Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sorbetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sorbetti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Duunin pikkujoulut Amigossa

Firman pikkujoulut vietettiin 4.12. ravintola Amigossa Tehtaankadulla. Kuulemma hyvää espanjalaista ja ainakin etukäteen toimitetun menun vaihtoehtojen perusteella niin sopi odottaakin. Annoksia myös kasvissyöjille (kollega kiitti)!

Ravintola on hämyisen tunnelmallinen ja decona juuri sopivan verran espanjalaista rekvisiittaa. Amigo on perustettu vuonna 1971, joten luulisi pitkällä iällä olevan syynsä! On klassikoita, tapaksia, lounas klo 11-14 sekä erillinen baari, jonne vahingossa ensin menimme.

Crema de Bocavante, kermainen hummerikeitto 13,8 €

Kaikki muut taisivat jakaa alkupaloiksi tapaksia, mutta minä tilasin hummerikeittoa. Hummeri on yksi niistä raaka-aineista, jota on pakko tilata ravintolassa; varsinkin, jos itse ei maksa! :D Hummerin maku on todella vieno, mutta keitto oli kermaisen pehmeä. Loistava tapa aloittaa ilta!

Berenreja Rellena de Legumbes Gratinada, kasvistäytteinen munakoiso 18,9 €  

Pääruoan valinta oli helppo, kun ainoa kasvisruoka oli munakoisoa. Oli siellä ehkä kalaakin, mutta nää. Munakoiso voitti jälleen. Sen kanssa oli kauden kasviksia (kesäkurpitsaa, paprikaa eli ehkä espanjan sesongissa) ja juustokuorrutetta. Sekä muutama perunalohko. Iso annos, en jaksanut kaikkea vaikka yritin parhaani.

Surtido de Sorbet, salsa de Fresa, 8,8 €

Jälkkärissä oli tiukka (tai lähinnä kaukaa viisas) ja tilasin jouluisen juustokakku(överien) sijaan sorbettilajitelman mansikkamelballa. Pelkäsin ähkyn lisäksi myös mahdollista liivatetta enkä jaksanut alkaanselvottää asiaa. Ainakin mangosorbettia ja jonkinlaista marjasorbettia. Kaikki, jotka ottivat juustokakkua (eli aika moni) kokivat annoskateutta! Haha!

Torta de queso con chocolata blanco, jouluinen valkosuklaakakku 8,9 €

Ja ymmärrän kyllä, koska jouluinen valkosuklaajuustokakku oli todella tuhti. Kanelinen maku teki muutenkin tuhdista tortusta myös tunkkaisen makuisen. Jäi vähän ikävästi kitalakeen. Jep, maistoin, vaikka varmasti oli käytetty liivatetta, joka myös tekee kakut tunkkaisiksi.

Amigo on hyvä ravintola, varsinkin, jos tykkää pihvistä. Kaikki pihvin ottaneet kehuivat! Keskivertoa kalliimpi, mutta peittoaa toisen ikiaikaisen espanjalaisen eli Parrilla Espanolan. Tietysti pitäisi kait syödä tapaksia ja pihviä voidakseen todella arvostella espanjalaista ravintolaa, mutta menkööt. 

Ai että miten pikkujoulut meni? No aika kosteasti. En nukkunut yötä kotona Riksussa vaan iskällä Vantaalla, mutta selvisin bf:n äidin tilalle talkootöihin, kuten lupasin, ja vain 15 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tosin en enää koskaan lupaa bileiden jälkeen ehtiväni seuraavana päivänä yhtään minnekään.

Amigo
www.rafla.fi/amigo
Tehtaankatu 12
Helsinki

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Joulu 2015: limesorbetti

Luminen joulu Kiuruvedellä

Jösses, täältähän löytyy vielä vanhoja joulupostauksia! Ei sentään kauempaa kuin viime joululta. :D Noh, eikö se säätiedotus ole huomiseksi luvannut räntää Lappeenrantaan? Eikä se räntä ole niin kaukaista täällä Hesassakaan...

Luminen pihamaisema ja vanha navetta.

Olin joulun perinteisesti tädin luona Kiuruvedellä vanhempien kanssa. Bf vietti joulun omien porukoidensa kanssa, koska ei sitä nyt  vielä puolen vuoden seurustelun jälkeen kehtaa perinteitä rikkoa. Eikun mitä? :D

Vuoden 2013 joulun vietinkin äidin kanssa Lahdessa ja jotenkin oli ruokahalu kateissa, niin ei ollut oikein jouluinen fiilis... Niin oli kyllä ruokahalu kateissa tänäkin vuonna, sillä toin juuri ennen joulua Tallinnan reissusta tuliaisen, joka ei sovi ruoka-aiheeseen blogiin. Voitte varmaan kuitenkin kuvitella sen...

Tyrnicurd
Tein tädille, kuten monena vuonna aikaisemminkin (käytän muuten aika paljon lausetta "...kuten aina ennenkin"....), ruokalahjan. Ostin Ruohonjuuresta tyrnitäysmehua ja keitin siitä tyrnitahnaa eli tyrnicurdia. Siis kuin lemon curd, mutta tyrnimehusta. TOIMII. 

En ollut varma, että löytyisiko Googlesta ohjetta vai pitäisikö soveltaa, mutta löytyihän sieltä! Ja vielä ahvenanmaalainen herkku! (Vaikka kyllä niitä löytyy tyrnejä Savostakin...)

Tyrnicurd

2 keltuaista
1 dl makeuttamatonta tyrnimarjamehua
1 dl sokeria
25 g voita

Vatkaa keltuaiset, sokeri ja tyrnimarjamehu pienessä kattilassa. Anna kiehua hiljalleen kunnes seos sakenee. Siirrä kattila kylmään veteen ja vatkaa heti joukkoon kylmä voi pienissä nokareissa. Tarjoa paahtoleivän kanssa, tai vatkaa ylijäävistä valkuaisista marenkeja ja tarjoa tahnan ja jäätelön kanssa.

Ruohonjuuresta siis saa hyvää tyrnitäysmehua. En maistanut mehua itse, koska se on varmaan todella hapanta, mutta tästä siis tuli todella hyvää. Kuvitelkaa tätä esim. juustojen kanssa! Viimeistään ensi syksynä pikkujoulukauden glögi-illallisiin uudestaan!


Joulupöytä, niin perinteinen kuin olla voi. Hirveästi kaloja (iskän kylmä- ja lämminsavustamia lohia ja siikoja!), juustoa, hilloja, leipää, fetasalaattia...Fetasalaattia? Eikun oho, noh, yksi ei-perinteinen annos pitää aina olla! Ja kinkkua, jonka tädin miesystävä oli savustanut. 


