Loma loman sisällä: sitruunapiiras ja jäädytetty key lime pie

Sitruunapiiras

Aloitin kesälomani (palkattoman sellaisen, mutta kerran se vain kirpaisee...onneksi on sentään lomarahat!) 1.7. ja heti seuraavana lauantaina iskä soitti: jos haluan lähteä mökille yhdeksi yöksi ja sitten mennä katsomaan tätiä, niin mahku on heti huomenna, tee päätös vielä tänään. No, päätin totta kai lähteä. Olipahan ihanaa olla mökillä ja vaan löhötä ja lukea Akua Ankan taskukirjoja! Keräilin niitä joskus nuorempana ja nykyään minulla om niitä kymmeniä. Ne on parasta lomalukemista. :) 

Mökkeilyaika ei sentään mennyt kokonaan taskareita lueskellessa vaan ehdin myös tehdä jotain hyödyllistä...kuten maalata laatikoston ja leipoa tädille sitruunapiirakan. Kaivelin vanhoja leivontaohjeita, joita mökille on onneksi jätetty kohtuullisen hyvä kasa, ja kolmesta vaihtoehdosta päätin tehdä sitruunapiiraan. En olekaan tehnyt sellaista vuosiin, makeat piiraat eivät oikein ole minun juttuni kuin joskus kesäisin, ja kaikkihan tietää Suomen kesän keston...

Sitruunapiiras on ihan perus piiras, johon tehdään murotaikina, sitten keitetään sitruunakiisseli täytteeksi ja päälle vielä marenkikerros. Taisin keittää kiisseliä liikaa (en ole kiisseliekspertti vaikka tykkäänkin sitruunakiisselistä ja pitäisi sitä joskus tehdä jälkkäriksi) ja muna kokkeloitui, mutta onneksi siivilöinti pelasti päivän. Lisäksi päivän odottelu jääkaapissa teki kakulle hyvää ja lopputulos ei ollut pelätyn valuva ja vaan sopivan kiinteä ja sitruunainen. Nams! Rakastan sitruunaisia juttuja, laitan salaattiinikin aina sitruunmehua. Olen niin makea, että kaipaan hapanta. ;) 

P.s. Piirakka syötiin lähes kokonaan tädilläni, joten voitte uskoa sen olleen hyvää. Tästä tulee ehdottomasti mökkikokkailuni bravuuri!

Key Lime Pie

Seuraavan sitruunaleivonnaisen tarina meinasi päättyä huonosti. Olin lähdössä tädiltäni torstaina, koska halusin tavata kavereita, jotka olivat saapumassa Helsinkiin Iron Maidenin keikalle perjantaina. Tarkoitus oli, että he olisivat tulleet katsomaan asuntoani ja senpä vuoksi päätin tehdä jotain tarjottavaa jo etukäteen. Selailin monia Kotiliesi- ja Kodin Kuvalehti-lehtiä etsien inspiraatiota ja yhdestä Kotiliedestä se löytyi: key lime pie.

Kaurakeksipohja, täytteenä kolme munankeltuaista+sitruunamehua+tiivistemaitoa (ja saattoi siinä olla muutakin). Yksinkertaista ja ihanan raikasta! Tosin onnistuin unohtamaan pyhän lupaukseni tehdä kaikista koskaan jäljellejäävistä valkuaisista ainoastaan munakasta, enkä koskaan mitään muita juttuja, (koska niistä tulee aina vaan liikaa stressiä), ja niinpä vaan paistoin kolme pellillistä marenkeja. Ja tietysti oli niin kuumaa ja kosteaa, että marengit kostuivat ihan silmissä. Note to self: munakkaita, jumaliste!

Noh, marengit kuitenkin onnistuivat säilymään kuivina niin, että niitä saatiin jopa kahvipöytään ja hyvin tekivät kauppansa. :) Ja saipahan key lime pie kauniit koristeet! Miksi siis puhuin, että piiraan tarina meinasi päättyä huonosti? Koska kakkua pitää säilyttää pakkassa, sillä muuten se alkaa juosta pitkin vatia. Noh, ajattelin tietysti tarjota tämän Helsingissä, mutta 7 tunnin matka...as if. Siispä piirasta maistettiin, mutta loput jätettiin odottamaan tädin pakkaseen, kunnes tulisin taas käymään äidin kanssa vikalla lomaviikolla. Onneksi se odotti minua, koska piiraasta tuli tosi hyvä! Ihanan limettinen raikas maku samalla kermaisuus tiivistemaidosta, ei kuitenkaan liian makea tai raskas... Täydellinen viilennys kuumaan kesäpäivään, koska kyseessä on pakasteherkku. Nams! Note to self: tätä uudestaan. Kun reseptikin löytyi!

Key Lime Pie

ohje Kotiliedestä

12:lle

Keksipohja:

3,5 dl keksimurua (tarvittaessa gluteeniton)

1 dl voisulaa

1 rkl ruokosokeria

Täyte:

5 kananmunankeltuaista

400 g kondensoitua maitoa (säilyke)

1 dl limettimehua

1 rkl raastettua limetin kuorta

Pinnalle: (minä siis tein marenkeja niistä valkuaisista: vatkaa ne kovaksi vaahdoksi, 

lisää n. 2 dl (tomu)sokeria vähitellen ja paista 80 asteessa muutama tunti, 

kunnes marengit ovat kovia)

2 dl kuohukermaa

1 limetti

2 rkl tomusokeria

1. Mittaa pohja-ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä muruseokseksi. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

2. Vaahdota keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista. Mausta limetin kuorella ja mehulla. Kaada seos vuokaan ja laita kakku 3:ksi tunniksi pakastimeen.

