Suklaafestivaali Helsingin Wangassa Satamassa 21.-22.11.2009

…olet valmis uhmaamaan diabetesta, sokerihumalaa ja sokeriähkyä silmää räpäyttämättä

Jos jollekulle ei vielä tähän mennessä ole selvennyt, niin olen ihan tajuton suklaafriikki. Voisin luopua KAIKISTA muista herkuista (ja aika hyvin olen siihen jo päässytkin), mutta suklaasta en koskaan. Karkki- ja sipsilakossa olen ollut nyt n. kolme vuotta, mutta viimeinen kunnolla kestänyt suklaalakkoni ajoittui myös samaan ajankohtaan eli kolmeen kuukauteen loppuvuodesta 2006. Muut herkut jäi, mutta suklaa ei. Nykyään en edes yritä mitään suklaalakkoja, ei ne vain toimi. Voitte siis vain kuvitella, kuinka innoissani olin luettuani Suklaafestareiden mainokset! Se tulee taas! Viime vuonna festivaalit järkättiin ensi kertaa, mutta silloin minulla oli jotain muuta menoa. Nyt raivasin kalenterini tyhjäksi jo hyvissä ajoin että varmasti pääsisin paikalle.

Pistin kellon soimaan seitsemältä sunnuntai-aamuna, jotta olisin heti aukeamisen jälkeen paikalla. Halusin nimittäin päästä seuraamaan 10.30 alkavaa Nuori Suklaamestari-kilpailua ja ehtiä kierrellä sitä ennen kaikessa rauhassa. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, mitä täydellisin päivä suklaanautintoihin! (No okei, suklaatahan nyt voi syödä säästä riippumatta…)

Taisin kuolla ja päästä suklaataivaaseen

Kannatti olla ajoissa liikkeellä, sillä sain katsella, kysellä ja maistella vain muutamien aamuvirkkujen kanssa eikä tarvinnut lippuakaan jonottaa. Ja pääsylipun hinnalla sain vielä ilmaisen päiväristeilyn Tallinnaan Eckerö Linella, woot woot!

Molemmille päiville eli lauantaille ja sunnuntaille oli vaikka minkälaista ohjelmaa: suklaa & viinitasting, suklaa & kuohuviini-/shamppanjatasting sekä suklaa & konjakkitasting. Nämä olivat tietysti maksullisia ja sellaisiin aikoihin, etten olisi päässyt niitä kokeilemaan. Molempina päivinä saattoi kuunnella myös luentoja mm. kaakaosta yleensä, suklaasta kauneudenhoidossa sekä suklaasta ja ravitsemuksesta. Tietoiskuja mm. Fazerista sekä Kölleste Kommimeistrista oli myös tarjolla. Itse en käynyt kuin katselemassa kilpailua, koska oli viikon päässä olleet tankotanssikoulun pikkujoulut pakottivat tankotunnille kahdeksi. No, itse asiassa tämän aamupäivän jälkeen liikunta teki ihan hyvää…

More and more of the good stuff

Voi kauhia, voi kauhia, mistä aloittaa? Parasta vain edetä ihan järjestyksessä. :D Paikalla oli yhteensä 26 näytteilleasettajaa. Oli isoja lafkoja (Fazer, Suomen Nesté Oy, Oy Gustav paulig Ab) pieniä liikkeitä (KC Suklaa, Kaakaopuu OY, SuklaaGallaeria Oy) ulkomaisia yrityksiä (Kalev, Kölleste Kommimeistri OY), Eckerö Line, Haaga-Perho (esittelemässä viiini- ja kokkikoulutustaan), Eurocosmetics Oy, Pajunen Oy (Silikonimart-silikonivuokia, Konditoria pH7 (upeita jälkkäriluomuksia!), Oy Norex Spirits Ab (alkoholijuomia tietenkin) ja monia muita!

Käsintehtyjä suklaakonvehteja, tummaa (60 %, 70 %, jopa 85%!), valkoista, maitosuklaata, tryffeleitä, konvehteja marjaisilla, pähkinäisillä ja kymmenillä muilla erilaisia täytteillä, koristeilla ja kuorrutuksilla. Reilua kauppaa, luomua, lahjaideoita, suklaasähkeitä (Chocotel Oy)… Jos täältä ei mitään mukaansa löydä, niin on tosiaan väärässä paikassa.

Suklaakeittiössä

Fazer piti suklaakeittiötä, jossa kokkiopiskelijat loihtivat pieniä maistiaisia suklaan käytöstä ruuanlaitossa. Oli paistettua lohta tummasuklaamurujen ja hedelmäsalsan kera, kanaa suklaisessa kastikkeessa sekä vielä…apua, mikä se jälkkäri oli….jonkinlainen suklaakakku muistaakseni. Ja vielä valkosuklaakaakaota. Kaakaon ja kanan jätin väliin, mutta muita maistoin. Kakku oli ihan ok, tosin pidin sitä vähän liian kuivana omaan makuuni enkä oikeastaan pystynyt kovasti maistamaan suklaata lohen seasta. Kenties makunystyräni huusivat jo siinä vaiheessa hoosianna eikä lohen varmaan ollut edes tarkoitus olla kovin suklainen, mutta kyllä se nyt olisi voinut olla ihan erottuva osa se suklaa. Muutoinhan ne murut voi syödä ihan vaan erikseen.

Vuoden nuori suklaamestari-kilpailu

Kävin aina välillä seuraamassa Nuori Suklaamestari-kisaa, koska lyhytjänteisyyteni (ja alati kasvava sokerihumala) estivät minua katsomasta kilpailua alusta loppuun. Muutama nuori ammattilainen tai alan opiskelija sai n. puoli tuntia aikaa valmistaa jokin suklainen jälkkäri, joita sitten arvovaltainen tuomaristo arvioi ja lopulta valitsi voittajan.

Kilpailun juonsi Haaga-Perhon koulutuspäällikkö, keittiömestari Juha Turtiainen. Tuomareina kilpailussa toimivat Majlen Fazer, Mika Gröndahl sekä Ulla-Maija Huovinen. Opiskelijasarjan voitti Jori Törmänen Ravintolakoulu Perhosta ja ammattilaissarjan Akseli Herlevi Cafe Strindbergistä. (Tiedot tuomareista sekä voittajista kävin katsomassa Suklaafestivaalien sivuilta, sillä en tapahtumapäivänä ottanut niitä ylös enkä ollut paikalla voittajaa julistettaessa.)

Kultasuklaa

Maistoin suklaata varmaan jokaiselta ständiltä, joka tarjosi maistiaisia ja ostinkin pari tryffeliä. Leonidas maistatti tummaa, valkoista ja maitosuklaata. Kultasuklaata löytyy mm. Hakaniemen hallista sekä Wanhasta Kauppahallista ja liike on tunnettu hienoista suklaakoristeistaan. Löytyy jakoavaimia, tikkareita, jouluisia hahmoja, ruusuja, kiven näköisiä makeisia… Tilauksesta saa myös suklaakaiverruksia eli pieneen konvehtiin voi kirjoittaa esim. synttärionnittelut, nimen tai jopa kuvan! Toimitus kestää parisen viikkoa, joten nyt ei välttämättä enää kerkeä jouluksi saada. Sen verran epäilen joulukiireitä olevan. Mutta jos ei ehdi saada rakkaan kuvaa suklaanamiin, niin aina voi kokeilla ostaa esim. Hakaniemen hallista 224 euroa maksavan hervottoman kokoisen suklaapukin! Sitä voisi sitten syödä jouluna koko suku! Liekö täyssuklainen…

Leonidas

Leonidas on tuttu Kampin keskuksesta siitä Café Picnicin vierestä. Juuri nyt kahvila on uudistunut ja tuolit sekä pöydät siirretty sisätiloista keskelle käytävää aidatulla alueelle eli nyt on enemmän tilaa kahvitella ja itse myymälään mahtuu enemmän tuotteita! Tästä taisin ostaa yhden konvehdin, mutten enää muista, minkä. Olen käynyt aikojen saatossa muutamassa vuodessa läpi varmaan kaikki Kaakaopuun konvehdit, ihan uutukaisia lukuunottamatta ja voin siis todeta liikkeen olevan todella laadukas ja vielä melko huokeakin yleiseen konvehtitasoon verrattuna.

Fazerin maistiaispiste

Fazer oli tietenkin paikalla uusien Nordic Gourmet-suklaiden -sekä konvehtien kanssa. Maistoin uudestaan mustikkatäytesuklaata ja hyvää se on edelleen. :D Kuulin esittelijältä myös sellaista, että ensi kuussa sopii odottaa Fazerilta jotain uutta kauppihin. Jei, lisää suklaauutuuksia! Mainio tapa aloittaa uusi vuosi.

