Tarjottavia ex-kollegan 40-vuotissynttäreille

Ex-kollegani täytti 40 viime kuussa ja pyysi minua auttamaan hänen 40-vuotisjuhliensa ruokatarjoiluissa, maksua vastaan tietenkin. Well, why not! (Tai oikeastaan "Hell yeah!") Toimeksiannot on aina parhaita, koska vasta silloin tietää, että omiin taitoihin luotetaan. :) Vieraita juhliin oli tulossa 40, joten siinä saisi tehdä kakun jos toisenkin. Esitin hänelle muutaman eri vaihtoehdon ja päädyimme lopulta seuraaviin herkkuihin: suklaajuustokakku, omena-juustokakku-murupalat (joita olinkin jo aikaisemmin tarjonnut kollegalle duunin illanvietossa), suklainen synttärikakku sekä pari suolaista. Onneksi en ollut enää töissä vaan vapaalla gradua kirjoittamassa, sillä samalle päivälle osui myös tuo edellinen 30-vuotiskakku. Voitte vaan arvata, että ei siinä hirveästi tullut gradua kirjoitettua... :D Synttärien teemana oli Hollywood, joten yritin jotenkin myös saada sen esiin kakkuja koristellessa.

Suklaajuustokakku Hollywood-style!

Rakastan juustokakkuja! Niin syödä, kuin tehdä. :D Suklaata, marjoja, kurpitsasosetta, hedelmiä, lakritsia... Mahdollisuudet ovat rajattomat! Plus koska en todellakaan ole mikään dieettileipoja, niin tuhti juustokakku vetoaa minuun myös muuten. I don't take things lightly... Anyway, en ollut pitkään aikaan tehnyt juustokakkua, joten suklainen juustokakku olisi juuri passeli kaverille tarjottavaksi. Siitä riittää monelle plus että se on aika juhlavakin. Vaikka minulla on yksi kirja sisältäen 365 suklaista ohjetta ja joista hyvin moni siis on suklaajuustokakun ohjeita, niin ei, ei tullut sekään mieleen vaan menin sitten Googlesta etsimään. Noh, onneksi myös googlettamalla löytyy ohje jos toinenkin, ja päädyin tähän Finecooking.com:in ohjeeseen. Mietin ensin, että olisinko tehnyt valko-, maito- ja tummasuklaajuustokakun, jossa jokainen suklaa olisi ollut oma kerroksensa, mutta sitten päätin, että menkööt nyt tavallinen malli. Eih, nouh! Why? Miksi himmailin, totta kai nyt nelikymppisiin olisi pitänyt taiteilla kunnon luomus! Olin vielä ihan vaan kotona ja kaikkea, joten aikaakin olisi ollut. Dääm. Ei tee hyvää leipojamaineelle, jos himmailee. >< 

Juustokakun ohje on siis ihan perus, johon tuli kylläkin myös pikakahvijauhetta, mm! Ensi kerralla sitten se kolmisuklainen kakku.

Omena-juustokakku-kauramurupalat

Kuva taustalla Kiroileva siili -kalenteri. :D Mutta siis joka tapauksessa kollega oli mukana entisen duunipaikan illanvietossa, jonne tein omenaisia juustokakku-murupaloja tai miksi nyt kutsua leivoksia, joissa on alla ihan perus murotaikinatyyppinen pohja, sen päällä juustokakkumassaa, jonka päällä omena-sokeri-kaneliseosta ja vielä kauramurupäällys. Ja laitetaanhan sitä vielä kinuskikastiketta uunista tulleen kakun päälle. Kollega ihastui jälkkäriin ja pyysi sitä juhliinsa, ja mielellänihän minä toiveen toteutin. Ohje on ihan oikeasti tosi hyvä! Voisikohan omenat vaihtaa vaikka päärynöihin tai mangoihin.... Mitäköhän ananakselle käy? Koska omenat ovat sen verran kovia, niiden kypsymisessä menee oma aikansa, joten ehkei ihan mikä tahansa muu hedelmä käy. Lisäksi note to self: ihan OIKEASTI annan leipomuksen levätä jääkaapissa YÖN YLI ennen leikkaamista. Muuten leikkaaminen on tosi hankalaa ja tulee sotkua, koska juustokakkuosa hyytyy kunnolla vasta kylmässä. Kärsivällisyys on hyve.

Savulohi-tuorejuustotäytteiset lehtitaikinanapit

Otin kuvan ainoastaan toisesta suolaisesta eli täytetyistä lehtitaikinapaloista. (Toinen suolainen oli paahtovihannespannukakku.) Ostin ihan tavallista pakastettua lehtitaikinaa (ei sitä torttutaikinaa) 500 grammaa, jonka annoin sulaa ja josta otin sitten muotilla pieniä sydämiä. Ainoa hankaluus hommassa on se, että jos taikinaa jää leikatessa yli, tulee kiusaus kaulia se uudestaan, mutta silloin lehtitaikinan rakenne hajoaa niin, ettei se nouse enää kauniisti uunissa. Osa paloista siis näyttää sileämmiltä ja hienoimmilta kuin toiset, joten ehkä kannattaa leikata täsmälleen sen suorakaiteen muotoisen taikinapalan mukaan meneviä paloja. Ei tule hävikkiä.

Laitoin näihin sisään siis täytettä, jonka tein savulohi- ja yrttituorejuustosta sekä silputusta kylmäsavulohesta. Olisiko minulla ollut juurikin 150 grammaa lohta, n. 300 grammaa lohituorejuustoa ja 150 grammaa yrttituorejuustoa? Se ei riittänyt ihan kaikkiin paloihin, joita sain 500 gramman taikinasta leikeltyä, mutta ei se ollut niin ratkaisevaa. Palat siis voidellaan munalla ja paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Jäähtymisen jälkeen ne halkaistaan, toiselle puoliskolle laitetaan täytettä ja sitten laitetaan "hattu" päälle. On parasta tehdä suupalan kokoisia paloja, koska muutoin voi syödessä tulla sotkua. Sain idean reseptiin kerran kummitädiltäni ja onhan hyvä ohje. Loistavia cocktail-paloja esim. pikkujouluihin. Ah, pikkujoulut.... ^^

Synttärikakku

Ja ainahan synttärijuhlissa pitää olla kunnon kakku kunnon koristeilla! Päätin tehdä kollegalle Bailey's-suklaakakun eli suklaakakun, jonka väliin tuli suklaakuorrutetta ja päälle Bailey's-kermakuorrute. Kakku oli ihan simppeli, samoin suklaatäyte, mutta kuorrute! Herregud (kollega on suomenruotsalainen, joten oheinen ilmaisu sopii tähän tilanteeseen), olipas monimutkaista! Ensin kananmunia vatkataan keltuaisten kanssa tosi paksuksi vaahdoksi. Sitten tehdään sokerisiirappia eli keitetään vettä ja sokeria kunnes seos on 112-115 asteista. (Onneksi ostin viime vuonna sen leivontalämpömittarin.) Sitten jatkuvasti vatkaten ja hitaana nauhana kaataen sokerisiirappi munaseokseen, vatkataan lisää, sitten kunnon könttä voita mukaan (noin desin annoksina) ja lopulta Bailey's mukaan. 

Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes lisäsin Bailey'sin. Kuorrute oli hienoa ja sileää ja näytti hyvältä, mutta Bailey's selvästi sotki siirapin ja rasvan kemiat, sillä sillä samalla hetkellä kun lisäsin kermaliköörin, muuttui seos kokkareiseksi eli sokeri ja rasva erottautuivat toisistaan. Fuck. Näytti siltä, kuin kuorrutteessa lilluisi ihan liikaa rasvaa (joka onneksi oli sitä sokerisiirappia eli ei niin ällöä, kuin mitä rasva voisi olla). Great. Joku meni sitten pieleen kuitenkin. Makuun tämä juoksettuminen ei vaikuttanut onneksi. Taisin lopettaa vatkaamisen ja vaan heilautin ne muutamat Bailey's-ruokalusikat sekaan suolan kanssa. Hups. ><

Noh, onneksi kuorrute asettui jääkaapissa aika hyvin eikä se nyt niin pahalta näyttänyt. Tosin olisi ollut niin hieno sileänä! >< Ainoa ongelma oli se, että kakku ns. "pissi" sitä ylimääräistä sokerivettä, jota sitten piti talouspaperilla pyyhkiä. Onneksi kuitenkin lauantaiksi vuoto tyssäsi. :D

Palautteen mukaan kaikki herkut olivat olleet loistavia, joten ensimmäinen kunnon leivontatehtävänanto meni loppujen lopuksi hyvin, huh! Ja tulipahan kokeiltua kunnon läträystä tuon kuorrutteen kanssa, Ensi kerralla täytyy jatkaa sitä vatkaamista Bailey'siä lisätettä tai sitten himmailen ja jätän sen pois. Tai ihan vaan teen vähän yksinkertaisemman kuorrutteen. :D

Pyöräkakku kaverin 30-vuotissynttäreille

Yksi kaveripiiri alkaa olla siinä iässä, että yksi jos toinenkin alkaa siirtyä neljännelle vuosikymmenelle eli kolmikymppisiä alkaa pukkaamaan! Ensimmäisethän olivat jo kesäkuun puolella ja nyt sitten oli vuorossa toiset, tällä kertaa hyvän ystäväni poikaystävän juhlat (joka on siis myös tuon kesäkuisen synttärisankarin hyvä kaveri). 

Tiesin jo aika kauan aikaa sitten, että millaisen kakun teen. Kaveri kun on kova pyöräilemään ja on tainnut jopa oman pyöränsäkin rakentaa (tai ainakin suunnitellut sellaisen rakentamista?), niin teema oli helppo. Tietysti pyörä. Suunnittelin ensin tekeväni pyörän muotoisen kakun, mutta sitten laiskuus tai ajanpuute iski, sillä samaiselle päivälle osui ex-kollegan nelikymppiset, joihin lupauduin tekemään viisi juttua. Joten piti vähän yksinkertaistaa.

Käytin ohjeena ihan uutta kakkuohjetta, koska a) satuin vain googlailemaan ja ohjeen alussa luki "For chocolate lovers!" b) piti kokeilla jotain uutta suklaakakkuohjetta. Hyviä suklaakakkuohjeita on satoja eikä kuitenkaan koskaan liikaa, joten joka kerralla vain uusi ohje käyttöön. Tämä ohje oli tosiaan hyvin suklainen, vaikkei siihen tullut suklaata vaan pelkkää kaakaojauhetta. Käytin myös kuuman veden sijaan kuumaa kahvia (kuten kakun tekijäkin suositteli), joten maku oli tosi tuhti, ei todellakaan kovin makea. (Tai sitten makeus-reseptorini on kyllästetty über-makealla niin kauan, ettei ns. "normimakeus" enää tunnu missään. :D ) 

Tällä kertaa jopa muistin käytää leivinpaperia, joten kakku nousi kauniisti ja ehjänä vuoasta. Tapani mukaan unohdin taas kostuttaa kakun, mutta se ei lopulta haitannut, sillä Bailey's-kuorrute kakun sisällä, sekä todella makeiden sokerikuorrutteiden alla varmistivat, ettei kakku todellakaan maistunut kuivalta! :D Plus että synttärisankari myöhemmin kiitteli, että hänestä kakut ovat usein liian kosteita. Hmm, olenko mä niin kuiva tyyppi, kun teen vaan kuivia kakkuja? (Miten tää menee taas tällaiseen kaksimielisyyteen tässä...) ;D Tai just niitähän mä en tee.

Leikkasin siis kakun jotenkuten kahtia (thank gosh sokerikuorrutteille, joiden ansioista hajonnut yläosa ei näkynyt) ja laitoin osien väliin ja päällyosan päälle Bailey'sillä terästettyä sokerikreemiä Kinuskikissan ohjeen mukaan, maito siis korvattuna Bailey'sillä (ja taisi sitä olla vähän enemmän kuin tuo ohjeen yksi ruokalusikallinen ;). Hylkäsin siis pyöränmuotoisen kakun, mutta päätin silti muotoilla kakun päälle pyörän tästä kuvasta. Ja pyörähän tietty tarvitsi jonkinlaisen taustan ja mikäpä olisi hienompi, kuin kesäinen niitty. :D 

Olin ensin ajatellut ostaa sinistä sokerimassaa, mutta koska olin ostanut kaverini iPhone-kakkua varten sinistä elintarvikeväriä ja käyttänyt sitä ehkä kolme tippaa, päätin mielummin tehdä tomusokeri-vesikuorrutteen ja värjätä sen siniseksi.  Väri on nestemäistä ja sitä roiskahti vahingossa ensin niin runsaasti, että siinä oli pari päivää sormet sinisinä. :D 

Ruoho oli ihan perus-vihreää marsipaania ja pyörä mustaa. Kakku oli n. 25 senttiä leveä, 18 senttiä pitkä ja 5 senttiä korkea, joten yksi paketti (250 grammaa) vihreää marsipaania riitti loistavasti tuohon alaosaan. Sinistä osaa en mitannut; tein vain seosta lisää. Mutta ei sitäkään nyt paljoa mennyt, olisiko ollut joku 3-4 desiä tomusokeria ja teelusikallinen sinistä elintarvikeväriä yhteensä?

