Blogi neljä vuotta!

Herranjestas, ehdin jo unohtaa, että blogini täytti eilen neljä vuotta! Neljä vuotta leivonnan, kokkailun ja yleisesti ruuan parissa on mennyt nopeasti. Taidot ovat kehittyneet, samoin makunystyrät ja hauskaa on ollut. Ah, niitä syötyjen kalorien määrää! :D Tässä saattavat uudet tuulet alkaa puhaltamaan blogini osalta (toivottavasti ainakin) lähitulevaisuudessa, mutta siitä sitten lisää, kun sen aika on. Aion joka tapauksessa osallistua 19.8. järjestettävään ravintolapäivään (ainakin tähän mennessä) kahdeksalla eri herkulla, joten siinä on ainakin yksi uusi aluevaltaus.

Minulla ei ole mitään konkreettista leipomusta, jolla olisin juhlistanut tätä neljää vuotta, mutta laitan tähän kuvan bubble tea -juomasta, jota kävin juomassa Eerikinkadulla sijaitsevassa kahvilassa. (Olisiko E24?) Vihreää teetä, makeutusta ja tapioka-juuresta tehtyjä kumimaisia (mutta hieman makeita) palloja. Tuttuja ollessani vaihdossa Kanadassa ja reissatessani Jenkeissä. Kippis bloggaamiselle! Tuokoon ensi vuosi paljon uusia leipomis-, kokkaus- ja ravintolakokemuksia tullessaan ja toivottavasti opin paljon uutta!

Taste of Helsinki 14.-17.6.2012

Kesäkuun puolivälissä Helsinkiin rantautui Taste of Helsinki, jonka tarkoituksena on tarjota kävijöille huippuravintoloiden annoksia huokeaan hintaan, viinimaisteluita, muita maisteluita sekä mahdollisuus ostaa mukaan kaikenlaista pienetuottajien tavaraa. Erilaisia 'Taste of...' -tapahtumia on järjestetty ympäri maailmaa (mm. Sydneyssä ja Lontoossa) ja nyt vihdoinkin, kiitos erittäin aktiivisen ruokaintoilijan, brittiläisen Berry McNamaran, saimme tapahtuman myös omaan pääkaupunkiimme!

Hän oli käynyt tapahtumassa muistaakseni juurikin Lontoossa ja rakastuttuaan suomalaiseen naiseen alkoi miettiä, että eikö täälläkin voisi järjestää samanlaista tapahtumaa. Koko homma meinasi tietenkin kaatua suomalaisen (tai sanoisinko helsinkiläisen) byrokratian rattaisiin, kun paikaksi sopivan Kansalaistorin vuokraksi määrättiin alkuun 10 000 euroa! Onneksi kaupunki heltyi ja antoi paikan McNamaran joukoille ilmaiseksi. Siitäkin huolimatta pääsylipun sai halvimmillaan 15 eurolla, jos sen osti netistä etukäteen ja osti samalla 10 markkaa (tapahtuman omaa valuttaa) tai käytti etukuponkia, jota jaettiin mm. Metro-lehdessä. Ja tietysti kaikesta ruuasta ja juomasta (viinimaistelut sekä viinilasin pantti) piti vielä erikseen maksaa paikan valuutalla eli markoilla. Johtuen tietysti alkoholiluvan puutteesta, ei alkoholia saanut myydä, mutta tietysti vaihtaa pienia, pyöreitä ja sinivalkoisia "kolikoita" vastaan. Muita ruokatavaroita (esim. konvehteja ja leipiä) pystyi toki ostamaan ihan euroilla.

Kävin Taste of Helsingissä ensimmäisenä päivänä torstaina äitini kanssa ja valitsin myöhemmän kattauksen. Tapahtumaan siis myytiin lippuja aina kahteen kattaukseen, ns. lounasaikakattaus ja illallisaikakattaus. Jokainen kattaus kesti aina neljä tuntia. Myöhempi alkoi klo 17.30 ja kesti sulkemiseen eli klo 21.30 asti. Tapahtumaan osallistui ravintoloita pääosin Helsingistä (Aito, Muru, Carelia, Farang, Demo Toscanini ja Juuri), mutta myös turkulainen Smör, tamperelainen C sekä kirkkonummelainen Bistro O Mat olivat mukana. Jokainen ravintola tarjosi kolmen ruokalajin menun, josta saattoi valita mieleisensä annokset ja sekoitella ristiin, eli esim. alkupalat Farangista, pääruoka Aidosta ja jälkkäri Toscaninista. Tapahtumassa pystyi myös osallistumaan (joissakin erillismaksua vastaan) erilaisiin luentoihin ja maistatuksiin. Emme osallistuneet mihinkään niistä, vaan kiertelimme ja maistelimme eri herkkuja ja viinejä.

Bisto O Mat: Gambas Paris. Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja valkosipulileipää, 5 mk.

Katsoimme ensin kaikki ravintoloiden tarjonnat läpi, jotta saisimme hyvän läpileikkauksen ja voisimme päättää, mitä ottaa. Alku oli helppo: katkarapuja ja vuohenjuustoa? Öö, hell yeah! Ja olihan se! Katraravut oli grillattu juuri sopiviksi, vuohenjuusto oli suussa sulavan pehmeää, salaatti rapeaa ja raikasta, kuten pitikin, ja leipäpala herkullisesti grillattu. Nams! Pitäisikö melkien tehdä retki Kirkkonummelle ihan vain tämän ravintolan vuoksi? Varmasti tarjoaa muitakin yhtä herkullisia...noh, herkkuja.

