Maapähkinävoikeksit mökkireissulle (postaus sopii myös muna-allergikoille!)

Maapähkinävoikeksit

Olin tässä parisen viikkoa sitten mökkeilemässä Tammisaaressa cheer-jengin kanssa. Tarkoitus oli syödä, juoda ja pitää hauskaa hyvässä seurassa. Mission: successfully completed. :D Jengiläisen perheellä on hulppea mökkipaikka meren rannalla Tammisaaren...öh, jossain saaristossa (matkaan kuului myös lauttamatka) ja pihapiiriin kuului itse mökki, kaksi muuta pienempää mökkiä ja sauna. Mahtavan aurinkoinen sää, hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa! Emäntä oli ostanut yhteisellä budjetilla todella mahtavat safkat! Avokadoja, kvinoaa, fetaa, aamiaistarvikkeiksi jopa mustikoita ja soijajogurttia! 

Jokaisen toivottiin tuovan jotakin yhteiseen ruokapöytään ja minä tietenkin tein jotain makeaa. Lähtöä edeltävänä perjantaina oli kyllä sen verran huono fiilis tietystä palautteesta johtuen, ettei tod. ollut mitään fiilistä leipoa yhtään mitään. Prkl... Mutta koska nyt tulin luvanneeksi enkä nyt petä lupauksiani leipomisen suhteen ellen joudun ihan totaalisen vuoteenomaksi, niin totta kai käärin hihani ja ryhdyin hommiin. En ollut jaksanut edes miettiä, että mitä oikein taiteilisin, joten päätin asian vasta kaupassa. Maapähkinävoita. No, otetaan sitä. Ikävä vain, että munat unohtui ottamatta, oops! Onneksi maailmaan kuitenkin mahtuu paljon munattomia ohjeita (heh, heh), joten totta kai kaikkien meidän paras ystävä, BFF, eli Google tietää!

Minä en kyllä nyt tiedä aivan 100 % varmasti, että seuraava ohje oli juuri SE ohje, jota käytin noihin kekseihin, muttei sillä ehkä ole niin väliä, koska googlaamalla eggless peanut butter cookies löytyy monenlaisia keksiohjeita, kun himo iskee eikä jostain syystä halua vain syödä maapähkinävoita purkista vaan tahtoo lisätä sen joukkoon myös rasvaa, sokeria ja jauhoja. Ja on unohtanut munat kauppaan.

NOTE: käytin tähän taas sitä Ameno-merkkistä maapähkinävoitahnaa, joka on niin oudon makuista, ettei sitä voi syödä pelkästään kuin ehkä yhden ruokalusikallisen ja heti alkaa ällöttää. Enkä ole ainoa! Yksi kaverini kertoi aivan samaa. Amenossa ei ole säilöntäaineita eikä sitä ole makeutettu millään, joten se on sinänsä kaikken terveellisin ja luonnollisin valinta, paitsi nyt tietysti luomu-versio. Ehkä pitäisi kokeilla sitä? (Ja todeta, että terveellinen ei edelleenkään ole aina niin hyvää, kuin epäterveellinen?) Mutta koska koskaan leivonnaiseni eivät ole jääneet syömättä tuon maapähkinävoibrändin takia, niin kenties jatkan valitsemallani tiellä. Eipähän tule itse syötyä, jos purkin perälle jää jotain :D

Munattomat maapähkinävoikeksit (disclaimer: maun perusteella on näissä "munaa" kuitenkin :D )

Ohje: Allrecipes.com

2,5 dl margariinia/voita pehmeänä

2,5 dl maapähkinävoita

2,5 dl hienoa sokeria

2,5 dl ruskeaa sokeria

1,25 dl "buttermilkiä" (tämän suomalainen vastine taitaisi olla piimä eli tyyliin hapan maito. Buttermilk on helppo itsekin valmistaa eli lisäämällä hiukan päälle kahteen desiin maitoa yksi ruokalusikallinen joko viinietikkaa tai sitruunamehua; jota minulla varmaan oli tuollakin kertaa jääkaapissa...)

1 tl leivinjauhetta

6,25 dl vehnäjauhoja

1,5 tl soodaa

½ tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Sekoita viisi ekaa ainetta keskenään tasaiseksi tahnaksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää maapähkinävoitahnaan. Sekoita tasaiseksi. Ota kahdella lusikalla taikinaa ja asettele se nokareiksi leivinpaperoiduille pelleille. (Keksit eivät oikeastaan paljoa leviä uunissa; nokareeni olivat aika lailla oheisen kuvan valmiiden keksien kokoisia.) Jos haluat, voit tasoittaa pinnan jauhoihin kastetulla haarukalla. Paista 10-12 minuuttia. Jos haluat rapeampia keksejä, lähemmän 12 minuuttia ja jos sitkeämpiä (eli mielestäni parempia!) niin sitten ota keksit aiemmin uunnista. Huomio, että keksit jatkavat paistumistaan myös uunista oton jälkeen.

Sanoinko jo, että näistä tykättiin mökillä? ;) Muutenkin koko reissu oli huippu! Ah, kuinka onkaan mahtavaa olla Jokereiden cheerleader, kun koko jengi on täynnä mahtavia tyyppejä! Tuskin maltan odottaa, että pääse matseihin joraamaan! Ja mitä kaikkea muuta kivaa syksy tuokaan tullessaan...

Blogin uudet tuulet

Hei siellä! Blogiini on ilmestynyt jokin ihmeellinen gallup-kysely. Mitä tämä tarkoittaa? Blogissani tulevat pian puhaltamaan uudet tuulet ja niihin liittyy lukijatutkimus! Olisi siis hienoa, jos jaksaisit vastata pikaisesti kyselyyn, jossa siis kartoitetaan blogini lukijoiden kiinnostuksia jne. Ohessa vielä virallinen tiedote asiasta:

"Inspiration: Lokakuussa syntyy blogimaailmaan uusi jännittävä Inspiration-konsepti, johon blogini on kutsuttu mukaan!

Inspiraatio tarjoaa lukijoilleen ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteelta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita.

Blogissani tulee lähiaikoina näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up -kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia."

