Suklaa-keksijuustokakku suomenruotsalaisiin rapujuhliin

Sain kutsun suomenruotsalaisiin (tai no, ainakin suomenruotsalaisen järkkäämiin ja noin 98 % suomenruotsalaisella osallistujajoukolla pidettäviin) rapujuhliin, jotka pidetiin viime lauantaina. Saatuani kutsun soitin iskälle, että saiskos tulla hakemaan vähän rapuja. Iskä kun päätti kuutisen vuotta sitten Tuurin reissulla ihan kokeeksi ostaa rapumertoja ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt joka kesä heinäkuun 20. päivä heitetään merrat veteen, josta ne sitten noukitaan kauden päättyessä lokakuun puolella. Ja mökkijärvestä nousee huom. ISOJA rapuja. Jos olette joskus ravintolassa tilanneet niitä ns. "normaalikokoisia" (kuten tuo tuossa oikealla), niin kuvaa katsoessa huomaatte eron... Noh, iskällä on tietty mahdollisuus heittää liian pienet sintit takaisin kasvamaan/laittaa ne kasvamaan meidän rantaan, joten ehkei tässä nyt kannata liikaa leveillä. Mutta kun laitoin omat saksiniekkani pöytään muiden kanssa, niin kyllä siinä kirposi ihasteleva kommentti jos toinenkin ja taisi siinä pari tilaustakin iskä ensi vuodelle saada. :D 

Ainoa "huono asia" tässä on se, että minusta on nyt tullut niin snobi näiden rapujen suhteen, etten edes viitsisi lähteä kuorimaan tuollaisia sinttejä, kun siinä menee ikä ja terveys. ;)

Suklaakeksi-juustokakku

Saatuani kutsun rupesin myös heti suunnittelemaan, että mitäs rapujuhliin leipoisin. Olenkin aika hyvin kerännyt Pinterestiin Must bake -listausta eli listaa leivonnaisista, jotka tulee jossain vaiheessa leipoa. On minulla vino pino reseptejä myös kotikoneella, mutta Pinterestissä ne ovat paremmassa muodossa kun samalla näkee kuvat. Ehkä tässä joku krap...ööh, siis sateinen sunnuntai kun ei jaksa gradua vääntää voisin linkilliset reseptit käydä laittamassa tuonne Pinterestiin, niin ovatpahan kuvien kera tallessa. Ja onhan se kivaa sitten nähdä, kun lista aina lyhenee. ;) Pinterestistä on myös kätevä etsiä reseptejä, ah tätä sosiaalisen median aikakauden ihanuutta!

Joka tapauksessa löysin siis myös oheisen reseptin Pinterestistä. Kriteerinä oli, että mahdollisimman hieno, koska pitihän kakun nyt näyttää hienolta, kun kerran oli näin hienot bileetkin tulossa. (Ja olihan ne! Oikein rapuaiheiset servetit sekä ruokaliinat ja ruokalaput. :D ) Pohjalle perinteikäs keksimurskapohja (Pirkan cappuccino-suklaatäytekeksejä), sitten juustokakkumassaa, sitten murskattuja  keksejä, loput juustokakkumassasta, koko komeus uuniin, sitten vielä hapankerma-sokeriseos päälle ja muutama minuutti uunissa, sitten jäähdytys ja päälle sulatetusta suklaasta ja kermasta tehty kuorrute. Ja koska kermaa jäi yli, niin päälle vielä omatekoinen kinuskikuorrute. (Joka ei vielä näy yläkuvassa.) 

