Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tasting. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tasting. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Baccuksen samppanjatasting 20.4. ja blogi kolme vuotta!

Kolme vuotta päivälleen! Olen nyt kolmen vuoden ajan pitänyt tätä ruokablogia täällä kywebissä. Aloitin sen ollessani kevään 2008 vaihdossa Montréalissa, jossa sain aivan tajuttoman leipomisvillityksen ja leivoin kuin viimeistä päivää. :D Pidin silloin vaihdon ajan blogia Bloggerissa ja bloggasin leivonnaisiani myös sinne ja siitä sain idean, että kotiin päästyäni perustin blogin tänne. Ja nopeasti on aika mennyt! Olen julkaissut nyt tämä posti mukaan lukien 208 artikkelia (sääli, että toukokuinen 200:s meni huomaamatta ohi!) ja vielä on monta, jotka odottaa julkaisua. Valmistumiseen on enää n. vuosi aikaa, jonka jälkeen sitten siirrän blogiin varmaankin Bloggeriin. Mutta siihen asti jatkan tänne kirjoittelua. Olen myös saanut paljon positiivista palautetta blogista, joten jo senkin takia tätä on mukava tehdä, vaikka joskus vähän motivaatio onkin hukassa ja posteja kasaantuu.. ;)

Alkumaljat

Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa blogin synttäreitä kuin samppanjatasting! Osallistuin juuri ennen kiirastorstaita järjestettyyn Baccuksen samppanjatastingiin. Ensimmäinen kerta, kun osallistuin yhteenkään kerhon tastingiin ja täytyy sanoa, ettei todellakaan jää viimeiseksi! No joo, olihan se aika kosteaa menoa sitten myöhemmin, kun ne kaikki avatut pullot piti juoda loppuun ja oli vielä boolia, ja minulla oli tietenkin vielä aamulla töitä... Mutta siis helou, maistella erilaisia samppanjoita? I'm so in! Tein jonkinlaisia muistiinpanoja kännykkään maisteluista, joten niistä pitäisi saada hivenen osviittaa, mitä kaikkea sitä tulikaan nautittua. Ihan kaikkia en saanut ylös, mutta noin suurinpiirtein kuitenkin.

Rotari Rosé

Alkumaljaksi tarjottiin Rotari roséta. Ikävä kyllä en osaa sanoa tästä samppanjasta mitään, koska en siitä tehnyt muistiinpanoja. Mutta hyvää ja roseemaista se oli, ei voi muuta sanoa... Alko kertoo paremmin: Erittäin kuiva, keskihapokas, metsämansikkainen, kevyen sitruksinen, hennon mineraalinen. Ruokatoimittaja Tuomas Tantun mielestä rosé "on kauniin persikanpunainen ja pirteästi kupliva. Viini on kuiva ja sopivan hapokas. Maussa yhdistyvät vadelman ja punaherukan lempeät aromit. Jälkimaussa on kuitenkin aavistus ruokahalua herättävää pippurisuutta."

Kattaus

Meidät ohjattiin odottelun jälkeen pöytään ja alkupuheiden jälkeen kehiin astui KY-viinienkin takaa löytyvä Juha Berglund. Hän siis omistaa Carsin-viinitilan ja on siis kylteriyden lisäksi Viinilehti Oy:n puheenjohtaja, jokavuotisen Viinistä Viiniin-kirjan kirjoittaja yhdessä Antti Rinta-Huumon kanssa ja mukana kaikenlaisessa viinikeskustelussa -ja tapahtumissa. Ja olipahan muuten melko sekavanoloinen puhuja. Ihan kiinnostavaa sinänsä, mutta juttu rönsyily ja jatkui ja jatkui... Mutta onneksi vihdoin päästiin kunnolla maistelemaan!


I kattaus

Latelen nyt suoraan sen, mitä olen näistä samppanjoista kirjoittanut. Ja siis kaikki faktat, paitsi kommenttini makeudesta, tulivat vetäjältä. Juomat vasemmalta oikealle:

Laurent Perrier: Melko kuiva, kuivempi kuin Rotari rosé, 100 % pinot noir-rypäleistä tehty.
De Saint Gall Brut Rose: Makein näistä neljästä, 50 % pinot noir ja 50 % chardonnay. Pinot noir tuo kovuutta ja pituutta maulle eli siis tässä samppanjassa oli tuhdein maku. Punaisten marjojen ja sitrushedelmien tuoksu oli voimakas.
Tattinger Brut Prestige oli punaisin ja makeampi kuin LP, muttei niin kuin Saint Gall. 40 % pinot'ta, 30 % pinot meunieria, 30 % chardonnayta. Melkoisen hapokas ja paahtoleipämäinen.

