Runebergin päivä ja Runebergin torttu

Runebergin päivä! Otin varaslähdön jo viime viikonloppuna juhliessamme (tosin myöhässä) iskän syntymäpäiviä. En olisi ehtinyt vääntää mitään kakkua (sellaiseksi on elo muttunut, ettei edes leipoa ehdi!), joten vaitoehtona olivat ajankohtaiset (jo joulukuun lopulta...) Runebergin tortut ja laskiaispullat. Ja koska pulla on aina (pakko)pullaa niin valinta oli helppo. Runebergejä!

Runebergejä voi tehdä vaikka kuinka monella reseptillä tai siis googlettamalla löytyy kasa kaikenlaisia versioita. Minä päädyin Valion reseptiin, tosin kerma korvaantui vaniljakastikkeella ja punssi jolain muulla liköörillä. Toimivia nekin!

Runebergin tortut 

Kymmenen kappaleen ohjeella tuli juuri nuo kuvassa olevat neljä korkeaa torttua. Minkäköhän kokoisia ne 10 olisivat olleet. Laihduttajan torttuja. :D Neljälle juuri passeli koko ja juuri hyvä karvasmantelin aromi. Ohjeen "tippa" muuttui hieman alle teelusikaksi, sillä tippa nyt ei maistu millekään enää uunin jäljiltä. Saas kyllä nähdä mistä kaikkialta enää saa karvasmanteliöljyä. Iskäkin ravasi kolmessa paikkaa ennen kuin nappasi. Esim. Keravan Citttarista olivat jo poistaneet joulun jälkeen valikoimasta. Silloinhan se sesonki vasta alkaa, mihin jouluruokaan tarvitaan karvasmantelia?

Ensi vuonna voisi ehkä tehdä kokonaisen kakun! Jos siis on tarpeeksi syöjiä. Toisaalta, nämä herkut kestää aika hyvin.

Blini

Söimme perinteen ja sesongkn mukaan tietenkin blinejä. Oheinen herkku smetanalla, kylmäsavunieriällä, mätimoussella, punasipulilla ja tillillä. Nyyh, siinä taisi olla toka ja vika kerta blinejä tänä sesonkina. Noh, kohta onkin jo kevät ja alkaa parsakausi... 

Iskän 67-vuotisjuhlat: blinejä, tiramisua ja porkkanakkua

Jee! Olen aika innoissani! Ja toisaalta hermostunut! Viime viikonloppuna tehtiin poikakaverin kanssa isoja ostoksia (ei sentään kämpän kokoisia :D ) ja isoja päätöksiä. Tämän kuun aikana muuttuu moni asia, mutta varmasti kaikki positiiviseen suuntaan. Stay tuned, varmasti täälläkin höpisen aiheesta lisää, kunhan sen aika on. Vielä pari viikkoa tutuissa kuvioissa. :)

Blini

Tutuista ja tuntemattomista kuvioista viime helmikuuhun ja iskän 67-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Oikeastihan hän syntynyt tammikuun lopulla, mutta tänä vuonna hän päätti repäistä ja viettää viinittömän tammikuun. Ja eihän nyt hänen synttäreitään voi juhlia ilman kuohuviiniä tai viiniä! Pakkohan ne juhlat oli siirtää viikolla, joku roti. :D

Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, teimme blinejä. Erilaisilla kylmäsavukaloilla (mm. lohta ja siikaa) sekä perinteiset täytteet punasipuleineen, smetanoineen ja tilleineen. Ei voi tehdä uutta unohtamalla perinteet, pätee moneen muuhunkin asiaan kuin vain blineihin. :D

Tiramisu with a twist.

Twisti alkaa kyllä näin neljän kuukauden jälkeen hämärtyä... Tuorejuustoa (olisiko vielä jonkinlainen kermalikööritujaus mukana), keksimuruja sekä vadelmavodkavadelmia eli siis vadelmia, jotka olivat antaneet kaiken värinsä ja ison osan makuaan uidessaan vodkassa ja jäljelle oli siis jäänyt kalpeita ja viinaisia marjoja. Superb. Ja kuten aina, liian iso annos. :D

Iskä toivoi porkkanakakkua lahjaksi ja minähän täytin toiveen. Oli muuten kiva pitkästä aikaa tehdä porkkanakakkua! Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. (Niin kauan aikaa etten jaksanut käydä kaikkia kakku-aiheisia postauksia läpi. :D ) 

Aloittelin leipojan uraani joskus vuooooooosia sitten ja silloin pravuurini oli juuri porkkanakakku kirjasta "Nuoren kokin helpot ja nopeat". Kirja on edelleen minulla ja vaikka olenkin siirtynyt jo ns. kovempiin leipomuksiin, en epäröi käyttää kirjan porkkanakakun ohjetta.

Porkkanakakussa on kyllä sitä jotain... Melkein kuvittelee syövänsä jotain terveellistä, kun kakussa on porkkanaa ja pähkinöitä... Mutta sitten päälle lappaa himokerroksen tuorejuustokuorrutetta eikä tee enää mieli huijata itseään. :D

Mmm....

Namsmums. Miksi kannattaa vain kuorruttaa päältä kun voi laittaa kuorrutetta myös väliin. :D 

Ei enää mitään hajua, mitä porkkanakakun ohjetta käytin. Joten laitan tähän Nuoren kokin helpot ja nopeat -kirjan reseptin! 

Nopea ja helppo porkkanakakku

Kakkupohja

225 g porkkanoita

4 dl vehnäjauhoja ja 3 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

2 dl tummaa sokeria (esim. fariinisokeria)

1 appelsiinin kuori raastettuna

2 tl jauhettua kanelia

55 g kookoshiutaleita

2 suurta munaa

1,5 dl öljyä (esim. auringonkukka)

1 appelsiinin mehu

Kuorrutus

225 g tuorejuustoa

85 g voita

1,5-2 dl tomusokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele kakkuvuoka. Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan kokoinen pyöreä pala ja peitä vuoka paperilla.

Kuori ja raasta porkkanat. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe kulhoon. Sekoita joukkoon porkkanaraaste, suola, sokeri, appelsiininkuoriraaste, kaneli, pähkinät ja kookoshiutaleet. Lisää jauhoseokseen munat, öljy ja appelsiinimehu. Sekoita tasaiseksi ja lusikoi vuokaan.

Paista kakkua 60-75 minuuttia kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuu ei jää taikinaa. Jäähdytä kakku ja kumoa sitten ritilälle. 

Kuorrutus

Sekoita tuorejuusto, voi ja tomusokeri keskenaan kulhossa tasaiseksi. Levitä lastalla kakun päälle.

Itsenäisyyspäivä 2014

Palautin juuri kansanopiston graafisen suunnittelun linjan lopputyöni ja voin siis taas omistautua tälle ruokablogille! Julkaisua odottavien postauksia on enemmän kuin päiviä joululomaan (alkaa ensi viikon maanantaina), mutta yritän nyt saada edes kaikki joulukuun postaukset ulos ennen joulua. (Ja jos graafiset kuviot yhtään kiinnostavat, niin töitäni voi käydä katsomassa toisesta blogistani. Laitan sinnekin vielä tällä viikolla uutta matskua.)

Itsenäisyyspäivän kattaus

Mutta siis aiheeseen eli itsenäisyyspäivään. Kuten monena vuonna aikaisemminkin, ruokalistalla oli alkuun sienikeittoa sekä sen jälkeen blinejä mitä moninaisimmilla täytevaihtoehtoina. Ruokajuomana tietysti kuohuviiniä sekä valkoviiniä. Ah, perinteitä!