Sain kavereilta kyydin, koska juhlapaikka sijaitsi jossain Sipoon korv...ööh, korpimetsässä. Paikka huokui sellaista vuosikymmenten vanhaa patinaa sisustuksesta lähtien. Koko paikka oikein tuoksui vanhalta ja siis hyvällä tavalla. Meitä oli paikalla noin kymmenkunta ja meno oli loppuillasta oikein riehakastakin. Musasta taisi tulla jossain vaiheessa vähän kiistaa ja eiköhän siinä onnistuttu vähän väittelemään Applen ja Microsoftin ominaisuuksistakin... Perussettiä. :D

Kakkua tosin harmittavasti jäi melkein puolet ja aamulla loput sitten tervehti iloisesti pöydältä. Great. Bileiden järjestäjäkin takelteli palansa kanssa (kuva ohessa) ja sanoi, ettei yleensä syö makeita herkkuja. Mun kakut kun ei yleensä ole heikkohermoisille. Hmmm. Täytyy ehkä välillä vähän rajoittaa. :D Ei ole tarkoitus heittää kamaa hukkaan. Tai ainakin täytyy opetella laittamaan väliin jotain raikasta eikä pelkkää suklaata ja kermaa. Mutta hyvää se oli joka tapauksessa! Vähän säälitti heittää se pois aamulla, mutta siihen aikaan en tod. halunnut alkaa kakkua syömään ja varsinkaan sellaista, joka oli seissyt koko yön pöydällä. :D

Olen vähän laiska, joten vain linkkaan ohjeeseen. Wihii! Kyllä kerran kesässä pitää rapujuhlat järkätä, tai no, ainakin kerran syksyssä. Olen itse asiassa huomenna keskiviikkona menossa iskän luo yhden kaverin kanssa rapuiltamaan. :) Rapurallaa senkuin jatkuu vaan. (Ja jatkuu, koska iskällä on vielä 2-3 kertaan niitä rapuja pakkasessa.) Ja sinnekin olen totta kai jotakin leiponut, mutta se onkin sitten eri juttu.

Tai toivottavasti on, koska kännykkäni on taas korjaamolla enkä löydä kameraani mistään, joten jos en muista pyytää kaveria ottamaan kännykällään kuvan leivonnaisesta huomenna, niin se on sitten siinä. :( En nyt rupea avautumaan luuristä enää tässä postissa, vaan jääköön ensi kertaan.

Mozzarella-salaattia Virgin Oilissa

Kolmisen viikkoa sitten kuulin uutisen, joka aiheutti minunlaiselleni salamannopeasti kärähtävälle, asiat usein liian henkilökohtaisesti ottavalle ja useinkin liian tunteella menevälle tyypille aika moinen isku. Egoon nyt kolahti varmaankin kipeimmin, koska oli pitänyt yhtä asiaa liiankin itsestäänselvänä, eikä se sitten osoittautunut sellaiseksi. Loppujen lopuksi pahimpien höyryjen hälvennettyä tajusin asian oikeastaan olevan ihan oikealla tolallaan ja sen kääntäminen oikeaan suuntaan vaatisi niin sanotusti mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, mikä taas on ainoa keino kehittyä. What's worth doing is difficul as hell. Eli kaikki tekemisen arvoinen on helvetin vaikeaa. Tarkoitan tällä siis sitä, että kaikki, mihin kannattaa ryhtyä, vaatii todella paljon aikaa, energiaa ja henkistä panostusta. En siis pidä helpoista jutuista vaan parhaimmat asiat ovat sellaisia, jotka vievät omalta mukavuusalueelta pois. Joten katse eteenpäin ja uudella strategialla matkaan. Pätee muuten muutamaan muuhunkin juttuun, jotka on tässä olleet agendalla jo jonkin aikaa...

Insalata Caprese, 13,70 € (12,70 € S-etukortilla): helmimozzarellaa, kirsikkatomaattia, marinoituj

a oliiveja, punasipulia, yrttiöljyä ja vihreää salaattia

Noh, perjantaina duunin jälkeen olin menossa kaverin kanssa syömään Virgin Oiliin, eikä todellakaan ollut mikään paras fiilis. Noh, hyvä ruoka, parempi mieli as they say, joten jospa mozzarellasalaatti ja lasi viiniä auttaisi. Ja auttoihan se. Tai siis ne. Salaatti oli maukas ja raikas, mutta erittäin kevyt, joten jos olet sudennälkäinen, niin kannattaa tilata alkupalat ja jälkkärillekin jää varmaan vielä tilaa. Olin tähän annoksen kokoon nähden ehkä vähän liiankin nälkäinen, koska olisin toivonut tulleeni vähän enemmän täyteen tämän setin jälkeen. Lounaasta oli nimittäin aikaa muutama tunti plus että olin pyöräillyt Espoosta Helsingin keskustaan. Mutta mutta. Hyvä annos kuitenkin! Kaveri otti pizzan, jonka päällä oli rucolaa ja parmankinkkua. Annos oli tosi iso ja kaveri ei sitä edes jaksanut syödä loppuun asti.

