Halloween-teemaiset synttärituparit

Muutettiin tosiaan poikaystävän kanssa maall... tai siis Riihimäelle *köh* maalle *köh* juhannuksen jälkeen. Päästiin juhlimaan tupareita vasta nyt poikaystävän vanhempien maatilakeimuroiden loppusyksystä helpotuttua. Samaan kasaan kannatti heittää myös synttärieni juhlinta (virallinen päivä oli tiistaina, olen siis nyt 28, jee!), koska päätimme pitää bileet tässä kuussa. Meinasi mennä sählingiksi, kun samalla illalle meinasi osua poikaystävän vanhempien järkkääät sukukekkerit, mutta onneksi ne saatiin siirrettyä seuraavalle sunnuntaille.

Olen aina halunnut pitää Halloween-bileet eikä minua estänyt edes se, että kaveri piti edellisenä viikonloppuna eli juuri Halloween-päivänä, omat synttäribileet poikaystävänsä kanssa (ei Halloween-teemalla sentään). Joten viikko myöhässä tai ei, who cares! Joulusuklaatkin on ollu kaupoissa jo kuukauden... Halloween it was ja oli hämähäkinseittikuvioitua pöytäliinaa, hämähäkkikoriste ulko-ovessa, luuranko- ja lepakkokoristeita sisällä ja poikaystävällä karmea luurankopuku ja mulla valtava noidan hattu! Ahdoin itseni myös korsettiin noidan asua varten, joten hommat oli vielä vähän kesken kun kaveripariskunta ehtikin paikalle puolta tuntia etuajassa. :D 

Onneksi sain lopulta kaiken valmiiksi, vain 15 minuuttia myöhässä. Ja onneksi on poikaystävä, joka avasi ovea, tarjoili vieraille skumppaa ja leikkasi leipää pöyään minun häärätessä levitteiden kanssa. :D Ei mee aina nappiin, mutta menkööt.

Halloween-juhlissa pitää tietenkin olla Halloween-kakku! Eli järjetön, nelikerroksinen suklaakakku itsetehdyllä lakritsikastikkeella ja sitruunatuorejuustolla (ei itsetehtyä siis!) sekä oranssilla sokerikuorrutteella ja Halloween-koristeilla (kyllä itsetehdyillä). Sulatin siis kahdessa desissä kermaa ja kahdessa desissä maitoa pehmeää lakritsia kastikkeeksi ja täytin perus-suklaakakkupohjat sillä sekä maustamattoman ja sitruunatuorejuuston yhdistelmällä. Oranssi sokerikuorrute löytyi kaupasta; onneksi Halloween on tullut jäädäkseen ja kaupasta löytyi sellaista valmiina! Viimeistelin kurpitsa-, haamu-, lehti- ja ristikoristeet itse. Haamuista tuli tosi söpöjä, vaikka itse sanonkin!

Kakku näyttää tässä vähän sieneltä. :D Halusinkin oranssin kuorrutuksen vähän yli kakun reunojen. Ei välttämättä ollut paras idea, sillä kesken kaiken jäähdytystä se mokoma luiskahti kakun päältä parvekkeen liinalle! Aaargh! Onneksi sain sen avattua ehjänä ja siirrettyä kaiken takaisin paikoilleen. Kieltämättä kakku oli vähän kenossa....

Kakkuhan on siis niin IN kuin vain voi olla, sillä se edustaa leivontamaailman uusinta trendiä (siis Suomessa; ulkomailla tämä on ollut jo jonkin aikaa) eli se on naked cake. Kakkua ei siis kuorruteta reunoilta vaan sen täyte näytetään kaikelle kansalle. Se on siis naku. 

Kaikkein hikisin urakka oli muumiokeksien tekeminen. Olin ostanut kaupasta hattivatti-piparkakkumuotin, jolla taiteilin suklaahipputaikinasta pipareita. Sellainen rasvainen taikinahan on pain in the ass, jos yrittää ottaa mitään muotilla. Piparitaikina on sitten erikseen ja siinäkin suosittelen vahvasti kaupan valmistetta. :D 

Noh, olin sentään sen verran fiksu, että kaulitsin taikinan suoraan pellille. Näitähän ei siis nostella mihinkään, ellei halua umpijauhoisia keksejä. Ja suklaakin täytyy rouhia ihan silpuksi. Oli se vaan hidasta, kun kaikki muotin ympärillä ollut keksitaikina piti kaivella pois veitsellä. Mutta mielestäni lopputulos oli onnistunut! Hattivatit turposivat uunissa juuri sopivan epämuodostuneiksi ja tomusokerilla sekä punaisella kuorrutteella viimeisteltynä niistä tuli ihan muumion näköisiä! Vanhemmatkin nauroivat niille kuollakseen, kun näytin kuvia. :D

Söin tässä viimeiset tänään, kun lohdutin itseäni kipeyden kourissa kotona. ;)

Bileiden teeman varmistuttua googlailin vähän inspiraatiota esimerkiksi Pirkan ja Fazerin Halloween-ohjeista. Fazerilla oli hauskat turkinpippurirouheella höystetyt marengit, jotka oli tuunattu haamuiksi. Joo! Kolme valkuaista (hitto ne keltuaiset ovat olleet odottamassa pääsyä johonkin hedelmätahnaan...parasta heittää pois), 2,5 desiä sokeria, pursotus korkeiksi keoiksi uunipellille ja tunniksi 130-asteiseen uuniin. 

Tulos oli ehkä enemmän Elvis-tukkaiset hirviöt, kuin haamut; varsinkin koristelun jälkeen. Punainen elintarvikeväri (sellaista piparin kuorrutukseen tarkoitettua putkilosta) ja pehmeät hopeapallot olivat loistavat silmiksi ja sitten vielä sulatettua suklaata lisäkoristeiksi. Hauskointa näissä oli se, että kaikki hieman repeilivät ja jokaiselle muodostui täten (useimmiten alaspäin osoittava) suu. Epic. Eiväthän ne paljolta maistuneet, mutta ihan jees! 

Päästin itseni helpolla suolaisen kanssa, mutta toisaalta en, koska tein siis patonkiviipaleille kolmea dippiä: tonnikalaa, kylmäsavustettua lohta ja tofua ranskankermalla, yrteillä ja kevätsipulilla. Joten siitä ei kuvia tällä kertaa.

Bileet sujuivat hyvin ja muutama vieraskin oli pukeutunut! Saimme glögiä, punkkua, viherkasveja, suklaata ja paljon skumppaa. Jatkoilla paikallisessa klubissa meni pilkkuun asti ja seuraavana päivänä isänpäivän juhlinnassa oli hieman väsynyt olo. :D Noh, kerrankos sitä.

Iskän 67-vuotisjuhlat: blinejä, tiramisua ja porkkanakkua

Jee! Olen aika innoissani! Ja toisaalta hermostunut! Viime viikonloppuna tehtiin poikakaverin kanssa isoja ostoksia (ei sentään kämpän kokoisia :D ) ja isoja päätöksiä. Tämän kuun aikana muuttuu moni asia, mutta varmasti kaikki positiiviseen suuntaan. Stay tuned, varmasti täälläkin höpisen aiheesta lisää, kunhan sen aika on. Vielä pari viikkoa tutuissa kuvioissa. :)

Blini

Tutuista ja tuntemattomista kuvioista viime helmikuuhun ja iskän 67-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Oikeastihan hän syntynyt tammikuun lopulla, mutta tänä vuonna hän päätti repäistä ja viettää viinittömän tammikuun. Ja eihän nyt hänen synttäreitään voi juhlia ilman kuohuviiniä tai viiniä! Pakkohan ne juhlat oli siirtää viikolla, joku roti. :D

Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, teimme blinejä. Erilaisilla kylmäsavukaloilla (mm. lohta ja siikaa) sekä perinteiset täytteet punasipuleineen, smetanoineen ja tilleineen. Ei voi tehdä uutta unohtamalla perinteet, pätee moneen muuhunkin asiaan kuin vain blineihin. :D

Tiramisu with a twist.

Twisti alkaa kyllä näin neljän kuukauden jälkeen hämärtyä... Tuorejuustoa (olisiko vielä jonkinlainen kermalikööritujaus mukana), keksimuruja sekä vadelmavodkavadelmia eli siis vadelmia, jotka olivat antaneet kaiken värinsä ja ison osan makuaan uidessaan vodkassa ja jäljelle oli siis jäänyt kalpeita ja viinaisia marjoja. Superb. Ja kuten aina, liian iso annos. :D

Iskä toivoi porkkanakakkua lahjaksi ja minähän täytin toiveen. Oli muuten kiva pitkästä aikaa tehdä porkkanakakkua! Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. (Niin kauan aikaa etten jaksanut käydä kaikkia kakku-aiheisia postauksia läpi. :D ) 

Aloittelin leipojan uraani joskus vuooooooosia sitten ja silloin pravuurini oli juuri porkkanakakku kirjasta "Nuoren kokin helpot ja nopeat". Kirja on edelleen minulla ja vaikka olenkin siirtynyt jo ns. kovempiin leipomuksiin, en epäröi käyttää kirjan porkkanakakun ohjetta.