Kannattaa siis osallistua, voit voittaa lahjakortin! :) Käyvät useaampaan liikkeeseen, joten kannattaa vastata. Kiitokset avusta jo etukäteen! Tästä tulee jännää... ;) Tiedottelen lisää sitten aikanaan.

Ravintolapäivä 19.8.2012

Pari viikkoa sitten sunnuntaina vietettiin jo...olikos se nyt neljäs Ravintolapäivä? Tuona päivänähän kuka tahansa voi perustaa minkälaisen ravintolan tahansa ja melkein minne tahansa, byrokratiasta viis veisaamatta! (Ainoastaan alkoholin anniskelu on kiellettyä.) Mahtava idea! En ole kuitenkaan vielä koskaan saanut itseäni raahattua yhteenkään DIY-raflaan, mutta päätin kuitenkin perustaa sellaisen itse. 

Konsepti oli helppo: makeita herkkuja. Pitopaikaksi valikoitu kotitaloni läheinen Työläisnaisen puisto ja sateen sattuessa varasuunnitelmaksi taloni edusta, koska parvekkeiden alla olisi hyvä olla sateelta suojassa. Ilmoitus Ravintolapäivän nettisivuille ja eikun leipomaan! Olin jo hyvissä ajoin valinnut kahdeksan eri leivonnaista, joista sitten viikkoa aikaisemmin pudotin yhden herkun pois. Ajattelin kuitenkin, että seitsemästä herkusta riittäisi n. 200 hengelle.

Kävin viikkoa aikaisemmin ostamassa läjän aineksia Lidlistä. Oli kiva mennä seuraavan ostoslistan kanssa kauppaan: 700 g suklaata, 800 g voita, 800 g keksejä, 1 kg valkeaa ja 1 kg ruskeaa sokeria, 19 munaa, 400 g pähkinöitä, 400 g tomusokeria... Lisäksi ostin vielä n. 400 g toffeekarkkeja ja varmaan vielä 300 g suklaata plus 150 ihmiselle kertsejä. Huh! Laskeskelin, että kaikkiin aineksiin ja tavaroihin meni n. 160 euroa. Tosin itselleni jäi vielä aimo kasa kertsejä käytettäväksi omiin juhliini, samoin kuin kahvia ja teetäkin, joten niitä ei oikeastaan edes voi laskea. :D Mutta siirrytäänpä tarjoiluihin...

Suklaa-keksitaikina-toffee -palat

Monet näistä leivonnaisista olin löytänyt Pinterestin kautta ja laittanut To Bake -boardiini. Noh, nyt voinkin ottaa niistä kaksi pois! :D Halusin leipoa sellaisia juttuja, joita en ollut aikaisemmin tehnyt, suklaisia juttuja, jotain marjaista, raikasta, brownieta ja juustokakkuja, koska ne ovat bravuureitani. 

Aloitin yllä olevista suklaa-toffee -paloista, jotka leivoin Ravintolapäivää edeltävänä tiistaina. Tein tarkan suunnitelman, että minä päivänä tekisin mitäkin, sillä joissakin leivonnaisissa kesti hyydytyksessä yön yli ja taas jotkin olivat melkoisen monivaiheisia. Suunnitelmallisuutta siis tarvitaan tässäkin asiassa.

Näihin paloihin tuli kaikkea hyvää ja ihanaa! Niitä varten piti tehdä keksitaikina (voita-tummaa sokeria-suklaahippuja-jauhoja), plus toffeekarkkeja, keksimuruja ja tiivistemaitoon sulatettua suklaata. Nums! Keksitaikinaa jäi jopa vähän yli, joten laitoin sen takaisin jääkaappiin odottamaan inspiraatiota. Ajattelin itse asiassa aluksi tehdä cake popseja, eli siis pyöritellä tuosta kakkutaikinasta palloja ja kastaa ne sulaan suklaaseen, mutta sitten päädyinkin tähän. Hmm, voisin kokeilla cake popseja synttärikakkuni koristeiksi. Siitä kakusta tuleekin jotain, millaista en ole koskaan tehnyt! Täytänhän sentään, jos en ihan pyöreitä, niin siltä väliltä. :)

Mutta takaisin aiheeseen: näistä paloista tuli tosi hyviä! Erityisesti tuo ihana pehmeäksi jämähtänyt suklaamassa tuossa keskellä... Mmm! Tekisiköhän tätä jo tämän kuun jengi-iltaan? Hmmm...

Ohje paloihin täältä ja keksitaikinaan täältä.

Maapähkinävoi-tuorejuustobrownies ja omena-toffeepalat

Oheinen kuva ei kyllä tee oikeutta noille omena-toffeepaloille, mutta tuo on ainoa kuva, joka minulla on maapähkinävoibrowniesta. Jotenkin unohdin ottaa niistä kunnon kuvan ihan kokonaan! Tai lähinnä ajattelin, että ehdin kyllä sitten myöhemminkin... Aina, jos ajattelen niin, et lopulta saakaan aikaiseksi. Great. Joka tapauksessa, browniesiin (en osaa taivuttaa tuota sanaa, mutta whatever...) tuli maapähkinävoita, suklaata (totta kai) ja suklaapatukoiden paloja. Meinasin mokata jossain vaiheessa ja luulin unohtaneeni laittaa puolet suklaapatukoista koko komeuden päälle, mutta onneksi ohjeessa oli vielä jäljellä vaihe sille. Ei muuten ollut ainoa kerta, jolloin meinasin munata näissä leivonnaisissa, koska luin ohjeita liian nopeasti. Taisi nimittäin käydä näiden kanssa myös sellainen kämmi, että laitoin tuon kakkupohjan uuniin paistumaan vaikka ohjeessa kyllä lukee "set aside" eli laita sivuun! Oops! Onneksi kakku ehti olla vain n. puolet paistoajasta ennen kuin lamppu syttyi, että mitä siinä ohjeessa luki?! Onneksi pohja ei kuivunut, koska sitä oli pakko paistaa vielä tuorejuustokerroksen kanssa. :( Not to self: leivonnassa pitää olla pää mukana! On aina vähän riskaabelia, kun alkaa leipomaan iltasella harkkojen jälkeen. 

