Isänpäivä: kurpitsapullat ja suklainen crème brûlée

Kurpitsapullat

Huh! Kiireinen kausi on takana ja kesäkausi alkanut. Ja tällä tarkoitan tietysti treenikautta, sillä niin tanssi- kuin muissa harrastuksissani kausi alkaa syksyllä ja päättyy toukokuussa. Yksi laivakeikka ja yhdet kisat plus muut harkat ja työt ja alkuvuoden opiskelut, huh! Nyt saa vähän rentoutua kesällä...kesätreenien merkeissä! :D Tosin rennommalla asenteella. Ehkä. 

Tai on pakko, koska viime kausi meni kyllä aika punaisella. Tuli innostuttua liikaa tuplatreeneistä, mutta ruokavalio ei sitten pysynyt siinä mukana eli yritin syödä liian vähän... Noh, onneksi käynti työpaikkalääkärillä auttoi, sillä pakkohan se on uskoa, kun asian kuulee ammattilaiselta: enemmän hiilareita ennen treeniä ja tuplatreenien välissä lisää energiaa koneeseen. On se vaikeaa, vielä tämän ikäisenäkin, mutta sallittakoot se. Tästä kuitenkin on hyvä jatkaa, sillä jaksaa paljon paremmin! Eikai? :D Eli karppaus hiiteen, tummaa leipää ja ravitsevaa ruokaa lisää. (Ja kun lihakset kasvaa ja keho saa kunnolla ravintoa, niin satunnaiset herkutkaan ei heti jämähdä vyötärölle...)

Kesästä siirrytään kuitenkin vielä viime syksyyn ja isänpäivään. Marraskuun synkeissä tunnelmissa on aina kaksi valopilkkua (tai useampikin, jos on pikkujouluja :D ): omat synttärit ja isänpäivä. Jee, iskä. <3 Viime vuonnahan sattui niin, että menimme bf:n kanssa juhlimaan synttäreitäni Sandro'siin, joten ehdin iskän luokse vasta illalla kahveille. Brunssiähkystä pitää vielä mennä iskälle syömään pullaa. 

Eikä mitä tahansa pullaa, vaan kurpitsapullaa, sisällä siis amerikkalaista makeaa kurpitsasosetta. Ne olivat myös "terveellisiä" eli täysjyväjauhoja, hunajaa makeuttajana, kookosöljyä... Ja tietysti ihania mausteita, kuten kanelia, kardemummaa, pomeranssikuorta... Upposi myös tähän melkein 70-vuotiaaseen herraan.

Herkutteluun kuului myös synttärijuhlista yli jäänyt kakku ylijääneellä mustalla sokerikuorrutteella. Sitruunainen lakritsikakku, nom. Kuorrute oli ehtinyt kärsiä matkalla, mutta ei se makua haitannut. Haima, jaksa vielä vähän!

Nimittäin ei se lopu tähän! Olin nähnyt ohjeen suklaisesta crème brûléesta Hesarissa ja odottanut hetkeä, jolloin päästä kokeilemaan sitä. Ja totta kait paras hetki oli kahden muun herkun ja brunssin jälkeen. Mutta oli se sen arvoista! Jos pidän crème brûléesta ja pidät suklaasta, niin kuvittelpa ne yhdessä. Jep. 'Nuff said. Eikä tartte edes poistua tältä sivulta, sillä ohje löytyy alta. 

En käyttänyt sokerikuorrutetta, koska olisi mennyt ikä ja terveys herkun jäähtymistä odotellessa ja ilta alkoi jo olla pitkällä. :D

Suklainen crème brûlée

Ohje: Helsingin Sanomat

4 annosta

½ vaniljatankoa
1 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
3 rkl sokeria
100 g tummaa suklaata (käytä mieluiten 60-prosenttista suklaata, esim. Brunberg 2 x 50 g, HUOM! Jos käytät 70-prosenttista suklaata, lisää 1 rkl sokeria)
3 keltuaista isoista kananmunista

Lisäksi:
2–3 rkl ruokokidesokeria
2 dl vadelmia (kotimaisia, jos pakastettuja)

Puolita vaniljatanko, halkaise se ja raaputa sisus kattilaan. Lisää maito, kerma ja sokeri. Kiehauta ja ota pois liedeltä. Anna jäähtyä hetki.

