Koska nyt on jo lokakuu ja parin viikon takainen lämpöaalto enää muisto vain, on hyvä muistella viime heinäkuuta ja sitä, kuin tein pari mustikkaista leipomusta. Heinäkuu on parasta marja-aikaa Sysmän mökillämme ja siksi minäkin jouduin poimimaan kävin poimimassa vähän marjoja talvea varten. Lempimarjani on vadelma, mutta kyllä mustikatkin ovat ihanaa herkkua. Varsinkin silloin, kun ne voi muuttaa joksikin vielä herkullisemmaksi (joskin ihan pikkuriikkisen epäterveellisemmäksi) olomuodoksi, kuten mustikkapiirakaksi! Eikä ihan miksi tahansa mustikkapiirakaksi vaan talkkunapohjaiseksi mustikkapiirakaksi.
Talkkuna on siis vanha suomalainen jauhovalmiste, johon on sekoitettu maakunnasta riippuen joko kauraa, ohraa, ruista, vehnää, herneitä ja/tai papuja. (Rantasen talkkuna.) Sillä on aivan omalaisensa maku, joka ehkä vaatii vähän tottelemista, mutta on todella hyvä. Parempaa kuin pelkkä valkoinen vehnäjauho. Kun olin pieni äiti tapasi tehdä Hämmästyshuttua (tällä on ihan joku virallisempikin nimi, mutta meidän perheessä herkku kulki tuolla nimellä) eli siis rahkasta ja vatkatusta kermasta, sokerista, puolukoista ja talkkunajauhoista sekoitettua jälkkäriä. Happamia marjoja, makeutta sokerista, pehmeyttä rahkasta ja kermasta sekä ihana talkkunan maku. MMM! Talkkuna on tuossa se paras raaka-aine kyllä, ilman sitä ei kyseessä ole Hämmästyshuttu. :)
Joka tapauksessa jauhopussin kyljestä löytyy talkkunaisen mustikkapiirakan ohje. Pohjaan siis tulee vehnäjauhojen ja muiden piirakkapohjan ainesten lisäksi talkkunajauhoja, joista tulee oma makunsa ja värinsä. Päälle mitä tahansa marjoja maun mukaan ja koko komeus uuniin. Minä kyllä laitoin marjoja huomattavasti ohjetta (2-3 desiä) enemmän (n. 1 litra), koska muutoin en olisi saanut normipiirakkavuokaa täyteen. Lisäsin myös vähän perunajauhoja marjojen joukkoon, jotta marjojen neste sitoutuisi jauhoihin. Ja hyvää tuli! Eikai marjajuttujenkaan aina tarvitse olla niin monimutkaisia. :) Note to self: käytä enemmän talkkunajauhoja leivonnassa.
Olin viimeisen lomaviikkoni tätini luona Kiuruvedellä ja sieltä oli tarkoitus vielä käydä kotimatkalla serkkuni luona Jyväskylässä. Leivonnaistuliainen siis oli paikallaan. Marjaisaa senkin täytyi olla, niinpä etsiskelin koneelta eri reseptejä ja päädyin taas kerran tähän reseptiin eli sitruunaisiin mustikkapaloihin. Pohjana ihana muruseos, täytteenä makea sitruunainen kerros munankeltuaisista ja tiivistemaidosta sekä mustikoista ja päälle taas muruseosta. Ongelmana oli se, että paloja oli hankala saada ulos vuoasta ilman, että ne hajosivat ympäriinsä. Tai ehkä olin vain liian malttamaton. ;)
Nämä ovat vaarallisen addiktoivaa kamaa. Ja tietysti kaikki murentuneet/hajonneet osat pitää itse syödä, koska eihän hassunmuotoisia ja nakerrellun näköisiä paloja voi pistää tarjolle... ;) Palaan tähän reseptiin aina uudestaan ja uudestaan, koska se on niin moninainen ja sopii vaikka puolukoiden ja vadelmienkin kanssa. Tosin puolukoiden kanssa pitää käyttää enemmän sokeria.
Yllärileivonnainen loppuun! Kaiken makean päälle on hyvä lopettaa suolaisella eli talkkunasämpylöillä. (Ohje löytyy talkkunajauhopaketista myöskin.) Siemenet päällä ovat piste i:n päälle. :) Ja note to self: tarkasta, että leivinpaperipaketissa todella lukee leivinpaperi, ei pergamentti... (Pergamentti on käärimiseen ei paistamisen alustaksi, koska siihen tarttuu kaikki kiinni...)