Kaikki tarjottavat

Synttärisankarin tyttöystävä S oli laittanut pöydän koreaksi! (Ja oli Peterin siskokin tainnut vähän auttaa.) Oli pullaa, lohella täytettyjä rieskarullia, katkarapuseoksella täytettyjä kananmunanpuolikkaita, jotain kinkkutäytteisiä pasteijoita, mozzarella-salaattia, porkkana- ja kesäkurpitsasuikaleita ja dippia, cocktail-tikkuja, suklaakarkkeja, boolia, samppanjaa, skumppaa, olutta, siideriä...ja mun kakku! ^^ Se ei tosin ihan kaikki mennyt (n. neljäsosa jäi), ja itsekin maistoin sitä illalla ihan minibiitin ja aamulla vielä toisen minipalan. Makeaa, mutta hyvää. Mission accomplished (and it was not even a "Mission Difficult".)

Arvatkaas muuten, mitä S oli äijälleen ostanut lahjaksi? No yksipyöräisen tietenkin! :D Aivan loistava idea! Hän lähetti paketin Mulletoi.com:sta mun osoitteeseeni, jottei Peter arvaisi mitään. Toinen Mission Accomplished. Vähän jännitettiin, että ehtiikö tiistaina tilattu kakku perjantaiksi, mutta ehtihän se. Pakkohan pyörää oli päästävä kokeilemaan heti samana iltana, joten eikun jakoavain käteen ("Ei tässä mitään ohjeita tarvita!") ja ulos pyöräilemään. Tai sitten ei, koska homma ei ole mitenkään helppoa. Siinä yksi jos toinenkin äijä yritti, mutta pyörän selässä pysyttiin vain, jos samalla kaksi muuta tuki kokeilijaa olkapäistä ja talutti eteenpäin. :D Ehkä sitten Peterin 40-vuotissynttäreillä nähdään jokin esitys... ;)

Oli hyvä bileet, aamuyön tunteina tuli vähän krebattua (eli kreisibailattua) rokkibiisien tahtiin ja aamulla oli reidet ihan murskana, kiitos kuuluu myös aiemmin lauantaina heittämälleni tunnin juoksulenkille. Sunnuntai (sitten kun iltapäivällä pääsin himaan) menikin vähän ihmetellessä noin kolmen tunnin yöunien jälkeen, mutta jaksoin sitten kuitenkin vielä illalla harkkoihin. Ja täytyy myöntää, että vaikka tässä työtä etsinkin, niin oli ihan kiva, että maanantaina saattoi nukkua yhteentoista asti! :D Huh! Onneksi sitä täyttää 30 vaan kerran vuodessa, mutta tietysti jos tuntee monta tyyppiä, jotka ovat samana vuonna syntyneet, niin siinähän sitä sitten juhlii kerran jos toisenkin. ;)

Hard Rock Café Helsinki!

Vuonna 2012 Helsingistä tuli vihdoinkin varteenotettava kaupunki ja Suomesta jotain muutakin, kuin "se joku maa siinä Ruotsin ja Venäjän välissä". Meille saapui sekä Starbucks että vihdoinkin 15.10. auennut Hard Rock Café. Tai sitten, kuten Nyt-liitteen ravintolasta arvioinnin kirjoittaja totesi, että aina kun maailmalla on lama, ravintoloiden siinä missä isojen maailmantähtienkin on haettava lisärahoja periferiasta, kuten Suomi. Että kiitti vaan, tämä se vasta meidän itsetuntoa taas nostaakin... But who cares miksi me saimme sen, pääasia on, että se on meidän! ^^

Kävin ensimmäisen kerran Hard Rock Caféssa Pariisissa vuonna 2003. Silloin minua ei vielä vakuutettu, mutta toisen kerran jälkeen Barcelonassa vuonna 2007 innostuin niin, että otin tavoitteeksi käydä matkoillani Hard Rock Caféssa aina, jos kyseisessä kaupungissa tai ainakin sen lähellä sellainen sijaitsee. Tähän mennessä olen käynyt ainakin Montréalin, Toronton, Kairon, Pariisin, Lontoon, Barcelonan, Tukholman, Miamin, Los Angelesin, Bostonin ja New Yorkin HRC:ssa. (San Franciscossa taisin vain tyytyä ottamaan kuvan kyltistä.) Joka kerta HRC:ssä käydessäni sieltä on myös jotakin ostettava. On haalarimerkkiä, korvakoruja, riipuksia, käsikoruja, laseja... Osan olen jo ehtinyt hävittääkin. :D Olen myös kerännyt lähes kaikki lasit. Vain Martini-lasi puuttuu, mutta ehkä sen voisi vaikka hankkia Helsingin HRC:stä. 

HRC on kahden amerikkalaisen eli Isaac Tigrettin ja Peter Mortonin Lontoossa kesäkuussa 1971 perustama ravintolaketju, joka on levinnyt kuin sienet sateella ympäri maailmaa. Osa on franchising-omistuksessa ja osan omistaa... Jahas, joudun käyttämään Radio Rockin kilpailun nimeä, eli "Juuri nyt en muista", mutta siis osan ravintoloista omistaa jenkkiäijä, joka kävi Suomessakin huolehtimassa ravintolan sisustuksesta eli erityisesti memorabiliasta. Muusikkotähdet latinotähdistä metallimiehiin ovat lahjoittaneen soittimiaan, levyjään ja vaatteitaan (muun muassa) ravintoloiden seinille. HRC-kävijät voivat sitten eri maiden ravintoiloissa käydessään bongailla lempiartistejaan, kuten minä teen. (Enemmän tästä tuonnempana.)

Menu on erittäin amerikkalainen eli cheddar-juustoa, isoja pihvejä ja hamppareita ja muutenkin paljon lihaa löytyy varmasti. Myös jälkkäriosasto seuraa raskasta linjaa. Tänne ei todellakaan tulla syömään mitään alku-, pää- ja jälkiruokasysteemiä, sillä jo yhdessä annoksessa on töitä. :D (Ellet sitten ole keskiverto-jenkkiläismies, tietenkin.) Jos haluaa useampia annoksia maistella, niin kannattaa jakaa pöytäseurueen kesken. You have been warned...