Näihin tehdään siis brownie-pohja ja ohjeen mukaan se piti tehdä boksista. Noh, ajattelin ihan vain kiinnostuksen vuoksi ostaa kakkutaikinan jauheena kaupasta ja katsoa, mitä siitä tulee. Ja ihan hyväähän siitä tuli! En muista nyt merkkiä, mutta kannessa on yksi neliömallinen kakkupala ja aika isolla mainos, että 9 % rasvaa tms. Oikeasti ohje vaatti brownie-mixin, mutta kaupassa ei ollut enkä jaksanut lähteä etsimään. :D Joten kakkupohjakin toimii brownie-pohjasta. Brownie-ohje täältä. Tätäkin voisi kyllä tehdä uudestaan, mutta vannon, etten enää osta sitä hiton Ameno-merkkistä maapähkinävoita. Se on oikeasti jotenkin tosi pahan makuista ja siitä tulee tosi paha olo tosi nopeasti. Mikä siis tarkoittaa tyyliin yhtä ruokalusikallista. Brr... Next time: ostan vaikka Jifiä, vaikka se onkin 3 x kalliimpaa. Joku raja.

Omena-toffeepalat

Ohessa parempi kuva omena-toffeepaloista. Aika perus-murotaikinan (ruskealla sokerilla toffeemaisen maun saamiseksi) päälle lisätään siis pari paloiteltua omenaa ja toffeekarkkien paloja, paistetaan n. 25 minuuttia ja sitten päälle kumotaan kinuskikastikekuorrutus (itse tehty, tietenkin) ja vielä pisteenä i:n päälle rouhittuja pähkinöitä. Nams! Koko komeus oli kyllä aikamoista räkää tuosta keskeltä, joka yleensä jää aina vähän tahmeaksi reunojen paistuessa täydellisiksi. Mutta hyvää räkää! ;) Joskin ulkonäkö on aina puolet herkullisuudesta, mutta onneksi maku sentään oli hyvä. Kaveri, joka kävi iltaa istumassa sai maistella näitä ja tykästyi niihin niin, että kertoi niistä töissään ja kysyi sitten jälkeenpäin reseptiä, koska kuulemma työkavereiden kiinnostus oli herännyt. Kaverini on hyvä markkinoija. :D Ohje omena-toffeepaloihin täältä. Kuten huomaa, minun palani eivät olleet yhtä siistejä, kuin alkuperäisessä versiossa. :D Noh, ehkä sitten ensi kerralla, koska veikkaan, että kaverini saattaa pyytää näitä vielä joskus...

Lime-kookospalat

Rakastan kookosta ja limeä, joten oli vain luonnollista, että tekisin jotain, johon tulisi kookosta. En halunnut kaikkien annosten olevan pelkkää suklaata, koska se nyt on vaan tylsää ja käy ajan mittaan raskaaksi. Vähän raikastetta ja väriä oksennukseen, kuten äitini tapaa sanoa. (Okei, ehkä ei pitäisi puhua oksennuksesta ruokablogissa...) Tämä on kans aika perusohje: murotaikinamaiseen pohjaan tuli kookosta ja sitten päälle kookosmaidosta, sokerista, limemehusta, ohratärkkelyksestä ja munista kokoon keitetty kiisseli. Vielä kookoshiutaleita päälle ja avot. Ihanan raikasta ja kookoksista! Pohja kyllä kuivui minun makuuni vähän liikaa, mutta toisaalta sitä nyt ei ole tarkoitus syödä pelkästään vaan kuorrutteen kera. :D Ja minä nyt tykkään tahmeista leivonnaisista anyway. Keskikohta brownieseissa on ihan parasta, ja usein siitä ei edes saa kunnollisia paloja, joten ne voi aina laittaa itselle syrjään... ;) Limemehun sijaan tässä voi käyttää vaikka greippimehua. Hmm, saisikohan ananasmehusta tarpeeksi makua irti? Täytyykin joskus kokeilla... Ohje täältä.

Brownies

Kuvassa brownies, jotka tulivat monivaiheisimpaan, mielestäni parhaimpaan, mutta myös lopputuloksen kannalta epäonnistuneinpaan luomukseen: brownie-pohjaiseen suklaa-kookos-kermakakkuun. :D Mutta koska maku oli taivaallinen, kakku loppujen lopuksi ihan ok:sti leikattavissa ja ulkonäkökin ihan ok, ei valittamista ollut. Browniesien ohje on yksi todella helpoista perus-brownie -ohjeista ja kyllä toimii. Taisin itse asiassa tehdä vielä niin, että kaadettuani brownie-taikinan vuokaan laitoin mukaan vielä loput siitä keksitaikinasta, johon olin kaatanut ylimääräisen kinusikastikkeen noista omena-toffeepaloista. Tulos: loistava. Alkup. ohje täältä.

Brownie-kookos-suklaakakku

Jos katsoo alkuperäisen ohjeen kuvaa, niin ei nyt ihan näytä samalta. :D Tuo kookosvanukas ei oikein meinannut hyytyä (tai sitten olin vaan liian kärsimätön) ja päätin sitten vain laittaan suklaakuorrutuksen sen päälle. Noh, minulla ei ollut tarpeeksi suklaata ja niinpä jouduin tekemään lisää kuorrutetta lisäämällä kerma-suklaaseokseen tomusokeria ja vettä. Noh, vanukas ei tykännyt, että sen päälle leviteltiin mitään ja niinpä kerrokset sekoittuvat toisiinsa. Mutta lopputulos ei näyttänyt oikeastaan kovin pahalta, ainoastaan marmoroidulta. Ja maku? Mahtava. Tätä(kin) täytyy tehdä joskus uudestaan! Ja olipahan ainakin persoonallinen ote! ;)

Sitruuna-mustikkajuustokakkupalat

Luoja, eikö nää lopu koskaan? Nro kuudessa ollaan jo, jaksaa jaksaa! :D Koska iskä ja äiti (iskä varsinkin, koska eläkeläisenä asuu lähes koko kesän mökillä ja poimii marjoja, minkä remppahommiltaa ehtii) olivat poimineet paljon marjoja, niin oli ihan luontevaa tehdä jotain marjaista. Ja koska tykkään juustokakuista, niin oli luontevaa yhdistää nämä kaksi. Plus parin sitruunan kuori ja mehu. Loistavaa! aika hapanta kyllä, täytyy myöntää, mutta silleen hyvällä tavalla. :D Jos on maistanut sitruunatahnaa, niin tuo päällynen oli juuri sellaista. Ihanaa! Vielä viimeinen kesän henkäys, varsinkin, kun Ravintolapäivänä oli sateinen keli. Aika perus marjajuustokakun ohje. Ei nyt herätä itsellä enää kovin suuria tunteita, mutta hyväähän sekin oli. :D Ohje täältä.