Päätin joulun jälkkärin jo hyvissä ajoin etukäteen ja täytyy sanoa, että idea oli vähintäänkin nerokas ellei vallankumouksellinen: lime sorbetti lime-mascarponevaahdolla. NOM. Miettikää ny ite! Ei ole parempaa jouluähkyn päälle, kuin kirpeän raikas ja virkistävä limesorbetti. 

Tuo mascarponevaahto oli kyllä jostain syystä hieman tunkkainen eli oikeastaan turha, mutta raikkaampana siitä saa oikein oivan kumppanin sorbetille. Vaikka miksi vaivautua, kun menee ilmankin!

Sorbetti siis sisältää 2,5 desiä vettä, 2,5 desiä limemehua ja 2,5 dl sokeria, jotka kiehautetaan kattilassa, kunnes sokeri on sulanut. Sitten lisätään 1 tl limen kuorta. Huoneenlämpöisenä seos sitten laitetaan jääkaappiin jäätymään väh. kahdeksi tunniksi ja valmistetaan jäätelökoneen ohjeiden mukaan. Koneen puutteessa jäädyttelin parisen tuntia raikkaassa parinkymmenen asteen pakkasessa kuistin portailla.Välillä sekoitellen (jolloin varsinkin syntyy hileitä) niin toimii. Tätä ehdottomasti heti ensi kesänä! Ja resepti tosiaan täältä.

Joulusta kesää kohti, sorbetin voimin. ;) Kohta on jo vappu! Ja se tietää donitseja, tosin tällä kertaa uunissa. Ja täytteellä!

torstai 13. marraskuuta 2014

Pastis

Jotenkin olen viime aikoina onnistunut olemaan aina jonkinlaisessa pienessä mahataudissa, kun on pitänyt mennä iskän kanssa syömään. (Onpas hyvä tapa aloittaa tämä postaus, mutta minähän olen rehellinen ihminen.) Hieman huonovointisena syöminen ei mitenkään kuulosta houkuttelevalta, mutta jos kerran on tarjolla hyvää ruokaa ja seuraa, niin sinne raahautuu ellei nyt ole ihan totaalisesti vuoteen omana. 

Näin kävi taas kesäkuussa kun olimme menossa iskän kanssa uuteen Pastis-ravintolaan. Onnekseni pääsin perille ja sain sentään jotain alas, sillä olin halunnut käydä Pastiksessa siitä asti kun olin kuullut sen tulevan. Pastis on ranskalainen anisviina ja nyt siis myös ravintola Kaartinkaupungissa, Pikku-Roban ja Kasarminkadun kulmassa. Samassa paikassa taisi aikoinaan sijaita Vegemestan Roban toimipiste...

Ravintola on siis tosiaan ranskalainen ja tarjoaa niin lounasta kuin päivällistäkin. Ravintolan nettisivujen mukaan "Ruokatyylimme kulmakiviä ovat ranskalaisen keittiönklassiset herkut. Haluamme tarjota vieraillemme maalaiskeittiöstä tuttuja selkeitä, runsaita ja houkuttelevia makuja. Raaka-aineet hankimme huippulaatuun sitoutuneilta suomalaisilta ja kansainvälisiltä luottotuottajiltamme." Tilaa on melko vähän mutta se on ahdettu niin täyteen pöytiä ja tuolia kuin vain on mahdollista ihmisten istua ja nousta ja tarjoilijoiden liikkua salissa.

Ranskalaiseen tyyliin siis! On etanoita (isän takuuvarma alkupala), tartarpihviä, karitsamakkaraa, kania, simpukoita, tarte tatinia ja talon suklaatryffeliä tai toffeeta. Lisukkeet (salaatti, ranskalaiset tai ruusukaaleja, à 5 €) pitää tilata erikseen.

Otin alkupalaksi pelkkää salaattia sattuneesta syystä enkä viitsinyt kuvata sitä. Siis suoraan pääruokaan:

Tämän takia pitäisi AINA olla muistiinpanoja ravintolassa, kuten olen useasti todennut... Sillä ravintoloiden menut muuttuvat siihen mennessä kun saan postauksen ulos. Tällä hetkellä ravintolan ainoa kasvisruoka on tryffelillä maustettu munakoisovuoka, mutta sitä tuo ylläoleva ei ole... Taisi olla jonkinlaisen taikinakuoren sisässä tarjottua...juustoa? Ja tomaattista kastiketta? Miksi en edes ottanut parempaa kuvaa? Argh! Mutta annos oli kaikenkaikkiaan hyvä. Jopa siihen olotilaan.

Lakritsinen crème brûlée ja sitruuna(?)sorbetti
Jälkiruuan sentään muistan! Oli pakko ottaa lakritsinen crème brûlée raikkaalla sorbetilla kaikesta huolimatta. Ja normaalitilanteessa olisin jaksanut syödä sen kokonaan, sillä se oli HYVÄÄ. Melkoisen tuhtia ja makeaa, mutta sorbetti oli ihana raikastus. Kun se loppui, niin rupesi ikävä kyllä tökkimään... Mutta siis normaaliolossa ei mitään moitittavaa. Noms.

Menu on siis taas paikassa vaihtunut, joten täällähän voisi taas piipahtaa. Ehkä iskän synttäripäivänä? Hmmm...

Pastis
Pieni Robertinkatu 2
Helsinki

www. pastis.fi

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Elitessä juhlimassa valmistujaisia


Isäni on periaatteiden mies. Tai lähinnä sellainen tyypillinen 60+ suomalainen mies, joka jotain hyvää löydettyään pysyy siinä. Esimerkkinä annettakoon, että hän soi samaa mysliä n. 40 vuotta ja nyt sitä vaihdettuaan varmaan syö samaa merkkiä elämänsä loppuu asti. :D 

Niinpä ei ollut ihme, että kun valmistumispäiväni vihdoin ja viimein varmistui, hän halusi meidän menevän juhlimaan tätä saavutusta Eliteen. Olimme nimittäin olleet siellä kun kirjoitin ylioppilaaksi, kun pääsin Kauppikseen ja kun valmistuin kandiksi (itse asiassa päivälleen neljä vuotta sitten, huh!). You see a pattern here? Itse olisin halunnut mennä ihan vain vaihtelun vuoksi jonnekin muualle, sillä vaikka Elitestä pidänkin, niin jos tarjoutuu mahdollisuus mennä ihan uuteen paikkaan, niin mielelläni tartun siihen. Unelmoin jo Farangin vegaanisesta tasting-menusta, kunnes lopulta tajusin, että jos iskä maksaa, niin ehkä mieluummin sellaiseen paikkaan, josta hän pitää. :) Ja pitäähän sitä nyt perinteitä olla... (Varmaan jos ikinä menen kihloihin niin nekin juhlat pidetään Elitessä...) 