Farang: Vihersimpukkaa, punaista nahm jim -kastiketta, korianteria, rapeaa sipulia, 5 mk

En ole koskaan syönyt simpukoita suoraan kuoresta (sitä purkkikamaa kylläkin) ja halusin myös ehdottomasti maistaa jotakin Farangin keitoksista. Simpukoita oli juuri sopivasti kaksi eli yksi minulle ja toinen äidille. Kuori käteen, kallistus ja klunks! Simpukka kitusiin. :) Tulista kastiketta! Kuten  ZImba totesi Leijonakuninkaassa: "Limaista, mutta maukasta."

Tummaa suklaata suolakiteillä sekä pistaasi-praliini

Petri's Chocolate Room valmistaa suklaaherkkuja Fiskarsin Ruukissa ja hänellä on suklaaliike Museokadulla. (Jossa pitäisikin muistaa joku päivä käydä!) Ostimme äidin kanssa yllä olevat konvehdit. Pistaasi oli aika mieto, mutta niinhän pistaasikonvehdit yleensä ovat. Hyvä kuitenkin. Tuo, missä oli suolaa oli tosi ihana, koska makean ja suolaisen liitto on ihana!

Demo: Kylmäsavulohta ja tryffeliperunapyreetä, 5 mk

Jossain tässä kohdassa jätin äidin jonottamaan Demon jonoon ja menin hakemaan lisää viinimaistiaisia. Satuin yhden italialaisen Anna Spinanto -viinitalon kohdalle ja maistoin heidän nimikkokuohuviiniään. OMD, miten hyvää! Parasta kuoharia, jota olen koskaan maistanut! Kipitin äkkiä äidin luokse ja annoin hänenkin maistaa. Ja sama mielipide! Kuohari tehdään pelkästään yhdestä rypälelajikkeesta, jonka nimeä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, joten se selittää erikoisen maun. Ikävä kyllä viiniä ei saa Alkosta, vaan ainoastaan Toscanini-ravintolasta ja jostain muusta paikasta, jonka nimeä en enää muista. Boo. (Onneksi pääsin pari viikkoa sitten Toscaniniin syömään ja totta kai tilasimme tuota kuoharia. :) Blogipostaus tulossa myöhemmin.)

Lakkiaisten jälkeen minä ja muutama muu kaveri menimme Demoon syömään. Siitä on nyt kuusi vuotta ja tuolloin ravintolalla ei vielä tähteä ollutkaan, joten en edes osannut ajatella, kuinka hienossa paikassa olimme. Ymmärsin kyllä, että hienossa, koska annokset olivat erikoisimmat (eli pienimmät ja piperretyimmät), kuin mitä olin koskaan nähnyt. :D Ruoka oli totta kai erinomaista ja niin myös Taste of Helsingissä. Olin jo niin täynnä, että vain maistoin äidin annoksesta. Ohuenohuen savulohiviipaleen alla oli möykky tryffeliperunamuusia. Suussasulavaa taas, nom.

Tämä valtava juustokiekko taisi olla Toscaninin, koska heillä oli pääruokana ravioleja. Hyvää parmesania.

Toscanini: Tiramisu, 5 mk

Viimeiseksi jaoimme Toscaninin tiramisun, josta olen muistaakseni lukenut määritelmän "kaupungin paras" tms. (Ja sekin saattoi vielä olla ravintolan oma mielipide. :D) Eivätkä ihan väärässä olleetkaan. Amaretossa ei todellakaan oltu säästelty ja leivos oli suussasulavan pehmeä. Pohja ja mascarponetäyte olivat sulautuneet yhteen ihanaksi, kosteaksi massaksi olematta kuitekaan liian vetinen.

Tällaisia tapahtumia lisää, toivoo ruoka- ja juomaintoilija! Tosin halvemmalla kiitos! Koko iltaan meni varmasti lähemmäs 70 euroa, huh! Oliko se sen arvoista? Kyllä, mutta kyllä aikamoinen ruokaharrastaja saa olla. Ensi kerralla toivon myös, että enemmän ravintoloita saadaan mukaan, ja myös enemmän ravintoloita muualta Suomesta. Esim. Jyväskylän Pöllöwaarin näkisin mielelläni, sillä olen pitkään halunnut siellä käydä. Listani "Helsingin ravintolat  -to go" kasvaa jatkuvasti ja Taste of Helsinki oli mainoa tapa saada pieni maistiainen ravintoloiden tarjonnasta. Hyvää seuraa, hyvä sää, hyvää ruokaa ja juomaa. Ei sitä ihminen paljoa enempää tarvitse. (Tai okei, ehkä nyt muutaman kenkäparin ja älypuhelinen, jolla kuvata koko lysti. ;)

Antiokia Atabar

Jos muistatte, niin kävin huhtikuun vikalla viikolla Kokomossa koulumme kerhon päättäjäisten merkeissä. Meitä oli paikalla joku kahdeksan henkeä, ja kaikki tilasivat alku-, pää- ja jälkiruoat sekä vielä yhteensä tilasimme kaksi pulloa viiniä, mutta silti rahaa jäi vielä jäljelle! Amazing! :D Myöskin kerhokaappimme KY:llä piti siivota ja niinpä eräänä toukokuisena keskiviikkona suuntasimme KY:lle jakamaan kaapin sisältöä. 