Tiramisujuustokakku

Saving the best for last... Ja itse asiassa tämän teinkin viimeisenä päivänä eli lauantaina. Tiramisujuustokakku. Tähän tuli neljä ruokalusikallista Bailey'siä ja melkein kaksi kiloa tuorejuustoa. Huh huh. Noh, minähän EN ole mikään dieettileipuri. :D Tosi hyvää! Tosin ei mielestäni yhtä hyvää, kuin tuo brownies-kookos-suklaa-kermakakkunen. Minusta tämän maku oli aika mieto, ensi kerralla vielä enemmän pikakahvijauhetta mukaan. Mutta kaverini, joka oli auttamassa minua, tilasi kakkua heti tupareihinsa. Saamansa pitää, kunhan nyt pitäisi ne... ;) Lupasin hänelle ja toiselle apulaiselle rajattomasti herkkuja (ja kasvismunakasta) vaivanpalkaksi, mutta eiväthän he oikein kehdanneet syödä maksavien asiakkaiden herkkuja. Ihania murusia! <3

Jääkaappi herkkuja pullollaan

Huolestuin jo, että saanko kaikki herkut mahtumaan jääkaappiini, mutta ihan hyvin meni! Olisi tuonne ehkä mahtunut vielä se kahdeksas herkku, mutta rasiat olisi kyllä loppuneet kesken! Eipä ole koskaan kaapissani ollut noin paljon eri herkkuja. :)

Ravintolapäivän tarjottavat

Juuri vähän vaille klo 14, kun odottelimme toista apulaista ensimmäisen kanssa asunnossani, alkoi sataa. Great. Noh, eikun plan B käyttöön ja kamat suoraan ulko-oven viereen. :D Kiireessä laitoin kyllä viestiä FB:ssä ja FB-eventissäni, mutta unohdin sitten siirtää ravintolani paikkaa Ravintolapäivän nettisivuilla ja siitä minulle pari kertaa soiteltiin ja pari asiakasta myös oli paikalle tulleessaan, että onko tämä se leivospaikka, etsittiin sitä tuosta vierestä. No niin.

Suurin huoleni oli, jos kukaan ei tule. Mutta en ollut edes saanut kaikkia tarjottavia esille, kun ensimmäiset asiakkaat jo pöllähtivät paikalle! Ja kaikki tarjottavat meni, viimeistä palaa myöten! Isäni sai vikan kupin kahvia (vain yksi kuppi teetä meni, mutta termari piti teen lämpimänä kolme tuntia!) ja kaverini, joka pyöräili ohi ja jolle olin luvannut säästää yhden palan, sai viimeisen palan! Loistavaa! :D Sain myös omani takaisin reilusti myös rahallisesti. Olipahan hauska kokemus! Seuraava Ravintolapäivä on 17.11., mutten kyllä taida viitsiä osallistua siihen heti... Toinen apulaiseni kyllä sanoi innostuneensa niin, että hän saattaa osallistua ja siinä tapauksessa lupasin kyllä olla apuna. Tai ehkä pidämmekin yhteisen ravintolan. Kuka tietää... ;)

Ravintolapäivä on loistava keksintö, koska silloin voi päästää mielikuvituksensa valloilleen ja tehdä kaikkea sellaista, joiden tekemiseen ei yleensä tule tilaisuuksia tai ei ainakaan niin usein, kuin haluaisi. :D Paikkakin oli niin loistava, että aivan varmasti osallistun tapahtumaan uudestaan, kenties ensi keväänä sitten.

Vuohenjuustosalaattia Mamma Rosassa

Aloitin uudessa työpaikassa juhannuksen jälkeen kokoaikaisena, ja tätä ennen olin ollut kolme viikkoa siellä töissä 1 1/2 päivää viikossa samalla, kun olin samalla vanhassa työpaikassa 16 h viikossa. Ja nyt sitten ollaan oltu tässä uudessa kokopäiväisesti kohta kaksi kuukautta. Olin edellisessä työpaikassa melkein 1 1/2 vuotta ja aina 16 tuntia viikossa, viime vuonna heinäkuun lomalla, joten olen ensimmäistä kertaa sitten kesän 2010 kokopäivätöissä. :D Vähän tässä kesti totuttautua, mutta kyllä se tästä! Vähän gradun tekoa haittaa, mutta toisaalta, tilipäivänä ei niinkään... ;) Olen neljän kuukauden harjoittelijana ja soppari on katkolla lokakuun lopussa samoihin aikoihin, kuin gradukin pitää palauttaa. It's a sign! Tosin uskon (ja TOIVON!!), että saan vakkarisopparin lokakuun jälkeen, joten en oikein enää jaksa välittää, mitä tuosta gradusta saan. Pitäisi kyllä, koska eihän se ole hyvä asia, jos ei saa hyvää gradua kirjoitettua!

Muutimme toimistomme Runeberginkadulta Espooseen, koska tila (ja samalla ilma) oli aika lopussa. Espoossa on hienot näköalat kahdeksannesta kerroksesta yli Keilalahden Helsinkiin päin, kiva sali alakerrassa, hyvää ruokaa kanttiinissa ja puolen tunnin pyörämatka töihin! Me like. Tosin ruokapaikkavaihtoehdot ovat Runeberginkadun runsaudesta vaihtuneet muutamaan työpaikkaruokalaan. Well, you can't have everything, right? 

