perjantai 17. elokuuta 2012

Vuohenjuustosalaattia Mamma Rosassa

Aloitin uudessa työpaikassa juhannuksen jälkeen kokoaikaisena, ja tätä ennen olin ollut kolme viikkoa siellä töissä 1 1/2 päivää viikossa samalla, kun olin samalla vanhassa työpaikassa 16 h viikossa. Ja nyt sitten ollaan oltu tässä uudessa kokopäiväisesti kohta kaksi kuukautta. Olin edellisessä työpaikassa melkein 1 1/2 vuotta ja aina 16 tuntia viikossa, viime vuonna heinäkuun lomalla, joten olen ensimmäistä kertaa sitten kesän 2010 kokopäivätöissä. :D Vähän tässä kesti totuttautua, mutta kyllä se tästä! Vähän gradun tekoa haittaa, mutta toisaalta, tilipäivänä ei niinkään... ;) Olen neljän kuukauden harjoittelijana ja soppari on katkolla lokakuun lopussa samoihin aikoihin, kuin gradukin pitää palauttaa. It's a sign! Tosin uskon (ja TOIVON!!), että saan vakkarisopparin lokakuun jälkeen, joten en oikein enää jaksa välittää, mitä tuosta gradusta saan. Pitäisi kyllä, koska eihän se ole hyvä asia, jos ei saa hyvää gradua kirjoitettua!

Muutimme toimistomme Runeberginkadulta Espooseen, koska tila (ja samalla ilma) oli aika lopussa. Espoossa on hienot näköalat kahdeksannesta kerroksesta yli Keilalahden Helsinkiin päin, kiva sali alakerrassa, hyvää ruokaa kanttiinissa ja puolen tunnin pyörämatka töihin! Me like. Tosin ruokapaikkavaihtoehdot ovat Runeberginkadun runsaudesta vaihtuneet muutamaan työpaikkaruokalaan. Well, you can't have everything, right? 

Runeberginkadulla ehdin käydä muutamaan otteeseen ulkona lounaalla muiden kanssa. Olisiko se ollut viimeinen kerta, kun menin yhdessä muutaman muun kanssa. Suuntasimme Mamma Rosaan, joka sijaitsee ihan Töölön torin vieressä. Se on perheyritys, joka on ollut toiminnassa jo 20 vuoden aikana. Tarjolla lounaslista ja à la carte. Perus-ravintolatarjontaa; ei ihan kotiruokaa, muttei mitään piperrystäkään. :) Alkuruokina mm. etanoita, vuohenjuusto-broilerisalaattia ja antipasto mistoa. Pääruoissa ei yllätyksiä: kalaa, lihaa, kanaa, lisäksi myös hyvän pituinen pizzalista ja jälkkäreinä mm. uunijäätelöä, juustokakkua ja jäätelöä. 


Keitto

Minä tilasin vuohenjuustosalaatin, jonka alkuun tuli keitto. Se taisi olla jotain porkkanakeiton tapaista. Hyvää eikä liian kermaista. Muut saivat alkuun salaatin, mutta salaatintilaajille onneksi tuodaan jotain muuta kuin tuplasalaattia. :D

Vuohenjuustosalaatti

Tilasin vuohenjuustosalaatin. (Moni muu tilasi pizzan, jotka eivät ainoastaan kuulemma olleet hyviä, mutta myös ison kokoisia! Sellaisen kun syö lounaaksi, niin hyvin nukuttaa. :D ) Katsokaa nyt tuota salaattia! Ihanan naköinen ja ihania aineksia! Murustettua, pehmeää vuohenjuustoa (ei mitään kovakuorista supermarket-vuohenjuustoa), mansikoita (!!!), cashew-pähkinöitä (!!!), punasipulia ja erilaisia salaatteja. Nams! En muista enää hintaa, koska lounaslistat vaihtelee viikottain. Mutta hyvää se oli! Jos satut menemään tuonne ja näet sen listalla, tilaa se. Et pety. Ja jos petyt, niin voit syyttää minua! :)

Nyt sitten on tyytyminen alakerran kanttiiniin, mutta ihan hyviä salaatteja sieltäkin tulee. Taso on nyt pääkokin loman aikana vaihdellut, mutta hän tulee taas ensi viikolla takaisin. :D Ja 3.9. tuohon lähelle avaa uusi keitto- ja salaattipaikka, joka myöskin täytyy tarkastaa...