Olin itse käynyt jo aikaisemmin siellä katsomassa tilanteen ja vanhentuneiden kuivaruokatarvikkeiden lisäksi löytyi mm. tonkka (vanhentunutta tosin) punaviiniä, kaksi punkkupulloa, yksi valkkaripullo ja vielä pullo virolaista vodkaa! Otin itselleni kaksi ensin mainittua, jotka kuluivatkin mukavasti kaverin synttäribileissä. (Viinipullon join itse, mutta vodkapullon jaoin kaverin kanssa, joku raja sentään. :D )

Kertiksiä oli aimo kasa ja ne lahjoitimme auliisti KY:lle hyötykäyttöön. :) Itse suuntasimme ruokapaikkamietintöjen (eli vimmaisen googlettamisen, eat.fi:n kaivelun sekä yhden suljetun sekä yhden ihan täyden ravintolan jälkeen) turkkilaiseen Antiokia Atabariin Eerikinkadulle. Olin käynyt täällä äitini kanssa joskus vuosia aiemmin ja silloin söin turkasen hyvää munakoisopataa! En ollut jotenkin ajatellut meidän menevän syömään, joten olin syönyt jo vähän ennen lähtöäni ja harmikseni tajusin, että padat saisivat jäädä toiseen kertaan.

Tummasävyinen ja turkkilaisittain sisustettu ravintola tarjoaa Turkin eri alueiden herkkuja kahdessa kerroksessa. Odotettavissa siis höyryäviä patoja, kasviksia, papuja, mezeja ja halvaa. Muun muassa. Menu tarjoaa alkupaloja (erilaisia mezeja), keittoja, salaatteja, liharuokia (kanaa, lihavartaita, uuniruukku...), lastenruokia ja jälkiruokia (tietysti ainakin baklavaa ja halvaa). 

Meze-alkupalalajitelma: hummus, ezme (tomaatti-kurkku-paprikapuree), patlican salatasi (munakoisopuree), cevizli biber (turkinpippuri-paprika-saksanpähkinätahna), yaprak sarma (varmaan viininlehtikääryle), mercimek pyasi (oliiviöljyssä ja viinietikassa marinoituja vihreitä linsseja, punasipulia ja tomaattia, oliivi, fetajuusto 15 €/20 €

Otimme koko porukalle eli viidelle henkilölle kaksi isoa alkupalalautasta, jotka siis kattoivat melkein koko alkupalalistan. Hyvää! Erityisesti tuo fetajuusto. Tuo cevizli biber taisi olla se tulisempi kastike ja se tosiaan oli tulista! Lajitelman kanssa pöytään saapui tietenkin myös kaksi koria pehmeää naan-tyylistä leipää, jolla oli hyvä pyyhkiä kastikkeita. (Noh, minun tapauksessani myös annoksen salaatinlehdet kelpasivat tähän oikein hyvin.) Leipä myös lievitti soosien tulisuutta.

Monivärisalaatti-Renkli Salata, 9 €

Koska siis tosiaan olin aivan liian täynnä ottamaan ihanaa Imam Bayildia eli munakoisoruukkua, niin tyydyin ns. kreikkalaiseen salaattiin. Annos oli raikas ja hyvä, ei siitä sen enempää. :) (Mutta tuo "pyörtynyt imaami" kuten munakoison ruukku on suomeksi, olisi ollut kyllä taivaallinen. Noh, ensi kerralla...)

Salaatti tuli pöytään tosi äkkiä. Olimme vielä syömässä alkupaloja, kun annokseni jo tuotiin pöytään. Muiden annoksissa sentään odottivat, että saatiin mezet syötyä. :) 

Halva

Jälkiruuaksi otin halvaa eli sesaminsiementahnasta eli tahinista, munista ja sokerista valmistettu makea ja rakenteeltaan mureneva, jopa kuiva, herkku. Tätä saa tavallisimmista ruokakaupoista esim. vaniljan ja suklaan makuisena. Olen joskus käyttänyt vegaaniseen kakkun. Hyvää, joskin murenevaa. Vaatii kyllä totuttelua, it's not for everyone.

Harem Ruyasi (Haaremin unelma): jäätelöä, banaania ja suklaakastiketta, 7 €

Otin kuvan kaverin jäätelöannoksesta. Ja itse asiassa otin myös maistiaisen. (Kysyin kyllä luvankin.) Hyvää, mutta vaniljajäätelön, banaanin ja suklaakastikkeen yhdistelmä on harvoin huono.

Antiokia Atabar on hyvä valinta turkkilaiselle ruualle. Palvelukin on ystävällistä ja mutkatonta. Uusi tarjoilija vahingossa laskutti ylimääräisestä annoksesta ja se sitten korjattiin hyvillä mielin ja pahoittelujen kera. Hämyisä ravintola suosii myös romanttisia illallisia...

Antiokia Atabar

Eerikinkatu 44

09 694 0367

www.antiokiabar.com

Äitienpäiväjuhlintaa Lahdessa

Untamo!