3. Ota huoneenlämpöön noin 15 minuuttia ennen tarjoilua ja korista vaahdotetulla kermalla, limetin lohkoilla ja pinnalle seulotulla tomusokerilla.

Marjaisia lomaleivonnaisia mökillä

Gosh, onko jo elokuu? Mitä tapahtui heinäkuulle ja minne se loma katosi? Takaisin sorvin ääressä, mutta lomahan loppuu OIKEASTI vasta silloin, kun koulu alkaa. Eli 5.9. Vielä kolmisen viikkoa "lomaa". :) Olin viime viikon taas Sysmässä mökillä ja tädin luona Kiuruvedellä ja serkkua tapaamassa Jyväskylässä. Poimin marjoja, joita vanhemmat on poiminu ihan järkyttävästi! Nyt on jotain 70+ litraa mustikkaa, vattua 60 litraa ja mansikkaa joku 40-50 litraa kans. Ja iskä kuulemma löysi just sellaisen unelma-vadelmapaikan, että hulluks meinaa tulla! ...Siis he, en minä. ;) Meidän perhe syö niin paljon marjoja vuoden ympäri, että niitä on pakko poimia hiki hatussa. Ja silti yleensä aina jotkut marjat loppuu ennen kuin uusi kausi alkaa. No, saas nähä, käykö ens vuonna samoin. Epäilen!

Tämä tietenkin tarkoitti ja tulee tarkoittamaan paljon erilaisten marjajuttujen leipomista. Niitä kertyi niin paljon, etten oikein edes tiedä, mistä aloittaa ja miten niitä jakaa... Ja kun vielä on monta postia näidenkin edellä... Mutta ehkä kerrankin täytyy yrittää olla ajan hermoilla ja <em>in season</em>. :) Eli laitetaan nyt ulos kaikki viime viikolla tekemäni jutut kerralla. Ikävä kyllä kaikkiin minulla ei ole reseptejä tässä, mutta ehkei se ole niin ratkaisevaa. :)

Raparperikeikauskakku

Raparperien kausi alkaa jo olla vähän passé, mutta se ei tietenkään estänyt minua tekemästä mökin kasvimaalla kasvaneesta raparperistä keikauskakkua. Kyseessä on siis ihan simppeli kuivakakkutaikina, mutta erotuksena se, että haluttu makuseos (eli makeutetut ananakset, omenat, persikat, raparperi, u name it) laitetaan vuokaan ensin ja sitten vasta taikina koko komeuden päälle. Eli tässä tapauksessa raparperit (6dl) pilkottiin ja keitettiin sokerin ja sitruunamehun kanssa kokoon. Seos siivilöitiin (loppumehusta tein vielä perunajauhojen kanssa pienen annoksen raparperikiisseliä. Hyvää!), laitettiin kakkuvuokaan ja kakkutaikina kaadettiin päälle.

Mulle kävi kyllä ohraisesti kakkua irrottaessa, sillä raparperit eivät olleet tarttuneet taikinaan vaan jäivät kiinni vuokaan irrottaessani sitä kakusta! Damn! Lisäksi kakku oli kohonnut niin, että se seisoi ihan vinossa. Tupla-dääm! Tuollainen kakkuvuoka ei kyllä ole edes tarkoitettu keikauskakuille, joten siinä varmasti syy... No ei voinu mitään, ei muuta kuin veitsi käteen ja kakun pohja tasaiseksi, sitten lusikalla raparperit ulos vuoasta ja veitsellä kakun päälle. Ja hyvää tuli! En yleensä tykkää kuivakakuista (koska olen enemmän kosteiden juttujen ystävä...hmm, olenko se minä vai kuulostaako se vähän epäilyttävältä?), mutta tämä kakku oli niin hyvää, että jopa sitä leikattua pohjaa söi ihan mielellään pelkästään! Ja totta kai lopputulos oli muutenkin onnistunut. Iskälle jäi kakkua vielä muutama pala, kun lähdettiin keskiviikkona kohti Kiuruvettä. :)

Marjainen ohukasuunipaistos

Heinäkuun lopulla on minun ja isäni nimipäivät melkein peräkkäisinä päivinä ja aina on jotain hyvää pitänyt leipoa niiden kunniaksi. Tänä vuonna taas kerran mietin, että mitäs sitä tekis. No, onnekseni lueskelin kotona vanhoja ruokalehtiä ja törmäsin Glorian Ruoka & Viini 4/2005:ssa ihanaan marjaiseen ohukasuunipaistokseen. Kun muistin, että iskällä oli parikin pussia ohukasjauhetta mökillä, niin nimipäiväjälkkäri oli päätetty!

Uunipaistoksen sisukset

Uunipaistos oli ihanaa! Ooh! Siihen tuli siis pohjalle marjoja maun mukaan, sitten ihana sitruunainen tuorejuustokerros ja vielä lopuksi ohukaskerros. Ja sitten koko komeus 15 minuutiksi uuniin. Lopputulos oli melkoisen löysä, ja vanhemmat vähän ihmetteli, että kuuluuko tämän olla tällaista lientä. (Marjoista tietysti tuli paljon nestettä.) Mutta seuraavana päivänä paistos oli hyytynyt ja se oli ihan täydellistä! Joten kun tätä tekee, niin kannattaa tarjota vasta seuraavana päivänä, kun paistos on ollut yön yli jääkaapissa ja jähmettynyt. Ellei nyt sitten tykkää löysemmästä koostumuksesta. Oi nam! Tätä täytyy tehdä joskus uudestaan! Tuorejuustojutut on iihaaniiiaa... :D

