Iskän 67-vuotisjuhlat: blinejä, tiramisua ja porkkanakkua

Jee! Olen aika innoissani! Ja toisaalta hermostunut! Viime viikonloppuna tehtiin poikakaverin kanssa isoja ostoksia (ei sentään kämpän kokoisia :D ) ja isoja päätöksiä. Tämän kuun aikana muuttuu moni asia, mutta varmasti kaikki positiiviseen suuntaan. Stay tuned, varmasti täälläkin höpisen aiheesta lisää, kunhan sen aika on. Vielä pari viikkoa tutuissa kuvioissa. :)

Blini

Tutuista ja tuntemattomista kuvioista viime helmikuuhun ja iskän 67-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Oikeastihan hän syntynyt tammikuun lopulla, mutta tänä vuonna hän päätti repäistä ja viettää viinittömän tammikuun. Ja eihän nyt hänen synttäreitään voi juhlia ilman kuohuviiniä tai viiniä! Pakkohan ne juhlat oli siirtää viikolla, joku roti. :D

Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, teimme blinejä. Erilaisilla kylmäsavukaloilla (mm. lohta ja siikaa) sekä perinteiset täytteet punasipuleineen, smetanoineen ja tilleineen. Ei voi tehdä uutta unohtamalla perinteet, pätee moneen muuhunkin asiaan kuin vain blineihin. :D

Tiramisu with a twist.

Twisti alkaa kyllä näin neljän kuukauden jälkeen hämärtyä... Tuorejuustoa (olisiko vielä jonkinlainen kermalikööritujaus mukana), keksimuruja sekä vadelmavodkavadelmia eli siis vadelmia, jotka olivat antaneet kaiken värinsä ja ison osan makuaan uidessaan vodkassa ja jäljelle oli siis jäänyt kalpeita ja viinaisia marjoja. Superb. Ja kuten aina, liian iso annos. :D

Iskä toivoi porkkanakakkua lahjaksi ja minähän täytin toiveen. Oli muuten kiva pitkästä aikaa tehdä porkkanakakkua! Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. (Niin kauan aikaa etten jaksanut käydä kaikkia kakku-aiheisia postauksia läpi. :D ) 

Aloittelin leipojan uraani joskus vuooooooosia sitten ja silloin pravuurini oli juuri porkkanakakku kirjasta "Nuoren kokin helpot ja nopeat". Kirja on edelleen minulla ja vaikka olenkin siirtynyt jo ns. kovempiin leipomuksiin, en epäröi käyttää kirjan porkkanakakun ohjetta.

Porkkanakakussa on kyllä sitä jotain... Melkein kuvittelee syövänsä jotain terveellistä, kun kakussa on porkkanaa ja pähkinöitä... Mutta sitten päälle lappaa himokerroksen tuorejuustokuorrutetta eikä tee enää mieli huijata itseään. :D

Mmm....

Namsmums. Miksi kannattaa vain kuorruttaa päältä kun voi laittaa kuorrutetta myös väliin. :D 

Ei enää mitään hajua, mitä porkkanakakun ohjetta käytin. Joten laitan tähän Nuoren kokin helpot ja nopeat -kirjan reseptin! 

Nopea ja helppo porkkanakakku

Kakkupohja

225 g porkkanoita

4 dl vehnäjauhoja ja 3 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

2 dl tummaa sokeria (esim. fariinisokeria)

1 appelsiinin kuori raastettuna

2 tl jauhettua kanelia

55 g kookoshiutaleita

2 suurta munaa

1,5 dl öljyä (esim. auringonkukka)

1 appelsiinin mehu

Kuorrutus

225 g tuorejuustoa

85 g voita

1,5-2 dl tomusokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele kakkuvuoka. Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan kokoinen pyöreä pala ja peitä vuoka paperilla.

Kuori ja raasta porkkanat. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe kulhoon. Sekoita joukkoon porkkanaraaste, suola, sokeri, appelsiininkuoriraaste, kaneli, pähkinät ja kookoshiutaleet. Lisää jauhoseokseen munat, öljy ja appelsiinimehu. Sekoita tasaiseksi ja lusikoi vuokaan.

Paista kakkua 60-75 minuuttia kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuu ei jää taikinaa. Jäähdytä kakku ja kumoa sitten ritilälle. 

Kuorrutus

Sekoita tuorejuusto, voi ja tomusokeri keskenaan kulhossa tasaiseksi. Levitä lastalla kakun päälle.

Isänpäivä: kurpitsapullat ja suklainen crème brûlée

Kurpitsapullat

Huh! Kiireinen kausi on takana ja kesäkausi alkanut. Ja tällä tarkoitan tietysti treenikautta, sillä niin tanssi- kuin muissa harrastuksissani kausi alkaa syksyllä ja päättyy toukokuussa. Yksi laivakeikka ja yhdet kisat plus muut harkat ja työt ja alkuvuoden opiskelut, huh! Nyt saa vähän rentoutua kesällä...kesätreenien merkeissä! :D Tosin rennommalla asenteella. Ehkä. 