Mutta ei siis oikeasti sovi valittaa, sillä Elite on todella hyvä ravintola ja melkein jo instituutiokin. Taiteilijat ovat siellä viihtyneet jo vuosikymmeniä (esimerkiksi Tauno Palolla on oma nimikkoannoksensa) eli vaikka se nyt on tavallista hienompi paikka, voi sinne mennä ihan omalla rahalla ja ilmapiiri on kuitenkin suhtkoht rento. "Taiteilijoiden olohuone vuodesta 1932" mainostetaan ravintolan nettisivulla. Myös selvästi nykyajan kulttuuri-ihmiset käyvät täällä, sillä eräs kulttuurialalla työskentelevä ystäväni kertoi kerran pomonsa kanssa syöneensä ja juoneensa 900 eurolla. Well... Me emme sentään ihan niin laittaneet jalalla koreasti (en katsonut, paljon lysti maksoi), mutta olo oli hyvä jälkeenpäin.

Paistettuja kampasimpukoita ja kukkakaalipyreetä (15, 80 €/22,40 €)

Heh, meinasin jo ruveta kirjoittamaan, että miksi ihmeessä olen poistanu oman alkuruokani eli kuohkean rapukeiton (14,20 €) kuvan koneeltani, mutta suora kuvakulma sai minut epäilemään, että taisin sittenkin itse tilata tämän. :D Jännä, miksi en tilannut keittoa... Noh, joka tapauksessa, otins siis kampasimpukoita. Ne oli paistettu juuri sopiviksi (ei tietoakaan sitkeydestä) ja kukkakaalipyreen olisi voinut vaikka nuolla lautaselta... Iskä otti taas etanoita alkuun enkä sitten ruvennutkaan kuvaamaan äitini tai kummitätini alkuruokia.

Sienitäytteiset savojinkaalikääryleet ja tomaatti-papuragu (20,50 €)

Pääruokien listalta löytyy ilahduttavasti yksi kasvisannos eli kaalikääryleitä. Nämä ei kyllä todellakaan muistuta mitään, mitä ihmiselle yleensä voisi kaalikääryleistä tulla mieleen (jotka kotona tehtynä ovat muuten tosi hyviä!). Näitäkään ei oltu paistettu liikaa vaan kääryleissä oli ihanasti puruvaraa ja sienitäyte oli taivaallista... Mmm! 

Paistettuja jättiravunpyrstöjä, lämmin parsasalaatti ja sitruuna-voikastiketta (25,30 €)

Äiti otti ylläolevan annoksen. Jotenkin Eliten menua on vähän hankala lukea, kun jotkin annokset menussa ovat ihan toistensa alapuolella ja joiden välissä on kunnon riviväli, niin ehdin jo luulla, ettei tätä enää ole menussa. :D Nähtävästi minulla on joku dysleksian tapainen juttu... Tämä blogipostaus ei nyt mene ihan putkeen. :)

Savustettua lohta, tillivoissa haudutettuja uusia perunoita ja korvasienimuhennosta (24,90 €)

Iskä otti tietysti lohta, perunoita ja sienikastiketta. :) Yksinkertaiset asiat voivat myös joskus olla niitä parhaita. (Ainakin joillekin meistä...)

Mantelinen raparperipiiras ja vanilja-mascarponevaahtoa (9,80 €)

Koska tiesin, että menisin synttäreille vielä syömään sinne itse tekemiäni leivosta, jätin ravintolajälkkärin väliin ja tilasin pelkän cappuccinon. (Ja mutustin complimentary-Geisha-konvehteja...) Muut tilasivat jälkiruuan, ja ylläoleva annos onkin iskän tilaama. Tuo mascarponevaahto oli IHANAA. Eikä kyllä piirakassakaan mitään vikaa ollut. :) Tuo mantelisuus teki siitä vähän erikoisemman, sillä en itse pahemmin välitä raparperista.

Crème brûlée (9,80 €)

Äiti otti ranskalaisen klassikon eli paahdettua kermaa. :) Paahdettu sokerikuorrutus oli niin makea, että sukat alkoi pyöriä jaloissa. Ja minä kun tykkään makeasta... Äidin mielestä ei ollenkaan liian makeaa. Olen puhunut tästä makeusaiheesta myös K:n kanssa ja alkaa nyt kyllä näyttää siltä, että omat makeusnystyräni toimivat ihan eri tavalla, kuin keskivertoihmisten...

Limettisorbetti (4,30 €)

Kummitäti otti ihana raikasta limettisorbettia. ^^  Ihanan raikas päätös illalliselle. :) Tuota olisi niin helppo tehdä itsekin. Hmm, tässähän on vielä parisen limettiä jääkaapissa...

Ilta oli siis erittäin loistava, kun pääsin juhlistamaan tätä n. seitsemän vuoden urakkaa rakkaassa seurassa. <3 Paikan valintakin osoittautui loppupeleissä ihan loistavaksi, sillä siirryin ravintolasta suoraan synttäribileisiin kadun toiselle puolelle. :D Skumppaa, viiniä, boolia, siideriä... Tulipahan kunnolla juhlittua valmistumista ja synttäreitä (tosin jälkimmäistä vähän etuajassa). Seuraavana päivänä olikin sitten edessä valmistujaisten juhliminen kaveriporukalla, joten vappuun valmistautuminen ja sitä varten harjoittelu alkoi täällä suunnalla jo hyvissä ajoin. :D

Elite
Eteläinen Hesperiankatu 22
www.elite.fi

Ma-to 11-24
Pe 11-01
La 13-01
Su 13-23

maanantai 6. elokuuta 2012

Ravintola Savoy:ssa työpaikan kesälounaalla

Vaihdoin työtä juhannuksen korvilla ja vaihdoin viestintätoimiston internet-alalla toimivaan startupiin. Viimeisellä työviikollani edellisessä työssä omistaja/toimarimme halusi viedä meidät lounaalle juhlistamaan mahtavasti mennyttä kevättä ja alkukesää. Hän halusi viedä meidät "Helsingin kalleimpaan ravintolaan," mutta vaihtoi alkuperäisen ideansa Chez Dominiqusta Savoy'hin. Syy: Chwz Dominique ei ollut valmis tuunaamaan menukokonaisuuksiaan kasvissyöjien mukaan. Ota tai jätä...

