Punajuuri-vuohenjuustokeittoa Hakaniemen Soppakeittiössä

Punajuuri-vuohenjuustokeitto

Huh, kiirettä pukkaa! Valmistun ensi perjantaina eli 26.4. ja pidän tietysti valmistujaiset seuraavana lauantaina eli 27.4. Sitä varten täytyy leipoa kakut töihin ja itse juhlaan (tulevat samasta ohjeesta),  täyttää ja koristella ne (kokeilen yhtä upeaa koristeluideaa, jonka ohje on uusimmassa Unelmakakut-lehdessä), täyttää kaksi leipää suolaiseksi palaksi, siivota koko kämppä, pestä pyykkiä, käydä harkoissa niin paljon, kuin voi ja tietysti töissä. Plus ensi perjantaina mennä syömään Elite-ravintolaan sekä sen jälkeen synttäribileisiin (jonne tein nyyttärihengessä über-makean herkun eilen). Huh! Onpahan taas viikolle ohjelmaa... Ja ensi viikolla on vappu ja siihenkin pitää valmistautua munkkien sun muiden mussutusten merkeissä... Onpahan blogimateriaalia tulossa!

Blogista tulikin mieleeni, että olin melkein unohtanut, että kävin tiimin kanssa syömässä Hakaniemen hallin Soppakeittiössä...ohm, kaksi kuukautta sitten. :D Wanha Kauppahallihan on nyt remontissa pari-kolme vuotta ja hallin toiminta on siis siirtynyt Hakaniemen halliin. Käyn yleensä aina syömässä työpaikan alakerrassa olevassa (hipsterien) sisustuskauppa-kahvila-lounaspaikassa, koska työpaikkani kustantaa harkkareiden lounaat mm. siellä, mutta tosiaan tammikuussa päätin, että kyllä tässä nyt voi tiimin kanssa käydä omalla rahallakin syömässä. :D 

Suuntasimme siis Hakaniemen halliin, jossa Wanhasta Kauppahallista Soppakeittiö on evakossa. Paikka on nimensä mukainen eli tarjoaa soppaa. Ja jotain pieniä kippoja, joista löytyy vähän tuhdimpaa tavaraa, kuten esim...ööh, mitäs niissä sitten olikaan, kun siellä kävin? Jotain lihaisaa+lisuketta (esim. riisiä). Kolme keittovaihtoehtoa on muistaakseni aina tarjolla ja siis tietysti aina yksi kasvisversio. Meidän testikerrallamme oli muistaakseni bouillabaissea (eli kala-äyriäiskeittoa), kanakeittoa ja punajuuri-vuohenjuustokeittoa. Mietin, että vuohenjuuston kanssa jopa punajuuri maistuu hyvältä, joten sitä oli ottamani.

Ravintola oli ihan täynnä, yläkertaa myöten, mutta jotenkin saimme kaikille meille kuudelle pöydän. Leipäkorin kävimme  hakemassa kahdesti pöytään, sillä ruuan saamisessa kesti todella pitkään, yli puoli tuntia. Hmm, jonkinlainen logistiikkaongelma/resurssipula kenties? Tuo minun soppani oli kyllä odottamisen arvoista, sillä se oli tarpeeksi kuumaa, hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Huh! Taisin lusikoida melkein puoli litraa soppaa sisuksiini ja kieltämättä olisi voinut vähän jättää lautaselle... Mutta toisaalta, soppa on kevyttä ja sitä kyllä mahtuukin. (Hmm, minua n. 30 kiloa painavampi miespuolinen työkaveri ei kyllä saanut kaikkea alas... o_O) Vuohenjuusto oli kermarenkaana keiton päällä, joten maku ei ollut niin voimakas, kuin olisin halunnut. (Sellainen on varmaan melko mahdoton suoritus ravintolaolosuhteissa.)

Soppakeittiö on siis hyvä valinta, jos haluaa keittoa (eli varsinkin kylmällä talvi-syys- ja kevätsäällä), mutten suosittele sitä kiireisimpään lounasaikaan, koska ruuan saannissa voi todellakin kestää. Ei mitään pikaruokaa, mutta ehkei se olekaan nyt tarkoitus.