Runeberginkadulla ehdin käydä muutamaan otteeseen ulkona lounaalla muiden kanssa. Olisiko se ollut viimeinen kerta, kun menin yhdessä muutaman muun kanssa. Suuntasimme Mamma Rosaan, joka sijaitsee ihan Töölön torin vieressä. Se on perheyritys, joka on ollut toiminnassa jo 20 vuoden aikana. Tarjolla lounaslista ja à la carte. Perus-ravintolatarjontaa; ei ihan kotiruokaa, muttei mitään piperrystäkään. :) Alkuruokina mm. etanoita, vuohenjuusto-broilerisalaattia ja antipasto mistoa. Pääruoissa ei yllätyksiä: kalaa, lihaa, kanaa, lisäksi myös hyvän pituinen pizzalista ja jälkkäreinä mm. uunijäätelöä, juustokakkua ja jäätelöä. 

Keitto

Minä tilasin vuohenjuustosalaatin, jonka alkuun tuli keitto. Se taisi olla jotain porkkanakeiton tapaista. Hyvää eikä liian kermaista. Muut saivat alkuun salaatin, mutta salaatintilaajille onneksi tuodaan jotain muuta kuin tuplasalaattia. :D

Vuohenjuustosalaatti

Tilasin vuohenjuustosalaatin. (Moni muu tilasi pizzan, jotka eivät ainoastaan kuulemma olleet hyviä, mutta myös ison kokoisia! Sellaisen kun syö lounaaksi, niin hyvin nukuttaa. :D ) Katsokaa nyt tuota salaattia! Ihanan naköinen ja ihania aineksia! Murustettua, pehmeää vuohenjuustoa (ei mitään kovakuorista supermarket-vuohenjuustoa), mansikoita (!!!), cashew-pähkinöitä (!!!), punasipulia ja erilaisia salaatteja. Nams! En muista enää hintaa, koska lounaslistat vaihtelee viikottain. Mutta hyvää se oli! Jos satut menemään tuonne ja näet sen listalla, tilaa se. Et pety. Ja jos petyt, niin voit syyttää minua! :)

Nyt sitten on tyytyminen alakerran kanttiiniin, mutta ihan hyviä salaatteja sieltäkin tulee. Taso on nyt pääkokin loman aikana vaihdellut, mutta hän tulee taas ensi viikolla takaisin. :D Ja 3.9. tuohon lähelle avaa uusi keitto- ja salaattipaikka, joka myöskin täytyy tarkastaa...

Seuraava postaus tuleekin olemaan Ravintolapäivästä, johon osallistin ensimmäistä kertaa! Ensi sunnuntaina se tapahtuu, toivottavasti sääennuste muuttuu ja sadekuurot siirtyvät aamuun tai iltaan. Leivon seitsemää erilaista leivonnaista ja 3 1/3 leivonnaisesta on jo valmiina. Tila saattaa loppua jääkaapista ennen, kuin kaikki ovat valmiita, mutta let's hope not! :D Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun olen leiponut joka päivä tiistaista lähtien, niin alkaa vähän tulla kaikenlaiset herkut korvista ulos, huh! Noh, tämän jälkeen tuleekin leipomistaukoa peräti...viikon verran. :D

Mamma Rosa

Runeberginkatu 55

Helsinki

www.mammarosa.fi

Ma 11-23

Ti-To 11-24

Pe 11-01

La 13-01

Su 13-19

Juhannus 2012!

Juhannus! Sitä sopiikin miettiä tässä katsellessani ulos märkään elokuiseen aamupäivään. Yygh... Perinteistä poiketen juhannusaatto oli jopa aurinkoinen ja kavereiden kanssa voitiin jopa ihan ottaa aurinkoa kalliolla! Olin nimittäin saanut iskältä noin kahden kuukauden ruinaamisen jälkeen luvan tuoda kolme kaveripariskuntaa meidän möksälle jussia viettämään iskän suunnatessa jussin viettoon siskonsa luo Savoon. Score! Tätä ei nimittäin ole koskaan ennen tapahtunut. :D Kaveriporukkakin oli ihan toinen, kuin se, jonka seurassa olen aikaisempia jusseja viettänyt, joten uusia tuulia oli ilmassa.

Koska paikalla oli siis kolme pariskuntaa ja minä, oli minulla suuret suunnitelmat järjestää juhannuspäivänä eli lauantaina pariskuntaolympialaiset, mutta homma kusahti erään miespuolisen vieraan krapulaan, joka kesti ilta-kuuteen asti. :D Ja muutenkin kaikkien fiilis oli lauantaina vähän väsähtänyt, koska perjantaina juhlittiin melkoisesti. Tapahtui ns. "suojakänni-efekti" ja siinähän sitä sitten oltiin... Miten niin ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä??? ;)

BTW, pitää vähän kehuskella tuolla yllä olevalla kuvalla. Koska jussina FB:n newsfeed täyttyy suomalaisten kaverien juhannusteemaisista kokko-/auringonlasku-/taivaaranta-/jne.kuvista, niin pitihän totta kai näpsäistä oma otos. En todellakaan ole mikään valokuvaava, vaikka haluaisinkin, koska en vaan jaksa lueskella mitään kuvausvinkkejä tms. (eli en siis halua tarpeeksi), mutta täytyy sanoa, että tämän kerran onnistuin mainiosti! Mukana oli kyllä melkoisesti tuuriakin, mutta so what, kuvasta tuli tosi hieno! Otettu siis mökin rannasta kalliolta. Kyseinen koivu on osoitus sitkeydestä, sillä se kasvaa suoraan sammaleisen kallion päällä ja on kasvanut niin kauan, kuin minä muistan.