Oli jännittävää huomata, miten samppanjat maistuivat ihan erilaisilta, kun niitä joi järjestyksessä. Jokin maistui tooosi kuivalta jonkin makeamman jälkeen ja toisinpäin. On se jännää! :)

Kasvisannos

Kasvisruokailijat saimme eteemme tofulla, nuudeleilla ja vihanneksilla (mm.salaatilla ja kurkulla) täytetyn kevätkääryleen, kurkkumakeja(!!) sekä leipää, jonka päällä oli jonkinlainen makea hilloke. Hyvää! Ja tietenkin samppanjoista sai esiin uusia ulottuvuuksia, kun niitä maisteli ruokien kanssa. En kirjannut mitä, mutta osa ruoista toimi paremmin tiettyjen ruokien kanssa, mikä nyt tietysti pätee kaikkeen viiniin.

                           
II kattaus

Ensimmäisen kattauksen kohdilla oli myös esitelmää samppanjan valmistuksesta ja jossain vaiheessa myös avattiin (ja yritettiin avata) samppanjapulloa kyökkiveitsellä sapelin puuttuessa. Onnistuihan se lopulta, kun oikein pro tuli näyttämään. :) On minulla se videolla, mutten nyt laita sitä tänne vaan jatkan arvioilla, taas vas-oik:

Lanson Rose Label: Tästä minulla ei olekaan muistiinpanoja, pahoittelen! Googlen avulla löytyy kyllä tietoa. :)
Mumm Rosé: Kuivahko, kuivempi kuin edellinen. 60 % pinot noiria, 22 % chardonnayta ja loput pinot meunieria. 
Henriot Rose Millesime Brut: Tämä oli vuosikertaa 2002, chardonneyta 46 ja pinot noiria 54 %:ia.

Jahas, olipas kamalan antoisia kuvauksia. :( Nähtävästi kyllästyin tässä vaiheessa kirjoittamaan tarkempia arvioita. Huoh.

Jälkiruoka

Jälkiruokana me kasvissyöjät saimme sorbettia (olisiko ollut passionhedelmää, koska mukana olis myös sellaisen slaissi) ja mansikkaa. Kuolasin vähän kateellisena muiden suklaisia herkkuja, mutta niissä taisi olla liivatetta.

Kuten todettua, illan myöhemmät merkit olivatkin sitten vähän hämärämpiä, sillä niitä vajaita pulloja ja boolia riitti. Ja vielä salaattibuffet. Samaan aikaan oli myös tutorisitsit, mutta elämässä täytyy joskus tehdä ikäviä valintoja. Ja tällaisten valintojen edessä minä usein valitsen viinin, vielä todennäköisemmin kuohuviini ja aina samppanjan. ;) Seuraavaa tastingia odotellessa.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Riesen & Ritter Sport Cappuccino eli Tax Free -ostoksia

Osallistuin ylioppilaskuntani KY:n KulttuuriValiokunnan eli tutummien KUVAn Kulttuurimatkalle Pietariin tässä viime viikonloppuna ja paluumatkalla piipahdimme Tax Freessä. Halusin päästä eroon viimeisistä ruplista ja siksi ostin pakollisten alkoholien lisäksi muutamia suklaaherkkuja leivontaan ja, no, ihan muuten vaan, kun kerran halvalla sai ja oli pakko jotain ostaa. Kauheaa, pakko ostaa suklaata… ;) Pyrin arvioimaan ne täällä blogissa sitä mukaan kun pystyn raivaamaan ruokavaliostani tilaa niiden nauttimiseen. Älkääkä pyöritelkö silmiänne siellä, tämä on tarkkaa hommaa, kuulkaas.


Heti kun näin pussillisen Rieseneitä hyllyllä, muistin, etten ollut syönyt niitä piiiiitkiin aikoihin ja myös, kuinka paljon niistä pidän. Pussi siis päätyi ostoskoriin viinipullon seuraan. Kyseessä on siis suklaaseen kastettuja toffeepaloja Saksan maalta, valmistajana Storck. Pussin kyljessä on lisäksi ilmoitus, että suklaa on valmistettu Gavoa-kaakaopavuista. Toivottavasti lupaus todella pitää paikkansa, sillä se ainakin osoittaisi Riesenit (suklaan osalta) laatutavaraksi. Kaikki raaka-aineet on kirjoitettu saksaksi, mutta ensimmäiset ainesosat ovat glukoosisiirappi sekä sokeri, joten ihan autenttisen suklaista herkut eivät tietenkään ole. Johtuen karamellista, tietenkin. Onneksi mukana on ainakin kaakaomassaa ja kaakaota, joten pieni suklaasofisti (onkohan tuo oikea sana?) minussa antaa jonkinlaisen hyväksynnän.