Viiniä sisältävää suklaata etualla (mm. Shiraz, Pinot Noir) ja taka-alalla erilaisia koristeita kakkuihin ym. jälkkäreihin (mm. vaaleanpunaisia mansikan makuisia, oransseja appelsiineja, suklaata ja kahvia)

Viiniä sisältävissä suklaissa oikeasti maistui hennosti punaviini, vaikkeivat ne olleet mitään täytesuklaata. (Vrt. liköörikonvehdit.) Ostin iskälle yhden levyn maistiaisiksi ja sitten se mokoma meni ja tarjosi minulle ja kaverilleni samana iltana vielä puolet levystä. Voi vaan arvata, miten siinä kävi… Tässä muodossa punaviini kelpaa minullekin! ;)

Mieleni teki myös ostaa pussillinen joitain ihania koristeita (limen makuiset ja ihanan vaaleanvihreät koristeet sekä maitokahvin ruskeat kahvin makuiset houkittivat eniten), mutten halunnut raahata urheilukassissani enää yhtään lisää tavaraa.

Upeita jälkkäriluomuksia. Tuollaisia kun osaisi tehdä!

(Loppuuko tämä posti ikinä??) Paikalla ollut Konditoria ph7:n leivoksen herättivät ihastusta ja hieman klo yhdentoista jälkeen paikalla parveili muitakin valokuvausintoisia kuin minä. (Ruokabloggaajia? Koristeluinspiraatioita metsästäviä? Heidän vanavedessään minäkin rohkaistun ottamaan lisää kuvia.) Konditoria myös antoi maistiaisiksi pieniä paljoa jonkinlaista moussekakkua, ja täytyy sanoa, että vaikka kakku oli maikasta ja ilmavaa, ovat konvehdit kuitenkin minun juttuni. Hiiteen jauhot, rasva, sokeri, kaakaomassa riittävät!

Miksi tyytyä tavalliseen piparkakkutaloon, kun voi saada tällaisen?

Olen jo monena jouluna meinannut kokeilla oman, pienen piparkakkutalon tekoa, mutta tätä katsellessa tuntuu, että meinaamisen asteelle se taitaa taas jäädä… Haluaisin kuitenkin tehdä jonkin hienon ja suuren, johon taidot ei kuitenkaan riittäisi ja homma menisi ihan pipariksi. Hmm, on tässä tietty vielä vapaita iltoja ja päiviä jäljellä ennen matkaa…

KC Suklaan ihania jouluisia herkkuja. Eihän noita kehtaisi edes syödä! Tai, kyllä kehtaisi :D

Kun olin pieni, sain usein joulun alla äidiltä tai iskältä tuliaisiksi kaupasta suklaapukin. Ne suklaapukit olivat tietysti tehty siitä bulkki”suklaasta”, jonka tuoteselostelistalla ensimmäisenä on sokeri, sitten joku ihme siirappi, sitten joku palmuoljy ja sitten ehkä se kaakomassa, mutta pienestä lapsesta mikä tahansa makeinen oli hyvää. Nyt tekisi mieli ostaa itselle oikein kunnon gourmet-pukki (!) tai lumiukko! Tosin pelkona on, että tuhoan sen kerralla ja sitten on taas tosi kivaa. Tai ehkä sen voisi ostaa maanantain tai torstain aamuseitsemän pumpia varten. :D

Uuh, tätä kirjoittaessakin alkoi jo ällöttää kaikki suklaa! Minun piti vielä tuon suklaanäytöksen jälkeen jäädä katsomaan Minna Nikkosen suklaakakkunäytöstä, mutta pohja se on minunkin lasissani! Suklaasta nyt kenelle tahansa tulee jossain vaiheessa ällö olo kaiken sen rasvan ja sokerin jälkeen, ja niinpä luovutin, keräsin kamani ja lähdin metsästämään jotain suolaista. Tulihan sitä maisteltua joka kojusta ja osasta vielä pariin otteeseen. Lisäksi oli pakko oikein ostaa pari konvehtia, toinen oli Dammenbergin tervatäytteinen konvehti (juuri sopivasti tervainen) ja Nouvelle Försäljnings AB:n uutuus, mm. mustikkaa ja goi-marjaa sisältävä Xocau-suklaa. Tarkaa makua en enää tarkkaan muista, mutta hyvää se oli. :) Ja sisälsi edes hiukan jotain terveellistäkin. Toivottavasti.

Eipä silti, ei olisi sunnuntai voinut paremmin alkaa! Puolitoista tuntia suklaan ihmemaassa, what’s not to love? Onneksi olo viimeistään tankotanssin pyörteissä taas palautui normaaliksi. Ja vaikka sitä kuinka vannoin, etten kyllä enää tänä vuonna syö suklaata, niin arvatkaapa vaan montako suklaakonvehtia söin viime sunnuntaina? (Vinkki: vastaus on enemmän kuin 0.) ;) Luontoaan vastaan ei kannata taistella, ei varsinkaan näin joulun alla! Hiiteen Provinssit, Ankkarockit ja RMJ:t, kyllä Suklaafestivaalit ovat vuoden parhaat festarit!

Memphis osa 2 & 3

Olen jotenkin nyt viime aikoina ravannut Memphiksessä ihan alvariinsa ja nyt sitten koko lista omalta osaltani on aika lailla käyty läpi. Ruokavammaisuudestani johtuen en usko enää löytäväni ravintolasta uusia, kokeilemisen arvoisia annoksia, joten uskallan luvata Memphis-päivitysten päättyvän tähän. Helsingissä on vielä niin paljon kokeilemista odottavia ravintoloita! Drinkkejä Memphiksessä voi kyllä käydä juomassa, jos sellainen tilaisuus tulee, sillä listalta saa muutaman erilaisen mojiton plus muita drinkkejä, ja tietysti tiskiltä lisää. S-etukortti vain mukaan. Halpojahan juomat eivät ole, mutta eihän se alkoholi koskaan ole halpaa baareissa. (Poikkeuksena kuntikset, tietenkin. ;)

Caribbean Vege Wok, 12,9 €
Chili-mustapippuriliemessä wokattuja vihanneksia, paistettua portobellosientä, tuoretta ananasta, nuudeleita, marinoitua punasipulia ja suolapähkinöitä

14.11. olin Seireenit-porukalla cocktail-kierroksella ja aloitimme illan viisaasti ensin syömällä Memphis Hesarilla, jonka menu on yhtäläinen muun Memphiksen kanssa. Kauhukseni huomasin sen ihanan, viimeksi tilaamani kasvissalaatin kadonneen menusta! No! What shall I do now? Olin kyllä syönyt lounaan päivällä, joten mitään isoa ja raskasta en todellakaan halunnut enää tähän aikaan illasta. Uusi hame ei saanut kiristää. ;) Onneksi alkuun tilaamani maistuva mojito virkisti mieltä sen verran, että löysin listalta kasvis-nuudeliwokin, jonka tilasin sitten ilman nuudeleita. Totta kai. Mutta siis jos haluat tietää, paljonko kaloreita kassaan kilahtaa Memphiksessä, niin täältä voi tarkastella kaloritaulukkoa. Tieto lisää tuskaa, brr…

Annos siis sisälsi vihanneksia maukkaassa kastikkeessa. Annos näyttää suurelta, mutten tuntenut oloani kyllä yhtään ähkyksi syömisen jälkeen. Maapähkinät oli kiva rouskuva lisä, mutten nyt valitettavasti enää tarkkaan muista, oliko annos tulinen vai ei. Hmm, muistaakseni kastike oli enemmänkin hapanimelän kuin tulisen suuntaan. Suosittelen annosta, vaikka jälkikäteen Memphiksen netistä menun kaloritaulukkoa selaillessa meinasin hypätä kattoon. No, onneksi en tilannut niitä nuudeleita…

Tänä kyseisenä iltana palvelu oli kyllä melkoisen hidasta, tosin lauantai-iltana ravintolan voi kyllä arvata olevan melko täysi ja meitäkin istui 9 samassa pöydässä. Ruokia sai kyllä odottaa yli puoli tuntia. Kuulin myös viikonloppuna, että kun kaverini oli ollut samassa paikassa syömässä poikaystävänsä kanssa, oli hänen annoksestaan puuttunut jotain ja muutenkin hän oli hiukan pettynyt paikkaan. No, eihän joka ilta voi onnistua, mutta ehkä Memphistä ei ainakaan heti kannata valita illanviettopaikaksi…