Valkosuklaa-lime-mansikkajuustokakku

Pitihän juhannukseksi tietenkin leipoa vähän jotakin. Olin mökillä jo torstaina, joten pystyin käyttämään perjantaiaamupäivän hyväkseni ennen vieraiden tuloa. Kun kävin äitini luona Lahdessa toukokuussa tapasin samalla kummitätini, joka oli leiponut ihanan valkosuklaa-limejuustokakun. Kakkua ei paistettu uunissa vaan sen annettiin hyytyä pakkasessa, josta se sitten otettiin vähän ennen tarjoilua sulamaan. Oi nam! Makeaa valkosuklaata yhdistettynä limeen on mahtava yhdistelmä, sillä lime katkaiseen suklaan makeudun juuri sopivasti. Kakkuun tulee siis valkosuklaan lisäksi valkosuklaa-limerahkaa sekä mascarponejuustoa, mutta kakku on kuitenkin erittäin raikas. Mukaan voi myös lisätä vähän limemehua oman maun mukaan. Ja samalla voi myös raastaa vähän limen kuortakin joukkoon, jos oikein tykkää vähän happamasta menosta. (Eli jos siis on niin makea tyyppi, kuten minä, niin tarvitsee vähän hapanta tasoittamaan. ;)

Ohjeesta poiketen päätin siivuttaa keksipohjan päälle mansikoita ja kaadoin sitten suklaa-juustotäytteen vuokaan. Bad mistake, sillä olisi pitänyt ymmärtää mansikoissa olevan niin paljon vettä, että ne pysyivät jäässä vielä pitkään senkin jälkeen, kun muu kakki oli sulanut syöntikelpoiseksi. Kivikovat ja jäiset mansikat: not so good. Woops! Kemian lait olivat taas päässeet tältä leipurilta unohtumaan... Lisäksi kakkua oli taas aivan tajuttoman hankala leikata, niin että jos halusi saada pohjaakin mukaan, piti veistä painaa ihan voimalla. Huh! Noh, kakku oli sen verran kaloripitoista, että ehkä ei haitannut, jos pari ylimääräistä kaloria kului sitä leikatessa. :D

Olin laittanut ohjeen jo tässä blogipostauksessa, mutta laitetaan se nyt uudestaan. Oli se vaan niin hyvä. (En laita siihen niitä mansikoita, koska en suosittele marjoja käytettäväksi jäädytettävissä kakuissa. Ainoastaan koristeiksi tarjoiluvaiheessa.)

Lime-valkosuklaajuustokakku

150 g digestivekeksejä (tai kaurakeksejä tai suklaakeksejä; jos pohja vaikuttaa liian ohuelta tai seos liian löysältä, lisää keksejä)

50 voita (jos seos on liian kuivaa, lisää keksejä)

(halutessaan voi myös lisätä joukkoon kaakaojauhetta, jos haluaa suklaisen pohjan)

300 g valkosuklaa-limerahkaa

250 g mascarponejuustoa

200 g valkosuklaata

(halutessasi muutama ruokalusikallinen limemehua ja raastettua limen kuorta)

Murskaa keksit ja sekoita niihin voi (ja kaakaojauhe). Painele seos leivinpaperilla vuorutettuun irtopohjavuokaan (halkaisia 20-24 senttiä). Sulata valkosuklaa VAROVAISESTI vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. (Valkosuklaa kokkaroituu todella helposti sulattaessa, joten watch it.) Sekoita suklaa, mascarpone ja rahka tasaiseksi seokseksi ja kaada pohjan päälle. Laita pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi. Ota pehmenemään hyvissä ajoin ennen tarjoamista.

Kasvispiirakka

Pitihän sitä tietenkin taikoa vieraille myös jotain suolaista naposteltavaa noin niin kuin lounaan kieppeille. Nappasin Maku-lehdestä mahtavalta näyttäneen parsapiirakan ohjeen joskus viikko ennen juhannusta ja päätin, että teen sen. Ostin valmiin ruistaikinan, erilaisia pakastekasviksia ja papumixin (mökillähän kuuluu tehdä kaikki pakasteista ja puolivalmisteista, eikös?) sekä kahta eri tuorejuustoa ja savujuusto-ruokakermaa. Muuten hyvä homma, mutta mökin piirakkavuoka oli niin matala, että täyteen ahdetusta vuoasta valui tietysti massaa uunin pohjalle ja ennen kuin honasin laittaa alle foliota, huusi palohälytin ja uunin alle laittamani leivinpaperi oli mustunut. Woops, ei leivinpaperia uuni pohjalle, liian kuumaa! 

Joka tapauksessa vältyin katastrofilta ja piirakka valmistui. Se oli hyvää! Savujuuston makuinen ruokakerma (10 %) on t-o-d-e-l-l-a hyvää, mutten kauheasti yleensä kokkaa mitään, mihin tulisi ruokakermaa. Vähän liian teollisia tuotteita minun makuuni, vaikka kyllähän tässä nyt aina kaikennäköistä sisäänsä mättää... Mutta anyhoo. Ohessa ohje niin kuin minä sen tein ja linkin takaa löytyy sitten alkuperäinen ohje.

Rukiinen kasvispiirakka

Alkup. ohje Myllyn Paras -verkkosivustolta

1 pkt (400 g) valmista (mahd. kuituista) suolaista piirakkataikinaa

2 valkosipulinkynttä

3 salottisipulia

tilkka öljyä

1/2 pss (200 g) papumixiä (pakasteesta, olisiko Rainbow'n?)

200 g parsakaalin kukintoja (pakasteesta)

250 g tuorejuustoa

2 dl savujuuston makuista ruokakermaa

2 munaa

1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja

mausteita

Ota pakastetaikina sulamaan n. puoli tuntia ennen leipomisen aloitusta. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kuori ja pilko sipulit ja kuulota niitä pari minuuttia öljytyllä pannulla. Lisää muut vihannekset paista hetki. Mausta maun mukaan. Painele sulanut piirakkataikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. (Vuokaa ei tarvitse voidella. Huom! Mitä korkeampi vuoka, sen parempi.) Levitä kasvisseos pohjan päälle.

Sekoita keskenään tuorejuusto, ruokakerma, munat ja valitut mausteet. Kaada täytteen päälle. Asettele vielä lopuksi halkaistut kirsikkatomaatit koko komeuden päälle ja paista uunissa n. 30-40 minuuttia uunin alimmalla tasolla. (Kannattaa laittaa varmuuden vuoksi foliota uunin pohjalle, jos nimittäin täytettä sattuu valumaan. Ei sitten tartte alkaa pestä uunia...) Jäähdytä ja tarjoile esim. salaatin kera. (Loistavaa aamuyön huokopalaa juhannuksen tapaisissa kestityksissä!)