Seuraava postaus tuleekin olemaan Ravintolapäivästä, johon osallistin ensimmäistä kertaa! Ensi sunnuntaina se tapahtuu, toivottavasti sääennuste muuttuu ja sadekuurot siirtyvät aamuun tai iltaan. Leivon seitsemää erilaista leivonnaista ja 3 1/3 leivonnaisesta on jo valmiina. Tila saattaa loppua jääkaapista ennen, kuin kaikki ovat valmiita, mutta let's hope not! :D Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun olen leiponut joka päivä tiistaista lähtien, niin alkaa vähän tulla kaikenlaiset herkut korvista ulos, huh! Noh, tämän jälkeen tuleekin leipomistaukoa peräti...viikon verran. :D

Mamma Rosa
Runeberginkatu 55
Helsinki
www.mammarosa.fi

Ma 11-23
Ti-To 11-24
Pe 11-01
La 13-01
Su 13-19

perjantai 10. elokuuta 2012

Juhannus 2012!


Juhannus! Sitä sopiikin miettiä tässä katsellessani ulos märkään elokuiseen aamupäivään. Yygh... Perinteistä poiketen juhannusaatto oli jopa aurinkoinen ja kavereiden kanssa voitiin jopa ihan ottaa aurinkoa kalliolla! Olin nimittäin saanut iskältä noin kahden kuukauden ruinaamisen jälkeen luvan tuoda kolme kaveripariskuntaa meidän möksälle jussia viettämään iskän suunnatessa jussin viettoon siskonsa luo Savoon. Score! Tätä ei nimittäin ole koskaan ennen tapahtunut. :D Kaveriporukkakin oli ihan toinen, kuin se, jonka seurassa olen aikaisempia jusseja viettänyt, joten uusia tuulia oli ilmassa.

Koska paikalla oli siis kolme pariskuntaa ja minä, oli minulla suuret suunnitelmat järjestää juhannuspäivänä eli lauantaina pariskuntaolympialaiset, mutta homma kusahti erään miespuolisen vieraan krapulaan, joka kesti ilta-kuuteen asti. :D Ja muutenkin kaikkien fiilis oli lauantaina vähän väsähtänyt, koska perjantaina juhlittiin melkoisesti. Tapahtui ns. "suojakänni-efekti" ja siinähän sitä sitten oltiin... Miten niin ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä??? ;)

BTW, pitää vähän kehuskella tuolla yllä olevalla kuvalla. Koska jussina FB:n newsfeed täyttyy suomalaisten kaverien juhannusteemaisista kokko-/auringonlasku-/taivaaranta-/jne.kuvista, niin pitihän totta kai näpsäistä oma otos. En todellakaan ole mikään valokuvaava, vaikka haluaisinkin, koska en vaan jaksa lueskella mitään kuvausvinkkejä tms. (eli en siis halua tarpeeksi), mutta täytyy sanoa, että tämän kerran onnistuin mainiosti! Mukana oli kyllä melkoisesti tuuriakin, mutta so what, kuvasta tuli tosi hieno! Otettu siis mökin rannasta kalliolta. Kyseinen koivu on osoitus sitkeydestä, sillä se kasvaa suoraan sammaleisen kallion päällä ja on kasvanut niin kauan, kuin minä muistan.


Valkosuklaa-lime-mansikkajuustokakku

Pitihän juhannukseksi tietenkin leipoa vähän jotakin. Olin mökillä jo torstaina, joten pystyin käyttämään perjantaiaamupäivän hyväkseni ennen vieraiden tuloa. Kun kävin äitini luona Lahdessa toukokuussa tapasin samalla kummitätini, joka oli leiponut ihanan valkosuklaa-limejuustokakun. Kakkua ei paistettu uunissa vaan sen annettiin hyytyä pakkasessa, josta se sitten otettiin vähän ennen tarjoilua sulamaan. Oi nam! Makeaa valkosuklaata yhdistettynä limeen on mahtava yhdistelmä, sillä lime katkaiseen suklaan makeudun juuri sopivasti. Kakkuun tulee siis valkosuklaan lisäksi valkosuklaa-limerahkaa sekä mascarponejuustoa, mutta kakku on kuitenkin erittäin raikas. Mukaan voi myös lisätä vähän limemehua oman maun mukaan. Ja samalla voi myös raastaa vähän limen kuortakin joukkoon, jos oikein tykkää vähän happamasta menosta. (Eli jos siis on niin makea tyyppi, kuten minä, niin tarvitsee vähän hapanta tasoittamaan. ;)


