Lehtikaali-pähkinäkrepit sekä valkosipulikeitto

Mikä kuuluu ehdottomana elementtinä sinun aamuusi? Mitä ilman silmät eivät avaudu ja koko päivä on pilalla? Kuppi kahvia on varmaan monen vastaus. Vai lasi appelsiinimehua? Jogurtti? Supersmoothie? Viherorasshotti? Näitähän riittää. Huomasin viime vuoden lopun mahataudin jälkimeiningeissä, ettei omaan aamuuni välttämättä tarvitsisi kuulua kahvikuppi, mutta Hesari siihen kyllä kuuluu. Ja siis paperiversiona. 

Vanhempani ovat aina tilanneet Hesaria joten jossain vaiheessa teinivuosiani aloin minäkin sitä lukemaan, Omaan kämppääni se on tullut aina. Aamu ei ala ilman Hesaria. Vaikka uutiset saisi nopeammin luettua jo vaikka edellisenä iltana tabletilta tai kännykällä niin ei se ole sama. Ah, paperin rapina. Ja kiitos uudistuksen, ei tarvitse tapella osien kanssa tai hermoilla, kun valtavan kokoinen lehti ei asetu. Helsingin Sanomat, vaikka muuttaisin Utsjoelle niin tilaisin sinua silti.

Lehtikaali-pähkinäpaistos

Tästä Hesarin rakkauslaulusta pääsemmekin päivän ruokapostaukseen. Kaivelin taas kaikki viime syksyn Glorian Ruoka & Viini -lehdet läpi ja sadattelin, että missä ihmeessä on lehtikaali-pähkinäkreppien ohje? Kunnes tajusin, että hei, minähän luin sen Ruoka-Hesarista! (Hesarin parhaat päivät ovat to-su, jolloin tulee Ruoka-liite, Nyt-liite, Lauantai-liite ja Sunnuntai-liite.) Oli pakko, kun eteen avautui herkullinen ohje lehtikaalista, pähkinöistä ja kermasta (kaurakermaa) sekä niiden kanssa tarjoiltavista spelttiletuista. A must-try!

Spelttilettu

Ensin kreppitaikinan ainekset sekaisin ja kulhoon kahdeksi tunniksi turpoamaan. Sitten lehtikaalit pähkinöiden ja muiden tilpehöörien kanssa paistumaan ja lettuja pannulla paistelemaan. Pieni pannuni oli juuri sopiva täydellisen letun paistamiseen. Onneksi lettuja ei tarvinnut paistaa kuin yhdeltä puolelta niin säästyin aina niin jännittävältä kääntelyltä.

Täytetty kreppi

Ota lettu. Täytä se kermaisella lehtikaali-pähkinämuhennoksella. Taita. Syö. Täydellinen sunnuntai-illan ruoka. Too bad lettuja jäi yli ennen kuin muhennos loppui ja ne ehtivät viettää liikaa aikaa jääkaapissa. Olisi pitänyt pistää bf syömään niitä enemmän ja tehdä ajoissa uusi täyte. Ei aina tarvitse tehdä lehtikaalisipsejä vaan niitä voi käyttää kuin muitakin vihreitä vihanneksia.

Ja koska miksi pitäisi tyytyä vain yhteen (tai oikeastaan kahteen) ruokaan, niin valmistin myös paahdetuista valkosipuleista tehtyä keittoa. Myöskin samasta HS:n ruokalehdestä. 

Valkosipulia keitossa, sinä kavahdat? Pelko pois, paahtaminen uunissa karkottaa valkosipulin kitkerän maun eikä bf maininnut henkeni haisevan valkosipulille. Keitossa on juuri sopiva vienon valkosipulin maku. Lämmittää mukavasti niin syksyllä kuin talvellakin. Ainoa harmi on ehkä se, että paahtuneiden valkosipulien kuoriminen jättää aika tymäkän hajun käsiin.

Ruuanlaitto on terapiaa. Ja parhaassa tapauksessa myös toiset haluavat syödä tekemiäsi kokkauksia ja tulevat onnelliseksi. Kiitos paperi-Hesarin, joka toi nämä reseptit silmieni eteen ja kiitos netti-Hesarin, jonka avulla minun ei tarvitse kirjoittaa reseptejä tänne vaan voin vain linkata niihin.

Paahdettu valkosipulikeitto.

Lehtikaali-pähkinäkrepit.

27-vuotissynttäribileet

Täytin viime marraskuussa 27 vuotta. Ikä, jona niin moni rokkari ja kuuluisuus on heittänyt henkensä. En kuitenkaan itse ole kuuluisa enkä varsinkaan käytä päihteitä hengenvaarallisesti, joten toivoa sopii, että näen myös 28-vuotispäiväni.

