Tarjottavia ex-kollegan 40-vuotissynttäreille

Ex-kollegani täytti 40 viime kuussa ja pyysi minua auttamaan hänen 40-vuotisjuhliensa ruokatarjoiluissa, maksua vastaan tietenkin. Well, why not! (Tai oikeastaan "Hell yeah!") Toimeksiannot on aina parhaita, koska vasta silloin tietää, että omiin taitoihin luotetaan. :) Vieraita juhliin oli tulossa 40, joten siinä saisi tehdä kakun jos toisenkin. Esitin hänelle muutaman eri vaihtoehdon ja päädyimme lopulta seuraaviin herkkuihin: suklaajuustokakku, omena-juustokakku-murupalat (joita olinkin jo aikaisemmin tarjonnut kollegalle duunin illanvietossa), suklainen synttärikakku sekä pari suolaista. Onneksi en ollut enää töissä vaan vapaalla gradua kirjoittamassa, sillä samalle päivälle osui myös tuo edellinen 30-vuotiskakku. Voitte vaan arvata, että ei siinä hirveästi tullut gradua kirjoitettua... :D Synttärien teemana oli Hollywood, joten yritin jotenkin myös saada sen esiin kakkuja koristellessa.

Suklaajuustokakku Hollywood-style!

Rakastan juustokakkuja! Niin syödä, kuin tehdä. :D Suklaata, marjoja, kurpitsasosetta, hedelmiä, lakritsia... Mahdollisuudet ovat rajattomat! Plus koska en todellakaan ole mikään dieettileipoja, niin tuhti juustokakku vetoaa minuun myös muuten. I don't take things lightly... Anyway, en ollut pitkään aikaan tehnyt juustokakkua, joten suklainen juustokakku olisi juuri passeli kaverille tarjottavaksi. Siitä riittää monelle plus että se on aika juhlavakin. Vaikka minulla on yksi kirja sisältäen 365 suklaista ohjetta ja joista hyvin moni siis on suklaajuustokakun ohjeita, niin ei, ei tullut sekään mieleen vaan menin sitten Googlesta etsimään. Noh, onneksi myös googlettamalla löytyy ohje jos toinenkin, ja päädyin tähän Finecooking.com:in ohjeeseen. Mietin ensin, että olisinko tehnyt valko-, maito- ja tummasuklaajuustokakun, jossa jokainen suklaa olisi ollut oma kerroksensa, mutta sitten päätin, että menkööt nyt tavallinen malli. Eih, nouh! Why? Miksi himmailin, totta kai nyt nelikymppisiin olisi pitänyt taiteilla kunnon luomus! Olin vielä ihan vaan kotona ja kaikkea, joten aikaakin olisi ollut. Dääm. Ei tee hyvää leipojamaineelle, jos himmailee. >< 

Juustokakun ohje on siis ihan perus, johon tuli kylläkin myös pikakahvijauhetta, mm! Ensi kerralla sitten se kolmisuklainen kakku.

Omena-juustokakku-kauramurupalat

Kuva taustalla Kiroileva siili -kalenteri. :D Mutta siis joka tapauksessa kollega oli mukana entisen duunipaikan illanvietossa, jonne tein omenaisia juustokakku-murupaloja tai miksi nyt kutsua leivoksia, joissa on alla ihan perus murotaikinatyyppinen pohja, sen päällä juustokakkumassaa, jonka päällä omena-sokeri-kaneliseosta ja vielä kauramurupäällys. Ja laitetaanhan sitä vielä kinuskikastiketta uunista tulleen kakun päälle. Kollega ihastui jälkkäriin ja pyysi sitä juhliinsa, ja mielellänihän minä toiveen toteutin. Ohje on ihan oikeasti tosi hyvä! Voisikohan omenat vaihtaa vaikka päärynöihin tai mangoihin.... Mitäköhän ananakselle käy? Koska omenat ovat sen verran kovia, niiden kypsymisessä menee oma aikansa, joten ehkei ihan mikä tahansa muu hedelmä käy. Lisäksi note to self: ihan OIKEASTI annan leipomuksen levätä jääkaapissa YÖN YLI ennen leikkaamista. Muuten leikkaaminen on tosi hankalaa ja tulee sotkua, koska juustokakkuosa hyytyy kunnolla vasta kylmässä. Kärsivällisyys on hyve.

Savulohi-tuorejuustotäytteiset lehtitaikinanapit

Otin kuvan ainoastaan toisesta suolaisesta eli täytetyistä lehtitaikinapaloista. (Toinen suolainen oli paahtovihannespannukakku.) Ostin ihan tavallista pakastettua lehtitaikinaa (ei sitä torttutaikinaa) 500 grammaa, jonka annoin sulaa ja josta otin sitten muotilla pieniä sydämiä. Ainoa hankaluus hommassa on se, että jos taikinaa jää leikatessa yli, tulee kiusaus kaulia se uudestaan, mutta silloin lehtitaikinan rakenne hajoaa niin, ettei se nouse enää kauniisti uunissa. Osa paloista siis näyttää sileämmiltä ja hienoimmilta kuin toiset, joten ehkä kannattaa leikata täsmälleen sen suorakaiteen muotoisen taikinapalan mukaan meneviä paloja. Ei tule hävikkiä.

