Brownieta uuteen ja vadelmaista kahvikakkua entiseen työpaikkaan

Työhistoriaani on kuulunut monenlaista hommaa, tosin jokainen homma on ollut melko pitkäikäistä ja kaikki on ainakin jotenkin liipanneet ns. "omaa alaa" eli kaupallista puolta. Olen sitten ollut asiakaspalvelijana call centerissä tai kahviossa tai tehnyt ihan toimistoassistentin töitä, niin olen ollut ihan tyytyväinen, että pystyn varmasti hyödyntämään kaikkea kokemustani tulevaisuudessa. Jee jee.

Sain viime vuoden helmikuussa töitä assitenttina strategisen markkinointiviestinnän toimistosta. Ajattelin, että tästä se ura markkinointiviestinnän parissa urkenee! Well, quite not so. Opin todella paljon hyödyllistä, tyäkaverit olivat kivoja ja työtehtävät mielenkiintoisia (ainakin noin suuremmilta osin), mutta loppujen lopuksi se ei ihan ollut minun juttuni. Loistava paikka jollekin vähän erilaiselle henkilölle.

Tänä kevättalvena päätin, että nyt ihan oikeasti on saatava uusi työ! Hain ja hain ja hain ja hain... Ja lopulta tärppäsi! Kävin työhaastattelussa kaksi päivää sen jälkeen, kun oli kaatunut ja loukannut käteni niin, että se kämmenselkä näytti olevan mätänemässä. :D Jäinpähän ainakin mieleen! Kait ne minusta pitivät muutoinkin, vaikka varmasti pyöräilytaitojani jäivät epäilemään. Ja ajan nykyään joka päivä töihin. :D

Brownies

Totta kai halusin leipoa kohta entiseen työpaikkaani, kun viimeinen maanantaipalaveri koitti. Olin ajatellut tehdä kaakaobrownieseja, mutta sitten löysin kivan ohjeen marjaisista murupaloista. Mietin pitkään, mutta päädyin kuitenkin brownieseihin. Tulos ei oikein miellyttänyt, kuten se ei ole aiemminkaan tehnyt leivottuani kaakaolla eikä suklaalla. Note to self: if you don't go with chocolate, don't go at all... Kaakaotomusokerista tehty kuorrute vähän auttoi asiaa, mutta tulos oli jotenkin mauton ja kuiva... Eikun uudestaan!

Marjaiset murupalat

Pakkohan ne marjapalat oli tehdä, jottei minusta jäisi paha maku suuhun. ;) Noh, ei ne browniet siis pahoja olleet, sillä vein ne uuteen työpaikkaan (maanantaini olivat kolmen viikon ajan sellaisia, että oltuani klo 9.30-13.30 vanhemmassa työpaikassa kipitin lähelle uuteen paikkaan klo 14-17:ksi), jossa ne syötiin hyvällä halulla. Kyseisessä paikassa on 7 kertaa enemmän tyyppejä, joten leivokset katosivat äkkiä. :) (Ja kyllä niitä maisteltiin myös pian-entisessä työpaikassakin.)

Murupalatkin olivat onnistuneet. Käytin niihin vadelmia. Rakasta tuota jauhoista, tummasta sokerista, voista ja vaniljasokerista sekoitettua muruseosta, joka tulee leivosten päälle. Aion tästä lähin laittaa sitä kaikkiin samantapaisiin leivonnaisiin. Tosin se vain saa minut haluamaan syödä pelkkää murupäällystä. :D Se on kuin keksitaikinaa. Tai siis se ON keksitaikinaa. Mmm, cookie dough... Jotakin maagista katoaa, kun keksit paistaa, Onneksi on olemassa mahdollisuuksia syödä keksitaikinaa ilman ajatusta raakojen kananmunien syömisestä. Saatankin kertoa siitä tässä jossain vaiheessa... ;)

Alkup. ohje marjapiirakkaan Gluten Free Canteen -blogista

Vadelmainen murupaistos

150 g sokeria (1,8 dl)

2 rkl tummaa sokeria

175 g vehnäjauhoja (n. 1 3/4 dl)