Blini

Tässä yksi esimerkki, miten blinin voi täyttää eli tietysti semtanalla, punasipulilla ja tillillä, mutta myös savustetulla taimenella ja lohella.

Kinuskikastike

No niin, se pääruasta, siirrytään tärkeämpään eli tietysti jälkiruokaan! Löysin Viini-lehden loppuvuoden ruokaliitteestä ihanan karpalosemifreddon ohje, jonka kanssa tarjottaisiin myös kinuskikastiketta sekä marenkeja. Sopivasti suomalaistyylinen ja hienostunut ruokalaji päättämään maittavan lounaan.

Marenki

Tein jo viime juhannuksena ihanaa italialaistyyppistä marenkia ja vaikka tähän annokseen kippasinkin suoraan tomusokerit valkuaisten sekaan enkä vatkannut valkuaisia ensin hetken aikaa yksinään, niin marengistä tuli ihanan rapeaa. Kaikkea en laittanut jäätelön sekaan, mutta tämä menee ihan hyvin suoraan pelliltä. :D

Karpalosemifreddo

Itse semifreddoon meni kaksi kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna, vaniljatanko, sokeria, kermaa ja tietysti jäisiä karpaloita. Sattumalta löysin iskältä karpalo-kinuskin makuista Aino-jäätelöä ja mikä olisikaan parempi astia tälle karpalojäätelölle, joka myös kinuskihuntuun verhoutuisi. Tosin tämä jäätelö olisi ilman e-koodeja, paitsi mitä nyt kermassa saattaisi olla sen säilymisen takaamiseksi. Semifreddo on siis italiaa ja tarkoittaa n. puolittain jäistä tai jäätynyttä.

Jäätelöannos

Kermaista ja samalla makean kirpeää jäätelöä, makeaa ja tahmeaa kinuskikastiketta sekä rapeita marenkinpaloja. Ah! Täydellinen päätös aterialle.

Santaaminen oli välttämätöntä. Iskältä löytyi myös jäätelökauha! Kaikkea silläkin miehellä on laatikoissaan ja hyvä, että on.

Kuvassa myös iskän tekemää puolukkalikööriä. NIIN hyvää. Yleensä iskä on tehnyt likööriä vadelmista, mutta päätti tänä vuonna kokeilla puolukoita. Minä ja äiti äänestimme yksimielisesti, että tästä lähin vadelmat voi säästää syöntiin ja alkaa tekemään likööriä pelkästään puolukasta. Vadelmat ovat niin makeita, joten niistä tehty likööri on melkoisen äkkimakeaa, mutta happamat puolukat kestävät hyvin niihin lisätyn sokerin eikä viinakaan maistunut ollenkaan. Mutta sitä kyllä oli, joten aika petollistahan tuo on, kun melkein mehuna voisi juoda... ;)

Sininen kakku

Olin jo päättänyt jättää herkut tuohon semifreddoon; se olisi varmasti tarpeeksi herkkuja tälle illalle. Mutta tietysti Helsingin Sanomissa oli Blue Velvet -kakun ohje! Nimi juontaa siis nimensä jenkkiläisestä Red Velvet -kakusta, jossa valkoinen kakkupohja värjätään punaiseksi elintarvikeväreillä. Olin miettinyt, että sitten kun Suomen itsenäisyys täyttää 100 vuotta, niin teen sinivalkoisen kakun. Mutta enhän voinut jättää sitä tekemättä jo nyt, kun kerran ohjetta tarjottiin ihan kädestä pitäen.

Kakkupohjaan siis tulee mustikoita ja elintarvikeväriä sinistä väriä antamaan. Oheinen kuva on otettu salamalla sinisen värin korostamiseksi; ei kakku oikasti ollut noin kirkkaan sininen, mutta tummansininen kuitenkin.

Blue Velvet Cake

Kakun väliin tuli mustikkahilloa sekä tuorejuusto-kermakuorrutetta. Ja pikkuruisia hopeisia ja valkoisia helmiä, koska sain äidiltä koristesabluunasarjan ja halusin kokeilla niistä yhtä.

Hyvää! Kakkupohja oli IHANAN kostea itsessäänkin ja suussasulava hillon ja kermaisen kuorrutteen ansiosta. Ah. 

Tarjosin itse asiassa vielä yksiä herkkuja, mutta säästän ne toiseen postaukseen, jossa käyn läpi erilaisia herkkuja, joita olen tässä joulun alla tehnyt.

Linkki HS:n Blue Velvet Cake -ohjeeseen täältä. Ohjeessa kostutetaan kakku limonadilla, mutta itse en kokenut sitä tarpeelliseksi. Jos kakku pääsee kuivahtamaan uunissa liikaa, niin sitten ehkä.

Iskä 66 vuotta: blinejä, kaasupolttinta sekä kirsikkakakkua

Oheinen kirsikkakakku oli se, mitä siitä oli jäljellä, kun vein sen iskälle tammikuussa. Kyseessä oli siis hänen syntymäpäiväkakkunsa, mutta minkäs sille voi, jos hänen juhliaan ennen on illanistujaiset kaverilla... Noh, ei me koko kakkua oltaisi kolmistaan äidin ja iskän kanssa saatukaan tuhottua. (Ei saatu ees tuota puolikasta.)

Mutta koska olen postannut kirsikkakakusta jo täällä, en nyt puhu siitä vaan iskän syntymäpäivälounan muista elementeistä (eli lähinnä jälkiruuasta eli kahvisesta crème brûléesta). Alkuun kuitenkin vähän suolaista eli, kuten aina talvella, tarjolla oli blinejä. Oheisella lätyllä täytteenä kylmäsavulohta, vuohejuustoa, smetanaa ja punasipulia. Ja tietysti reilu rouhaisu mustapippuria.

Blinitäytteitä: mätiä, kylmäsavulohta, punasipulia ja smetanaa

Vuohenjuustoa

Tällä kertaa meillä oli erikoisempia blinitäytteitä (kylmäsavulohi sekä oheinen vuohenjuusto), kuten myös vuonna 2012, jolloin pöydässä oli mm. avokadoa ja ravunpyrstöjä. Viime vuonna oli erikoisuuksia olivat kylmäsavunieriä sekä ravunpyrstöt. 

Kahvi-créme brûlée

Mutta koska ollaan mun blogissa, niin pääosassa ei tietenkään olleet blinit (ainakaan siis mulle) vaan kahvinen crème brûlee. Kummitätini antoi mulle joululahjaksi pienen kaasupolttimen juuri tällaisia jälkiruokia varten ja pitihän sitä tietysti päästä heti kokeilemaan. En ihan onnistunut tässä, koska käytin suklaakristalleja koristeena hienosokerin sijaan eivätkä ne mokomat tietenkään sulaneet, tummuivat vain. Noh, olipahan ainakin kontrastia tekstuureissa eli pehmeää brûléeta ja rouskuvaa sokeria.

Yhdistin vähän kahta brûlée-reseptiä, Valion sekä Gordon Ramsayn, koska halusin lisätä omaani kahvia, jota ei ollut Valion ohjeessa, mutta taas Nigellan ohje oli liian iso enkä jaksanut alkaa jakamaan. :D Eli siis laskin vähän Nigellan reseptistä, että kuinka paljon vahvaa kahvia voisin laittaa Valion reseptiin niin, että se hyytyisi mutta maistuisi samalla kahvilta. Valion kuuden annoksen ohjeeseen taisin laittaa 0,5 desiä vahvaa kahvia. Sain näistä neljä isoa annosta, mutta ainahan sitä nyt jaksaa 1,5-kertaisen annoksen... 