Helsingin menukin on jo ilmestynyt HardRockCafe.com-sivulle, joten sitä voi bongailla sieltä. Alkuun voi valita mm. Hard Rock nachoja, savustettuja kanansiipiä tai Jumbo Combon, jota suositellaan neljälle sen sisältäessä mm. kevätrullia, kanasiipiä, sipulirenkaita ja friteerattuja perunankuoria. Burgereitakin löytyy hiukan alle kymmenen (muistaakseni), ribsejä (tosin käydessämme possu oli lopussa ja tarjolla vain kanaribsejä), voileipiä, savustettuja voileipiä, kanaa, pihvejä, kalaa, juustoa... Huh! Viitisen salaattiakin (kaikki kanaa; Cesar-salaatin saa myös lohella) on tarjolla, mutta kanan voi vaihtaa vuohenjuustoon halutessaan. 

Jälkkäriksi tarjolla pelkkiä "biittejä" eli bite size -kokoisia miniminiannoksia, jos vain haluaa maistaa jotakin tai sitten haluaa maistaa kaikkea. :) Biitteinä saa suklaamoussea, mansikkajuustokakkua ja crème brûlèeta. Koko annoksina pöytään saa mm. sen hervottoman Hot Fudge Brownien, pirtelön, juustokakkua, omenapiirakkaa ja jäätelöä. 

Saavuimme ravintolaan keskiviikkona 20 vaille kuusi ja meille sanottiin odotusajan olevan n. 35 minuuttia. Ravintola ei (ainakaan vielä) ota vastaan pöytävarauksia, joten first come, first served. Eipä tässä mitään, eikun kaukosäätimen näköinen laite mukaan (sen alkaisi piipata, kun pöytä olisi vapaa) ja baaritiskille. HRC:n drinkit ovat ihania, joskin kalliita. Olisi pitänyt ottaa kuvia, hmph. Noh, sitten ensi kerralla. ;)

Palvelu on hyvin jenkkimäistä eli hyyvin ystävällistä, rupattelevaa ja...noh, ilmeettömään suomalaispalveluun tottuneella voi olla vähän ahdistunut olo. Meidät vei pöytään ihana brittitarjoilija, joka tietysti osasi kehua naispuolisen asiakkaan ulkonäköä (punaista tukkaa ;) ) ja kysyi, että tykätäänkö Kissistä. Kun vastasin, että en oikeastaan tykkää, niin seuraava kysymys oli, että pidänkö enemmän Van Halenista. Vastasin, että kyllä, mutta Kiss-pöytään meidät istutettiin (eli pöytään, jonka vieressä seinällä roikkui joko Simmonsin tai Rogersin puolireiteen ulottuvat saappaat), koska Van Halen -pöytä (muistaakseni David Lee Rothin pöksyt) ei ollut vielä valmis. Noh, meni se ilta Kissin pöydässäkin, koska seuraavaksi tarjoilija kysyi musamakuani ja toteutti sen myöhemmin soittamalla Aerosmithin musavideon. Jee! :D

Haystack Chicken Salad (kana korvattu vuohenjuustolla ja ilman tortillasuikaleita), 18,90 €

"This Hard Rock special combines fresh mixed greens, carrots, corn, diced tomatoes, pico de gallo and shredded cheese. Topped with Tupelo fried chicken or a grilled chicken breast. Tossed with ranch dressing and topped with spiced pecans and crisp tortilla straws."

Jahas, siirrytään itse asiaan eli ruokaan. Minä valitsin yhden kanasalaateista, mutta pyysin kanan tilalle vuohenjuustoa ja keittiö täytti toiveeni. Nyt kun katson annosta uudestaan, niin sehän on MASSIIVINEN. Ei se jotenkin eilen NOIN isolta näyttänyt silloin illalla. :D Kaverikin kyllä päivitteli annoksen kokoa, mutta jos kerran maksan salaatista 19 euroa, niin on parasta ollakin iso! Ja hyvä! Ja olihan se! Noms. Tosin unohdin TAAS kerran pyytää salaatin ilman kastiketta (jota totta kai siihen laitetaan) eikä sitä olisi maun takia tarvittu. Hitto, syytän hairahduksestani niitä kahta drinkkiä baaritiskillä odottaessamme. :D

Siis hyvää oli! Onneksi olin syönyt kevyen lounaan kuusi tuntia aikaisemmin ja vielä pyöräillyt Espoosta puoli tuntia Espoosta Helsinkiin ennen tätä illallista, mutta kyllä tästä silti tuli tosi täyteen. :D HRC is not for the fainted hearts... Koska kaverin pettymykseksi possuribsejä ei ollut saatavilla tilasi hän juusto-pekoburgerin. Ison hampparin lisäksi lautasella oli keko isoja ranskanperunoita sekä pari isoa tomaattisiivua sekä pari suolakurkkusiivua. Perunoita ja pala pihviä jäi lautaselle. "Burgeri selätti minut", kaveri suurinpiirtein totesi.

Aterian loppuvaiheessa katselin naapuripöytiin kannettavia, arviolta noin litran tilavuusmitan jälkkäreitä (brownia alla, päällä juustokakkua ja vielä pari palloa jäätelöä). Kaksi kaveriani muistavat myös tapauksen Barcelonasta, jolloin he pääruokien jälkeen päättivät tilata vielä jälkkärit tietämättä, kuinka megalomaanisia ne ovat kooltaan. Huh. Tarjoilijamme kertoi, että jotkut ihmiset eivät varoituksista huolimatta usko annosten isoa kokoa vaan ovat ihan innoissaan tilaamassa alku- ja pääruokia. Jos alkuun ottaa jumbo-combo-lautasen, josta siis huom. riittää neljälle, niin kyllä siinä äkkiä perutaan pääruokatilaus. :D 

Kyllä minä aion vielä mennä paikkaan uudestaan jonkun kaverin (tai kahden) kanssa ja tilata jonkin megajälkkärin jaettavaksi. Iskä itse asiassa tässä lohkaisi eilen, että "Kait siellä Hard Rock Caféssa täytyy käydä," ja tässähän on sopivasti isänpäivä tulossa...

Aerosmithin Steven Tyler sekä settilista vuodelta 1984

Tiesin jo etukäteen, että ravintolasta löytyy myös jotain Aerosmith-memorabilia-kamaa. Lähes jokaisesta käymästäni HRC:sta on jotain Aero-tavaraa löytynytkin. Kaveri bongasi rappusista oheisen kuvan bändin nokkamiehestä Steven Tyleristä ja settilistasta vuodelta 1984. Herralla kun oli tapana kirjoittaa illan settilista ylös ja jakaa sitten siitä kopioita bändin muulle jäsenistölle. Kovan huumeiden ja alkoholin käytön seurauksena myös laulujen sanoja oli teipattava lavan eteen, jotta Tyler myös muistasi, mitä missäkin välissä yleisölle piti kiljua. Onneksi jäbät selättivät addiktionsa (no, tupakka/sikarit ovat jääneet) ja uusi albumi 11 vuoteen ilmestyy ensi kuun alussa. (On jo tilauksessa!)