Porkkanakakussa on kyllä sitä jotain... Melkein kuvittelee syövänsä jotain terveellistä, kun kakussa on porkkanaa ja pähkinöitä... Mutta sitten päälle lappaa himokerroksen tuorejuustokuorrutetta eikä tee enää mieli huijata itseään. :D

Mmm....

Namsmums. Miksi kannattaa vain kuorruttaa päältä kun voi laittaa kuorrutetta myös väliin. :D 

Ei enää mitään hajua, mitä porkkanakakun ohjetta käytin. Joten laitan tähän Nuoren kokin helpot ja nopeat -kirjan reseptin! 

Nopea ja helppo porkkanakakku

Kakkupohja

225 g porkkanoita

4 dl vehnäjauhoja ja 3 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

2 dl tummaa sokeria (esim. fariinisokeria)

1 appelsiinin kuori raastettuna

2 tl jauhettua kanelia

55 g kookoshiutaleita

2 suurta munaa

1,5 dl öljyä (esim. auringonkukka)

1 appelsiinin mehu

Kuorrutus

225 g tuorejuustoa

85 g voita

1,5-2 dl tomusokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele kakkuvuoka. Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan kokoinen pyöreä pala ja peitä vuoka paperilla.

Kuori ja raasta porkkanat. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe kulhoon. Sekoita joukkoon porkkanaraaste, suola, sokeri, appelsiininkuoriraaste, kaneli, pähkinät ja kookoshiutaleet. Lisää jauhoseokseen munat, öljy ja appelsiinimehu. Sekoita tasaiseksi ja lusikoi vuokaan.

Paista kakkua 60-75 minuuttia kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuu ei jää taikinaa. Jäähdytä kakku ja kumoa sitten ritilälle. 

Kuorrutus

Sekoita tuorejuusto, voi ja tomusokeri keskenaan kulhossa tasaiseksi. Levitä lastalla kakun päälle.

Triplasuklaa-karpalobrookies

Karpalo-valkosuklaabrookies

Kukapa ei tykkäisi brownies-leivonnaisista, noista suklaisista ihanuuksista? Parhaimmillaan silloin, kun reunat ovat kiinteytyneet, mutta keskusta on vielä pehmeä. Brownie-taikinaan voi lisätä maun mukaan lisää rouhittua suklaata tai pikakahvijauhetta tai karkkeja tai pähkinöitä...

Entä kukapa ei tykkää kekseistä? Rouskuvista tai sitten sitkeistä, höystettyinä lempiherkuillasi, kuten suklaarouheella, pähkinöillä tai karkeilla. Kenties jopa kuivatuilla marjoilla. Tai sitten keksitaikinasta voi jättää munan kokonaan pois ja tarjota taikinaa raakana. Tai juustokakun sisällä.

Entä sitten, kun yhdistää browniet ja keksit? Syntyy yksi leivontavillitys lisää eli brookies. Tämä juttuhan on jo melko vanha, Suomeen brookiesit rantautuivat viime vuonna ja Jenkeissä ne ovat tietysti olleet pinnalla jo monta vuotta, kuulemma ovat Brooklynistä kotoisin. Mutta siitä viis, yhdistelmä toimii.

Tein näitä perinteiselle The Joulukalenteri -maratonille (kyllä, se on minun ja kaverini jouluperinne) sekä edellisen päivän Itsenäisyyspäivän kekkereihin. Todella hyviä! Tosin pidin itse eniten tuosta keksitaikinasta, jossa makeaan yhdistyi karpaloiden kirpeys. Brownieosa oli liian tuhtia jopa minun makuuni (siihen tulee myös kaakaojauhetta suklaan lisäksi), joten voisi kokeilla tehdä pelkäm suklaisen brownien ensi kerralla. Tätä kun voi varioida loputtomiin.

Ylläolevasta Brooklyn-linkistä löytyy Hesarin sivuilta Brookies-ohje, jossa brownietaikinaan on käytetty tummaa suklaata mutta ei kaakaojauhetta. Alla kuitenkin se HS:n ohje, jolla nämä tämän postauksen brookiesit on tehty:

Brownies-pohja:
75 g voita
1½ dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl kanelia
2 kananmunaa
2½ dl sokeria
1½ dl suolattuja ruskeita manteleita
1½ dl vehnäjauhoja
150 g maitosuklaata

Cookies-kerros:
150 g valkosuklaata
1 dl kuivattuja karpaloita
100 g huoneenlämpöistä voita
1½ dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 iso kananmunaa
3¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa

Kanelikermavaahto:

(jätin tämän välistä)
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
½ tl kanelia

Tee ensin brownies-pohja. Sulata voi. Sekoita joukkoon kaakaojauhe ja kaneli. Jäähdytä seos. Vatkaa kananmunat ja sokeri kulhossa kevyesti vaahdoksi. Kaada joukkoon kaakao-voiseos ja sekoita tasaiseksi.

Hienonna suolatut mantelit veitsellä karkeaksi rouheeksi. Sekoita vehnäjauhot ja mantelit keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Rouhi maitosuklaa isohkoiksi paloiksi, lisää taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Vuoraa leivinpaperilla 20 cm x 30 cm:n kokoinen uunivuoka. Levitä brownies-taikina tasaisesti vuokaan. Nosta vuoka jääkaappiin puoleksi tunniksi. Tee tällä välin cookies-taikina.

Rouhi valkosuklaa veitsellä. Hienonna karpaloita hieman.

Vatkaa voi, sokeri ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa tasaiseksi.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, vaniljasokeri ja suola keskenään. Lisää jauhoseos voi-sokerivaahdon joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Lisää valkosuklaarouhe ja karpalot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Nostele cookies-taikinaa lusikalla nokareiksi brownies-taikinan päälle. Se leviää pohjan päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes brownies tuntuu reunoilta kypsältä. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja leikkaa paloiksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta vaniljasokerilla ja kanelilla. Tarjoa leivonnaisen kanssa.

"Kaikki parhaat" -browniet 30-vuotisjuhliin (melkein)

On hyvin vaikea antaa näille leivonnaisille nimeä, joka kertoo niiden sisällön täysin. Brownieiksi näitä ei pelkästään voi kutsua, koska brownieta on vain päällysosa, ja sekin kaakaobrownietaikinaa. Alaosa on keksitaikinapohja, välissä sekä keskikokoisia Reese's Peanut Butter Cupseja (Citykäytävän Behnford'sista, näkyvissä yläkuvan vasemmanpuolimmaisessa leivonnaisessa) että täytekeksejä Lidlistä (näkyvissä kuvan oikeanpuoleisessa leivonnaisessa). Keksi-maapähkinäkuppi-täytekeksi-brownieita? Nämä myös kulkevat useammallakin englanninkielisellä nimellä ja esimerkiksi blogi, josta sain näihin inspiraation, kutsui niitä "Ultimate Oreo brownieseiksi". Mutta jos yhdistää keksipohjaa maapähkinävoikuppeihin, oikeisiin kekseihin, sekä brownietaikinaan (johon vielä oikeasti pitäisi käyttää suklaata), on mielestäni mukana kaikki parhaat. Olkoon nämä siis Punaisessa keittiössäni kutsuttavan Kaikki parhaat -brownieseiksi.

Tarkoitukseni oli tehdä nämä kaverin 30-vuotissynttäreille, koska lahjojen sijaan neito toivoi lahjoitusta taulusijoitustaan varten tai sitten jotain herkkua. Tosin synttärisankari (nti J) oli kyllä leiponut pari päivää putkeen erilaisia kakkuja, joten ihme kyllä kaipasi vielä jotain makeaa lisää. :D Ikävä kyllä kaveri kuitenkin sairastui juuri samana päivänä, kuin juhlien olisi pitänyt olla, joten ei auttanut! Epic fail! Kiva olla mahataudissa ja kuumeessa kakkukasojen keskellä. :( Onneksi nämä herkut eivät sentään menneet hukkaan (enkä syönyt niitä kaikkia alle viikossa) vaan kärräsin ne iskälle ja ne nautittiin siellä (tai minä lähinnä nautin niistä. :D )

Kuten kuvasta näkee, koko komeuden alle tulee keksitaikinaa. Siihen voi käyttää mitä tahansa lempparikeksitaikinaa ja siis tässä tapauksessa suosittelen tietysti käyttämään jotain oikein rasvaista ja sokerista jenkkiohjetta, johon tulee suklaahippuja tms. muuta hyvää. Rouhitun suklaan sekaan voisi ensi kerralla heittaa myös pähkinöitä. Hmmm...