Pilko suklaa ja lisää kermaseokseen. Vatkaa tasaiseksi.

Erottele munista keltuaiset ja vatkaa ne vispilällä suklaaseokseen.

Annostele seos neljään laakeaan crème brûlée -vuokaan. Kypsennä 95-asteisessa uunissa noin 2 tuntia. Vanukas on valmis, kun se värähtää liikautettaessa, mutta ei enää aaltoile.

Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita ne sitten kylmenemään jääkaappiin. (Voit valmistaa vanukkaat tähän asti jo tarjoilua edeltävänä päivänä.)

Ota vanukkaat huoneenlämpöön puolta tuntia ennen pinnan polttamista, jotta sisus ei jää jääkaappikylmäksi. Polta vanukkaiden pinta juuri ennen tarjoilua. Kaada brûléen päälle pieni keko ruokokidesokeria. Kääntele ja napauttele vuokaa niin, että pinta on tasaisen sokeroitu. Kaada varovasti pois ylimääräinen sokeri. Toista sama kaikille vuoille. Polta sitten pinta kauniin ruskeaksi pienoispolttimella (sokeri saa kuplia poltettaessa hieman, jotta pinnasta tulee rapea). Liikuta poltinta koko ajan, jotta sokeri ei kärähdä liikaa. Voit paahtaa brûléet myös uunissa grillivastuksen alla.

Tarjoa crème brûlée au chocolat tuoreiden tai sulatettujen vadelmien kanssa (kotimaisten, jos käytät pakastevadelmia).

65-vuotiaalle iskälle lakkajäädykettä ja lakkapullia

Pullapellillinen

 

Iskä täytti kolmisen viikkoa sitten 65 ja, kuten joka kerta siitä lähtien kun olen ollut innoissani ruuanlaitosta ja leivonnasta (sekä kuohuviinistä ja viinistä), on hänen synttäreitään juhlitttu hyvän ruuan ja juoman kanssa. Tällä kertaa siirryn suoraan jälkiruokaan, sillä pääruokana oli sienikeittoa ja blinejä, ja niistä nyt on miljoonia kuvia jo ennestäänkin. Viimeksi juuri itsenäisyyspäivältä. Joten tämä posti keskittyy vain jälkiruokaosuuteen eli lakkapulliin sekä lakkajäädykkeeseen.

Joulun alla selasin Maku-lehtiä ja bongasin sattumalta kaksikin ohjetta, jotka taikoa iskän synttäreille. Iskä on aika perusasioiden mies eli hyvin tyypillinen suomalainen mies, joten kaikki perinteiset pullat ja marjat tekee aina kauppansa, erikoisemmat jutut ei niinkään. Tyypillistä...

Lakat on vähän herkkä aihe iskän kanssa, koska muistan hänen kerran sanoneen, ettei lakkoja sovi syödä jugurtin kanssa vaan vain erikoistilanteissa! Ymmärtäähän sen, että lakka (a.k.a. hilla tai suomuurain) on kallein marja, mitä Suomen kankailta nousee. Tai no, mekin yleensä saadaan aina lakkoja ilmaiseksi, kun itse käydään niitä poimimassa, mutta ne on melkoisen harvinaisia. Ei oo sellaisia aukeita suopaikkoja enää nykyään, niin kuin oli joskus ennen...

Tein taas vähän "soveltaen", mikä tarkoittaa siis ihan perus-tavalla kaulitsin taikinan suorakaiteen muotoiseksi ja levitin sen päälle rasvaa sekä lakkoja. Oikeassa ohjeessa taikina kaulitaan ja leikataan 6 x 6 cm paloiksi ja nostellaan muffinivuokiin. Sitten täyte ja kokonaiset lakat päälle, mutten minä sitten jaksanut mokomaa, varsinkaan, kun tuli väärinkäsitys eikä iskä ostanutkaan vaniljakiisseliaineksia (siis jauhetta) kaupasta ja minulla ei ollut kokonaisia lakkoja, pelkkää paaseerauksesta jäänyttä seosta (tästä myöhemmin).

