Kitzens

Helsinkiin syntyy uusia ravintoloita kuin sieniä sateella joskus mitä eriskummallisimmilla konsepteilla. Niitä myös poistuu markkinoilta nopeaa vauhtia, uusinpana esimerkkinä studioravintola Paksu, joka ehti toimia vain neljä kuukautta. Luettuani ravintolan arvosteluja ja kuultuani työkaverin kommentteja en kyllä ole yhtään yllättynyt, että kävi, kuten kävi... Jos koko konsepti on levällään, niin eihän siitä mitään tule.

Kävin tässä vuoden alussa ja peräti viime vuoden lopussa (kuka näistä nyt niin kirjaa pitää...) Kitzens-ravintolassa, joka on kohtuu-uusi paikka Vilhonkadun ja Mikonkadun kulmassa, Radisson SAS -hotellin syleilyssä. Paikan ideana on tarjota "jokaiselle jotakin" eli mummon lihapullista aasialaisiin kevätkääryleisiin. Jahas. Vaikka laaja valikoima onkin ihan jees, kun varmasti jokaiselle syöjälle pitäisi jotakin löytyä, niin olen kuitenkin enemmän yhden teeman kannattaja. Jos tarjotaa kotiruokaa, niin sitten tarjotaan vain sitä. Tai italialaista. Tai fuusio-aasialaista (johon ei siis kuulu mummon muusi). Mutta pääasiassa on myös palvelun laatu sekä ehdottomasti hyvä ruoka, joten ehkä ruokalistan sekavuuden aiheuttama päänsärky lievittyy annoksen (ja viinilasin) äärellä.

Kitzensin menu on rakentunut eri kokonaisuuksiin, joiden nimet paljastavat tarjonnan melko kattavasti. On Meat Warehouse (lehmää siellä, possua tuolla ja yksittäinen lammas, hirvi ja härkäkin vielä siinä keskellä), Old Fashioned Cooking (jos on äidin kotikokkauksia ikävä), Street food (kevätkääryleet ja muut sormiruuat tapaa sandwichit kadunkulmassa), Gourmet Pizza & Pasta (tarvitseeko sanoa enempää?), South Pacific (itäiseltä Tyyneltämereltä lautasellesi ui enimmäkseen erilaisia merieläviä) ja Sweet Moments (jälkkärit myötäilevät "jotakin vähän kaikkialta" -linjaa). 

Se, mikä Kitzenista tekee erikoisen (en ainakaan omasta mielestäni ole asiaan vielä Suomessa törmännyt) on se, että ruokalista on tabletti. Tarjoilija tuo sinulle tabletin ja sinä naputtelet itsellesi alku- pää- ja jälkiruuat sekä juomat (laseittain tai pullottain) ja lähetät tilauksesi nappia painamalla keittiöön. Annokset löytyvät kätevästi menu-kokonaisuuksien alta ja ne voi siis todellakin tilata alkuun tai jälkeen. Heh, onnistuu vaikka suklaamoussen tilaaminen alkuruuaksi. :D Kannattaa tietysti olla koko pöytäseurueen kanssa yhtä aikaa painamassa nappia, jotta annokset myös saapuvat pöytään yhtä aikaa. Tabletilla voi myös kutsua tarjoilijan paikalle, mutta joko tablettini oli rikki juuri kyseisen napin kohdalla tai sitten homma ei vain muuten toimi, sillä kyllä se tarjoilija piti viittoa paikalle, jos häneltä halusi jotain kysyä. Jos on teknologiafriikki, saattaa innostua, mutta jos haluaa asiakaspalvelua oikealta ihmisiltä, voi laite vaikuttaa epämukavalta. Minulle ns. "tusinapaikoissa" on ihan sama, kuinka ruokani tilaan. Hienommissa paikoissa asiakaspalvelu onkin sitten eri asia.