En ollut ihan varma, että montako Reesen maapähkinävoileivosta tähän tarttisi, joten ostin kolme kolmen pakkausta. (Okei, ostin neljä ja söin yhden...) Mutta siis yhteensä minun vuokaani (n. 30cm x 25cm) menisi niitä viisi kolmen pakkausta...ja yksi. Joten voi siis ostaa kuusi ja syödä yhden. :D Jos siis ette ole näitä ennen kuulleet tahi syöneet, niin suosittelen kaikille, jotka pitävät maapähkinävoista sekä suklaasta. Makeaa maapähkinävoitahnaa suklaakuorrutteen alla, suoraan Ameriikoista! Näitä voi tietysti tehdä itsekin ja aionkin joskus kokeilla. Eihän siihen tartte kuin maapähkinävoita, tomusokeria, maitoa, suklaata ja kermaa/voita. Tai noh, kokoamiseen on ehkä parempi vielä silmäillä netistä joku ohje...

Ostin kyllä myös paketillisen jotain Lidlin täytekeksejä, jotka siis alkuperäisen ohjeen mukaan menisivät noiden Rease's-juttujen päälle. Minä päätin tehdä vain yksikerroksisen jutun, mutta siis ensi kerralla täytyy mennä all in. 

Päälle tulisi tietysti kunnon suklainen brownietaikina, eikä mitään kaakaojauheversioita, kuten minä tein, joten seuraaviin bileisiin täytyy kyllä tehdä tästä upgreidattu versio.

Mutta siis keksejä kahdessa muodossa, maapähkinävoi-suklaakuppeja sekä browniekerros. Oi nam. Näitähän täytyy ruveta tekemään! Näissä on myös se ihana puoli, että näitä voi syödä suoraan pakkasesta sen kummempia sulattelematta. Ovathan ne vähän kovia, mutta kyllä niihin hammas pystyy. Eivät muuten jääkylminä maistu edes niin makealle, joten niitä pystyy syömään enemmän. (En sitten tiedä, onko se välttämättä hyvä asia...)

Parasta näissä on ehdottomasti tuo Peanut Butter Cup -osio keksipohjan päällä. Ensi kerralla siis täytyy ehdottomasti tehdä suklainen brownietaikina, johon voisi laittaa niitä pähkinöitä. Ja itse asiassa noiden Peanut Butter Cupsien tilalla voisi käyttää suklaapatukoiden paloja. Siellä Behnford'sissa on kokoelma erilaisia ja erikoisia suklaapatukoita, joten niitä voisi hyödyntää ensi kerralla. Samoin kuin M&M:ejä tuohon keksipohjaan. Aah, koskas pääsisi taas tekemään näitä? Tai itse asiassa tiedänkin jo, koska näiden 2.0-version teen! Toivottavasti siihen menee enintään kaksi ja puoli viikkoa...

Keksipohja täältä. 

Kaakaobrowniesohje täältä. 

Inspiraatio koko hommaan täältä.

Talonrakennuspuuhissa: piparkakkutalo

Hyvää joulunodotusta! Minun kotonani on nyt jo noin viikon ajan tuoksunut piparkakku, kiitos kahvinkeittimen päällä viime viikolla keskiviikosta sunnuntaihin asti seissyt piparkakkutalo. Ah, tuo lapsuuden ihana jouluntuoksuinen rakennelma... Kun olin pieni ja vielä perhepäivähoidossa teki hoitaja jokaiselle lapselle piparkakkutalot jouluksi. Tai siis me lapset saimme koristella talot mieleiseksemme ja hän sitten huolehti palasten kiinnittämisestä. Minun piparkakkutatalon osani olivat aina niin täynnä sokerikuorrutetta ja karkkia, kuin mahdollista, sillä pelkkä piparihan ei maistu miltään. ;) Noh, onneksi ajat ovat tuosta muuttuneet. Myöhempinä vuosina, siis noin yläasteella-lukiossa, minä ja hyvä ystäväni kutsuttiin vielä parina jouluna perhepäivähoitajan luokse koristelemaan omat piparkakkutalomme.

Puhetta on ollut jo monta vuotta, mutta tänä vuonna päätin näin lomalla rohkaistua ja rakentaa ihka ensimmäisen oman piparkakkutaloni! Tekisin sen vielä tuolle em. ystävälleni ja hänen poikaystävälleen joululahjaksi. Siitä myös tuo pyörä tuossa talon kulmalla... :)

Otin mallia Sunnuntai-leivontatuotteiden nettisivuilta Piparitalo ja valitsin sieltä perinteisen mummonmökin. Muitakin koristelumahdollisuuksia on taitojen mukaan, kuten linnoja, vaikeampia taloja ja oikein karavaanikin, mutta päätin nyt sitten aloittaa ihan perinteisesti. Ei sovi heti lähteä sen vaikeimman kautta, vaikka varmasti sekin olisi onnistunut, öhöm...

Ohjeet ovat simppelit ja kaavat on tulostettavissa ja leikattavissa. En jaksanut kokeilla tulostimeni toimivuutta, joten piirsin kaavat läpi läppäriltä. Ohjeen mukaan pitää ostaa 1,5 kg piparkakkutaikinaa, mutta koska tein hiukan ohjetta pienemmän mökin, niin minulla taikinaa jäi joku 500 g ylimääräistä. Mutta riitti sitten muihin pipareihin, ja oikeankokoiseen mökkiin varmaankin siis ihan sopiva määrä.

Ei siis muuta kuin kaulimaan taikinaa ja leikkaamaan osia muottien mukaan. Taloon kuuluu siis kahden pääty- ja kahden sivuseinän lisäksi kaksi kattopalaan, neljä palaa savupiippua, kaksi kuusta, 12 aitapalaa, ovipala sekä tonttu. Lisäsin myös "itseni" mukaan piparihahmossa, siitä hiukan tuonnempana... ;) Vai olisiko kuusiakin ollut vain yksi? Anyway, mielestäni pihan voi ahtaa niin täyteen, kuin vain taikinaa riittää. :) Ja tietysti pitää jättää myös taikinaa n. 30 x 35 cm:n kokoiselle pihalle.

Hih, siinähän minä olenkin! :D Sain äidiltä vuosi-pari sitten pirunmallisen piparimuotin ja nyt muistin sitä kokeilla. Vähän tuo on haastava saada kokonaisena pellille, mutta lopputulos on hieno! ^^ En usko, että kukaan enää nykyään kauhistuu pirupiparista piparimökin takana, joten asiaa tuskin tarvitsee enempää selitellä. ;) Pikku-piru vain haluaa osallistua joulunodotukseen ja on tullut tonttua tapaamaan.

Kun piparitaloa alkaa kokoamaan, kannattaa talo ensin mallata eli siis testata, ovatko talon neljä sivua tarpeeksi suorat niin, että ne saa mahdollisimman hyvin kiinni alustaan sekä toisiinsa ilman, ett välissä on isoja epätasaisuuksista johtuvia aukkoja. (Kuten minun tapauksessani.) Ja ekaa päätyä alustaan sulalla sokerilla liimatessa kannattaa oikeasti pitää siitä kiinni, kunnes sokeri on täysin jäähtynyt ja pääty pysyy pystyssä ettei se lähde kallistumaan, minkä seurauksena on armoton lovi. (Jonka polkupyörä onneksi peittää aika hyvin.).

Kattopalojen liimaaminen on ihan hirveätä. Tai siis sokerin tulee olla TODELLA kuumaa, jotta se ei ehdi jämähtää ennen, kuin saa kattolevyt paikoilleen. Sivelin siis ensin muiden talon osien päät sokerilla ja sitten yritin liittää jo aikaisemmin yhteen liimaamiani kattopaloja yhteen. Vähän on epätasaista, mutta kyllä se lopulta sitten jämähti paikoilleen niin, ettei nyt ainakaan lähtenyt kuljetuksessakaan kävelemään. :D Score!

Minä hoidin koristelut ennen kiinnittämistä ja koska talon eteen tulee niin paljon tavaraa, on ainakin osa päädyistä kannattavaa koristella etukäteen. Tosin kiinnittäessä osa koristeluista voi mennä lyyttyyn ja kattopalkistakin irrota karkkeja, mutta niitä voi sitten jälkeenpäin korjailla ja lisäillä.