Ehkä oli ihan hyvä, että mahassa oli tilaa, sillä suuntasimme kaverin kanssa vielä Herkkujen Suomi -festivaaleille Rautatieasemalle. Tai siis emme syöneet siellä mitään vaan keskityimme juomaan oluet samaan aikaan järjestettävällä Syystoberilla. Otin jotain tosi tummaa olutta, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, mutta se oli hyvää! Kaverin oluen sentään muistan, se oli Marsalkkaa (vaalea vehnä lager muistaakseni), joka oli myös hyvää. Itse ruokafestareilla vain kiersimme pikaisesti, koska paikka oli menossa kiinnikin. Salaatti, viini ja olut auttoivat mielentilaa, sillä otan ns. pulttia helposti ajattelematta asiaa loppuun asti. Minun kannattaisi aina laskea n. 15 000:een ennen kuin avaan sanaisen arkkuni. 

Ja itse asiassa tämä ja edellinen postaukseni maapähkinävoikekseistä menevät nyt väärin päin, koska tein ne keksit tätä ravintolakäyntiä seuraavana lauantaina, mutta kutsuttakoon sitä nyt taiteilijan vapaudeksi. :) 

Tänään on muuten viimeinen päivä vastata lukijatutkimukseeni! Olisi mahtavaa, jos tekisit niin; voit myös voittaa lahjakortin useaan liikkeeseen! :)

Maapähkinävoikeksit mökkireissulle (postaus sopii myös muna-allergikoille!)

Maapähkinävoikeksit

Olin tässä parisen viikkoa sitten mökkeilemässä Tammisaaressa cheer-jengin kanssa. Tarkoitus oli syödä, juoda ja pitää hauskaa hyvässä seurassa. Mission: successfully completed. :D Jengiläisen perheellä on hulppea mökkipaikka meren rannalla Tammisaaren...öh, jossain saaristossa (matkaan kuului myös lauttamatka) ja pihapiiriin kuului itse mökki, kaksi muuta pienempää mökkiä ja sauna. Mahtavan aurinkoinen sää, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa! Emäntä oli ostanut yhteisellä budjetilla todella mahtavat safkat! Avokadoja, kvinoaa, fetaa, aamiaistarvikkeiksi jopa mustikoita ja soijajogurttia! 

Jokaisen toivottiin tuovan jotakin yhteiseen ruokapöytään ja minä tietenkin tein jotain makeaa. Lähtöä edeltävänä perjantaina oli kyllä sen verran huono fiilis tietystä palautteesta johtuen, ettei tod. ollut mitään fiilistä leipoa yhtään mitään. Prkl... Mutta koska nyt tulin luvanneeksi enkä nyt petä lupauksiani leipomisen suhteen ellen joudun ihan totaalisen vuoteenomaksi, niin totta kai käärin hihani ja ryhdyin hommiin. En ollut jaksanut edes miettiä, että mitä oikein taiteilisin, joten päätin asian vasta kaupassa. Maapähkinävoita. No, otetaan sitä. Ikävä vain, että munat unohtui ottamatta, oops! Onneksi maailmaan kuitenkin mahtuu paljon munattomia ohjeita (heh, heh), joten totta kai kaikkien meidän paras ystävä, BFF, eli Google tietää!

Minä en kyllä nyt tiedä aivan 100 % varmasti, että seuraava ohje oli juuri SE ohje, jota käytin noihin kekseihin, muttei sillä ehkä ole niin väliä, koska googlaamalla eggless peanut butter cookies löytyy monenlaisia keksiohjeita, kun himo iskee eikä jostain syystä halua vain syödä maapähkinävoita purkista vaan tahtoo lisätä sen joukkoon myös rasvaa, sokeria ja jauhoja. Ja on unohtanut munat kauppaan.

