Elämäni cheerleaderinä: mm. hemmottelureissu Tallinnaan

Kuten esittelyssä ilmoitan, olen Jokereiden cheerleader. Olen harrastanut kaikenlaista tanssia koko pienen ikäni ja rakastan esiintymistä, joten tämä homma on todellinen dream come true. Olin jo jonkin aikaa miettinyt, miten noihin lätkäjengien cheerleader-ryhmiin oikein pääsee, mutten sitten ollut oikeasti tehnyt asialle mitään (tuttuun tapaani)...kunnes vuosi sitten maanantaina vapun jälkeen näin Metro-lehdessä ilmoituksen, että Jokereiden cheerleader-ryhmä Cheer UP Team etsii uusia jäseniä ryhmäänsä. Kävin try outeissa, pääsin mukaan ja kovan kesäharjoittelun jälkeen huiskin SM-liigan ekassa matsissa viime syyskussa Hartwall Areenalla (HIFKiä vastaan, ja Jokerit voitti!). 

En ollut ennen kiinnostunut jääkiekosta muuten kuin silloin, jos Suomi pelasi Olympialaisissa tai MM-kisoissa, eikä minulla siis ollut ikinä ollut mitään SM-liigasuosikkia. Mutta nyt... työ velvoittaa, Jokerit it is! (Ja aiheesta saa näin Helsingissä varsinkin aina hyviä kiist...siis keskusteluja aikaiseksi.)

Tämä SM-liiga-kausi on Jokereiden osalta pronssiottelua vaille valmis (voitto kotiin!! Blues kaatukoon huomenna keskiviikkona Areenalla!!), mutta Cheer UP Team jatkaa harjoittelua kauden päätösristeilyä ja muitakin kevään keikkoja varten. Ja 5.6. alkaa taas harjoittelut ensi kautta varten. Tämä jengi on kyllä ollut paras jengi, jossa olen ikinä tanssinut! Aivan mahtavia ihmisiä ja mahtavia matseja! Sinänsä sääli, että "heräsin" tähän vähän myöhään, mutta on tässä nyt ihan hyvät mahkut vielä monta vuotta jorata matseissa. ;)

Punajuuri-vuohenjuustoraviolit

Me ei pelkästään keikkailla ja tanssita matseissa, vaan käydään aina välillä promoamassa siellä sun täällä, jos pyydetään. Päästään me myös tuulettumaan ja viime joulukuussa käytiin lähes koko jengin voimin kylpylässä Tallinnassa. Jokainen sai valita kolme valinnaista hoitoa ja sitten sai lillua kylpylässä. What a bliss!

Illalla oli sitten vuorossa kolmen ruokalajin illallinen ruokajuomineen. Viiniä kaadettiin sitä mukaa, kun lasi tyhjeni, ja aikamoista meteliä saatiin aikaiseksi mm. huutelemalla "Joookeeeriiit! Jookeeeriit!" pöytäkunnittain. ;) Minä tilasin alkupaloiksi punajuuriraviolit, joiden sisällä oli vuohenjuustoa. Tosi hyvää, koska vuohenjuusto peitti punajuuren maun täydellisesti.

Lohta risottopedillä

Pääruoaksi valitsin lohta ja jonkinlaisen risoton päällä se taisi maata. Melkoisen suolainen annos, mutta niin se ravintolaruoka minusta yleensä onkin, koska käytän aika hintsusti suolaa. Olimme siis tosiaankin kylpylässä jossain parin tunnin ajomatkan päässä Tallinan keskustasta, mutta en nyt jaksa muistaa, mikä kylpylän nimi oli. Joka tapauksessa se oli kiva paikka ja hoidot olivat ihania. Otin 20 minuutin hieronnan, parafiinisukat (siinä jalat kastettiin kuumaan parafiiniöljyyn ja sitten jalat käärittiin muoviin ja päälle vielä laitettiin sukat ja annettiin muhia  n. 10 minsaa) ja kolmas hoito oli...sehän oli... Noh, täysi oikosulku. Jotain kivaa ja rentouttavaa sekin oli.