Laitoin näihin sisään siis täytettä, jonka tein savulohi- ja yrttituorejuustosta sekä silputusta kylmäsavulohesta. Olisiko minulla ollut juurikin 150 grammaa lohta, n. 300 grammaa lohituorejuustoa ja 150 grammaa yrttituorejuustoa? Se ei riittänyt ihan kaikkiin paloihin, joita sain 500 gramman taikinasta leikeltyä, mutta ei se ollut niin ratkaisevaa. Palat siis voidellaan munalla ja paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Jäähtymisen jälkeen ne halkaistaan, toiselle puoliskolle laitetaan täytettä ja sitten laitetaan "hattu" päälle. On parasta tehdä suupalan kokoisia paloja, koska muutoin voi syödessä tulla sotkua. Sain idean reseptiin kerran kummitädiltäni ja onhan hyvä ohje. Loistavia cocktail-paloja esim. pikkujouluihin. Ah, pikkujoulut.... ^^

Synttärikakku

Ja ainahan synttärijuhlissa pitää olla kunnon kakku kunnon koristeilla! Päätin tehdä kollegalle Bailey's-suklaakakun eli suklaakakun, jonka väliin tuli suklaakuorrutetta ja päälle Bailey's-kermakuorrute. Kakku oli ihan simppeli, samoin suklaatäyte, mutta kuorrute! Herregud (kollega on suomenruotsalainen, joten oheinen ilmaisu sopii tähän tilanteeseen), olipas monimutkaista! Ensin kananmunia vatkataan keltuaisten kanssa tosi paksuksi vaahdoksi. Sitten tehdään sokerisiirappia eli keitetään vettä ja sokeria kunnes seos on 112-115 asteista. (Onneksi ostin viime vuonna sen leivontalämpömittarin.) Sitten jatkuvasti vatkaten ja hitaana nauhana kaataen sokerisiirappi munaseokseen, vatkataan lisää, sitten kunnon könttä voita mukaan (noin desin annoksina) ja lopulta Bailey's mukaan. 

Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes lisäsin Bailey'sin. Kuorrute oli hienoa ja sileää ja näytti hyvältä, mutta Bailey's selvästi sotki siirapin ja rasvan kemiat, sillä sillä samalla hetkellä kun lisäsin kermaliköörin, muuttui seos kokkareiseksi eli sokeri ja rasva erottautuivat toisistaan. Fuck. Näytti siltä, kuin kuorrutteessa lilluisi ihan liikaa rasvaa (joka onneksi oli sitä sokerisiirappia eli ei niin ällöä, kuin mitä rasva voisi olla). Great. Joku meni sitten pieleen kuitenkin. Makuun tämä juoksettuminen ei vaikuttanut onneksi. Taisin lopettaa vatkaamisen ja vaan heilautin ne muutamat Bailey's-ruokalusikat sekaan suolan kanssa. Hups. ><

Noh, onneksi kuorrute asettui jääkaapissa aika hyvin eikä se nyt niin pahalta näyttänyt. Tosin olisi ollut niin hieno sileänä! >< Ainoa ongelma oli se, että kakku ns. "pissi" sitä ylimääräistä sokerivettä, jota sitten piti talouspaperilla pyyhkiä. Onneksi kuitenkin lauantaiksi vuoto tyssäsi. :D

Palautteen mukaan kaikki herkut olivat olleet loistavia, joten ensimmäinen kunnon leivontatehtävänanto meni loppujen lopuksi hyvin, huh! Ja tulipahan kokeiltua kunnon läträystä tuon kuorrutteen kanssa, Ensi kerralla täytyy jatkaa sitä vatkaamista Bailey'siä lisätettä tai sitten himmailen ja jätän sen pois. Tai ihan vaan teen vähän yksinkertaisemman kuorrutteen. :D

Ravintolapäivä 19.8.2012

Pari viikkoa sitten sunnuntaina vietettiin jo...olikos se nyt neljäs Ravintolapäivä? Tuona päivänähän kuka tahansa voi perustaa minkälaisen ravintolan tahansa ja melkein minne tahansa, byrokratiasta viis veisaamatta! (Ainoastaan alkoholin anniskelu on kiellettyä.) Mahtava idea! En ole kuitenkaan vielä koskaan saanut itseäni raahattua yhteenkään DIY-raflaan, mutta päätin kuitenkin perustaa sellaisen itse. 

Konsepti oli helppo: makeita herkkuja. Pitopaikaksi valikoitu kotitaloni läheinen Työläisnaisen puisto ja sateen sattuessa varasuunnitelmaksi taloni edusta, koska parvekkeiden alla olisi hyvä olla sateelta suojassa. Ilmoitus Ravintolapäivän nettisivuille ja eikun leipomaan! Olin jo hyvissä ajoin valinnut kahdeksan eri leivonnaista, joista sitten viikkoa aikaisemmin pudotin yhden herkun pois. Ajattelin kuitenkin, että seitsemästä herkusta riittäisi n. 200 hengelle.