Marjainen ohukasuunipaistos

Glorian Ruoka & Viini 4/2005

4-6 annosta (hmm, minä kyllä sanoisin 6-8)

Marjakerros

400-500 g (pakaste)marjoja

Ohukaistaikinakerros

n. ½ ps (2dl) ohukaisjauhetta

1 tl leivinjauhetta (meillä ei mökillä ollut kuin soodaa, mutta toimi silti :) )

1-2 rkl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

½ tl kardemummaa

1 dl vispi- tai kuohukermaa

1 dl vettä

Tuorejuustokerros

200 g maustamatonta tuorejuustoa

n ½ prk (100 g) maitorahkaa

n 1 dl sokeria

2 kananmunaa

1 sitruunan kuori ja tilkka mehua

Nosta pakastemarjat sulamaan tai sulata ne mikroaaltouunissa. (Tuoreet marjat tietty siltään. :D ) Valuta ylimääräinen neste pois. Laita uuni 200 asteeseen. Valmista ohukaistaikina sekoittamalla kuivat aineet keskenään. Lisää kerma ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Yhdistä tuorejuusto, maitorahka, sokeri ja munat toisessa kulhossa. Mausta seos sitruunan raastetulla kuorella ja tilkalla mehua. Jaa ainekset kerroksittain uuninkestäviin annoskippoihin tai yhteen isoon pyöreään uunivuokaan. Ensin marjoja, sitten tuorejuustokerros ja lopuksi ohukaistaikinakerros. Kypsennä uunissa 15 minuuttia, kunns taikina on kauniin ruskeaa ja kypsää. Anna vetäytyä vähintään ½ tuntia ennen tarjoilua. (Parhaimmillaan siis seuraavana päivänä!) Siivilöi tomusokeria päälle (mutta ilmankin menee ;) ).

Ohops, onhan tälläkin postilla taas mittaa. Parasta jättää muut leivonnaiset seuraavaan kertaan. :) Mukavaa elokuun alkua kaikille! Toivottavasti kaikilla on ollut mukava heinäkuu ja loma, ketkä sellaista ovat onnellisina viettäneet. 

Baccuksen samppanjatasting 20.4. ja blogi kolme vuotta!

Kolme vuotta päivälleen! Olen nyt kolmen vuoden ajan pitänyt tätä ruokablogia täällä kywebissä. Aloitin sen ollessani kevään 2008 vaihdossa Montréalissa, jossa sain aivan tajuttoman leipomisvillityksen ja leivoin kuin viimeistä päivää. :D Pidin silloin vaihdon ajan blogia Bloggerissa ja bloggasin leivonnaisiani myös sinne ja siitä sain idean, että kotiin päästyäni perustin blogin tänne. Ja nopeasti on aika mennyt! Olen julkaissut nyt tämä posti mukaan lukien 208 artikkelia (sääli, että toukokuinen 200:s meni huomaamatta ohi!) ja vielä on monta, jotka odottaa julkaisua. Valmistumiseen on enää n. vuosi aikaa, jonka jälkeen sitten siirrän blogiin varmaankin Bloggeriin. Mutta siihen asti jatkan tänne kirjoittelua. Olen myös saanut paljon positiivista palautetta blogista, joten jo senkin takia tätä on mukava tehdä, vaikka joskus vähän motivaatio onkin hukassa ja posteja kasaantuu.. ;)

Alkumaljat

Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa blogin synttäreitä kuin samppanjatasting! Osallistuin juuri ennen kiirastorstaita järjestettyyn Baccuksen samppanjatastingiin. Ensimmäinen kerta, kun osallistuin yhteenkään kerhon tastingiin ja täytyy sanoa, ettei todellakaan jää viimeiseksi! No joo, olihan se aika kosteaa menoa sitten myöhemmin, kun ne kaikki avatut pullot piti juoda loppuun ja oli vielä boolia, ja minulla oli tietenkin vielä aamulla töitä... Mutta siis helou, maistella erilaisia samppanjoita? I'm so in! Tein jonkinlaisia muistiinpanoja kännykkään maisteluista, joten niistä pitäisi saada hivenen osviittaa, mitä kaikkea sitä tulikaan nautittua. Ihan kaikkia en saanut ylös, mutta noin suurinpiirtein kuitenkin.

Rotari Rosé

Alkumaljaksi tarjottiin Rotari roséta. Ikävä kyllä en osaa sanoa tästä samppanjasta mitään, koska en siitä tehnyt muistiinpanoja. Mutta hyvää ja roseemaista se oli, ei voi muuta sanoa... Alko kertoo paremmin: Erittäin kuiva, keskihapokas, metsämansikkainen, kevyen sitruksinen, hennon mineraalinen. Ruokatoimittaja Tuomas Tantun mielestä rosé "on kauniin persikanpunainen ja pirteästi kupliva. Viini on kuiva ja sopivan hapokas. Maussa yhdistyvät vadelman ja punaherukan lempeät aromit. Jälkimaussa on kuitenkin aavistus ruokahalua herättävää pippurisuutta."

Kattaus

Meidät ohjattiin odottelun jälkeen pöytään ja alkupuheiden jälkeen kehiin astui KY-viinienkin takaa löytyvä Juha Berglund. Hän siis omistaa Carsin-viinitilan ja on siis kylteriyden lisäksi Viinilehti Oy:n puheenjohtaja, jokavuotisen Viinistä Viiniin-kirjan kirjoittaja yhdessä Antti Rinta-Huumon kanssa ja mukana kaikenlaisessa viinikeskustelussa -ja tapahtumissa. Ja olipahan muuten melko sekavanoloinen puhuja. Ihan kiinnostavaa sinänsä, mutta juttu rönsyily ja jatkui ja jatkui... Mutta onneksi vihdoin päästiin kunnolla maistelemaan!