Vuohenjuusto-viikuna spring roll 4,5 €, Portobello spring roll 4,5 € ja savulohi-tuorejuusto spring roll, 5,5 €

En oikein löytänyt listalta mitään kovin kivaa enkä edes ollut kovin nälkäinen, joten päädyin tilaamaan kolme kevätrullaa. En oikeastaan ole mikään kevätrullafani johtuen siitä, etten ole mikään uppopaistetun ruuankaan ystävä. Friteeraustaikina saa kaiken maistumaan siltä samalta.... Tosin tässä tapauksessa taikina ei ollut hallitseva vaan kaikkien kääryleiden omat maut tulivat ihanasti esiin. Vuohenjuusto-viikuna oli suussasulava, kun suolainen juusto yhdistyi makeaan viikunaan... Nom! Entäs savulohi-tuorejuusto? Suolaista ja rasvaista lohta yhdistettynä raikkaaseen pehmeään tuorejuustoon... Oh! Portobello-sientä sisältänyt kevätkääryle ei ollut kovin hyvä, sillä siinä ei mielestäni ollut mitenkään erityisesti makua. Noh, sienten on hankala kilpailla vuohenjuusto-viikuna- ja lohi-tuorejuusto-tyyppisten klassisten makuparien kanssa. Ensi kerralla (jos sellainen tulee), aion tilata kolmanneksi jokirapu-tuorejuustokevätkääryleen. 

Aglio e olio, 14,96 €: valkosipulia, oliiviöljyä, spagettia, rukolaa ja parmesania

En muista ollenkaan, mitä pastaa kaverini otti, mutta ulkonäöstä päätellen se oli tuota Agio e olio -pastaa. Tuossa on ihan selvästi nimittäin spagettia, rukolaa ja parmesania, joten enköhän ole oikeassa. :D Kaveri tykkäsi annoksestaan, joten ei siitä sen enempää. :D 

Kokemus oli "ihan jees", ei mitenkään sykähdyttävä, mutta ruoka oli hyvää ja palvelu, noh, ainakin ennenkokematon kokemus leikkiä tabletilla ravintolassa. :D Annosten hinnat pyörivät siinä kahdenkympin hujakoilla, joten hintatasoon nähden ruuilta sopii odottaa laatua ja makua. Tämän käynnin perusteella ainakin kevätkääryleet ja yksi pasta osataan tehdä.

Kitzens

Mikonkatu 23

Helsinki

Ma-pe 11.30-24

La 13-24

Su 15-23

www.kitzens.fi

Mustikkamuffinit

Heti alkuun tiedoitus: graduni on palautettu!! Palautin sen 17.3. ohjaajalle sekä toiselle ohjaajalle ja se tuli viikkoa myöhemmin takaisin ilman korjausehdotuksia ja parhaalla mahdollisella arvosanalla eli vitosella. Iiih! *Insert a Gangnam style -inspired victory dance here* Huh! Enpä olisi uskonut, että saan kasaan viitosen arvoisen gradun, kun suurin osa ajasta kului siihen, ettei minulla ollut oikein kunnolla hajua, että mitä olin tekemässä; kunhan nyt jotain räpelsin. Osaan siis selvästi räpeltää aika hyvin. :D Kypsäri on siis ohjelmassa 5.4. ja jos kaikki menee hyvin eli saan kaikki suoritukset gradusta ja kypsäristä 12.4. mennessä rekisteriin, niin sitten valmistun 26.4. Jee! ^^ Happy face, happy face! *Tiedoitus päättyy.*

Mmm, mustikkamuffineita... Tästäkin bloggauksesta on kaksi ja puoli kuukautta... Mutta ei se mitään, näillä mennään. Minä ja kaverini olimme joskus 13-10 vuotta sitten melkoisia Taru Sormusten Herrasta -faneja eli siihen aikaan, kun ne leffat ilmestyivät. Ostin sitten siinä vaiheessa kaikkien kolmen leffan extended edition -dvd:t kaikkine ekstramateriaaleineen. Voi veljet, kuinka niitä onkaan joskus tapitettu! :D 

Nykyään into on laimentunut, mutta aina silloin tällöin ollaan kaverin kanssa verestetty Taru-muistoja ja  katottu kaikki leffat putkeen maratonina. En nyt muista, koska edellisen kerran ollaan mokoma tehty, mutta siis tänä vuonna juhlistettiin loppiaista juomalla skumppaa, syömällä hyvin ja katsomalla läpi kaikki ne leffat. Siis n. 10 tuntia Taru Sormusten Herraa. Huh! Ei sitä selvin päin jaksaisikaan. :D

Täytyy myöntää, että kiitos skumpan, juoruilu sun muu keskustelu alkoi saavuttaa sellaisia sfäärejä, että noista n. 10 tunnista aktiivisesti katottiin ehkä puolet, jos sitäkään. :D Mut ei se haittaa, hauskaa oli! Kuka muka sanoi, ettei sunnuntaisin voi muka juoda skumppaa? Ainakaan tällainen entinen Sillis-kävijä on aina valmiina bilettämään myös sunnuntaisin! (Ellei takana ole jo perjantaina alkanut kupin nosto...)