Chèvre Salad 13,3 €:
Pariloitua vuohenjuustoa, vadelmavinegretillä sävytettyä romaine- ja amerikansalaattia, fenkoli-kurkkusalaattia, tuoretta ananasta, melonia, kurpitsansiemeniä, omenalastuja sekä makea chilidippi, lisäksi paahdettua Memphis-leipää

Memphiksen listalle jäi vielä polttelemaan vuohenjuustosalaatti, jonka pääsinkin kokeilemaan heti cocktail-illan jälkeisenä keskiviikkona. Sain nimittäin synttärilahjaksi kaksi lippua a cappella-yhtyeen Forkin esitykseen Svenska Teatteriin ja otin äidin aveciksi. Päätimme mennä ennen teatteri-iltaa syömään ja parille drinkille ja kaltaisenani vuohenjuustofanina äiti hyväksyi Memphiksen ruokapaikaksi. Kerta kiellon päälle. ;)

Annos oli hyvä! Vuohenjuustoa oli juuri sopivasti ja makea kastike sekä vinegrette sopivat sen kanssa mainiosti. Salaatinlehtiä on kyllä melkien liiankin kanssa, varsinkin, kun suurin osa on sitä amerikansalaattia.  (Ja aika nahistunutta meininkiä, kuten kuvastakin voi päätellä...) Pari omenalastua oli ihan mukava ylläri, ja hedelmät raikkaita. Tosin toivoisin niiden olevan valmiiksi paloiteltuja salaattiin, nyt noiden kuorien kanssa saa vähän taistella. Äiti myös kehui leipää.

Ihan maukas annos eikä myöskään liian iso, mutta seuraavilla kerroilla aion kyllä totisesti hankkia vuohenjuusto-fixisini viereisestä Don Corleonesta. Se on kun sisältää paaaljon enemmän muutakin, kuin lähes pelkkää salaattia ja juustoa. 

Vielä pari sanaa Forkista, ettei ihan unohdu! Fork on suomenruotsalaisista päälle kolmikymppisistä laulajista (tosin yksi heistä, se parhaimman näköinen laiha blondi pitkätukkainen mies on koulutukseltaan poliisi!) koostuva a cappella-yhtye. He siis laulavat ja esiintyvät täysin ilman instrumentteja eli siis esimerkiksi rumpukompit ja kitarasoundit jäsenet tuottavat aivan itse. Jonkinlainen äänirauta heillä on, joka sitten mahdollistaa erilaisia ääniä. Tosi upea esitys! Mukaan mahtui Queeniä, Beatlesiä, Mötorheadia, rokkia, poppia ja vaikka mitä muita klassikoita! Yhtye siis laulaa covereita tunnetuista biiseistä ja heillä on juuri nyt uusi esitys, Pink Noise. Olin aikaisemmin kuullut heistä niin vähän, etten edes tiennyt, minkämaalaisia he ovat, enkä ollut 100 %:n varma a cappella-tyylistäkään. He vielä spiikkaavat englanniksi, koska vaikka yleisöstä suurin osa saattaa usein olla suomenruotsalaisia, enkku ainakin on kieli, jota suurin osa tajuaa, jos mukana on ummikko-suomalaisia. Tai muita ruotsia osaamattomia. Jos kiinnostuit, tsekkaa: http://www.fork.fi/

(Ja tässä siis tosiaan pari sanaa mun mittapuullani. ;) )

Kynsilaukka

Kynsilaukka

Synttäripäiväni oli tänä vuonna tiistai, kuten se oli myös vuonna 1987, jolloin näin ensimmäistä kertaa päivänvalon. 22 vuotta! Jee. :D Mikä onkaan parempaa, kuin mennä ravintolaan syömään? Valitsin monista vaihdoehdoista Kynsilaukan, koska hitto vie rakastan valkosipulia ja löysin menusta pari ruokaa, joita ehdottomasti halusin kokeilla. Vanhemmillekin aikataulu passasi, joten tein varauksen klo 19.

Jos katsotte ikkunaa tarkkaan huomaatte, että ravintolan logon alla on numero 22. Ravintola on perustettu samana vuonna kuin olen syntynyt!! Mikä sattuma! Huomasin asian vasta tutkiessani ruokalistaa ravintolassa. Holy smoke, tämä oli selvästi kohtalon tms. johdatusta, koska en todellakaan huomannut asiaa varatessani ravintolaa. Tupla-jee, tästä ikävuodesta on selvästi tulossa hyvä! (Ainakin ruokamielessä?)

Ravintola on sisutettu kodikkaasti ja se henkii vanhanajan tunnelmaa. Puiset parrut risteilevät katossa, valaistus on sopivalla tavalla hämärä, sisustus on tumma, muttei kuitenkaan synkkä ja seinillä on hienoja kuvia ruoka-annoksista. Tullessamme sisään olimme melkein ainoat asiakkaat, mutta kahdeksan kieppeillä ravintola alkoi täyttyä. Seitsemän on siis ravintolamaailmassa melkoisen aikainen päivällisaika viikollakin.

Pöydästä löytyy purkeissa valkosipulinkynsiä purkissa, yrtti-öljysekoitusta sekä eräänlaista kastiketta. Tarjoilija myös tarjoaa nopeasti juomatilausten jälkeen leipäkoria, josta saa valita marjaista leipää tai…hmm, jotain toista leipää, jota en nyt muista. Ja päälle tietysti valkosipulilevitettä. 

À la carte-lista on kattava ja tyyliltään melkoisen skandinaavinen. Alku- ja pääruokia saa joko pieninä tai isoina, pienien ollessa pyöreästi alle 15 ja isompien yli 20 euroa. On Etanoita, valkosipulikeittoa, herkkulautasia, lohta, pari kasvisruokaa, vuohenjuustoa, kanaa, lammasta, porsasta… Jälkkäreistä löytyy mm. kotijäätelöä, ohukkaita (saa lisämaksusta liekitettyinä) ja kotijäätelöä. Jälkkärit maksavat n 8 euroa, liekitys n 2,5 euroa. Viinilista on ihan kattava, laseittain sai muistaakseni viittä valko- ja punaviiniä, kuohariakin löytyy ja tietysti kunnon shamppanjaa.

Drinkkilistakin löytyy ja jos olo tuntuu erityisen seikkailunhaluiselta, tai tosiaan tykkää valkosipulista, voi kokeilla valkosipuliolutta, valkosipulia terävien kanssa, valkosipulia kahvissa(!!)… Okei, en sentään tykkää kynsilaukasta noin paljoa! Sääli, ettei listalla kuitenkaan ole valkosipulijäätelöä… Sitä olisin nimittäin ottanut ehdottomasti!

LIEMITIETTY: Valkosipulikeittoa € 14,5/7,2

Valitsin tietysti valkosipulikeiton. Se oli kermaisen pehmeä ja vienosti valkosipulinen. Itse asiassa, olisin toivonut sen maistuneen hieman voimakkaammin, mutta ehkä oli parempi seuraavan päivän Arena-messuja ajatellen, ettei henki haisisi niin pahasti valkosipulille. :D Otin pienen annoksen ja se olikin juuri sopivan kokoinen alkupalaksi. Pelkkänä pääruokana tietysti kannattaa ottaa isompi lautasellinen.

Äiti valitsi alkuun pienen annoksen KUTUN KUTSUA (€ 17,60/8,70) eli kuumaa vuohenjuustoa salaattipedillä. Vuohenjuusto on aina vuohenjuustoa, eli hyvää! Tosin jokin makea kastike tai hedelmät olisivat tehneet annoksesta vielä piirun verran paremman.

Iskä valitsi KUUMASTA KUPISTA (€ 11,50) eli kuusi etanaa valkosipulivoissa. Myös hän kehui annostaan.

VALLOITTAVASTI VIEREKKÄIN: Papu-vihannespaistos

€ 18,10/15,40

Ilta jatkui kasvispitoisesti ja oh boy, että olin tyytyväinen valintaani! Annos oli todellakin valloittava! Ihanassa, tomaattisessa maustekastikkeessa lymysi ihania isoja papuja, erilaisia vihanneksia ja juureksia. Todellinen helmi! Annos oli melkoisen kuuma, joten heti sen kimppuun ei sopinut hyökätä vaan nautiskella hitaasti… Mmm… Sain kauhean kipinän ostaa tomaattikastiketta ja hukuttaa siihen kaikki seuraavat keitokseni! :D Pitäisi tosiaan käyttää enemmän papuja. Täydellinen annos kylmään ja kosteaan syyspäivään, lämmitti ihanasti eikä ollut pienenä annoksena yhtään liian iso eikä pieni. Toinen piste!