Tulos on siis hennosti, mutta silti tunnistettavasti kahville maistuva, suussasulava herkku. Ja itse asiassa nuo isot sokerikiteet ovat aika kaunis elementti brûléen päällä.

Suomen 96. Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä aina (mediassa) kysytään, mitä itsenäisyys kellekin merkitsee. Minulle se merkitsee vapautta. Vapautta ajatteluun, sananvapautta, vapautta tehdä omia valintoja. Vaikka puhutaankin, että "ei Suomella ole EU:ssa enää itsenäisyyttä..." Kenties näin, mutta varmasti enemmän kuin jos vuonna 1917 olisi käynyt toisin. Voimme silti ylpeänä sanoa "Olemme suomalaisia", menkööt Pisa-tutkimukset miten päin vain. Olkoon vuodessa edes yksi päivä, jolloin voimme olla 100 %:sti ylpeitä itsenäisestä maastamme! Ikävä kyllä tietyt tahot käyttävät päivää myös eliitin vastustamiseen mitä hyödyttömin keinoin, kuten taas saimme lehdestä lukea, mutta ei mennä nyt siihen...

Itsenäisyyspäivän ruokapöytään kuulu sinivalkoiset kynttilät sekäglögi! 

Kuvassa myös uusin Blossa-glögi

Minulle itsenäisyys merkitsee myös hyvää ruokaa, juomaa ja loistavaa seuraa eli Itsenäisyyspäivän lounasta vanhempien kanssa. Iskä oli myös ostanut uutta Blossaa, joka oli mielestäni sopivan hedelmäinen olematta liian makea tai alkoholinen. Oikein mukava glögi. ^^ 

Kuten monena muunakin vuona, tänäkin vuonna valmistimme ruuaksi blinejä. Rakastan ruokasesonkeja. Keväällä parsa, kesällä mansikat ja marjat, syksyllä ravut, talvella blinit... (Pääsiäisenä mämmi! :D ) Viime kerralla blinien täytteenä oli vähän erikoisempia herkkuja eli kylmäsavunieriää, vuohenjuustoa ja avokadoa perinteisten mädin, sipulin ja smetanan ollessa yhdessä soosissa, mutta tänä vuonna sitten päätimme panostaa enemmän perinteisiin täytteisiin. (Okei, kaikki muut täytevaihtoehdot unohtui täysin. :D ) Eli vaihtoehtoina vas.-oik.: smetana, mäti (en muista, minkä kalan), punasipuli, ravunpyrstöt sekä keskellä vielä kylmäsavulohi sekä katkarapusoosi (okei, oli sentään pari erikoisempaa vaihoehtoa).

Alaston blini odottaa täytteitä. Hyvä blini tietysti maistuu hyvältä myös ihan au naturel, mutta totta kai täytteet kruunaa sen.

Blini nro 1: smetanaa, punasipulia, rapuja sekä kylmäsavulohta. Sekä tietysti mustapippuria. Nam. Ehdottomasti pitää vielä syödä blinejä ainakin kerran tänä talvena, mielellään vielä kaksi kertaa. (Sitten sitä vuohenjuustoa ja avokadoa!)

Jälkiruuaksi luumujäädykettä tiramisumantelien sekä äidin tekemien 

tomusokeri-kanelimantelien kera

Tuskailin hieman ennen Itsenäisyyspäivää... Tai en tuskaillut, mutta kuitenkin, siis mietin kuumeisesti, että mitä sitä tekisi jälkiruuaksi. Niin paljon vaihtoehtoja, että vähemmästäkin iskee ahdistus. (Puhumattakaan niistä kaikista jälkkäriohjeista, joita en ole katsonut vuosiin ja jotka pitäisi arkistoida kansiosta koneelle...) Onneksi Twitter tuli apuun ja siellä Hellapoliisi-bloggaja muistutti KaksPlus-lehdessä vierasbloggaajana tekemästään luumujäädykkeestä. 

Ah, kuinka ihanan yksinkertaista! ^^ Vatkattua kermaa, rahkaa (tiramisu- tai rommirusina, tosin naturalkin käy) sekä tietysti luumumarmeladia. En tykkää joulutortuista, joissa on luumumarmeladia (vadelma on parempaa), mutta luumujälkkärit kyllä kuuluvat jouluun. Koristeeksi vielä tiramisumanteleita sekä äidin tekemiä sokerissa paistettuja ja kaneli-sokerissa kieriteltyjä manteleita. Ei ehkä yhtä siistin näköisiä kuin kaupasta ostetut, mutta ehdottomasti yhtä hyviä. ^^ (Taustalla näkyvä kotitekoinen vadelmalikööri vm. 12 sopii jälkkärin kanssa erinomaisesti.)

Luumujäädyke

Alkup. ohje KaksPlus-lehden vieralijablogista by Hellapoliisi

n. 6 annosta (vaikka itse ohje sanoo 8, mutta ne olisivat kyllä ihan liian minejä...)

2 dl vispikermaa

200 g maustamatonta rahkaa, tiramisu- tai vaniljarahkaa (tai rommi-rusinaa) tai maustamatonta tuorejuustoa

200 g luumumarmeladia

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(2 rkl rommia) (käytin puolalaista likööriä, ja täytyy sanoa, että ei se 2 rkl maistunut missään eli kannattaisi lorottaa vähän reilummallakin kädellä, jos siitä jotain makua haluaa irti)

Vaahdota vispikerma ja vatkaan joukkoon rahka/tuorejuusto sekä marmeladi, sokeri, vaniljasokeri ja rommi. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. (Ainakaan meidän mielestämme ei ollut tarvetta lisämakeudelle.) Jaa seos annosvuokiin tai jäädykevuokaan ja pakasta yön yli. (Myös 3-4 tuntia riittää.) Kumoa hetki ennen tarjoilua.

Tarjolla oli myös äidin tekemiä mini-joulutorttuja. Tehty kampanisutaikinaan eli ei lehtitaikinaan, kuten tortut yleensä. (Yhtä hyvää ja vähemmän rasvaista.)

Sekä kavalkaadi erilaisia manteleita. Hei, mantelithan ovat terveellisiä, joten nämäkin herkut olivat siis ainakin 50 % terveellisiä...

Tein myös kolmen inkiväärin brownieita. Niihin tuli inkivääriä jauheena, raasteena sekä vielä sokeroituina paloina. Jouluun kuuluu myös inkiväärin tuoksu (tai maku). ^^ Ja tietysti suklaa. (Minne suklaa ei kuuluisikaan. 

Yleensä käytän margariinia leivontaan kotona, mutta iskällä, jossa nämä tein, on yleensä aina myös voita jääkaapissa. Sanoinkin hänelle ääneen, että "Käytänpäs kerrankin oikeaa voita!" mihin iskä "No mitä muutakaan?" Case in point... Ehkä sitä kannattaisi alkaa tekemään leivonnaisia oikeaan voihin. Hillitsisi sitten syömistä kun tietää, että niissä on kunnolla rasvaa. Olisipahan ainakin kunnon tavaraa. :)

Leikkasin palat tarkoituksella pieniksi, koska maku on tuhti ja inkivääri vielä lisää sitä. Inkiväärit maistuvat juuri sopivasti antaen pientä potkua, mutteivat liiaksi tehden herkuista liian "tulisia". Samalla tavallahan voisi varmaan tehdä chili-suklaabrownieita. Hmmm...