Olin itse asiassa enemmän mielissäni mahdollisuudesta päästä Savoy'hin, sillä ajatus CD:n kahden Michelin-tähden annoksista vähän hirvittää... Tykkään kyllä syödä hienoissa paikoissa, mutta ehkä yhdessä tähdessä menee raja. :D

Savoy'ssa istuimme ulos kattoterassille ja katselimme huikeaa näkyä yli aurinkoisen Helsingin. Savoy on yksi Helsingin hienoimmista ravintoloista, joka on erittäin luomuhenkinen ja muun muuassa kasvattaa omia yrttejään terassilla. Vuoden kokiksi valittu nuori herra työskentelee heillä ja muutenkin keittiömestarit ovat aina olleet alan kermaa.

Talo tarjoaa aamiasta, buffetteja, lounas- ja illallismenuita ryhmille ja tietysti à la cartea. Meidän lounaskerrallamme vaihtoehtoina oli kaksi lounasvaihtoehtoa (kevyempi kalalla ja tuhdimpi lihalla) ja lisäksi keittiö myös valmisti pyynnöstä kasvisannokset. Menuista saattoi valita alku-, pää- ja jälkiruoat ristiin rastiin, mikä oli mahtavaa, sillä lihamenun suklainen jälkkäri houkutti enemmän, kuin kalamenun raparperi! :D

Samppanjaa alkuun ja leipäkori kiertämään. Korissa oli varmaan viittä erilaista leipää: ruistä, itse tehtyä ohuenohutta näkkäriä, crissinejä... Ja tietysti oikeaa voita. Palvelu on niin ylitsevuotavan avuliasta, että jopa lautasliinat taitellaan asiakkaan syliin. Ehkä jotkut hienostuneet vanhat ihmiset arvostavat tätä, mutta siihen tottumattomalle voi tulla hiukan hönttö olo... :D

Kurkku-gazpachoa, ravunpyrstöjä, vuohenjuustoa ja yrtti"jäätä"

Alkuun kalamenu tarjosi kylmää kurkkukeittoa. Oi nam. Muistutus, että kuumana kesäpäivänä pitäisi vain pistää vihanneksia ja vettä (tai ehkä sittenkin kookosmaitoa) blenderiin ja antaa hurista. Lisätä vaikka jotain proteetinia mukaan hörppiä kitoihin. Satumaisen samettista! Vuohenjuusto oli melkein ehkä turhakin tässä tilanteessa, sillä sen maku ajoi yli keiton maun. Joka tapauksessa aivan loistavaa. Varsinkin nuo hauskat "yrttijääpallerot."

Paistettua ahventa, punajuurta, kasviksia (purjoa?) ja hummerivaahtoa

Pääruuaksi valitsin ahventa. Olisin toivonut, että minulla olisi ollut lusikka, jolla hörppiä viimeisenkin hummerivaahtopisaran suihini. En tiedä, miten keittiö oli saanut tuon vaahdon aikaan (enkä tietenkään kysynyt), mutta se oli jotain käsittämättömän hyvää! Samoin kuin kala, vaikka tietysti se oli minun makuuni hieman liian suolaista (kuten ravintolaruoka tuppaa olemaan). Punajuuret olivat mielestäni vähän turha lisuke, koska en niistä pidä, mutta muutoin annos oli oikein nappi valinta.

Suklaatryffeliä, maitosuklaata, vadelmaa, mansikkakastiketta ja chilinen marjasorbetti

Kuten alussa totesin, vaihdoin empimättä kalamenun raparperijälkkärin lihamenun suklaaseen. Lähes poikkeuksetta jos on kala- tai kasvismenu sekä lihamenu, on kasvis-/kalamenun jälkkäri aina kevyen hedelmäinen/marjainen ja lihan kanssa tarjoillaan suklaasta. :D Jos siis et syö lihaa, tuskin haluat syödä tuhtia jälkkäriäkään (eli yrität pudottaa painoasi/olet nainen, jne.) ja jos syöt lihaa, niin et varmasti halua syödä vähän kevyempää jälkkäriä (koska olet raavas mies). Tuhti jälkkäri ei välttämättä aina sovi tuhdin ruuan perään, olosta voi tulla tuplasti tuhdimpi ja siinä sitä sitten ollaan. Onneksi Savoy antaa mahdollisuuden syödä kevyesti alkuun ja sitten vähän tuhdimmin lopuksi :D

Jälkkäri oli suussasulava ja kollegalle iski pieni annoskateus. :D Ja marjasorbetissa oli totisesti potkua, kunnon chili eikä mitään nössöilyä! Me like. Tietysti tumma suklaa olisi ollut mielestäni parempi, mutta maitosuklaa varmasti uppoaa paremmin suureen yleisöön. Aivan loistava annos, erityisesti tuo suklaatryffeliosa. Suklaan ja marjojen liitto toimii yleensä aina.

Jos haluaa juhlistaa merkkipäivää, kosia, hemmotella tai tehdä vaikutuksen (asiakkaaseen tai deittiin) eikä vierasta hienoja paikkoja (ruokailukumppani mukaan lukien) ja rahaakin löytyy ihan mukavasti, niin suosittelen Savoy'ta. Kyllä siellä nyt kerran  kannattaa ainakin käydä! (Ja mahdollisuuksien mukaan usemmankin kerran.)

Ravintola Savoy
Eteläesplanadi 14
(12 krs)
Helsinki
www.ravintolasavoy.fi
09 6128 5300
Ma-pe 11.30-14.30 ja 18-24
La 18-24

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Baccuksen samppanjatasting 20.4. ja blogi kolme vuotta!