Jahas, tämä Blogger laittaa kaikki postaukset ja luonnokset viimeisen muokkauksen mukaan järjestykseen, joten tämä äitienpäivän postaus oli jäänyt jonnekin jo julkaistujen postien ja uusien luonnosten jalkoihin. Tämä olisi tietysti kuulunut helatorstain postausta ennen, mutta olkoot. Laitetaan se ulos nyt, better late than never. Tuossa yläkuvassa istuu muuten Untamo. Äiti sai sen kummitädiltäni lahjaksi ja minä nimesin sen Untamoksi. Ihana nimi, Untamo. <3

Kattaus

Paikalla Lahdessa äitienpäiväjuhlinnoissa olivat minä, äiti ja kummitätini. Tarjolla erittäin toisiinsa sopimaton ateriakokonaisuus eli alkuun parsamunakasta, sitten kookoksista linssipataa, jälkkäriksi vegaanista suklaajäätelöä ja kahvin kanssa marjaista kääretorttua. (Ja tietysti skumppaa ja valkkaria.) Mitäköhän tästäkin tulee...

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Kevät on ihanaa aikaa, koska silloin kaupasta saa parsaa! Ei tarvitse muuta, kuin öljyä pannulle ja valkosipulipippuria (tms. muuta maustetta) pinnalle. Nams. Kun hoksasin, että paistetut parsat maistuvat vieläkin paremmilta (kuten yleensäkin paistetut jutut), niin en oikein enää edes halua keittää parsaa. Ja vuohenjuusto nyt maistuu mahtavalta ihan minkä tahansa kanssa ja se saa jopa ällöt jutut (kuten esim. punajuuren) maistumaan hyvältä. Cheers for that.

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Ohje Dollar Friendly Meals -blogista.

Täyte:

450 g parsaa, pestynä ja päät leikattuina

min. 115 g vuohenjuustoa

½ tl suolaa

4 isoa munaa

Pohja:

3,75 dl täysjyvävehnäjauhoja

0,6 dl öljyä

1,25 dl kylmää vettä

½ tl suolaa

Sekoita öljy, suola ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi vähitellen, kunnes taikina juuri ja juuri pysyy muodossa. Peitä ja laita jääkaappiin ½ tunniksi. Asettele voideltuun piirakkavuokaan. Valmista täyte: Laitta uuni 200 asteeseen. Vatkaa munia, suolaa ja vuohenjuustoa, kunnes juusto on enää hiukan kokkareista. Asettele parsat piirakkapohjan päälle ja kaada päälle muna-vuohenjuustoseos. Paista 30-35 minuuttia, tai kunnes päällys on hyytynyt. 

Piirakkaa ja salaattia seesaminsiemenöljyllä

Kookoksinen linssipata

Haluan aina kokeilla kaikkea uutta ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Bongasin netistä ohjeen kookoksisesta linssipadasta ja ajattelin, että sitä olisi kiva tehdä äitienpäiväksi, koska äitikin tykkää linsseistä ja kookoksesta. Jos olisin kärsivällisempi ja haluaisin olla ajattelevaisempi ja tarkempi, olisi säästänyt tämän melko tuhdin ruuan syksyksi ja tehnyt näin keväällä jotain kevyempää, kuten kalaa. Mutta koska en ole enkä jaksa haluta olla, niin tein tätä nyt. :D 

Linssipata oli todella hyvää! Toki se sopii paremmin syksyksi/talveksi, koska se on sellaista "comfort foodia" ja lämmittää, kun ulkona on kylmä. En nyt tätä oikeasti tarjoaisi heinäkuun helteillä, mutta onneksi äitienpäivänä ei nyt niin kauhean kuumaa ollut.

Kookoksinen linssimuhennos

Ohje Kauhaa ja rakkautta -blogista.

(En laita ohjetta tähän, koska se ei jostain syystä millään suostu näkymään kunnollisena. Epic fail.)

Vegaaninen suklaajäätelö

Bongasin netistä myös jälkkärin ohjeen. Ihanaa kylmää herkkua, joka on superterveellistä ihan melkein tahtomattaan! "Jäätelö" sisältää hyviä rasvoja avocadosta eikä yhtään lisättyä sokeria, koska ellei ole ihan tajuton sweet tooth, niin mielestäni mitään makeutusta ei tarvita. Pieni määrä herkkuja kolmelle syntyy siis kuorimalla, paloittelemalla ja jäädyttämällä 2-3 kypsää banaania ja muussamalla ne sitten kahden avokadon ja suolahyppysellisen kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Lisää 0,6 desiä kaakaojauhetta ja sekoita tasaiseksi. Maista ja lisää makeutusainetta (esim. siirappia), jos siltä tuntuu. Laita pakastimeen ja sekoita massaa 30 minuutin välein nelisen kertaa. Minä jätin tämän lopulta aika löysäksi ja mielestäni herkku onkin parhaimmillaan jääkylmänä, mutta silti melkoisen juoksevana. Tämä jos mikä on ihanaa kesähelteillä. Gotta do this again.