NOTE: käytin tähän taas sitä Ameno-merkkistä maapähkinävoitahnaa, joka on niin oudon makuista, ettei sitä voi syödä pelkästään kuin ehkä yhden ruokalusikallisen ja heti alkaa ällöttää. Enkä ole ainoa! Yksi kaverini kertoi aivan samaa. Amenossa ei ole säilöntäaineita eikä sitä ole makeutettu millään, joten se on sinänsä kaikken terveellisin ja luonnollisin valinta, paitsi nyt tietysti luomu-versio. Ehkä pitäisi kokeilla sitä? (Ja todeta, että terveellinen ei edelleenkään ole aina niin hyvää, kuin epäterveellinen?) Mutta koska koskaan leivonnaiseni eivät ole jääneet syömättä tuon maapähkinävoibrändin takia, niin kenties jatkan valitsemallani tiellä. Eipähän tule itse syötyä, jos purkin perälle jää jotain :D

Munattomat maapähkinävoikeksit (disclaimer: maun perusteella on näissä "munaa" kuitenkin :D )

Ohje: Allrecipes.com

2,5 dl margariinia/voita pehmeänä

2,5 dl maapähkinävoita

2,5 dl hienoa sokeria

2,5 dl ruskeaa sokeria

1,25 dl "buttermilkiä" (tämän suomalainen vastine taitaisi olla piimä eli tyyliin hapan maito. Buttermilk on helppo itsekin valmistaa eli lisäämällä hiukan päälle kahteen desiin maitoa yksi ruokalusikallinen joko viinietikkaa tai sitruunamehua; jota minulla varmaan oli tuollakin kertaa jääkaapissa...)

1 tl leivinjauhetta

6,25 dl vehnäjauhoja

1,5 tl soodaa

½ tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Sekoita viisi ekaa ainetta keskenään tasaiseksi tahnaksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää maapähkinävoitahnaan. Sekoita tasaiseksi. Ota kahdella lusikalla taikinaa ja asettele se nokareiksi leivinpaperoiduille pelleille. (Keksit eivät oikeastaan paljoa leviä uunissa; nokareeni olivat aika lailla oheisen kuvan valmiiden keksien kokoisia.) Jos haluat, voit tasoittaa pinnan jauhoihin kastetulla haarukalla. Paista 10-12 minuuttia. Jos haluat rapeampia keksejä, lähemmän 12 minuuttia ja jos sitkeämpiä (eli mielestäni parempia!) niin sitten ota keksit aiemmin uunnista. Huomio, että keksit jatkavat paistumistaan myös uunista oton jälkeen.

Sanoinko jo, että näistä tykättiin mökillä? ;) Muutenkin koko reissu oli huippu! Ah, kuinka onkaan mahtavaa olla Jokereiden cheerleader, kun koko jengi on täynnä mahtavia tyyppejä! Tuskin maltan odottaa, että pääse matseihin joraamaan! Ja mitä kaikkea muuta kivaa syksy tuokaan tullessaan...

Blogin uudet tuulet

Hei siellä! Blogiini on ilmestynyt jokin ihmeellinen gallup-kysely. Mitä tämä tarkoittaa? Blogissani tulevat pian puhaltamaan uudet tuulet ja niihin liittyy lukijatutkimus! Olisi siis hienoa, jos jaksaisit vastata pikaisesti kyselyyn, jossa siis kartoitetaan blogini lukijoiden kiinnostuksia jne. Ohessa vielä virallinen tiedote asiasta:

"Inspiration: Lokakuussa syntyy blogimaailmaan uusi jännittävä Inspiration-konsepti, johon blogini on kutsuttu mukaan!

Inspiraatio tarjoaa lukijoilleen ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteelta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita.

Blogissani tulee lähiaikoina näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up -kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia."

Kannattaa siis osallistua, voit voittaa lahjakortin! :) Käyvät useaampaan liikkeeseen, joten kannattaa vastata. Kiitokset avusta jo etukäteen! Tästä tulee jännää... ;) Tiedottelen lisää sitten aikanaan.

