Taste of Helsinki 2014

Taste of Helsinki 2014!

Viime kesäkuussa 12.-15. päivä oli jälleen ruokatapahtuma Taste of Helsinki ja sinne menin minäkin! Tapahtuma on edelleen kallis (ja sisäänpääsymaksu luonnollisesti hieman kalliimpi joka vuosi), mutta kerronkos sitä (taas) tuhlaa hyvään ruokaan (ja juomaan) ja nauttii sellaisten ravintoloiden tuotoksista, joita ei ilman jonotuksia ja suuria summia pääsekään maistelemaan.

Sää suosi perjantaisena käyntikertana sen verran, että otettuamme ensimmäiset annokset ja ensimmäiset lasit viiniä pitelimme niiden ajan sadetta, ja sade alkoi taas kun olimme jo päättäneet kohta lähteä. Loistava ajoitus, siis.

Bistro O Mat: Aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa

Ensimmäiseksi annokseksi valikoitui kirkkonummelaisen Bistro O Mat'n lohi-katkarapu-avokadoannos. Ravintola oli mukana viime vuonnakin (ja olisiko ollut myös 2012?) ja silloinkin kävin syömässä siltä jotain. Pitänee oikeasti matkustaa Kirkkonummelle ihan vain tätä ravintolaa varten. Lohen, avokadon ja katkaravun yhdistelmä on melkoinen pyhä kolminaisuus, joka yksinkertaisuudestaan on todella maukasta ja raikasta. Niin nytkin.

Demo. Hummerimakkaraa, sahramirisottoa ja rakuunadressing

En syö makkaraa kovin usein ja silloinkin vain soijasta valmistettuja nakkeja ja makkaroita; olenhan kasvissyöjä. Merenelävät kuitenkin menevät ja siksi oli pakko kokeilla. Varsinkin, kun lisukkeena on vielä harvemmin syömääni risottoa (puhumattakaan sahramilla maustetusta sellaisesta!), niin ei voi kieltäytyä. Ja hyvä, etten niin tehnytkään. Pitääkin alkaa tekemään enemmän risottoja, nyt kun on toinenkin syöjä taloudessa.

Kaartin Hodari & Hummeri: Kuninkaallinen hummeririsotto, 

Lisää risottoa, kun sitä kerran on tarjolla! Kaartin Hodari & Hummeri, jonka takana on  mm. Murusta tutut Henri Alén ja kumppanit, tarjosi suussasulavaa hummeririsottoa. Ei se kovasti hummerilta maistunut, paitsi nuo hummerinpalaset risoton päällä, ja annos olis myös todella suolainen minun makuuni. Mutta silti juuri sopivan pehmeää. Mainitsinko jo jotain siitä, että pitäisi tehdä enemmän risottoja?

Bertha: suklaa, banaani, parapähkinä

Sitten tärkeimpään eli tietysti jälkkäreihin! Berthan annos ei paljoa itsestään kertonut, mutta tietysti olennaisimmat. Suklaakakkua, jonkinlaista suklaamoussea, karamellia, banaania ja pähkinämurua. Noms. Miksi tyhtyä yhteen?

Kaartin Hodari & Hummeri: kasvishodari

Ahaha, huijasin! Tuo jälkiruoka oli vasta väliruoka sillä emme äidin kanssa voineet olla kokeilematta Kaartin Hodari & Hummerin kasvishodaria. Mutta kerrankin lihansyöjät veivät voiton, sillä höttöinen hodarisämpylä (onko se muuten AINA oltava höttöisää pullaleipää?) ei todellakaan toiminut yhteen pehmeiden kasvisten kera. Liha varmasti antoi sämpylälle kontrastia, jota se kaipasi. Kerrankin: liha-1, kasvis-0. 

Juuren kuttujogurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia

Lisää jälkkäriä! Jäädykettä kutunmaidosta. Huh, että on trendikästä ja hienostunutta. Mutta sitäkin parempaa oli tuo takana mustana pallerona näkyvä lakritsikastike. OMD! (O mon dieu.) Koska en syö lakritsia ja tai salmiakkia enää himoitsen aina kaikkea sellaista, mitä syön ja joka sisältää lakritsia tai salmiakkia, kuten jäätelö ja leivonnaiset. Söinkin tässä Pastiksessa kesällä ihanaa lakristibrûléeta...mutta siitä vähän myöhemmin lisää. Aion kyllä käyttää lakritsia tuparikakussa myöhemmin syksyllä. Eikun oops, spoiler alert! Johan täällä paljastan kaikki yllätykset...