Kolmen inkiväärin suklaaruudut

Alkup. ohje HS:n ruokasivuilta by Eeva Kolu

200 g tummaa suklaata

100 g voita

2 munaa

2 dl sokeria

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl suolaa

1 tl jauhettua inkivääriä

2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

2 rkl kandeerattua inkivääriä pieninä kuutioina

2 1/2 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rouhi suklaa ja sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, kaakaojauhe, vaniljasokeri, suola ja inkiväärit. Lisää kaakao-voiseoksen joukkoon (tai toisinpäin, kuten minä tein...) ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita vain sen verran, että seos on tasaista.

Kaada taikina keskikokoiseen (n. 30x20cm) kokoiseen vuokaan, leivinpaperilla tai foliolla(?) vuorattuun  vuokaan (älkää laistako vuorauksesta; minuun iski melkein epätoivo ennen kuin sain leivokset ulos vuoasta....) ja paista 25-30 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla tms. tikulla. Anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi.

Jotain hyvää tästä kylmästä on. Kaikki herkut jäähtyy aina nopeasti, joten ei tarvitse odotella pitkään. ^^

Itsenäisyyspäivän blinit 2.0

Itsenäisyyspäivänä viime vuonna perinteisesti avattiin vanhempieni kanssa blinikausi. Suomen 95-vuotisjuhlien innoittamana päätimme nostaa blinit versioon 2.0 (kaikkihan nykyään pitäisi olla jo vähintään 2.0, edelläkävijät jo versiossa 3.0) eli kokeilla vähän jotain uutta. Äiti oli lukenut jostain edellisen viikon tai saman viikon MeNaisista, että Sinikka Sokka oli tarjoillut blinien kanssa rapuja ja avocadoja, ja siitä se idea sitten lähti

Blinilisukkeet

Kuten kuvasta näkyy, pöydästä löytyy jotain vanhaa ja jotain uutta. Smetanaa, mätiä ja tilliä pitää tietysti aina olla, mutta sipuli  vaihdettiin kirpakamman punasipulin sijasta pehmeämpään keltasipuliin. Toimii paremmin, koska ei ole niin kitkerää. Lisäksi pöydässä on niitä edellämainittuja rapuja (Päijänteestä iskän ravustamia), avocadoa sekä (minun kylmäsavuloheksi luulemaa) kylmäsavunieriää. Tää on nyt melkein 3.0 jo!

Kokeilin sitten ekaksi bliniä näillä uusilla lisukkeilla eli avocadolla, ravuilla ja kylmäsavunieriällä. Smetanaa sentään piti laittaa alle, sehän nyt on selviö. Ja kyllä maistuvat nämäkin blinin päällä, ei yhtään valittamista! Avocado nyt ei oikeastaan miltään maistu, muuten kuin sen päälle tummumisen estämiseksi pirskotellulta limemehulta, mutta siis ravut ja kala toivat mukavasti uusia makuelämyksiä. 

Totta kai söin myös perinteisen blinin, mutta myöntää täytyy, että tämä uudempi versio on maukkaampi. Johtuu tietysti siitä, että se sisältää kiehtovampia ja maukkaampia aineksia kuin mäti ja sipuli. :D Tästä on hyvä jatkaa, mitä kaikkea blinin päälle voikaan laittaa? Tämän tutkimista voi jatkaa parin viikon päästä iskän synttäreitä juhliessa, jolloin blinit ovat varmasti pöydässä taas. Jos olisin lihansyöjä, niin kokeilisin varmaan jotain parmankinkkua tai sitten rahvaasti pekonia. Suolakurkkuja tietenkin, tosin en tykkää niistä... Vuohenjuustoa! Tietysti! Sitä muuten aion kokeilla. Hmm, menisiköhän tofu kans? Heh, voin jo kuvitella iskän ilmeen siinä vaiheessa, se varmaan käskee mut ulos! :D

Iskä oli muuten kuorinut nuo ravunpyrstöt vähän huolimattomasti ja noissa kahdessa ravunpyrstössä oli molemmissa jäljellä se rusto tms. kova osa, joka siellä ravun lihan sisällä on ja normaalisti kyllä otetaan pois. Thanks dad. :D Eivätkä muuten olleet ainoat kaksi, jotka sain suusta myöhemmin kaivella...

Pannacotta hyytyy (tai ainakin yrittää)

Tein jälkkäriksi karpalo-kanelipannacottaa. Vihaan kaikkien hyydykkeiden kanssa leikkimistä, koska en suostu käyttämään liivatteita ja sen korvaamisen hyytelösokeri-Multilla tms. kasvispohjaisilla hyydykkeillä on aina vähän hakuammuntaa. Hyytyy tahi ei. (Yleensä ei.) Iskän hyytelösokeri taisi olla vähän vanhentunutta, joten tulos ei ollut kovin onnistunut, vaikka kuinka yritin ulkona pakkasessa sitä hyydyttää. Olisi sitä Multiakin ollut kaapissa, mutta huomasin vasta liian myöhään. Sokea kokki, kokkeroitunut soppa...

Minulla on kotona vege-geeliä (eli siis kasvisperäistä liivatetta) ja hyytelösokeri-Multia (jota taisin pannacottaan käyttää) sekä vielä agar agaria, joten mahdollisuuksia kasvisperäiseen hyydytykseen on. Täytyy vaan muistaa laittaa niitä PALJON enemmän, koska ongelmaksi tuskin muodostuu liian hyytynyt seos. 

Alle tuli siis peruspannacotta, jossa maitoa ja kermaa keitettiin ja siinä uitettiin kanelitankoa. Päälle tuli karpalomehua (joka sekään ei hyytynyt kunnolla, kiitos vanhentuneen hyytelösokerin) ja päälle vielä karpaloita. Vaikka rakenne ei ollut onnistunut, niin maku oli, mutta se nyt on aika fool proof, koska seurasin ohjetta. :D Sokeri+kerma = no fail. 

Koska en hyväksy tappiota enkä koskaan luovuta, niin aion kyllä vielä masteroitua näissä hyydykehommissa. Olen tehnyt hyytelösokeri-Multin kyljessä olevan kookospannacotan ohjeen ja se hyytyi ihan kivasti, joten toivoa on. Viime vuonna kokeilin sokerikuorrutteita ja tein piparkakkumökin (joiden parissa aion kehittyä tänäkin vuonna), joten tänä vuonna voisin sitten ottaa uudeksi kehityskohteeksi kaikki hyydykejutut. Perhepiirissä tietenkin, jotta kehtaa tarjoilla epäonnistuneitakin tekeleitä. :D Kesällä voi sitten kokeilla hyydytettyjä juustokakkuja, niin ei tartte uunia käyttää kesäkuumalla. Paitsi jos on sateinen kesä. Mutta koska tänä vuonna ei tarvitse kesällä kirjoittaa gradua, niin en toivo sateista vaan erittäin aurinkoista ja kuumaa kesää. ;)

Pannacotan ohje Pirkka-lehdestä.

Uuden vuoden lounas

Bliniohjeet senkuin paranee joka kerta

Joku saattaa ihmetellä, että taasko olen kokannut blinejä (ainakin itsestä jo tuntuu, että niitä on tullut laitettua viime aikona), mutta koska ne ovat nyt sesongissa, niin ei kannata vielä tylsistyä. Mikäli lukee Helsingin Sanomia on varmasti huomannut monien ravintoloiden mainostavan bliniviikkojaan. Blinit ovat tosiaan talvista ruokaa ja niitä syödään juuri tammikuussa, johtuen varmaan tärkeästä venäläisestä kirkollisesta juhlasta eli meidän loppiaisesta (heidän joulunsa). Blinithän siis ovat venäläinen herkku ja onneksi ne ovat meille rantautuneet. Niinpä uutena vuotena blinipannu kävi taas kuumana iskän luona uudenvuodenpäivänä. Ja täytyy myöntää, että tällä kertaa löysimme kyllä parhaan bliniohjeen tähän mennessä! Tai no, vasta kolme bliniohjetta takana eli vuosi sitten iskän synttärilounaalta (posti helmikuussa 2009) ja tietysti itsenäisyyspäivän menulta, mutta joka tapauksessa paras kolmesta.