Namu tuoksuu hyvälle: tuhti suklaan tuoksu, ei todellakaan maitosuklaata! Myös toffeen tuoksu tunkeutuu läpi. Maku on tuhti ja suklaanhimoon riittää hyvin yksi pala. Suklaakerros on n. 1/3 ja toffeeta 2/3 suklaapalasta, mutta tumma suklaa antaa hyvän vastuksen toffeelle. Pussista ei tule ilmi, kuinka kaakaopitoista suklaa on, mutta tumman puolelle se kallistuu. Maku ei nimittäin todellakaan ole makea, muttei kyllä karvaskaan, kiitos toffeen maun. Kumpikaan maku ei erityisesti nouse hallitsevaan asemaan vaan tuloksena on todella herkullinen kokonaisuus, joka on hyvää ihan sellaisenaan. Ei kenties sovellu ihan maitosuklaafaneille, mutta meille pimeän puolen edustajille ja sinne silloin tällöin eksyville voin suositella.

Ainoa miinus on toffeen into tarttua hampaisiin. Esimerkiksi treffeillä voi aiheuttaa ikäviä tilanteita, kun tekisi mieli alkaa kaivelemaan hampaita kesken kaiken. Erikoista on se, että pussista löytyy yhden karamellin sisältävät kalorit. Yksi namu on 40 kaloria, joten jos joku haluaa olla tarkkana asioista (miksi katsot minua noin?), niin näitä namuja on ainakin helppo sisällyttää päivittäiseen herkkukiintiöön. Tai muuten vain tehdä itsensä vainoharhaiseksi…

Ostin myös lajitelman Ritter Sport-täytesuklaita. Ritter on myös saksalainen merkki, joten tämä post koostuu siis pelkistä saksalaisista suklaaherkuista. Niitä myydään kaupoissa ihanan symmetrisinä neliöinä ja houkuttelevina makuvaihtoehtoina: on jogurttia (ostin muuten sitä ison neliön ja aion arvioida sen heti, kun maistan sitä… uudemman kerran. :D ), tryffeliä, cappuccinoa, pähkinöitä… Tässä pienessä lootassa on kuusi eri täytemakua: mandel split, cappuccino, crocant, caramel crisp, creme cacao ja edelnougat. Jokainen suklaanamu on kääritty eriväriseen paperiin, jonka sivussa vielä lukee erikseen maun nimi. Auttaa löytämään lootasta.


Koska olen kahvifani, halusin maistaa cappucinoa. Sain etsiä sitä tovin muiden makujen joukosta ja ehdin jo pelätä, että oliko se ainoa, mutta uusi pengonta tuotti tulokseksi kaksi lisää, joten oli niitä muitakin! Pieni suklaaneliö tuoksuu makealle maitosuklaalle ja olen haistavinani hieman liköörisen tuoksun. Liekö se kahviaromi? Kyllä, sehän se, sillä maitosuklaa-aromin lisäksi ainoa muu maku suklaassa on jonkinsortin likööri. Tai siltä se ainakin maistuu. Mitään kahviaromia en huomannut, mikä oli tietysti pettymys, sillä kun tuote nimetään ‘cappucinoksi’, niin kait nyt se maku siitä pitäisi löytyä ilman karaistuneita ja hienostuneita makunystyröitä! Huoh…

Muuten suklaan maussa ei ole vikaa, hyvää se on, tosin erittäin makeaa. Maitosuklaakerros on ohut, mutta lisäksi täyte on vielä makeaa! Yksi pala on aivan tarpeeksi meikätytölle; melkein liikaakin. Maitosuklaan puolestapuhujat varmasti pitäisivät siitä enemmän. Huh, tämä kyllä vaatii kahvikupposen. Hmm, taidankin mennä keittämään iltapäiväkahvit. Sen ja näiden suklaiden voimin jaksan käydä imuroimaan.

Tulisella currylla pakkasta vastaan Memphis Hesarissa

Osallistuin ylioppilaskuntani KY:n KulttuuriValiokunnan eli tutummien KUVAn Kulttuurimatkalle Pietariin tässä viime viikonloppuna ja paluumatkalla piipahdimme Tax Freessä. Halusin päästä eroon viimeisistä ruplista ja siksi ostin pakollisten alkoholien lisäksi muutamia suklaaherkkuja leivontaan ja, no, ihan muuten vaan, kun kerran halvalla sai ja oli pakko jotain ostaa. Kauheaa, pakko ostaa suklaata… ;) Pyrin arvioimaan ne täällä blogissa sitä mukaan kun pystyn raivaamaan ruokavaliostani tilaa niiden nauttimiseen. Älkääkä pyöritelkö silmiänne siellä, tämä on tarkkaa hommaa, kuulkaas.