Myös sokerikuorrutuksen avulla pystyy liimaamaan osia ihan hyvin, mutta totta kai sula sokeri on sitä parasta tavaraa. Tai siis kaikki muut paitsi talon osat voi liimata sokerikuorrutteella. :D Taloon ei käy mikään muu, kuin sula sokeri. (Joka polttaa tieltään kaiken, jos siihen koskee.) Sula sokeri on kyllä hienoa, kun se jäähtyy niin nopeasti. Siitä saa niitä ihania kuvioitakin. Hmmm....

Olen ihan tyytyväinen ensimmäiseen mökkikokeiluuni. Ok, se on vähän vino yhdestä päädystä eikä katto ole tasassa, mutta eikös ne mummonmökit aina ole vähän kallellaan ja tuulen tuivertamia? (Ja ovetkin on vähän vinossa. ;) Pari aitaa pääsi kaatumaan, kun kuljetin mökin kavereilleni, mutta pistin sen Antti-tuiskun (heh, heh!) syyksi. ;)

Kyllä tästä pitää nyt tehdä jokavuotinen perinne! Itselle voisi tehdä ihan miniminimökin, koska siitä tulee niin ihana jouluntuoksu, kun sen jättää pöydälle. Ah! Ensi vuonna sitten jotain uutta, kenties se talo, johon tulee kuisti ja kattoikkunat...

Vielä loppuun kuvia pellillisestä pirupipareita. Yhdeltä jäi atrain ja käsi pellille. :( En jaksanu koristella näitä, mutta näistä kyllä tuli hienoja. :D Pirupipareita jouluksi, ehkä vähän mauttomuuden rajoilla... Eikun mitä, ei todellakaan! Nämä maistuvat ihan hyviltä. (Raisio osaa hommansa.) Katsotaan, josko innostun vielä tekemään oman piparitaikinan...

25-vuotissynttärien kuusikerroksinen kakkuöveri

Mammuttimainen synttärikakku

Täytin 25 vuotta parisen viikkoa sitten ja synttäripäivä osui kerrankin lauantaille! 25 vuotta lasissa ja vielä lauantaina! Jos se ei ole merkki bileiden pitämisestä, niin ei sitten mikään. :D Joten totta kai piti kotibileet järjestää. (Olisin kyllä pitänyt bileet vaikka juhlapäivä olisi ollut joku muu...) Kakkukin oli jo mietittynä hyvissä ajoin, samoin muut tarjottavat. Näistä bileistä tulisi ikimuistettavat, ainakin synttärikakun muodossa! Neljää eri kerrosmakua ja yhteensä siis kuusi erillista kerrosta. Holy hell, mutta kerranhan sitä vain täytetään 25. (Ja se onkin ikä, jota täytän seuraavat viisi vuotta kolmekympiisiin asti, eikös? ;) 

Tarkoitus oli ensin siis juhlia meillä skumpan, boolin ja muiden juomien sekä ruuan voimin ja n. yhdentoista aikoihin siirtyä baariin. Ykkösvaihtoehtona oli uudehko ja minulle vielä korkkaamaton Aussi Club Vilhonkadulla. Mahdollisen jonottamisen vuoksi olin suunnitellut, että kaikki ottavat juomaa mukaan ja voimme näin jatkaa jutustelua hyvässä hengessä myös jonossa! Suuria suunnitelmia, kuinkas sitten kävikään... 

Kävin läheisessä Alkossa ja ihmeekseni näin hyllyllä yhden pullon Skandinavian Hunks -tanssiryhmän kuplaviiniä. "WTF? Tuota pitää kokeilla!" Harmittaa, etten otttanut ylös, mitä pullon takaetiketissä luki, mutta se oli erittäin "cheesiä" ja kornia. Brrr.... Kuten myös koko juoma, huh! Se oli niin pahaa (eli todella kuivaa eikä minkään makuista), että lantrasin sitä (paljon paremman makuisella) boolilla. (Booliin tuli muuten limen makuista Finlandia vodkaa, light-Spriteä sekä... äh, sitä light-Jaffaa, joka on vihreän väristä :D Joop... ) Ei pitäisi mennä näihin brändättyihin juomiin. Tekisi mieleni ostaa Jokerit-viiniä, mutta ilman kaverien kommentteja, että viini ei mitään erityisen  hyvää ole, olisin sen kyllä arvannut. Lähinnä kiinnostaisi sellainen pullo hyllylle, kun kerran ollaan kannustusjoukoissa. :D Noh, ei voi Jokerien (puna)viinikään pahempaa, kuin HIFK-punkku! :S Mielummin juon vaikka tuota Hunks-kuraa. ;) 

Ei ole muuten mikään hyvä myyntipointti tuo Hunksien "Party Wine", koska en ole koskaan poikien esitystä nähnyt muuten kuin pätkinä TV:stä ja jos kerran saavat aikaiseksi moista kuraa ja vielä myyvät sitä omilla naamoillaan, niin en edes halua nähdä koko show'ta. :D No ei, olen tullut siihen johtopäätökseen, etten ole heidän kohderyhmäänsä, vaikka nuori nainen olenkin. Jos haluan katsella tanssivia miehiä (ja niin haluankin), niin menen sitten balettiin, tai vielä parempaa, katsomaan Rock The Ballet'ta. Ensi keväänä se taas tulee Helsinkiin, joten pakkohan sitä on mennä taas katsomaan upeita miestanssijoita rokkaamassa mm. U2:n, Maroon 5:n ja Aerosmithin (!!!) tahtiin. 

Kerrosleipä

No niin, yritetäänpän pysyä aiheessa. Oho, olipas tuo leipä vinossa. :D Onneksi pysyi pystyssä. Kerrokset olivat selvästi teema synttäreilläni, mutta onneksi sää ei vaatinut  vierailta vielä mitään ihmeellistä kerrospukeutumista, heh heh. Olin joskus kauan aikaa sitten jostain bonganut ohjeen, jossa kokonainen hiivaleipä oli siivutettu leveyssuuntaansa ja sitten täytetty kaikenlaisella. Minä valitsin jonkinlaisen Fazerin sekaleivän, jonka siis leikkasin varovasti viiteen osaan. Koska odotin kahta kasvissyöjää, täytin 1/4 leivästä savujuustolla ja yrttituorejuustolla ja loput graavilohiviipaleilla ja savulohituorejuustolla. Hiton hyvää. Kannattaa tehdä päivää ennen juhlia, jotta leipä ehtii makustua ja pehmentyä jääkaapissa. Leivän päälle voi myös laittaa painon, jotta leikkaaminen on entistä helpompaa. Koko leipä meni, joten tästä saattaa tulla toinen suolainen tarjottava -bravuurini sen paahtovihannespannukakun lisäksi.

Kakku ennen kuorruttamista

Ja nyt siihen kakkuun! Kuten kuvasta näkyy, se oli MASSIIVINEN ja sitä on edelleen iskän pakkasessa melkein kolme viikkoa juhlien jälkeen. :D Riittoisaa se ainakin, jos ei muuta. Löysin ohjeen Pinterestiä selaillessani Fat Girl Trapped in a Skinny Body -blogista. Bloggaaja oli tehnyt kakun juhlistaakseen 7-vuotishääpäiväänsä, joten siitä siis seitsemän eri kerrosta. Minä jätin murskatuista kekseistä tehdyn kerroksen pois, mutta muuten tein kakkuun kaksi juustokakkukerrosta, kaksi brownies-kerrosta, kaksi keksitaikinakerrosta ja vielä vaahtokarkkikuorrutteen, jota laitettiin kerrosten väliin. Plus suklaakuorrutteen, jota myös laitettiin kakun sisään. Ei siitä sitten sen enempää. o_O

Kaikkien osien ohjeet plus tietysti koko valmistusprosessi löytyy tuosta linkistä, joten en nyt ala niitä sen enempää erittelemään tässä. Sen verran poikkesin ohjeesta, etten käyttänyt murskattua suklaata keksitaikinaan vaan toffeenmakuisia paloja Behnfords-liikkeestä (nimellä Butterscotch chips, ovatko sitten jonkilaisia toffeehippuja). Niiden ansiosta keksitaikina on vielä tavallistakin makeampaa, joten jos ei aikaisemmin olisi sukat pyörineet jaloissa, niin nyt kyllä. Jos tätä siis innostuu tekemään, niin kannattaa pysyä ihan vain todella tummassa suklaassa, niin tulee edes vähän vähemmän äklöä. :D Joku 80 % tumma suklaa voisi olla aika hyvä.... Ja ehkä ensi kerralla juustokakkuunkin voisi kokeilla käyttää vähemmän sokeria, koska jos juustokakut olisivat happamempia, ne varmasti tasapainottaisivat muuten todellista sugar over killiä. 