Sitruunaiset juustokakkupalat

Hmm, en enää muista, että mihin tein näitä paloja. Johonkin cheer-juttuun? Eikai... Ennen äitienpäivää taisin olla jossain lauantaina tai perjantaina, jolloin tein nämä, mutten nyt muista kuollaksenikaan, että miksi... Enkä muista ohjettakaan, great. :D

Mantelinen mustikkakääretorttu

Kääretorttua! Se ei ole minun lempileivonnaiseni, koska kääretorttu on minusta melkoisen kuivaa ja vaikka täytteitä nyt voikin vaihdella, niin kääretorttuja on minusta myös tylsä tehdä. Olen kokeillut kerran yhtä suklaakääretorttua, jonka äiti pilasi vaatimalla minua lisäämään taikinaan lisää jauhoja. Jos taikinaan tulee myös suklaata, niin vähempi määrä jauhoja oikeasti riittää. Noh, ei tullut kääretorttua, tuli kakku, koska en pystynyt rullaamaan valmista tuotosta. :D Äiti ei aina tiedä parhaiten...

Mantelinen mustaherukkakääretorttu

Ohje: hs.fi

Loppuun on vielä pakko laittaa kuva minusta äidin ihanat Minna Parikan mustat Raquelit jalassa. Tahtoo kanssa! Tai ehkä sittenkin mielummin ne punaiset tai metallinpunaiset Raquelit. Ja ehdottomasti metallinvihreät Raquelit. Jos vaikka kesällä jostain palkasta repäisisi...? Kävisi vähemmän ulkona ja laittaisi rahaa säästöön ja ostaisi omat Parikat! Tai nyt viimeistään synttäreiksi tai valmistujaisiksi.

Helatorstailounaaksi etanarisottoa ja lime-valkosuklaakakkua

Minkä takia sitä helatorstaita taas juhlitaankaan? Tai siis miksi se on vapaapäivä? Wikipedia osaa kertoa, että silloin juhlitaan Jeesuksen taivaasenastumisen 40:tä päivää, eli siis 40 päivän jälkeen pääsiäisestä. Jahas. Näin maalliselle ihmiselle kyseessä on vain yksi ylimääräinen vapaapäivä, jonka ansiosta voi vaikka... mennä keskiviikkona ulos pidemmän kaavan mukaan. (Miksi aina ennen vapaapäiviä rupeaa miettimään, että hei, tänään... Iish. Not good.) Tai sitten voi matkustaa vaikka äitiä tapaamaan. :)

Äitini muutti tässä parisen kuukautta sitten Tikkurilasta Lahteen, joten enää ei sovi pyöräillä hänen luokseen koska tahansa lauantaina, vaan täytyy ottaa VR alle. Viime helatorstaina, kuten hyvin usein, kun näemme, tarkoitus oli laittaa ruokaa yhdessä kummitätini kanssa. Katsotaan, mitä saimme aikaan.

Etanarisottoa

Viime syksynä kävin vanhempieni kanssa Kirja-ja ruokamessuilla ja siellä vanhempani maistoivat etanarisottoa. Siihen oli käytetty punaista riisiä, jota ei edes Suomesta saa. Äiti onnistui ostamaan itselleen viimeisen riisipussin ja sitä onkin sitten käytetty risottoihin pari kertaa tapahtuman jälkeen. Minä en yleensä syö risottoja (kuten en mitään muitakaan riisi-, pasta- tai perunaruokia), mutta tässä tapauksessa on tehtävä poikkeus. Punaisessa riisissä on paljon enemmän makua, kuin tavallisessa risottoriisissä ja tietysti, kun pataan lisätään kermaa (eikä siis mitään ruokakermaa!), punasipulia (muistaakseni)...mausteita...(joo, muistini tekee tepposet, mutta risottoon ei kyllä edes tule paljoa aineita) ja etanoita. Ainakin. Ja hyvää on, ziis! Okei, ovathan (purkki)etanat toki melko limaisia, mutta tässä tapauksessa ei haittaa. OMG. 

Täytyykin pyytää äidiltä risoton resepti, koska jos johonkin haluaa tehdä vaikutuksen, niin kannattaa tehdä tätä. ;) Ja jonkinlaista punaista riisiä siis Suomesta kyllä saa. Olemme tehneet tätä myös purkkisimpukoista, jotka ovat jossain ihanassa tomaattisessa öljyssä. Silloin risotosta tulee vieläkin parempaa! Omnom. 

Risottoa ja seesamiöljyssä paistettua parsakaalia

Vuosia sitten kokeiltiin äidin kanssa Maku-lehden ohjetta, jossa parsakaalin kukintoja ja cashewpähkinöitä sekä salottisipulia paistetaan seesamiöljyssä. Ihastuimme silloin tuohon aivan älyttömän kalliiseen, mutta ihanan makuiseen öljyyn. Siinä kun paistaa esim. kalaa, niin ah, mikä ihana maku kalaan jää! Tai mihin tahansa. Öljyä voi tietysti myös valella salaatteihin, muuta kastiketta ei tarvitse. Ah. 

Lime-valkosuklaakakku

Kummitätini oli tehnyt jälkkäriksi ihanan kesäistä lime-valkosuklaakakkua. Siis juustokakkua, jota ei paisteta uunissa vaan annetaan hyytyä pakkasessa. Täydellistä kesähelteille, jolloin ei tod. halua vääntää uunin kanssa (paitsi minä, säästä riippumatta) ja haluaa syödä pelkkiä kylmiä asioita. Aion tehdä tätä hieman modattuna juhannukseksi, koska OMD, silloin on luvattu aurinkoista perjantaiksi ja lauantaiksi! :D Aurinkoinen juhannus, voiko tämä olla totta?? Noh, ennusteet ehtii toki muuttua, mutta peukut pystyyn.