Ravintolapäivä 19.8.2012

Pari viikkoa sitten sunnuntaina vietettiin jo...olikos se nyt neljäs Ravintolapäivä? Tuona päivänähän kuka tahansa voi perustaa minkälaisen ravintolan tahansa ja melkein minne tahansa, byrokratiasta viis veisaamatta! (Ainoastaan alkoholin anniskelu on kiellettyä.) Mahtava idea! En ole kuitenkaan vielä koskaan saanut itseäni raahattua yhteenkään DIY-raflaan, mutta päätin kuitenkin perustaa sellaisen itse. 

Konsepti oli helppo: makeita herkkuja. Pitopaikaksi valikoitu kotitaloni läheinen Työläisnaisen puisto ja sateen sattuessa varasuunnitelmaksi taloni edusta, koska parvekkeiden alla olisi hyvä olla sateelta suojassa. Ilmoitus Ravintolapäivän nettisivuille ja eikun leipomaan! Olin jo hyvissä ajoin valinnut kahdeksan eri leivonnaista, joista sitten viikkoa aikaisemmin pudotin yhden herkun pois. Ajattelin kuitenkin, että seitsemästä herkusta riittäisi n. 200 hengelle.

Kävin viikkoa aikaisemmin ostamassa läjän aineksia Lidlistä. Oli kiva mennä seuraavan ostoslistan kanssa kauppaan: 700 g suklaata, 800 g voita, 800 g keksejä, 1 kg valkeaa ja 1 kg ruskeaa sokeria, 19 munaa, 400 g pähkinöitä, 400 g tomusokeria... Lisäksi ostin vielä n. 400 g toffeekarkkeja ja varmaan vielä 300 g suklaata plus 150 ihmiselle kertsejä. Huh! Laskeskelin, että kaikkiin aineksiin ja tavaroihin meni n. 160 euroa. Tosin itselleni jäi vielä aimo kasa kertsejä käytettäväksi omiin juhliini, samoin kuin kahvia ja teetäkin, joten niitä ei oikeastaan edes voi laskea. :D Mutta siirrytäänpä tarjoiluihin...

Suklaa-keksitaikina-toffee -palat

Monet näistä leivonnaisista olin löytänyt Pinterestin kautta ja laittanut To Bake -boardiini. Noh, nyt voinkin ottaa niistä kaksi pois! :D Halusin leipoa sellaisia juttuja, joita en ollut aikaisemmin tehnyt, suklaisia juttuja, jotain marjaista, raikasta, brownieta ja juustokakkuja, koska ne ovat bravuureitani. 

Aloitin yllä olevista suklaa-toffee -paloista, jotka leivoin Ravintolapäivää edeltävänä tiistaina. Tein tarkan suunnitelman, että minä päivänä tekisin mitäkin, sillä joissakin leivonnaisissa kesti hyydytyksessä yön yli ja taas jotkin olivat melkoisen monivaiheisia. Suunnitelmallisuutta siis tarvitaan tässäkin asiassa.

Näihin paloihin tuli kaikkea hyvää ja ihanaa! Niitä varten piti tehdä keksitaikina (voita-tummaa sokeria-suklaahippuja-jauhoja), plus toffeekarkkeja, keksimuruja ja tiivistemaitoon sulatettua suklaata. Nums! Keksitaikinaa jäi jopa vähän yli, joten laitoin sen takaisin jääkaappiin odottamaan inspiraatiota. Ajattelin itse asiassa aluksi tehdä cake popseja, eli siis pyöritellä tuosta kakkutaikinasta palloja ja kastaa ne sulaan suklaaseen, mutta sitten päädyinkin tähän. Hmm, voisin kokeilla cake popseja synttärikakkuni koristeiksi. Siitä kakusta tuleekin jotain, millaista en ole koskaan tehnyt! Täytänhän sentään, jos en ihan pyöreitä, niin siltä väliltä. :)

Mutta takaisin aiheeseen: näistä paloista tuli tosi hyviä! Erityisesti tuo ihana pehmeäksi jämähtänyt suklaamassa tuossa keskellä... Mmm! Tekisiköhän tätä jo tämän kuun jengi-iltaan? Hmmm...