I kattaus

Latelen nyt suoraan sen, mitä olen näistä samppanjoista kirjoittanut. Ja siis kaikki faktat, paitsi kommenttini makeudesta, tulivat vetäjältä. Juomat vasemmalta oikealle:

Laurent Perrier: Melko kuiva, kuivempi kuin Rotari rosé, 100 % pinot noir-rypäleistä tehty.

De Saint Gall Brut Rose: Makein näistä neljästä, 50 % pinot noir ja 50 % chardonnay. Pinot noir tuo kovuutta ja pituutta maulle eli siis tässä samppanjassa oli tuhdein maku. Punaisten marjojen ja sitrushedelmien tuoksu oli voimakas.

Tattinger Brut Prestige oli punaisin ja makeampi kuin LP, muttei niin kuin Saint Gall. 40 % pinot'ta, 30 % pinot meunieria, 30 % chardonnayta. Melkoisen hapokas ja paahtoleipämäinen.

Oli jännittävää huomata, miten samppanjat maistuivat ihan erilaisilta, kun niitä joi järjestyksessä. Jokin maistui tooosi kuivalta jonkin makeamman jälkeen ja toisinpäin. On se jännää! :)

Kasvisannos

Kasvisruokailijat saimme eteemme tofulla, nuudeleilla ja vihanneksilla (mm.salaatilla ja kurkulla) täytetyn kevätkääryleen, kurkkumakeja(!!) sekä leipää, jonka päällä oli jonkinlainen makea hilloke. Hyvää! Ja tietenkin samppanjoista sai esiin uusia ulottuvuuksia, kun niitä maisteli ruokien kanssa. En kirjannut mitä, mutta osa ruoista toimi paremmin tiettyjen ruokien kanssa, mikä nyt tietysti pätee kaikkeen viiniin.

                           

II kattaus

Ensimmäisen kattauksen kohdilla oli myös esitelmää samppanjan valmistuksesta ja jossain vaiheessa myös avattiin (ja yritettiin avata) samppanjapulloa kyökkiveitsellä sapelin puuttuessa. Onnistuihan se lopulta, kun oikein pro tuli näyttämään. :) On minulla se videolla, mutten nyt laita sitä tänne vaan jatkan arvioilla, taas vas-oik:

Lanson Rose Label: Tästä minulla ei olekaan muistiinpanoja, pahoittelen! Googlen avulla löytyy kyllä tietoa. :)

Mumm Rosé: Kuivahko, kuivempi kuin edellinen. 60 % pinot noiria, 22 % chardonnayta ja loput pinot meunieria. 

Henriot Rose Millesime Brut: Tämä oli vuosikertaa 2002, chardonneyta 46 ja pinot noiria 54 %:ia.

Jahas, olipas kamalan antoisia kuvauksia. :( Nähtävästi kyllästyin tässä vaiheessa kirjoittamaan tarkempia arvioita. Huoh.

Jälkiruoka

Jälkiruokana me kasvissyöjät saimme sorbettia (olisiko ollut passionhedelmää, koska mukana olis myös sellaisen slaissi) ja mansikkaa. Kuolasin vähän kateellisena muiden suklaisia herkkuja, mutta niissä taisi olla liivatetta.

Kuten todettua, illan myöhemmät merkit olivatkin sitten vähän hämärämpiä, sillä niitä vajaita pulloja ja boolia riitti. Ja vielä salaattibuffet. Samaan aikaan oli myös tutorisitsit, mutta elämässä täytyy joskus tehdä ikäviä valintoja. Ja tällaisten valintojen edessä minä usein valitsen viinin, vielä todennäköisemmin kuohuviini ja aina samppanjan. ;) Seuraavaa tastingia odotellessa.

Pääsiäisleivonnaisia: Mämmileipä, Pina Colada-kakku ja sitruunainen juustokakku

Hyvää pääsiäistä! Joo, okei, ei ole edes hyvä huono vitsi. Mutta minkäs teet, kun en ole saanut aikaiseksi pääsiäisen aikaan tekemieni leivonnaisten bloggaamista. Ja vaikka tässä sitä ennen olin Baccuksen samppanja-tastingissa, haluan nyt laittaa ulos vähän leivonnaisia. Joten niin teen. Esittelyssä siis mämmileipä, Pina Colada- ja sitruunainen juustokakku.

Mämmileipä

Mämmi. Tuo suomalainen herkku/kammotus menee samaan kategoriaan mm. homejuuston kanssa: joko siitä pidetään tai sitten ei. Minä pidän, voin syödä (ja useimmiten syönkin) mämmiä pelkästään. Ihan ilman mitään. Nam! Mämmissä on se hyvä puoli, että se antaa ihanan maun myös jälkkäreihin ja leivontaan. Ostin joskus viime vuonna alennuksesta Mämmi-kirjan, joka siis sisältää (alunperin ulkomaalaisen) mämmiohjeita. On tryffeleitä, kakkuja, patonkeja, leipiä... Vai hetkinen, otinko leivän ohjeen sittenkin pääsiäisen alla ilmestyneestä Vantaan Sanomista? Voi %&?# taas... No, ihan sama! Joka tapauksessa siis lupasin kirjan ostaessani kokeilla siitä vaikka mitä herkkuja pääsiäisenä, enkä nyt sitten tehnyt kuin tuon yhden leivän. Mutta parempi sekin.