Kurpitsaa kahdella tavalla

Jälkiruuaksi valitsin kurpitsaa kahdella tavalla eli kurpitsajäätelöä kurpitsasopassa. Olipahan muuten inkivääristä! Hyvää nivelille. Olin luvannut oman jälkkärini yhdelle jengiläiselle, mutta tuon inkiväärin takia hän ei voinutkaan syödä sitä. Eli jouduin sittenkin uhrautumaan. ;)

Tämä kausi on mennyt niin äkkiä! Toivottavasti ensi kaudesta tulee vieläkin parempi, koska Jokereiden peli oli loistavan alun jälkeen melkoisen aaltoilevaa ja hyvä kun pleijareihin päästiin! Tämä tyttö ainakin aikoo jatkaa heilumista matseista niin paljon, kuin ehtii. Dancing is a passion! (Kuten myös leivonta. ;)

Pääsiäisen mämmiorgiat

Pitäisi lukea graduartikkeleita, pitäisi kirjoittaa IMF-esseetä, pitäisi siivota, pitäisi tiskata... Mutta huvi ensin ja sitten vasta työ, niinpä bloggaan ensin. Pääsiäinen oli viikko sitten, joten tämä postaus tulee melkein ajoissa.

Mämmi. Ah, tuo perinteinen pääsiäisherkku, jota joko vihataan tai siitä pidetään. Either or. Minä olen päässyt mämmin makuun ja vuosien saatossa kehittänyt makuhermoni siihen pisteeseen, että voin nauttia tuota mustanpuhuvaa herkkua vaikka paljaaltaan. Tänä pääsiäisenä nautin sitä soijajogurtin, marjojen, rahkan ja ananaksen kanssa. Nam! (Nyt joku siellä varmaan epäilee mielenterveyttäni...)

Ostin tässä muutama vuosi sitten Ahmed Ladarsin kirjan "Mämmi", jossa tämä suomalaistunut Italian Suomen suurlähetystön (varmaan jo entinen) kokki esittelee niin suolaisia kuin makeitakin mämmiohjeita. Niiden ohjeiden avulla kyllä mämmi-inhoajatkin saa syömään mämmiä: on kuivakakkuja, tryffeleitä, sämpylöitä, leipiä ja erilaisia jälkiruokia. Vuosi sitten tein mausteisen mämmileivän (postaus tulossa tännekin), joten tänä vuonna piti tietysti kokeilla jotain uutta.

                        

Linnean mokkapalat vadelmahillolla ja suklaakuorrutuksella

Kokeilin Linnean mokkapaloja, jotka pettymyksekseni osoittautuivat aika kuiviksi ja mauttomiksi. Toki kuorrutin ne suklaalla, mutta eivät ne siitä paljoa parantuneet. :( Taikinaan ei tosin tule ollenkaan sokeria, joten kenties siinä syy. Noh, ohjeeseen kuuluu kyllä hilloinen täyte (minä vaihdoin sen tädin keittämään vadelmahilloon), joka onkin varmaan se piste i:n päälle, sillä hillon jälkeen mokkapaloja söi ihan mielellään. Opetus: mokkapalat ovat siis omanaan esimerkiksi kakkupohjana tai käärretorttuna. Ensi vuonna täytyykin tehdä mämmikäärretorttua, johon kirjasta myös löytyy ohje.

Ohjeen kuva ohessa. Ps. kaikki pohjan ainekset vain sekoitetaan keskenään.

Mämmikuivakakku

Toinen ohje eli mämmikuivakakku onnistui sitten paremmin tai siis siitä tuli juuri sellainen ihanan mehevä ja kostea kakku. Nams! Ei kyllä todellakaan mikään kuiva kuivakakku. :) Mämmistä tuli vieno maltainen ja makea maku. Pyöreässä vuoassa paistettuna kakun voi halkaista ja täyttää sekä koristella vaikkapa pääsiäisen aikaiseksi synttärikakuksi. Tai sitten taikinaan voi vaikka lisätä pähkinöitä, rouhittua suklaata... Mutta minulla oli tämän kakun puolikkaalle muutakin käyttöä...