Tai on pakko, koska viime kausi meni kyllä aika punaisella. Tuli innostuttua liikaa tuplatreeneistä, mutta ruokavalio ei sitten pysynyt siinä mukana eli yritin syödä liian vähän... Noh, onneksi käynti työpaikkalääkärillä auttoi, sillä pakkohan se on uskoa, kun asian kuulee ammattilaiselta: enemmän hiilareita ennen treeniä ja tuplatreenien välissä lisää energiaa koneeseen. On se vaikeaa, vielä tämän ikäisenäkin, mutta sallittakoot se. Tästä kuitenkin on hyvä jatkaa, sillä jaksaa paljon paremmin! Eikai? :D Eli karppaus hiiteen, tummaa leipää ja ravitsevaa ruokaa lisää. (Ja kun lihakset kasvaa ja keho saa kunnolla ravintoa, niin satunnaiset herkutkaan ei heti jämähdä vyötärölle...)

Kesästä siirrytään kuitenkin vielä viime syksyyn ja isänpäivään. Marraskuun synkeissä tunnelmissa on aina kaksi valopilkkua (tai useampikin, jos on pikkujouluja :D ): omat synttärit ja isänpäivä. Jee, iskä. <3 Viime vuonnahan sattui niin, että menimme bf:n kanssa juhlimaan synttäreitäni Sandro'siin, joten ehdin iskän luokse vasta illalla kahveille. Brunssiähkystä pitää vielä mennä iskälle syömään pullaa. 

Eikä mitä tahansa pullaa, vaan kurpitsapullaa, sisällä siis amerikkalaista makeaa kurpitsasosetta. Ne olivat myös "terveellisiä" eli täysjyväjauhoja, hunajaa makeuttajana, kookosöljyä... Ja tietysti ihania mausteita, kuten kanelia, kardemummaa, pomeranssikuorta... Upposi myös tähän melkein 70-vuotiaaseen herraan.

Herkutteluun kuului myös synttärijuhlista yli jäänyt kakku ylijääneellä mustalla sokerikuorrutteella. Sitruunainen lakritsikakku, nom. Kuorrute oli ehtinyt kärsiä matkalla, mutta ei se makua haitannut. Haima, jaksa vielä vähän!

Nimittäin ei se lopu tähän! Olin nähnyt ohjeen suklaisesta crème brûléesta Hesarissa ja odottanut hetkeä, jolloin päästä kokeilemaan sitä. Ja totta kait paras hetki oli kahden muun herkun ja brunssin jälkeen. Mutta oli se sen arvoista! Jos pidän crème brûléesta ja pidät suklaasta, niin kuvittelpa ne yhdessä. Jep. 'Nuff said. Eikä tartte edes poistua tältä sivulta, sillä ohje löytyy alta. 

En käyttänyt sokerikuorrutetta, koska olisi mennyt ikä ja terveys herkun jäähtymistä odotellessa ja ilta alkoi jo olla pitkällä. :D

Suklainen crème brûlée

Ohje: Helsingin Sanomat

4 annosta

½ vaniljatankoa
1 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
3 rkl sokeria
100 g tummaa suklaata (käytä mieluiten 60-prosenttista suklaata, esim. Brunberg 2 x 50 g, HUOM! Jos käytät 70-prosenttista suklaata, lisää 1 rkl sokeria)
3 keltuaista isoista kananmunista

Lisäksi:
2–3 rkl ruokokidesokeria
2 dl vadelmia (kotimaisia, jos pakastettuja)

Puolita vaniljatanko, halkaise se ja raaputa sisus kattilaan. Lisää maito, kerma ja sokeri. Kiehauta ja ota pois liedeltä. Anna jäähtyä hetki.

Pilko suklaa ja lisää kermaseokseen. Vatkaa tasaiseksi.

Erottele munista keltuaiset ja vatkaa ne vispilällä suklaaseokseen.

Annostele seos neljään laakeaan crème brûlée -vuokaan. Kypsennä 95-asteisessa uunissa noin 2 tuntia. Vanukas on valmis, kun se värähtää liikautettaessa, mutta ei enää aaltoile.

Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita ne sitten kylmenemään jääkaappiin. (Voit valmistaa vanukkaat tähän asti jo tarjoilua edeltävänä päivänä.)

Ota vanukkaat huoneenlämpöön puolta tuntia ennen pinnan polttamista, jotta sisus ei jää jääkaappikylmäksi. Polta vanukkaiden pinta juuri ennen tarjoilua. Kaada brûléen päälle pieni keko ruokokidesokeria. Kääntele ja napauttele vuokaa niin, että pinta on tasaisen sokeroitu. Kaada varovasti pois ylimääräinen sokeri. Toista sama kaikille vuoille. Polta sitten pinta kauniin ruskeaksi pienoispolttimella (sokeri saa kuplia poltettaessa hieman, jotta pinnasta tulee rapea). Liikuta poltinta koko ajan, jotta sokeri ei kärähdä liikaa. Voit paahtaa brûléet myös uunissa grillivastuksen alla.

Tarjoa crème brûlée au chocolat tuoreiden tai sulatettujen vadelmien kanssa (kotimaisten, jos käytät pakastevadelmia).