Ruokatarjoilu oli tulista porkkanasalaattia, jota olen syönyt aikaisemminkin. Siitä ei siis sen enempää, se  ei ollut ihan onnistunein juttu tällä kertaa (liian kuivaa eli ensi kerralla lisää öljyä), mutta tekemäni mustikkamuffinit onnistuivat sitten mainiosti. Korvasin tavallisia jauhoja hieman soijajauhoilla, mistä isäni tietysti minua kritisoi. :D (Tein nämä siis iskällä.) Soijajauhoista tulee taikinoihin sellainen sitkeämpi rakenne (ei nyt tartu kitalakeen, mutta melkein) eli taikina ei ole murenevaa. Itse tykkään, mutta tottumattomampi voi nyrpistellä. Noh, täytyy vaan välttää muille tarjotessa. Eli siis aina, koska en nyt hirveästi pelkästään itselleni tee muffineita. :D

Nämä muffinit ovat erittäin meheviä, koska niissä on, sanoisinko, "kunnolla" rasvaa ja sokeria. Bloggaaja Eat me, delicious (nyt jo ikävä kyllä bloggaamisen lopettanut) nimesi nämä Leipomo-tyylisiksi muffineiksi, ja sitä ne ovat. Valkeita jauhoja, kunnolla öljyä ja sokeria, naminami. :) Mutta on näissä sentään marjoja. Soijajauhoilla ja esim. tummalla sokerilla saa näihin vähän erilaisia vivahteita, kuten myös eri öljyillä. (Kookosöljyä, anyone?)

"Leipomo-tyyliset" mustikkamuffinit

Ohje löydetty Eat me, delicious -blogista

12 muffinia

5 dl vehnäjauhoja

1,8 dl sokeria

1 rkl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1,25 dl jogurttia (soijajogurttia tai vaikka hedelmäjogurttia. Paksusta turkkilaisesta jogurtista voisi kans tulla hyvää!

1,25 dl maitoa (soija-, kaura- tai tavallista. Miksei voisi laitta myös kookosmaitoa, jos tykkää siitä! Ensi kerralla. *making a mental note*)

1,25 oliiviöljyä (muutkin öljyt käy, mutta siis kannattaa suosia mahdollisimman neutraalin/hyvän makuista öljyä, esim. rypsiöljyssä on aika voimakas maku)

2 tl vaniljasokeria

6,25 dl (pakaste)marjoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele muffinivuoat. Sekoita isossa kulhossa sekaisin jauhot, leivinjauhe, sokeri ja suola. Tee keskellä kuoppa ja kaada siihen jogurtti, maito, öljy ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi ja nostele marjat joukkoon. Lusikoi taikina muffinivuokiin (kohoamisvaraa ei tarvitse jättää kuin hiukan.) Paista 26-30 minuuttia tai kunnes muffinin keskelle työnnettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna jäähtyä hetki vuoissaan ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään. 

Vink: muffinien päälle sopisi varmasti myös loistavasti sitruunanmehu-tomusokerikuorrutus...

Gradun 1. palautuksen juhlintaan marjablondies

Kevättä rinnassa! Enemmän kuin ehkä yleensä, koska gradu on palautettu!! Tai siis ainakin ensimmäinen versio siitä on laitettu myös toiselle ohjaajalle luettavaksi, joten suurimmalla todennäköisyydellä vielä jotain korjauksia tulee tehtäväksi. Mutta silti. Almost done!! Nyt vihdoinkin voi alkaa tehdä asioita, joita oikeasti haluaa tehdä sen sijaan, että nyhjäisi koneella. Nimittäin liikuntaa! :D Siis enemmän kuin aikaisemmin, aina on varaa parantaa... Ja koska sääkin on, mikä on, ja luvassa on vielä pari-kolme viikkoa ainakin kylmää säätä, niin on onneksi hyvää aikaa kiristää kuntoilua kesää varten. Että sitten jos ehkä jo heinäkuussa voi kävellä pelkässä topissa ja hameessa sekä kesäkengissä, niin tässähän on ihan hyvin vielä kolmisen kuukautta aikaa. ;)