HRC:sta löytyy myös Rock Shop, josta kaverini osti sekä itselleen että poikaystävälleen paidat plus vielä haalarimerkin. Hän vähän pähkäili kokojen kanssa, mutta myyjä kertoi vaihdon onnistuvan kuittia vastaan. Onneksi ei tarvitse, sillä paidat sopivat. BF on selvästi skrodempi, kuin miltä näyttää. :D Minä jäin vielä pähkäilemään, että mitä sitä ostaisi. Pienen kitaran tai plektran, jossa lukee HRC Helsinki joko kaulakoruun tai rannekoruun laitettavaksi vai sitten sen Martini-lasin. (Jos se edes oli myynnissä.) Noh, ehkä tässä vielä ehtii toisenkin kerran paikassa käydä. Toivottavasti ihmiset löytävät paikkaan.

Hard Rock Café Helsinki
Aleksanterinkatu 21 (Stockmannia vastapäätä)
+358 (0)9 4282 6888

www.hardrockcafe.fi
www.hardrockcafe.com

Aukioloajat:

Ke-La 11:00 - 02:00
(Viimeiset ruokatilaukset klo 23:00)

Su-Ti: 11:00 - 00:00

(Viimeiset ruokatilaukset klo 22:00)
Rock Shop: 10.00 - 23.00

K-kakku työpaikan jäähyväisiin

"Hey, there's a Key! (on the cake)"

Olin koko kesän töissä Kiosked-nimisessä suomalaisessa start upissa. En sen kummemmin ala heidän liiketoimintaansa tässä kertomaan, mutta totean vain sen, että he tekevät tosi mielenkiintoista juttua ja toivottavasti tulevat myös muuttamaan online-kaupantekoa ja mainostusta. Nettisivuilta www.kiosked.com saa lisätietoa aiheesta.

Olin neljän kuukauden harjoittelijasopparina, jota ei sitten voitukaan jatkaa. Joskus vain tarjonta ja kysyntä ei kohtaa. :( Sääli sinänsä, koska tunnelma firmassa on loistava ja porukka tosi mahtavaa! Joka tapauksessa 25.10. koitti viimeinen työpäiväni ja toki sitä varten piti tehdä kakku kiitokseksi kaikille mahtavasta neljästä kuukaudesta. Neljäs "oikea" työpaikkani ja paras tähänastisista. :)

Tiesin jo heti, millaisen kakun teen tai siis lähinnä miten sen koristelen. Firman logolla, tietenkin. Kakkupohjaksi valitsin perus-suklaakakkuohjeen Culinary Concotions by Peabody -blogista, joka on yksi lempiblogeistani kirjoittajan hersyvän huumorin ja upeiden leipomusten vuoksi. Loistavaa settiä. 

Ikävä kyllä suklaakakku oli aivan liian höttöistä, kun minun piti saada kakku ulos vuoasta ja niinpä jouduin tekemään pientä palapeliä saadakseni kakun jotenkin neliön muotoon. Tyhmä minä, pitäisi sitä nyt tässä vaiheessa muistaa suklaakakkujen koostumus, kun sekaan ei heitetä yhtään suklaata vaan suklaisuus tulee kaakaojauheesta. Huoh. Tätä samaa kakkua ajattelin käyttää myös erään ystäväni juhliin ensi kuussa, mutta vaihdan kyllä hyväksi koettuun ohjeeseen, jolla tein toisen kaverini 30-vuotissynttärikakun. 

Saatoin myös yrittää irrottaa kakkua liian lämpimänä, joten tietysti voisin ensi kerralla myös harkita vähän itsehillintää... TAI sitten voisin myös kokeilla olla tosi fiksu ja laittaa vuoan pohjalle leivinpaperiarkin, josta nostamalla pitäisi koko kakunkin lähteä vaivatta vuoasta. >< Taisin muuten käyttää sitä taktiikkaa tuohon edelliseen 30-vuotiskakkuun. Daa. Mutta tämä tietysti tarkoittaa sitä, että voin kokeilla jotain muuta suklaakakkuohjetta ensi kerralla. Ja itse asiassa tiedänkin jo, mitä...

Kakku ja kuorrute

Toisaalta palapelin kokoamisella ei ollut mitään väliä, koska kakku sai joka tapauksessa ylleen suklaisen kuorrutuksen. Kakun hajoaminen myös aiheutti sen, että koottuna sen muoto muistutti enemmän neliötä kuin paistoastian muoto (suorakulmio), joten lopputuloksen kannalta hajoaminen oli itse asiassa vain positiivista. :D

Koska käytin koristeeksi taas kerran sokerimassaa ja koristelin kakun pari päivää ennen viimeistä työpäivää, piti siis massan ja kakun väliin saada suojakerros, joka estää kosteuden nouseminen sokerimassaan asti. Käytin suklaakuorrutukseen n. 200 grammmaa Fazerin joulusuklaata (sitäkin on jo kaupoissa kaikkien konvehtirasioiden ja joulukalentereiden kanssa eikä vielä ole edes marraskuu!), kermavaahtoa 2 dl:sta kuohukermaa sekä n. 80 grammasta pehmennyttä margariinia. 

Mukailin Kinuskikissan suklaakreemiohjetta, koska minulla ei ollut mascarponea enkä ajatellut enää käydä sitä kaupasta hakemassa. :D Mascarponen avulla kuorrutteesta saa tuhdimpaa, mutta jos kermavaahdon vatkaa melkein voimaiseksi, niin pysyy sekin koossa. Kuorrute jämähti hyvin jääkaapissa ja maistui hyvätä (jouluiselta! ^^), joten 2/3 kakusta onnistui hyvin.

Firman toinen pääväri oranssin lisäksi on turkoosi, joten tilasin Confetti-nettikaupasta 500 grammaa turkoosia  Regalice-sokerimassaa. (Jos Kioskedilla olisi myös Confetti-nettikauppa valikoimassaan, olisin NIIN kioskannut tuon ylläolevan kuvan tuolla Confettin tuotteella!) Pelkäsin ensin, ettei massa riittäisi kakkuun ja jos olisin tehnyt sen alkuperäisen paistoastian mitoille, niin olisi saattanut käydäkin. Sokerimassapaketin kyljessä lukee, että n. 25 senttimetrin kakulle tarvitaan 750 grammaa kuorrutetta, joten täytyy muistaa ensi kerralla ostaa varmuuden vuoksi enemmän. Parempi jäädä yli, kuin ali.