1 tl leivinjauhetta

½ tl sitruunankuorta

1/4 tl suolaa

1/4 soodaa

1/4 tl kanelia

1/4 muskottipähkinää

115 g sulatettua ja jäähdytettyä rasvaa

4 rkl maitoa/jogurttia/piimää

2 todella isoa munaa

½ tl vaniljasokeria

2,5 dl marjoja (minä käytin varmaan kolme desiä)

Muruseos: (minä tuplasin annosmäärät, koska tykkään murupäällyksestä! :D )

2 rkl rasvaa

4 rkl vehnäjauhoja

4 rkl tummaa sokeria

1/4 tl suolaa

ripaus kanelia ja muskottipähkinää

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele n. 20 x 20 senttimetrin kokoinen kakkuvuoka. Sekoita isossa kulhossa sokerit, jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja mausteet. Lisää neste, munat ja vanilja sekä niiden jälkeen sulatettu rasva. Älä sekoita liikaa. Sekoita varovasti n. 3/4 marjoista. Kaada vuokaan. Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Lisää loput marjat ja paina ne hellästi hiukan syvemmälle taikinaan. Paista uunissa n. 25 minuuttia ja käännä pelti. Paista vielä 20 minuuttia tai siihen asti, kun kakun pinta on vähän ruskistunut ja kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa paloiksi.

Blogi neljä vuotta!

Herranjestas, ehdin jo unohtaa, että blogini täytti eilen neljä vuotta! Neljä vuotta leivonnan, kokkailun ja yleisesti ruuan parissa on mennyt nopeasti. Taidot ovat kehittyneet, samoin makunystyrät ja hauskaa on ollut. Ah, niitä syötyjen kalorien määrää! :D Tässä saattavat uudet tuulet alkaa puhaltamaan blogini osalta (toivottavasti ainakin) lähitulevaisuudessa, mutta siitä sitten lisää, kun sen aika on. Aion joka tapauksessa osallistua 19.8. järjestettävään ravintolapäivään (ainakin tähän mennessä) kahdeksalla eri herkulla, joten siinä on ainakin yksi uusi aluevaltaus.

Minulla ei ole mitään konkreettista leipomusta, jolla olisin juhlistanut tätä neljää vuotta, mutta laitan tähän kuvan bubble tea -juomasta, jota kävin juomassa Eerikinkadulla sijaitsevassa kahvilassa. (Olisiko E24?) Vihreää teetä, makeutusta ja tapioka-juuresta tehtyjä kumimaisia (mutta hieman makeita) palloja. Tuttuja ollessani vaihdossa Kanadassa ja reissatessani Jenkeissä. Kippis bloggaamiselle! Tuokoon ensi vuosi paljon uusia leipomis-, kokkaus- ja ravintolakokemuksia tullessaan ja toivottavasti opin paljon uutta!

Taste of Helsinki 14.-17.6.2012

Kesäkuun puolivälissä Helsinkiin rantautui Taste of Helsinki, jonka tarkoituksena on tarjota kävijöille huippuravintoloiden annoksia huokeaan hintaan, viinimaisteluita, muita maisteluita sekä mahdollisuus ostaa mukaan kaikenlaista pienetuottajien tavaraa. Erilaisia 'Taste of...' -tapahtumia on järjestetty ympäri maailmaa (mm. Sydneyssä ja Lontoossa) ja nyt vihdoinkin, kiitos erittäin aktiivisen ruokaintoilijan, brittiläisen Berry McNamaran, saimme tapahtuman myös omaan pääkaupunkiimme!

Hän oli käynyt tapahtumassa muistaakseni juurikin Lontoossa ja rakastuttuaan suomalaiseen naiseen alkoi miettiä, että eikö täälläkin voisi järjestää samanlaista tapahtumaa. Koko homma meinasi tietenkin kaatua suomalaisen (tai sanoisinko helsinkiläisen) byrokratian rattaisiin, kun paikaksi sopivan Kansalaistorin vuokraksi määrättiin alkuun 10 000 euroa! Onneksi kaupunki heltyi ja antoi paikan McNamaran joukoille ilmaiseksi. Siitäkin huolimatta pääsylipun sai halvimmillaan 15 eurolla, jos sen osti netistä etukäteen ja osti samalla 10 markkaa (tapahtuman omaa valuttaa) tai käytti etukuponkia, jota jaettiin mm. Metro-lehdessä. Ja tietysti kaikesta ruuasta ja juomasta (viinimaistelut sekä viinilasin pantti) piti vielä erikseen maksaa paikan valuutalla eli markoilla. Johtuen tietysti alkoholiluvan puutteesta, ei alkoholia saanut myydä, mutta tietysti vaihtaa pienia, pyöreitä ja sinivalkoisia "kolikoita" vastaan. Muita ruokatavaroita (esim. konvehteja ja leipiä) pystyi toki ostamaan ihan euroilla.