En kuitenkaan tehnyt leipää ihan out-of-the-blue vaan viemisiksi kaverilleni neiti K:lle, sillä vietin pääsiäisen pyhät hänen ja hänen avokkinsa sekä heidän super-ihanan ja uskomattoman söpön ja lutuisen kääpiösnautseripentunsa Uunon luona Jyväskylässä. Kohtelias vieras tuo aina jotain mukanaan ja minähän olen kohtelias. Ainakin mitä tuomisiin eli leipomisiin tulee. Tosin minusta tuntuu, että käytin heidän vieraanvaraisuuttaan sillä lailla hyödyksi (olin vielä yhden ylimääräisen yön heidän luonaan ja muutenkin olin kunnolla kestitettävänä ja lainasin toppia etc.) että olisi pitänyt leipoa vielä joku kakku. Onneksi otin mukaan vielä viiniä. Tosin sekin oli iskältä ja iskän ehdotus. Ja minä ja neiti K juotiin se samana iltana. Mutta ajatus on tärkein! 

Mutta leipä onnistui ja siitä tykättiin. Se on melko makeaa, koska leipä sivellään vielä siirapilla. Mutta jos siis joku ei tykkää mämmistä, niin ei kannattaisi yhtään nyrpistää nenäänsä tälle leivälle! Ohjeesta tuli kaksi leipää, joten toinen jäi kotikäyttöön. Ja osa neiti K:lle tekemästäni leivästä meni myös hänen vanhemmilleen, joten onnistuin aika hyvin jakamaan...no, leipää. Olinhan myös vanhempien luona kahvilla. Get some, give some. Minulla nyt ei sitten ole antaa reseptiä, mutta heti kun taas käyn Korsossa ja muistan ottaa sen kirjan mukaan, laitan sen tänne. Olkoon nyt sitten siitä kirjasta se ohje. :)

Pina Colada-kakku ennen koristelua

"If you like Pina Coladas..." Ystäväni heitti jossain vaiheessa, että mitäs jos sitä leipoisi jotain. Minä olin, että ehdottomasti, mitäs tehdään? Mitään erikoista ei ollut mielessä, joten hyppäsin koneelle ja läväytin auki Smitten Kitchen -ruokablogin ja sen resepti-indeksin. Ja eikun vaan kakkureseptejä selaamaan. Erinäisten mielipiteiden vaihdon jälkeen päätimme tehdä ei yhtä, vaan kaksi kakkua: Pina Coladan sekä sitruunaisen juustokakun. Joten eikun vaan kauppaan!

Pina Coladaan tulee tietenkin ananasta, rommia ja kookosmaitoa. Niin tietysti kakkuunkin. Onneksi pariskunnalta löytyi myös rommia. Meillä olikin hauskaa tehdessämme kakkua ja kuorrutusta. "Mä maistan onko tässä tarpeeks rommia...Hmm, vois vähä lisätä viel." "Joo, vähä kyl vois et se sit maistuu kans." "Laita vaan viel tohon kostukkeeseen lisää rommia." :D Tuloksena oli ihananasti kookokselta, ananakselta ja hitusen rommilta maistuva mehukas kakku. Koristelukin oli ihanan keväinen, sillä Jyväskylässä koettiin kevään ekat helteet! Kiitokset taiteelliselle emännälle! :)

Pina Colada -kakku

En pidennä postia enää enempää, vaan linkitän käyttämäni reseptin.

Sitruunainen juustokakku

Kuten sanoin, innostuimme myös tekemään toisen kakun. Ja jos toinen kakku on kuivakakku (tosin meidän tapauksessamme erittäin mehukas ;) niin toisen täytyy olla juustokakku. Resepti myöskin Smitten Kitcheniltä. Muutimme alkuperäistä resettiä niin, että käytimme limejen (onko tuo edes oikea taivutusmuoto?) sijaan sitruunoita emmekä koristelleet kakkua mitenkään. Eikä kakusta ole mitään muutakaan erikoista sanottavaa. Perusjuustokakku, joka onnistui hyvin ja hyvässä seurassa. :) Ohje täältä.

Leivokset siis molemmat olivat erittäin keväisiä ja keltaisia sävyiltään eli sopivat teemaan mainiosti. Olipahan mahtava pääsiäinen, itse asiassa taisi olla eka kerta kun en vietä sitä tätini luona. Ja myös eka kerta kun käyn pääsiäisenä baarissa...ja vielä kahdesti. :D Kävin vielä pariskunnan ystäväpariskunnan miehen vanhempien kotona, jonne ajettiin pyörillä. On kyllä virkistävää laajentaa ympyröitä ja hengailla uusien ihmisten kanssa. Kiitokset kavereille! Enköhän vielä joskus onnistu saamaan ystäväni myös oman kattoni alle, jotta voin sitten vuorostani kestittää häntä. :) Ja leipoa ja kokata taas. (Ihan niin kuin muuten tilaisuuksia ei aina jostain putkahtaisi...)

Herkuttelua Levillä 25.-29.3.2011 3/3

Huh hellettä! Mutta saa olla, olen lomalla! Koko heinäkuun itse asiassa! Ja ennen kuin kukaan alkaa kiroamaan minua tai toivoo minun saavan auringonpistoksen voin kertoa, ettei tälle lomalle tulee kyllä hintaa. En nimittäin ole palkallisella vaan palkattomalla lomalla, sillä toimisto on kiinni koko heinäkuun enkä tuntityöläisenä saa palkkaa muuta kuin ne lomarahat, jota ehti kertyä helmikuusta maaliskuuhun. Eli ei tod. paljon. Lisäksi minun täytyy etsiä materiaalia graduani varten (onneksi sentään aihe on jo valmis), joten ei tässä nyt sentään sovi ihan vaan arskaa ottaa. Mutta loma on kuitenkin aina loma. 