Ja pisteet myös vanhemmilta, jotka myös söivät omat annoksensa eli UUNISTA LOIHDITUT (€ 22,50/19,25) Kala-äyriäisvartaansa viimeistä kastiketahraa myöten. Maistoin lohta ja se olikin maukasta. Tämähän oli hyvä valinta!

Rommimarjat (€ 7,30)

Jälkiruokalista ei suuresti minua puhutellut ja mietinkin, ottaisinko jälkkäriksi terästetyn cappuccinon vai jonkinlaisen drinkin. Päädyin kuitenkin rommilla höystettyihin marjoihin, joka olikin yllättävän hyvä päätös aterialle. Annos oli raikas ja juuri sopivan romminen. Mmm, rommia… Pitäisiköhän ostaa kotiin? Olisiko se oikeasti hyvää drinkeissä? Pari kaveria ovat erityisen ihastuneita yhteen rommi-drinkkiin ja sitähän voisi joskus kokeilla. Hmm, minullahan on lippu sinne Tallinnaan…

Iskä valitsi jälkkäriksi Kuuman omenatortun jäätelöllä (€ 8,20), muttei halunnut sitä liekitettynä. Äiti päätyi Kotijäätelöön (€ 7,75), joka (ainakin sillä kertaa) taisi olla appelsiinia tai mangoa. Joka tapauksessa annos ei ollut äidin mielestä mikään järisyttävä makuelämys vaan hän olisi toivonut muunmakuista jäätelöä. Kannattaa siis varmistaa tarjoilijalta, ettei joudu pettymään.

Ysin arvoinen synttäri-illallinen! (Saman arvosanan minäkin sain syntyessäni, siniset sormet ja varpaat veroittivat sen yhden pojon.) Vanhemmat tykkäsi niin, että tänne voi huoletta tuoda vaikka tyttöystävän vanhempineen ensi tapaamiselle tai asiakkaat illalliselle tai tunnelmallisille treffeille… Palvelu oli asiantuntevaa ja mutkatonta, tosin olisin odottanut sen olevan hieman nopeampaa, kun ravintola ei todellakaan ollut täynnä. No, eipä meillä nyt ollut kiire minnekään.

Kynsilaukka ei tietenkään ole opiskelijan hintatason paikka, mutta jos haluaa syödä silloin tällöin hyvin ja vähän kalliimmalla kuin Johdon salaatit, niin Kynsilaukka on mielestäni varma valinta. Siis, jos pitää valkosipulista. :D

p.s. Nettisivuilla pöytävarauksien teko ohjataan nettilomakkeelle, joten samalle illalle varausta kysyessään kannattaa olla sähköpostin ääressä tai sitten tietysti soittaa ravintolaan.

Kynsilaukka

Fredrikinkatu 22

Puh (09) 651 939

www.kynsilaukka.com

22-vuotisbileissä tarjottiin tietty kahta kakkua

Olen kympin tyttö! Ai miksikö? No, MUUN MUASSA siksi, että olen syntynyt marraskuun kymmenes! Itse asiassa, ollaan äidin ja mummon kanssa kaikki kympin naisia, sillä mummo on syntynyt 10. joulukuuta ja äiti 10. huhtikuuta. Mulla ei siis tule olemaan yhtään paineita lasten saannin kanssa… Pitäis saada sekä tyttö että synnyttää ja se 10. päivä. Hmmm, jos koskaan lapsia hankin, niin ehkä keisarinleikkaus lasketaan? Hih, voin kuvitella itseni vaatimassa: “Mä haluan sen nyt ulos, ku tänään on 10. päivä, olkoon vaan laskettuun aikaan viikko!” Tai sitten: “Ei vielä, ei vielä! Se ei VOI tulla vielä, tänään on vasta kahdeksas!!” 

Okei, sairaat synnyttämisjutut sikseen… Kun kerran vuosia tulee kaksikymmentäkaksi, niin teemana juhlissani oli kaksi. Vieraita kehoitettiin pukeutumaan tms. keksimään jotain muuta teemaan sopivaa ja eräs ystävistäni oli mahtavasti pukeutunut poikaystävänsä kanssa samanlaisiin Metro-tp-paitoihin ja vielä samanlaisiin pipoihin! That’s the spirit! Jopa lahjoja oli periaatteessa kaksi, kuinka <3!! Minä taas leivoin kaksi kakkua: yhden suolaisen ja yhden makean. Ja makeassa kakussa oli tietysti kaksi kerrosta. Voileipäkakku olisi jäänyt liian matalaksi vain kahdella kerroksella tai sitten täytettä olisi ollut ihan likaa, joten vähän piti joustaa sen kohdalla.

Voileipäkakun ainekset

En ole koskaan ennen tehnyt voileipäkakkua, joten siinä tietysti parhain syy kokeilla sen tekoa nyt. Ei sitä aina jaksa mitään piiraitakaan vääntää suolaiseksi palaksi. Ohjeen nappasin viime kesäkuussa tai toukokuussa ilmetyneestä Pirkka-läpyskästä ja päätin, että se on just hyvä. Kanaa en tietenkään ajatellut tarjota vaan vaihdoin täytteen katkarapuihin sekä papuihin, koska pitäähän aina olla kasvisversiokin.

Ensin ajattelin, etten todellakaan tee 36 paahtoleipäpalan kakkua eli 24 annosta, koska ei vieraitakaan tulisi kuin n. 15 enkä halunnut jättää itselleni puolta kakkua. Siksi päätin tehdä kolmikerroksisen 4 x 2 kakun katkaraputäytteellä ja 1 x 3 alueen paputäytteellä. Noh, 2 x 180 g katkarapupussit osoittautuivat hivenen liian pieniksi ja pelkäsin, ettei niistä riitä mitenkään kahteen kerrokseen! Onneksi niitä paprikoita oli ylimääräisiä… Joten sitä lihaa tulee kuitenkin olla melkein 500 grammaa, jottei voileipäkakku ole pelkää leipää ja kastiketta.

Voileipäkakku vielä vähän nakuna

Lisäksi kokemattomuudesta johtuen kostutin leipäpaloja ihan liikaa ja kun tein kakun synttäreitä edeltävän päivän aamuna eli siis kakku ehti kostua yli vuorokauden, oli koristelun hetkellä alaosa ihan liian vettynyt. Märkää paahtoleipää, yöök… Onneksi minulla oli vielä sopivasti jäljellä paahtoleipäviipaleita, joten sain vielä viidennen ja ihan kuivan leipäkerroksen koko komeuden alle. Huh! Kuiva leipäkakku on kamalaa, mutta vielä kamalampaa se on litisevän märkänä eli ei kannata liioitella sen kostutusliemen kanssa. Ihan vähän vaan. Niin, ohjeessa on ihan tarkka mitta nesteen määrälle, mutta minä tyttö tietysti laitoin sitä oman mieleni mukaisesti. Noh, ENSI kerralla…

Mitään muita järisyttäviä “Oh my kääk, tästä ei tule mitään!” -hetkiä en kakun kanssa sitten kokenutkaan. Tai no, pelkäsin täytteiden olevan liian tulisia, muttei niiden kaikkien leipäviipaleiden alta nyt mikään ole tulista. Hyvä kakusta kuitenkin tuli ja ihmiset kiittelivät sitä tosi paljon! Ja olin kyllä itsekin siihen tyytyväinen, oli se vielä hienon näköinenkin! Eli loppu hyvin, kaikki hyvin! Kakkua jäi kyllä vielä tosi paljon jäljelle, joten ohjetta kannattaa kokeilla vain, kun on varma vieraiden suuresta määrästä. Ja myös suuresta mahalaukusta.

Tadaa!

Tex Mex-voileipäkakku

alkup. ohje keväisestä K-Kauppojen Pirkka-lehdestä (se ohut versio)

24 annosta

36 palaa paahtoleipää

Täyte 1:

2 x 180 g katkarapuja

1 tetra kidneypapuja mausteliemessä (yhteensä n. 500 grammaa lihaa, kanaa, papuja…)

1-2 rkl öljyä

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

1 tlk (320 g) meksikolaiskastiketta

Täyte 2:

½ tlk (à 300 g) guacamolea

2 paprikaa

Kostutus:

1 ½ dl vettä

½ dl sitruunanmehua

Kuorrutus:

½ tlk (à 300 g) guacamolea

150 g ranskankermaa (minä käytin 225 g tölkin)

Koristeet:

kirsikkatomaatteja

pussillinen japanilaisia snackseja (myydään mm. Lidleissä)

muita koristeideoita: sipulirenkaita, kurkunpaloja, oliiveja, maissilastuja, paprikoita, persiljaa…

Ruskista katkaravut tilkassa öljyä ja mausta. Valuta pavut ja laita kulhoon. Sekoita juustodippi ja meksikolaiskastike katkarapujen ja papujen joukkoon. Kuutioi paprikat. Leikkaa paahtoleiviltä reunat ohuelti pois. Suojaa tarjoiluvati leivinpaperisuikaleilla. Lado tarjoiluvadille leipiä 3 x 3 muodostelmaan. Kostuta leipiä hieman. Levitä päälle puolet täyte 1:stä.