Ohjeesta poiketen päätin siivuttaa keksipohjan päälle mansikoita ja kaadoin sitten suklaa-juustotäytteen vuokaan. Bad mistake, sillä olisi pitänyt ymmärtää mansikoissa olevan niin paljon vettä, että ne pysyivät jäässä vielä pitkään senkin jälkeen, kun muu kakki oli sulanut syöntikelpoiseksi. Kivikovat ja jäiset mansikat: not so good. Woops! Kemian lait olivat taas päässeet tältä leipurilta unohtumaan... Lisäksi kakkua oli taas aivan tajuttoman hankala leikata, niin että jos halusi saada pohjaakin mukaan, piti veistä painaa ihan voimalla. Huh! Noh, kakku oli sen verran kaloripitoista, että ehkä ei haitannut, jos pari ylimääräistä kaloria kului sitä leikatessa. :D

Olin laittanut ohjeen jo tässä blogipostauksessa, mutta laitetaan se nyt uudestaan. Oli se vaan niin hyvä. (En laita siihen niitä mansikoita, koska en suosittele marjoja käytettäväksi jäädytettävissä kakuissa. Ainoastaan koristeiksi tarjoiluvaiheessa.)

Lime-valkosuklaajuustokakku

150 g digestivekeksejä (tai kaurakeksejä tai suklaakeksejä; jos pohja vaikuttaa liian ohuelta tai seos liian löysältä, lisää keksejä)
50 voita (jos seos on liian kuivaa, lisää keksejä)
(halutessaan voi myös lisätä joukkoon kaakaojauhetta, jos haluaa suklaisen pohjan)
300 g valkosuklaa-limerahkaa
250 g mascarponejuustoa
200 g valkosuklaata
(halutessasi muutama ruokalusikallinen limemehua ja raastettua limen kuorta)

Murskaa keksit ja sekoita niihin voi (ja kaakaojauhe). Painele seos leivinpaperilla vuorutettuun irtopohjavuokaan (halkaisia 20-24 senttiä). Sulata valkosuklaa VAROVAISESTI vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. (Valkosuklaa kokkaroituu todella helposti sulattaessa, joten watch it.) Sekoita suklaa, mascarpone ja rahka tasaiseksi seokseksi ja kaada pohjan päälle. Laita pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi. Ota pehmenemään hyvissä ajoin ennen tarjoamista.


Kasvispiirakka

Pitihän sitä tietenkin taikoa vieraille myös jotain suolaista naposteltavaa noin niin kuin lounaan kieppeille. Nappasin Maku-lehdestä mahtavalta näyttäneen parsapiirakan ohjeen joskus viikko ennen juhannusta ja päätin, että teen sen. Ostin valmiin ruistaikinan, erilaisia pakastekasviksia ja papumixin (mökillähän kuuluu tehdä kaikki pakasteista ja puolivalmisteista, eikös?) sekä kahta eri tuorejuustoa ja savujuusto-ruokakermaa. Muuten hyvä homma, mutta mökin piirakkavuoka oli niin matala, että täyteen ahdetusta vuoasta valui tietysti massaa uunin pohjalle ja ennen kuin honasin laittaa alle foliota, huusi palohälytin ja uunin alle laittamani leivinpaperi oli mustunut. Woops, ei leivinpaperia uuni pohjalle, liian kuumaa! 

Joka tapauksessa vältyin katastrofilta ja piirakka valmistui. Se oli hyvää! Savujuuston makuinen ruokakerma (10 %) on t-o-d-e-l-l-a hyvää, mutten kauheasti yleensä kokkaa mitään, mihin tulisi ruokakermaa. Vähän liian teollisia tuotteita minun makuuni, vaikka kyllähän tässä nyt aina kaikennäköistä sisäänsä mättää... Mutta anyhoo. Ohessa ohje niin kuin minä sen tein ja linkin takaa löytyy sitten alkuperäinen ohje.