En ensin ajatellut pitää synttäreitä ollenkaan, koska tupareista ei ollut niin kauaa aikaa, mutta kun sitä alettiin kysellä, niin minkäs teet. Pidin sitten minisynttärijuhlat pienellä porukalle. Ja hauskaa oli! Kaverit kiitteli sitä, kun ei aina tarvitse lähteä baariin. :D 

Synttärijuhliin kuuluu tietysti kakku! Tosin minun tapauksessani liikaa taikinaa kahteen pieneen vuokaan ja tuloksena oli jonkinsortin laavapurkauma.  Ja, onneksi, hyvä suklaakakku. On se kumma, että yhdenkin munan taikinasta tulee niin paljon kakkua...

Viikunahillo

Nämä synttärit olivat todelliset "tee se itse" -syndet, sillä tein itse naposteltaviin crostinit ja hillot! Juustoa en senään alkanut itse tekemään, joku roti sentään. Ohje löytyi K-ruoka-lehdestä ja se on nimensä mukaisesti helppo ja nopea. 

Macarons

Uskaltauduin myös kokeilemaan macarons-leivosten tekoa pitkästä aikaa. Note to self: älä käytä Lidlin mantelijauhoa, se on aivan liian rakeista. Halvalla ei saa hyvää leivonnassa. Tulipahan kokeiltua. Lisäksi, jos haluaa saada KUNNON punaisia macaronseja, kannattaa hankkia pastavärejä. Käytin nestemäistä ja purkillisesta sain vain syvän aniliininpunaisia macaronseja. Tulipahan kokeiltua.

Spelttinäkkäri

Krostinit eli siis spelttinen näkkäri. Pellit rajat tulivat liian nopeasti vastaan, joten taikina jäi hieman liian paksuksi keskeltä. Tämä oli kyllä varsinaista sinne päin -leivontaa. :D

Toki, kun näkkärit teki päivää ennen, niin ne ehtivät ilman vaikutuksesta kuivahtaa juurin sopivan rapsakoiksi. Joten ei sinänsä hätää tässä. 

Spelttinäkkäri vuohenjuustolla ja viikunahillolla

Tarjoilin näkkärin kanssa vuohenjuustolevitettä sekä viikunahilloa. Suolaisen ja makean yhdistelmä toimii aina, varsinkin, kun yhdistää myös tekstuureja eli rapean ja pehmeän.

Kuten kuvasta näkyy, näitä ei oikeastaan pitäisi kutsua macaronseiksi vaan mantelikekseiksi, koska ulkonäkö on hyyyvin kaukana oikeasta. Täytyy kokeilla vielä monta kertaa uudestaan; haluan kehittyä mestarimacaronstekijäksi! Minulla on aiheesta kirjakin.

Täytetyt macaronsit

Maku sentään oli mainio. Laitoin leivosten väliin tupareista yli jäänyttä lakritsikastiketta sekä iskän tekemää pihlajanmarjahyytelöä. Nimestä huolimatta se ei ole myrkyllistä vaan oikein mukavan kirpsakkaa. Loistava pari makeiden macaronsien kanssa.

Leivokset olisivat näyttäneet vieläkin paremmilta, jos niiden väri olisi ollut kirkkaan punainen. Note to self: pastavärien ostoon. Aikamoisia kuukeksejä kyllä... :D 

Lohirullat

Suolaisena tarjottavana oli myös lohi-rieskarullia. Tai okei, lohi-tortillarullia, sillä käytin näihin tortillalettuja. Olen aina ihastellut näitä kahden kaverini luona, mutten ole vielä koskaan tehnyt näitä itse. Tuorejuustoa ja lohiviipaleita tortillan tai rieskan päälle, rullaus, kelmutus ja lepuutus jääkaapissa. Toimii aina. Joskus voisi kokeilla myös iki-ihanaa piparjuurituorejuustoa! Noms.

Synttärikakku

Viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä vaan tietysti kliimaksina: synttärikakku. Olen jo pitkään halunnut kokeilla rusetin tekemistä, sillä rakastan rusetteja. Ja totta kait kakussa piti olla kolme lempiväriäni...tai lempivärini punainen sekä valkoinen ja musta, joista kaksi viimeksi mainittua eivät taida olla värejä ollenkaan...

Tein rusetin punaisesta sokerimassasta tutoriaalin avulla. Siinä leikataan ensin kaksi suorakaidetta lenkeiksi, jotka sitten rutistetaan yhteen. Lenkit kannattaa muotoilla esim. vessapaperirullan avulla pyöräyttämällä suorakaiteen niiden ympärille ja sitten rutistamalla päät yhteen. Tämän yhteenliittymän päälle tulee vielä pala sokerimassaa rusetin keskikohdassa (kuvassa musta sokerimassa) ja vielä taiteillaan ylijäävät päät. Eihän se mikään kaunis näky ollut, mutta ihan ok ekaksi rusetiksi! Youtube on varmasti pullollaan rusettitutoriaaleja, itse löysin omani Pinterestistä.