Tuntuu muuten tosi ihmeelliseltä, kun se G ei koko ajan jyskytä tuolla pääkopassa, että "Nytkin voisit olla kotona kirjoittamassa etkä roikkumassa tangolla..." Kyllähän sitä oli pakko vähän harkoista luistaa, varsinkin helmi- ja maaliskuussa, jotta sai sen pakettiin 17.3., mutta kyllähän sitä oli pakko tehdä jotain muutakin. Minä en muutenkaan ole sellainen, joka voi päivässä tehdä samaa asiaa kahdeksan tuntia, johan siinä tulee hulluksi. Ehkei ole kaikkein tehokkainta, jos kirjoittaa esim. neljä tuntia, mutta aikaa siihen menee se kahdeksan. :D Vähän Facebookia, vähän maileja, vähän Twitteriä, vähän liikuntaa... Mutta keinoista viis, lopputulos ratkaisee! Jokaisella on oma metodinsa opiskelussa (ja työnteossakin) ja vaikka jonkilaista pitkäjänteisyyttä kyllä hommiin tarvitaan, niin ettei koko ajan poukkoile aiheesta toiseen. Olkoonkin keskittymiskyky vaikka vain 15 minuuttia, mutta jos sen ajan keskittyy vain yhteen asiaan, niin on se parempi, kuin jos 15 minuutissa tekee vähän viittä eri hommaa.

Mutta lopetetaanpas graduhöpötys ja palataanpa ajassa...noh, ei sentään ihan kolme kuukautta taaksepäin (kaikki joulupostaukset taitaa olla jo takanapäin), mutta jonnekin tammikuulle homma taitaa mennä kuitenkin. En siis tehnyt näitä blondieseja juhlistaakseni gradun jättöä (jättö tapahtui sunnuntaina, kun olin eilisillan juhlinnasta sekä juuri harkoista palattuani niin väsynyt, ettei siinä olisi mitään alettu leipomaan enään) vaan tarjotakseni kaverilleni jotain teen kanssa hänen tultuaan käymään luonani. Olen tehnyt näitä blondieseja useasti aikaisemminkin, ja jo niiden alkuperäisen tekijän antama nimi kertoo niiden käyttätarkoituksen "Infinitely adapted" eli näiden koostumusta voi vaihdella maailman tappiin. Lisää marjoja, suklaata, pähkinöitä, likööriä, karkkeja, nompparelleja, kuivattuja hedelmiä, pikakahvia, rouhittuja suklaapatukoita.... Anything! Paitsi kaakaojauhetta, silloin niistä tulee kaakaobrownies, ja se on jo ihan toinen juttu... Pitänee vain tehdä joskus tupla-annos tai käyttää pienempää astiaa, koska minun blondies ovat ihan ohuita ja alkuperäisessä ohjeessa ihanan korkeita. Johtui kenties noista marjoista, joita lisäsin. Tai siis minun ei pidä käyttää pienempää astiaa vaan hankkia pienenmpi vuoka...taas. Kuinka monta eri kokoista vuokaa leipuri oikein voi tarvita? Aika monta. Onpahan valmistumislahjat selvillä. ;)

Marjablondies
Alkuperäinen ohje Smitten Kitchen -blogista.

113 grammaa sulatettua voita/margariinia
2,5 dl (213 g) kidesokeria/(238 g) tummaa sokeria
1 iso kananmuna
1 tl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa
2,5 dl (125 g )vehnäjauhoja

Lisäksi, oman maun mukaan yksi tai useampi combo:

1,25-2,5 dl pähkinöitä (pannulla paistaminen antaa niille hyvän maun)
1,25-2,5 dl rouhittua suklaata (tummaa, maitosuklaata, valkoista suklaata...)
1/2 tl minttu- ja mitä tahansa muuta esanssia (tai likööriä...jota mielestäni voi laittaa enemmänkin, kunhan muistaa myös jauhosuhteen ;)
1,25 dl muussattua banaania (tai miksi ei myös avocadoa)
2 tl pikakahvijauhetta
1,25 dl kuivattuja hedelmiä (nämä vasta muutoin valmiiseen taikinaan)
2,5 dl marjoja (jauhoja pitää lisätä jonkin verran, jos laitta pakkasessa olleita marjoja)

Äänestä kakkuani Koristeelliset kakut -lehden kisassa!