Kävin viikkoa aikaisemmin ostamassa läjän aineksia Lidlistä. Oli kiva mennä seuraavan ostoslistan kanssa kauppaan: 700 g suklaata, 800 g voita, 800 g keksejä, 1 kg valkeaa ja 1 kg ruskeaa sokeria, 19 munaa, 400 g pähkinöitä, 400 g tomusokeria... Lisäksi ostin vielä n. 400 g toffeekarkkeja ja varmaan vielä 300 g suklaata plus 150 ihmiselle kertsejä. Huh! Laskeskelin, että kaikkiin aineksiin ja tavaroihin meni n. 160 euroa. Tosin itselleni jäi vielä aimo kasa kertsejä käytettäväksi omiin juhliini, samoin kuin kahvia ja teetäkin, joten niitä ei oikeastaan edes voi laskea. :D Mutta siirrytäänpä tarjoiluihin...

Suklaa-keksitaikina-toffee -palat

Monet näistä leivonnaisista olin löytänyt Pinterestin kautta ja laittanut To Bake -boardiini. Noh, nyt voinkin ottaa niistä kaksi pois! :D Halusin leipoa sellaisia juttuja, joita en ollut aikaisemmin tehnyt, suklaisia juttuja, jotain marjaista, raikasta, brownieta ja juustokakkuja, koska ne ovat bravuureitani. 

Aloitin yllä olevista suklaa-toffee -paloista, jotka leivoin Ravintolapäivää edeltävänä tiistaina. Tein tarkan suunnitelman, että minä päivänä tekisin mitäkin, sillä joissakin leivonnaisissa kesti hyydytyksessä yön yli ja taas jotkin olivat melkoisen monivaiheisia. Suunnitelmallisuutta siis tarvitaan tässäkin asiassa.

Näihin paloihin tuli kaikkea hyvää ja ihanaa! Niitä varten piti tehdä keksitaikina (voita-tummaa sokeria-suklaahippuja-jauhoja), plus toffeekarkkeja, keksimuruja ja tiivistemaitoon sulatettua suklaata. Nums! Keksitaikinaa jäi jopa vähän yli, joten laitoin sen takaisin jääkaappiin odottamaan inspiraatiota. Ajattelin itse asiassa aluksi tehdä cake popseja, eli siis pyöritellä tuosta kakkutaikinasta palloja ja kastaa ne sulaan suklaaseen, mutta sitten päädyinkin tähän. Hmm, voisin kokeilla cake popseja synttärikakkuni koristeiksi. Siitä kakusta tuleekin jotain, millaista en ole koskaan tehnyt! Täytänhän sentään, jos en ihan pyöreitä, niin siltä väliltä. :)

Mutta takaisin aiheeseen: näistä paloista tuli tosi hyviä! Erityisesti tuo ihana pehmeäksi jämähtänyt suklaamassa tuossa keskellä... Mmm! Tekisiköhän tätä jo tämän kuun jengi-iltaan? Hmmm...

Ohje paloihin täältä ja keksitaikinaan täältä.

Maapähkinävoi-tuorejuustobrownies ja omena-toffeepalat

Oheinen kuva ei kyllä tee oikeutta noille omena-toffeepaloille, mutta tuo on ainoa kuva, joka minulla on maapähkinävoibrowniesta. Jotenkin unohdin ottaa niistä kunnon kuvan ihan kokonaan! Tai lähinnä ajattelin, että ehdin kyllä sitten myöhemminkin... Aina, jos ajattelen niin, et lopulta saakaan aikaiseksi. Great. Joka tapauksessa, browniesiin (en osaa taivuttaa tuota sanaa, mutta whatever...) tuli maapähkinävoita, suklaata (totta kai) ja suklaapatukoiden paloja. Meinasin mokata jossain vaiheessa ja luulin unohtaneeni laittaa puolet suklaapatukoista koko komeuden päälle, mutta onneksi ohjeessa oli vielä jäljellä vaihe sille. Ei muuten ollut ainoa kerta, jolloin meinasin munata näissä leivonnaisissa, koska luin ohjeita liian nopeasti. Taisi nimittäin käydä näiden kanssa myös sellainen kämmi, että laitoin tuon kakkupohjan uuniin paistumaan vaikka ohjeessa kyllä lukee "set aside" eli laita sivuun! Oops! Onneksi kakku ehti olla vain n. puolet paistoajasta ennen kuin lamppu syttyi, että mitä siinä ohjeessa luki?! Onneksi pohja ei kuivunut, koska sitä oli pakko paistaa vielä tuorejuustokerroksen kanssa. :( Not to self: leivonnassa pitää olla pää mukana! On aina vähän riskaabelia, kun alkaa leipomaan iltasella harkkojen jälkeen. 