Lakkakin mokoma loppui kesken, joten piti lisätä vadelmahilloa. Joten ihka-oikeiksi lakkapulliksi näitä ei voi sanoa, hyvänmakuisiksi kuitenkin.

Ohje Maku-lehdestä, katso täältä.

Jahas, meni sitten vähän väärässä järjestyksessä kun kahvipullat ensin ja jälkkäri vasta sitten. Sattuhan näitä... Jälkkäriksi oli siis lakkajäädykettä, johon siis piti paseerata lakkoja. Siis survoa siivilän läpi niin, että lopputulos on sileä. Siihen sitten vatkattua kermavaahto ja kinuskikastiketta sekä tietysti sokeria. Kinuskikastike piti käännellä joukkoon niin, että jäisi vielä hienoja raitoja jäljelle, mutta enhän minä sentään sellaista saanut aikaiseksi. Tää on taas välillä niin tätä...

Lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvä, sellainen pehmeä ja kermainen lakan maku, kuten kuuluikin. Noita jäi jäljelle vielä neljä kappaletta sellaisia pieniä vuokia, joten niitähän voisi vaikka tässä vielä nautiskella... Ei ne siellä pakkasessa ainakaan parane.

Kinuskikastiketta vielä koko komeuden päälle ja a vot! Vanhemmat ainakin tykkäsi ja niin tykkäsin minäkin, vaikken nyt niin olekaan jäädykeihminen. Liian yksinkertaista. ;) Ehkä sitä joskus oppii arvostamaan ihan niitä yksinkertaisiakin asioita sillä lailla ihan kunnolla...tai sitten ei. Voihan niistä pitää, mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsee...tai leipuri mieliteoistaan. :)

Katsotaan, miten ehdin tässä bloggailla, kun nyt sain päähäni, että palautasen sen sammatin gradun 1.3., jotta valmistun hienoin juhlamenoin 22.3. (Jos sen tänne nettiin pistän, niin ehken sitten kehtaa olla sitä tekemättä.) Nyt on siis kaikenlainen ei-pakollinen meno ja meininki vähän jäissä seuraavat kaksi viikkoa. Mutta saa luvan olla sen arvoista, koska en vain todellakaan enää jaksa mokomaa roskaa!

Sen jälkeen onkin sitten hyvä pitää valmistujaisbileet. Pitänee varmaan jo alkaa sitä kakkua suunnittelemaan...

Puolukka-omenasoseboston

Ohops! Tämä postaus meinasi jäädä kaikenlaisen joulutoiminnan -ja tohinan jalkoihin. Tai itse asiassa tässä olisi yksi toinen aikaisempi postaus vielä vuoroaan odottamassa, mutta laitetaan nyt ensin tämä puolukka-omenasose-boston eetteriin. 

Boston on USA:n itärannikolla sijaitsevan kauniin Aerosmith-bändin kotikaupungin lisäksi myös eräänlainen pullaleivos. Boston-pulla on paistos, jossa pullat on aseteltu yhteen vuokaan vierekkäin niin, että tuloksena on yksi iso pullakakku. Parhaaseen ikinä tekemääni boston-pullaan tuli muistaakseni maapähkinävoita ja todella paljon rasvaa (ei ihme, että se maistuu hyvältä!), suklaahippuja ja mitävielä. Mmm! En ole varma, että onko minulla sitä ohjetta enää missään, mutta ehkä se tulisi tässä kaivella esiin.... Nyt kun vaan tässä kirjoittelen gradua, niin sen lomassa tai sitten kun olen töissä ja gradu on kirjoitettu, pitää kyllä järjestää kaikki ruokalehteni ojennukseen ja ottaa ihan ylösylös kaikki "Pitää kokeilla" -ohjeet. Eiköhän se pullakin sieltä jostain löytyisi...