Yritän tässä parantua ylikunnon aiheuttamasta stressistä ja pieni lepo tuntuu toimivan, sillä taas on mieli kirjoitella tännekin. Huoh, kovaa olla joko-tai-ihminen. Mutta näillä mennään! Ja nyt mennään vielä viimeisen kerran Lapin hangille, jotta saan vihdoin Levin postaukset pois alta! Jos vaikka hankia ajatellessa vähän viilenis...

Pihvipirtti

Okei, nyt joku saattaa ajatella, että mitä, olenko alkanut syömään lihaa? Kävinkö tosiaan syömässä Pihvipirtti-nimisessä ravintolassa? Jep, mutta ei huolta, totta kai tarkastin listan ennen kuin päätettiin varata pöytä ja onneksi listalta löytyi yksi kasvisannos. Ajatellaan sentään niitä seuralaisiakin, jos nyt ajatellaan, että miehet haluaa tuonne.

Sisältä paikka oli kuin olisi isoon pirttiin astunut. Ravintolan nettisivulta löytyvän tarinan mukaan Lapin kylänmiehet mittelivät keskenään siitä, kuka on heistä mahtavin. Eräs isäntä päätti rakentaa hirrestä valtavan riihen osoituksena omasta mahdistaan. Riihestä tuli niin suuri, että seuraava sukupolvi keksi myydä tuon perinnöksi jääneen riihen meille ravintolaksi. Tuosta riihestä tuli myöhemmin ravintola Pihvipirtti. Että semmoista. 

Menu on simppeli. Alkupaloiksi kalaherkkuja buffasta (iskä otti kalapöydän, mutten ottanut hänen lautasestaan sitten kuvaa), joka on 26 € yksin, mutta muutoin sisältyy menuuseen. Menun hinta vaihtelee sen mukaan ottaako 150 vai 200 g:n pihvin (42€/48€) vai juurespihvin (32€). Yksinään pihvit ovat 26, 32 ja 19 euroa. Yksi ainoa jälkkäri, marjaisa valkosulkaamousse, on yksi 6 euroa.

Kasvispihvit ja juureslisäke

Otin sen ainoan kasvisannoksen eli kasvispihvit juureslisäkkeellä. Muut lisukkeet olisivat olleet perunoita. Pihvi oli hyvä ja maukas, ja tietenkin todella kevyt, koska annos ei ollut kuullutkaan proteiineista. :P No, tämähän on tätä 90 %-kasvissyöjän arkea. Noh, tasapainotti vähän tuhtia aamiasta. ;) Ja tuo mukana ollut korvasienikastike oli namnam!

Marjainen valkosuklaamousse

Kevyen illallisen jälkeen jaksoikin sitten syödä jälkkäriä! :) Sekalaisia marjoja alla, valkosuklaamoussea päällä ja vielä lakka koko komeuden kruununa. Makeat ja hiukat kirpakat marjat yhdistettynä kermaiseen valkosuklaaseen. Mmmm, ihanan makea päätös aterialle! Ainoa jälkkäri oli kuin pala Lappia ja se jätti hyvän maun suuhun koko matkasta. :)

Viereisessä pöydässä istui sama snapseja nauttiva venäläinen seurue, kuin Árranissakin. Pihvipirtti oli tunnelmaltaan tosi mukava ja pihvinpurijoille sekä kalaintoijioille oiva valinta. Tosin jos tykkää molemmista ja valitsee menun, kannattaa varoa, ettei syö liikaa kalabuffasta. ;)

Ravintola Pihvipirtti

Hissitie 

99130 Sirkka

Pöytävaraukset 016 6510 500 

Kurpitsakeitto

Pieni ylläri tänne loppuun! Kävin kaverin kanssa Aleksanterinkadun Raffaellossa, kun hän oli huhtikuun alussa käymässä Jyväskylästä. En tietenkään muistanut ottaa kuvaa ennen kuin astuimme ravintolaan enkä kyllä sen jälkeenkään enkä ole muistanut tähän päivään mennessäkään, joten tungen tämän keiton nyt tähän, jotta pääsen siitä eroon. :D Olen käynyt äidinkin kanssa Raffaellossa tämän päivän jälkeenkin, mutta unohdin silloin kamerani kotiin. :P MUTTA muistan, että keitto oli hyvää. Ei liian kermaista ja hyvin kurpitsaista. 

En löytänyt kurpitsakeitto enää ravintolan nettisivuilta, joten nähtävästi menua on huhtikuun jälkeen muokattu. Joten onneksi ehdin kokeilla sitä ajoissa. :) Myöhemmin äidin kanssa otin vuohenjuustosalaatin, joka oli tosi hyvä, joten varmaan palaan vielä ravintolaan, koska pitäähän siitä nyt kunnon postaus saada aikaiseksi. ;)

Herkuttelua Levillä 25.-29.3. 2/3: Árran

Árran

Tämä bloginpito on nyt tosi poukkoilevaa... Mutta souwwat, koska helteet ovat ohi, niin tähän saumaan sopii hyvin palata takaisin Leville. Laskettelumatka siis jatkukoon! Hyvän hotelliaamiaisen jälkeen jaksoi laskea mäkeä hyvin viitisen tuntia (okei, välissä käytiin tankkaamassa ja selvisi, että 8-hissin (?) alaosan ravintolasta sai tilattua kasvishampurilaisen ilman hampparia ja sooseja, score! :D ) ja varsinkin, kun tiesi, että illalla mentäisiin raflaan jee. Muualla olossa parasta on se, että on PAKKO olla aina ulkoruokinnassa, heh. Vaihtelua edellisiin Lapin lomiin, jolloin käytiin siis raflassa vain kerran koko viikon aikana.