Sokerimassa vaikutti ensin tosi kuivalta ja se halkeili aika lailla, joten kastelin kädet muovatessani siitä palloa. Noh, totta kai se muuttui silmänräpäyksessä tosi tahmeaksi ja meinasi tarttua joka paikkaan. :D Onneksi tomusokeri pelasti tilanteen ja sain massan lopulta tapelt...siis kaulittua sopivankokoiseksi levyksi. Sitten olikin vuorossa se hermostuttavin osa, eli levyn rullaus kaulimen ympärille ja siirto kakun päälle.

Se onnistui, champagne for everyone! ^^ Se, mikä vähän rassaa, on tietysti tomusokeri, joka jää kuorrutteen pinnalle pölyksi. Noh, onneksi sen saa kostutetulla talouspaperilla/märillä käsillä pyyhittyä pois.

Alkuperäinen ideani oli myös, että tekisin valkoisen "K":n kakun päälle valkoisella sokerimassalla, mutta sitten Kampin Supermarketissa se olikin loppu! Se oli selvästi merkki, koska päätin sitten tehdä "K":n tomusokerista ja vedestä. Eipähän tarvitsisi huolehtia, ettei sokerimassa tartu turkoosin massan päälle.

Ja kuten kuvasta näkyy, sokerikuorrute toimi loistavasti! Tämä kuva on otettu ennen kuin lähdin viemään kakkua bussilla töihin ja parissa päivässä tomusokerikuorrutteeseen oli tullut muutama ryppy. Sillä nyt ei ollut niin väliä, koska ainakin minun mielestäni kakku oli hieno! Ei tietenkään 100 %:sti logon värin ja fontin mukaan, vaikka näissä design-asioissa pitäisi tarkka ollakin kaikissa firmojen materiaaleissa, mutta ehkei se näin pienissä piireissä haittaa. :D

Myös työkaverit (tosin nyt jo entiset sellaiset) tykkäsivät ja kiitoksia sateli niin kakun ulkomuodosta kuin maustakin. Tässä tapauksessa ulkomuoto oli lähes yhtä tärkeää, kuin maku. :) Olin taas tuttuun tyyliini unohtanut kostuttaa kakun, mutta kukaan ei ainakaan uskaltanut valittaa siitä. :D Score.

Taas kerran yksi onnistunut kuorrutekakku. Tässähän alkaa innostua! Ensi vuonna on tulossa vino pino kolmikymppisiä, joten toivottavasti edes jonnekin niistä sopii kunnon kuorrutekakku. Ja tosiaan tässä täytyy taas vääntää yksi synttärikakku sankarin kiinnostuksiin sopivilla koristeilla, joten stay tuned...

Skumppabrunssi!

Olen tässä nyt yrittänyt valmistua (eli kirjoittaa gradua) jo vaikka kuinka kauan, mutta ei vain näytä onnistuvan ihan helpolla ja nopeasti. Kirjoilla tässä vielä ollaan, joten mikään ei estänyt menemästä vielä (nyt IHAN oikeasti) viimeistä kertaa KY:n Sillisaamiaiselle eli Sillikselle pari viikkoa sitten sunnuntaina. Tavasta poiketen päätettiin osallistujien kanssa pitää sunnuntaiaamulla skumppabrunssi minun luonani, sillä kukaan ei ollut osallistumassa mihinkään muihin viikon juhlallisuuksiin lauantaina ja niinpä kaikki olimme skarppeina aloittamaan juomingit jo heti aamukymmenen jälkeen. :D Loistavaa.

Ananaspora käyttöön pitkästä aikaa

Iskä osti minulle jokunen vuosi sitten ananasporan, jolla koko ananaksen saa kätevästi kuorittua. Niin sanotusti "hyödyllinen turhake". Yleensä tosin tyydyn leikkaamaan ananaksesta yhden siivun kerrallaan, mutta kun tällä kertaa tarkoituksena oli viipaloida koko hedelmä tarjolle, niin pääsi tämäkin kapistus pölyttymästä tositoimiin. Koverruksen jälkeen, jos jotenkin saa tuon puisevan keskuksen irrotettua, ananaksen kuoriosasta saa loistavan drinkkikulhon. (Jos siis kuori ei ole saanu porasta osumaa.) Eikun vaan Pina Coladoja tehtailemaan. :D Tällä kertaa tosin tyydyimme vain Mimosoihin eli skumppaan ja appelsiinimehuun. Toimivat nekin.

Kahvikermabrownies

Päätin tehdä brunssille brownieseja kahvikermatäytteellä ja suklaakuorrutteella sekin. Kahvia ja suklaata! <3 Pelkäsin kahvikermasta tulevan liian kahvista, kun totta kai lorautin sekaan aika reilulla kädellä pikakahvijauhetta, mutta onneksi huoli oli turha, sillä itse brownien maku peitti kahvitäytteen juuri sopivasti. Mums.

Kahvkermabrownies

Ohje Sweet Pea's Kitchen -blogista

Brownies

1,25 dl rasvaa

85 g tummaa suklaata

2 munaa

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1,8 dl vehnjauhoja

1/4 tl soodaa

Kahvikermatäyte

1 rkl vispikermaa

1 tl pikakahvijauhetta (maun mukaan voi myös laittaa enemmän)

2 rkl rasvaa

2,5 dl tomusokeria

Suklaakuorrute

170 g tummaa suklaata

0,8 dl vispikermaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja voitele n. 20 x 20 cm kokoinen vuoka. Vaihtoehtoisesti voit laittaa vuoan pohjalle leivinpaperiarkin. (Helpottaa valmiin leivoksen nostamista.) Sulata suklaa ja  rasva joko vesihauteessa hellalla tai varovasti mikrossa 30 sekunnin välein sekoittaen. Anna jäähtyä hetken. Vatkaa isossa kulhossa munat, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää sula suklaaseos joukkoon. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita juuri sen verran, että seos on tasaista. Paista uunin alatasolla 25-30 minuuttia tai kunnes leivonnaisen keskelle työnnettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jäähdytä ritilän päällä.

Kahvikermatäytettä varten sekoita yhteen pikakahvijauhe ja kerma pienessä kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa voi ja tomusokeri tasaiseksi ja kevyeksi seokseksi. Lisää kahviseos ja annostele jäähtyneiden browniesien päälle.

Suklaakuorrute valmistuu joko kuumentamalla kermaa ja suklaata hellalla pienessä kattilassa tai varovasti kuumentamalla mikrossa välillä sekottaen. Sivele varovasti kahvitäytteen päälle. Anna suklaakuorrutteen kovettua täysin ennen paloittelua.