Vielä viimeinen kuva! Tämä on otettu juhannuspäivän eli lauantai-iltana. Ei onnistunut niin hyvin kuin tuo ensimmäinen  kuva, mutta toisaalta myös meno oli kovempi ekana iltana. :D Juhannus oli mahtava! Ensi jussina tuskin onnistuu enää meidän mökille tulo, joten sitten täytyy keksiä jotain muuta. Ja sitten kyllä täytyy vaikka väkisin juhlia molempina päivinä! 

Ravintola Savoy:ssa työpaikan kesälounaalla

Vaihdoin työtä juhannuksen korvilla ja vaihdoin viestintätoimiston internet-alalla toimivaan startupiin. Viimeisellä työviikollani edellisessä työssä omistaja/toimarimme halusi viedä meidät lounaalle juhlistamaan mahtavasti mennyttä kevättä ja alkukesää. Hän halusi viedä meidät "Helsingin kalleimpaan ravintolaan," mutta vaihtoi alkuperäisen ideansa Chez Dominiqusta Savoy'hin. Syy: Chwz Dominique ei ollut valmis tuunaamaan menukokonaisuuksiaan kasvissyöjien mukaan. Ota tai jätä...

Olin itse asiassa enemmän mielissäni mahdollisuudesta päästä Savoy'hin, sillä ajatus CD:n kahden Michelin-tähden annoksista vähän hirvittää... Tykkään kyllä syödä hienoissa paikoissa, mutta ehkä yhdessä tähdessä menee raja. :D

Savoy'ssa istuimme ulos kattoterassille ja katselimme huikeaa näkyä yli aurinkoisen Helsingin. Savoy on yksi Helsingin hienoimmista ravintoloista, joka on erittäin luomuhenkinen ja muun muuassa kasvattaa omia yrttejään terassilla. Vuoden kokiksi valittu nuori herra työskentelee heillä ja muutenkin keittiömestarit ovat aina olleet alan kermaa.

Talo tarjoaa aamiasta, buffetteja, lounas- ja illallismenuita ryhmille ja tietysti à la cartea. Meidän lounaskerrallamme vaihtoehtoina oli kaksi lounasvaihtoehtoa (kevyempi kalalla ja tuhdimpi lihalla) ja lisäksi keittiö myös valmisti pyynnöstä kasvisannokset. Menuista saattoi valita alku-, pää- ja jälkiruoat ristiin rastiin, mikä oli mahtavaa, sillä lihamenun suklainen jälkkäri houkutti enemmän, kuin kalamenun raparperi! :D

Samppanjaa alkuun ja leipäkori kiertämään. Korissa oli varmaan viittä erilaista leipää: ruistä, itse tehtyä ohuenohutta näkkäriä, crissinejä... Ja tietysti oikeaa voita. Palvelu on niin ylitsevuotavan avuliasta, että jopa lautasliinat taitellaan asiakkaan syliin. Ehkä jotkut hienostuneet vanhat ihmiset arvostavat tätä, mutta siihen tottumattomalle voi tulla hiukan hönttö olo... :D

Kurkku-gazpachoa, ravunpyrstöjä, vuohenjuustoa ja yrtti"jäätä"

Alkuun kalamenu tarjosi kylmää kurkkukeittoa. Oi nam. Muistutus, että kuumana kesäpäivänä pitäisi vain pistää vihanneksia ja vettä (tai ehkä sittenkin kookosmaitoa) blenderiin ja antaa hurista. Lisätä vaikka jotain proteetinia mukaan hörppiä kitoihin. Satumaisen samettista! Vuohenjuusto oli melkein ehkä turhakin tässä tilanteessa, sillä sen maku ajoi yli keiton maun. Joka tapauksessa aivan loistavaa. Varsinkin nuo hauskat "yrttijääpallerot."

Paistettua ahventa, punajuurta, kasviksia (purjoa?) ja hummerivaahtoa

Pääruuaksi valitsin ahventa. Olisin toivonut, että minulla olisi ollut lusikka, jolla hörppiä viimeisenkin hummerivaahtopisaran suihini. En tiedä, miten keittiö oli saanut tuon vaahdon aikaan (enkä tietenkään kysynyt), mutta se oli jotain käsittämättömän hyvää! Samoin kuin kala, vaikka tietysti se oli minun makuuni hieman liian suolaista (kuten ravintolaruoka tuppaa olemaan). Punajuuret olivat mielestäni vähän turha lisuke, koska en niistä pidä, mutta muutoin annos oli oikein nappi valinta.

Suklaatryffeliä, maitosuklaata, vadelmaa, mansikkakastiketta ja chilinen marjasorbetti

Kuten alussa totesin, vaihdoin empimättä kalamenun raparperijälkkärin lihamenun suklaaseen. Lähes poikkeuksetta jos on kala- tai kasvismenu sekä lihamenu, on kasvis-/kalamenun jälkkäri aina kevyen hedelmäinen/marjainen ja lihan kanssa tarjoillaan suklaasta. :D Jos siis et syö lihaa, tuskin haluat syödä tuhtia jälkkäriäkään (eli yrität pudottaa painoasi/olet nainen, jne.) ja jos syöt lihaa, niin et varmasti halua syödä vähän kevyempää jälkkäriä (koska olet raavas mies). Tuhti jälkkäri ei välttämättä aina sovi tuhdin ruuan perään, olosta voi tulla tuplasti tuhdimpi ja siinä sitä sitten ollaan. Onneksi Savoy antaa mahdollisuuden syödä kevyesti alkuun ja sitten vähän tuhdimmin lopuksi :D

Jälkkäri oli suussasulava ja kollegalle iski pieni annoskateus. :D Ja marjasorbetissa oli totisesti potkua, kunnon chili eikä mitään nössöilyä! Me like. Tietysti tumma suklaa olisi ollut mielestäni parempi, mutta maitosuklaa varmasti uppoaa paremmin suureen yleisöön. Aivan loistava annos, erityisesti tuo suklaatryffeliosa. Suklaan ja marjojen liitto toimii yleensä aina.

