lauantai 13. helmikuuta 2016

Valkosuklaamousse ja karpalojuustokakku itsenäisyyspäivänä

Jahas, kun tulee tunnille puoli tuntia liian aikaiseksi, niin jää hyvin aikaa blogata. :D Seuraavana on vuorossa itsenäisyyspäivän jälkiruuat. Pääruokana juhlissa oli blinejä ja koska niitä on tehy niin monta kertaa, niin en jaksanut ottaa kuvaa. :D Laiskuuden huippu.

Valkosuklaamousse laventelinlehdillä

Virallisena jälkiruokana oli limemoussea à la Fazer. Ohje on lyhyestä ainesosa-ja teko-ohjeestaan huolimatta haastava siinä mielessä, että valkosuklaa, joka pitää sulattaa, kärähtää todella helposti. Mitä pienempi kaakaopitoisuus niin sitä helpommin suklaa palaa pohjaan ja valosuklaan kaakaopitoisuus on pyöreä nolla. Joten mikrosa lämmittämisen kannattaa unohtaa ja käyttää vesihaudetta. Ja olla siinäkin varovainen, sillä valkosuklaa sulaa todella äkkiä. 

Varovaisuus on kuitenkin hyve, sillä tuloksena on samettisen pehmeä mousse. Ja kun mukaan puristaa hieman sitruunamehua ei moussesta tule myöskään liian äkkimakeaa.

Olin saanut kummitädiltäni sokeroituja laventelinlehtiä, jotka sopivat loistavasti koristeiksi aikaansaaden sini-valkoisen ilmeen.

Resepti Fazerin sivuilta. Reseptin ehdottamat turkinpippuri- tai Marianne-rouheet nostavat moussen varmasti vielä uusiin ulottuvuuksiin, mutta itse en käyttänyt niitä. Ja tuli vasta nyt mieleen, että olisin voinut käyttää limevalkosuklaata. Darn. No, next time.

Karpalo-piparijuustokakku

Kahvikakuksi tein karpalo-piparijuustokakun. Suomalainen teema siis jatkuu! Olipahan kivaa tehdä pitkästä aikaa juustokakkua. En edes muista milloin viimeksi sitä tein... Onneksi voi aina tarkistaa täältä blogista. :D 

Juustokakun pohja tehtiin piparkakkutaikinasta. Olen pitkään halunnut kokeilla sitäkin ja mikä olisikaan parempaa joulua odotellessa. Pelkäsin, että pohja saattaisi paistua liian kovaksi, mutta ei hätää. Ihanaa! 

Resepti Valion sivulta. Jos haluaa kanelinja kardemumman maistuvan kakussa yhtään, niin niitä kannattaa lisätä reilusti enemmän kuin ohjeessa, sillä kakkuun käytettävän luumu-kanelirahkan luumu peittää muut maut tehokkaasti alleen. Kanelia ei lisätä itse asiassa ollenkaan, mutta lisäämöni teelusikallinen ei maistunut yhtään. Tosin luumu nyt on niin vahvaa, että mausteita saattaa joutua lisäämään todella paljon.

Olin myös tapani mukaan liian nopea liikkeissäni enkä tehnyt kakusts kerrosmaista vaan vedin kaikki täytteen aineet kerralla sekaisin. Ah well. 

Tätä täytyy tehdä ensi vuonnakin jouluna. Jos ei itsenäisyyspäiväksi niin ainakin sitten jouluaatoksi. Onkin sitten rattoisaa ahtaa itseensä tuhtia juustokakkua kolmen päivän syöminkien päälle. XD Onneksi joulu on vain kerran vuodessa, juhannus sentään joka kesä...

tiistai 2. helmikuuta 2016

Runebergin päivä ja Runebergin torttu

Runebergin päivä! Otin varaslähdön jo viime viikonloppuna juhliessamme (tosin myöhässä) iskän syntymäpäiviä. En olisi ehtinyt vääntää mitään kakkua (sellaiseksi on elo muttunut, ettei edes leipoa ehdi!), joten vaitoehtona olivat ajankohtaiset (jo joulukuun lopulta...) Runebergin tortut ja laskiaispullat. Ja koska pulla on aina (pakko)pullaa niin valinta oli helppo. Runebergejä!

Runebergejä voi tehdä vaikka kuinka monella reseptillä tai siis googlettamalla löytyy kasa kaikenlaisia versioita. Minä päädyin Valion reseptiin, tosin kerma korvaantui vaniljakastikkeella ja punssi jolain muulla liköörillä. Toimivia nekin!

Runebergin tortut 

Kymmenen kappaleen ohjeella tuli juuri nuo kuvassa olevat neljä korkeaa torttua. Minkäköhän kokoisia ne 10 olisivat olleet. Laihduttajan torttuja. :D Neljälle juuri passeli koko ja juuri hyvä karvasmantelin aromi. Ohjeen "tippa" muuttui hieman alle teelusikaksi, sillä tippa nyt ei maistu millekään enää uunin jäljiltä. Saas kyllä nähdä mistä kaikkialta enää saa karvasmanteliöljyä. Iskäkin ravasi kolmessa paikkaa ennen kuin nappasi. Esim. Keravan Citttarista olivat jo poistaneet joulun jälkeen valikoimasta. Silloinhan se sesonki vasta alkaa, mihin jouluruokaan tarvitaan karvasmantelia?

Ensi vuonna voisi ehkä tehdä kokonaisen kakun! Jos siis on tarpeeksi syöjiä. Toisaalta, nämä herkut kestää aika hyvin.

Blini

Söimme perinteen ja sesongkn mukaan tietenkin blinejä. Oheinen herkku smetanalla, kylmäsavunieriällä, mätimoussella, punasipulilla ja tillillä. Nyyh, siinä taisi olla toka ja vika kerta blinejä tänä sesonkina. Noh, kohta onkin jo kevät ja alkaa parsakausi...