Lisää toinen leipäkerros ja kostuta taas vähän. Levitä päälle guacamoledippiä ja ripottele pinnalle paprikakuutiot. Lisää kolmas leipäkerros. Kostuta ja täytä lopulla täyte 1:llä. Lado vielä neljäs leipäkerros ja kostuta pinta. Suojaa kakku tuorekelmulla ja foliolla. Pane päälle kevyt paino, esim. leikkuulauta. Nosta kakku kylmään ja anna kostua yön yli.

Sekoita loppu guacamoledippi ja ranskankerma. Levitä kuorrutus kakun päälle ja reunoille. (Mun kakun reunoille ei riittänyt kuorrutetta kylläkään…) Koristele.

Kakkutaikina

Synttärikakun halusin tehdä juuri niillä täytteillä ja kuorrutuksilla, kun itse halusin. Aina ennen en ole paljoa kayttänyt kahvia tai kookosta, kun tiedän pari henkilöä, jotka eivät niistä tykkää. Mut nyt, pah, sanon minä teille ja teidän tykkäämättömyydellenne! Suklaakakkupohja tietenkin, mutta väliin uutukaista uutta ja ennen kokeilematonta eli kookoshilloa (tuorejuuston kera) ja päälle aina yhtä ihana kahvi-tomusokerikuorrute. What is not to love? Jääpähän enemmän mulle sitten…

Päätin tehdä pohjan samalla ohjeella kuin marja-juustokakun viime heinäkuisille nimppareilleni, tosin nyt tuplasin annoksen. Oli ihanaa sulattaa 400 grammaa eli siis hela margariinipaketti(!) kokonaisen 200 gramman suklaalevyn kanssa. Kääk! Tässähän lihoo jo pelkästä ajatuksesta… Mutta eihän sitä kakkua ole kerralla tarkoituskaan paljoa syödä. Ja syystä! Ja jos sain harmaita hiuksia voileipäkakun kanssa, niin tämä kakku aiheutti minulle varmasti viisi ylimääräistä otsaryppyä!

Tuleeko teille tästä mieleen sama ihmisruumiin osa, kuin minulle?

Heti alkuun tuli tenkkapoo vastaan, kun kahden yksittäisen irtopohjavuoan pohja ja reunat eivät sopineetkaan toisiinsa! Kääk! (Kuten mainitsin aikaisemmin, ne ulkkarisitsit…) No, ei voi mitään, mitäpä menin vasta nyt kalkkiviivoilla tarkastamaan niiden käyttökelpoisuuden! Piti sitten ottaa ainoa tarpeeksi suuri vuoka eli ylläoleva vuoka. Paistoin kakkua keskiosassa, enkä alatasolla, kuten aina pitäisi kakkujen ja leipien kanssa, joten siksi pinta tummui hurjaa vauhtia, mutta sisusta ei millään. Pohja myös kohosi uunissa…krhm, erittäin mielenkiintoisesti. Valitanko vähän lisää? Kakkua ei millään saanut ulos vuoasta vaikka kuinka paukutin sen takaosaa. Onnistuin lopulta kaivamaan sen pois, mutta siinä rytäkässä se hajosi kulmasta. Great!

En kuitenkaan aikonut luovuttaa, vaikka kakku hajosi lisää leikatessani sen kahtia. Onneksi täyte ja kuorrutus kuitenkin pelastivat tilanteen ja pitivät kakun koossa. Eikä pohja tietenkään pahalta maistunut eikä liian kuivalta tai palaneeltakaan. En tavoittanut heinäkuisen pohjan ihanaa suutuntumaa, mutta silloin paistovälineenä oli ollut peili ja tulos paljon ohuempi, joten ei kannata verrata tässä tilanteessa.

Olin nähnyt kaupassa kookoshillopurkin ja päätin heti, että tuota pitää kokeilla syndekakkuun! Hillo ei ollut ällönmakeaa vaan maistui juuri ihanan lempeästi kookokselta. Tuorejuustoon sekoitettuna siitä tuli täydellinen täyte! Hiiteen tylsät marjahillot!

Sivuprofiili

Kuorrutteeseen pikakahvia ja tomusokeria ja sitä pikakahvia kyllä sai lisätä ja lisätä, jottei kuorrute olisi maistunut pelkälle pölysokerille. Kun olin pieni, suurta herkkuani oli riisimurot, erityisesti kaakomurot, tomusokerin kera! Ihme, etten ollut sen pyöreämpi tai ettei minulla ollut lähes ollenkaan reikiä ollessani lapsi… Joka tapauksessa enää tomusokerin maku ei nappaa, mutta sitä pitää kyllä lisätä reilulla kädellä, jos haluaa saada kovan kuorrutteen. Tosin juoksevampi kuorrute olisi kyllä ollut ihan fine ja maistunut vielä vahvemmin kahvilta.

Loppujen lopuksi, kaikista mahdollisista pikkukatastrofeista huolimatta juhlat ja tarjottavat onnistuivat! Booli oli hyvää eikä, ainakaan omasta mielestäni, liian vahvaa. Leipäkakku tosiaan sai erityistä kiitosta ja joku jo sitä tänne onkin ehtinyt FB:ssä kaipailla. (Koin kuvaongelmia tämän postin kanssa, mutta vihdoin sain ne näkymään ja postin eetteriin pois muiden alta!) Syndekakkukin oli ihanan makuista ja siitä jäi juuri sopivan kokoiset (eli valtavat) palat isänpäiväksi kahvin kanssa. Vaikka kyllä kuitenkin leivoin iskälle vielä oman leivoksen. Ja valmistin vähän muutankin…

Olen taas vuoden vanhempi, muttei se haittaa minua (ainakaan vielä) pätkääkään, kun saan siitä niin hyvän tekosyyn juhlia kavereiden kanssa ja leipoa kaikenlaisia ihania herkkuja! What’s not to like birthdays?

Double trouble, kuten eräs ystäväni totesi aikanaan

Mokkainen suklaa-kookoshillotäytekakku

Kakkupohja:

200 g tummaa suklaata

400 g voita

4 dl valkoista sokeria

5 dl tummaa sokeria

6 munaa

6 dl vehnäjauhoa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sulata voi ja suklaa kattilassa. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada ISOON irtopohjavuokaan/uunipellille. Paista uunissa n. 1 h 20 minuuttia, tai siihen asti, kunnes kakun läpi vedettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Peitä foliolla, jos kakku uhkaa tummua liikaa. Siirrä jäähtymään ensin vuoassaan, ja siirrä sitten ritilälle. Leikkaa kakku täysin jäähtyneenä kahteen osaan.

Täyte:

2 prk kookoshilloa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Laita toinen kakkulevyistä tarjoilulautaselle ja levitä päälle täyte. Aseta toinen kakkulevy täytteen päälle.

Kuorrute:

4-5 dl tomusokeria

n. ½ dl vettä

2-3 rkl pikakahvijauhetta

Yhdistä kuorrutteen ainekset ja kuorruta kakku! Koristele vielä ennen kuorrutteen kovettumista esim. rouhitulla/sulatetulla suklaalla, mokkapavuilla yms.

Kolmen suklaan browniet

Ehdin juuri ja juuri ottaa kuvan ennen kuin browniet olivat kadonneet :D

Elokuun viimeinen viikonloppu oli meille ei-mursuille viimeinen tilaisuus rentoutua ennen lukuvuoden alkua ja yhdeksän kuukauden opiskeluputkeen sujahtamista. Olin onnekseni voinut lomailla koko edellisen viikon, mutta koskaanhan sitä ei voi rentoutua liikaa. Varsinkaan silloin, kun kyseessä on mökkiviikonloppu hyvällä porukalla! Minä ja neljä muuta erään koulumme kerhon aktiivia/hallituslaista matkustimme Päijänteen rannalle syömään hyvin, vähän nauttimaan viinistä ja suunnittelemaan syksyn tapahtumia.