Näihin tehdään siis brownie-pohja ja ohjeen mukaan se piti tehdä boksista. Noh, ajattelin ihan vain kiinnostuksen vuoksi ostaa kakkutaikinan jauheena kaupasta ja katsoa, mitä siitä tulee. Ja ihan hyväähän siitä tuli! En muista nyt merkkiä, mutta kannessa on yksi neliömallinen kakkupala ja aika isolla mainos, että 9 % rasvaa tms. Oikeasti ohje vaatti brownie-mixin, mutta kaupassa ei ollut enkä jaksanut lähteä etsimään. :D Joten kakkupohjakin toimii brownie-pohjasta. Brownie-ohje täältä. Tätäkin voisi kyllä tehdä uudestaan, mutta vannon, etten enää osta sitä hiton Ameno-merkkistä maapähkinävoita. Se on oikeasti jotenkin tosi pahan makuista ja siitä tulee tosi paha olo tosi nopeasti. Mikä siis tarkoittaa tyyliin yhtä ruokalusikallista. Brr... Next time: ostan vaikka Jifiä, vaikka se onkin 3 x kalliimpaa. Joku raja.

Omena-toffeepalat

Ohessa parempi kuva omena-toffeepaloista. Aika perus-murotaikinan (ruskealla sokerilla toffeemaisen maun saamiseksi) päälle lisätään siis pari paloiteltua omenaa ja toffeekarkkien paloja, paistetaan n. 25 minuuttia ja sitten päälle kumotaan kinuskikastikekuorrutus (itse tehty, tietenkin) ja vielä pisteenä i:n päälle rouhittuja pähkinöitä. Nams! Koko komeus oli kyllä aikamoista räkää tuosta keskeltä, joka yleensä jää aina vähän tahmeaksi reunojen paistuessa täydellisiksi. Mutta hyvää räkää! ;) Joskin ulkonäkö on aina puolet herkullisuudesta, mutta onneksi maku sentään oli hyvä. Kaveri, joka kävi iltaa istumassa sai maistella näitä ja tykästyi niihin niin, että kertoi niistä töissään ja kysyi sitten jälkeenpäin reseptiä, koska kuulemma työkavereiden kiinnostus oli herännyt. Kaverini on hyvä markkinoija. :D Ohje omena-toffeepaloihin täältä. Kuten huomaa, minun palani eivät olleet yhtä siistejä, kuin alkuperäisessä versiossa. :D Noh, ehkä sitten ensi kerralla, koska veikkaan, että kaverini saattaa pyytää näitä vielä joskus...

Lime-kookospalat

Rakastan kookosta ja limeä, joten oli vain luonnollista, että tekisin jotain, johon tulisi kookosta. En halunnut kaikkien annosten olevan pelkkää suklaata, koska se nyt on vaan tylsää ja käy ajan mittaan raskaaksi. Vähän raikastetta ja väriä oksennukseen, kuten äitini tapaa sanoa. (Okei, ehkä ei pitäisi puhua oksennuksesta ruokablogissa...) Tämä on kans aika perusohje: murotaikinamaiseen pohjaan tuli kookosta ja sitten päälle kookosmaidosta, sokerista, limemehusta, ohratärkkelyksestä ja munista kokoon keitetty kiisseli. Vielä kookoshiutaleita päälle ja avot. Ihanan raikasta ja kookoksista! Pohja kyllä kuivui minun makuuni vähän liikaa, mutta toisaalta sitä nyt ei ole tarkoitus syödä pelkästään vaan kuorrutteen kera. :D Ja minä nyt tykkään tahmeista leivonnaisista anyway. Keskikohta brownieseissa on ihan parasta, ja usein siitä ei edes saa kunnollisia paloja, joten ne voi aina laittaa itselle syrjään... ;) Limemehun sijaan tässä voi käyttää vaikka greippimehua. Hmm, saisikohan ananasmehusta tarpeeksi makua irti? Täytyykin joskus kokeilla... Ohje täältä.

Brownies

Kuvassa brownies, jotka tulivat monivaiheisimpaan, mielestäni parhaimpaan, mutta myös lopputuloksen kannalta epäonnistuneinpaan luomukseen: brownie-pohjaiseen suklaa-kookos-kermakakkuun. :D Mutta koska maku oli taivaallinen, kakku loppujen lopuksi ihan ok:sti leikattavissa ja ulkonäkökin ihan ok, ei valittamista ollut. Browniesien ohje on yksi todella helpoista perus-brownie -ohjeista ja kyllä toimii. Taisin itse asiassa tehdä vielä niin, että kaadettuani brownie-taikinan vuokaan laitoin mukaan vielä loput siitä keksitaikinasta, johon olin kaatanut ylimääräisen kinusikastikkeen noista omena-toffeepaloista. Tulos: loistava. Alkup. ohje täältä.