Tarjottavat

Minä siis tein brownieseja, feta-parsakaali-kirsikkatomaattipiirakkaa sekä vielä kaurakeksejä mansikan makuisella tomusokerikuorrutteella (kuvassa sydämen muotoisella lautasella browniesien takana), yksi kaveri toi ananaksen, viinirypäleitä ja hunajamelonin, toinen oli tehnyt ihania tuorejuusto-savulohitäytteisiä rieskarullia sekä lihapullia (niiden ihanuudesta en oikein voi sanoa mitään :D ), kolmas mustikkamuffineita ja vielä lopuksi eräs miespuolinen kaveri saapui paikalle ja paistoi lettuja. Huh huh.

Olipahan kemut! Tästä oli hyvä jatkaa juhlintaa. Pitää syödä hyvin, jotta jaksaa. ;) Puheeksi tuli myös, että tällaisia brunsseja pitää järjestää useamminkin, eikä aina tietenkään alkoholin kanssa. Tässä eilen kaverin kanssa ulkona ollessamme päätimmekin jo seuraavan brunssikerran, ja se kyllä saattaa siltikin sisältää hiukan ilolientä... Mutta skumppa nyt ei ole paha juttu. Pitäähän sitä sunnuntaina olla jotain kivaa alkavaa työviikkoa odotellessa. ;) Ja eipähän sitten tule lauantaina lähdettyä mihinkään kun tietää, että seuraavana aamuna pitää olla skarppina. Muutenkin loistava tapa tavata kavereita ilman, että menee minnekään kuppilaan ja tai maksaa itsensä kipeäksi ruuasta, kun pääsee halvemmallakin ja voi tehdä ja ostaa just sitä, mitä mieli tekee. Eikä tarvitse miettiä, että saako pöytää. :D

Rodolfo (+ karviaismarjahillokauratäytekeksit)

Iskä huitelee kesät ja pitkälle myös syksyt mökillä (ja lähettelee mulle kuvia saamistaan kahden kilon siioista ja 25 kappaleen ahven-saaliista), joten sitten kun herra taas välillä suuntaa tänne etelään, niin on aina hyvä tavata. Viime kuun lopussa iskä ehdotti, että jos mentäisiin ulos syömään ja mullehan se kävi vallan mainiosti. Ravintolaruokailua, ou jee. 

Päiväksi sovittiin lauantai 29.9. ja iskä lupasi hoitaa pöytävarauksen. Koko lauantain aamun aikataulut meni vähän uusiksi, kun vihdoin sain itseni lähtökuntoon balettia varten niin muistin, että mun pyörähän on edelleen siellä duunipaikan pihassa Espoossa enkä enää kävellen ehdi balettiin (enkä tod. aio mennä julkisilla!). Onneksi baletin voi aina korvata, joten eikun lenkkarit jalkaan ja kohti Espoota. Kävelin sitten kahdeksan kilsaa työpaikalla, nappasin pyörän ja pyöräilin keskustaan salille. Siitä sitten ehdin kotiin vähän yli yksi ja aloin miettiä, että mitäs sitä eilen oltiinkaan sovittu että missäs nähdään. Luulin olevani keskustaan menossa kahdeksi, mutta onneksi tsekkasin vielä viestiketjua eiliselta, jossa olimme sopineet iskän tulevan hakemaan minua vähän vaille kaksi. :D 

Olin lisäksi ymmärtänyt väärin, että minne olimme menossa, joten jos en olisi tarkastanut viestiä olisin vielä ollut matkalla täysin väärään suuntaan. Oikea suunta oli Kruununhaan pieni italialainen Rodolfo, jossa olen käynyt iskän ja äidin kanssa ainakin kahdesti aikaisemmin enkä enää edes muista, että mistä saimme idean mennä sinne alunperin. Joka tapauksessa ravintola on todettu hyväksi (iskä siellä on käynyt vielä useamminkin) sekä ruuan että palvelun osalta enkä viime käynnillä edes vielä ollut bloggaaja, joten valinta oli mitä mainioin.

Ravintola mainostaa olevansa Helsingin vanhin italialainen ravintola. Sisustus on tunnelmallinen eli vähän hämyisä keskellä kirkasta päivääkin (iltasella oikein oiva esim. romanttisille kohtaamisille). Ravintolalla on aina päivittäin vaihtuva "Tänään suosittelemme" -lista, lounaslista, suositusmenuita ryhmille sekä tietysti à la carte. Löytyy antipasti  kuten alkupalalautanen, paahdettuja leipiä valkosipulin ja tomaattisalsan kera, vihersalaattia parmesanjuustolla sekä tietysti myös tomaatti-puhvelinmaitomozzarellasalaattia. (Tietysti puhvelinmaidosta tehtyä eli sitä aitoa mozzarellaa; ei mitään lehmänmaidosta tehtyjä juustoja aidossa italialaisessa. :) )

Zuppa alla pomodoro 8,50 € (tuoretomaattikeittoa ja parmesanvaahtoa)

Päätettiin mennä vähän pidemmän kaavan mukaan eli ottaa alkupalat. Minä valitsin tuoretomaattikeittoa ja parmesanvaahtoa, joka oli ihana täyteläistä ja tomaattista. Parmesanvaahto oli kylmää, mikä vähän ihmetytti, mutta toisaalta se toimi hyvänä keiton jäähdyttäjänä viilentämättä keittoa kuitenkaan liikaa. (Minä tykkään kaikesta kuumasta POLTTAVAN kuumana, joten hitusen kuumempaa olisi saanut tietysti olla.) Nuo isot persiljanoksat olivat myös tarpeettomat; miksi ei pelkkiä lehtiä?

Iskä valitsi etanat, jotka saa valinnan mukaan myös gorgonzola-juustolla valkosipulivoin sijaan. Maistoin juustosoosia ja ah, olipas hyvää! Yleensä gorgonzola on makuuni liian vahvaa, mutta etanoiden soosina juuston vahvaa makua oli saatu hillittyä. Mmm...

Insalata di pollo e chevre (senza pollo) 17 € (kana-vuohenjuustosalaatti, hedelmiä, paahdettuja pähkinöitä ja hunajavinegretteä, arinaleipää; ilman kanaa tosin)

Kunnon italialaiseen tapaan alkupalojen jälkeen listalta löytyy valikoima erilaisia pastoja joiden jälkeen tulevat pääruuat. On kasvisrisottoa, broileria vuohenjuustolla, paistettua siikaa ja scampeja (iskän valinta), vasikkaa sekä härkää. Ja kana-vuohejuustosalaatti, jonka muistin viimeksi Rodolfossa käydessäni tilanneeni. Tosin ilman kanaa, kuten tälläkin kertaa. Menee hyvin ihan hyvin ilman siipiveikkojakin. Paistettua vuohenjuustoa, hedelmiä, pähkinöitä (cashew-)... Nams! Iskäkin nautti kalasta ja scampeistaan, vaikka ehkä scampeja olisi voinut olla vaikka kolme kahden sijaan? Mutta ne nyt ovat nyanseja.