Osat siis paistetaan kahdessa samankokoisessa irtopohjavuoassa. Vuoat kannattaa voidella hyvin ja käyttää leivinpaperia, jotta osat saa hajottamatta irti. Erityisesti keksipohjien kanssa leivinpaperi helpottaa huomattavasti, vaikka tietysti kokonaisuuden kannalta ei ole väliä, jos osat ovat kuorrutteen sisällä palapelinä. Tähän menee muutama päivä, kun browniet tekee yhtenä päivänä, juustokakut toisena, keksipohjat kolmantena ja neljäntenä sitten vaahtokarkki- ja suklaakuorrutteet sekä koko homman kokoaminen. Tarjoaminen sitten viidentenä päivänä. Ei heikkokuntoisille.

Hääpi böörhdei tuu miii, hääpi böörhdei tuu miii...

Koristelin vielä koko komeuden valko-, maito- ja tummasuklaakuorrutetuilla cashew-pähkinöillä. Kakku painoi varmaan viisi kiloa ja pelkäsin, ettei jääkaapin hylly kestä, muttei se oikeastaan edes mennyt notkolle. :D Kauhistelin luomustani varmaan samalla tavalla, kuin Frankesteinin hirviön rakentanut professori hirviön näytettyä todellisen luonteensa: "Mitä olen mennyt tekemään?" Itseäkin alkoi pelottaa. :D

Kavereita tuli vähän päälle kymmenen eivätkä kaikki maistaneet kakkua, mutta silti sitä meni puolet! Hyvää työtä! ^^ Se on TUHTIA, herranjestas, kakusta riittää n. 35 hengelle, koska kakkua on pakko ottaa niin ohut siivu, kuin vain leikkaamalla saa. Enempää ei pysty. Täytyy olla perso makealle, että tätä syö. Jos makeat jutut ei oikein kolahda, ei edes kannata kokeilla. :D Tämä vaatii vähän harjoitusta. ;)

Mutta olihan se hyvää! Loppupuoliskon vein seuraavana päivänä iskän ja äidin ihmeteltäväksi isänpäivien kakuksi. Kierrätystä! :D Iskä sai jätteet, mutta tuskin pisti pahakseen. Ja edelleen siis kakkua on siellä hänen pakkasessaan. Tuo muuten menee helpommin alas jäisenä, koska se ei maistu niin äkkimakealta suoraan pakkasesta ja on vielä aika hyvin leikattavissakin, koska ei mene umpijäähän. Tuskin tulen tätä enää uudestaan tekemään, koska se on niin overkill. Ja koska seuraavat synttärit ova vähäpätöisempiä vuosilukuja, niin säästän paukut sitten kolmikymppisilleni. Niiden kakku onkin jo vähän suunnitteilla...

Entäs miten ilta sitten päättyi? Noh, päättyi toiveideni mukaan, eli emme lähteneetkään baariin vaan vieraat lähtivät sitten yksi toisensa jälkeen. :D Hih, olen kait tulossa vanhaksi, mutta useimmiten on vaan kivempaa jäädä kotiin ja jutella siellä, koska a) ei tartte huutaa b) juomat maksaa vähemmän c) ei tartte miettiä päätään puhki, että minne sitä  nyt menis (koska Hesan tanssipaikkatarjonta on mielestäni aika huonoa). Kyllä sitä aina joskus on kiva mennä, kun sellainen fiilis iskee, mutta vähemmän nykyään. 

Parhaat synttärit, jotka olen koskaan viettänyt! Lähes kaikki tärkeimmät ihmiset, hyvää ruokaa ja juomaa (miinus se hiton Hunks-litku :D ) ja...muutenkin hyvä meno. Saivatpahan vieraat taas nauraa emännän kustannuksella, mutta ihan hyvässä hengessä. ;) Ensi vuonna onkin sitten vähän erilaisempi teema, kun yhdistämme kaverini kanssa synttärimme ja juhlimmekin 55:ia. 

Rodolfo (+ karviaismarjahillokauratäytekeksit)

Iskä huitelee kesät ja pitkälle myös syksyt mökillä (ja lähettelee mulle kuvia saamistaan kahden kilon siioista ja 25 kappaleen ahven-saaliista), joten sitten kun herra taas välillä suuntaa tänne etelään, niin on aina hyvä tavata. Viime kuun lopussa iskä ehdotti, että jos mentäisiin ulos syömään ja mullehan se kävi vallan mainiosti. Ravintolaruokailua, ou jee. 

Päiväksi sovittiin lauantai 29.9. ja iskä lupasi hoitaa pöytävarauksen. Koko lauantain aamun aikataulut meni vähän uusiksi, kun vihdoin sain itseni lähtökuntoon balettia varten niin muistin, että mun pyörähän on edelleen siellä duunipaikan pihassa Espoossa enkä enää kävellen ehdi balettiin (enkä tod. aio mennä julkisilla!). Onneksi baletin voi aina korvata, joten eikun lenkkarit jalkaan ja kohti Espoota. Kävelin sitten kahdeksan kilsaa työpaikalla, nappasin pyörän ja pyöräilin keskustaan salille. Siitä sitten ehdin kotiin vähän yli yksi ja aloin miettiä, että mitäs sitä eilen oltiinkaan sovittu että missäs nähdään. Luulin olevani keskustaan menossa kahdeksi, mutta onneksi tsekkasin vielä viestiketjua eiliselta, jossa olimme sopineet iskän tulevan hakemaan minua vähän vaille kaksi. :D 

Olin lisäksi ymmärtänyt väärin, että minne olimme menossa, joten jos en olisi tarkastanut viestiä olisin vielä ollut matkalla täysin väärään suuntaan. Oikea suunta oli Kruununhaan pieni italialainen Rodolfo, jossa olen käynyt iskän ja äidin kanssa ainakin kahdesti aikaisemmin enkä enää edes muista, että mistä saimme idean mennä sinne alunperin. Joka tapauksessa ravintola on todettu hyväksi (iskä siellä on käynyt vielä useamminkin) sekä ruuan että palvelun osalta enkä viime käynnillä edes vielä ollut bloggaaja, joten valinta oli mitä mainioin.

Ravintola mainostaa olevansa Helsingin vanhin italialainen ravintola. Sisustus on tunnelmallinen eli vähän hämyisä keskellä kirkasta päivääkin (iltasella oikein oiva esim. romanttisille kohtaamisille). Ravintolalla on aina päivittäin vaihtuva "Tänään suosittelemme" -lista, lounaslista, suositusmenuita ryhmille sekä tietysti à la carte. Löytyy antipasti  kuten alkupalalautanen, paahdettuja leipiä valkosipulin ja tomaattisalsan kera, vihersalaattia parmesanjuustolla sekä tietysti myös tomaatti-puhvelinmaitomozzarellasalaattia. (Tietysti puhvelinmaidosta tehtyä eli sitä aitoa mozzarellaa; ei mitään lehmänmaidosta tehtyjä juustoja aidossa italialaisessa. :) )

Zuppa alla pomodoro 8,50 € (tuoretomaattikeittoa ja parmesanvaahtoa)

Päätettiin mennä vähän pidemmän kaavan mukaan eli ottaa alkupalat. Minä valitsin tuoretomaattikeittoa ja parmesanvaahtoa, joka oli ihana täyteläistä ja tomaattista. Parmesanvaahto oli kylmää, mikä vähän ihmetytti, mutta toisaalta se toimi hyvänä keiton jäähdyttäjänä viilentämättä keittoa kuitenkaan liikaa. (Minä tykkään kaikesta kuumasta POLTTAVAN kuumana, joten hitusen kuumempaa olisi saanut tietysti olla.) Nuo isot persiljanoksat olivat myös tarpeettomat; miksi ei pelkkiä lehtiä?

Iskä valitsi etanat, jotka saa valinnan mukaan myös gorgonzola-juustolla valkosipulivoin sijaan. Maistoin juustosoosia ja ah, olipas hyvää! Yleensä gorgonzola on makuuni liian vahvaa, mutta etanoiden soosina juuston vahvaa makua oli saatu hillittyä. Mmm...

Insalata di pollo e chevre (senza pollo) 17 € (kana-vuohenjuustosalaatti, hedelmiä, paahdettuja pähkinöitä ja hunajavinegretteä, arinaleipää; ilman kanaa tosin)

Kunnon italialaiseen tapaan alkupalojen jälkeen listalta löytyy valikoima erilaisia pastoja joiden jälkeen tulevat pääruuat. On kasvisrisottoa, broileria vuohenjuustolla, paistettua siikaa ja scampeja (iskän valinta), vasikkaa sekä härkää. Ja kana-vuohejuustosalaatti, jonka muistin viimeksi Rodolfossa käydessäni tilanneeni. Tosin ilman kanaa, kuten tälläkin kertaa. Menee hyvin ihan hyvin ilman siipiveikkojakin. Paistettua vuohenjuustoa, hedelmiä, pähkinöitä (cashew-)... Nams! Iskäkin nautti kalasta ja scampeistaan, vaikka ehkä scampeja olisi voinut olla vaikka kolme kahden sijaan? Mutta ne nyt ovat nyanseja.