Heti alkuun: oikein ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naislukijoilleni! Jokainen päivähän on tietysti meidän päivämme, mutta jos kerran yksi päivä on oikein virallisesti pyhitetty sille, niin mikäs sen hienompaa! ;)

Itse asiaan: osallistuin juurikin äsken Koristeelliset kakut -lehden kisaan, jossa voi voittaa Kitchen Aid -yleiskoneen. Ideana on, että osallistuja lataa kilpailun Facebook-applikaation seinälle kuvan jostain hienosta kakkuluomuksestaan ja yrittää kerätä mahdollisimman paljon ääniä. Minä päätin osallistua ihan ensimmäisellä sokerimassakakullani, eli siis kaverin 30-vuotisjuhliin tekemälläni iPhone-kakulla:

Jos siis pidät kakustani, niin käy ihmeessä äänestämässä! Mikäs parempaa näin Naistenpäivänä, kuin auttaa (toista) naista! ;) Ohessa linkki (vaatii siis FB-kirjautumisen): https://www.facebook.com/KoristeellisetKakut/app_148694351956742 Aikaa äänestää on 21.3. asti!

Ja mikä tietysti estää muitakin laittamasta luomuksiaan kilpailuun! Paras kakku voittakoon! :)

Leonardo

Sanonnan mukaan "Maaliskuu se maita näyttää" tai jotain vastaavaa. Vaikka eilen tuuli pohjoisesta niin, että meinasi pää paleltua (olin juuri pessyt tukan, niin eihän sitä voi laittaa hattua, kun kampaus lässähtää heti), niin kyllä se nyt on kevättä ilmassa! Jo parin viikon ajan on voinut ihmetellä, kun töihin lähtiessä (n. klo 8 aikaan) on valoisaa JA myös töistä lähtiessä (n. klo 17 aikaan) on edelleen valoisaa, ja pitkälle puoli kuuden aikoihinkin vielä. Vaikka eilen kaverille sanoinkin, että pidän kyllä syksyn ja talven pimeyden turvasta ja että kevään valo saa minut aina vähän levottomaksi, niin onhan se aina mukavaa, kun luonto muuttuu, suuntaan jos toiseen. Kevät tietää myös sitä, että talvivaatteet voi laittaa talviteloille ja ottaa esiin kevätkengät (tai minun tapauksessani ostaa uudet) sekä ihanat kevättakit. ^^

Mutta tietysti jatkaessani tätä kirjoitusta on tullut lunta jo kaksi päivää niin, että ne kevätkengät saa kyllä vielä odottaa hetken aikaa... Mikä onkaan siis parempaa, kuin palata takaisin sydäntalveen eli 21. päivään joulukuuta, jolloin kävin äitini kanssa katsomassa Forkin uuden show'n 'ElectroVocal Circus' Aleksanterin teatterissa. Olen hehkuttanut heitä aikaisemminkin ja hehkutan taas! Jos mielestäsi a cappella on tylsää, mutta pop ja rock musiikki viihdyttää, niin mene ihmeessä katsomaan heitä! Coldplaytä, Musea, Lady Gagaa, Rihanna, Queeniä... Välispiikit ovat myös hauskoja eikä siinäkään ole mitään pahaa, että se komea, pitkä ja hoikka blondi mieslaulaja taiteilee tuolien selkämyksiä pitkin puoleen väliin permantoa laulaen Modern Talkingin 'You're my heart, you're my soul' -biisiä. Ei ollenkaan...

Insalata di Caprino alla Griglia (G), 13,90 €. 

Salaattia, marinoituja kasviksia ja grillattua vuohenjuustoa.