Kolme vuotta päivälleen! Olen nyt kolmen vuoden ajan pitänyt tätä ruokablogia täällä kywebissä. Aloitin sen ollessani kevään 2008 vaihdossa Montréalissa, jossa sain aivan tajuttoman leipomisvillityksen ja leivoin kuin viimeistä päivää. :D Pidin silloin vaihdon ajan blogia Bloggerissa ja bloggasin leivonnaisiani myös sinne ja siitä sain idean, että kotiin päästyäni perustin blogin tänne. Ja nopeasti on aika mennyt! Olen julkaissut nyt tämä posti mukaan lukien 208 artikkelia (sääli, että toukokuinen 200:s meni huomaamatta ohi!) ja vielä on monta, jotka odottaa julkaisua. Valmistumiseen on enää n. vuosi aikaa, jonka jälkeen sitten siirrän blogiin varmaankin Bloggeriin. Mutta siihen asti jatkan tänne kirjoittelua. Olen myös saanut paljon positiivista palautetta blogista, joten jo senkin takia tätä on mukava tehdä, vaikka joskus vähän motivaatio onkin hukassa ja posteja kasaantuu.. ;)

Alkumaljat

Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa blogin synttäreitä kuin samppanjatasting! Osallistuin juuri ennen kiirastorstaita järjestettyyn Baccuksen samppanjatastingiin. Ensimmäinen kerta, kun osallistuin yhteenkään kerhon tastingiin ja täytyy sanoa, ettei todellakaan jää viimeiseksi! No joo, olihan se aika kosteaa menoa sitten myöhemmin, kun ne kaikki avatut pullot piti juoda loppuun ja oli vielä boolia, ja minulla oli tietenkin vielä aamulla töitä... Mutta siis helou, maistella erilaisia samppanjoita? I'm so in! Tein jonkinlaisia muistiinpanoja kännykkään maisteluista, joten niistä pitäisi saada hivenen osviittaa, mitä kaikkea sitä tulikaan nautittua. Ihan kaikkia en saanut ylös, mutta noin suurinpiirtein kuitenkin.

Rotari Rosé

Alkumaljaksi tarjottiin Rotari roséta. Ikävä kyllä en osaa sanoa tästä samppanjasta mitään, koska en siitä tehnyt muistiinpanoja. Mutta hyvää ja roseemaista se oli, ei voi muuta sanoa... Alko kertoo paremmin: Erittäin kuiva, keskihapokas, metsämansikkainen, kevyen sitruksinen, hennon mineraalinen. Ruokatoimittaja Tuomas Tantun mielestä rosé "on kauniin persikanpunainen ja pirteästi kupliva. Viini on kuiva ja sopivan hapokas. Maussa yhdistyvät vadelman ja punaherukan lempeät aromit. Jälkimaussa on kuitenkin aavistus ruokahalua herättävää pippurisuutta."

Kattaus

Meidät ohjattiin odottelun jälkeen pöytään ja alkupuheiden jälkeen kehiin astui KY-viinienkin takaa löytyvä Juha Berglund. Hän siis omistaa Carsin-viinitilan ja on siis kylteriyden lisäksi Viinilehti Oy:n puheenjohtaja, jokavuotisen Viinistä Viiniin-kirjan kirjoittaja yhdessä Antti Rinta-Huumon kanssa ja mukana kaikenlaisessa viinikeskustelussa -ja tapahtumissa. Ja olipahan muuten melko sekavanoloinen puhuja. Ihan kiinnostavaa sinänsä, mutta juttu rönsyily ja jatkui ja jatkui... Mutta onneksi vihdoin päästiin kunnolla maistelemaan!


I kattaus

Latelen nyt suoraan sen, mitä olen näistä samppanjoista kirjoittanut. Ja siis kaikki faktat, paitsi kommenttini makeudesta, tulivat vetäjältä. Juomat vasemmalta oikealle:

Laurent Perrier: Melko kuiva, kuivempi kuin Rotari rosé, 100 % pinot noir-rypäleistä tehty.
De Saint Gall Brut Rose: Makein näistä neljästä, 50 % pinot noir ja 50 % chardonnay. Pinot noir tuo kovuutta ja pituutta maulle eli siis tässä samppanjassa oli tuhdein maku. Punaisten marjojen ja sitrushedelmien tuoksu oli voimakas.
Tattinger Brut Prestige oli punaisin ja makeampi kuin LP, muttei niin kuin Saint Gall. 40 % pinot'ta, 30 % pinot meunieria, 30 % chardonnayta. Melkoisen hapokas ja paahtoleipämäinen.

Oli jännittävää huomata, miten samppanjat maistuivat ihan erilaisilta, kun niitä joi järjestyksessä. Jokin maistui tooosi kuivalta jonkin makeamman jälkeen ja toisinpäin. On se jännää! :)

Kasvisannos

Kasvisruokailijat saimme eteemme tofulla, nuudeleilla ja vihanneksilla (mm.salaatilla ja kurkulla) täytetyn kevätkääryleen, kurkkumakeja(!!) sekä leipää, jonka päällä oli jonkinlainen makea hilloke. Hyvää! Ja tietenkin samppanjoista sai esiin uusia ulottuvuuksia, kun niitä maisteli ruokien kanssa. En kirjannut mitä, mutta osa ruoista toimi paremmin tiettyjen ruokien kanssa, mikä nyt tietysti pätee kaikkeen viiniin.

                           
II kattaus

Ensimmäisen kattauksen kohdilla oli myös esitelmää samppanjan valmistuksesta ja jossain vaiheessa myös avattiin (ja yritettiin avata) samppanjapulloa kyökkiveitsellä sapelin puuttuessa. Onnistuihan se lopulta, kun oikein pro tuli näyttämään. :) On minulla se videolla, mutten nyt laita sitä tänne vaan jatkan arvioilla, taas vas-oik:

Lanson Rose Label: Tästä minulla ei olekaan muistiinpanoja, pahoittelen! Googlen avulla löytyy kyllä tietoa. :)
Mumm Rosé: Kuivahko, kuivempi kuin edellinen. 60 % pinot noiria, 22 % chardonnayta ja loput pinot meunieria. 
Henriot Rose Millesime Brut: Tämä oli vuosikertaa 2002, chardonneyta 46 ja pinot noiria 54 %:ia.

Jahas, olipas kamalan antoisia kuvauksia. :( Nähtävästi kyllästyin tässä vaiheessa kirjoittamaan tarkempia arvioita. Huoh.

Jälkiruoka

Jälkiruokana me kasvissyöjät saimme sorbettia (olisiko ollut passionhedelmää, koska mukana olis myös sellaisen slaissi) ja mansikkaa. Kuolasin vähän kateellisena muiden suklaisia herkkuja, mutta niissä taisi olla liivatetta.