Jos haluaa juhlistaa merkkipäivää, kosia, hemmotella tai tehdä vaikutuksen (asiakkaaseen tai deittiin) eikä vierasta hienoja paikkoja (ruokailukumppani mukaan lukien) ja rahaakin löytyy ihan mukavasti, niin suosittelen Savoy'ta. Kyllä siellä nyt kerran  kannattaa ainakin käydä! (Ja mahdollisuuksien mukaan usemmankin kerran.)

Ravintola Savoy
Eteläesplanadi 14
(12 krs)
Helsinki
www.ravintolasavoy.fi
09 6128 5300
Ma-pe 11.30-14.30 ja 18-24
La 18-24

Brownieta uuteen ja vadelmaista kahvikakkua entiseen työpaikkaan

Työhistoriaani on kuulunut monenlaista hommaa, tosin jokainen homma on ollut melko pitkäikäistä ja kaikki on ainakin jotenkin liipanneet ns. "omaa alaa" eli kaupallista puolta. Olen sitten ollut asiakaspalvelijana call centerissä tai kahviossa tai tehnyt ihan toimistoassistentin töitä, niin olen ollut ihan tyytyväinen, että pystyn varmasti hyödyntämään kaikkea kokemustani tulevaisuudessa. Jee jee.

Sain viime vuoden helmikuussa töitä assitenttina strategisen markkinointiviestinnän toimistosta. Ajattelin, että tästä se ura markkinointiviestinnän parissa urkenee! Well, quite not so. Opin todella paljon hyödyllistä, tyäkaverit olivat kivoja ja työtehtävät mielenkiintoisia (ainakin noin suuremmilta osin), mutta loppujen lopuksi se ei ihan ollut minun juttuni. Loistava paikka jollekin vähän erilaiselle henkilölle.

Tänä kevättalvena päätin, että nyt ihan oikeasti on saatava uusi työ! Hain ja hain ja hain ja hain... Ja lopulta tärppäsi! Kävin työhaastattelussa kaksi päivää sen jälkeen, kun oli kaatunut ja loukannut käteni niin, että se kämmenselkä näytti olevan mätänemässä. :D Jäinpähän ainakin mieleen! Kait ne minusta pitivät muutoinkin, vaikka varmasti pyöräilytaitojani jäivät epäilemään. Ja ajan nykyään joka päivä töihin. :D

Brownies

Totta kai halusin leipoa kohta entiseen työpaikkaani, kun viimeinen maanantaipalaveri koitti. Olin ajatellut tehdä kaakaobrownieseja, mutta sitten löysin kivan ohjeen marjaisista murupaloista. Mietin pitkään, mutta päädyin kuitenkin brownieseihin. Tulos ei oikein miellyttänyt, kuten se ei ole aiemminkaan tehnyt leivottuani kaakaolla eikä suklaalla. Note to self: if you don't go with chocolate, don't go at all... Kaakaotomusokerista tehty kuorrute vähän auttoi asiaa, mutta tulos oli jotenkin mauton ja kuiva... Eikun uudestaan!

Marjaiset murupalat

Pakkohan ne marjapalat oli tehdä, jottei minusta jäisi paha maku suuhun. ;) Noh, ei ne browniet siis pahoja olleet, sillä vein ne uuteen työpaikkaan (maanantaini olivat kolmen viikon ajan sellaisia, että oltuani klo 9.30-13.30 vanhemmassa työpaikassa kipitin lähelle uuteen paikkaan klo 14-17:ksi), jossa ne syötiin hyvällä halulla. Kyseisessä paikassa on 7 kertaa enemmän tyyppejä, joten leivokset katosivat äkkiä. :) (Ja kyllä niitä maisteltiin myös pian-entisessä työpaikassakin.)

Murupalatkin olivat onnistuneet. Käytin niihin vadelmia. Rakasta tuota jauhoista, tummasta sokerista, voista ja vaniljasokerista sekoitettua muruseosta, joka tulee leivosten päälle. Aion tästä lähin laittaa sitä kaikkiin samantapaisiin leivonnaisiin. Tosin se vain saa minut haluamaan syödä pelkkää murupäällystä. :D Se on kuin keksitaikinaa. Tai siis se ON keksitaikinaa. Mmm, cookie dough... Jotakin maagista katoaa, kun keksit paistaa, Onneksi on olemassa mahdollisuuksia syödä keksitaikinaa ilman ajatusta raakojen kananmunien syömisestä. Saatankin kertoa siitä tässä jossain vaiheessa... ;)

Alkup. ohje marjapiirakkaan Gluten Free Canteen -blogista

Vadelmainen murupaistos

150 g sokeria (1,8 dl)

2 rkl tummaa sokeria

175 g vehnäjauhoja (n. 1 3/4 dl)

1 tl leivinjauhetta

½ tl sitruunankuorta

1/4 tl suolaa

1/4 soodaa

1/4 tl kanelia

1/4 muskottipähkinää

115 g sulatettua ja jäähdytettyä rasvaa

4 rkl maitoa/jogurttia/piimää

2 todella isoa munaa

½ tl vaniljasokeria

2,5 dl marjoja (minä käytin varmaan kolme desiä)

Muruseos: (minä tuplasin annosmäärät, koska tykkään murupäällyksestä! :D )

2 rkl rasvaa

4 rkl vehnäjauhoja

4 rkl tummaa sokeria

1/4 tl suolaa

ripaus kanelia ja muskottipähkinää

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele n. 20 x 20 senttimetrin kokoinen kakkuvuoka. Sekoita isossa kulhossa sokerit, jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja mausteet. Lisää neste, munat ja vanilja sekä niiden jälkeen sulatettu rasva. Älä sekoita liikaa. Sekoita varovasti n. 3/4 marjoista. Kaada vuokaan. Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Lisää loput marjat ja paina ne hellästi hiukan syvemmälle taikinaan. Paista uunissa n. 25 minuuttia ja käännä pelti. Paista vielä 20 minuuttia tai siihen asti, kun kakun pinta on vähän ruskistunut ja kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa paloiksi.