Rukiinen kasvispiirakka

1 pkt (400 g) valmista (mahd. kuituista) suolaista piirakkataikinaa
2 valkosipulinkynttä
3 salottisipulia
tilkka öljyä
1/2 pss (200 g) papumixiä (pakasteesta, olisiko Rainbow'n?)
200 g parsakaalin kukintoja (pakasteesta)
250 g tuorejuustoa
2 dl savujuuston makuista ruokakermaa
2 munaa
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
mausteita

Ota pakastetaikina sulamaan n. puoli tuntia ennen leipomisen aloitusta. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kuori ja pilko sipulit ja kuulota niitä pari minuuttia öljytyllä pannulla. Lisää muut vihannekset paista hetki. Mausta maun mukaan. Painele sulanut piirakkataikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. (Vuokaa ei tarvitse voidella. Huom! Mitä korkeampi vuoka, sen parempi.) Levitä kasvisseos pohjan päälle.

Sekoita keskenään tuorejuusto, ruokakerma, munat ja valitut mausteet. Kaada täytteen päälle. Asettele vielä lopuksi halkaistut kirsikkatomaatit koko komeuden päälle ja paista uunissa n. 30-40 minuuttia uunin alimmalla tasolla. (Kannattaa laittaa varmuuden vuoksi foliota uunin pohjalle, jos nimittäin täytettä sattuu valumaan. Ei sitten tartte alkaa pestä uunia...) Jäähdytä ja tarjoile esim. salaatin kera. (Loistavaa aamuyön huokopalaa juhannuksen tapaisissa kestityksissä!)



Vielä viimeinen kuva! Tämä on otettu juhannuspäivän eli lauantai-iltana. Ei onnistunut niin hyvin kuin tuo ensimmäinen  kuva, mutta toisaalta myös meno oli kovempi ekana iltana. :D Juhannus oli mahtava! Ensi jussina tuskin onnistuu enää meidän mökille tulo, joten sitten täytyy keksiä jotain muuta. Ja sitten kyllä täytyy vaikka väkisin juhlia molempina päivinä! 

maanantai 6. elokuuta 2012

Ravintola Savoy:ssa työpaikan kesälounaalla

Vaihdoin työtä juhannuksen korvilla ja vaihdoin viestintätoimiston internet-alalla toimivaan startupiin. Viimeisellä työviikollani edellisessä työssä omistaja/toimarimme halusi viedä meidät lounaalle juhlistamaan mahtavasti mennyttä kevättä ja alkukesää. Hän halusi viedä meidät "Helsingin kalleimpaan ravintolaan," mutta vaihtoi alkuperäisen ideansa Chez Dominiqusta Savoy'hin. Syy: Chwz Dominique ei ollut valmis tuunaamaan menukokonaisuuksiaan kasvissyöjien mukaan. Ota tai jätä...

Olin itse asiassa enemmän mielissäni mahdollisuudesta päästä Savoy'hin, sillä ajatus CD:n kahden Michelin-tähden annoksista vähän hirvittää... Tykkään kyllä syödä hienoissa paikoissa, mutta ehkä yhdessä tähdessä menee raja. :D

Savoy'ssa istuimme ulos kattoterassille ja katselimme huikeaa näkyä yli aurinkoisen Helsingin. Savoy on yksi Helsingin hienoimmista ravintoloista, joka on erittäin luomuhenkinen ja muun muuassa kasvattaa omia yrttejään terassilla. Vuoden kokiksi valittu nuori herra työskentelee heillä ja muutenkin keittiömestarit ovat aina olleet alan kermaa.