Kuten todettua, illan myöhemmät merkit olivatkin sitten vähän hämärämpiä, sillä niitä vajaita pulloja ja boolia riitti. Ja vielä salaattibuffet. Samaan aikaan oli myös tutorisitsit, mutta elämässä täytyy joskus tehdä ikäviä valintoja. Ja tällaisten valintojen edessä minä usein valitsen viinin, vielä todennäköisemmin kuohuviini ja aina samppanjan. ;) Seuraavaa tastingia odotellessa.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Herkuttelua Levillä 25.-29.3.2011. 1/3

Olen jo kahdesti käynyt Lapin Saariselällä Pirkon Pirtissä keväisellä Lappi-reissulla. Ja oli siinä yksi Fransmannikin välissä. Nyt tilanteeseen on tullut muutos, koska iskä jäi eläkkeelle eikä siis voi enää käyttää firmansa mökkiä. Päätimme siis lähteä laskettelulomalle (ei hiihto, jee!) Leville. Ah, mitä muistoja ne toivatkaan viime vuoden vaihtareiden Lapin reissusta...varsinkin, kun suoraan hotellihuoneen ikkunan alla oli yökerho. :D

Reissu oli onnistunut! Laskettelutaidot on pysyneet muuttumattomina ja oli ilo vaan suihkia rinteitä alas! Joka päivä paistoi aurinko tai mitä nyt yksi pilvisempi päivä, rinteet oli hyvässä kunnossa eikä ollut liikaa porukkaa. Ja ruuat oli hyviä! Sokos Hotellin aamiaisbuffa oli hyvä ja minä tankkasin itseeni aina jugua ja kuivattujen hedelmien sekoitusta. Monen tunnin laskettelurupeama vaatii tietenkin runsaat eväät! ;) Tai ainakin kunnolla iltaruokaa, hehheh. 

Saavuimme siis torstaina päivällä ja lennon jälkeen ehdittiin vielä pariksi tunniksi rinteeseen. Illaksi oltiin jo ennen matkaa varattu paikat Ämmilä-ravintolasta, joka sijaitsee Hullun Poron vieressä. Netissä ravintola mainostaa tuovansa "70-luvun takaisin ravintolaelämään", mutta mielestäni kävisi vaikka vanhempikin aikakausi. Ihan kuin olisi maalais- tai pitäisi kai sanoa lappalaispirttiin astunut: puiset penkit istuimina, kirjailtuja tyynyjä ja pitsisiä liinoja. Ei servettejä vaan talouspaperia! :) Ja tarjoilijat tietysti piioiksi ja rengeiksi pukeutuneina. Kuulemma pystyy katselemaan myös äänettömänä mustavalkoisia suomielokuvia ja musana 70-lukulaista suomimusaa. Hyvät puitteet kunnon lappilaiselle illalle, eikä ees musa häirinny. ;)

Jahas, pitäisikö siirtyä ruokaankin? Ruokatarjonnan kuvailu on helppoa: jos olette käyneet Zetorissa, niin meininki on aika lailla samaa eli siis 70-lukulaista kotiruokaa. Blinejä, muikkuja, pihvejä, muutama salaattikin sentään, pottuja, keittoja ja perusjälkkäreitä, kuten leipäjuustoa, jääkarpaloita ja pannukakkua. Pääruuat siinä parinkympin hujakoilla, jälkkärit kuuden, alut 12 euron kieppeillä ja keitot kympin.

Savuporo-juustokeitto 9,80 €/8,70 €

Arvaattekos, kumman annos on kyseessä? :) Iskä kehui keittoa maukkaaksi, joten luotan hänen sanaansa.

Korvasienikeitto 7,80 €/8,70 €

Minä tilasin korvasienikeiton, joka oli kermainen, muttei kuitenkaan liiaksi. Sienen maku tuli viehkosti esiin. Korvasienethän on tappavan myrkyllisiä, ellei niitä keitä kolmesti ja vaihda vesi aina huuhtelukertojen välillä. Ämmilässä ei oltu oikaistu ja olen siitä hyvilläni.

Rautua, hilippasen savustettuna ja ryhditettynä rehdillä 
korvasienikastikhella sekä puikulat Äijin pellosta, 22, 50 €

Iskä valitsi pääruuaksi rautua, mutta kaksikin puikulaa olisi riittänyt. Muuten kuulemma onnistunut kala-annos.


Juuresrösti ja muuta herkkua eli juureksia, salaattia ja korvasienikastiketta 16 €

Minä valitsin tietenkin sen ainon kasvisannoksen listalta. Vaikka toivoisin, että kasvisannokset eivät olisi pelkkiä kasviksista koostuvia ja täten siis lähes proteenittomia annoksia (papuja anyone?), mutta annos oli tosi hyvä. Varsinkin tuo korvasienikastike oli oikein onnistunut, mm... Ja punajuuretkin meni melko kivuttomasti alas, vaikken niistä pahemmin pidä.

Puolukkapiirakkaa ja vaniljajäätelöä 7,2 €

Puolukkapiirakka oli hienoinen pettymys, jopa iskälle. Tosi vähän puolukoita ja ehkä vähän kuivakka. Höh. Olisin tehny paremman! ;) Oliko puolukat vähissä?

Hillasorbetti 6 €

Peer pressure, joten minäkin sitten otin jälkkärin. Vaikka listan mokkapusu houkutteli, olin tiukka ja valitsin hilla- eli lakkasorbetin. Raikasta ja lakkaista oli, ihanan raikas päätös aterialle.

Kiva paikka, vaikka tietysti en ole sen perinteisimmän kotiruoan ystävä vaan tykkään kaikesta erikoisemmasta...ja isommasta valikoimasta kasvisannoksia. :) Mutta siis ehdottomasti täällä kannattaa käydä, jos tykkää perusruuista ja vähän pirttimäisestä tunnelmasta. Varaus kannattaa ottaa.

Rakkavaarantie
Levi
Myyntipalvelu puh. 016 6510 500
E-mail: hotel@hulluporo.fi  tai  hullu.poro@levi.fi
www.hulluporo.fi

maanantai 25. huhtikuuta 2011

KY100-vuosijuhlan kasvismenu


Hei taasen! Ajattelin, että kun tätä kirjoittaessani huomenna tulee kuluneeksi peräti kaksi (!!) kuukautta upeista, mahtavista ja...mikäs adjektiivi vielä...?? Ikimuistettavista! Joo, vielä ikimuistettavista KY100-vuosijuhlista, niin ajattelin, että olisi paikallaan vihdoin laittaa tänne blogiin kuvat siitä, me me kasvissyöjät oikein saimme nenämme eteen. Olipahan muuten tarjoilut, jep jep! Tosin jostain syystä keittiöön oli menny tieto siitä, että minulle kuuluu laktoosittomat eikä lihattomat annokset, mutta minkäs teet. Lisäksi minulla on hienoiset epäilyt siitä, että jälkkäri sisälsi liivatetta, mutta saatan kyllä olla väärässäkin, joten en nyt ala siitä mussuttamaan. Ja kaiken tämän jälkeen se nyt olisi typerää anyway.