Edellisiin ohjeisiin verrattuna tähän taikinaan tuli muistaakseni enemmän kermaviiliä, joten taikina oli todella muhevaa ja melkoisen hapantakin. Hyvä, ettei liian hapanta, mutta koostumukseltaan ihanaa. Taikinan koostumuskin oli tietysti erilainen eli jämäkämpi kuin edelliset ohjeet. Äiti totesikin, että nyt taisi löytyä SE bliniohje. Mistäköhän äiti sen ohjeen leikkasi? Ettei ollut suoraan tattarijauhopussin kyljestä? Joka tapauksessa, tosi ihanaa! Varsinkin, kun käytti kunnon blinipannua, joka on pieni ja jolla saa aikaan sellaisia ihanan paksuja lättyjä. Mmm… Onneksi bliniviikot jatkuu vielä jonkin aikaa. :D

Blinien lisukkeet eli mätiä, smetanaa ja punasipulia sekä taustalla täytetyt avokadot

Syötiin me toki muutakin. Itse asiassa aloitin tämän vähän hassussa järjestyksessä, koska me syötiin alkupaloiksi katkaravuilla, avokadolla, omenoilla sekä sipulilla täytettyjä avokadoja. Ohje löytyi yhdestä melko tuoreesta K RuokaPirkka-lehdykästä ja ohje on ollut jo melko pitkään to do-listallani. Ruoka on simppeli ja tosi maistuva! Makeat hedelmät komppaa just hyvin hapanta sipulia, ja pehmeät ravut sekä avokado sopivat myös kaikkien kanssa. Päälle vielä vähän hapanimelää salaattikastiketta ja avot! Ihanan raikasta ja hyvää sekä keholle että mielelle! Terveellisiä rasvahappoja avokadosta, vitamiineja omenasta, proteiineja ravuista. Ja extra-makua brie- ja vuohenjuustosta, melkein unohtui.

Täytetyt avokadot

KRuokaPirkka (vapaasti muistilokeroita kaivellen)

neljälle

4 avokadoa

½ sitruunan tai 1 limen mehu

200 g brie- tai vuohenjuustoa

2 isoa omenaa

4 salottisipulia

200 g katkarapuja pakaste)

hapanimelää salaatinkastiketta

tuoreita yrttejä, esim. tilliä tai persiljaa

Sulata katkaravut joko jääkaapissa, huoneenlämmössä tai mikrossa. Leikkaa avokadot siististi puoliksi ja poista kivi. Älä heitä kuoren puolikkaita pois. Pilko hedelmäliha kulhoon ja purista päälle sitruunan tai limen mehu, jotei hedelmä tummu. Lohko myös omenat lohkoiksi, sekä kuori ja silppua sipuli. Viipaloi juusto.

Annostele avokadonpuolikkaisiin avokadoa, katkarapuja, omenakuutioita ja sipulisilppua, Kaada päälle hapanimelää kastiketta ja silputtuja yrttejä.

Itsenäisyyspäivän juhlamenu

Punaviiniskumppaa Venäjältä!

Sunnuntaina 6.12. minä, vanhempani, molemmat tätini sekä heidän puolisonsa kokoonnuimme Korsoon juhlistamaan itsenäisen Suomen 92-vuotissyntymäpäivää. Tarjolla oli tietysti notkuva pöytä blineistä ja kylmistä kaloista laatikoiden ja uunilohen kautta marjajälkkäriin ja käpykakkuun.

Synttärijuhlallisuudet piti tietysti aloittaa kilistämällä kuohujuomaa ja (onneksi) sen tutun Cristal Cavan lisäksi iskä oli jostain saanut punaista skumppaa Venäjältä! Tarkemmassa maistelussa skumppa tosiaan paljastui punaviinipohjaiseksi, joka oli yllättävän hyvää! Minä kun siis en tykkää punaviinistä, mutta skumppana eli siis kuplivana se menee. (Hiilihapot on kaiken pelastus. :D ) Muut eivät innostuneet, joten pullo olikin sitten minun, yksin minun…

Blini, jonka päällä mätiä, smetanaa ja punasipulisilppua

Jottei homma menisi ihan pelkäksi skumpan kittaamiseksi, niin ruoka oli vähintäänkin erinomaista ellei vallan loistavaa! Alkuun söimme blinejä asianmukaisten lisukkeiden kera ja jopa 75-vuotias tätini suostui maistamaan yhtä, ensimmäistä kertaa elämässään! :) Joka päivä siis voi oppia uutta, oli ikä mikä tahansa.

Blinit olivat tosi hyviä, pidän taikinan (eli tattarijauhojen) hieman happamasta mausta. Eihän bliniä itsessään paljoa maista kaikkien lisukkeiden alta, muttei sitä kuulukkaan syödä paljaaltaan. Iskälle ostamani blinipannu pääsi ekaa kertaan käyttöön ja äidin kanssa sovittiin, että kyllä tänä talvena täytyy vielä yhdet blinibileet pitää. Onneksi ei tarvitse juoda snapseja! :D

Marinoituja herkkusieniä

Olen jo muutaman kerran ostanut Sokoksen S-Marketin tuoretiskiltä marinoituja herkkusieniä, jotka ovat ihanan valkosipulisia ja muutenkin herkullisia! Ikävä kyllä niitä ei ole nyt vähään aikaan taaskaan ollut tarjolla, mutta ehkä niin on parempi, koska ne ovat kalliita ja niiden jälkeen henki haisee kuin meidän koiralla konsanaan… :D Niinpä olin ilahtunut, kun Helsingin Sanomien ruokaosiossa 3.12. oli kaikenlaisten joulunaposteltavien (mm. juuri edellä nähtyjen blinien) ohjeiden joukossa marinoitujen herkkusienten ohje. Score!

Päivän marinoitumisen jälkeen sipulit maistuvat sinänsä aika miedolle, mutta kyllä hyvin valkosipulille! Vähän lisää limetinmehua oli kyllä paikallaan. Mielestäni ohjeen mukaan tehtynä sienistä saa kyllä melko mietoja, eli kannattaa tosiaan käyttää erimakuisia öljyjä, jos niitä kaapissa on ja muutenkin maustaa ehkä hieman voimakkaammin. Muttei kannata kauheasti lisätä sitä valkosipulia. ;) Persiljaa kannattaa kyllä sipeltää koko nippu. Näytä voisi tehdä uudestaankin, kenties uudeksi vuodeksi…

Pähkinäinen linssipatee

Koska en syö kinkkua eikä kalkkunakaan enää kuulu joulupöytääni, niin täytyy kehitellä kaikenlaisia muita “kinkunoloisia” jouluisia kasvisherkkuja. Totta kai koko jouluaterian voisi hoitaa pelkillä kaloilla ja laatikoillakin, mutta jotta voisi noudattaa muiden kanssa alkupalaksi- kaloja-ja-sitten-pääruoka-plus-laatikoita-linjaa, niin jonkinlainen kasvispatee olisi kiva olla tarjolla. Ja ihan vaan muutenkin pitäisi kehitellä erilaisia linssiruokia; muitakin kuin curryja.