Laitoin kakun päälle koristeeksi muutaman macarons-leivoksen. Ah! Isompi kakku oli vaalea kakku, jonka värjäsin punaisella elintarvikevärillä punaiseksi eli siis Red Velvet -kakku! En ottanut kuvaa sisuksista, koska ne näyttivät ihan sotatantereelta, kun kaikki lakritsitäyte valuu ulos. :D Käytin taas K-ruoka-lehden ohjetta, jossa oli sattumalta vuoden lopulla aivan loistavia ohjeita! En laittanut ohjeen mukaisesti kakkuun kaakaojauhetta, sillä halusin sen niin punaiseksi, kuin vain oli mahdollista.

Pienempi kakku oli se ensimmäisen kuvan ylitsevuotava suklaakakku. Täytteenä oli lakritsikastiketta ja maustettua tuorejuustoa.

Vielä yksi!

Vielä ohjeet! Spelttinäkkäri täältä (Smitten Kitchen -blogi jälleen), Red Velvet -kakku täältä (K-ruoka), suklaakakku...äh, en muista, ja viikunahillo täältä (K-ruoka). 

Leipäterapiaa

Hyvää uutta vuotta 2015 rakkaat lukijat! Tammikuu on jo puolessa välissä ja luntakin on taas vaihteeksi, kunnes se taas kohta sulaa pois. Yritän saada viimeisiä viime vuoden postauksia ulos ennätystahtia, koska ajattelin vielä tehdä "Vuoden 2014 parhaat" -koostauksen enkä voi tehdä sitä ennen kuin kaikki viime vuoden postaukset ovat eetterissä. 

Pistaasileipä

Tämänpäiväisen postauksen aiheena on leipä. Suomalaisen ruokavalion perusta jo vuosisatojen ajan, vaikka paleoruokavalion edustajat sekä karppaajat ja gluteenittomat henkilöt ovatkin tuoneet vaihtoehtoja tavalliselle leivälle. Itsekin yritän välttää markettien pussileipiä, mutta itsetehtyä (ja äidin tekemää) leipää ja sämpylöitä voisi vedellä vaikka kuinka paljon. 

Poikaystävä on varsinainen leipämonsteri ja vetää n. kaksi pussia leipää viikossa hoikkaakin hoikempaan varteensa. Sain äidin vanhan leipäkoneen viime syksynä itselleni ja olenkin sitä pari kertaa käyttänyt, joten nyt voisi yrittää saada poikaystävä käännytetyksi pussileivästä tuoreeseen leipään. Tosin sitten saisin olla pyörittämässä sitä konetta koko ajan...

Nämä postauksen leivät ovat syksyn leivontakokeiluista. Reseptejä ei tietenkään enää löydy ja hyvä jos muistan, että mitä kaikkia näissä oli, mutta jokainen niistä oli hyvää. Mikään ei voita itsetehtyä leipää. Yritän välttää pussileipien syöntiä ja ylenmääräistä leivänsyöntiä, koska liiallisesta vehnästä tulee turvonnut olo. Mutta silloin tällöin...voi ja lämmin leipä, ah!

Leivässähän tärkeää on aineiden oikeat suhteet sekä kohottaminen. Kelloa ei kannata kurkkia vaan taikinan kokoa: kaksinkertainen on hyvä. Lisäksi kannattaa vielä kohottaa pellillä sen parikymmentä minuuttia (mistä myönnän usein laistavani). Leivän leipominen ei ole kiireisen hommaa, vaikka toki pikaleipäkin (eli leivinjauheella kohotettu) on maukasta sekin.

Nuo ylhäällä olevat kaksi leipää taisivat muuten olla Valion Crea-yrttiruokakermapurkin ohjeen mukaan tehtyjä. Hämmästykseni oli suuri, kun ruokakermapurkista löytyi kuivahiivalla kohoava leipäohje! Tätähän piti heti kokeilla!

Juustoinen leipä

Myönnän, että valmiit ruokakermat herättävät vähän epäilyksiä. (Varsinkin ne, missä rasvaprosentti on 10 tai jopa alle!) Mutta ruokakerma antaa leivälle mehevän maun ja koska ruokakermoja on komesta sipulista erilaisiin juustoihin, voin leipään saada monia erilaisia makuja. Ja juustoköntin lopun voi aina raastaa leivän joukkoon ja päälle. Waste not!

Pitäisi vielä saada aikaiseksi tehdä ruisleipää oikein kolmen päivän juuren avulla eli siis aloittaa vaikka perjantaina ja sitten paistaa leipä sunnuntaina. Poikaystävä, jonka vanhemmilla on kasvinviljelytila, haaveilee omasta pienestä myllystä. Olisihan se aika mahtavaa: hän jauhaisi oman tilan viljoista jauhot, joista minä sitten leipoisin leipää!