Juuren punajuurimakaronilaatikkoon: Saloniemen chevreä, punajuurta ja pellavaa

Tästä taisikin tulla epävirallinen jälkiruoka, vaikka nyt söinkin sitä samaan aikaan tuon ylläolevan virallisen jälkiruoan. Mutta siis päätin Taste of Helsinki 2014 ravintola-annokset punajuurimakaronilaatikkoon. En ole syönyt makaronilaatikkoa vuosiin, koska en niin välitä makaroneista, mutta vihannesversiota oli pakko kokeilla. Ja pakko sanoa, että jos ei pidä punajuuresta, niin ei siitä tehtyjä ruokia kannata kauheasti kokeilla. Jos taas pitää, niin tämä on hyvää. Minä kun kuulun ensimmäiseen joukkoon enkä edes pidä makaroneista niin tämä oli hauska kokeilu, mutta en kokeilisi kotona.

Macarons: samppanja, sitruuna-mansikka ja lakritsi

Mahat alkoivat olla jo täynnä ja sade alkoi uudestaan, mutta ainahan on tilaa viimeiselle jälkkärille. Enkä siis voinut kävellä ihanan macarons-kojun ohi ja ostaa kolmea ihanaa makua. Lakritsia on aina pakko ostaa, samppanja on aina muodissa ja sitruuna-mansikka erikoisuus. Samppanjan makua ei nyt paljoa voinut havaita, mutta muut kyllä. Ah! Minulla on itse asiassa vuosi sitten synttärilahjaksi saatu ja vielä toistaiseksi käyttämätön macaronsien leivontasetti. Siitä tulee ehdottomasti naposteltavaa tupareihin. Ja kenties kakun päälle... Hmm... Täytynee jo aloittaa suunnittelu!

Jos vielä jäi nälkä, niin Taste of Helsinki 2013 löytyy täältä ja vuoden 2012 Taste of Helsinki täältä.

Toukokuun kalenterihaaste: kuppikakut kaksivärisellä kuorrutteella

Kaksiväriset kuppikakut

Huh, muuttaminen on rankkaa! Muutin juuri yhteen poikaystävän kanssaveli viime viikko meni aika lailla tyhjentäntämällä vanhaakämppääni ja lajittelemalla tavaroita paikoilleen uudessa. Hyviä puolia muuttamisessa on se, että tulee kerrankin siivottua kämppä lattiasta kattoon (tai oma äiti TARJOUTUU sen tekemään...) ja tulee heitettyä turhia kamoja pois ja laitettua loppuja myyntiin. Lisäksi tietysti se, että pääsee muuttamaan ihanan tyypin kanssa yhteen ja saa isomman kämpän. Nyt kuitenkin kirjoitan tätä vihdoin omassa kodissa (tai siis vuokrakämppähän tämä on) Kalliossa ja kaikki kamatkin alkavat olla paikoillaan. Mitä nyt lattialla on iso kasa johtoja, soittimia ja tyhjiä laatikoita...

Oli pakko vähän intoilla alkuun, vaikka tämä postauksen pointti ei olekaan muutto (enää 3 päivää!) vaan toukokuussa äidille tarjoillut Valion seinäkalenterin ohjeen mukaiset kuppikakut kaksivärisellä kuorrutteella. Tosin äidille, joka ei pidä mintusta, ei sopinut tarjota mintunmakuista kuorrutetta ja siksi alkuperäinen vihreä väri muuttui söpöksi pinkiksi.

Jos ihmettelitte että miten saa kaksiväristä kuorrutetta niin se onnistuu laittamalla pursotinpussin toiselle puolelle toisen väristä kuorrutetta ja toiselle toista. Tarkkana saa olla, mutta lopulta ulos tulee ihanaa raitaa. Pinkki on värjätty punaisella elintarvikevärillä ja ruskea kaakaotomusokerilla. Nyt tietysti tulee mieleen ihania yhdistelmiä, kun vihreä ja keltainen tai pinkki ja vaaleansininen... Loistavia pride-henkisiä kuppikakkuja näistä ainakin saisi ja hulvattomia synttärikoristeluita, etenkin lapsille. Ja miksei toki aikuisillekin lapsille. ;)