Ohje paloihin täältä ja keksitaikinaan täältä.

Maapähkinävoi-tuorejuustobrownies ja omena-toffeepalat

Oheinen kuva ei kyllä tee oikeutta noille omena-toffeepaloille, mutta tuo on ainoa kuva, joka minulla on maapähkinävoibrowniesta. Jotenkin unohdin ottaa niistä kunnon kuvan ihan kokonaan! Tai lähinnä ajattelin, että ehdin kyllä sitten myöhemminkin... Aina, jos ajattelen niin, et lopulta saakaan aikaiseksi. Great. Joka tapauksessa, browniesiin (en osaa taivuttaa tuota sanaa, mutta whatever...) tuli maapähkinävoita, suklaata (totta kai) ja suklaapatukoiden paloja. Meinasin mokata jossain vaiheessa ja luulin unohtaneeni laittaa puolet suklaapatukoista koko komeuden päälle, mutta onneksi ohjeessa oli vielä jäljellä vaihe sille. Ei muuten ollut ainoa kerta, jolloin meinasin munata näissä leivonnaisissa, koska luin ohjeita liian nopeasti. Taisi nimittäin käydä näiden kanssa myös sellainen kämmi, että laitoin tuon kakkupohjan uuniin paistumaan vaikka ohjeessa kyllä lukee "set aside" eli laita sivuun! Oops! Onneksi kakku ehti olla vain n. puolet paistoajasta ennen kuin lamppu syttyi, että mitä siinä ohjeessa luki?! Onneksi pohja ei kuivunut, koska sitä oli pakko paistaa vielä tuorejuustokerroksen kanssa. :( Not to self: leivonnassa pitää olla pää mukana! On aina vähän riskaabelia, kun alkaa leipomaan iltasella harkkojen jälkeen. 

Näihin tehdään siis brownie-pohja ja ohjeen mukaan se piti tehdä boksista. Noh, ajattelin ihan vain kiinnostuksen vuoksi ostaa kakkutaikinan jauheena kaupasta ja katsoa, mitä siitä tulee. Ja ihan hyväähän siitä tuli! En muista nyt merkkiä, mutta kannessa on yksi neliömallinen kakkupala ja aika isolla mainos, että 9 % rasvaa tms. Oikeasti ohje vaatti brownie-mixin, mutta kaupassa ei ollut enkä jaksanut lähteä etsimään. :D Joten kakkupohjakin toimii brownie-pohjasta. Brownie-ohje täältä. Tätäkin voisi kyllä tehdä uudestaan, mutta vannon, etten enää osta sitä hiton Ameno-merkkistä maapähkinävoita. Se on oikeasti jotenkin tosi pahan makuista ja siitä tulee tosi paha olo tosi nopeasti. Mikä siis tarkoittaa tyyliin yhtä ruokalusikallista. Brr... Next time: ostan vaikka Jifiä, vaikka se onkin 3 x kalliimpaa. Joku raja.

Omena-toffeepalat

Ohessa parempi kuva omena-toffeepaloista. Aika perus-murotaikinan (ruskealla sokerilla toffeemaisen maun saamiseksi) päälle lisätään siis pari paloiteltua omenaa ja toffeekarkkien paloja, paistetaan n. 25 minuuttia ja sitten päälle kumotaan kinuskikastikekuorrutus (itse tehty, tietenkin) ja vielä pisteenä i:n päälle rouhittuja pähkinöitä. Nams! Koko komeus oli kyllä aikamoista räkää tuosta keskeltä, joka yleensä jää aina vähän tahmeaksi reunojen paistuessa täydellisiksi. Mutta hyvää räkää! ;) Joskin ulkonäkö on aina puolet herkullisuudesta, mutta onneksi maku sentään oli hyvä. Kaveri, joka kävi iltaa istumassa sai maistella näitä ja tykästyi niihin niin, että kertoi niistä töissään ja kysyi sitten jälkeenpäin reseptiä, koska kuulemma työkavereiden kiinnostus oli herännyt. Kaverini on hyvä markkinoija. :D Ohje omena-toffeepaloihin täältä. Kuten huomaa, minun palani eivät olleet yhtä siistejä, kuin alkuperäisessä versiossa. :D Noh, ehkä sitten ensi kerralla, koska veikkaan, että kaverini saattaa pyytää näitä vielä joskus...