Otin myös valkkaria ruuan kanssa enkä nyt tietenkään muista, että mitä se oli. Olisiko ollut italialaista Paqua Pinot Grigio 2011:ta? Joka tapauksessa se oli hyvää. Jälkkäriä emme enää jaksaneet (löytyy mm. erilaisia jäätelöitä, pannacottaa ja tietysti tiramisua), mutta otimme cappuccinot. Niissä menikin jokunen aika, joten laskua tuodessa tarjoilija ilmoitti niiden menevän talon pikkiin, sillä hän oli jäänyt kiinni kabinettiin (ei sentään kirjaimellisesti :D ) ja siksi kahvien tulossa kesti. Loistava palvelu!

Tämän lounaan jälkeen jaksoi hyvin heilua matsissa (voitto kotiin!) ja sieltä suunnata sitten kaverien synttärien kautta kaveripariskunnan tupareihin. Jiihaa. Olisi ollut vielä yhden tuparit Järvenpäässä, mutta sinne en kyllä olisi enää millään ehtinyt. Olipahan mukavan vauhdikas lauantai! Seuraava päivä menikin sitten vähän rauhallisemmissa tunnelmissa, sillä vaikka en voinut yhtään huonosti enkä mitään, niin en saanut itseäni sängystä ylös kun vasta illalla puoli seitsemältä. Noh, pistetään univelkojen piikkiin. :D

Ravintola Rodolfo

Kirkkokatu 5, Helsinki

(09) 625 024

Ma-To 10.30-23.00

Pe 10.20-24.00

La 13.00-24.00

Kinuski-kaurakeksit karviaishillotäytteellä

Isken nämä itsekehittelemäni kaurakeksit tähän postin loppuun, koska en jaksa tehdä niille omaa postausta. Lokakuun ekana keskiviikkona menin Korsoon, koska edellisenä yönä iskä oli hakenut tätini ja hänen miesystävänsä lentokentältä ja seuraavana päivänä koko porukka olisi lähdössä kohti Savoa. Menin siis heitä tapaamaan ja päätin kehitellä jonkinlaista leivontajuttua sinnekin. Ostin kaksi purkkia kinuskikastiketta vaikka tarvitsin duunipaikan iltamaan tehtyyn kakkuun vain yhden, joten ajattelin, että hyötykäytetään sen. N. 2 desiä vehnäjauhoja, n. desi kaurahiutaleita, leivinjauhetta, vähän suolaa sekä 2 dl kinuskikastiketta. (Minulla taisi olla kaikki rasvat loppu, joten näistä taisi tulla ihan tyystin rasvattomia.) Sitten vaan n. 10 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Jäähdyttyä kahden keksi väliin hilloa (minä käytin karviasmarjahilloa) sekä mansikanmakuista (hirveätä esanssimoskaa kylläkin) sokerikuorrutetta. Yllättävän hyviä. 

On muuten kiva huomata, että osaa leipomisperusteet jo sen verran hyvin, että pystyy suurinpiirtein kehittämään jotain ihan puskista. Sokerikakkua en ehkä lähitisi tekemään ihan tosta noin vaan, koska en suoralta kädeltä muista niitä ainesosien suhteita. :D Vai oliko se aina että kuppi (2,5 dl) jauhoja, voita, sokeria ja kaksi munaa? Hmm...

Suklaa-keksijuustokakku suomenruotsalaisiin rapujuhliin

Sain kutsun suomenruotsalaisiin (tai no, ainakin suomenruotsalaisen järkkäämiin ja noin 98 % suomenruotsalaisella osallistujajoukolla pidettäviin) rapujuhliin, jotka pidetiin viime lauantaina. Saatuani kutsun soitin iskälle, että saiskos tulla hakemaan vähän rapuja. Iskä kun päätti kuutisen vuotta sitten Tuurin reissulla ihan kokeeksi ostaa rapumertoja ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt joka kesä heinäkuun 20. päivä heitetään merrat veteen, josta ne sitten noukitaan kauden päättyessä lokakuun puolella. Ja mökkijärvestä nousee huom. ISOJA rapuja. Jos olette joskus ravintolassa tilanneet niitä ns. "normaalikokoisia" (kuten tuo tuossa oikealla), niin kuvaa katsoessa huomaatte eron... Noh, iskällä on tietty mahdollisuus heittää liian pienet sintit takaisin kasvamaan/laittaa ne kasvamaan meidän rantaan, joten ehkei tässä nyt kannata liikaa leveillä. Mutta kun laitoin omat saksiniekkani pöytään muiden kanssa, niin kyllä siinä kirposi ihasteleva kommentti jos toinenkin ja taisi siinä pari tilaustakin iskä ensi vuodelle saada. :D 

Ainoa "huono asia" tässä on se, että minusta on nyt tullut niin snobi näiden rapujen suhteen, etten edes viitsisi lähteä kuorimaan tuollaisia sinttejä, kun siinä menee ikä ja terveys. ;)

Suklaakeksi-juustokakku

Saatuani kutsun rupesin myös heti suunnittelemaan, että mitäs rapujuhliin leipoisin. Olenkin aika hyvin kerännyt Pinterestiin Must bake -listausta eli listaa leivonnaisista, jotka tulee jossain vaiheessa leipoa. On minulla vino pino reseptejä myös kotikoneella, mutta Pinterestissä ne ovat paremmassa muodossa kun samalla näkee kuvat. Ehkä tässä joku krap...ööh, siis sateinen sunnuntai kun ei jaksa gradua vääntää voisin linkilliset reseptit käydä laittamassa tuonne Pinterestiin, niin ovatpahan kuvien kera tallessa. Ja onhan se kivaa sitten nähdä, kun lista aina lyhenee. ;) Pinterestistä on myös kätevä etsiä reseptejä, ah tätä sosiaalisen median aikakauden ihanuutta!

Joka tapauksessa löysin siis myös oheisen reseptin Pinterestistä. Kriteerinä oli, että mahdollisimman hieno, koska pitihän kakun nyt näyttää hienolta, kun kerran oli näin hienot bileetkin tulossa. (Ja olihan ne! Oikein rapuaiheiset servetit sekä ruokaliinat ja ruokalaput. :D ) Pohjalle perinteikäs keksimurskapohja (Pirkan cappuccino-suklaatäytekeksejä), sitten juustokakkumassaa, sitten murskattuja  keksejä, loput juustokakkumassasta, koko komeus uuniin, sitten vielä hapankerma-sokeriseos päälle ja muutama minuutti uunissa, sitten jäähdytys ja päälle sulatetusta suklaasta ja kermasta tehty kuorrute. Ja koska kermaa jäi yli, niin päälle vielä omatekoinen kinuskikuorrute. (Joka ei vielä näy yläkuvassa.) 

Sain kavereilta kyydin, koska juhlapaikka sijaitsi jossain Sipoon korv...ööh, korpimetsässä. Paikka huokui sellaista vuosikymmenten vanhaa patinaa sisustuksesta lähtien. Koko paikka oikein tuoksui vanhalta ja siis hyvällä tavalla. Meitä oli paikalla noin kymmenkunta ja meno oli loppuillasta oikein riehakastakin. Musasta taisi tulla jossain vaiheessa vähän kiistaa ja eiköhän siinä onnistuttu vähän väittelemään Applen ja Microsoftin ominaisuuksistakin... Perussettiä. :D

Kakkua tosin harmittavasti jäi melkein puolet ja aamulla loput sitten tervehti iloisesti pöydältä. Great. Bileiden järjestäjäkin takelteli palansa kanssa (kuva ohessa) ja sanoi, ettei yleensä syö makeita herkkuja. Mun kakut kun ei yleensä ole heikkohermoisille. Hmmm. Täytyy ehkä välillä vähän rajoittaa. :D Ei ole tarkoitus heittää kamaa hukkaan. Tai ainakin täytyy opetella laittamaan väliin jotain raikasta eikä pelkkää suklaata ja kermaa. Mutta hyvää se oli joka tapauksessa! Vähän säälitti heittää se pois aamulla, mutta siihen aikaan en tod. halunnut alkaa kakkua syömään ja varsinkaan sellaista, joka oli seissyt koko yön pöydällä. :D

Olen vähän laiska, joten vain linkkaan ohjeeseen. Wihii! Kyllä kerran kesässä pitää rapujuhlat järkätä, tai no, ainakin kerran syksyssä. Olen itse asiassa huomenna keskiviikkona menossa iskän luo yhden kaverin kanssa rapuiltamaan. :) Rapurallaa senkuin jatkuu vaan. (Ja jatkuu, koska iskällä on vielä 2-3 kertaan niitä rapuja pakkasessa.) Ja sinnekin olen totta kai jotakin leiponut, mutta se onkin sitten eri juttu.