Otin myös valkkaria ruuan kanssa enkä nyt tietenkään muista, että mitä se oli. Olisiko ollut italialaista Paqua Pinot Grigio 2011:ta? Joka tapauksessa se oli hyvää. Jälkkäriä emme enää jaksaneet (löytyy mm. erilaisia jäätelöitä, pannacottaa ja tietysti tiramisua), mutta otimme cappuccinot. Niissä menikin jokunen aika, joten laskua tuodessa tarjoilija ilmoitti niiden menevän talon pikkiin, sillä hän oli jäänyt kiinni kabinettiin (ei sentään kirjaimellisesti :D ) ja siksi kahvien tulossa kesti. Loistava palvelu!

Tämän lounaan jälkeen jaksoi hyvin heilua matsissa (voitto kotiin!) ja sieltä suunnata sitten kaverien synttärien kautta kaveripariskunnan tupareihin. Jiihaa. Olisi ollut vielä yhden tuparit Järvenpäässä, mutta sinne en kyllä olisi enää millään ehtinyt. Olipahan mukavan vauhdikas lauantai! Seuraava päivä menikin sitten vähän rauhallisemmissa tunnelmissa, sillä vaikka en voinut yhtään huonosti enkä mitään, niin en saanut itseäni sängystä ylös kun vasta illalla puoli seitsemältä. Noh, pistetään univelkojen piikkiin. :D

Ravintola Rodolfo

Kirkkokatu 5, Helsinki

(09) 625 024

Ma-To 10.30-23.00

Pe 10.20-24.00

La 13.00-24.00

Kinuski-kaurakeksit karviaishillotäytteellä

Isken nämä itsekehittelemäni kaurakeksit tähän postin loppuun, koska en jaksa tehdä niille omaa postausta. Lokakuun ekana keskiviikkona menin Korsoon, koska edellisenä yönä iskä oli hakenut tätini ja hänen miesystävänsä lentokentältä ja seuraavana päivänä koko porukka olisi lähdössä kohti Savoa. Menin siis heitä tapaamaan ja päätin kehitellä jonkinlaista leivontajuttua sinnekin. Ostin kaksi purkkia kinuskikastiketta vaikka tarvitsin duunipaikan iltamaan tehtyyn kakkuun vain yhden, joten ajattelin, että hyötykäytetään sen. N. 2 desiä vehnäjauhoja, n. desi kaurahiutaleita, leivinjauhetta, vähän suolaa sekä 2 dl kinuskikastiketta. (Minulla taisi olla kaikki rasvat loppu, joten näistä taisi tulla ihan tyystin rasvattomia.) Sitten vaan n. 10 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Jäähdyttyä kahden keksi väliin hilloa (minä käytin karviasmarjahilloa) sekä mansikanmakuista (hirveätä esanssimoskaa kylläkin) sokerikuorrutetta. Yllättävän hyviä. 

On muuten kiva huomata, että osaa leipomisperusteet jo sen verran hyvin, että pystyy suurinpiirtein kehittämään jotain ihan puskista. Sokerikakkua en ehkä lähitisi tekemään ihan tosta noin vaan, koska en suoralta kädeltä muista niitä ainesosien suhteita. :D Vai oliko se aina että kuppi (2,5 dl) jauhoja, voita, sokeria ja kaksi munaa? Hmm...

Blogini mukana Indiedaysin uudistuksessa! Sneak peak!

Kuva skumppapullosta sopii erittäin hyvin tähän postaukseen, sillä blogilleni tapahtuu tässä kuussa suuria! Indiedaysin toimittajat ovat pitkin kesää käyneet läpi erilaisia ruoka-, sisustus - ja lifestyle-blogeja löytääkseen uusia bloggaajia vielä tämän kuun aikana avattavaan uuten ja hienoon Inspiration-sivustoon. Sivustolle tulee siis bloggaajia edellisten aihealueiden mukaan muoti-osion lisäksi ja minun blogini pääsee myös osaksi tätä uudistusta! Miten jännää! Ja hermostuttavaa! :D Nyt ihan oikeasti täytyy säätää kameran asetukset kohdilleen ja kuvata just eikä melkein sinnepäin! Hmm, pitäisiköhän pyytää joululahjaksi uusi kännykkä paremmalla kameralla tai sitten parempi kamera...

Uusi sivusto siis tarjoaa inspiraatioita ja paljon luettavaa ruuanlaitosta, muodista, sisutuksesta ja lifestylesta laadukkaiden bloggaajien tuottamana. Minun blogilleni tulee ruoka-osioon ihan oma sivunsa. Alla pari kuvaa sivuston beta-vaiheesta. Ensin kuva ruoka-osiosta:

Ja sitten kuva mun blogin sivusta:

Osallistun myös markkinayhteistyöhön, joten sivullani pyörii aina välillä mainoksia ja lisäksi voin hakea haluamiini markkinointikampanjoihin. Toivottavasti tämä ei tunnu kenestäkään huonolta asialta; itse olen ainakin innoissani erilaisista kampanjoista. (Ja onpas tuo viimeisin kuva sieltä Vltavasta pimeä! Woops...)

Myös sinä, arvon lukija, pääset halutessasi tutustumaan sivustoon sen beta-vaiheessa. Mene sivustolle www.indiedays.com/showroom/inspiration/ ja syötä sinne sähköpostiosoitteesi. Näin saat ensi viikolla tunnukset sivuston katselemiseen. Käy kurkkaamassa, ainakin minun mielestäni sivusto näyttää tosi hienolta! Itse ainakin tykkään siitä, että nyt pääsen helposti lukemaan myös suomalaisia ruokablogeja, koska yleensä päädyn vain lukemaan ulkomaalaisia ulkomaalaisten blogien kautta. :D Olen vain niin laiska, mutta nyt kaikki löytyy yhdestä paikasta. Onpas kätevää.

Jatkan myös vanhojen blogipostauksieni siirtämistä vanhasta blogista, joka on nyt jo poistettu kouluni web-portaalin uudistuksessa, mutta jonka vanhoja posteja onneksi löytyy vielä web-arkistosta. Jos siis olet suhtkoht uusi blogini lukia, niin kannattaa myös käydä katselemassa vanhimpia postauksia, jotka siis myös lisääntyvät. :D