Uusimmasta Glorian Ruoka & Viini-lehdestä löytyykin aivan ihana linssipateen ohje, jonka nähtyäni tiesin heti sen päätyvän itsenäisyyspäivän pöytään! Ja niin se päätyikin! Ohje ei ole mitenkään vaikea, mutta taikina kannattaa maustaa melko hyvin, sillä linssien ominaismaku on (ainakin minusta) hieman tympeä, tunkkainen etten sanoisi.

Patee kyllä onnistui ja sitä kiiteltiin, mutta ehkä se oli hivenen liian kuiva eli siis liian kauan aikaa uunissa. Hivenen. Linssit kun muutenkin ovat aika kuivia. Kasvissyöjille siis voin totisesti suositella sitä ja veikkaan, että tulen tekemään sitä ympäri vuoden. Yhdestä tekokerrasta kun saa tosi monta annosta pakkaseen laitettavaksi. Pateen voi tietysti maustaa muillakin, kuin annetuilla mausteilla, mutta näin joulun alla siihen kannattaa laittaa kanelia, neilikkaa ja muita joulumausteita.

Annos ylhäältä myötäpäivään: marinoituja herkkusieniä, linssipateeta, graavattua siikaa ja kylmäsavulohta

Namnam! Rakastan kylmäsavustettua- tai graavattua kalaa, joten ne olivat koko lounaan kokokohta! En edes maistanut uunilohta, koska keskityin niin muihin ruokalajeihin. Sääli, etten tajunnut ottaa kuvia myös muista ruuista (lanttu- ja porkkanlaatikot sekä bataatti-homejuustovuoka, kaikki erinomaisia), mutta uskokaa pois, ne olivat tosi hyviä, jopa se homejuustovuoka!

Ruokaa jäi niin paljon, ettei minun tarvinnut viime viikolla ollenkaan tehdä ruokaa töihin vaan saatoin ottaa joka päivä vaan uuden annoksen tähteiksi jääneistä herkuista. Jouluateria joka päivä. :) Ja vieläkin löytyy laatikoita ja pateeta pakkasesta!

Jäisiä karpaloita suklaakinuskikastikkeella

Lumikarpaloiden toinen yritys ja yritykseksi se jäi tälläkin kertaa. Tomusokeri vaan yksinkertaisesti sulaa marjojen päälle niin, ettei lumesta ole tietoakaan. :( En vaan osaa. Kävin viime lauantaina Tuomaan markkinoilla Espan puistossa ja siellä oil myynnissä TÄYDELLISIÄ lumikarpaloita! (Sekä vieläkin parempia suklaakuorrutteisia lumikarpaloita, nams!) Niiden aineksissa luki tomusokerin ja karpaloiden lisäksi tärkkelys, muttei puhettakaan mistään munanvalkuaisesta.

Kenties pelkässä pölysokerissa pyörittäminen olisi se oikea ratkaisu (no hei daa! jos sallitte sanonnan), mutta antaa nyt olla. Kokeilin nimittäin kinuskikastikkeen (omasta mielestäni) parempaa versioita eli tein RuokaPirkan ohjeen mukaisesti suklaakinuksia. Hih, sitä olisin voinut vaikka syödä lusikalla suoraan kattilasta, mutta muiden mielestä tavallinen kinuski on parempaa. No, onneksi ei siis tarvitse enää tehdä suklaakinuskia, niin ei tule lorotettua oman annoksen päälle niin paljon kastiketta. :D

Käpykakku

En edes ajatellut tekeväni minkäänlaista kakkua jälkkäriksi kahvin kanssa, ja hyvä etten, sillä iskä päätti ostaa edellisenä päivänä Hakaniemen hallista kokonaisen Käpykakun! Sehän on siis kermaista moussea ja hilloa suklaisen marsipaanikerroksen alla. Tuhtia tavaraa ja tosi makeaa! En ole oikein käpykakun ystävä, sillä ainoa hyvä asia koko kakusta on se suklainen marsipaani, mutten nyt halunnut herättää kommentteja oudolla syömiselläni eli siis passasin koko kakun. Suklaakonvehdeista riitti tarpeeksi iloa. 

Johan oli herkuttelut, huh! Olimme vielä valmistuneet torttujen paistamiseen ja äiti oli vielä tehnyt iltapalaksi sieni-kasvispiirakkaa, mutta koska olimme kaikki ihan täynnä ja kello näytti jo puoli kuutta, ei kukaan halunnut enää tietääkään mistään ruokaan liittyvästä. Lisää ruokaa seuraavalle viikolle sitten vain. (Se piirakka oli hyvää! Ruistaikinasta tehdyn pohjan päällä sieni-purjosekoitusta ja juustoraaste-munamaitoa, mmm! Mahtavaa biletysillan jälkeistä yöpalaa. 

Vaikka olenkin melkoisen ruokavammainen, niin kyllä silti haluan silloin tälläin laittaa kunnlla ruokaa ja syödä oikein pitkän kaavan mukaan. (Kunhan seuraavana päivänä pääsee taas salille. ;) ) Seuraavaksi reseptit herkuista, joiden teosta vastasin täysin tai edes osittain (blinien kohdalla äiti hoiti taikinan aloitusvaiheen):

RESEPTIT:

Pikkublinit

ohje Helsingin Sanomat 3.12.09 D2

(20 kpl)

1 3/4 dl maitoa

1/5 pala hiivaa

½ tl sokeria

1 dl tattarijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

4-5 rkl olutta (lopunhan voi juoda ruokaa laittaessa ;)

1 ½ rkl sulatettua voita

½ tl suolaa

1 iso kananmuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita joukkoon sokeri sekä tattarijauhot. Peitä kulho kelmulla ja anna olla 7-8 tuntia huoneenlämmössä. Erottele kanamunankeltuainen valkuaisesta. Lisää taikinapohjaan olut, vehnäjauhot, keltuainen, voisula ja suola. Anna taikinan tekeytyä vielä n. 15 min. Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto taikinaan varovasti nostellen.

Paista taikinasta blinejä blinipannussa, pienikokoloisessa lettupannussa tai muussa pienessä pannussa. Annostele taikinaa pannulle varovasti, sillä se kohoaa hieman paistettaessa. Kun pinta on lähes hyytynyt, valita reunoille hieman voisulaa ja käännä blini. Tarjoa blinit kuumina erilaisten lisukkeiden, kuten mädin, savukalojen, smetanan ja punasipulin kera.

Marinoidut sienet

resepti em. Helsingin Sanomien sivulta

2 rasiaa siitakesieniä tai muita sieniä (200 g)

2 valkosipulinkynttä

3 salottisipulia

pala tuoretta inkivääriä/1-2 rkl jauhettua inkivääriä

½ ruukkua persiljaa

1 kanelitanko

½ rkl hunajaa

1 ½ tl valkoviinietikkaa (maustettua, jos löytyy)

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Kuori sipulit ja inkivääri. Leikkaa valkosipulit viipaleiksi, sipulit lohkoiksi ja inkivääri ohuiksi suikaleiksi. Silppua persilja. Katko kanelitanko muutamaan palaseen. Puhdista sienet, jos tarpeen. Sekoita ainekset kulhossa ja anna maustua vähintään seuraavaan päivään.