Osa näistä meni vielä iskän pakastimeen, josta heitin juuri pois loput kuorrutteesta. Liika on liikaa, vaikka on ärsyttävää heittää pois ruokaa. (Herkuista puhumattakaan.) Sulattamisen jälkeen olisi sitä kuorrutetta siltikin voinut syödä! Mutta ehkei sentään enää... Täytyy kehittää jotain noista toukokuusta asti pakastimessa muhineista muffineista. Vielä on kesää jäljellä, joten kenties voisin leikata yhden leivoksen kahtia ja laittaa väliin jäätelöä. Viimeisten lämpimien päivien kunniaksi, ennen syksyn ihanaa kirpeyttä ja lämpimien ruokien (ja juomien) aikakautta. 

Ohje Valion seinäkalenterista. Mintun sijaan voi tosiaan käyttää muita makuaineita ja vihreän sijaan muita elintarvikevärejä. 

Vuohenjuusto-parsa-avokadomunakas

Huijasin, ei posti vielä ole loppu! :) Pakko hehkuttaa ihania keväisiä ruokia, joita tehtiin äidin kanssa äitienpäivälounaalla eli munakasta, jossa on kaikki ihanat keväiseen ruokaan sopivat aineet: avokadoa, parsaa ja vuohenjuustoa. Katsokaa nyt tuota värimaailmaa! Keväällä tekee mieleni syödä vihreää ihan vain siksi, että pitkän talven jälkeen silmäkin haluaa nauttia vihreästä. Ja suu kiittää. 

Koska parsa kallistuu näin syksyä kohden ja se on mielestäni muutenkin vain sesonkiruoka keväisin, voisi ihan hyvin silti joku aamu tekaista avokado-vuohenjuustomunakkaan. Meinasin kirjoittaa että "viikonloppuaamu", mutta arkiaamunahan sitä vasta pitäisi tehdä loistavia aamiaisia. :)

Parsarisotto

Äiti teki myös suussasulavaa parsarisottoa. Olen luvannut itselleni ja poikaystävälleni kokeilla tänä syksynä risoton tekemistä. En tiedä, tulenko onnistumaan siinä yhtä hyvin kuin äiti, epäilen, mutta jostain se on aloitettava. Ja tästä lähin aion myös tehdä tätä herkkua joka kevät. :)

Lounashetkiä vuodelta 2013

Ihan ensiksi hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! ^^ Olkoon se onnellisempi ja jännempi kuin edellinen. :) Ja sitten asiaan: Olen ollut pian vuoden töissä nykyisesä työpaikassani Activeark JWT:llä. Pesti on ensimmäisen kokoaikainen työpaikka valmistumisen jälkeen! ^^ Aloitin siellä siis keskellä gradupakerrusta viime vuoden tammikuun lopussa harjoittelijana ja nyt olen sitten ihan virallinen projektikoordinaattori. Jehee. Sopimusta on nyt ensi kesäkuun loppuun asti, mikä sopii hyvin, sillä (nähtävästi) ikuisena opiskelijana suoritan nyt Markkinointi-instituutissa copywriting-tutkintoa ja valmistun kesäkuussa. Ei sitä siis tiedä, mihin kesäkuun jälkeen nenä vie. Jos vaikka ihan ulkomaille asti...

Työpaikka sijaitsee Punavuoressa ja lähistöllä on monenlaisia lounaspaikkoja. Havajilaista, sushia, suomalaista kotiruokaa, fiinimpää... Kun niin monena vuonna on aina vain syönyt eväitä töissä tai käynyt yhdessä ja samassa lounaspaikassa, on ihan virkistävää eri paikoissa syömässä lounasta. Ja vaikka usein nyt käymmekin samoissa, niin on siinä kuitenkin aina enemmän vaihtoehtoja, kuin kaksi. :) Hurraa lounasseteleille, mutta on sitä kiva joskus ns. säästää ja viedä omat eväät. Varsinkin, jos on joulun äidillä ja se tunkee mukaan pakastillisen safkaa... ;)

Alhaalla siis kokoelma erilaisia työpaikkalounaita viime vuodelta:

Paistettua tonnikalaa, vihanneksia, pestoa (?) ja vihannespyreetä

Yleensä...aijjai, onpas taas huonolaatuinen kuva... :p Noh, anyway, siis yleensä käymme sellaisissa max. 10 euron lounaspaikoissa, joten 12,5 euroa lounaasta tuntuu suurelta ihan vain sen takia, että yleensä syö halvemmalla. Kerran sitä nyt kuitenkin voi vähän syödä hienomminkin ja niinpä kävimme kerran Maxillissa Korkeavuorenkadulla. (Ainakin omasta mielestäni tämä on oikea ravintola, sillä muissa ei ollut samanhintaisia lounaita...) Tonnikala oli paistettu juuri sopivan kypsäksi. ^^ Kun harvoin syö tonnikalaa, niin sitä voi syödä. (Varsinkin, kun se oli aina minulle sopiva ruoka listalla.)

Maxill

Korkeavuorenkatu 4

maxill.fi

Jättikatkarapusalaatti macadamia-pähkinöillä, krutongeilla ja talon omalla majoneesilla 10 €

Yksi lempipaikoista (ja tiimiläisten myös) on Hoku Merimiehenkadulla. Ravintola tarjoilee ihanaa havajilaista ruokaa ja on usein täynnä. Tilaan nykyään aina yllä olevan jättikatkarapusalaatin. Tosin nyt netissä lukee, että annokseen kuuluu avokadoa, mutten ole kyllä mielestäni sellaista vielä syönyt. Jee! Pakko päästä heti ensi viikolla Hokuun taas, jos ne tarjoilevat avokadoa tuossa saalatissa. Silloin annos ansaitsee 10+ pistettä! ^^ Harmi vaan, että muidenkin mielestä Hoku on hyvä, sillä raflaan tosiaan mahtuu vähän hankalasti välillä. Tosin suosio takaa sen, että Hoku on paikalla vielä vuosia. :)

Hoku

Merimiehenkatu 18

www.hoku.fi

Lohta ja risottoa

Kävimme Maxillissa uudemman kerran kesän lopulla, kun eräs tiimiläisemme lähti takaisin kotimaahansa Etelä-Afrikkaan. Valitsin lohta ja risottoa ja täytyy sanoa, että kun risottoa ei ole vuosiin syönyt, on se ihan hyvää. :) Tuo sipuli oli kyllä turha lisä annoksessa... Kastikkeessakin oli mielestäni jokin jännä maku.

Iso sushilautanen

Käymme myös melko säännöllisesti Len's Keishoku Barissa Pursimiehenkadun toisessa päässä. Paikasta saa lounaalla kolmea eri kokoista sushiannosta sekä riisi-liha-annoksen, jota saa myös kasvisversiona (en nyt tietenkään kuollaksenikaan muista oikeaa nimeä...) ja melko uutena myös eräänlaisen bento box -lajitelman (ikävä kyllä se sisältää possua). Olen syönyt myöhemmin myös sen kasvis-riisiannoksen (liian vähän proteiineja ja liikaa riisiä minun makuuni), mutta sushit ovat hyviä. Ah, nyt rupesi tekemään mieli sushia, kun en ole syönyt sitä sitten Melbournen...

Nettisivujen mukaan ruokalista näyttää uudistuneen! (Ei enää noita riisiannoksia.) Täytyy siis tehdä visiitti ensi viikolla myös tuonne...

Len's Keishoku Bar

Pursimiehenkatu 5

www.lens.fi

(Sieni?)risottoa

Last but not least, Murun lounas. Ainoa minulle sopiva annos oli risottoa, joten sitähän piti ottaa. Murussa olisi kiva käydä joskus syömässä ihan arkenakin, mutta rafla on aina loppuunvarattu kolme kuukautta etukäteen... Noh, joskus ehkä sitten. Ikävä kyllä kala oli loppu sillä kerralla, kun kävimme, mutta risottokin oli hyvää. Tosin se oli todella pieni annos, eli kurnivalla mahalla ei sinne kannata mennä lounaalla. Kala olisi ehkä ollut täyttävämpi, mutta joskus näin. Ei kuitenkaan valittamisia. :)

Muru

Fredrikinkatu 41

www.murudining.fi

Kävimme tiimin kanssa myös joululounaalla Mange Sudissa, joten siitä sitten seuraavaksi... Olen ollut vähän laiska leipomaan viime aikoina (believe it or not), mutta ehkä se tästä. Uusi vuosi, uudet kujeet. ^^