Tai toivottavasti on, koska kännykkäni on taas korjaamolla enkä löydä kameraani mistään, joten jos en muista pyytää kaveria ottamaan kännykällään kuvan leivonnaisesta huomenna, niin se on sitten siinä. :( En nyt rupea avautumaan luuristä enää tässä postissa, vaan jääköön ensi kertaan.

Maapähkinävoikeksit mökkireissulle (postaus sopii myös muna-allergikoille!)

Maapähkinävoikeksit

Olin tässä parisen viikkoa sitten mökkeilemässä Tammisaaressa cheer-jengin kanssa. Tarkoitus oli syödä, juoda ja pitää hauskaa hyvässä seurassa. Mission: successfully completed. :D Jengiläisen perheellä on hulppea mökkipaikka meren rannalla Tammisaaren...öh, jossain saaristossa (matkaan kuului myös lauttamatka) ja pihapiiriin kuului itse mökki, kaksi muuta pienempää mökkiä ja sauna. Mahtavan aurinkoinen sää, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa! Emäntä oli ostanut yhteisellä budjetilla todella mahtavat safkat! Avokadoja, kvinoaa, fetaa, aamiaistarvikkeiksi jopa mustikoita ja soijajogurttia! 

Jokaisen toivottiin tuovan jotakin yhteiseen ruokapöytään ja minä tietenkin tein jotain makeaa. Lähtöä edeltävänä perjantaina oli kyllä sen verran huono fiilis tietystä palautteesta johtuen, ettei tod. ollut mitään fiilistä leipoa yhtään mitään. Prkl... Mutta koska nyt tulin luvanneeksi enkä nyt petä lupauksiani leipomisen suhteen ellen joudun ihan totaalisen vuoteenomaksi, niin totta kai käärin hihani ja ryhdyin hommiin. En ollut jaksanut edes miettiä, että mitä oikein taiteilisin, joten päätin asian vasta kaupassa. Maapähkinävoita. No, otetaan sitä. Ikävä vain, että munat unohtui ottamatta, oops! Onneksi maailmaan kuitenkin mahtuu paljon munattomia ohjeita (heh, heh), joten totta kai kaikkien meidän paras ystävä, BFF, eli Google tietää!

Minä en kyllä nyt tiedä aivan 100 % varmasti, että seuraava ohje oli juuri SE ohje, jota käytin noihin kekseihin, muttei sillä ehkä ole niin väliä, koska googlaamalla eggless peanut butter cookies löytyy monenlaisia keksiohjeita, kun himo iskee eikä jostain syystä halua vain syödä maapähkinävoita purkista vaan tahtoo lisätä sen joukkoon myös rasvaa, sokeria ja jauhoja. Ja on unohtanut munat kauppaan.

NOTE: käytin tähän taas sitä Ameno-merkkistä maapähkinävoitahnaa, joka on niin oudon makuista, ettei sitä voi syödä pelkästään kuin ehkä yhden ruokalusikallisen ja heti alkaa ällöttää. Enkä ole ainoa! Yksi kaverini kertoi aivan samaa. Amenossa ei ole säilöntäaineita eikä sitä ole makeutettu millään, joten se on sinänsä kaikken terveellisin ja luonnollisin valinta, paitsi nyt tietysti luomu-versio. Ehkä pitäisi kokeilla sitä? (Ja todeta, että terveellinen ei edelleenkään ole aina niin hyvää, kuin epäterveellinen?) Mutta koska koskaan leivonnaiseni eivät ole jääneet syömättä tuon maapähkinävoibrändin takia, niin kenties jatkan valitsemallani tiellä. Eipähän tule itse syötyä, jos purkin perälle jää jotain :D

Munattomat maapähkinävoikeksit (disclaimer: maun perusteella on näissä "munaa" kuitenkin :D )

Ohje: Allrecipes.com

2,5 dl margariinia/voita pehmeänä

2,5 dl maapähkinävoita

2,5 dl hienoa sokeria

2,5 dl ruskeaa sokeria

1,25 dl "buttermilkiä" (tämän suomalainen vastine taitaisi olla piimä eli tyyliin hapan maito. Buttermilk on helppo itsekin valmistaa eli lisäämällä hiukan päälle kahteen desiin maitoa yksi ruokalusikallinen joko viinietikkaa tai sitruunamehua; jota minulla varmaan oli tuollakin kertaa jääkaapissa...)

1 tl leivinjauhetta

6,25 dl vehnäjauhoja

1,5 tl soodaa

½ tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Sekoita viisi ekaa ainetta keskenään tasaiseksi tahnaksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää maapähkinävoitahnaan. Sekoita tasaiseksi. Ota kahdella lusikalla taikinaa ja asettele se nokareiksi leivinpaperoiduille pelleille. (Keksit eivät oikeastaan paljoa leviä uunissa; nokareeni olivat aika lailla oheisen kuvan valmiiden keksien kokoisia.) Jos haluat, voit tasoittaa pinnan jauhoihin kastetulla haarukalla. Paista 10-12 minuuttia. Jos haluat rapeampia keksejä, lähemmän 12 minuuttia ja jos sitkeämpiä (eli mielestäni parempia!) niin sitten ota keksit aiemmin uunnista. Huomio, että keksit jatkavat paistumistaan myös uunista oton jälkeen.

Sanoinko jo, että näistä tykättiin mökillä? ;) Muutenkin koko reissu oli huippu! Ah, kuinka onkaan mahtavaa olla Jokereiden cheerleader, kun koko jengi on täynnä mahtavia tyyppejä! Tuskin maltan odottaa, että pääse matseihin joraamaan! Ja mitä kaikkea muuta kivaa syksy tuokaan tullessaan...

Rex-kakku Seireenien synttäreille ja infoiltaan

Joskus 70-luvulla (tai ainakin jos muistan kuulleeni oikein se oli silloin) oli suosiossa Rex-kakku. Eikä sinänsä ihme jos oli, sillä kakku on todella yksinkertainen tehdä. Ainoa ainesosa, jota ei välttämättä ihan jokaisen kaapista löydy, on kookosrasva. Minäkin sitten ostin paketillisen sitä ihmeainetta ja edelleen puolikas kykkii jääkaapissa. Onneksi se säilyy hyvin ja sillä voi korvata muun rasvan leivonnassa. Mutta koska kookosrasvasta tulee jääkaapissa kivikovaa (kovempaa kuin oikea voi), niin en ole uskaltanut vielä kokeilla sitä leivonnassa. Jäähtyessään vielä jämäyttää kakut tai jotain...

Tein tämän Seireenien synttäreille/info-iltaan...hmm, joskus lokakuun alussa? Ennen kv-viikkoa se kuitenkin taisi olla. :D Hyvä muistimerkki... Aika addiktoivaa kamaa. Tähän voi käyttää millaisia neliskanttisia keksejä haluaa...tai siis sellaisia neliskulmaisia. Ohjeen mukaan tosin keksejä tulisi 300 grammaa, mutta minä sain varmaan vähän alle puolet siitä käytettyä. Joko vuokani oli liian matala tai keksit liian paksuja. Tai jotain. Joka tapauksessa, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Ja sitäpaitsi käytin silikonista vuokaa, joka tietysti antoi vähän periksi. Not good. Mutta anyhoo, tässä se ohje nyt kuitenkin tulee alkuperäisessä asussaan:

Rex-kakku

Kirjasta: Lademannin uudet keittokirjat, Kakkuja ja torttuja

250 g kookosrasvaa

2 munaa

100 g sokeria

1 rkl vaniljasokeria

50 g kaakaojuomajauhetta (käytin kaakaojauhetta, kannattaa siis tarkkailla makeutta jos sitä käyttää)

4 rkl maitoa

50 g mantelirouhetta

300 g nelikulmaisia keksejä

Sulata kookosrasva miedolla lämmöllä ja vatkaa munat. Lisää munavaahtoon sokeri, kaakaojuomajauhe ja maito. Sekoita joukkoon jäähtynyt rasva sekä mantelirouhe. Vuoraa 28 cm:n pituinen vuoka foliolla tai leivinpaperilla. Kaada vuoan pohjalle kerros kaakaoseosta ja lado sen päälle kerros keksejä. Toista, kunnes aineet on käytetty (kuitenkin niin, että viimeinen kerros on kaakaoseosta). Laita vuoan päälle jokin paino ja laita jääkaappiin väh. 4 tunniksi. Viipaloi ja tarjoile. Säilyy jääkaapissa n. viikon.

