Hääkakku jengikaverille 13.9.2013

Onnea hääparille vielä kerran! <3

Viime vuoden syksyllä joukkuekaverini otti minut ennen matsin alkua sivuun ja kysyi "Ootko koskaan tehny hääkakkua?" Minä siihen sitten itsevarmasti: "En kyl oo...mut ei se nyt niin vaikeaa voi olla." :D Kaveri selvästi piti mua vakuuttavana ja uskoi ensikertalaiseen, sillä sain kuin sainkin kunnian tehdä hänelle hääkakun! ^^ Mahtavaa! Olin aina halunnut tehdä sellaisen ja nyt se tapahtui. :)

Alkuun tietysti kysyin morsiammelta, että mitkä ovat heidän lempimakunsa ja mistä he eivät todellakaan välitä. Morsian kertoi molempien pitävän Kalev-suklaasta eli valkosuklaa-mustikkasuklaasta. Okei, eli siis jonkinlaista mustikkatäytettä (hmm, voisikohan tehdä mustikkatahnaa, kuten lemon curdia?) ja ehdottomasti siis valkosuklaakuorrutetta. Koska häät myös olisivat syksyllä, halusi hän syksyisiä värejä, eli siis oranssia ja ruskeaa. Eli selvästi suklaakuorrutetta ja oranssia sokerikuorrutetta. Täytteeksi ehkä omenaa...vai sittenkin lemon curdia?

Testasin ideat parilla kaverilla heinäkuussa ennen kuin sitten viikkoa myöhemmin esittelin ne itse morsiammelle (ja hänen vuoden vanhalle tytölleen, joka oli paljon kiinnostuneempi maistelemaan muovisia lastojani ^^). Alin kerros sekä ylimääräinen kakku (ettei vaan lopu kesken): valkoinen kakkupohja, jonka välissä mustikkatahnaa, päällä valkosuklaakuorrute ja sitten valkoista sokerimassaa, toinen kerros: valkoisen kakkupohjan välissä lemon curdia, päällä valkosuklaakuorrute ja vielä oranssia sokerimassaa, kolmas kerros: suklaakakku, jonka välissä ja päällä suklaakuorrutetta. Koristeina syksyisiä lehtiä. Kakut olin siis testannut jo mm. valmistujaiskakussani, kuten myös kerroskakun toimivuuden omilla taidoilla, joten nyt hääkakun kaikki palaset olivat kasassa. Enää täytyi yhdistää ne...

Mustikkatahnaa ylimääräisen kakun väliin

Aloitin koko komeuden tekemisen hääpäiväperjantaita edeltävänä sunnuntaina tekemällä mustikka- ja sitruunatahnat. (Laitan ohjeet ja linkit niihin postauksen lopuksi.) Olen tehnyt sitruunatahnaa monesti aikaisemminkin ja heinäkuussa tuli myös kokeiltua mustikkatahnaa, joten tiesin, mitä olin tekemässä. Heinäkuusta tosin vaihdoin molempien ohjetta, mikä oli hyvä sitruunatahnalle, sillä siitä tuli nyt paljon paksumpaa (ei KOSKAAN enää vesihaudetta, siinä menee ikä ja terveys), mutta huono mustikkatahnalle, sillä erehdyin laittamaan joukkoon ohjeen mukaisesti hieman sitruunankuorta, mikä tietysti sai tahnan maistumaan liian voimakkaasti sitruunalle eikä tarpeeksi mustikalle. :( Olisi pitänyt ajatella taas enemmän... Mutta silti, kyllä sen mustikan sieltä nyt maistoi, ja jos miettii, niin kun päälle vielä lätkäiseen valkosuklaakuorrutteen ja sokerikuorrutteen, niinpä eipä sieltä enää paljoa alta edes maista mitään. :D

Rupeama jatkui seuraavana maanantaina eli viikko sitten. (Jep, tämä pari ei todellakaan ollut taikauskoinen. :) ) Leivoin tällöin kakut. Jotain hämärää on joko uunissa tai vuoissani tai kaikessa, koska joka kerta, kun olen tehnyt noita kakkuja niiden kypsymisessä kestää iän kaiken ja saa olla tarkkana, ettei keskusta jää liian raa'aksi. Noh, eipä ainakaan ole kuivaa kakkua! :D

Alin kerros sokerikuorrutteen alla

Kakut leikkuuseen, tahnat väliin, kuorrutteet päälle ja kaikkein stressaavin osuus eli sokerimassan kaulinta ja levittäminen siististi. Tein ensin toisen kerroksen valmiiksi torstaina ja siihen tuli stipluja ja aukkoja alaosaan. 