Brownie-kookos-suklaakakku

Jos katsoo alkuperäisen ohjeen kuvaa, niin ei nyt ihan näytä samalta. :D Tuo kookosvanukas ei oikein meinannut hyytyä (tai sitten olin vaan liian kärsimätön) ja päätin sitten vain laittaan suklaakuorrutuksen sen päälle. Noh, minulla ei ollut tarpeeksi suklaata ja niinpä jouduin tekemään lisää kuorrutetta lisäämällä kerma-suklaaseokseen tomusokeria ja vettä. Noh, vanukas ei tykännyt, että sen päälle leviteltiin mitään ja niinpä kerrokset sekoittuvat toisiinsa. Mutta lopputulos ei näyttänyt oikeastaan kovin pahalta, ainoastaan marmoroidulta. Ja maku? Mahtava. Tätä(kin) täytyy tehdä joskus uudestaan! Ja olipahan ainakin persoonallinen ote! ;)

Sitruuna-mustikkajuustokakkupalat

Luoja, eikö nää lopu koskaan? Nro kuudessa ollaan jo, jaksaa jaksaa! :D Koska iskä ja äiti (iskä varsinkin, koska eläkeläisenä asuu lähes koko kesän mökillä ja poimii marjoja, minkä remppahommiltaa ehtii) olivat poimineet paljon marjoja, niin oli ihan luontevaa tehdä jotain marjaista. Ja koska tykkään juustokakuista, niin oli luontevaa yhdistää nämä kaksi. Plus parin sitruunan kuori ja mehu. Loistavaa! aika hapanta kyllä, täytyy myöntää, mutta silleen hyvällä tavalla. :D Jos on maistanut sitruunatahnaa, niin tuo päällynen oli juuri sellaista. Ihanaa! Vielä viimeinen kesän henkäys, varsinkin, kun Ravintolapäivänä oli sateinen keli. Aika perus marjajuustokakun ohje. Ei nyt herätä itsellä enää kovin suuria tunteita, mutta hyväähän sekin oli. :D Ohje täältä.

Tiramisujuustokakku

Saving the best for last... Ja itse asiassa tämän teinkin viimeisenä päivänä eli lauantaina. Tiramisujuustokakku. Tähän tuli neljä ruokalusikallista Bailey'siä ja melkein kaksi kiloa tuorejuustoa. Huh huh. Noh, minähän EN ole mikään dieettileipuri. :D Tosi hyvää! Tosin ei mielestäni yhtä hyvää, kuin tuo brownies-kookos-suklaa-kermakakkunen. Minusta tämän maku oli aika mieto, ensi kerralla vielä enemmän pikakahvijauhetta mukaan. Mutta kaverini, joka oli auttamassa minua, tilasi kakkua heti tupareihinsa. Saamansa pitää, kunhan nyt pitäisi ne... ;) Lupasin hänelle ja toiselle apulaiselle rajattomasti herkkuja (ja kasvismunakasta) vaivanpalkaksi, mutta eiväthän he oikein kehdanneet syödä maksavien asiakkaiden herkkuja. Ihania murusia! <3

Jääkaappi herkkuja pullollaan

Huolestuin jo, että saanko kaikki herkut mahtumaan jääkaappiini, mutta ihan hyvin meni! Olisi tuonne ehkä mahtunut vielä se kahdeksas herkku, mutta rasiat olisi kyllä loppuneet kesken! Eipä ole koskaan kaapissani ollut noin paljon eri herkkuja. :)

Ravintolapäivän tarjottavat

Juuri vähän vaille klo 14, kun odottelimme toista apulaista ensimmäisen kanssa asunnossani, alkoi sataa. Great. Noh, eikun plan B käyttöön ja kamat suoraan ulko-oven viereen. :D Kiireessä laitoin kyllä viestiä FB:ssä ja FB-eventissäni, mutta unohdin sitten siirtää ravintolani paikkaa Ravintolapäivän nettisivuilla ja siitä minulle pari kertaa soiteltiin ja pari asiakasta myös oli paikalle tulleessaan, että onko tämä se leivospaikka, etsittiin sitä tuosta vierestä. No niin.

Suurin huoleni oli, jos kukaan ei tule. Mutta en ollut edes saanut kaikkia tarjottavia esille, kun ensimmäiset asiakkaat jo pöllähtivät paikalle! Ja kaikki tarjottavat meni, viimeistä palaa myöten! Isäni sai vikan kupin kahvia (vain yksi kuppi teetä meni, mutta termari piti teen lämpimänä kolme tuntia!) ja kaverini, joka pyöräili ohi ja jolle olin luvannut säästää yhden palan, sai viimeisen palan! Loistavaa! :D Sain myös omani takaisin reilusti myös rahallisesti. Olipahan hauska kokemus! Seuraava Ravintolapäivä on 17.11., mutten kyllä taida viitsiä osallistua siihen heti... Toinen apulaiseni kyllä sanoi innostuneensa niin, että hän saattaa osallistua ja siinä tapauksessa lupasin kyllä olla apuna. Tai ehkä pidämmekin yhteisen ravintolan. Kuka tietää... ;)

Ravintolapäivä on loistava keksintö, koska silloin voi päästää mielikuvituksensa valloilleen ja tehdä kaikkea sellaista, joiden tekemiseen ei yleensä tule tilaisuuksia tai ei ainakaan niin usein, kuin haluaisi. :D Paikkakin oli niin loistava, että aivan varmasti osallistun tapahtumaan uudestaan, kenties ensi keväänä sitten.