Lime-kookospalat

Rakastan kookosta ja limeä, joten oli vain luonnollista, että tekisin jotain, johon tulisi kookosta. En halunnut kaikkien annosten olevan pelkkää suklaata, koska se nyt on vaan tylsää ja käy ajan mittaan raskaaksi. Vähän raikastetta ja väriä oksennukseen, kuten äitini tapaa sanoa. (Okei, ehkä ei pitäisi puhua oksennuksesta ruokablogissa...) Tämä on kans aika perusohje: murotaikinamaiseen pohjaan tuli kookosta ja sitten päälle kookosmaidosta, sokerista, limemehusta, ohratärkkelyksestä ja munista kokoon keitetty kiisseli. Vielä kookoshiutaleita päälle ja avot. Ihanan raikasta ja kookoksista! Pohja kyllä kuivui minun makuuni vähän liikaa, mutta toisaalta sitä nyt ei ole tarkoitus syödä pelkästään vaan kuorrutteen kera. :D Ja minä nyt tykkään tahmeista leivonnaisista anyway. Keskikohta brownieseissa on ihan parasta, ja usein siitä ei edes saa kunnollisia paloja, joten ne voi aina laittaa itselle syrjään... ;) Limemehun sijaan tässä voi käyttää vaikka greippimehua. Hmm, saisikohan ananasmehusta tarpeeksi makua irti? Täytyykin joskus kokeilla... Ohje täältä.

Brownies

Kuvassa brownies, jotka tulivat monivaiheisimpaan, mielestäni parhaimpaan, mutta myös lopputuloksen kannalta epäonnistuneinpaan luomukseen: brownie-pohjaiseen suklaa-kookos-kermakakkuun. :D Mutta koska maku oli taivaallinen, kakku loppujen lopuksi ihan ok:sti leikattavissa ja ulkonäkökin ihan ok, ei valittamista ollut. Browniesien ohje on yksi todella helpoista perus-brownie -ohjeista ja kyllä toimii. Taisin itse asiassa tehdä vielä niin, että kaadettuani brownie-taikinan vuokaan laitoin mukaan vielä loput siitä keksitaikinasta, johon olin kaatanut ylimääräisen kinusikastikkeen noista omena-toffeepaloista. Tulos: loistava. Alkup. ohje täältä.

Brownie-kookos-suklaakakku

Jos katsoo alkuperäisen ohjeen kuvaa, niin ei nyt ihan näytä samalta. :D Tuo kookosvanukas ei oikein meinannut hyytyä (tai sitten olin vaan liian kärsimätön) ja päätin sitten vain laittaan suklaakuorrutuksen sen päälle. Noh, minulla ei ollut tarpeeksi suklaata ja niinpä jouduin tekemään lisää kuorrutetta lisäämällä kerma-suklaaseokseen tomusokeria ja vettä. Noh, vanukas ei tykännyt, että sen päälle leviteltiin mitään ja niinpä kerrokset sekoittuvat toisiinsa. Mutta lopputulos ei näyttänyt oikeastaan kovin pahalta, ainoastaan marmoroidulta. Ja maku? Mahtava. Tätä(kin) täytyy tehdä joskus uudestaan! Ja olipahan ainakin persoonallinen ote! ;)

Sitruuna-mustikkajuustokakkupalat

Luoja, eikö nää lopu koskaan? Nro kuudessa ollaan jo, jaksaa jaksaa! :D Koska iskä ja äiti (iskä varsinkin, koska eläkeläisenä asuu lähes koko kesän mökillä ja poimii marjoja, minkä remppahommiltaa ehtii) olivat poimineet paljon marjoja, niin oli ihan luontevaa tehdä jotain marjaista. Ja koska tykkään juustokakuista, niin oli luontevaa yhdistää nämä kaksi. Plus parin sitruunan kuori ja mehu. Loistavaa! aika hapanta kyllä, täytyy myöntää, mutta silleen hyvällä tavalla. :D Jos on maistanut sitruunatahnaa, niin tuo päällynen oli juuri sellaista. Ihanaa! Vielä viimeinen kesän henkäys, varsinkin, kun Ravintolapäivänä oli sateinen keli. Aika perus marjajuustokakun ohje. Ei nyt herätä itsellä enää kovin suuria tunteita, mutta hyväähän sekin oli. :D Ohje täältä.