Soppakeittiö

Hakaniemen halli

Lönnrotinkatu 34

Helsinki

Ma-pe 11-16

La 12-16

Kesälauantaisin ja kesällä heinäkuun suljettu

Juustopiirakka

Huh hellettä! Onpas kesä aikaisessa tänä vuonna... No ei, huono vitsi. :( Kesä ei nyt ihan heti ole tässä näköpiirissä, kun tuossa keväässäkin näyttää kestävän ihan tuhottoman kauan. Viime viikollahan tuli vielä luntakin. Epic. Ilmaston lämpiäminen, anyone? Itse asiassa kyllä, koska tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksesta johtuvan napajäiden sulaminen aiheuttaa muutoksia merivirroissa niin, että kylmää ilma virtaa tänne pohjoiseen eli siis täällä kylmenee. Ilmastonmuutos vois siis kuivuttaa tai jäähdyttää. Kumpi sitten on pahempaa, tiedä häntä... Mutta kuten tässä olen viime aikoina  todennut, kevät on asenne. (Tosin yritin tänään liikaa asenteella, kun laitoin töihin päälle lyhythihaisen paidan ja irtohihat...)

Toisaalta, itsellä on kyllä niin hyvä fiilis nyt erinäisten asioiden johdosta, ettei kyllä periaatteessa ole väliä, vaikka koko kesän olisi tällainen sää! ^^ (No okei, kyllä se nyt vähän haittaisi...) Mutta siis valmistuminen on ihan puolentoista viikon päässä, töissä menee kivasti, harkoissa valmistaudutaan keväjuhliin ja...muutenkin on kevättä rinnassa, if you know what I mean. <3

Avaudun kyllä tässä välissä hiukan. Viime viikonloppuna heräsin sunnuntaiaamuna kello seitsemän siihen, kun hana tippuu kylppärissä. Hyppäsin sängystä ylös ja ryntäsin kylppäriin todetakseni ettei vesi tipu hanasta...vaan suihkun yläpuolella olevasta venttiilistä ja vielä aika reippaasti. Asunnon ulkopuolella taas tippui vesi yläkerran portaiden yläpäästä minun kerroksen portaiden yläpäähän. Samoin vettä virtasi suoraan minun asuntoni yläpuolella olevan asunnon oven alta. Kun ovikelloon ei vastattu, soitin huoltomiehelle, joka oli onneksi lähistöllä ja pääsi siis paikalle nopeasti. Tässä vaiheessa vettä alkoi jo tihkua kylppärin lampun takaa ja valua pitkin seiniä. Syy: yläkerrassa oli pariskunnan nainen sammunut avoimen suihkun alle. Epic. Minulta pitää repiä kylppärin katto auki, mutta sen ei pitäisi onneksi olla pitkä operaatio. Great. Hemmetin känniääliö! Nyt jo naurattaa, mutta viikonloppuna oli vähän toinen ääni kellossa. Note to self: ei koskaan kännissä suihkuun.

Mutta antaa olla, blogataanpas vähän tässä välissä. Tein tässä jokunen aika sitten (eli tyyliin tammikuussa...) juustopiirakan. Minulla ei ole aavistustakaan, että mistä tämän ohjeen kaivoin. o_O Epic. En siis muista, että mitä tähän tuli tai missä suhteessa. Great. Kannattaako tätä edes laittaa tänne? Joka tapauksessa, ostin siis valmiin pohjan, sitten...hmm, noh, tähän tuli juustoa...savujuustoa? Taisin myös raastaa mukaan vegaanijuustoa, jotain 2 x 150 grammaa. Ja pari munaa? Maitoa pari desiä? Kaadetaan esipaistetun pohjan päälle? (Mausteita unohtamatta.) 225 asteessa 30-40 minuuttia? Vai tuliko siihen myös ruokakermaa? Joka tapauksessa tulos oli sen verran suolainen, että homma toimii parhaiten krapularuokana tai makean hillon kera. Kokeilin syödä tuon herkun kanssa viikunahilloa ja oli muuten ihan sairaan hyvää! Täytyy kokeilla joskus uudestaan, tosin jotenkin täytyy tehdä vähemmän suolaista. Ja ehkä myös löytää se ohje.

Kitzens

Helsinkiin syntyy uusia ravintoloita kuin sieniä sateella joskus mitä eriskummallisimmilla konsepteilla. Niitä myös poistuu markkinoilta nopeaa vauhtia, uusinpana esimerkkinä studioravintola Paksu, joka ehti toimia vain neljä kuukautta. Luettuani ravintolan arvosteluja ja kuultuani työkaverin kommentteja en kyllä ole yhtään yllättynyt, että kävi, kuten kävi... Jos koko konsepti on levällään, niin eihän siitä mitään tule.