Brownieta uuteen ja vadelmaista kahvikakkua entiseen työpaikkaan

Työhistoriaani on kuulunut monenlaista hommaa, tosin jokainen homma on ollut melko pitkäikäistä ja kaikki on ainakin jotenkin liipanneet ns. "omaa alaa" eli kaupallista puolta. Olen sitten ollut asiakaspalvelijana call centerissä tai kahviossa tai tehnyt ihan toimistoassistentin töitä, niin olen ollut ihan tyytyväinen, että pystyn varmasti hyödyntämään kaikkea kokemustani tulevaisuudessa. Jee jee.

Sain viime vuoden helmikuussa töitä assitenttina strategisen markkinointiviestinnän toimistosta. Ajattelin, että tästä se ura markkinointiviestinnän parissa urkenee! Well, quite not so. Opin todella paljon hyödyllistä, tyäkaverit olivat kivoja ja työtehtävät mielenkiintoisia (ainakin noin suuremmilta osin), mutta loppujen lopuksi se ei ihan ollut minun juttuni. Loistava paikka jollekin vähän erilaiselle henkilölle.

Tänä kevättalvena päätin, että nyt ihan oikeasti on saatava uusi työ! Hain ja hain ja hain ja hain... Ja lopulta tärppäsi! Kävin työhaastattelussa kaksi päivää sen jälkeen, kun oli kaatunut ja loukannut käteni niin, että se kämmenselkä näytti olevan mätänemässä. :D Jäinpähän ainakin mieleen! Kait ne minusta pitivät muutoinkin, vaikka varmasti pyöräilytaitojani jäivät epäilemään. Ja ajan nykyään joka päivä töihin. :D

Brownies

Totta kai halusin leipoa kohta entiseen työpaikkaani, kun viimeinen maanantaipalaveri koitti. Olin ajatellut tehdä kaakaobrownieseja, mutta sitten löysin kivan ohjeen marjaisista murupaloista. Mietin pitkään, mutta päädyin kuitenkin brownieseihin. Tulos ei oikein miellyttänyt, kuten se ei ole aiemminkaan tehnyt leivottuani kaakaolla eikä suklaalla. Note to self: if you don't go with chocolate, don't go at all... Kaakaotomusokerista tehty kuorrute vähän auttoi asiaa, mutta tulos oli jotenkin mauton ja kuiva... Eikun uudestaan!

Marjaiset murupalat

Pakkohan ne marjapalat oli tehdä, jottei minusta jäisi paha maku suuhun. ;) Noh, ei ne browniet siis pahoja olleet, sillä vein ne uuteen työpaikkaan (maanantaini olivat kolmen viikon ajan sellaisia, että oltuani klo 9.30-13.30 vanhemmassa työpaikassa kipitin lähelle uuteen paikkaan klo 14-17:ksi), jossa ne syötiin hyvällä halulla. Kyseisessä paikassa on 7 kertaa enemmän tyyppejä, joten leivokset katosivat äkkiä. :) (Ja kyllä niitä maisteltiin myös pian-entisessä työpaikassakin.)

Murupalatkin olivat onnistuneet. Käytin niihin vadelmia. Rakasta tuota jauhoista, tummasta sokerista, voista ja vaniljasokerista sekoitettua muruseosta, joka tulee leivosten päälle. Aion tästä lähin laittaa sitä kaikkiin samantapaisiin leivonnaisiin. Tosin se vain saa minut haluamaan syödä pelkkää murupäällystä. :D Se on kuin keksitaikinaa. Tai siis se ON keksitaikinaa. Mmm, cookie dough... Jotakin maagista katoaa, kun keksit paistaa, Onneksi on olemassa mahdollisuuksia syödä keksitaikinaa ilman ajatusta raakojen kananmunien syömisestä. Saatankin kertoa siitä tässä jossain vaiheessa... ;)

Alkup. ohje marjapiirakkaan Gluten Free Canteen -blogista

Vadelmainen murupaistos

150 g sokeria (1,8 dl)

2 rkl tummaa sokeria

175 g vehnäjauhoja (n. 1 3/4 dl)

1 tl leivinjauhetta

½ tl sitruunankuorta

1/4 tl suolaa

1/4 soodaa

1/4 tl kanelia

1/4 muskottipähkinää

115 g sulatettua ja jäähdytettyä rasvaa

4 rkl maitoa/jogurttia/piimää

2 todella isoa munaa

½ tl vaniljasokeria

2,5 dl marjoja (minä käytin varmaan kolme desiä)

Muruseos: (minä tuplasin annosmäärät, koska tykkään murupäällyksestä! :D )

2 rkl rasvaa

4 rkl vehnäjauhoja

4 rkl tummaa sokeria

1/4 tl suolaa

ripaus kanelia ja muskottipähkinää

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele n. 20 x 20 senttimetrin kokoinen kakkuvuoka. Sekoita isossa kulhossa sokerit, jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja mausteet. Lisää neste, munat ja vanilja sekä niiden jälkeen sulatettu rasva. Älä sekoita liikaa. Sekoita varovasti n. 3/4 marjoista. Kaada vuokaan. Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Lisää loput marjat ja paina ne hellästi hiukan syvemmälle taikinaan. Paista uunissa n. 25 minuuttia ja käännä pelti. Paista vielä 20 minuuttia tai siihen asti, kun kakun pinta on vähän ruskistunut ja kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa paloiksi.