:( Mutta perjantaina koristellessani alinta kerrosta keksin sen, miten saan kuorrutteen ehjänä kakun päälle! Rullaan sokerimassaa kaulimen ympärille, kuten ennenkin, mutta sen sijaan, että siirtäisin sen kakun päälle siirränkin kakun ihan kaulimen juureen niin, että näen, kuinka paljon massaa jää yli toiselle puolelle, mistä onkin sitten helppo vain laskea massa kakun päälle. Jei! ^^ Aikas tyylipuhdas suoritus. :) Valkosuklaakuorrute ei  ollu täysin tasainen, joten kakun pintakaan ei ollut täysin tasainen. Vähän suurpiirteistä, myönnän, mutta ehkä sitä nyt ei niin huomannut...

Piipertelin vielä värikkäistä marsipaneista lehtiä ja pihlajanmarjaoksia. Samalla tuli TV:sä Amerikan Suurin pudottaja -ohjelma, mikä onkaan parempi ohjelma kaiken sokerin keskelle kuin se! :D (Noh, kävin kyllä kaikkien koristelujen jälkeen 5 kilsan juoksulenkillä että ei päivä nyt ihan mennyt herkutteluun.)

Ostin myös kaupasta maito- ja valkosuklaalehtiä sekä taiteilin sydänmuotilla ylijääneestä valkoisesta sokerimassasta sydämiä ekstrakakun päälle.

Tein siis tosiaan vielä yhden kakun isoimmassa kakkuvuoassani. Kun tuohon alimpaan ja toiseen kerrokseen meni 5 munaa + 2 keltuaista, niin tuohon käytin vain 4 munaa. Heh, "vain". :D Siihen sain juuri sopivasti uppoamaan loput mustikkatahnasta, valkosuklaakuorrutteesta sekä oranssista kuorrutteesta. Päälle vielä sydämiä. <3

Läpileikkaus...tai lähinnä vaan lähikuva :D

Koristelutkin onnistuivat, vaikka en todellakaan ole mikään kovin hyvä. Mutta onneksi lapsuuden piirrustus- ja muovailutaidoista ei kaikki ole ihan vielä unohtunut. :) Nuo viimeisen kerroksen suklaalehdet nyt olisi ehkä voinut laittaa jotenkin paremminkin järjestykseen, mutta olkoot. 

Pihlajanmarjoja

En ensin edes ollut varma, että rupeasinko pipertämään pihlajanmarjoja, tai siis lähinnä, että riittäisikö taidot, mutta selvästi ei kannata aliarvioida itseään vaan yrittää. Mielestäni ainakin onnistuin hyvin. :)

Tuo suklaakakku on parasta, mitä olen koskaan tehnyt! ^^ Siihen ei siis tule suklaata, vaan kaakaojauhetta, mutta siitä tulee niin ihanan kostea (kiitos kahvin), että nams! 

Onnittelut vielä ihanalle hääparille (ja pikkuprinsessalle) ja kiitokset tästä kunniasta ja luottamuksesta! <3 Oli kyllä jännittävää, koska hääkakkua ei ole varaa mokata (varsinkaan toiselle menevää), mutta kuulemma oli tosi hyvää, ja vielä kauniin näköinenkin. :) Success! ^^ Mutta kun on viikon leiponut, niin ei kyllä tee mieli hetkeen tehdä mitään! Ja hetki on kuukausi, koska sitten on kaverin synttärit ja sinne on tulossa ainakin kuppikakkuja...vai halusiko hän sittenkin vain niitä whoopie pieta? Vai molempia?