Ennen sielun ravintoa piti meidän ravita itsemme myös tavallisella tavalla ja niinpä kävimme syömässä Leonardossa vastapäätä Rautatieasemaa. Ravintola tarjoaa perusmeiningillä erilaisia italialaisia ruokia ja tietysit myös juomia (ei kaikki italialaisia). On antipasti, zuppe, insalate, paste e risotti, vegetariano, secondi piatti, pizza e dolci. Tuskin mitään mind blowing, mutta sellaista peruskamaa, mitä nyt jokaisesta S-ryhmän italialaisestakin löytyy. (Ei, tämä ei tosin ole sellainen paikka.) En ala sen tarkemmin selostamaan, koska...noh, kaikki varmaan ymmärtävät, ettei suurempia selostuksia tarvita. Tosin ihan kiva sisustus paikassa on, sellainen tummanpuhuva ja tunnelmallinen joulukuun illassa. 

Tilasimme äidin kanssa molemmat vuohenjuustosalaatit ja lasit viiniä. Ihan hyvä oli salaatti! Tosin yli kaksi kuukatta myöhrmmin on hiukan hankala muistaa yksityiskohtia, mutta sanomattakin on selvää, että Helsingin paras vuohenjuustosalaatti löytyy edelleen Don Corleonesta. :)

Kuten siis toitotin, illan esitys oli loistava! En ole ennen edes välittänyt Musesta, mutta koko show'n aloitus huikaisevasti 'Madness'-kappaleella vei kyllä jalat alta. (Siis jos en olisi ollut istumassa.) Loistavasti coveroituna huonokin biisi voi muuttua hyväksi! Eikun vain uutta ohjelmistoa odottamaan! Tai noh, Fork kyllä kestää, jos useammankin kerran käy saman ohjelmiston katsomassa. Itse asiassa, tuo ElectroVocal Circus pyörähtää jälleen lokakuussa käyntiin "Allussa", joten ei sitä tiedä, jos vaikka kävisi uudestaan sen katsastamassa.

Ovat muuten kuumaa valuuttaa ulkomailla ja taas pian lähdössä kiertueelle, joten turha on surra sitä, etteikö suomalaiset artistit menestyisi ulkomailla. Se menestys ei vaan aina tule sellaisesta tyylistä, joka on "in", niin se helposti jää suurelta yleisöltä huomaamatta.

Check it out: www.fork.fi 

Leonardo

Kaivokatu 6 (City Center)

(09) 640 025

Ma-La 10-23.30

Su: 11-23.30

www.leonardobarristorante.fi

"Kaikki parhaat" -browniet 30-vuotisjuhliin (melkein)

On hyvin vaikea antaa näille leivonnaisille nimeä, joka kertoo niiden sisällön täysin. Brownieiksi näitä ei pelkästään voi kutsua, koska brownieta on vain päällysosa, ja sekin kaakaobrownietaikinaa. Alaosa on keksitaikinapohja, välissä sekä keskikokoisia Reese's Peanut Butter Cupseja (Citykäytävän Behnford'sista, näkyvissä yläkuvan vasemmanpuolimmaisessa leivonnaisessa) että täytekeksejä Lidlistä (näkyvissä kuvan oikeanpuoleisessa leivonnaisessa). Keksi-maapähkinäkuppi-täytekeksi-brownieita? Nämä myös kulkevat useammallakin englanninkielisellä nimellä ja esimerkiksi blogi, josta sain näihin inspiraation, kutsui niitä "Ultimate Oreo brownieseiksi". Mutta jos yhdistää keksipohjaa maapähkinävoikuppeihin, oikeisiin kekseihin, sekä brownietaikinaan (johon vielä oikeasti pitäisi käyttää suklaata), on mielestäni mukana kaikki parhaat. Olkoon nämä siis Punaisessa keittiössäni kutsuttavan Kaikki parhaat -brownieseiksi.

Tarkoitukseni oli tehdä nämä kaverin 30-vuotissynttäreille, koska lahjojen sijaan neito toivoi lahjoitusta taulusijoitustaan varten tai sitten jotain herkkua. Tosin synttärisankari (nti J) oli kyllä leiponut pari päivää putkeen erilaisia kakkuja, joten ihme kyllä kaipasi vielä jotain makeaa lisää. :D Ikävä kyllä kaveri kuitenkin sairastui juuri samana päivänä, kuin juhlien olisi pitänyt olla, joten ei auttanut! Epic fail! Kiva olla mahataudissa ja kuumeessa kakkukasojen keskellä. :( Onneksi nämä herkut eivät sentään menneet hukkaan (enkä syönyt niitä kaikkia alle viikossa) vaan kärräsin ne iskälle ja ne nautittiin siellä (tai minä lähinnä nautin niistä. :D )