Pääsiäisen mämmiorgiat

Pitäisi lukea graduartikkeleita, pitäisi kirjoittaa IMF-esseetä, pitäisi siivota, pitäisi tiskata... Mutta huvi ensin ja sitten vasta työ, niinpä bloggaan ensin. Pääsiäinen oli viikko sitten, joten tämä postaus tulee melkein ajoissa.

Mämmi. Ah, tuo perinteinen pääsiäisherkku, jota joko vihataan tai siitä pidetään. Either or. Minä olen päässyt mämmin makuun ja vuosien saatossa kehittänyt makuhermoni siihen pisteeseen, että voin nauttia tuota mustanpuhuvaa herkkua vaikka paljaaltaan. Tänä pääsiäisenä nautin sitä soijajogurtin, marjojen, rahkan ja ananaksen kanssa. Nam! (Nyt joku siellä varmaan epäilee mielenterveyttäni...)

Ostin tässä muutama vuosi sitten Ahmed Ladarsin kirjan "Mämmi", jossa tämä suomalaistunut Italian Suomen suurlähetystön (varmaan jo entinen) kokki esittelee niin suolaisia kuin makeitakin mämmiohjeita. Niiden ohjeiden avulla kyllä mämmi-inhoajatkin saa syömään mämmiä: on kuivakakkuja, tryffeleitä, sämpylöitä, leipiä ja erilaisia jälkiruokia. Vuosi sitten tein mausteisen mämmileivän (postaus tulossa tännekin), joten tänä vuonna piti tietysti kokeilla jotain uutta.

                        

Linnean mokkapalat vadelmahillolla ja suklaakuorrutuksella

Kokeilin Linnean mokkapaloja, jotka pettymyksekseni osoittautuivat aika kuiviksi ja mauttomiksi. Toki kuorrutin ne suklaalla, mutta eivät ne siitä paljoa parantuneet. :( Taikinaan ei tosin tule ollenkaan sokeria, joten kenties siinä syy. Noh, ohjeeseen kuuluu kyllä hilloinen täyte (minä vaihdoin sen tädin keittämään vadelmahilloon), joka onkin varmaan se piste i:n päälle, sillä hillon jälkeen mokkapaloja söi ihan mielellään. Opetus: mokkapalat ovat siis omanaan esimerkiksi kakkupohjana tai käärretorttuna. Ensi vuonna täytyykin tehdä mämmikäärretorttua, johon kirjasta myös löytyy ohje.

Ohjeen kuva ohessa. Ps. kaikki pohjan ainekset vain sekoitetaan keskenään.

Mämmikuivakakku

Toinen ohje eli mämmikuivakakku onnistui sitten paremmin tai siis siitä tuli juuri sellainen ihanan mehevä ja kostea kakku. Nams! Ei kyllä todellakaan mikään kuiva kuivakakku. :) Mämmistä tuli vieno maltainen ja makea maku. Pyöreässä vuoassa paistettuna kakun voi halkaista ja täyttää sekä koristella vaikkapa pääsiäisen aikaiseksi synttärikakuksi. Tai sitten taikinaan voi vaikka lisätä pähkinöitä, rouhittua suklaata... Mutta minulla oli tämän kakun puolikkaalle muutakin käyttöä...

Heidin halaus

Kuinka olisin voinut olla tekemättä jälkiruokaa, jonka nimi on Heidin halaus? :D ½ litraa oheisen kuivakakun muruja, desi vatkattua kermaa, neljä munanvalkuaista, 150 g valkosuklaata, sokeria ja kasvispohjaista hyydytysainetta. (Sanon liivatelehdille yök!) Päälle rouhittuja cashew-pähkinöitä. 

Tulos oli ihan jees. Laitoin nämä tosin pakkaseen annosmaljoissa enkä missään muotissa, kuten ohjeessa sanottiin, koska en tosiaan käyttänyt liivatetta enkä luottanut kasvishyydykkeen toimintaan. Ja hyvä niin, koska  ilman annosmaljaa annokset olisivat vain levinneet pitkin pöytää... 

Maku oli hyvä, sellainen miedon mämminen. Mielestäni nämäkään eivät olleet liian makeita tai tuhteja, mikä oli hyvä, koska meitä oli vain neljä syömässä ja annoksista tuli melko isot... Viidelle tai kuudelle tulee vähän ystävällisemmät annoskoot. Mutta kaikki meni silti! 