Kakkuun kuuluu vielä mustikkakastike eli siis mustikoita keitetään kattilassa tomusokerin kanssa hetken aikaa ja sitten valellaan kakun päälle. Kummitäti myös raastoi kakkuun limen kuorta ja lisäsi vähän limemehua. Kannattaa varmasti tehdä niin, koska muutoin voi tulla aika äkkimakeaa. Tätä tehdään! Aion myös laittaa tuorejuustomassan sekaan viipaloituja mansikoita, koska onhan nyt jo vihdoin KESÄ! :D

Lime-valkosuklaakakku

150 g keksejä murskattuna (Digestive-, kaura-, suklaakeksejä...)

50 g voita

300 g lime-valkosuklaarahkaa

250 g mascarponea

200 g valkosuklaata

Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita keksimuruihin. Painele seos leivinpaperilla peitetyn irtopohjavuoan pohjalle. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita keskenään suklaa, rahka ja mascarpone. Levitä täyte pohjan päälle. Pane kakku pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi ja ota pehmenemään hyvissä ajoin ennen tarjoamista.

Marjakastike:

300 g marjoja (vadelmia, mustikoita...)

1 dl tomusokeria

Pane marjat ja sokeri kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia tai kunnes marjat ovat pehmeitä ja liemi siirappimaista. Tarjoa kastike lämpimänä kakun kanssa.

Oma lisäys: Ota kakkulautanen, mene parvekkeelle/takapihalle/terassille istumaan, laita arskat päähän ja nauti kesästä.

Tämä onkin viimeinen postaus ennen juhannusta. Toivotankin kaikille mahdollisimman  aurinkoista ja lämmintä juhannusta! Onnistukoon kaikkien grillaukset ja muutkin ruuanlaittotempaukset ja olkoon juomat kylmiä ja raikkaita. Enää kolme työpäivää eli siis 12 tuntia töitä! ^^

iPhone-kakku kaverin 30-vuotissynttäreille

iPhone-kakku Oopperan Kummitus- ja HIFK-koristeilla

Kaverini 30-vuotissynttärit ovat tänään, mutta päätimme kaveriporukalla järjestää hänelle viime viikonloppuna yllätyssynttäribileet, koska ei itse olisi kuitenkaan saanut mokomia aikaiseksi. (Ja koska varsinainen päivä nyt osui tiistaille, niin monelta olisi jäänyt juhlinta harmittavan lyhyeen.) Erinäisten vaiheiden ja monen epäuskon ja epäilyn tunteen jälkeen bileille näytettiin vihreää valoa. Teema oli grillibileet hillybilly-tyyliin, eli farkkua, maalaisjunttia ja ruutupaitaa. (Allekirjoittanutkin osti oikein varta vasten uudet mikroshortsit ja ruutupaidan, mutta suurin osa miehistä oli vain kaivanut vain jotain vanhaa kaapista. On se niin helppoa. :D )

Ja totta kai päivänsankarille kuuluu leipoa kakku! Minun motivaationi järkätä bileet saattoi ehkä kallistua enemmän kakun tekemisen innon suuntaan (vaikka toki tykkään järkätä bileitä muille ihmisille), sillä kaverini on innokas iPhonen käyttäjä. Minulla oli ihan valehtelematta ollut jo maaliskuusta asti päässäni idea, että jos kolmikymppisiä juhlitaan, niin hän saa iPhone kakun mustalla kuorrutteella ja kaikenlaisilla häneen itseensä sopivilla koristeilla. Löysin ajoissa jopa hyvän ohjeen netistä, ja kun vihdoin bileet ihan oikeasti oli toteutumassa, niin eikuin tuumasta toimeen! En ole uskonnollinen ihminen, mutta jos olisin, niin muutaman ristinmerkin olisin varmasti tehnyt; sen verran jännitti hommaan ryhtyminen...

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään kunnon koristekakkuja eli siis leikkinyt marsipaanilla tai sokerimassalla. Kerta se on ensimmäinenkin. Jos homma olisi mennyt pipariksi niin sinä olisi ollut selittelemistä muille, vähän noloa! Mutta kerrotakoon, että koko prosessi sujui yllättävän hyvin! Ja miksikäs ei, kun oli hyvät ohjeet eli katsoin vinkkejä ja mallia täältä.

Aloitin koko urakan siis tietenkin leipomalla aika tavallisen kahvin makuisen kaakaokakun. (Ohje täältä.) Kakun täytyy jäähtyä tarpeeksi, koska sen päälle ja väliin täytyy laittaa kreemiä, joka pitää kakun kosteana ja mehevänä (varsinkin, jos sitä säilytetään pari päivää jääkaapissa) ja ehdottomasti siksi, että se estää kosteuden tihkumisen kakusta kuorrutteeseen. Käytin kuorrutteeseen appelsiinituorejuustoa, voita, tomusokeria ja maitoa. Niistä saa sekoittamalla hyvän kuorrutteen.

