennen kuin uusi kausi alkaa. No, saas nähä, käykö ens vuonna samoin. Epäilen!

Tämä tietenkin tarkoitti ja tulee tarkoittamaan paljon erilaisten marjajuttujen leipomista. Niitä kertyi niin paljon, etten oikein edes tiedä, mistä aloittaa ja miten niitä jakaa... Ja kun vielä on monta postia näidenkin edellä... Mutta ehkä kerrankin täytyy yrittää olla ajan hermoilla ja <em>in season</em>. :) Eli laitetaan nyt ulos kaikki viime viikolla tekemäni jutut kerralla. Ikävä kyllä kaikkiin minulla ei ole reseptejä tässä, mutta ehkei se ole niin ratkaisevaa. :)


Raparperikeikauskakku

Raparperien kausi alkaa jo olla vähän passé, mutta se ei tietenkään estänyt minua tekemästä mökin kasvimaalla kasvaneesta raparperistä keikauskakkua. Kyseessä on siis ihan simppeli kuivakakkutaikina, mutta erotuksena se, että haluttu makuseos (eli makeutetut ananakset, omenat, persikat, raparperi, u name it) laitetaan vuokaan ensin ja sitten vasta taikina koko komeuden päälle. Eli tässä tapauksessa raparperit (6dl) pilkottiin ja keitettiin sokerin ja sitruunamehun kanssa kokoon. Seos siivilöitiin (loppumehusta tein vielä perunajauhojen kanssa pienen annoksen raparperikiisseliä. Hyvää!), laitettiin kakkuvuokaan ja kakkutaikina kaadettiin päälle.

Mulle kävi kyllä ohraisesti kakkua irrottaessa, sillä raparperit eivät olleet tarttuneet taikinaan vaan jäivät kiinni vuokaan irrottaessani sitä kakusta! Damn! Lisäksi kakku oli kohonnut niin, että se seisoi ihan vinossa. Tupla-dääm! Tuollainen kakkuvuoka ei kyllä ole edes tarkoitettu keikauskakuille, joten siinä varmasti syy... No ei voinu mitään, ei muuta kuin veitsi käteen ja kakun pohja tasaiseksi, sitten lusikalla raparperit ulos vuoasta ja veitsellä kakun päälle. Ja hyvää tuli! En yleensä tykkää kuivakakuista (koska olen enemmän kosteiden juttujen ystävä...hmm, olenko se minä vai kuulostaako se vähän epäilyttävältä?), mutta tämä kakku oli niin hyvää, että jopa sitä leikattua pohjaa söi ihan mielellään pelkästään! Ja totta kai lopputulos oli muutenkin onnistunut. Iskälle jäi kakkua vielä muutama pala, kun lähdettiin keskiviikkona kohti Kiuruvettä. :)

Marjainen ohukasuunipaistos

Heinäkuun lopulla on minun ja isäni nimipäivät melkein peräkkäisinä päivinä ja aina on jotain hyvää pitänyt leipoa niiden kunniaksi. Tänä vuonna taas kerran mietin, että mitäs sitä tekis. No, onnekseni lueskelin kotona vanhoja ruokalehtiä ja törmäsin Glorian Ruoka & Viini 4/2005:ssa ihanaan marjaiseen ohukasuunipaistokseen. Kun muistin, että iskällä oli parikin pussia ohukasjauhetta mökillä, niin nimipäiväjälkkäri oli päätetty!

Uunipaistoksen sisukset

Uunipaistos oli ihanaa! Ooh! Siihen tuli siis pohjalle marjoja maun mukaan, sitten ihana sitruunainen tuorejuustokerros ja vielä lopuksi ohukaskerros. Ja sitten koko komeus 15 minuutiksi uuniin. Lopputulos oli melkoisen löysä, ja vanhemmat vähän ihmetteli, että kuuluuko tämän olla tällaista lientä. (Marjoista tietysti tuli paljon nestettä.) Mutta seuraavana päivänä paistos oli hyytynyt ja se oli ihan täydellistä! Joten kun tätä tekee, niin kannattaa tarjota vasta seuraavana päivänä, kun paistos on ollut yön yli jääkaapissa ja jähmettynyt. Ellei nyt sitten tykkää löysemmästä koostumuksesta. Oi nam! Tätä täytyy tehdä joskus uudestaan! Tuorejuustojutut on iihaaniiiaa... :D

Marjainen ohukasuunipaistos
Glorian Ruoka & Viini 4/2005
4-6 annosta (hmm, minä kyllä sanoisin 6-8)

Marjakerros
400-500 g (pakaste)marjoja
Ohukaistaikinakerros
n. ½ ps (2dl) ohukaisjauhetta
1 tl leivinjauhetta (meillä ei mökillä ollut kuin soodaa, mutta toimi silti :) )
1-2 rkl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
½ tl kardemummaa
1 dl vispi- tai kuohukermaa
1 dl vettä
Tuorejuustokerros
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n ½ prk (100 g) maitorahkaa
n 1 dl sokeria
2 kananmunaa
1 sitruunan kuori ja tilkka mehua

Nosta pakastemarjat sulamaan tai sulata ne mikroaaltouunissa. (Tuoreet marjat tietty siltään. :D ) Valuta ylimääräinen neste pois. Laita uuni 200 asteeseen. Valmista ohukaistaikina sekoittamalla kuivat aineet keskenään. Lisää kerma ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Yhdistä tuorejuusto, maitorahka, sokeri ja munat toisessa kulhossa. Mausta seos sitruunan raastetulla kuorella ja tilkalla mehua. Jaa ainekset kerroksittain uuninkestäviin annoskippoihin tai yhteen isoon pyöreään uunivuokaan. Ensin marjoja, sitten tuorejuustokerros ja lopuksi ohukaistaikinakerros. Kypsennä uunissa 15 minuuttia, kunns taikina on kauniin ruskeaa ja kypsää. Anna vetäytyä vähintään ½ tuntia ennen tarjoilua. (Parhaimmillaan siis seuraavana päivänä!) Siivilöi tomusokeria päälle (mutta ilmankin menee ;) ).

Ohops, onhan tälläkin postilla taas mittaa. Parasta jättää muut leivonnaiset seuraavaan kertaan. :) Mukavaa elokuun alkua kaikille! Toivottavasti kaikilla on ollut mukava heinäkuu ja loma, ketkä sellaista ovat onnellisina viettäneet.