Kävin Taste of Helsingissä ensimmäisenä päivänä torstaina äitini kanssa ja valitsin myöhemmän kattauksen. Tapahtumaan siis myytiin lippuja aina kahteen kattaukseen, ns. lounasaikakattaus ja illallisaikakattaus. Jokainen kattaus kesti aina neljä tuntia. Myöhempi alkoi klo 17.30 ja kesti sulkemiseen eli klo 21.30 asti. Tapahtumaan osallistui ravintoloita pääosin Helsingistä (Aito, Muru, Carelia, Farang, Demo Toscanini ja Juuri), mutta myös turkulainen Smör, tamperelainen C sekä kirkkonummelainen Bistro O Mat olivat mukana. Jokainen ravintola tarjosi kolmen ruokalajin menun, josta saattoi valita mieleisensä annokset ja sekoitella ristiin, eli esim. alkupalat Farangista, pääruoka Aidosta ja jälkkäri Toscaninista. Tapahtumassa pystyi myös osallistumaan (joissakin erillismaksua vastaan) erilaisiin luentoihin ja maistatuksiin. Emme osallistuneet mihinkään niistä, vaan kiertelimme ja maistelimme eri herkkuja ja viinejä.

Bisto O Mat: Gambas Paris. Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja valkosipulileipää, 5 mk.

Katsoimme ensin kaikki ravintoloiden tarjonnat läpi, jotta saisimme hyvän läpileikkauksen ja voisimme päättää, mitä ottaa. Alku oli helppo: katkarapuja ja vuohenjuustoa? Öö, hell yeah! Ja olihan se! Katraravut oli grillattu juuri sopiviksi, vuohenjuusto oli suussa sulavan pehmeää, salaatti rapeaa ja raikasta, kuten pitikin, ja leipäpala herkullisesti grillattu. Nams! Pitäisikö melkien tehdä retki Kirkkonummelle ihan vain tämän ravintolan vuoksi? Varmasti tarjoaa muitakin yhtä herkullisia...noh, herkkuja.

Farang: Vihersimpukkaa, punaista nahm jim -kastiketta, korianteria, rapeaa sipulia, 5 mk

En ole koskaan syönyt simpukoita suoraan kuoresta (sitä purkkikamaa kylläkin) ja halusin myös ehdottomasti maistaa jotakin Farangin keitoksista. Simpukoita oli juuri sopivasti kaksi eli yksi minulle ja toinen äidille. Kuori käteen, kallistus ja klunks! Simpukka kitusiin. :) Tulista kastiketta! Kuten  ZImba totesi Leijonakuninkaassa: "Limaista, mutta maukasta."

Tummaa suklaata suolakiteillä sekä pistaasi-praliini

Petri's Chocolate Room valmistaa suklaaherkkuja Fiskarsin Ruukissa ja hänellä on suklaaliike Museokadulla. (Jossa pitäisikin muistaa joku päivä käydä!) Ostimme äidin kanssa yllä olevat konvehdit. Pistaasi oli aika mieto, mutta niinhän pistaasikonvehdit yleensä ovat. Hyvä kuitenkin. Tuo, missä oli suolaa oli tosi ihana, koska makean ja suolaisen liitto on ihana!

Demo: Kylmäsavulohta ja tryffeliperunapyreetä, 5 mk

Jossain tässä kohdassa jätin äidin jonottamaan Demon jonoon ja menin hakemaan lisää viinimaistiaisia. Satuin yhden italialaisen Anna Spinanto -viinitalon kohdalle ja maistoin heidän nimikkokuohuviiniään. OMD, miten hyvää! Parasta kuoharia, jota olen koskaan maistanut! Kipitin äkkiä äidin luokse ja annoin hänenkin maistaa. Ja sama mielipide! Kuohari tehdään pelkästään yhdestä rypälelajikkeesta, jonka nimeä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, joten se selittää erikoisen maun. Ikävä kyllä viiniä ei saa Alkosta, vaan ainoastaan Toscanini-ravintolasta ja jostain muusta paikasta, jonka nimeä en enää muista. Boo. (Onneksi pääsin pari viikkoa sitten Toscaniniin syömään ja totta kai tilasimme tuota kuoharia. :) Blogipostaus tulossa myöhemmin.)