Tiramisujuustokakku

Saving the best for last... Ja itse asiassa tämän teinkin viimeisenä päivänä eli lauantaina. Tiramisujuustokakku. Tähän tuli neljä ruokalusikallista Bailey'siä ja melkein kaksi kiloa tuorejuustoa. Huh huh. Noh, minähän EN ole mikään dieettileipuri. :D Tosi hyvää! Tosin ei mielestäni yhtä hyvää, kuin tuo brownies-kookos-suklaa-kermakakkunen. Minusta tämän maku oli aika mieto, ensi kerralla vielä enemmän pikakahvijauhetta mukaan. Mutta kaverini, joka oli auttamassa minua, tilasi kakkua heti tupareihinsa. Saamansa pitää, kunhan nyt pitäisi ne... ;) Lupasin hänelle ja toiselle apulaiselle rajattomasti herkkuja (ja kasvismunakasta) vaivanpalkaksi, mutta eiväthän he oikein kehdanneet syödä maksavien asiakkaiden herkkuja. Ihania murusia! <3

Jääkaappi herkkuja pullollaan

Huolestuin jo, että saanko kaikki herkut mahtumaan jääkaappiini, mutta ihan hyvin meni! Olisi tuonne ehkä mahtunut vielä se kahdeksas herkku, mutta rasiat olisi kyllä loppuneet kesken! Eipä ole koskaan kaapissani ollut noin paljon eri herkkuja. :)

Ravintolapäivän tarjottavat

Juuri vähän vaille klo 14, kun odottelimme toista apulaista ensimmäisen kanssa asunnossani, alkoi sataa. Great. Noh, eikun plan B käyttöön ja kamat suoraan ulko-oven viereen. :D Kiireessä laitoin kyllä viestiä FB:ssä ja FB-eventissäni, mutta unohdin sitten siirtää ravintolani paikkaa Ravintolapäivän nettisivuilla ja siitä minulle pari kertaa soiteltiin ja pari asiakasta myös oli paikalle tulleessaan, että onko tämä se leivospaikka, etsittiin sitä tuosta vierestä. No niin.

Suurin huoleni oli, jos kukaan ei tule. Mutta en ollut edes saanut kaikkia tarjottavia esille, kun ensimmäiset asiakkaat jo pöllähtivät paikalle! Ja kaikki tarjottavat meni, viimeistä palaa myöten! Isäni sai vikan kupin kahvia (vain yksi kuppi teetä meni, mutta termari piti teen lämpimänä kolme tuntia!) ja kaverini, joka pyöräili ohi ja jolle olin luvannut säästää yhden palan, sai viimeisen palan! Loistavaa! :D Sain myös omani takaisin reilusti myös rahallisesti. Olipahan hauska kokemus! Seuraava Ravintolapäivä on 17.11., mutten kyllä taida viitsiä osallistua siihen heti... Toinen apulaiseni kyllä sanoi innostuneensa niin, että hän saattaa osallistua ja siinä tapauksessa lupasin kyllä olla apuna. Tai ehkä pidämmekin yhteisen ravintolan. Kuka tietää... ;)

Ravintolapäivä on loistava keksintö, koska silloin voi päästää mielikuvituksensa valloilleen ja tehdä kaikkea sellaista, joiden tekemiseen ei yleensä tule tilaisuuksia tai ei ainakaan niin usein, kuin haluaisi. :D Paikkakin oli niin loistava, että aivan varmasti osallistun tapahtumaan uudestaan, kenties ensi keväänä sitten.