Koska kaverini iPhone on musta, piti kakku myös kuorruttaa mustalla kuorrutteella. Onneksi Stockalta löytyi mustaa marsipaania, jota  kului noin 17,5x24,5x5cm kokoisen kakun kuorruttamiseen kaksi pakkaa eli 500 grammaa. Ensin kuorrute pehmitetään käsien välissä ja pyöritetään yhdeksi isoksi palloksi, joka kaulitaan tomusokeroidulla alustalla parin millin paksuiseksi ja kakun muotoiseksi. (Käytin kaakaotomusokeria, koska pelkäsin valkoisen tomusokerin värjäävän kakun ihan harmaaksi. Huolta ei kuitenkaan ole, koska sokeri sulaa lopulta pois kakun päältä ja tuloksena on kaunis musta väri.) Sitten kuorrute rullataan tomusokeroidun kaulimen päälle ja siitä sitten rullataan se varovasti kakun päälle ja muotoillaan.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jutussa on monta mutkaa. Kuorrute ei saa tietenkään olla liian ohutta, koska silloin se hajoaa. Alusta myös pitää olla hyvin tomusokeroitu, koska muutoin kuorrutetta ei saa irti. Onneksi kaupan marsipaani on sen verran kuivaa, ettei minulla ollut sellaisia ongelmia, kuin bloggaajalla, jonka blogista siis otin oppia kakun tekoon. Hän oli tehnyt kuorrutteen itse, joten se varmasti selittää sen tarttuvuuden. Mutta minä onnistuin! Taikinaa jäi myös vähän yli, joka oli tietysti tarkoitus, koska mustasta piti vielä tehdä muutamat koristeet. Mutta nyt koko komeus jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja loppukoristeluja.

Ta-daa! Seuraavana päivänä otin paketista valkoisen Dr. Oetkerin sokerikuorrutteen, eli massan, joka on periaatteessa tehty tomusokerista ja vedestä (ja tietysti myös joistain teollisista aineista.) Se sopii myös ihan hyvin kuorrutteisiin ja koristeluihin. Jos haluatte lisää tietoa kakkujen kuorruttamisesta (ja jotta saan itsekin sivun tänne ylös), niin Kinuskikissan upeasta leivontablogista löytyy tosi paljon infoa ja vinkkejä liittyen kaulittaviin kuorrutteisiin. Mutta homma toimii samalla tavalla kuin marsipaanin kanssa, eli tomusokeria reilusti alustalle, massa pehmeäksi käsissä, sitten palloksi ja kaulimella ohueksi levyksi. Kannattaa toimia nopeasti, koska sokerimassa kuivuu melko nopeasti. Sitten vain mielikuvitus laulamaan. Massoja saa myös eri värisinä ja niitä voi myös itse värjätä elintarvikeväreillä, mutta minä päädyin suurimmaksi osaksi käyttämään valkoista kuorrutetta onnitteluteksiin sekä Oopperan kummitus -koristeeseen. Mutta keksin pienen ekstrankin...

Kaveri on myös melkoinen HIFK-fani (voitte vaan kuvitella, kuinka hauskaa mulla oli antaa takaisin samalla puolivälierien jälkeen, kuin mitä hän oli kuittaillut Talviklassikon jälkeen!), joten totta kai minun piti nöyrtyä ja taiteilla hänelle HIFK:n logo kakkuun. Se nyt ei ihan onnistunut, koska en ole mikään Leonardo da Vinci, enemmänkin Picasso tässä tapauksessa, ja käytin lisäksi nestemäisiä elintarvikevärejä, jotka vielä tietysti vähän levittyivät, miten sattui. Mutta kyllä kaikki sen logon kuitenkin tunnistivat. Ja ainakin kaukaa katsottuna se näyttää ihan ok:lta. Ja siis nestemäiden elintarvikevärien kanssa tulee olla tarkkana ja käyttää pikkuruista pensseliä, koska värit tosiaan imeytyvät ja leviävät herkästi. Ja värien täytyy sitten antaa kuivaa kunnolla.

HIFK, you are gonna be (b)eaten this season! (Again.)

Ilmoitin bileissä heti kättelyssä, että tuo HIFK:n logo kuului minulle eli minä saisin ainoana syödä sen. Whoah, tulipahan kunnon pala, mutta ei se mitään, koska kakku ei ainoastaan näyttänyt hyvältä vaan oli sitä myös. Suklaista, sitruunaista ja vähän mantelista. (Niin, heitin myös taikinaan vähän pähkinöitä.) Myös synttärisankari tykkäsi siitä ja vielä onnistui saamaan minulle kunnon ahdistuksen illan päätteeksi (tai no, aamun alkajaisiksi, jos tarkkoja ollaan, sillä bileet kesti seuraavan aamun puolelle) sanomalla, että minun pitäisi harkita tästä leipomisesta ammattia ihan oikeasti. Great. Arvaa olenko harkinnut, mutta kun just sain uuden työn ja tuo gradukin vielä...

Enköhän aio pitää leivonnan ihan vain harrastuksena, mutta nyt kun tämä ensimmäinen kunnon koristekakku sujui näinkin hyvin, niin aion kyllä lisätä niiden tekemistä. (Kun on tulossa enemmän rahaa maksaa aineitakin, heh heh.) Onneksi tässä onkin omat 25:t tulossa vuoden lopulla, ja sinne nyt pitää totta kai taiteilla kunnon kakku. Ja sitä ennen kaverin poikaystävän kolmekymppiset ja sitä ennen hänen ja kaverini tuparit ja ensi vuonna taitaa olla melkoinen suma kolmikymppisiä tulossa... Että eiköhän tässä pääse hiomaan taitoja. JA olen päättänyt osallistua seuraavaan Ravintolapäivään, joka järjestetään 19.8. Makeita herkkuja tietenkin, stay tuned...