Heidin halaus

Kuinka olisin voinut olla tekemättä jälkiruokaa, jonka nimi on Heidin halaus? :D ½ litraa oheisen kuivakakun muruja, desi vatkattua kermaa, neljä munanvalkuaista, 150 g valkosuklaata, sokeria ja kasvispohjaista hyydytysainetta. (Sanon liivatelehdille yök!) Päälle rouhittuja cashew-pähkinöitä. 

Tulos oli ihan jees. Laitoin nämä tosin pakkaseen annosmaljoissa enkä missään muotissa, kuten ohjeessa sanottiin, koska en tosiaan käyttänyt liivatetta enkä luottanut kasvishyydykkeen toimintaan. Ja hyvä niin, koska  ilman annosmaljaa annokset olisivat vain levinneet pitkin pöytää... 

Maku oli hyvä, sellainen miedon mämminen. Mielestäni nämäkään eivät olleet liian makeita tai tuhteja, mikä oli hyvä, koska meitä oli vain neljä syömässä ja annoksista tuli melko isot... Viidelle tai kuudelle tulee vähän ystävällisemmät annoskoot. Mutta kaikki meni silti! 

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille! Noin kahden viikon päästä onkin Wappu ja ohjelmassa onkin sitten leipoa wappu-piknikille kaikenlaista kivaa... Aikaa on, koska 30.4. on meitsillä vapaapäivä... ;) Mutta nyt tekemään jotain hyödyllistä eli salille! Energiaa on, koska maistelin äsken yhden kaverini synttäribileisiin tekemistäni Nanaimo-paloista... Mutta niistä sitten myöhemmin. ;)

Heidin halauksen ohje:

Vadelma-suklaamuffinit uuden blogin kunniaksi

Tervetuloa uuteen blogiini! Tai itse asiassa tämä on vain jatkoa edelliselleni...tai siis nykyiselleni, koska en ole vielä poistanut sitä. Sitä ennen täytyy siirtää kaikki edelliset blogipostit käsin tänne, koska tietenkään se blogin vienti -työkalu ei toimi. Huoh...

Joka tapauksessa, ajattelin tässä valmistua joskus ensi syksynä ja sen jälkeen en enää pysty pitämään yllä blogiani kouluni web-portaalissa. Mielessäni on ollut jo jonkin aikaa siirtää tämä blogi, mutta vasta nyt sain innon päälle ja todella päätin tehdä sen. Täällä saan ainakin muokattua ulkoasua mieleisekseni. Tietystikin käy niin, että innostun nyt liikaa tästä bloggaamisesta kaiken muun kustannuksella... ;)

Mutta siirrytään ruokakuviin ja unohdetaan tekemättömät jutut hetkeksi. Olen tehnyt tässä tänä vuonna muffineita varmaan neljä kertaa, mutten ole vielä kertaakaan ottanut yhdestäkään satsista kuvaa. :( Olen aina ollut "ottamassa kuvaa sitten tapahtumapaikalla," mutta aina unohtunut, vaikka uuden älyluurin myötä (Nokia 710) kamera on aina mukana. (Ah, älyluurin ihanuutta, kun kaikki kulkee jatkuvasti mukana matkalla!)

Olen siis leiponut mustikkamuffineita iskälle, matsiin tytöille (olen Jokereiden cheerleader), jengin illanistujaisiin, ehkä jonnekin muualle... Ja nyt taas iskälle. Pitipähän vain leipoa jotain. Pitää pitää se äijä pullassa ja muussa herkussa, niin jaksaa aina välillä kuskailla ja antaa vähän apurahaa opiskelijalle. ;)

Laitoin muffineihin vähän mitä kaapista löytyi, tosin suklaa piti käydä ostamassa kaupasta. Meidän perhe kerää kesäisin niin paljon marjoja, että niitä voisi vaikka armeijalle syöttää...Paitsi että meidän perhe (ja meitä siis on vain kolme) kyllä kuluttaakin niitä. Yleensä aina jotkin marjat (mansikat, vadelmat tai mustikat) loppuu ennen kuin uusi kausi alkaa.