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille! Noin kahden viikon päästä onkin Wappu ja ohjelmassa onkin sitten leipoa wappu-piknikille kaikenlaista kivaa... Aikaa on, koska 30.4. on meitsillä vapaapäivä... ;) Mutta nyt tekemään jotain hyödyllistä eli salille! Energiaa on, koska maistelin äsken yhden kaverini synttäribileisiin tekemistäni Nanaimo-paloista... Mutta niistä sitten myöhemmin. ;)

Heidin halauksen ohje:

Suomalaista superfoodia eli mustikkapiirakka ja mustikkamurupalat

Koska nyt on jo lokakuu ja parin viikon takainen lämpöaalto enää muisto vain, on hyvä muistella viime heinäkuuta ja sitä, kuin tein pari mustikkaista leipomusta. Heinäkuu on parasta marja-aikaa Sysmän mökillämme ja siksi minäkin jouduin poimimaan kävin poimimassa vähän marjoja talvea varten. Lempimarjani on vadelma, mutta kyllä mustikatkin ovat ihanaa herkkua. Varsinkin silloin, kun ne voi muuttaa joksikin vielä herkullisemmaksi (joskin ihan pikkuriikkisen epäterveellisemmäksi) olomuodoksi, kuten mustikkapiirakaksi! Eikä ihan miksi tahansa mustikkapiirakaksi vaan talkkunapohjaiseksi mustikkapiirakaksi.

Talkkuna on siis vanha suomalainen jauhovalmiste, johon on sekoitettu maakunnasta riippuen joko kauraa, ohraa, ruista, vehnää, herneitä ja/tai papuja. (Rantasen talkkuna.) Sillä on aivan omalaisensa maku, joka ehkä vaatii vähän tottelemista, mutta on todella hyvä. Parempaa kuin pelkkä valkoinen vehnäjauho. Kun olin pieni äiti tapasi tehdä Hämmästyshuttua (tällä on ihan joku virallisempikin nimi, mutta meidän perheessä herkku kulki tuolla nimellä) eli siis rahkasta ja vatkatusta kermasta, sokerista, puolukoista ja talkkunajauhoista sekoitettua jälkkäriä. Happamia marjoja, makeutta sokerista, pehmeyttä rahkasta ja kermasta sekä ihana talkkunan maku. MMM! Talkkuna on tuossa se paras raaka-aine kyllä, ilman sitä ei kyseessä ole Hämmästyshuttu. :)

Joka tapauksessa jauhopussin kyljestä löytyy talkkunaisen mustikkapiirakan ohje. Pohjaan siis tulee vehnäjauhojen ja muiden piirakkapohjan ainesten lisäksi talkkunajauhoja, joista tulee oma makunsa ja värinsä. Päälle mitä tahansa marjoja maun mukaan ja koko komeus uuniin. Minä kyllä laitoin marjoja huomattavasti ohjetta (2-3 desiä) enemmän (n. 1 litra), koska muutoin en olisi saanut normipiirakkavuokaa täyteen. Lisäsin myös vähän perunajauhoja marjojen joukkoon, jotta marjojen neste sitoutuisi jauhoihin. Ja hyvää tuli! Eikai marjajuttujenkaan aina tarvitse olla niin monimutkaisia. :) Note to self: käytä enemmän talkkunajauhoja leivonnassa.

Olin viimeisen lomaviikkoni tätini luona Kiuruvedellä ja sieltä oli tarkoitus vielä käydä kotimatkalla serkkuni luona Jyväskylässä. Leivonnaistuliainen siis oli paikallaan. Marjaisaa senkin täytyi olla, niinpä etsiskelin koneelta eri reseptejä ja päädyin taas kerran tähän reseptiin eli sitruunaisiin mustikkapaloihin. Pohjana ihana muruseos, täytteenä makea sitruunainen kerros munankeltuaisista ja tiivistemaidosta sekä mustikoista ja päälle taas muruseosta. Ongelmana oli se, että paloja oli hankala saada ulos vuoasta ilman, että ne hajosivat ympäriinsä. Tai ehkä olin vain liian malttamaton. ;)

Nämä ovat vaarallisen addiktoivaa kamaa. Ja tietysti kaikki murentuneet/hajonneet osat pitää itse syödä, koska eihän hassunmuotoisia ja nakerrellun näköisiä paloja voi pistää tarjolle... ;) Palaan tähän reseptiin aina uudestaan ja uudestaan, koska se on niin moninainen ja sopii vaikka puolukoiden ja vadelmienkin kanssa. Tosin puolukoiden kanssa pitää käyttää enemmän sokeria. 

Yllärileivonnainen loppuun! Kaiken makean päälle on hyvä lopettaa suolaisella eli talkkunasämpylöillä. (Ohje löytyy talkkunajauhopaketista myöskin.) Siemenet päällä ovat piste i:n päälle. :) Ja note to self: tarkasta, että leivinpaperipaketissa todella lukee leivinpaperi, ei pergamentti... (Pergamentti on käärimiseen ei paistamisen alustaksi, koska siihen tarttuu kaikki kiinni...)