Onnistuin jopa löytämään menuselitykset KYWebistä KY100-sivustolta, go me! :D Pikemmittä puheitta, palataan siis ajassa taaksepäin kaksi kuukautta eli upeaan iltaan Finlandia-talolla.

 Vuohenjuusto-tomaattisalaatti

Vuohenjuustoa, oi nam! Mikään ateria, joka alkaa vuohenjuustolla, ei voi päättyä huonosti. Muistaakseni juustoa ei oltu paistettu, mikä olisi antanut sille omanlaisensa säväyksen. Mutta toimii myös ilman. Lisänä raikasta rucolaa, ohut, uunissa paistettu ruisleipänen, makeaa balsamicoa sekä joitain helmiä, jotka jäivät ihan arvoitukseksi. Muttei sentään kaviaaria, vaikka siltä näyttikin. :D

Juomana tarjoiltiin KY100-valkoviiniä, eli KY100 L´Etiquette Grise 2006, Château Carsin L´Etquette Grise 2006. En rupea viiniä sen tarkemmin analysoimaan, mutta netistä lukemani kuvauksen mukaan viini on mm. "lyijyinen ja kumimainen" ja toden totta jälkimaku on lyijyinen. Vaatii vähän totuttelua, mutta tarpeeksi juomaa maisteltuani (ostin siis iskälle 12 pulloa KY100-valkkaria ja hän tarjoaa sitä muille enemmän kuin mitä itse juo...) olen alkanut jopa pitää viinistä. Ei tod. parasta juomaani, mutta kyllä sitä nyt juo. Sopii ehkä paremmin seurusteluviiniksi kuin ruuan kanssa.


 Chandon-samppanjasorbet

Väliruokana tarjoiltiin samppanjasorbettia. Otin kuvan liian aikaisin, nimittäin kuvan ottamisen jälkeen sorbetin päälle kaadettiin siis vielä lisää samppanjaa. Ihanan luksusta! :)

Marinoitua tofua, ratatouillea ja perunagratiini

Olisin syönyt pääruokaa isommankin annoksen, niin hyväksi tofu oli marinoitu. Varsinkin kuivan ja melkoisen mitäänsanomattoman perunagratiinin olisin voinut ihan hyvin vaihtaa lisäannokseksi ratatouillea, mutta minä nyt en muutenkaan pidä perunasta, joten ehkä joku muu tykkäsi. Marjainen kastike oli myös hyvää.

Viininä tarjoiltiin KY100-punaviiniä, eli KY100 Cuvée Noire 2005, Château Carsin Cuvée Noire 2005.


 Vadelmamousseleivos

Yleensä mousset ja varsinkin tuollaiset kuorrutuskiilteet hyydytetään liivatteen avulla (joka siis Wikipedian mukaan valmistetaan sian nahasta tai sian tai naudan luista, suolista ja jänteistä), joten en kauheasti syönyt tätä herkkua. Ihan marjaisalta ja raikkaalta se maistui, muttei nyt herättänyt minussa ihmeempiä ihastuksen tunteita. Lisänä marenkimuruja sekä...hm, olisiko ollut sitruunamelissan vai mintun lehti?

Jälkiruokaviininä tietenkin Château Carsin Liquoreux 2007. Makeaa. Sääli, että ne lisäkaadot olivat tätä ja tuota punkkua; olisin mielummin ottanut lisää valkkaria. ;)




Petit fours

Mutta tässä oli sitten kunnon jälkiruoka eli suklaatryffeleitä! :D Tummaa ja valkosta suklaata. Olisiko tummassa ollut jokin likööritäyte? Tai molemmissa? Kermaista oli ainakin tuo valkoinen versio. Oi nam! Ja onneksi satuin olemaan pöydässä kun aveceja tarjoiltiin (ja onneksi pöytämme oli lähellä baaritiskiä), niin minulle riitti vielä Baileys-kermalikööriä eikä tarvinnut tyytyä Hennessy VS konjakkiin. Yäk, konjakkia, mmm, kermalikööriä! Sopi täydellisesti kahvin kanssa, ei tarvinnut muuta maitoa. :D

Ruokaa oli juuri sopivasti ettei mekko kiristänyt, muttei jäänyt nälkäkään. (Tosin ehkä isommalle ihmisille olisi voinut jäädä, ken tietää...No, muille oli kalatartaria ja pihviä pääruolana anyway.) Juhlat olivat mahtavat kaikin puolin heti alkumaljasta, sisustuksesta ja ohjelmanumeroista aina illan viimeiseen biisiin. :) Tätä elämystä tosiaan kannatti jonottaa se kymmenen tuntia!

maanantai 8. marraskuuta 2010

Pariisin herkut, osa 1

Bonjour, bonsoir, à tous! Satumainen neljä päivää Pariisissa on takana, mutta mahtavat muistot jäivät! (Ainakin vyötärölle, veikkaan. :D ) Neljään päivään mahtui hyvia ruokapaikkoja, hyvää viiniä ja tietenkin myös herkkuja! Jos haluat tietää, mitä muuten olen tehnyt Pariisissa kuin syönyt, niin klikkaa itsesi Chicin blogiin, jonne kirjoitan kaikki ruuattomat jutut Pariisista.... Linkki löytyy tämän postin lopusta, jotta maltatte sentään lukea tämänkin postin. ;) 



Ensimmäisen illan illallisravintola

Torstai-iltana 22.10. tapasimme siis iskän kanssa Gare du Nordin juna-asemalla. Asettauduttuamme hotelliin ja nautittuamme alkudrinkin Hard Rock Cafèssa lähdimme takaisin Republicin metroasemalle päin, jonka (ja samalla myös hotellimme) läheltä löysimme ensimmäisen ruokapaikkamme. Ravintolan saksalainen nimi ei ollut hämäystä vaan ravintolasta sai tilata kunnon saksalaisia herkkuja à la Oktoberfest ja viereiseen pöytään kannettiinkin valtaisia liha-kaalisalaattivati. Onneksi listalta löytyi myös muunlaisia herkkuja, kuten salaatteja, mereneläviä, alkuruokia, jälkkäreitä sekä lihaa ja linturuokia eri muodoissa.



Akvaario

Heti eteisaulasta löytyi akvaario täynnä eläviä hummereita! Taatusti tuoretta.