Kuten kuvasta näkee, koko komeuden alle tulee keksitaikinaa. Siihen voi käyttää mitä tahansa lempparikeksitaikinaa ja siis tässä tapauksessa suosittelen tietysti käyttämään jotain oikein rasvaista ja sokerista jenkkiohjetta, johon tulee suklaahippuja tms. muuta hyvää. Rouhitun suklaan sekaan voisi ensi kerralla heittaa myös pähkinöitä. Hmmm...

En ollut ihan varma, että montako Reesen maapähkinävoileivosta tähän tarttisi, joten ostin kolme kolmen pakkausta. (Okei, ostin neljä ja söin yhden...) Mutta siis yhteensä minun vuokaani (n. 30cm x 25cm) menisi niitä viisi kolmen pakkausta...ja yksi. Joten voi siis ostaa kuusi ja syödä yhden. :D Jos siis ette ole näitä ennen kuulleet tahi syöneet, niin suosittelen kaikille, jotka pitävät maapähkinävoista sekä suklaasta. Makeaa maapähkinävoitahnaa suklaakuorrutteen alla, suoraan Ameriikoista! Näitä voi tietysti tehdä itsekin ja aionkin joskus kokeilla. Eihän siihen tartte kuin maapähkinävoita, tomusokeria, maitoa, suklaata ja kermaa/voita. Tai noh, kokoamiseen on ehkä parempi vielä silmäillä netistä joku ohje...

Ostin kyllä myös paketillisen jotain Lidlin täytekeksejä, jotka siis alkuperäisen ohjeen mukaan menisivät noiden Rease's-juttujen päälle. Minä päätin tehdä vain yksikerroksisen jutun, mutta siis ensi kerralla täytyy mennä all in. 

Päälle tulisi tietysti kunnon suklainen brownietaikina, eikä mitään kaakaojauheversioita, kuten minä tein, joten seuraaviin bileisiin täytyy kyllä tehdä tästä upgreidattu versio.

Mutta siis keksejä kahdessa muodossa, maapähkinävoi-suklaakuppeja sekä browniekerros. Oi nam. Näitähän täytyy ruveta tekemään! Näissä on myös se ihana puoli, että näitä voi syödä suoraan pakkasesta sen kummempia sulattelematta. Ovathan ne vähän kovia, mutta kyllä niihin hammas pystyy. Eivät muuten jääkylminä maistu edes niin makealle, joten niitä pystyy syömään enemmän. (En sitten tiedä, onko se välttämättä hyvä asia...)

Parasta näissä on ehdottomasti tuo Peanut Butter Cup -osio keksipohjan päällä. Ensi kerralla siis täytyy ehdottomasti tehdä suklainen brownietaikina, johon voisi laittaa niitä pähkinöitä. Ja itse asiassa noiden Peanut Butter Cupsien tilalla voisi käyttää suklaapatukoiden paloja. Siellä Behnford'sissa on kokoelma erilaisia ja erikoisia suklaapatukoita, joten niitä voisi hyödyntää ensi kerralla. Samoin kuin M&M:ejä tuohon keksipohjaan. Aah, koskas pääsisi taas tekemään näitä? Tai itse asiassa tiedänkin jo, koska näiden 2.0-version teen! Toivottavasti siihen menee enintään kaksi ja puoli viikkoa...

Keksipohja täältä. 

Kaakaobrowniesohje täältä. 

Inspiraatio koko hommaan täältä.

65-vuotiaalle iskälle lakkajäädykettä ja lakkapullia

Pullapellillinen

 

Iskä täytti kolmisen viikkoa sitten 65 ja, kuten joka kerta siitä lähtien kun olen ollut innoissani ruuanlaitosta ja leivonnasta (sekä kuohuviinistä ja viinistä), on hänen synttäreitään juhlitttu hyvän ruuan ja juoman kanssa. Tällä kertaa siirryn suoraan jälkiruokaan, sillä pääruokana oli sienikeittoa ja blinejä, ja niistä nyt on miljoonia kuvia jo ennestäänkin. Viimeksi juuri itsenäisyyspäivältä. Joten tämä posti keskittyy vain jälkiruokaosuuteen eli lakkapulliin sekä lakkajäädykkeeseen.