Talo tarjoaa aamiasta, buffetteja, lounas- ja illallismenuita ryhmille ja tietysti à la cartea. Meidän lounaskerrallamme vaihtoehtoina oli kaksi lounasvaihtoehtoa (kevyempi kalalla ja tuhdimpi lihalla) ja lisäksi keittiö myös valmisti pyynnöstä kasvisannokset. Menuista saattoi valita alku-, pää- ja jälkiruoat ristiin rastiin, mikä oli mahtavaa, sillä lihamenun suklainen jälkkäri houkutti enemmän, kuin kalamenun raparperi! :D

Samppanjaa alkuun ja leipäkori kiertämään. Korissa oli varmaan viittä erilaista leipää: ruistä, itse tehtyä ohuenohutta näkkäriä, crissinejä... Ja tietysti oikeaa voita. Palvelu on niin ylitsevuotavan avuliasta, että jopa lautasliinat taitellaan asiakkaan syliin. Ehkä jotkut hienostuneet vanhat ihmiset arvostavat tätä, mutta siihen tottumattomalle voi tulla hiukan hönttö olo... :D

Kurkku-gazpachoa, ravunpyrstöjä, vuohenjuustoa ja yrtti"jäätä"

Alkuun kalamenu tarjosi kylmää kurkkukeittoa. Oi nam. Muistutus, että kuumana kesäpäivänä pitäisi vain pistää vihanneksia ja vettä (tai ehkä sittenkin kookosmaitoa) blenderiin ja antaa hurista. Lisätä vaikka jotain proteetinia mukaan hörppiä kitoihin. Satumaisen samettista! Vuohenjuusto oli melkein ehkä turhakin tässä tilanteessa, sillä sen maku ajoi yli keiton maun. Joka tapauksessa aivan loistavaa. Varsinkin nuo hauskat "yrttijääpallerot."

Paistettua ahventa, punajuurta, kasviksia (purjoa?) ja hummerivaahtoa

Pääruuaksi valitsin ahventa. Olisin toivonut, että minulla olisi ollut lusikka, jolla hörppiä viimeisenkin hummerivaahtopisaran suihini. En tiedä, miten keittiö oli saanut tuon vaahdon aikaan (enkä tietenkään kysynyt), mutta se oli jotain käsittämättömän hyvää! Samoin kuin kala, vaikka tietysti se oli minun makuuni hieman liian suolaista (kuten ravintolaruoka tuppaa olemaan). Punajuuret olivat mielestäni vähän turha lisuke, koska en niistä pidä, mutta muutoin annos oli oikein nappi valinta.

Suklaatryffeliä, maitosuklaata, vadelmaa, mansikkakastiketta ja chilinen marjasorbetti

Kuten alussa totesin, vaihdoin empimättä kalamenun raparperijälkkärin lihamenun suklaaseen. Lähes poikkeuksetta jos on kala- tai kasvismenu sekä lihamenu, on kasvis-/kalamenun jälkkäri aina kevyen hedelmäinen/marjainen ja lihan kanssa tarjoillaan suklaasta. :D Jos siis et syö lihaa, tuskin haluat syödä tuhtia jälkkäriäkään (eli yrität pudottaa painoasi/olet nainen, jne.) ja jos syöt lihaa, niin et varmasti halua syödä vähän kevyempää jälkkäriä (koska olet raavas mies). Tuhti jälkkäri ei välttämättä aina sovi tuhdin ruuan perään, olosta voi tulla tuplasti tuhdimpi ja siinä sitä sitten ollaan. Onneksi Savoy antaa mahdollisuuden syödä kevyesti alkuun ja sitten vähän tuhdimmin lopuksi :D

Jälkkäri oli suussasulava ja kollegalle iski pieni annoskateus. :D Ja marjasorbetissa oli totisesti potkua, kunnon chili eikä mitään nössöilyä! Me like. Tietysti tumma suklaa olisi ollut mielestäni parempi, mutta maitosuklaa varmasti uppoaa paremmin suureen yleisöön. Aivan loistava annos, erityisesti tuo suklaatryffeliosa. Suklaan ja marjojen liitto toimii yleensä aina.

Jos haluaa juhlistaa merkkipäivää, kosia, hemmotella tai tehdä vaikutuksen (asiakkaaseen tai deittiin) eikä vierasta hienoja paikkoja (ruokailukumppani mukaan lukien) ja rahaakin löytyy ihan mukavasti, niin suosittelen Savoy'ta. Kyllä siellä nyt kerran  kannattaa ainakin käydä! (Ja mahdollisuuksien mukaan usemmankin kerran.)

Ravintola Savoy
Eteläesplanadi 14
(12 krs)
Helsinki
www.ravintolasavoy.fi
09 6128 5300
Ma-pe 11.30-14.30 ja 18-24
La 18-24