Lakkiaisten jälkeen minä ja muutama muu kaveri menimme Demoon syömään. Siitä on nyt kuusi vuotta ja tuolloin ravintolalla ei vielä tähteä ollutkaan, joten en edes osannut ajatella, kuinka hienossa paikassa olimme. Ymmärsin kyllä, että hienossa, koska annokset olivat erikoisimmat (eli pienimmät ja piperretyimmät), kuin mitä olin koskaan nähnyt. :D Ruoka oli totta kai erinomaista ja niin myös Taste of Helsingissä. Olin jo niin täynnä, että vain maistoin äidin annoksesta. Ohuenohuen savulohiviipaleen alla oli möykky tryffeliperunamuusia. Suussasulavaa taas, nom.

Tämä valtava juustokiekko taisi olla Toscaninin, koska heillä oli pääruokana ravioleja. Hyvää parmesania.

Toscanini: Tiramisu, 5 mk

Viimeiseksi jaoimme Toscaninin tiramisun, josta olen muistaakseni lukenut määritelmän "kaupungin paras" tms. (Ja sekin saattoi vielä olla ravintolan oma mielipide. :D) Eivätkä ihan väärässä olleetkaan. Amaretossa ei todellakaan oltu säästelty ja leivos oli suussasulavan pehmeä. Pohja ja mascarponetäyte olivat sulautuneet yhteen ihanaksi, kosteaksi massaksi olematta kuitekaan liian vetinen.

Tällaisia tapahtumia lisää, toivoo ruoka- ja juomaintoilija! Tosin halvemmalla kiitos! Koko iltaan meni varmasti lähemmäs 70 euroa, huh! Oliko se sen arvoista? Kyllä, mutta kyllä aikamoinen ruokaharrastaja saa olla. Ensi kerralla toivon myös, että enemmän ravintoloita saadaan mukaan, ja myös enemmän ravintoloita muualta Suomesta. Esim. Jyväskylän Pöllöwaarin näkisin mielelläni, sillä olen pitkään halunnut siellä käydä. Listani "Helsingin ravintolat  -to go" kasvaa jatkuvasti ja Taste of Helsinki oli mainoa tapa saada pieni maistiainen ravintoloiden tarjonnasta. Hyvää seuraa, hyvä sää, hyvää ruokaa ja juomaa. Ei sitä ihminen paljoa enempää tarvitse. (Tai okei, ehkä nyt muutaman kenkäparin ja älypuhelinen, jolla kuvata koko lysti. ;)

Antiokia Atabar

Jos muistatte, niin kävin huhtikuun vikalla viikolla Kokomossa koulumme kerhon päättäjäisten merkeissä. Meitä oli paikalla joku kahdeksan henkeä, ja kaikki tilasivat alku-, pää- ja jälkiruoat sekä vielä yhteensä tilasimme kaksi pulloa viiniä, mutta silti rahaa jäi vielä jäljelle! Amazing! :D Myöskin kerhokaappimme KY:llä piti siivota ja niinpä eräänä toukokuisena keskiviikkona suuntasimme KY:lle jakamaan kaapin sisältöä. 

Olin itse käynyt jo aikaisemmin siellä katsomassa tilanteen ja vanhentuneiden kuivaruokatarvikkeiden lisäksi löytyi mm. tonkka (vanhentunutta tosin) punaviiniä, kaksi punkkupulloa, yksi valkkaripullo ja vielä pullo virolaista vodkaa! Otin itselleni kaksi ensin mainittua, jotka kuluivatkin mukavasti kaverin synttäribileissä. (Viinipullon join itse, mutta vodkapullon jaoin kaverin kanssa, joku raja sentään. :D )

Kertiksiä oli aimo kasa ja ne lahjoitimme auliisti KY:lle hyötykäyttöön. :) Itse suuntasimme ruokapaikkamietintöjen (eli vimmaisen googlettamisen, eat.fi:n kaivelun sekä yhden suljetun sekä yhden ihan täyden ravintolan jälkeen) turkkilaiseen Antiokia Atabariin Eerikinkadulle. Olin käynyt täällä äitini kanssa joskus vuosia aiemmin ja silloin söin turkasen hyvää munakoisopataa! En ollut jotenkin ajatellut meidän menevän syömään, joten olin syönyt jo vähän ennen lähtöäni ja harmikseni tajusin, että padat saisivat jäädä toiseen kertaan.