Bileet uuden kylppärin kunniaksi

Tarjoiluja

Taloyhtiössäni eli kahdessa rapussa tehtiin putkiremppa, joka alkoi jo syksyllä 2010. Onneksi ehdin sujuvasti alta pois vaihdon ajaksi, mutta onneksi pystyin vuokraamaan asuntoni, koska omaan kämppään remppa iski vasta huhtikuun puolesta välistä toukokuun alkuun. Asustin siis toukokuun loppuun asti iskän luona Korsossa ja oh boy, kylläpä mieleen tulvi muistoja ajalta, kun reissasin aina kouluun junalla Korsosta käsin. :) Onneksi iloa ei kestänyt sen enempää. 

Paahtovihannespannukakku

Ja, kun vihdoin kylppäriremppa oli tehty ja tuloksena on ihana, kahdella suihkuseinällä ja haalean vihreillä kaakeleilla sekä uudella allaskaapilla varustettu kylppäri! Piti olla vain yksi suihkuseinä, mutta koska se ensin kiinnitettiin väärälle seinälle (suojaamaan pyttyä eikä allaskaappia) eikä ylimääräisten laattojen puuttumisen vuoksi tuota seinää voinut enää repiä pois, sain sitten kaksi seinää. :D Eipähän pyttykään kastu. Mutta siis kylppärin kunniaksi piti tietysti pitää bileet! Ja bileethän tarkoittaa: leipomista. :)

Marmorikeksit

Tarjoilut olivat mozzarella-tomaattialkupaloja, rypäleitä, paahtovihannespannukakkua (jota tein myös tupareihini kolme vuotta sitten), marmorikeksejä sekä matcha- eli vihreä tee -jauhe -juustokakkua. Ja tietysti iloisen vihreää boolia. :) Olipahan hauskaa tavata taas isoa joukkoa kavereita pitkästä aikaa ja jutustella niitä näitä. Illan päätteeksi vielä päädyttiin baareihin ja hauskaa oli!

Vihreä tee -juustokakku

Paahtovihannespannukakku on ehkä parasta tarjottavaa, jonka tiedän. Tässä pitäisi keksiä yhteen tulevaan tapahtumaan tarjottavaa ja tekisin tuota, ellei pitäisi kokata n. 30 hengelle. :D No, browniet riittävät sinne. Suolaisen lisäksi tarjoilin myös matcha-juustokakkua, koska se on ihanan vihreän väristä. Ja antaa kivan maun, ei liian vahvan. Ah, juustokakut! Niin tuhteja, mutta mm, niin hyviä! Ohje matcha-juustokakkuun täältä. En saanut aikaan minkäänlaisia kuvioita, sillä tuo tuorejuustomassa oli aivan liian löysää, mutta ei sen niin väliä. Maku ratkaisee. :)

Idean marmorikekseihin sain...no, en nyt muista mistä sen sain, mutta joka tapauksessa halusin tehdä itse keksipohjan tuohon juustokakkuun ja olen aina halunnut kokeilla noita marmorikeksejä. Ne siis tehdään ihan vain pyörittelemällä taikina ennen paistoa tomisokerissa, jolloin uunissa laajentuessaan kekseihin muodostuu oheisia kuvioita. Tosi nättejä. :) Ihan kuin leivontakirjassa!

Tryffelikeksit

Jennifer Donovanin kirja Suklaa-365 vastustamatonta makuelämystä

100 g (1 dl) hienoa sokeria

75 g (1 1/4 dl) vehnäjauhoja, ½ leivinjauhetta, hyppysellinen suolaa

3 rkl kaakaojauhetta

25 g voita kuutioina

1 muna kevyesti vatkattuna

1 tl vaniljaesanssia

tomusokeria sihdattuna koristeluun

Laita sokeri, jauhot, kaakaojauhem suola ja voi tehosekoittimeen ja sekoita n. puoli minuuttia. Lisää munat ja vanilja ja jatka sekoittamista kunnes seoksesta tulee tasainen taikina. Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja pyöritä taikinasta n. saksanpähkinän kokoisia palloja. Pyöritä pallot tomusokerissa ja asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä väliin n. 10 cm, koska taikina leviää paistuessaan. Paista 10-12 minuuttia, kunnes keksit ovat juuri jähmettyneet. Jäähdytä ja koristele tomusokerilla. 

Sekalaista: tuorejuustokeksit, kaakao-hillomuffinit ja maailman helpoimmat tryffelit

TGIT! Ja se siis tarkoittaa Thank Gosh It's Thursday! Minulla on nimittäin perjantaisin töistä vapaata, joten viikonloppu alkaa jo torstaisin. Istun kuitenkin tässä kotosalla tätä kirjoittamassa enkä esim. kuntiksessa hillumassa, sillä olen jo monta päivää kerännyt sellaisia univelkoja, että ne on vaan nyt maksettava pois. Huh! Paljon hommia, joita hoitaa ja treenejä joka ilta ja kuitenkin kohtuullisen aikainen herätys. Mutta huomenna nukun niiin pitkään kuin nukuttaa! Että jaksaa sitten Taiteiden yössä.

Hmm, mitä olinkaan tekemässä? Joo, siis bloggaamassa! :D Noh, nämä tuorejuustokeksti nyt ovat toisintoa niistä monista monista, joita olen tehnyt ylijääneestä tuorejuustosta. Erona vain se, että käytin näihin appelsiinituorejuustoa. Näiden koostumuksesta tuli ihana! Ei yhtään rapeita vaan tosi sitkeitä ja pehmeitä! Mmm! Ja ihan sama ohje kuin viimeksikin eli 1,25 dl tuorejuustoa sekoitetaan saman määrän voita kanssa, ja joukkoon sekoitetaan 2,5 dl sokeria, kunnes seos on ilmavaa. Mukaan vatkataan yksi muna ja 1/4 tl suolaa. 1/4 tl leivinjauhetta sekoitetaan 2,5 desiin jauhoja, jotka sekoitetaan muuhun massaan. Tasaisesta taikinasta otetaan ruokalusikalla nokareita leivinpaperoidulle pellille ja paistetaan 175 asteessa 12-14 minuuttia, kunnes pinta alkaa rusehtaa.

Nyt siirrytään toukokuusta suoraan kesäkuuhun, koska nämä muffinit tein töihin jonkinlaisiksi lomanaloittajiksi. Ah, kesä... Kyseessä on ihan tavalliset kaakomuffinit, joiden keskelle kuitenkin tuli nokare...voi kääk, mitä se hillo nyt oli? Karviais-jotakin. Karviais-luumuhilloa? Hyvin mahdollista. Joka tapauksessa, muffinit sisälsivät pienen yllärin, ja vieläpä maukkaan sellaisen! Ainakin työkaverit tykkäsi ja pääsivät lomille makeasti. :) Muutoin en nyt ollut niin innoissani näistä muffineista, koska jotenkin...blah. Kaakao on aina kaakao eikä se korvaa suklaata, vaikka leivosten voi sitä kautta ajatella olevan vähemmän epäterveellisiä...

Veikkaan, että lähes kaikkiin muffiniohjeisiin voi lisätä keskelle hillonokareen. Ja meillä sitä vadelmahilloa kyllä nyt riittää! Taidanpa tehdä jouluksikin jotain vadelmaista! (Tai ainakin juon sitä likööriä... ;)

Tiedättekö, mitkä ovat maailman helpoimmat tryffelit? Niihin tulee voita, kaurahiutaleita, sokeria ja kaakaojauhetta. (Pahoittelen 70-lukulaista kuvalaatua...) Noista sekoitetaan taikina, joka ei ole liian löysää, liian murenevaa, liian rasvaista, liian sokerista tai liian vahvan kaakaoista. Eli siis oikeasti tosi helppo! Annetaan olla puolisen tuntia jääkaapissa ja pyöritellään palloiksi. Anna olla jääkaapissa tarjoiluun asti eikä pakkasessakaan käyttö varmaankaan hallaa tee. (Heh heh.) 

Tapasin kaveria ja vein näitä sitten hänellekin, mutta muuten vain sain päähäni tehdä tryffeleitä. Näin niiden ohjeen joskus keväämmällä ja tein näitä Korsossakin. Tosi nopeita tehdä ja yleensä aineksia löytyy kaapista. Helppoja juttuja, jos nopeasti pitää saada jotain vieraille. Hei, toimii hyvin mökkiolosuhteissa, jos jääkaappi löytyy mutta uunia ei.

Hmm, tähän voi tietty käyttää myös maapähkinävoita tai Nutellaa tai mitä tahansa pähkinävoita (kookosrasvaa, mmm!) eri makujen aikaansaamiseksi. Tuorejuustokin saattaa käydä. Ensi juustokakun jälkeen teenkin sitten kaurahiutale-tuorejuustotryffeleita. Noms.