Muttamutta, pysytään asiassa. Leivoin oheisen bostonin iskälle tässä muutama viikko sitten. Ohje löytyi Glorian Ruoka & Viini -lehdestä 7/12 eli edellisestä numerosta. Ohje on tosin Dan Sukkerin kehittelemä eli oikeastaan se oli maksettu mainos, muttei sen väliä. Hyvä ohje joka tapauksessa. Tosin totta kai mainoksen kuvassa boston oli todella symmetrinen ja bostonista pystyy selväsi näkemään seitsemän erillistä pullaa. Ja kun katsoo minun bostoniani... Well, you get the point. :D Kaulitsin pullataikinan liian ohueksi, jolloin pullat eivät pysyneet kunnolla koossa. Ulkonäköä pitää kyllä vähän hioa näissä jutuissa, mutta toisaalta, ainakin silloin ne näyttävät kotona tehdyiltä...

Lisäsin ohjeeseen omenasosetta, jota sivelin kaulitun pullataikinan päälle ennen puolukoiden lisäämistä. Kirpeää ja makeaa sekä kaikkien pitämää pullaa: noms! Vaikka tämän leivonnaisen makumaailma onkin enemmän syksyinen kuin talvinen (kun ulos katsoo, olisi tämä todellakin pitänyt laittaa eetteriin reilusti ennen tuota piparkakkumökkiä!), niin menkööt. Kesällä tietysti mustikkaa ja vaikka sitruunatahnaa väliin. Mmm....

Puolukkaboston

Dan Sukkerin ohje Glorian Ruoka & Viini -lehdessä 7/12

(Ohjeen mukaan tulee kaksi halkasijaltaan 20 cm:n pyörää vuokaa, mutta minä tein yhden halkaisijaltaan n. 24 cm:n vuoan ja se tuli juuri ja juuri täyteen)

2 ½ dl maitoa (37 astetta) (minä käytin kuivahiivaa tuorehiivan sijaan, joten tällöin maito voi olla n. 42 asteista eli kuumempaa kuin kädenlämpöistä)

½ palaa (25 g) tuorehiivaa (käytin siis yhden pussillisen kuivahiivaa)

1 dl ruokosokeria

½ tl suolaa

1 tl kardemummaa

7 dl vehnäjauhoja (minä käytin hiiväleipäjauhoja, joten jos käytetään täysjyväjauhoja, niin niitä saattaa usein tarvita hiukan vähemmän, kuin pelkkiä venhäjauhoja, sillä täysjyväjauhot ovat tuhdimpia)

100 pehmeää margariinia/voita

Täyte

250 g (n. 4 dl) puolukoita

1 dl ruokosokeria

1 rkl perunajauhoja

(minä lisäsin vielä n. 2 dl omenasosetta)

Voiteluun

1 kananmuna

Sekoita hiiva lämpimään maitoon, lisää sokeri, suola ja kardemumma. (Kuivahiivaa käytettäessä se sekoitetaan jauhojen joukkoon ja lisätään niiden kanssa maitoseokseen.) Lisää puolet jauhoista ja vatkaa taikinaa voimakkaasti. Lisää pehmeä rasva sekä loput jauhot ja alusta kimmoista taikina. (Taikina on hyvää siinä vaiheessa, kun se alkaa irrota kädestä/taikinakoukusta ja astian reunoilta.) Peitä ja kohota kaksinkertaiseksi (n. 40-50 minuuttia)

Voitele vuoka ja kauli taikinasta pohjan peittävä pyöreä pala. Kauli lopputaikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. (Minä en siis saanut kuin yhden vuoan aikaiseksi, joten menen nyt sen ohjeen mukaan.) (Jos käytät omenasosetta tms. hilloa, levitä se taikinan päälle.) Ripottele lähes sulaneet puolukat taikinalevylle. Sekoita sokeri ja perunajauhot ja ripottele seos puolukoiden päälle. Rullaa levy varoen, nipistä sauma kiinni ja paloittele rulla samankokoisiin paloihin. Nosta kierteet vuokaan. Kaapaise työpöydälle valuneet täyteaineet ja ripottele kierteiden päälle. Peitä kelmulla/pyyhkeellä ja kohota 20-30 min. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Voitele boston vispatulla kananmunalla ja paista uunin alaosassa 30-40 minuuttia. Jäähdytä ja nauti. Toimii niin sateisena syysiltana kuin lumisena talvipäivänäkin kuuman juoman kera.