Resepti on hyvin simppeli eikä kulhojakaan tarvita kuin kaksi. Uuni tuppaa paistamaan parhaiten takaosassa, joten osasta muffineita tuli tummempia kuin toisista. Onneksi maussa ei ollut mitään suurempaa eroa. Vadelmia ja suklaata, what not to love? Marjathan ovat terveellisiä, suklaasta saa flavonoideja... Äsh, täytyy lopettaa tämä herkkujen teon ja syönnin selittely niiden ns. terveellisyydellä. Ne maistuvat hyvältä, piru vie! Vedetään sitten pari ylimääräistä lenkkikierrosta. ;) Ja iskän tapauksessa kävellään sitten vähän pidemmälle.

Iskästä puheenollen, mitäköhän sitä tässä pitäisi leipoa, että saisin sen pois meidän mökiltä juhannukseksi ja pääsisin sinne itse kavereideni kanssa. Äijä kiusaa mua, koska asia oli mielestäni melkein sovittu tädin luona pääsiäisenä! Siis että iskä menisi sinne juhannukseksi. Noh, kyllä mä vielä saan sen antamaan tilaa meille... Watch me.

Katsotaan myös sitä, kuinka nopeasti saan kaikki blogipostaukset vanhasta blogista siirrettyä tänne... Koska kuitenkin haluan ne kaikki yhteen paikkaan. Toivon siis sateista kesää, jotta voin rauhassa kirjoitella gradua ja lieikkiä blogillani... ;)

Ohje muffineihin täältä.

Leivon sinulle, ystävä

Ystävät ovat elämän suola. Viihdyn aika paljon yksikseni, mutta jos ei koskaan tapaisi ketään, tulisi ihan höperöksi ja ahdistuisi ihan kyvyttömäksi olioksi. Kaikkien kouluvuosien, opiskeluiden, vaihtojen ynnä muiden juttujen lomassa ystäviä on tullut ja mennyt. Osa on jäänyt elämääni, osa on kaikonnut teille tietämättömille, osa on kavereina Facebookissa (joista suurimman osan tekemiset olen poistanut news feedistäni) ja pienestä osasta on tullut minulle todella tärkeitä.

Ala-ja yläasteilta minulle ei ole jäänyt ketään kavereita, joiden kanssa olisin tekemisissä, mutta hyväksyn kyllä heiltä fb-kutsut ja moikkaan kadulla. Lukiosta jäi neljä kaveria, joiden kanssa yritänyt olla yhteydessä säännöllisin väliajoin, ja sitten Kauppiksessa olen tutustunut vaikka kehen. Suurin osa heistä on jäänyt puolitutuiksi, joiden kanssa moikkaillaan ja vaihdetaan kuulumisia eri tapahtumissa, mutta joiden kanssa yhteydenpito tulee luultavimmin loppumaan valmistumisen jälkeen. Sääli sinänsä. Niinpä tässä olen yhden toisen kaverin kanssa päättänyt ruveta tapaamaan tiettyjä ihmisiä KY-juttujen ulkopuolella, jotta sitten sitä voisi jatkaa myös valmistumisen jälkeen (joka tässä kohta koittaa meille kaikille).

Uusin tyyppeihin on aina mahtavaa tutustua ja olenkin tässä parin vuoden aikana ystävystynyt yhden kaverini kautta yhteen kaveriporukkaan, jotka ovat olleet samoissa opinahjoissa teineinä ja joista on sitten pariutumisen kautta muodostunut ryhmä, jonka jäseniä enemmän tai vähemmän tapaa kaverin ja hänen poikaystävänsä juhlissa. Tähän olen nyt koonnut kollaasinomaisesti kaikenlaisia juttuja, joita on ollut tarjottavana/olen tehnyt bileisiin ja muihin juttuihin. Yläkuvassa on kokoelma viime syksyn yhteisissä synttäribileissä olleista tarjottavista, ja tuossa yläpuolella sinne tekemästäni kurpitsajälkkäristä. Vai oliko ne polttarit? Nyt lyö tyhjää... Mutta joka tapauksessa. Tässähän menee kaikki juhlat sekaisin, kun niitä on niin paljon, hehheh... 