Varasimme jo torstaina paikat perjantaille Árran-nimisestä ravintolasta läheltä kylpylähotellia. Sisällä meidät otti vastaan oikein kunnon portsari, joka laittoi takit naulakkoon. Mikä palvelu!

Ikäväkseni minun täytyy kuitenkin nyt ilmoittaa, että kun aloitin kirjoittaa tätä postia viikkoja ja sitten ja kävin, tai siis yritin käydä, ravintolan nettisivuilla www.arran.fi tarkastamassa, mitä söimme ja niinpäinpois, niin kuulemma ravintolan kiinteistö on myyty, vuokrasopimus päättynyt ja samalla ravintolan toiminta! :( Voi ei! Vaikken nyt välttämättä heti ole Leville menossa ja raflaan uudestaan, niin oli se silti sen verran hyvä, että harmittaa sen toiminnan loppuminen! No, tehdään siis tässä kunniaa seitsemän vuoden ajan toimineelle Árranille! 

Kattaus

Sisustus oli todella tunnelmallinen ja salissa oli myös iso takka. Meidän lisäksemme paikalla oli nuori aasialaispariskunta, pari muuta paria sekä venäläinen miesporukka, joka tilasi tietysti snapseja heti alkuun. :) Pöytäliinat oli kivasti taiteltu ja muutenkin paikka henki sellaista...kotoista hienostuneisuutta.

Savustettu tomaattikeitto ja vuohenjuustokerma

En ole useasti syönyt tomaattikeittoa, mutta nähtyäni sen listalla, ja vielä vuohenjuustokerman kera, oli minun pakko kokeilla. Tai no, ei listalla nyt alkupaloiksi tainut olla mitään muuta yhtä kiinnostavaa... Mutta joka tapauksessa. Ja onneksi kokeilin! Savustettuna mikä tahansa nousee aivan uusiin sfääreihin: tofu, kala, vihannekset... Mmm! Savun maun pystyi hyvin erottamaan ja vuohenjuustokerma oli juuri sopivan miedon makuista niin, että keiton oma maku pääsi esiin. Oli niin hyvä annos, että muistan vieläkin näin tarkkaan. :)

Etanoita valkosipuliöljyssä ja valkosipulileipää

Iskä tilasi etanoita, joita hän tilailee melko usein. Itse en tainnut niitä maistaa, mutta tuota leipää maistoin... ja huh, että siihen sivelty voi oli valkosipulista! Siis hyvällä tavalla! Nams! Yritän välttää leivän syöntiä (varsinkin vaalean leivän), mutta tätä oli pakko syödä useampikin haukku! :) Ihanan tuhti valkosipulin maku, tosin henki saattoi haista vielä seuraavanakin päivänä, kenties...

Vuonan(?)kaalikääryleet ja ohratto

Mistäköhän minä tuon vuonankaalin keksin? Heitin hatusta, vai muistan sen olleen juuri tuota kaalia? Öhm... No, joka tapauksessa, tilaisin listan ainoan kasvisannoksen, eikä tarvinnut pettyä. Kääryleiden sisällä taisi olla pelkkiä kasviksia eikä yhtään riisiä, koska lisukkeena oli jo ohraa, mutten nyt ole ihan varma.. Enkä muista edes miltä kastike maistui, muuten kuin että se oli hyvää! Ohrattokin (eli siis sama juttu kuin risotto, mutta ohrasta) oli hyvää, erityisesti kastikkeen kanssa! Tietysti olisin toivonut, että annoksessa olisi ollut jotain proteiinia, koska muistaakseni mitään sellaista ei kääryleiden sisällä ollut, mutta muuten annos oli todella hyvä ja sopivan kevyt. 

Jälkkärilista ei oikein innostanut, joten niiden sijaan nautiittiin iltamyssyt hotellin Robert's Coffeessa.

Harmi juttu, että Árran joutui lopettamaan! :( Mutta olen tyytyväinen, että ehdittiin käydä siellä. Toivottavasti sen tilalle tulee jotain samankaltaista, koska varmasti nyt joskus palaan Leville vielä uudestaan. Toivottavasti vaikka vaihtareiden kanssa ensi keväänä, mutta silloin tuskin käydään ihan ravintoloissa asti. ;)

Vegaaniset pähkinäruudut

Vegaaniset pähkinäruudut in da making

Huh hellettä! Onpahan ollut blogitauko! Voin selittää! Lähdin viime kuun puolenvälin jälkeen muutamaksi päiväksi Espanjaan espanjalaisen ystävän häihin, sitten oli kiirettä muuttaa Vantaalta Helsinkiin ja sitten netti ei toiminut, koska vanhaa tuotetta ei ollut ja vanha modeemi ei toiminut uuden tuotteen kanssa, joten piti tilata uusi ja siinä meni 1 ½ viikkoa... Mutta nyt! Jos yrittäisi taas pitää tätä pyörimässä. :)

Tämä vuosi oli hiukan poikkeava äitini syntymäpäivän suhteen (viime huhtikuussa!), sillä normaalin kolmen ruokalajin+kahvikakun sijaan tein vain yhden ruokalajin: Helsingin Sanomista löytämäni vegaaniset pähkinäruudut. Iskä oli jossain, eikä minulla jostain syystä oikein ollut intoa kokata mitään erikoista...Joten päädyin vain siihen tärkeimpään, eli jälkkäriin. :)

Minähän olen flirttaillut vegaaniuden kanssa tässä nyt jo jonkin aikaa, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei minusta nyt vegaaniksi ole. Yritän tehdä paljon juttuja vegaanisesti, mutten nipota. Jos joki hyvä vegaaniohje tulee vastaan, niin haluan kokeilla sitä. Ja niin kävi nyt.