Suklaamuffineita, juustokakkua, pullia sekä tuorejuustokeksejä

Suolaisia herkkuja alkuun: kahdenlaista sienipiirakkaa sekä kasviskierukoita

Hmm, rupesin tässä jo miettimään, et oliko sukulaiset kylässä helmi- vai maaliskuussa ja kyllähän ne helmikuun alussa kävi. Oli iskän kanssa puhuttu, et kutsutaan täti ja hänen miehensä sekä serkku ja hänen miehensä kylään ja sitten minä leivon makeat ja äiti suolaiset, tutun kaavan mukaan. Eli tarjolla on siis ruokaa koko komppanialle eikä kuudelle hengelle. Eiku siis seitsemälle. Ja, kun serkkuni vielä sairastui eikä päässyt miehensä kanssa tulemaan, oli meille muille tarjolla enemmän syötävää. Woot woot! Äiti vastasi suolaisista ja minä makeista, koska, no, I am so sweet. ;)

Itse asiassa olen jo tässä vaiheessa kevättä (mitä kevättä?? lunta sataa prkl...) niin sekaisin helmikuun alun leivonnaisissa, että ymppään nyt niitä aimo kasan kerralla. Ehkä nää oli kaikki pöydässä, tai sitten ei. Mut who cares, ne oli hyviä anyhoo. :)

Suklaa-jogurttimuffinit

Olen joskus aikaisemminkin tehnyt näitä jogurttimuffineita, ja ne ovat osoittautuneet helpoiksi ja nopeiksi. Nyt en kyllä mitenkään muista, miksi päädyin ne tekemään vaikka minun piti leipoa vain yksi juustokakku. Once you pop, you can't stop... Iskä vaan meinasi saada hepulin, kun käytin niihin kalliimpia Fazerin mansikkajogurtti- ja sitruunajogurttitäytteisiä suklaanameja enkä tavallista levysuklaata. Woops! ;) Mut saipahan iskä syödä monta muffinia, joten kehtaa vielä valittaa... :D Käytin siis ohjeen suklaahippujen sijasta rouhittuja suklaanameja ja siis voi käyttää pähkinöitä, rusinoita u name it. Namnam... Nyt ne tosin on loppu, kun iskä söi viimeiset eli täytyy taas alkaa leipomaan jemmaan. Jee! Unlimited baking space! ...Tai ainakin melkein.

Ohje: CookieMadness

Speculoos-juustokakku

Tarkoitus oli siis tehdä vain ja ainoastaan tämä yksi juustokakku, koska mun tekemät juustokakut nyt riittää vähintään 20:lle hengelle. Belgia on my mind, koska käytin tähän pohjaan tekemiäni speculoos-keksejä ja piparkakkuja. Väliin basic-juustokakkumassa, johon tuli myös paloiteltua brownieta. Ja päälle kerros speculoos-tahnaa. Oi nam. Syntisen hyvää! Tätä kakkua sitten syötiin kolmeen otteeseen kolmella eri porukalla, mutta onneksi se siis pakastuu hyvin. :)

 Juustokakun ohje: http://smittenkitchen.com/2007/08/alexs-choice/

Iskä tykkää pullasta, joten pitihän sitä sellaistakin leipoa. Minulla oli jossain vaiheessa ihan liikaa vapaa-aikaa... No, pullataikinahan on nopea tehdä ja vaikka sitä nyt tietty täytyy kohottaa yhteensä n. 45 minuttiia, niin siinä ajassa nyt ehtii puuhailla kaikkea muuta. Ja pullan sisälle laitettavat jutut voi olla mitä tahansa, mitä ikinä vaan keksii! Suolaiset pullatkin valmistuu samaan tyyliin, tosin tietty vähemmän sokeria. 