Tuo piiras/kakku/whatnot oli kyllä vähän outo, vaikka periaatteessa ihan hyvän makuinen ja helppo tehdä. Keksipohja, kurpitsasosetta ja valmista vaniljamoussejauhetta sekä kinuskikastiketta. Mutta taidan ihan oikeasti jättää ne hemmetin kurpitsasoseet ihan suosiolla leipiin enkä tunge niitä jälkkäreihin. Paitsi se yksi kurpitsajuttu on vielä kokeilematta...No, sitten ensi syksynä.

Ylakuvan ohje täältä.

Tein myös joskus brownieta. Olisiko ollut polttareiden jälkitunnelmiin? Eikä ollut, koska nämä browniithan näkyy tuolla yläkuvassa. Vai kummat bileet tässä oli kyseessä? No, aivan sama tässä vaiheessa. Tässä on myös pitänyt miettiä leipomuksia ja lahjaa ensi viikon lauantain bileisiin, ja siihen voi aivan helposti käyttää sitä aikaa, joka kuuluisi graduun tai vaikka imurointiin... ;)

Panforte eli italialainen pähkinäkakku

Joulun alla julkaistaan kaikenkarvaisia joululeivonnaisten ohjeita...siis joo joo, jouluna! Mähän sanoin, että tässä bloggaamisessa on ollut taukoa, joten bare with me, tämä juttu tapahtui joulun alla. Siis: Hesari julkaisi joulukuun alussa erilaisia ihania ohjeita ruokasivullaan (kuten usein muulloinkin) ja niiden kaikkien teemana taisi olla ulkomaiset joulun ajan jälkkärit. Tai ulkomaiset suklaisen jälkkärit? Koska mukana oli joku ihanan tahmea fondant-tyyppinen ihanuus...ja sitten italialainen panforte eli pähkinäkakku.

Iskä oli ostanut portviiniä golf-reissultaan Portugalista ja kysyi, voisinko tehdä jouluksi jotain, jonka kanssa tuota viiniä voisi nauttia. No hell yeah. Iskä oli bongannut saman panforten kuin minäkin ja päädyin sitten siihen, koska reseptin mukaan sitä kannattaa tarjoilla Vin Santon kanssa, eli jotain jälkkäriviiniä nyt sitten. Tai kahvia. Tai likööriä. Tai ihan mitä vaan.

Pähkinäkakkua voi MELKEIN tituleerata terveelliseksi, sillä siihen tulee roimasti pähkinöitä, makeuttajaksi hunajaa (no okei, myös sokeria) sekä kaakaojauhetta ja tummaa suklaata, jotka sisältävät hyviä flavonoideja ja alentavat sitä pahaa kolesterolia ja...noh, tekevät mistä tahansa tosi hyvää. (Kokeilkaapa kirjoittaa gradua ja syödä suklaata samaan aikaan, niin aivan varmasti on mukavampaa kuin ilman.) Eikä yhtään jauhoja! Ja viikunoitakin, joten siis ei mitään syyllisyyttä kannata tuntea, koska siinä ei ole yhtään lisättyä rasvaa! (Vain suklaan ja kaakaon ja pähkinöiden rasva.) 

Ja maku? Ihanan tahmeaa, suklaista ja makeaa, muttei silleen ällömakealla tavalla. Tätä ruvetaan tekemään! Varsinkin lahjaksi tämä soveltuu paremmin kuin hyvin (ellei ole kuolettavasti pähkinöille allerginen.) Ja pähkinöitä voi vaihdella maun mukaan. Ja koska kakkuun tulee sitä jälkiruokaviiniä, niin sitten siinä voi kakun valmistuessa vähän maistella lisää ja kakun valmistuttua sitten maistaa sitä viinin kanssa...ja ilman.

Ohje à la Helsingin Sanomat.