Tietenkin lähes kaikki, mihin liittyy minä, muitakin ihmisiä ja jokin matka, niin mukaan kuuluu automaattisesti leipomista! (Ainakin jos olosuhteet sallivat.) Pähkäilin, että mikä voisikaan sopia hyvin naisten mökkeilyyn ja mikäpä muukaan kuin suklaa! I’m sooo obvious. :D Ja koska suklaassa less ei koskaan ole more, päätin kokeilla kolmen suklaan brownieta eli siis tummaa-maito- ja valkoista suklaata, all in one. Plus tietenkin rasvaa, sokeria, munia ja jauhoja.

Ohje on myös erittäin helppo mix’n'match-tyylinen eli sormen ei pitäisi mennä suuhun aloittelijaleipuriltakaan. Tein nämä perjantaina oltuani edellisenä iltana työpaikan risteilyllä ja jaksoin vielä nopeasti pyörähtää katsomassa Mursujaisbileitä. So not worth it, alan tulla kait vanhaksi… :D

Onneksi ohje tosiaan oli helppo, koska ehdin jäähdyttää näitä about kaksi minuuttia ennen kuin minun piti juosta ratikkaan, sitten hypätä junaan ja vielä ajaa lentokentälle. En nyt jaksanut nousta sängystä minulle tyypillisesti ennen puolta yhdeksää, vaan lööbailin vielä melko pitkään punkassa ennen kuin hyppäsin suihkuun ja kiiruhdin koululle hakemaan tulevien vaihtareiden avaimia ja tietysti ostamaan vielä puuttuvia tarvikkeita brownieseja varten. Noh, tietysti ajantajuni petti ja pian huomasinkin, että minun olisi PAKKO ehtiä seuraavaan ratikkaan. Browniesit ehtivät tulla uunista juuri ja juuri ajoissa, laiton ne äkkiä ikkunalla, jossa ne ehtivät jäähtyä juuri sen verran, että pystyin kantamaan astiaa muovipussissa polttamatta näppejäni. Hmm, jotenkin en ole yllättynyt tästäkään kiireestä… 

Pala browniesia, oi nam! (taustalla mökkipolku rantaan)

Browniesit eivät kuitenkaan kärsineet matkasta auton takapenkillä vaan ne olivat fantastisia! (Ja onnistuin myös ajamaan vaihtarit onnistuneesti Pasilaan paria pientä harha-ajoa lukuunottamatta. Go me! :D ) Suklaata reilusti itse taikinassa ja vielä paloina sen seassa! Paloiteltua suklaata voi mielestäni aivan hyvin laittaa enemmänkin kuin tuo 100 grammaa ja makuina voisi olla vaikka chiliä, sitruunaa, pähkinää… Varmaan täytesuklaakin kävisi mahtavasti! Tai valkosuklaamustikka tai…Okei, you got the point. :D

Muutkit ensimmäiset maistajat eli siis äitini ja serkkuni miehensä kanssa hymisivät tyytyväisinä. Yhden jätin tietenkin myös isälle ajettuani vielä myöhemmin illalla Korsoon, josta siis aamulla suunnistiin taas KY:lle. Loput browniesit katosivat mökillä nopeasti astiasta ja rippeet tuhottiin myöhään yöllä lampun valossa grillikatoksessa istuen ja viiniä nauttia. Ah, mikä makea päätös kesälle! Vaikka näiden säiden puolesta voikin sanoa, että vielä on kesää jäljellä.

Tänä vuonna olen kuitenkin huomannut pitäväni syksystä ja odottavani ilmojen viilenemistä, jolloin voi laittaa ruuaksi tuhteja linssipatoja, lämmittäviä keittoja ja muita kylmän sään ruokia. Leivonnaisista suklaa tietysti toimii vuoden ympäri, mutta kesällä nyt on saanut/joutunut tehdä vaikka mitä marjahärpäkkeitä. Syksyllä sitten puskee omenat, luumut, puolukat, sienet… Mutta niistä sitten varmasti tuonnempana. Nautitaan vielä aurinkoisista ja suhtkoht lämpimistä päivistä!

Kolmen suklaan browniet

ohje leikattu vanhasta Fazerin leivontalehdykästä

200 g margariinia/voita

200 g tummaa (70 %) suklaata

1 ½ dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhetta

50 g valkoista suklaata

50 g maitosuklaata

3 munaa

3 dl sokeria (jouduin käyttämään yli puolet fariinisokeria, koska valkoinen sokeri loppui kesken. Ruskeat sokerit antavat omanlaisensa maun leivoksiin, joten niillä kannattaa välillä korvata osa valkoisesta sokerista.)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sulata paloiteltu tumma suklaa ja margariini mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita tasaiseksi. Voitele/vuoraa leivinpaperilla kulmikas, n. 20 cm halkaisijaltaan oleva vuoka. Paloittele valkoinen ja maitosuklaa kulhoon. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt suklaaseos munavaahtoon ja kääntele varovaisesti sekaisin. Sekoita keskenaan jauhot sekä kaakaojauhe ja siivilöi taikinaan sekoittaen mahdollisimman vähän. Kääntele sekaan paloitellut suklaat, kaada vuokaan ja paista uunissa puoli tuntia. Älä ylikypsennä!

Anna jäähtyä kokonaan vuoassa ja kumoa pöydälle. Leikkaa viipaleiksi. Browniet säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa jopa viikon, mutta näistä tulee kyllä sen verran hyviä, että epäilen noin pitkää säilymisaikaa… ;)

Nimipäiväjuhlat ja Tuulen Viemää eli marjapiirakkaa ja maitohillo-brownies

Ei se turhaan ole MARJApiirakka

Aah, kesä ja marjat! Minä, iskä ja äiti ollaan aina oltu himomarjansyöjiä ja siksi niitä on myös joka kesä pitänyt mökillä poimia kirjaimellisesti hiki hatussa…ja PALJON! Onneksi mökin lähistöllä on paljon hyviä marjapaikkoja lähellä myös mansikan itsepoimintatila. Pari viiden kilon mansikkalaatikkoa ei tälle porukalle riitä, kun niitä popsii koko vuoden lähes joka aamu aamiaiseksi kotona. Mansikoita joka vuosi kerätään siinä pari-kolmekymmentä litraa ja sitten ollaankin sormet ja varpaar ristissä odottamassa, että mitä käy vadelma- ja mustikkasadoille. Viime vuoden mustikkafiaskon jälkeen (koko kesän saalis about viisi litraa) tänä vuonna olemme (tai siis iskä ja äiti ovat lähinnä keränneet, koska iskä asui lähes koko 4 viikon lomansa mökillä ja teki marjanpoiminnasta kunnon työrupeaman) saaneet saaliiksi sellaiset 70 litraa mustikoita pakkaseen. Että tota noin… Vadelmiakin taitaa jo olla yli 20 litraa? Ensi viikonloppuna olisi minullekin vielä poimintarupeamaa, ja vaikka menekin marjoja poimimaan ihan mielelläni kun niitä tulee syötyäkin, niin yritän kyllä kovasti pyristellä nakista eroon… :D Mutta kyllä muutaman tunnin hikoilun metsässä itikoiden syötävän kestää, kun tietää, että sitten voi joulukuun räntäsateessa (!?) aloittaa kaamosaamunsa isolla kipolla jogurttia ja marjoja. Ah, kesä ympäri vuoden!  Ja vaikka niitä marjoja poimitaan joka vuosi kaikki pakastimet täyteen, niin aina ne meinaa loppua ennen uutta satoa (ja osa loppuukin).

Valmiina leikattavaksi, vielä pitää odottaa vieraita…

Heinäkuun lopulla on sekä minun että iskän nimpparit melkein peräkkäisinä päivinä ja perinteen mukaisesti täytyy aina vääntää joku marjapiirakka. Itse kun tykkään enemmän suklaasta ja muista krumluureista taivun ainakin kerran vuodessa vähän tavanomaisempiin leivonnaisiin…mikä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi tehdä jotain aikaisemminkin tehtyä! Löysin yhdestä viikonlopun Iltalehdestä herkullisen mansikka-nektariinipiirakan ohjeen (johon kuitenkin tuli ohjeen mukaan vadelmia ), jonka täytteeseen käytettiin tiivistemaitoa tuorejuuston kanssa. Sellaista oli pakko kokeilla!

Ohje on simppeli, mutta ongelmia tuotti, ja usein tuottaa, uunipellit. Uuneja kun on eri kokoisia ja siksi siis peltejäkin ja meidän mökin pellille tuota pohjaa ei kyllä riittänyt kuin about 3/4 pinta-alasta. Annoin olla, mutta täytteen valmistuksen jälkeen meni pupu pöksyyn ja niinpä äidin avustuksella kumosin pohjataikinan leivinpapereineen isoon uunivuokaan, koska pelkäsin täytteen valuvan pohjan yli leivinpaperille ja paistuvan ihan yksin uunissa. Noh, siitä ei varmaankaan olisi ollut pelkoa, sillä pohja on sen verran tahmainen, että täyte tarttuu siihen melko hyvin.