Wappuherkuista ja walmistumisesta

Ei, yläpuolella ei ole lähikuvassa kukkalaatikon pinta vaan vegaanibrowniet uunista tulleina! (Huomatkaa vasemmassa yläkulmassa "testikolo". :) ) Wappu oli ja meni jo kuukausi sitten, mutta palataan siihen vielä hetkeksi. Kyseessä oli nimittäin viimeinen *koputtaa puuta* opiskelijawappu minun kohdallani. Vaikka syksyksi vielä kouluun ilmoittaudunkin gradun takia, niin kyllä tänä vuonna aion ravistaa opinahjon pölyt jaloistani lopullisesti. 

Valmistuminen on tässä nyt vähän venynyt, tai siis gradun teko on venynyt, koska minulla kesti tosi kauan päättää, mistä sen teen ja miten ja gradusemmaohjaus oli vähän sinne päin (myös omasta asenteestani johtuen), joten pääsin rytmiin vasta tämän vuoden alussa vaikka kävin semman jo viime syksynä. Jep jep. Luulin, että minulle annettaisi professori ohjaajaksi, mutta sain itse kysyä sitä laitokseltani, jolloin minulle vinkattiin professoria...toiselta laitokselta. Pitäisi taas ottaa häneen yhteyttä ja kysyä, voiko hänen kanssaan jutella vielä ennen kuin hän lähtee tutkijavaihtoon. Sekin vielä. 

Valmistuminen on venynyt siis aiheen päätöksen, muiden kurssien ja Speksin takia (ja tietty cheerleading-hommien ja kaikkien muiden treenien vuoksi), mutta en ole pitänyt kiirettä myöskään siksi, ettei minulla ollut vielä keväämmällä mitään vakinaista työtä näköpiirissä. Pitäähän sitä nyt olla ihan varteenotettava työ, johon sitten valmistua. Olen siis osa-aikainen assistentti ja vaikka omalla alalla olenkin, niin tästä duunista en olisi saanut uraa. Joten uutta kehiin. Onneksi sain ihan unelmapaikan, jossa aloitan juhannuksen jälkeen täyspäiväsesti! Vaikka duuni nyt vie yhä enemmän aikaa gradulta (assistenttina olisi heinäkuu ollut lomaa eli aikaa gradulle), niin onpahan nyt syy, miksi valmistua. Olen neljän kuukauden sopparilla, joka on sitten katkolla lokakuussa, mutta aion kyllä yrittää tehdä työni hyvin niin, että voisin jäädä. Valmistuminen on siis ajoitettava lokakuulle ja sen olin takarajaksi aikaisemmin asettanutkin.

Vegaanibrowniet

Jahas, olipas pitkä selostus. :D Tein siis wapuksi vegaaniherkkuja, koska wappupiknikille oli osallistumassa myös vegaani. Vegaaneille sopivia maapähkinävoibrownieta, ollos hyvä! 'Nuff said, addiktoivaa kamaa. Maistuivat loistavilta wappujuhlinnan jälkeisenä aamuna. Kävi paremmin kuin vuosi sitten, sillä selvisin piknikille ongelmitta. Viime vuonna melkein, mutten ihan... ;)

En ole nyt YHTÄÄN varma, mitä ohjetta käytin, mutta se saattoi olla tämä. Muistaakseni käytin tuota munankorvikejauhetta. Sen voi korvata esim. perunajauhoilla tai ohratärkkelyksellä, joka sekoitetaan veteen. 

Juustomuffinit

Tein myös juustomuffineja, nekin vegaanisia. Innostuin ja tein myös kesäkurpitsamuffineita, jotka olivat parempia, sillä ne olivat mehukkaampia. Juustomuffinit jäivät vähän kuiviksi, grr... Muffinit on hyviä! Juustosconssit on mun pravuuri suolaisista pikaleivonnaisista ja hiivaleivonnaisista tykkään eniten yksistä pullista, joiden väliin tulee fetaa, aurinkokuivattua tomaattia ja pestoa. OMG, niin hyviä! Hitto, pitäiskö sittenkin tehdä? Olisi varmasti syöjiäkin tulossa tänä viikonloppuna, one way or another. Hmmm... Olisikohan sitä aikaakin? Noh, vaikka sitten keskellä yötä. :D

En muista kuollaksenikaan, mistä otin näiden ohjeet, huoh. Pitänee pärjätä ilman. Googlettamalla sitä aina jotain löytyy.

I <3 KY

Vielä loppuun kuva KY-wappupallosta. Ah, oi niitä aikoja, oi KY-aikoja. Kyllä ne nyt on takanapäin, koska kuusi vuotta palvellut KY-kalenterikin otti ja hajosi! :( Tai noh, kauppiskaveri kyllä sanoi, että "Tuut sitten ensi syksynä III-kierrokselle!" eli siis koulun baarikierrokselle. Sinnehän voi tulla kuka vaan, joten toisaalta, miksikäs ei. Nyt kun ei ole mitään "pitäisi juoda 8/9/10 juomaa" -juttuja, niin hyvinhän sitä voi kiertää. Saatan vielä juuri ja juuri olla valmistumattakin, joten voisin myös vielä vetää haalarit niskaan, one last time. :D