Pähkinäruudut koostuvat suklaisesta pohjasta, cashgew-pähkinätahnasta ja kinuskikastikkeesta. Ensin pohja, jonka päälle pähkinätahnaa (ylin kuva), sitten toinen pohja päälle ja päälle vielä kinuskikastiketta. En ole ennen tehnyt pähkinävoita, vaikka olenkin kaikenlaisia sellaisia syönyt ja pitkään halunnut kokeilla sellaisen tekoa. Ikävä kyllä iskän tehosekoitin on tehty pirtelöiden tekoon, ei pähkinöiden murskaamiseen, sillä kulho on aivan liian pitkä ja kapea ja terä liian heikko. Noh, monessa eri osassa tehtynä sain pähkinöistä herkullisen tahnan aikaiseksi. Uu nam... Minulla ei ollut mantelilikööriä, joten soijamaito sai käydä. Tai muu kermalikööri.

Kinuskikastikkeen kanssa meinasi mennä hermo, koska keitin ja keitin ja keitin ja keitin ja keitin...eikä millään meinannut tulla hyvää! Noh, onnistuihan se vihdoin ja viimein hyytymään tarpeeksi, mutta sain kyllä keitellä paaljon enemmän kuin 10 minuuttia ja laitoin sekaan varmaan 6-7 rkl:sta Maizenaa 3:n sijaan. Noh, lopputulos oli onnistunut ja se riitti. :)

Kokonaisuus: nams! Pähkinäinen täyte oli parasta, olisin voinut syödä pelkästään sitä... Pähkinöissähän on rasvaa, joka irtoaa, kun pähkinöitä murskaa tehosekoittimessa tarpeeksi kauan. Tuloksena on sitten tahnaa, joten oman pähkinävoin teko on todella helppoa. Liiankin... ;) Myös ei-vegaanit ystävät ja äiti tykkäsivät ohjeesta, joten tämä on keeper! Veikkaan, että tilanne tämän tarjoamiselle tarjoutuu vielä tänä vuonna... Vegaaneillakin siis on herkkuja ja aion jatkaa niiden kartoittamista. Hmm, pitää kyllä varmaan sittenkin hankkia se yksi vegaaninen leivontakirja...

Pala vegaanista hyvää

Neljän pähkinän leivos

Alkup. ohje: HS.fi, omat vinkkini kursiivilla

Pohja:

    * 2 dl vehnäjauhoja

    * 1 dl hasselpähkinärouhetta

    * 1 1/2 dl sokeria

    * 1 banaani

    * 1 dl kaakaojauhetta

    * 1 tl leivinjauhetta

    * 1 tl vaniljasokeria

    * 1 tl kardemummaa

    * 1/2 tl suolaa

    * 100 g vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)

    * 1/2 dl manteli- tai soijamaitoa

Cashewtahna:

    * 3 dl cashew-pähkinöitä

    * 2 rkl manteli- tai soijamaitoa

    * 2 rkl sokeria

    * 2 rkl sitruunamehua

    * 2 rkl mantelilikööriä/soija- tai kauramaitoa

Kinuskikastike:

    * 4 dl kaura- tai soijakermaa

    * 2 rkl vegaanista margariinia

    * 2 dl fariinisokeria

    * 1 tl vaniljasokeria

    * 3 rkl maissitärkkelysjauhoa (esim. Maizena) (minä käytin varmaan 6-7 ruokalusikallista)

Kostutukseen

1/2 dl sitruunamehua

1/2 dl mantelilikööriä/soijamaitoa

Tee kakkupohja. Sekoita ensin kuivat aineet, nypi joukkoon kova margariini. Lisää taikinaan haarukalla murskattu banaani ja soija- tai mantelimaito. Vatkaa taikina sähkövatkaimella kuohkeaksi. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle noin 20 x 30 cm:n kokoiseksi suorakaiteeksi. Paista 175-asteisessa uunissa 20–25 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tee cashewtahna. Jauha pähkinät tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa hienoksi. Lisää manteli- tai soijamaito, sokeri, sitruunamehu ja mantelilikööri. Aja tasaiseksi tahnaksi. Tee kinuskikastike. Sulata margariini kattilassa. Lisää kerma ja sokeri. Keitä hiljalleen, kunnes seos saostuu. Lisää suuruste ja keitä vielä pari minuuttia, jotta kastikkeesta tulee paksua. Laita kastike jähmettymään jääkaappiin.

Leikkaa pohja kahdeksi yhtä suureksi palaksi. Sekoita kostutusta varten sitruunamehu ja mantelilikööri/soijamaito. Käytä seoksesta puolet ensimmäisen kakkulevyn kostutukseen. Levitä cashewtahna kakkupohjalle ja nosta toinen kakkupohjapala päälle. Kostuta päällimmäinen levy ja kuorruta se kinuskikastikkeella. Laita kakku jääkaappiin tekeytymään 1–2 tunniksi. Leikkaa sitten 12 leivokseksi.

Ohje: Anu Silfverberg. Resepti voitti leivoskilpailun, jonka Eläinsuojeluliitto Animalia järjesti 50-vuotisen toimintansa kunniaksi.