Tummasävyinen ja turkkilaisittain sisustettu ravintola tarjoaa Turkin eri alueiden herkkuja kahdessa kerroksessa. Odotettavissa siis höyryäviä patoja, kasviksia, papuja, mezeja ja halvaa. Muun muassa. Menu tarjoaa alkupaloja (erilaisia mezeja), keittoja, salaatteja, liharuokia (kanaa, lihavartaita, uuniruukku...), lastenruokia ja jälkiruokia (tietysti ainakin baklavaa ja halvaa). 

Meze-alkupalalajitelma: hummus, ezme (tomaatti-kurkku-paprikapuree), patlican salatasi (munakoisopuree), cevizli biber (turkinpippuri-paprika-saksanpähkinätahna), yaprak sarma (varmaan viininlehtikääryle), mercimek pyasi (oliiviöljyssä ja viinietikassa marinoituja vihreitä linsseja, punasipulia ja tomaattia, oliivi, fetajuusto 15 €/20 €

Otimme koko porukalle eli viidelle henkilölle kaksi isoa alkupalalautasta, jotka siis kattoivat melkein koko alkupalalistan. Hyvää! Erityisesti tuo fetajuusto. Tuo cevizli biber taisi olla se tulisempi kastike ja se tosiaan oli tulista! Lajitelman kanssa pöytään saapui tietenkin myös kaksi koria pehmeää naan-tyylistä leipää, jolla oli hyvä pyyhkiä kastikkeita. (Noh, minun tapauksessani myös annoksen salaatinlehdet kelpasivat tähän oikein hyvin.) Leipä myös lievitti soosien tulisuutta.

Monivärisalaatti-Renkli Salata, 9 €

Koska siis tosiaan olin aivan liian täynnä ottamaan ihanaa Imam Bayildia eli munakoisoruukkua, niin tyydyin ns. kreikkalaiseen salaattiin. Annos oli raikas ja hyvä, ei siitä sen enempää. :) (Mutta tuo "pyörtynyt imaami" kuten munakoison ruukku on suomeksi, olisi ollut kyllä taivaallinen. Noh, ensi kerralla...)

Salaatti tuli pöytään tosi äkkiä. Olimme vielä syömässä alkupaloja, kun annokseni jo tuotiin pöytään. Muiden annoksissa sentään odottivat, että saatiin mezet syötyä. :) 

Halva

Jälkiruuaksi otin halvaa eli sesaminsiementahnasta eli tahinista, munista ja sokerista valmistettu makea ja rakenteeltaan mureneva, jopa kuiva, herkku. Tätä saa tavallisimmista ruokakaupoista esim. vaniljan ja suklaan makuisena. Olen joskus käyttänyt vegaaniseen kakkun. Hyvää, joskin murenevaa. Vaatii kyllä totuttelua, it's not for everyone.

Harem Ruyasi (Haaremin unelma): jäätelöä, banaania ja suklaakastiketta, 7 €

Otin kuvan kaverin jäätelöannoksesta. Ja itse asiassa otin myös maistiaisen. (Kysyin kyllä luvankin.) Hyvää, mutta vaniljajäätelön, banaanin ja suklaakastikkeen yhdistelmä on harvoin huono.

Antiokia Atabar on hyvä valinta turkkilaiselle ruualle. Palvelukin on ystävällistä ja mutkatonta. Uusi tarjoilija vahingossa laskutti ylimääräisestä annoksesta ja se sitten korjattiin hyvillä mielin ja pahoittelujen kera. Hämyisä ravintola suosii myös romanttisia illallisia...

Antiokia Atabar

Eerikinkatu 44

09 694 0367

www.antiokiabar.com