A piece of heaven… 

Lopputulos oli erittäin onnistunut! Uunivuoassa paistettuna täyte upposi pohjan “sisään” ja koska en ollut uskaltanut sivellä sitä koko pohjan päälle ennen uunia (peläten täytteen sekoittuvan pohjan kanssa sekamössöksi), niin reunoilla täytettä on paljon vähemmän kuin keskustassa. Se ei kyllä ole mitenkään harmillista, sillä pohja on sen verran maukas ja mehukas, että sitä söisi vaikka pelkästään! Piiras sai paljon kiitosta ja kahvin kera se upposi kaikkiin vieraisiin. Itsekin leikkasin sitä aina vain yhden pikkupalan lisää. Jotenkin sitä ei koskaan laske, jos aina ottaa ihan vain pienen palan, vaikka lopulta niistä kaikista pienistä paloista on jo kertynyt yhden mahtipalan verran. :D

Aion ehdottomasti käyttää reseptiä uudelleen, varsinkin tuota pohjaa! Siitä tulisi varmasti myös upea kakkupohja, jos vaikka lisää vähän lisää jauhoja. Pidin erityisesti tumman sokerin aikaansaamasta toffeemaisesta mausta, joten seuraavalla kerralla aion laittaa enemmän ruskeaa ja vähemmän valkoista sokeria. Mmm… Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla!

Mansikka-mustikkapiirakka

alkup.resepti: Ruokala.net nimellä vadelma-nektariinipiirakka

Suklaaosa:

100 g tummaa suklaata

200 g voita

2 dl valkoista sokeria

2,5 dl tummaa sokeria

3 munaa

3 dl vehnäjauhoa

Juusto-osa:

600 g maustamatonta tuorejuustoa

3 kananmunaa

1 prk (n. 395 g) kondensoitua maitoa

2 tl vaniljasokeria

1 l marjoja maun mukaan (voit käyttää myös hedelmälohkoja)

Suklaaosa: Sulata voi ja suklaa kattilassa. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada pellille leivinpaperin päälle. Juusto-osa: Sekoita kaikki ainekset keskenään nektariineja ja vadelmia lukuun ottamatta. Kaada seos suklaaosan päälle. Seos on löysää, mutta älä säikähdä, se hyytyy uunissa. Poista nektariineista kivi ja pilko hedelmäliha. Asettele juustokerroksen pinnalle nektariinipalat ja vadelmia. Anna hedelmien upota juustoon. Siirrä pelti varovasti uuniin, älä läiskytä! Paista 175-asteisessa uunissa noin 45–55 minuuttia. Anna jäähtyä useita tunteja ennen tarjoilua. Parasta seuraavana päivänä.

Viime viikolla tekemäni confiture de lait joutui heti tositoimiin. Käytin sen brownieseihin, joita tein pari viikkoa sitten pitämääni Tuulen Viemää-iltaan. Tarkoitus oli siis tyttöporukalla katsoa Tuulen Viemää-elokuva, syödä ja juoda ja höpötellä niitä näitä. Tarkoitukseni oli tarjota pelkästään juustoskonsseja sekä nimipäivistä jääneet kaksi isoa palaa marjapiirakkaa, mutta kun paikalle oli tulossa neljä neitiä, niin katsoin parhaaksi tehdä vielä yhden jälkkärin. The more the merrier! 

Minulla oli aika lailla debattia siitä, että minkä ohjeen mukaan browniesit tekisin. Tai itse asiassa ei ollut, sillä halusin ehdottomasti käyttää niissä kaakaojauhetta eikä sulatettua suklaata, joten tehtäväksi jäi vain sopivan ohjeen löytymäninen. Sen löydyttyä pähkäilin vielä, että miten ohjetta voisi soveltaa maitohillon kanssa ja voisiko niin tehdä… Onneksi samassa blogissa maitohilloreseptin kanssa oli myös resepti confiture de lait-brownieseista, joten katsoin siitä vähän mallia.

Kohtasin pari sydämmentykytystä, sillä pelkäsin browniesieni jäävän liian löysiksi maitohillon lisäämisen jälkeen. Lisäksi en oikein onnistunut sekoittamaan maitohilloa kuten olin alunperin aikonut, eli sekoittaa sen valmiin browniestaikinan päälle ja näin aikaansaada marmoroitu pinta. Noh, minun olisi pitänyt tiputella maitohilloa vuokaan pieninä lusikallisina eikä isoina köntteinä ja sitten vain antaa sulaa uunissa browniesien pinnalle. Nyt sitten päädyin vain sekoittamaan maitohillon taikinaan ja tungin uuniin.

Kuten kuvasta näkyy, confiture de lait oli sekä näkyvissä että myös maistettavissa valmissa tuotteessa. Uunissa leivos sai olla ihan hyvän aikaa sen löysyyden takia ja vielä uunista otettaessakin pelkäsin sen olevan niin valuvaa, että sitä pitäisi annostella lusikalla kippoihin eikä leikata. :D Onneksi jäähtyessään (niin, pitäisi aina malttaa jäähdyttää kunnolla! ) brownies tiivistyi ja sitä sai kuin saikin leikattua. Maitohilloa olisi voinut olla enemmänkin, jotta se olisi maistunut enemmän, mutta joka tapauksessa lopputulos oli herkullinen ja kaik’ män! Totta kai suklaasta tehdyt browniesit maistuvat paremmilta kuin kaakaojauheesta valmistetut, mutta joka tapauksessa erittäin hyvä ohje, jos haluaa tehdä suklaabrownieseja, muttei kaapeista löydy kuin kaakaojauhetta.

Browniesien ohje täältä. (Samasta postauksesta löytyy myös linkki maitohillon tekemiseen.)

Sunnuntailounalla mm. avocadokeittoa ja flania

Helatorstain jälkeisenä lauantaina kiertelin kaupungilla ja kävin mm. Maailma Kylässä-festivaaleilla syömässä jonkinlaista kasvissafkaa ja katsastamassa, kuinka monia ruoka-aineita nykyään kuuluukaan Reilun Kaupan piiriin. Banaanit, kahvi, tee ja suklaa ovat vasta jäävuoren huippu. Ben & Jerry’s-ketjullakin on mm. Baked Alaska, jonka vaniljajäätelö on Reilua ja muutenkin ketju tuntuu pitävän hyvää huolta tuottajistaan. Joten lisää hyviä syitä ostaa B&J’siä: hyvää makunystyröille ja viljeliöille! :D

Iltapäivällä oli taas kerran tarkoitus heittää pyörälenkki Tikkurilaan, mitä siirsin surkean sateen vuoksi. Noin kahden aikoihin iltapäivällä pilvipeite alkoi rakoilemaan ja silloin tuli kiire! Nyt äkkiä kotiin ja matkaan, koska tätä kuivuutta ei kestä kauaa! Onneksi en lähtenyt ajamaan Tiksiin suunnitelman mukaan n. 12 aikaan, olisimme äidin kanssa olleet kuin uitetut koirat. Mikä tsägä! Ehdin myös shoppailla Miquesta (voisin ostaa koko liikkeen tyhjäksi mustista tavaroista!) ihanat mustat yöläpät, joissa lukee “Recharging”. Just styleet! :D Niiden avulla nukkuu, vaikka aurinko (joskus) paistaakin aikaisin ikkunasta sisään.

Avokado-minttukeitto

Mutta mutta, eipä unohduta liikaa höpisemään muista asioista, tämähän on ruokablogi! Vaikka olenkin nyt päättänyt lievittää kirjoitushalujani enemmän kuin aikaisemmin tämän blogin avulla, pitää kuitenkin pitää yllä blogin tasoa ja agendaa. :)

Tänä sunnuntaina alkuruuaksi halusin tehdä minttuista avokado-keittoa. Avokado on melko mauton hedelmä, mutta se sisältää erittäin hyviä rasvahappoja ja on oikea ravintopommi. Siitä tehty quacamole on herkullista, enkä nyt tarkoita mitään kammottavia kaupan valmistahnoja vaan itsetehtyä quacamolea ilman lisäaineita, sisältäen vain avocadoa, sitruunanmehua sekä punasipulia. (Tein sitä viimeksi Speksi-mökillä ja se sai ansaitsemaansa kehua aikaan. )

En ole koskaan ostanut omaan kotiini avocadoja ja muutenkin olen tehnyt niitä ruokaksi aikaisemmin vain pari kertaa. Nyt kuitenkin tämä ihanan vihreä keitto oli liian hyvänkuuloinen sivuutettavaksi! Ikävä kyllä me äidin kanssa laitoimme keittoon mielestäni liikaa sitruunamehua ja siitä tuli melkoisen kitkerää. Äidin mielestä sopassa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, joten maybe it was just me? Joka tapauksessa, ensi kerralla vähemmän tai sitten voisi käyttää hieman miedomman makuista limeä. Avokado nyt ei muutenkaan maistu paljoa miltään, joten ei ole järkeä peittää sitä sitruunalla. Keväisen raikkaan ja vähän erikoisemman keiton avokadosta ja mintusta kyllä saa aikaan. Mintunlehtiä voi sipeltää koko nipun annokseen.