Vuohenjuustomoussea ja paprikakeittoa purkissa

En olekaan vähään aikaan syönyt vuohenjuustoa, joten sitähän piti tietysti saada. En ymmärtänyt listan selitystä ihan 100 prosenttisesti, joten olin yllättynyt, kun eteeni kannettiin purkki, jonka alaosa oli kylmää ja sakeaa paprikakeittoa, jonka päällä oli kermaista vuohenjuustomoussea. Nams! Todella maukas yllätys! Maistoin ensin pelkkää vuohenjuustomoussea (olisi voinut maistua vahvemmin vuohenjuustolta, mutta eipähän ainakaan hallinnut muita makuja ja oli samettisen pehmeää) ja sitten sotkin sen paprikakeittoon. Tuloksena oli ihanan harmoninen yhdistelmä samettisen pehmeää vuohenjuustoa ja paprikan pirteää makua. (Ainakin muistaakseni se oli paprikaa!) Toimi loistavasti kylmänä alkupalana, aivan kuin gazpacho kymmenenteen potenssiin. Nams! Täytynee kokeilla myös kotona. *kirjoittaa muistiin*



Etanoita

Iskä valitsi alkuun valkosipuli-yrttivoissa paistettuja etanoita, joita kehui. Maistoin maustevoita ja se oli tosiaan ihanan valkosipuli-yrttistä.



Kasvislautanen: mm. paprikaa, artisokansydämiä, tomaattia ja ituja

Listan salaatit kuulostivat liian isoilta annoksilta, ja heti nähtyäni lislatta kasvislautasen, oli minun pakko tilata se. Ja se kannatti! Ihania, grillattuja vihanneksia, jotka sulivat suussa ja olivat juuri sopivan kevyt pääruoka. Ravintola on hyvä, jos listalta löytyy yksikin kasvisannos.



Ankkaa, perunoita ja pippurikastiketta

Iskä valitsi ankkaa. Aika aneemisen näköinen annos, mutta iskä vannoi syöneensä salaattia töissä. :) Ankka oli hänestä juuri sopivasti paistettua (medium) ja mukana tullut pippurikastike maukasta ja sopivaa ankan maun kanssa.



Crêpes vaniljajäätelöllä, kermavaahdolla ja suklaakastikkeella

Iskä halusi ehdottomasti kokeilla lettuja kaikilla herkuilla. Huh huh, mikä annos! Maistoin vähän ja se oli juuri niin hyvää, kuin miltä se näytti. Kuinka letut, kermavaahto, vaniljajäätelö ja suklaakastike voisivatkaan mennä vikaan? Iskä kyllä myönsi, että vähempikin olisi riittänyt, mutta noh, näin loman alun kunniaksi... ;)



Hedelmäsalaatti ja litsi-sorbetti

Itse otin vähän kevyemmän otteen aterian päätteeksi nähtyäni listalla hedelmäsalaatin litsi-sorbetin kera. Litsi-hedelmiä kasvaa Aasiassa, jossa ne ovat erittäin suosittuja juuri jälkiruuissa, kuten jäätelöissä ja juomissa. Hedelmän haju on kaamea, mutta maku onneksi hyvä. En nyt osaa verrata sitä enää mihinkään, mutta siis raikas, kevyt hedelmän maku. Jälkkäri oli juuri sopiva makea päätös illalle. Chardonney toimi hyvänä kumppanina läpi aterian.



Hotelli Bristolin aamiainen: kaksi kroisanttia, kaksi sämpylää, pannu kahvia/teetä (maitoa pyydettäessä), voita ja hilloa (6,5 €)

Päätimme katsastaa hotellin aamiaisen heti ensimmäisenä aamuna, mikä ei sinänsä välttämättä ollut paras idea, koska vastapäätä oli ihanan näköinen boulangerie, joka ikävä kyllä oli kiinni viikonloppuna ja niinpä emme päässeetkään käymään siellä. Lauantaina kävimme hakemassa Carrefourista take away-aamiaiset (jogurttia, croissant isälle ja pan au chocolat minulle), mutta kaiken ollessa sunnuntaiaamuna kiinni, oli pakko taas luottaa hotellin aamiaisen voimaan. 

Kuudella ja puolella eurolla siis sai kaksi kroisanttia ja sämpylää, voita ja hilloa sekä kahvia, pyydettäessä maidon kanssa. Pitkästä aikaa vuosiin oli ihan kiva syödä croissantteja, mutta kyllä se on kuitenkin jogurtti, jolla minä mieluiten aamuni aloitan. Mutta, quand on est à Paris, kun ollaan Pariisissa... (Suklaalevite olis kyllä kans ollu mahtava. ;) )



Itämainen lounas

Versaillesin jälkeen söimme myöhäisen lounaan klo neljän aikaan Louvren vieressä/alapuolella sijaitsevan ostoskeskuksen food courtissa. Iskä nautti sämpylän ja katkarapuvartaan, minä hain yhdeksän mezen lajitelman lähi-itäisestä...siis, miten Lähi-Itä taipuu? No, joka tapauksessa, olen unohtanut ravintolan maan, olisiko ollut Libanon? Syyria? Taas kävi näin... No, minä siis söin herkkulautasen mm. kikherneitä, marinoituja porkkaa, kurkkua sekä munakoisoa. Tulista, mutta hyvää! Ja nyt kun kattelen tuota lautasta näin jälkeenpäin ni tajuan, et toi annoshan on ihan hervoton! :( No, itse en itselleni annostellut ja olin kyl nii nälkäinen, että söin kaiken. Ja vihanneksethan on hei kevyttä anyway.



Macarons

Jälkkäriksi oli pakko ostaa macarons läheisestä leivostiskistä, Pariisissahan sitä ollaan ja macarons on très à la Paris! Vasemmalla karamelli-macaron, oikealla pistaasi. Pistaasin kuori oli melkoisen kova, mutta maku kuitenkin tunnistettavissa pistaasiksi, vaikka olisi se voimakkaampikin voinut olla. Karamelli taas oli pehmeämpi ja ihanan karammellin makuinen! Iskäkin maistoi ensimmäistä kertaa macaronia ja sanoi aika äkkimäkeäksi. No, niinhän se on, mutta siksi ei tarvitsekaan syödä montaa. (Näh, ketä mä huijaan? Tiskissä oli 6-7 eri makua ja varmasti olisin voinut maistaa kerralla kaikkia. :D )

Keskeytän postin nyt tähän ja jatkan perjantain illallisella...toivottavasti pian. À bientôt, nähdään pian! :)