Näihin pulliin laitoin väliin loput speculoos-tahnoista ja olikos siinä myös pähkinärouhetta? Tais olla. Ja, koska ohje oli tarkoitettu Boston-pullalle eli siis sellaiselle, jossa kaikki pullat laitetaan vieretysten vuoassa uuniin eikä yksitellen kuten minä tein, niin paistoaika oli melkein liian pitkä ja pullista tuli melko tummia! No, onneksi ei maku kauheasti häiriintynyt ja kun tuorejuustokekseistä jäi ylitse Baileys-tomusokerikuorrutetta, niin totta kai se piti käyttää. Mmm, Baileys... Se pullo vainoaa minua ja se täytyy nyt käyttää! ...Siis jälkkäreihin, tietenkin. ;) 

Bostonkakku

Isoäidin keittiössä--Makuja ja muistoja

Taikina

3 dl vettä tai maitoa

25 g tuorehiivaa tai pussi kuivahiivaa

½-1/4 tl suolaa

3/4 dl sokeria

(1 muna) tämä ei siis ole välttämätöntä, kuulemma tulee parempi rakenne, mutten ole huomannut suurempaa eroa :D

3 dl sihtiruisjauhoja (itse olen kyllä käyttänyt täysjyvävehnäjauhoja tässäkin; ruisjauhot kuulostaa oudoilta pullaan...)

noin 5 ½ dl vehnäjauhoja (ei kannata todellakaan sitten lisätä kerralla koko jauhomäärää!)

75 g voita tai margariinia

Täyte: 

50 g voita/margariinia

2 tl kardemummaa

4 rkl sokeria

150 g mantelimassaa

(ja siis tässä vain yksi vaihtoehto parista sadasta erilaisesta :)

Voitelu:

1 muna

raesokeria tai mantelirouhetta

Lämmitä vesi tai maito kädenlämpöiseksi. Jos käytät kuivahiivaa saa neste olla lämpimämpääkin eli n. 42-asteista. Murenna tuorehiiva nesteeseen tai sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lisää nesteeseen suola, sokeri (ja kananmuna). Lisää sihtiruisjauhot ja vehnäjauhoja. Alusta taikina pehmeäksi. Lisää lopuksi pehmeä rasva. Peitä taikinakulho liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa 20-30 minuuttia.

Vaivaa taikina uudestaan ja kauli siitä suorakaiteen muotoinen levy jauhoitetulle pöydälle. Levitä halutut täyteaineet levyn päälle, kiedo rullaksi ja leikkaa n. 3 sentin paksuisia viipaleita. Asettele pullat voideltuun vuokaan kauniimpi leikkuupuoli ylöspäin. (Voit tietty myös laittaa pullat erikseen paperisiin vuokiin.) Anna leivonnaisten kohota toiset 20-30 minuuttia, voitele sitten munalla ja sirottele päälle raesokeri tai mantelirouhe. Paista 225 asteessa 15 minuuttia ja sitten vielä 175 asteessa 10-20 minuuttia, kunnes bostonkakku on kypsä. Minulla siis meinasi yksittäiset pullat kärähtää tuossa ensimmäisen kypsennyksen kohdalla, joten yksittäisille pullille riittää 200 astetta ja n. 15 minuuttia. Kannattaa tarkkailla pullia paiston ajan.

Tuorejuustokeksit

Laitoin näihin kekseihin vielä vihoviimeiset speculoos-tahnat (siis olin tuonut sitä mukanani MONTA purkkia), mutta sokeri loppui kesken! Sen vuoksi siis makea kuorrutus, joka oli itse asiassa tosi hyvä veto. Mitä nuo mustat pisteet ovat? Raakaa kaakaomassaa rouhittuna. Vähän superfoodsia joukkoon, mutta kannattaa vaan pysytellä normisuklaassa. Ja ohje löytyy enkunkielisenä tästä kahden vuoden takaisesta blogipostauksesta.