Itsenäisyyspäivä + The Joulukalenteri -maraton

Pekaanipähkinäpiirakka

Joka tapauksessa, myös viime vuotiset itsenäisyyspäivän juhlinnat oli ihan juhlinnan arvoiset. (Vaikka edellisen päivän lätkämatsi nyt meni vähän miten meni...) Leivoin siis pekaanipähkinäpiirakan, jonka olin tehnyt jo joskus aikasemminkin isänpäiväksi, tosin ilman kuvia. Nyt sitten on kuvat, ja resepti löytyy tuosta linkistä. Eli ei tartte kaivella sitä tänne. ;)

Huomatkaa hieno suomenlippu tuossa piirakan päällä kuviona. (Ja iso reikä, koska kokeilin kakun kypsyyttä veitsellä...)

Pekaanipähkinäpiirakka: über-makeaa. Kannattaa ottaa kahvia kyytipojaksi. Tai itse tehtyä vadelmalikööriä... ;)

Munakasrullat

Oletteko kuulleet The Joulukalenteri -ohjelmasta? Jos olette syntyneet 80-luvulla, niin luulisi teidän tietävän tämän Jukka Virtasen uran parhaimman työn! Ai ettekö? Nyt äkkiä Wikipediaan tutustumaan aiheeseen! Minä ja kaverini ollaan fanitettu sarjaa jo tosi pitkään ja muutama vuosi sitten innostuttiin tilaamaan ohjelman DVD netistä. Ja nyt pidämme aina joka vuosi joulun alla The Joulukalenteri -maratonin eli katsomme kaikki 24 jaksoa putkeen, napostelemme pikku syötäviä ja juomme...hiukan. No okei, olemme huomanneet, että kirjaa katsotuista jaksoista on pidettävä ja viime kerralla kävi niin, että intouduimme puhumaan kaikenlaisesta niin, että viimeiset jaksot meni vähän ohi. :D

Yleensä on lisäksi tuntunut siltä, että koko dvd:ssä kestää hirrrveän kauan. Mutta jotenkin viime kerralla koko aika meni tosi nopeasti! o_O Myös kaverin bf oli mukana ja ihan hyvin sekin kesti. :D

Glögifudge

Niin, siis ruoka? Tein munakasrullia eli…. noh, uunissa tehty pellillinen munakasta, jonka väliin laitoin fetaa ja herne-papu-porkkana -sekoitusta. Jälkkäriksi (ja kaverille+bf:lle lahjaksi) tein glögitoffeeta. Innostuin vähän löydettyäni joulunalusajan Leivotaan-lehdestä ohjeen toffeelle, joka piti tehdä ihan paistomittarin avulla tarkan lämpötilan selvittämiseksi. Noh, meitsi sitten osti n. 25 euron kunnon teknisen lämpömittarin juuri tähän tarkoitukseen. Hyvin toimi ja hyvää tuli! Sen jälkeen en olekaan tehnyt fudgea lämpömittarin kanssa (tai edes ilman), mutta eiköhän tässä tule tilaisuuksia. Fudge kun on mitä mainioin lahja ja muutenkin hyvää tarjottavaa, jos haluaa varmistua, että herkut katoavat nopeasti omasta näköpiiristä. :) Taisinkin juuri keksiä vappu-piknik -tarjottavista ainakin yhden…


Glögi-fudge
Leivotaan-lehti 3/11
50-60 kappaletta

3 dl kermaa
1 ½ rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
50 g voita
100 g tummaa suklaata (70 %)
2 rkl glögiviiniä
½ tl kanelia

Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan ja sekoita kaakao kermaan. Lisää sokeri, siirappi ja voi. Keitä, kunnes seos on 125-asteista. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa, glögi ja kaneli. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada massa leivinpaperoituun, noin 22 x 22 -cm:seen vuokaan. Anna toffeen jäähtyä TÄYSIN (I know, se on vaikeaa), ennen kuin leikkaat sen paloiksi (Kannattaa leikata tosi pieniksi, aika tuhtia kamaa, toim. huom.) Säilytä jääkaapissa. (Varmempaa antaa lahjaksi mahd. nopeasti, toim.huom.)