Linssipatee

resepti: Glorian Ruoka & Viini 8/09

(4-8:lle)

3 dl linssejä

8 ½ dl kasvislientä

3 valkosipulinkynttä

muutama timjaminoksa

1 laakerilehti

2 salottisipulia

1 rkl öljyä

1 ½ dl paahdettuja ja rouhittuja (saksan)pähkinöitä

1 tl juustokuminaa

½ tl kanelia

½ chilijauhetta

½ tl jauhettua neilikkaa

3 munaa

1 dl kaura- tai kuohukermaa (tai tavallista ruokakermaa)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Huuhtele linssit ja laita ne kattilaan kasvisliemen, kuorittujen valkosipulien, timjamin ja laakerilehden kanssa. Anna kiehahtaa ja vähennä lämpöä. Keitä miedolla lämmöllä kannena alla n. 20 min. Poista mausteet linssien joukosta ja jos kattilassa on nestettä jäljellä, kaada se pois. Laita linssit (monitoimikoneen) kulhoon.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita öljyssä pannusa miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Lisää sipulit, pähkinät sekä mausteet linssien joukkoon. Soseuta seos karkeahkoksi massaksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa siten, että joukkoon jää kokonaisia linssejä. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja sekoita kerma munien joukkoon. Yhdistä linssiseokseen, kaada n. 1 litran vetoiseen, voideltuun uunivuokaan ja kypsennä uunin alatasossa n tunnin verran. Pateen voi tarjota kuumana, haalena tai kylmänä.

Suklaakinuski

resepti: RuokaPirkka 49/30.11.2009

1 prk (2 dl) vispikermaa

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

100 g taloussuklaata

Kuumenna kattilassa kerma ja sokerit koko ajan sekoittaen. Keitä pari minuuttia, kunnes seos on sakeahkoa. Lisää suklaa ja kuumenna, kunnes suklaa sulaa, mutta älä keitä. Ota pois liedeltä ja tarjoa esim. jäisten marjojen, hedelmien tai jäätelön kera tai kuorruta kinuskilla kakkuja tai kääretorttuja tai käytä keksien välissä tai…syö vaikka suoraan kattilasta! :D

Iskän synttärilounas

Aina niin yhtä rakas ja ihana isäni täytti 61 vuotta 25.1. ja sen kunniaksi piti tietenkin matkustaa Korsoon valmistamaan kunnon juhlalounas! Volbeatin keikan takia juhlistimme jo 24.1. päivä, joten iskä myös sai avata lahjansa ennakkoon. (Pieni kannettava cd-soitin/radio sekä pieni viinilasinpuhdistin. Nyt iskä voi kuunnella levyjä kotona ja mökillä sekä tiskata punaviinilasinsa pohjia myöten. :D )

Iskän tulppaanipuska. Kuka sanoi, ettei miehellekin voi ostaa kukkia?

Menun suunnittelu oli tietyst aloitettu jo hyvissä ajoin eli siis mitä minä haluaisin kokeilla tehdä ja mitä niistä iskä hieman tyypillisenä suomalaisena, ei-niin-avoinna-kaikelle-uudelle-tyyppisenä miehenä haluaisi syödä. Alkuruuaksi vakiintui jo melko aikaisessa vaiheessa blinit, koska en ole koskaan syönyt niitä, mutta halunnut jo pitkään kokeilla. Lisäksi nythän on bliniviikot siellä sun täällä ravintoloissa, joten herkku olisi hyvin ajankohtainen. Kahvin kanssa ajattelin valmistaa tiramisua, sillä en ole sitäkään pitkään aikaan syönyt ja rakastan kaikkea kahvista, mutta kun kuulin, että tätini oli kutsunut meidät samana iltana luokseen kahveille, piti joku herkku jättää pois. Rajansa kaikella, jopa synttäripäivänä… Pääruuaksi olin ajatellut valmistaa tonnikalarullan, mutta kun iskä päätti tilata joululahjaksi saamallaan DeliCardilla ankkaa, niin kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi pöytään laitettiin ankkaa ja appelsiinikastiketta! Jälkkäriksi olin miettinyt pannacottaa hyytelösokerista (en suostu käyttämään liivatetta jälkkäreissäni), mutta kun Chicin ranskalaisesta illasta sain saaliikseni monta palaa itsetehtyä patonkia, päädyinkin leipävanukkaaseen. Myös sitä olen halunnut kokeilla melko kauan. Voilà, mikä ateria meille tulisikaan! Iskä hommasi kuohuvan (Veuve "Keltainen leski" Clicquota) ja viinit, kauppareissu lauantaina aamupäivällä ja eikun hihat ylös!

Blini paistuu

Äiti oli vastuussa blineistä ja ankasta sekä riisistä, minä hoidin jälkkärin, kastikkeen sekä vihannekset. Iskäkin siinä jotain huseerasi, mm. kaatoi lisää kuohuvaa (jepjep, aloitimme kokkauksen kilistämällä ensin) ja kattoi pöydän. Ja vei roskat. :D Äiti oli jo aikaisemmin aamulla laittanut blinitaikinan turpoamaan ja siinä hän ne sitten paistoi alkuruuaksi. En ollut koskaan ennen niitä maistanut, mutta hyviä ne olivat! Siis smetanan, punasipulin ja mädin kanssa; pelkästään blinit maistuvat melko happamilta johtuen niihin käytettävistä tattarijauhoista. Rasvaista, mutta ah, niin hyvää! Yleensä blinit ovat pieniä, koska blinipannut ovat pienempiä kuin meidän käyttämä pannu, mutta tuollainen yksi iso on minun kokoiselleni tytölle juuri sopiva alkupala. Hmm, näitä täytyy kyllä vielä ehtiä tehdä uudemman kerran tänä talvena ja sillä kerralla haluan itse tehdä ne alusta loppuun.

Blini täydessä tällingissä

Blinit (ohje tattarijauhopaketin kyljestä)

n. 25 kpl

10 g hiivaa (n. 2 tl)

2,5 dl haaleaa maitoa

1,5 dl tattarijauhoja

1 dl vehnä-tai riisijauhoja

0,75 dl kermaviiliä

1 munankeltuainen

1 munanvalkuainen

1 maustemitta suolaa (joku n. 1 tl veikkaan)

Sekoita hiiva maitoon ja lisää jauhot, kermaviili, keltuainen sekä suola. Sekoita tasaiseksi ja annan nosta puoli tuntia. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan. Paista voidellussa pannussa. Tarjoile blinien kanssa mätiä, kermaviiliä tai smetanaa sekä hienonnettua punasipulia.

 

Iskä oli ostanut hyvää (muistaakseni) itävaltalaista viiniä, jota ei Suomesta saa.

Seuraavana lautaselle siis nosteltiin ankkaa ja appelsiinikastiketta. Luulin, että olin unohtanut reseptit Korsoon, mutta löysinkin ne jälkkärikirjan välistä, wohoo! (Tästä tulee piiitkä posti, joten käy hakemassa vaikka jotain naposteltavaa, ettei tule nälkä kesken luvun. :D ) Ensimmäinen kerta, kun tein kastiketta ja se onnistui mainiosti! Ihanan appelsiininen maku! En yleensä käytä kastikkeita, mutta totta kai tätä nyt piti lorotella. Ohje on pitkä, muttei kuitenkaan vaikea. Me jätimme pois kuoren leikkaamisen ja vain raastoimme sen. Ei tässä nyt ruveta hifistelemään ja kuorensuikaleita ryöppäämään. Meillä ei ollut Grand Manier-likööriä, mutta laitoin sen sijaan jotain…voi ei, apua, en muista, mitä se oli! Iih! Jokin makea viinin tapainen juttu se oli; pakko vielä muistaa torstaina katsoa, jos Korsosta löytyisi vielä toinen pullo! Oli miten oli, hyvää tuli. Katsokaa vaikka:

Ankkaan tuli…ankkaa. :D Ensin se paistettiin kovalla lämmöllä pannulla, jotta rasva saisi kyytiä. Ja huh, että siitä linnusta lähtee rasvaa! Sitten vielä folioon ja lämpöhoitoon uuniin. Ankan maku on melko… no, vahva. Jossain siinä punaisen lihan ja kanan välimaastossa. Riistan maku, sanoisin. Hankala arvioda, kun en syö riistaa tai punaista lihaa. Pari kertaa vuodessa syötynä todella maukasta, mutten kyllä söisi joka viikko. Olisimme voineet paistaa sitä hivenen kauemin, sillä liha jäi melko sitkeäksi. Lintu kyllä oli uunissa hivenen ohjeen mukaista aikaa kauemmin; tosin ohjeessakin se saa jäädä paistettaessa vähän punaiseksi. Ankan koostumus vain taitaa olla hivenen sitkeä. Lisukkeeksi laitoin itämaisia vokkivihanneksia, sipulia sekä sokeriherneitä. Kiinalainen tunnelma! :D Kastike sointui täydellisesti ankan kanssa, sillä yleensäkin linnut tykkäävät hedelmistä.

Valmis annos, nam nam!

Ankkaa ja appelsiinikastiketta
Helsingin Sanomat, Ruokatorstai joskus tammikuussa

2.3 ankan rintafileetä à 350 g

suolaa, pippuria

Appelsiinikastike:

1 rkl öljyä

1-2 salottisipulia

2 rkl sokeria

½ dl vaaleaa balsamicoa

2 appelsiinia

2 dl vahvaa kanalientä (tai 1 dl demi-glacea ja 1 dl vettä)

tilkka vettä

½-1 rkl maissitärkkelystä

(tilkka Grand Manier-likööriä)

suolaa, pippuria

Pyyhi ankanrinnat kuiviksi paperilla. Tee rasvapintaa veitsellä viiltoja niin, että siitä muodostuu ruudukko. Aseta ankanrinnat kylmään pannuun ja laita sitten levy päälle, jotta rasvasta sulaa mahdollisimman suuri osa. Paista ensin rasvapuolelta 5-6 minuuttia niin, että lintuun tulee rapea, ruskea pinta. Toisen puolen paistamiseen riittää 1-2 minuuttia. Mausta. Laita ankanrinnat uunivuokaan ja kypsennä 175 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Liha saa jäädä punertavaksi. Kiedo liha folioo ja anna vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen leikkaamista.

Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia muutama minuutti. Siirrä sivuun. Pese toinen appelsiineista ja leikkaa kuori ohuelti veitsellä tai sitrusraudalla. Purista molemmista hedelmistä mehu, n. 2 dl. Sirottele sokeri puhtaan ja kuivan kattilan pohjalle, laita levy päälle ja annna karamellisoitua. (Varo, jämähtää helposti kiinni lusikkaan ja palaa myös pohjaan, jos antaa olla liian kauan.) Kaada ruskistuneen sokerin joukkoon balsamico ja anna kiehua, kunnes sokeri on lähes liuennut. Lisää joukkoon appelsiinimehu ja sipulisilppu, keitä n. 5 minuuttia. Lisää kattilaan kanaliemi ja annan taas kiehua muutaman minuutin. (Kiehauta sillä välin vettä kattilassa ja ryöppää appelsiininkuorisuikaleita siinä parin minuutin ajan. Valuta suikaleet.) Siiviloi liemi halutessasi. Saosta veteen sekoitetulla maissitärkkelyksellä, anna kiehahtaa. Lisää kastikkeeseen appelsiininkuori. (Mausta liköörillä.) Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Leikaa liha vinoviipaleiksi, tarjoa appelsiinkikastikkeen ja haluamasi lisukkeiden kera.

Leipävanukas odottamassa uunin vapautumista

Mm. Kathy (www.kathyylchan.com), yksi lempiruokabloggaajistani, on hehkuttanut vanukkaita niin pitkään blogissaan (hän voisi varmasti elää pelkällä banaanivanukkaalla ja Otton jäätelöllä :D ) ja tietysti minäkin olen halunnut kokeilla sellaista herkkua! Kun sain vielä mukaani kokkausillasta muovipussillisen patonginpaloja, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä! Omaan tuttuun tyyliin aluperäistä ohjetta piti muokata, mm. lisätä siihen Bailey’siä. Paaljon Bailey’siä myös tuli laitettua, sillä vanukkaan päällimmäinen maku oli karamelli. :D Uups… Muutoin en ollut siihen kovin tyytyväinen, sillä se ei oikein maistunut miltään. Pöh… Käytin kyllä sokeria ihan ohjeen mukaan (Speksin intiaanisokeria!), mutta ehkä leivän ja nesteen määrä ei ollut ihan oikeassa suhteessa ja maitoa tuli lorotettua liikaa. Pelkäsin herkun nimittäin jäävän liian kuivaksi. Halusin vanukkaasta suklaisen, mutta kevyemmällä otteella, joten sulatetun suklaan sijaan lisäsin vanukkaaseen kaakaojauhetta. Arvatkaas vaan, kannattiko? No ei kai, suklaa on aina suklaa… Kun leipoo, niin hiiteen kaloriataulukot!

Olin nähnyt unta, että unohtaisin paistaa vanukkaan vesihauteesta, ja niin myös tapahtui! Tosin kuten unessa, muistin sentään suht koht ajoissa ja lisäsin veden uunipannulle hiukan myöhemmin. :D Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla ihan oikeaoppista vanukasta. Kenties sitä Kathyn hehkuttamaa banaania, tai ihanalta kuulostavaa mokkaa! Suklaa nyt ei voisi epäonnistua ja taitaa minulla olla kurpistavanukkaankin ohje ensi syksyä varten…

Suklaacroissant-vanukas

Alkuperäinen ohje: Suklaa; 365 vastustamatonta makuelämystä (Jennifer Donovan)

6 pientä tai 3 suurta suklaacroisantia

5 munaa

1 tl vaniljaesanssia

100 g (1 dl) sokeria

1 ½ l maitoa

vaahdottamanta kermaa tarjoiluun tai jäätelöä (maun mukaan)

(kerma-tai kahvilikööriä)

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Leikkaa croissantit noin 5 mm:n paksuisiksi viipaleiksi ja laita ne 2 l:n uuninkestävän vuoan pohjalle. Vatkaa munat, vanilja ja sokeri kulhossa, lisää joukkoon maito. Laita vuoka vesihauteeseen (eli siis laita uunipannu syvään uunipeltiin, laita uuniin ja kaada pelti puolilleen vettä) ja paista uunissa 40-45 minuuttia tai kunnes reunat ovat kiinteitä, mutta vanukas on vielä hieman hyytelömäinen keskeltä. Anna jäähtyä 5 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoa kerman tai jäätelön kanssa.

Huhhuh! Nämä kaikki plus vielä lisää skumppaa ja mokkapaloja tädin luona! No, sunnuntaina sitten sainkin jonkun ihme taudin (en kyllä näistä ruuista!) ja ruokahalu palautui normaaliksi vasta perjantaina, joten sainpahan lauantain kalorit kulutettua ja toiveeni vähäisemmästä alkoholin käytöstä toteutui… Ei kyllä tavalla, jolla olisin halunnut… Joka tapauksessa, lauantai oli menestys! On se sentään hauskaa kokata ja syödä (ja juoda) välillä oikein kunnolla! Kerrankos sitä tässä eletään; kyllä sitä aina ehtii kuluttaa.