Kasvispulla(t)

Kasvispullat

En tykkää leipoa pullaa. Haluan tehdä leivonnaiset suhtkoht nopeasti, joten en pidä taikinan nostatuksesta, koska se keskeyttää koko prosessin. No, siinä ajassa ehtii tiskata tai käydä lenkillä, mutta kuitenkin. Sitten alkaa kaulintavaihe, joka on aina tuskaa, koska pullataikina on aina räkää. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta yleistilanne on se, että se tarttuu alustaan ja käsiin vaikka kuinka jauhottaisi. Sitten kun se on tapeltu levyksi, voi levittää täytteet ja se on ihan kivaa puuhaa, mutta sitten koko komeus täytyy rullata ja siinä saa taas olla helisemässä, jos taikina haluaa päättäväisesti pysyä kiinni alustassa. Tuloksena voi pahimillaan olla iso reikä ja milläs sitä sitten paikkaat ja teet uudestaan, kun täyte on jo levitetty? Itselleni ei onneksi ole niin vielä käynyt, mutta kauhuskenaario on aina olemassa…

Sitten pullien leikkaaminen ja asettelu vuokiin voi myös olla tuskan takana, jos ne eivät millään meinaa asettua kauniisti vaan edelleen tarttuvat joka paikkaan. Jujuna on siis jauhoitus, muttei sovi sitäkään tehdä liikaa, ettei pullat maistu pelkästään jauhoilta. Ja tietysti on vielä jäljellä viimeinen kohotus pellillä ennen uuniin laittoa. Palkintona on tietysti tuoreen pullan tuoksu, joka on ihanaa. Keneltä ei löydy lapsuusmuistoja äidin leipomasta pullasta? Voi teitä, minulta niitä kyllä löyty… Ah, äidin pullat. Ja uusia muistoja tulee aina välillä lisää, sillä kyllä äiti leipoo nytkin.

Nämä pullat eivät kuitenkaan ole makeita vaan sämpyläjauhoihin tehtyjä ja täytteenä valkosipulituorejuustoa sekä paprikasilppua ja juustoraastetta. Tein nämä kaverin synttäreille suolapalaksi, koska toinen kaveri oli jo varannut kakun teon. Unohdin laittaa juustoraastetta pullien päälle ennen uuniin laittoa, mutta se ei selvästikkään ollut maun esteenä, sillä pullat katosivat nopeasti parempiin suihin. Eikä ihme, sillä ne olivat hyviä! Kaverit tosin eivät millään tahtoneet käyttää niistä nimitystä ‘pullat’, koska ne eivät olleet makeita. Mutta minusta kyse on muodosta, eikä täytteestä. :D

Miksi muuksi näitä kutsuisi kuin pulliksi? No, siis suolaisiksi pulliksi, mutta pulliksi kuitenkin.

Se vielä pullista, että en pidä niistä senkään vuoksi, että niiden jälkisäilytys on aina hivenen hankalaa. Kun tein pari viikkoa synttäreistä uuden satsin suolaisia pullia jäljelle jääneestä hiivasta äidille viemisiksi, niin sain työllä ja tuskalla tunkea oman pullapussini pakkaseen. Puolesta taikinasta eli siis 2 ½ desistä vettä ja 25 grammasta hiivaa tuli 22 pullaa joten 11 on aika homma tunkea minipakastimeeni, joka on muutenkin täynnä ruokia ja marjoja.

Niistä pullista en ottanut kuvaa, sillä homma oli lähes sama, paitsi että nyt täytteeseen tuli valkosipulia ja tomaattista tuorejuustoa sekä porkkanaraastetta. Minulle käy pullien kanssa aina sama juttu: keksikohdasta tulee todella paksu ja sitten leikkaamisvaiheessa täytteet pursuavat ulos ja vuokiin päätyy tosi ruman näköisiä pullia. No, onneksi ulkonäkö kaunistuu uunissa, mutta viimeistään kuljetus pyörälaukussa tappoi ne. Ja tietysti sullominen pakkaseen. No, maku ei onneksi kärsinyt pahemmin vaan ne olivat ihanan tulisia! Melkein liiankin tulisia pelkiksi pulliksi…

Iskälle on helpompi leipoa pullaa, koska hänen pakkaseensa mahtuu vaikka mitä. Täytyy aina välillä kysyä, että onkos sulla vielä pullaa jäljellä? Tosin ei iskäkään syö herkkuja joka päivä, joten tuskinpa tässä on kiirettä… Kunhan nyt sais syötyä mun viimevuotiset herkkuni loppuun! Aika lailla finito ne taitavat ollakin, mutta äidin omenapiirakka on vielä uusien leipomusteni tiellä…