Isänpäiväjuhlintaa: mm. Heidi-juustoa ja suklaakakku liköörivadelmilla

Se on karkauspäivä! Tänään kuulemma asiat on päälaellaan, eli naisetkin voi kosia. (Ihan kuin muuten vain muka eivät voisi, emme nyt enää elä 50-luvulla...) Kannattaa kosia, sillä joka tapauksessa tulee saamaan hamekankaan. Joko sellaisen, jota voi käyttää useaan kertaan tai sitten sen (toivottavasti) kertakäyttöisen ja muissa tilanteissa erittäin epäkäytännöllisen...

Asiat on myös siinä mielessä päälaellaan, että myös minä bloggaan! Kolmen kuukauden tauon jälkeen! :D Gradua, speksiä, treenejä, hulluja kursseja yms. motivaation puutetta on ollut ilmassa, mutta ehkä tämä orastava kevät toisi vähän puhtia tähän hommaan. Olen kyllä yrittänyt vähentää leipomistakin, mutta on tässä aina jotakin tullut tehtyä. Ja nyt kun on uusi luuri, niin kamera on aina mukana.

Palataan siis ajassa taaksepäin niinkin kaukaiseen aikaan, kuin marraskuuhun ja isänpäivään! Olettekos kuuleet Herkkujuustolasta? Mouhijärvellä sijaitseva pieni juustola tekee juustoja ihan käsityönä, mm. Vilhoa, Hilmaa, Väinöä... Ja myös Heidi-nimistä juustoa! :D

Heidi-juusto

Uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden mukaan Heidi on "miedon ja hapahkon, kenties aavistuksen verran navettamaisen valkohomejuuston ystäville." Heidistä on myös punapäinen (!) versio eli Puna-Heidi, jota kuvaillaan samassa artikkelissa näin: "Ranskalaistyyppisen, täyteläisen ja hedelmäisen juuston ystävälle." xD Pakkohan tuota normi-Heidiä oli ostaa isänpäiväksi (koska tietääkseni Uolevi-juustoa ei ole). Ja mietoa se tosiaan on, tosin kuoressa on tosi vahva maku. Minä taidan olla vähän päinvastainen eli näytän miedommalta, kuin mitä olen. Tai sitten näytän juuri siltä, kuin mitä olenkin. :)

Söimme toki muutakin, kuin vain juustoa, kuten kaalikääryleitä ja salaattia. Äiti myös teki itse karjalanpiirakoita!

Ja sanoi, ettei kyllä hevillä kummalla lähde enää samaan rumbaan. Ja voin kompata, sillä kokeilin niiden tekoa tädillä joulun aikaan ja hermo meinasi mennä ensimmäisten neljän jälkeen! Ei sovi mulle tuollainen näpertely. :D Maku oli kyllä hyvä.

Ja totta kai isälle piti olla kakku. Olin ollut isänpäiväviikon to-su iskän luona Korsossa koiravahtina, kun herra itse golffasi jossain Portugalissa. On noilla eläkeläisillä nähtävästi varaa kuitenkin... :P Hauveli oli ihan hupsuna ja herätteli meikäläistä milloin neljältä, milloin viideltä. Olin ihan tööt koko viikon lopun, mutta joskus se on semmoista.

Ai millainen kakku? Öh, hyvä kysymys... Eikun nyt muistankin! Se on kaksikerroksinen suklaakakku, jonka välissä on vadelmaliköörin teosta ylijääneitä vadelmia (siis vodkavadelmia ;) ), vadelmahilloa myös ehkä, kermavaahtoa ja sitten suklaakuorrutus. Ja tietty kermakoristeet. Tuhtia, mutta hyvää! Ja kyllä maistoi, ettei ne vatut olleet ihan au naturel... ;)

Tulossa on nyt ainakin 8 postausta joulu-helmikuusta, joten eiköhän se taas tästä! Luulisi, että gradun keskellä löytyy taas yllättäen inspiraatiota blogin kirjoittamiseen. :D