Minttuinen avokadokeitto

resepti kirjasta Maittavat: Nopeat ja näppärät

kuudelle

40 g voita/margariinia tai loraus öljyä

6 viipaloitua kevätsipulia

1 murskattu valkosipulinkynsi

25 g vehnäjauhoja (2-3 rkl)

6 dl kasvislientä

2 kypsää avokadoa

2-3 tl sitruunamehua+hyppysellinen raastettua kuorta

1 ½ dl maitoa

1 ½ kevyt-tai ruokakermaa

nippu silputtuja mintunlehtiä

suolaa & pippuria

Kuullota kevät- ja valkosipulia voissa tai öljyssä sekoittaen muutama minuutti pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Sekoita joukkoon jauhot ja kypsennä jatkuvasti sekoittaen. Hämennä vähitellen kasvisliemi sekaan ja kiehauta keskilämmöllä. Hauduta samalla, kun kuorit ja pilkot avokadot. Lisää ne keittoon sitruunamehun kanssa. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja anna kypsyä n. kymmenen minuuttia, kunnes avokadot pehmenevät. Jäähdytä hieman ja soseuta esim. sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon maito ja (ruoka)kerma, tarkista mausteet ja lisää minttu. Nauti. :)

Tofua ja vihanneksia

Minun pääruokani koostui savustetusta tofusta ja keosta pakastevihanneksia. Me like veggies!  Savustettu tofu on kyllä suolaista, huh! Täytyy tästä lähin ostaa vain maustamatonta tofua ja maustaa itse jälkikäteen. Muutoin tofu on todella nannaa, ja yritän yhä enemmän ja enemmän korvata kanan soijatuotteilla, munilla, pavuilla ja linsseillä.

Ahvenfilee ja vihanneksia

Äiti söi tofun sijaan paistettuja ahvenfileitä. Minä herkuttelin niillä seuraavana päivänä töissä, nam! Ahven on hyvää, samoin siika ja kuhakin. Itse asiassa, en vielä ole törmännyt kalaan, josta en pitäisi. Purkkitonnikalakin menee harvakseltaan. Joskus täytyy opetella valmistamaan pihvejä tuoreesta tonnikalasta. Olen kerran tehnyt, mutta paistoin niitä liian kauan. Joskus vielä tuhlaan, ostan tuoreita fileitä ja paistan vain pari minuuttia/puoli. Parasta kalaa on kuitenkin savustettu lohi. Varsinkin iskän savustamana, kesällä mökillä sienikastikkeen kanssa. Mmm…. Kesä maistuu savulohelta ja mansikoilta, jos minulta kysyy.

Paahtovanukas eli flan

Pidän lukemisesta: aamu ei ala hyvin ilman rauhallista Hesarin lukua, julkisissa matkustaessani on ajan kuluksi mukavaa lukea, syödessä on pakko lukea (ellei pöytäseurana ole kavereita, äidin ja iskän seurassa kehtaa lukea ;) )… Rakastan tietysti ruokalehtien ja reseptikirjojen lukemista ja niiden takia päädyin tekemään tämän extempore-jälkkärin. Selailin kaikessa rauhassa Me Naiset Menu-kirjaa, jossa on paljon kolmen ruokalajin ohjeita+joku lämpimäinen keväälle, kesälle, syksylle ja talvelle. Yhdestä niistä löytyi erittäin helppo paahtovanukkaan eli Flanin ohje. Espanjassa tarjoiltava samanlainen herkku on Crema Catalana.

Ikävä kyllä minulla ei ole nyt antaa reseptiä juuri tuosta kirjasta, mutta ohje on erittäin helppo. Ensin 1 ½ desiä ja 2 rkl vettä kiehautetaan kattilassa niin kauan, että sokeri alkaa karamellisoitua ja muuttuu kullanruskeaksi. Samalla pari munaa, pari desiä maitoa/kermaa sekä sokeria, kanelia, kardemummaa ja vaniljasokeria sekoitetaan keskenään. Sokerin muututtua kullanruskeaksi se kaadetaan joko pieniin annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan ja sen päälle kaadetaan muna-maitoseos. Vuoat/vuoka uuniin hyytymään, en nyt muista tarkkaan kuinka kauaksi aikaa, 30-40 minuuttia suurinpiirtein. Otetaan uunista, annetaan jäähtyä parisen tuntia, kumotaan lautaselle ja tarjoillaan.

Paahtovanukas kumottuna ja valmiina nautittavaksi

Nämä ovat todella nopeita ja helppoja valmistaa, vaikka sokerin kanssa saakin olla tarkkana. Ekalla kerralla sokeri muuttui rakeiseksi, joten levyn täytyy olla todella kuuma, että sokeri todellakin alkaa karamellisoitua. Maku muistutti kovasti pannukakkua! Tuleehan molempiin maitoa ja munia ja rakenne on kermainen, tosin pannariin nyt käytetään jauhojakin. Laitoin melko reilusti kanelia ja kardemummaa ja niiden maut tulivat myös ihanasti esiin. Karamellisoitunut sokeri on tietenkin todella makeaa, joten jos ei ole kova sokerihiiri, sitä kannattaa annostella todella ohut kerros vuokien pohjalle ja vaikka käyttää hieman ylöspäin leveneviä vuokia, jotta enin osa jälkkäriä on muna-maitoseosta. Sydän alkoi hakkaamaan, bit of a sugat rush here! Joka tapauksessa, mukava ja helppo ohje, joka kuitenkin on melko säväyttävä. Seuraavalla kerralla voisi lisätä vaikka sitruunan tai limen mehua tai käyttää kookosmaitoa! Joo, tuota kookosmaitoa kyllä täytyy kokeilla. Sitä kun tulee käytettyä niin harvoin vaikka pidänkin kookoksesta.

Epäonnistuneet kaakao-mantelimarengit

Ja sitten tähän viimeiseen osioon, jonka voisi myös tagata sanalla "epäonnistunut". Äidillä oli pari valkuaista jääkaapissa ja tietenkään niitä nyt ei voinut jättää sinne hapettumaan, kun kerran oli leipomisinto päällä. Tarkoitukseni oli tehdä niistä tietenkin marenkeja ja koska äidillä sattui olemaan tomusokeria, halusin laittaa sitä tavallisen sokerin sijasta. Mutta mutta! Haksahdin ja lisäsin tomusokerin vatkauksen alussa vaikka tietysti se olisi pitänyt lisätä vasta sitten, kun valkuaiset oli vaahdotettu kovaksi vaahdoksi! Tavallisen sokerin voi lisätä alussa, mutta tomusokeri tietenkin muuttaa valkuaisten koostumuksen tahmaiseksi ja kuorrutemaiseksi. No, siinä sitä sitten tuli kuorrutetta marenkien sijasta… 

No, onneksi hätä ei ollut tämän näköinen: lisäsin kaakaojauhetta sekä reilusti karvasmanteliesanssia seokseen ja tungin pienissä vuoissa uuniin. Let’s see what happens! Tuloksena oli jonkinlaisia kohokkaita, jotka tosin laskivat heti, kun annoimme niiden jäähtyä liikaa. Maku oli todella mantelinen, hieman myös kaakaoinen sekä tietysti makea ja tahmainen. Kyllä ne nyt söi (tietenkin, eihän nyt jälkkäriä voi poiskaan heittää ;) ), kiitos ihanan manteliaromin, mutta mieluummin olisin rouskutellut marenkeja. Joka kerta aina oppii jotain uutta (että aina kannattaa kokeilla, mitä hieman epäonnistuneista seoksista voisi tulla) ja muistaa vanhaa (tomusokeri vasta valmiiseen vaahtoon). Pikku hiljaa paremmaksi kokiksi tässä on tarkoitus kehittyä. Joka tapauksessa oli ihanaa taas kerran kokata ja syödä oikein pitkän kaavan mukaan.