Joulun alla selasin Maku-lehtiä ja bongasin sattumalta kaksikin ohjetta, jotka taikoa iskän synttäreille. Iskä on aika perusasioiden mies eli hyvin tyypillinen suomalainen mies, joten kaikki perinteiset pullat ja marjat tekee aina kauppansa, erikoisemmat jutut ei niinkään. Tyypillistä...

Lakat on vähän herkkä aihe iskän kanssa, koska muistan hänen kerran sanoneen, ettei lakkoja sovi syödä jugurtin kanssa vaan vain erikoistilanteissa! Ymmärtäähän sen, että lakka (a.k.a. hilla tai suomuurain) on kallein marja, mitä Suomen kankailta nousee. Tai no, mekin yleensä saadaan aina lakkoja ilmaiseksi, kun itse käydään niitä poimimassa, mutta ne on melkoisen harvinaisia. Ei oo sellaisia aukeita suopaikkoja enää nykyään, niin kuin oli joskus ennen...

Tein taas vähän "soveltaen", mikä tarkoittaa siis ihan perus-tavalla kaulitsin taikinan suorakaiteen muotoiseksi ja levitin sen päälle rasvaa sekä lakkoja. Oikeassa ohjeessa taikina kaulitaan ja leikataan 6 x 6 cm paloiksi ja nostellaan muffinivuokiin. Sitten täyte ja kokonaiset lakat päälle, mutten minä sitten jaksanut mokomaa, varsinkaan, kun tuli väärinkäsitys eikä iskä ostanutkaan vaniljakiisseliaineksia (siis jauhetta) kaupasta ja minulla ei ollut kokonaisia lakkoja, pelkkää paaseerauksesta jäänyttä seosta (tästä myöhemmin).

Lakkakin mokoma loppui kesken, joten piti lisätä vadelmahilloa. Joten ihka-oikeiksi lakkapulliksi näitä ei voi sanoa, hyvänmakuisiksi kuitenkin.

Ohje Maku-lehdestä, katso täältä.

Jahas, meni sitten vähän väärässä järjestyksessä kun kahvipullat ensin ja jälkkäri vasta sitten. Sattuhan näitä... Jälkkäriksi oli siis lakkajäädykettä, johon siis piti paseerata lakkoja. Siis survoa siivilän läpi niin, että lopputulos on sileä. Siihen sitten vatkattua kermavaahto ja kinuskikastiketta sekä tietysti sokeria. Kinuskikastike piti käännellä joukkoon niin, että jäisi vielä hienoja raitoja jäljelle, mutta enhän minä sentään sellaista saanut aikaiseksi. Tää on taas välillä niin tätä...

Lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvä, sellainen pehmeä ja kermainen lakan maku, kuten kuuluikin. Noita jäi jäljelle vielä neljä kappaletta sellaisia pieniä vuokia, joten niitähän voisi vaikka tässä vielä nautiskella... Ei ne siellä pakkasessa ainakaan parane.

Kinuskikastiketta vielä koko komeuden päälle ja a vot! Vanhemmat ainakin tykkäsi ja niin tykkäsin minäkin, vaikken nyt niin olekaan jäädykeihminen. Liian yksinkertaista. ;) Ehkä sitä joskus oppii arvostamaan ihan niitä yksinkertaisiakin asioita sillä lailla ihan kunnolla...tai sitten ei. Voihan niistä pitää, mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsee...tai leipuri mieliteoistaan. :)

Katsotaan, miten ehdin tässä bloggailla, kun nyt sain päähäni, että palautasen sen sammatin gradun 1.3., jotta valmistun hienoin juhlamenoin 22.3. (Jos sen tänne nettiin pistän, niin ehken sitten kehtaa olla sitä tekemättä.) Nyt on siis kaikenlainen ei-pakollinen meno ja meininki vähän jäissä seuraavat kaksi viikkoa. Mutta saa luvan olla sen arvoista, koska en vain todellakaan enää jaksa mokomaa roskaa!

Sen jälkeen onkin sitten hyvä pitää valmistujaisbileet. Pitänee varmaan jo alkaa sitä kakkua suunnittelemaan...