Ohjeet

Kakut Smitten Kitchen -blogista (valkoisen kakun ohje riittää siis 23 cm:n ja 18 cm:n kokoisiin vuokiin ja ruskean kakun ohjeesta saa 1/3 ohjeella kaksi pientä kakkua)

Mustikkacurd (älä siis laita sitruunankuorta!) ja lemoncurd

Valkosuklaa-ja tummasuklaatäyte: sulata suklaata mikrossa ja lisää joukkoon huoneenlämpöistä tuorejuustoa maun mukaan. (Itse lisäsin tummaan suklaaseen vielä rasvaa joukkoon, mutta en usko, että sitä tarvitsee.) Käytin kaikkiin kakkuihin yhteensä 500 g valkosuklaata, 100 g tummaa suklaata ja 600 g tuorejuustoa

Sokerikuorrutteet: Ostin valkoisen sokerikuorrutteen ihan S-marketista, oranssin tilasin Confettin nettikaupasta. Se on kakuntekijän taivas! ^^ Ikävä vaan, että postikulut ovat melkoiset. Pitää aina tilata iso satsi. :D

Taste of Helsinki 13.-16.6.2013

Jep, kirjoitan kesäkuun puolivälissä olleesta ruokatapahtumasta ensimmäinen päivä syyskuuta. Mutta viimeiset pari kuukautta ovat olleet melkoisen raskaat, joten blogiin ei ole hirveästi riittänyt energiaa. Olen lisäksi hieman pitkittänyt tämän tapahtuman bloggaamista, sillä... Noh, ei ehkä siitä sen enempää täällä. 

Joka tapauksessa, kävin, kuten viime vuonnakin, Taste of Helsinki -ruokatapahtumassa, joka järjestettiin jo toisen kerran Kansalaistorilla. Sinne siis kokoontuivat huippuravintolat Helsingistä ja vähän muualtakin esittelemään kolmen ruokalajin menuitaan pienissä suupaloissa. Paikalla oli myös viinin- ja samppajan maahantuojia, kuten mm. VINDIREKT, Fine Brands sekä Bel Mondo Vines, joten kuivin suin ei herkkuja tarvinnut maistella. Valuuttana kävivät markat, joita pystyi euroista vaihtamaan, ja jokainen annos maksoi 4-6 markkaa. Näin kenties vältettiin alkoholin anneskelualueet sun muut kommervenkit ja helpotettiin muutenkin asiointia. 

Ruokatelttoja oli kaksi, joista ensimmäisessä olivat ravintolat Gaijin, Aito, Bistro O Mat sekä Olo. Toisessa teltassa pitivät majaansa Ask, Smör, Luomo sekä Toscanini. Ei-lihansyöjinä (sekä minä että seuralaiseni) valinnanvara kutistui juuri sopivasti ja kuitenkin löysimme kaikenlaista kivaa. (Syömme siis kyllä mereneläviä, seuralaisenikin tarvittaessa. Noh, hän myös söi makkaroita Saksan-matkallamme, mutta pitäähän sitä nyt olla joustoa elämässä. :D ) Paikalla oli myös näytteilleasettajia, kuten mm. Chez Marius -keittiötavaraliike, Good Pie Bakery sekä Petri's Chocolate Room. 

Sää oli aurinkoinen ja vaikka aluksi menikin hieman jonosähellyksessä, niin Musiikkitalon portaille asti ulottuva jono meni kuitenkin suhtkoht nopeasti ja pääsimme sisään. Siirrytään siis nauttimiimme annoksiin (seuralaiseni ei nauttinut kaikkia samoja, mutta tässä siis omani):

Gaijin: vihersimpukkaa, yuzu-sitruunadressing, merileväkaviaaria (5 mk)

Jo viime vuonna käydessäni ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa olin ottanut äidin kanssa nämä simpukat ja tällä kertaa myös seuralaiseni innostui niitä kokeilemaan. Mukavan suolaisia ja sitruunaisia, sillä ei se simpukka nyt oikein miltään sinänsä maistunut. :D Syöntitapakin on taktiikkalaji, sillä simpukka-annos vain kulautetaan kerralla suuhun. Pitää varoa, ettei roisku rinnuksille.

Bistro O Mat: Fenkolilla maustettu haukiburger, sitruunakastiketta ja perunasipsejä (6 mk)

Kirkkonummelainen Bistro O Mat oli taas mukana ja halusin ehdottomasti maistaa heidän haukiburgeriaan. En ollut koskaan aikaisemmin syönyt haukea, koska vaikka niitä mökkijärvestä aina nousee, iskä käyttää ne ravunsyöttinä. Ensi kerralla voisin varata itselleni hauen ja kokeilla kokata siitä jotain hyvää... Jotain yhtä hyvää, kuin tämä burgeri. Ikävä kyllä en 2,5 kuukauden jälkeen pysty enää antamaan mitään syvällisiä analyysejä kuin, että tämän annoksen jälkeen on turha tulla sanomaan, että hauki on kuivaa eikä siitä saa mitään hyvää. (Seuralaiseni mutusti perunasipsini tyytyväisenä.)