Heti kun näin pussillisen Rieseneitä hyllyllä, muistin, etten ollut syönyt niitä piiiiitkiin aikoihin ja myös, kuinka paljon niistä pidän. Pussi siis päätyi ostoskoriin viinipullon seuraan. Kyseessä on siis suklaaseen kastettuja toffeepaloja Saksan maalta, valmistajana Storck. Pussin kyljessä on lisäksi ilmoitus, että suklaa on valmistettu Gavoa-kaakaopavuista. Toivottavasti lupaus todella pitää paikkansa, sillä se ainakin osoittaisi Riesenit (suklaan osalta) laatutavaraksi. Kaikki raaka-aineet on kirjoitettu saksaksi, mutta ensimmäiset ainesosat ovat glukoosisiirappi sekä sokeri, joten ihan autenttisen suklaista herkut eivät tietenkään ole. Johtuen karamellista, tietenkin. Onneksi mukana on ainakin kaakaomassaa ja kaakaota, joten pieni suklaasofisti (onkohan tuo oikea sana?) minussa antaa jonkinlaisen hyväksynnän.



Namu tuoksuu hyvälle: tuhti suklaan tuoksu, ei todellakaan maitosuklaata! Myös toffeen tuoksu tunkeutuu läpi. Maku on tuhti ja suklaanhimoon riittää hyvin yksi pala. Suklaakerros on n. 1/3 ja toffeeta 2/3 suklaapalasta, mutta tumma suklaa antaa hyvän vastuksen toffeelle. Pussista ei tule ilmi, kuinka kaakaopitoista suklaa on, mutta tumman puolelle se kallistuu. Maku ei nimittäin todellakaan ole makea, muttei kyllä karvaskaan, kiitos toffeen maun. Kumpikaan maku ei erityisesti nouse hallitsevaan asemaan vaan tuloksena on todella herkullinen kokonaisuus, joka on hyvää ihan sellaisenaan. Ei kenties sovellu ihan maitosuklaafaneille, mutta meille pimeän puolen edustajille ja sinne silloin tällöin eksyville voin suositella.

Ainoa miinus on toffeen into tarttua hampaisiin. Esimerkiksi treffeillä voi aiheuttaa ikäviä tilanteita, kun tekisi mieli alkaa kaivelemaan hampaita kesken kaiken. Erikoista on se, että pussista löytyy yhden karamellin sisältävät kalorit. Yksi namu on 40 kaloria, joten jos joku haluaa olla tarkkana asioista (miksi katsot minua noin?), niin näitä namuja on ainakin helppo sisällyttää päivittäiseen herkkukiintiöön. Tai muuten vain tehdä itsensä vainoharhaiseksi…

Ostin myös lajitelman Ritter Sport-täytesuklaita. Ritter on myös saksalainen merkki, joten tämä post koostuu siis pelkistä saksalaisista suklaaherkuista. Niitä myydään kaupoissa ihanan symmetrisinä neliöinä ja houkuttelevina makuvaihtoehtoina: on jogurttia (ostin muuten sitä ison neliön ja aion arvioida sen heti, kun maistan sitä… uudemman kerran. :D ), tryffeliä, cappuccinoa, pähkinöitä… Tässä pienessä lootassa on kuusi eri täytemakua: mandel split, cappuccino, crocant, caramel crisp, creme cacao ja edelnougat. Jokainen suklaanamu on kääritty eriväriseen paperiin, jonka sivussa vielä lukee erikseen maun nimi. Auttaa löytämään lootasta.


Koska olen kahvifani, halusin maistaa cappucinoa. Sain etsiä sitä tovin muiden makujen joukosta ja ehdin jo pelätä, että oliko se ainoa, mutta uusi pengonta tuotti tulokseksi kaksi lisää, joten oli niitä muitakin! Pieni suklaaneliö tuoksuu makealle maitosuklaalle ja olen haistavinani hieman liköörisen tuoksun. Liekö se kahviaromi? Kyllä, sehän se, sillä maitosuklaa-aromin lisäksi ainoa muu maku suklaassa on jonkinsortin likööri. Tai siltä se ainakin maistuu. Mitään kahviaromia en huomannut, mikä oli tietysti pettymys, sillä kun tuote nimetään ‘cappucinoksi’, niin kait nyt se maku siitä pitäisi löytyä ilman karaistuneita ja hienostuneita makunystyröitä! Huoh…

Muuten suklaan maussa ei ole vikaa, hyvää se on, tosin erittäin makeaa. Maitosuklaakerros on ohut, mutta lisäksi täyte on vielä makeaa! Yksi pala on aivan tarpeeksi meikätytölle; melkein liikaakin. Maitosuklaan puolestapuhujat varmasti pitäisivät siitä enemmän. Huh, tämä kyllä vaatii kahvikupposen. Hmm, taidankin mennä keittämään iltapäiväkahvit. Sen ja näiden suklaiden voimin jaksan käydä imuroimaan.