Smör: Smörin mozzarellaa, savutomaattia ja nokkospestoa (5 mk)

Oheista Smörin annosta olin odottanut eniten. Ah, tuo mozzarella oli suussasulavaa ja savutomaatissa todella maistui savu! Ihanaa. ^^ Hmm, ehkä ensi kesänä voisi ainaisen kalan sijaan savustaa muutakin mökillä siinä savustuspöntössä. Vaikka juurikin tomaatteja. Ja nokkospestoa tulisi myös ehdottomasti kokeilla tehdä itse eikä sitä ainaista basilikapestoa. Noms. Huh, mitä alkupalaideoita täältä saikaan!

???

*sigh* Nyt on pakko tunnustaa, että otti ohraleipä. En nimittäin muista, mitä tuo on, eikä mikään ohjelmalehtisestä  lunttaamani annos mielestäni muistuta tuota! :( Graavia kuhaa, raparperia ja herukkamajonesia Smöristä (6 mk) on kyllä vahva veikkaukseni, mutta toisaalta taas mikä noista olisi raparperi ja missä majonesi? Sitten taas olisi ehkä villiyrttejä metsästä, mutta mikä tartar tuonne nyt kätkeytyy à la Luomo (6 mk)? Lähinnä kenties kesäkasvissalaatti ja ryytisinappikastike, mutta onko tuo muka paistettua karitsatuoremakkaraa, jota Muru tarjosi (5 mk)? Kun tuossa on selvästi retiisiä, mutta sitä ei mainita missään annoksessa! Piru. Annos siis oli seuralaiseni ja vaikka hän siis useimmiten syökin kasvisruokaa, niin myös joskus liha ja kala tarjottaessa käyvät, eli siis periaatteessa voi olla noista mitä vaan. Epic fail. 

Luomo: "Earthquake: Luomu-kananmuna 64,7 C, sienitoffee, 5 mk

OMD, oheinen annos oli mielestäni illan paras! Kananmuna, joka oli paistettu niin, että valkuainen oli hyytynyt ja keltuainen vielä juoksevaa ja sitten sananmukaisesti toffeemaista sienikastiketta. Ja jotain valkoisia hippuja, jotka vaikuttivat ihan marengeilta! Kuulostaa ehkä ällöltä yhdistelmältä, muttei tod. ollut! ^^ 

Tosin ikävä kyllä selvästi oli seuralaiseni mielestä, sillä hän päätyi vielä kokeilemaan tuota illan päätteeksi ja valitti, että olipas vähän liiankin jännä. Noh, tämä "jännä olo" vaihtui sitten myöhemmin illalla ihan suoranaiseksi pahoinvoinniksi ja...loput ehkä arvaattekin. :( 

Juuri: Suola-karamellikakkua, mäntykinuskia ja raparperia (5 mk)

Kyllä huomasi, mikä oli sesongissa, sillä raparperia löytyi melkein joka annoksesta! Itse en siitä välitä oikeastaan ollenkaan, mutta olkoot. Söin Toscaninin ihanaa (melkein liian kosteaakin) tiramisua viime vuonna, joten menkööt nytten sitten jotain uutta. Kuulosti kiinostavalta paperilla, mutten nyt tuota suolaa tai mäntykinuskia mistään oikein erottanut. Perushyvä, muttei mitenkään kovin innostava. Olisi pitänyt ottaa vaikka lakritsia ja puolukkaa (Aito, 4 mk) tai Sake blueberry, valkosuklaa-lime kreemiä, sake "gelee", sake-mustikkasorbettia (5 mk), se vasta jotakin olisi ollut! Ehkä sitten ensi vuonna, toivottavasti tästä ruokatapahtumasta nyt tulee perinne. Tosin ensi vuonna voisivat jo vaihtaa ravintolakattausta, kait sitä nyt Helsingistä löytyy muitakin hyviä ravintoloita...