Kävin tässä vuoden alussa ja peräti viime vuoden lopussa (kuka näistä nyt niin kirjaa pitää...) Kitzens-ravintolassa, joka on kohtuu-uusi paikka Vilhonkadun ja Mikonkadun kulmassa, Radisson SAS -hotellin syleilyssä. Paikan ideana on tarjota "jokaiselle jotakin" eli mummon lihapullista aasialaisiin kevätkääryleisiin. Jahas. Vaikka laaja valikoima onkin ihan jees, kun varmasti jokaiselle syöjälle pitäisi jotakin löytyä, niin olen kuitenkin enemmän yhden teeman kannattaja. Jos tarjotaa kotiruokaa, niin sitten tarjotaan vain sitä. Tai italialaista. Tai fuusio-aasialaista (johon ei siis kuulu mummon muusi). Mutta pääasiassa on myös palvelun laatu sekä ehdottomasti hyvä ruoka, joten ehkä ruokalistan sekavuuden aiheuttama päänsärky lievittyy annoksen (ja viinilasin) äärellä.

Kitzensin menu on rakentunut eri kokonaisuuksiin, joiden nimet paljastavat tarjonnan melko kattavasti. On Meat Warehouse (lehmää siellä, possua tuolla ja yksittäinen lammas, hirvi ja härkäkin vielä siinä keskellä), Old Fashioned Cooking (jos on äidin kotikokkauksia ikävä), Street food (kevätkääryleet ja muut sormiruuat tapaa sandwichit kadunkulmassa), Gourmet Pizza & Pasta (tarvitseeko sanoa enempää?), South Pacific (itäiseltä Tyyneltämereltä lautasellesi ui enimmäkseen erilaisia merieläviä) ja Sweet Moments (jälkkärit myötäilevät "jotakin vähän kaikkialta" -linjaa). 

Se, mikä Kitzenista tekee erikoisen (en ainakaan omasta mielestäni ole asiaan vielä Suomessa törmännyt) on se, että ruokalista on tabletti. Tarjoilija tuo sinulle tabletin ja sinä naputtelet itsellesi alku- pää- ja jälkiruuat sekä juomat (laseittain tai pullottain) ja lähetät tilauksesi nappia painamalla keittiöön. Annokset löytyvät kätevästi menu-kokonaisuuksien alta ja ne voi siis todellakin tilata alkuun tai jälkeen. Heh, onnistuu vaikka suklaamoussen tilaaminen alkuruuaksi. :D Kannattaa tietysti olla koko pöytäseurueen kanssa yhtä aikaa painamassa nappia, jotta annokset myös saapuvat pöytään yhtä aikaa. Tabletilla voi myös kutsua tarjoilijan paikalle, mutta joko tablettini oli rikki juuri kyseisen napin kohdalla tai sitten homma ei vain muuten toimi, sillä kyllä se tarjoilija piti viittoa paikalle, jos häneltä halusi jotain kysyä. Jos on teknologiafriikki, saattaa innostua, mutta jos haluaa asiakaspalvelua oikealta ihmisiltä, voi laite vaikuttaa epämukavalta. Minulle ns. "tusinapaikoissa" on ihan sama, kuinka ruokani tilaan. Hienommissa paikoissa asiakaspalvelu onkin sitten eri asia.

Vuohenjuusto-viikuna spring roll 4,5 €, Portobello spring roll 4,5 € ja savulohi-tuorejuusto spring roll, 5,5 €

En oikein löytänyt listalta mitään kovin kivaa enkä edes ollut kovin nälkäinen, joten päädyin tilaamaan kolme kevätrullaa. En oikeastaan ole mikään kevätrullafani johtuen siitä, etten ole mikään uppopaistetun ruuankaan ystävä. Friteeraustaikina saa kaiken maistumaan siltä samalta.... Tosin tässä tapauksessa taikina ei ollut hallitseva vaan kaikkien kääryleiden omat maut tulivat ihanasti esiin. Vuohenjuusto-viikuna oli suussasulava, kun suolainen juusto yhdistyi makeaan viikunaan... Nom! Entäs savulohi-tuorejuusto? Suolaista ja rasvaista lohta yhdistettynä raikkaaseen pehmeään tuorejuustoon... Oh! Portobello-sientä sisältänyt kevätkääryle ei ollut kovin hyvä, sillä siinä ei mielestäni ollut mitenkään erityisesti makua. Noh, sienten on hankala kilpailla vuohenjuusto-viikuna- ja lohi-tuorejuusto-tyyppisten klassisten makuparien kanssa. Ensi kerralla (jos sellainen tulee), aion tilata kolmanneksi jokirapu-tuorejuustokevätkääryleen. 

Aglio e olio, 14,96 €: valkosipulia, oliiviöljyä, spagettia, rukolaa ja parmesania

En muista ollenkaan, mitä pastaa kaverini otti, mutta ulkonäöstä päätellen se oli tuota Agio e olio -pastaa. Tuossa on ihan selvästi nimittäin spagettia, rukolaa ja parmesania, joten enköhän ole oikeassa. :D Kaveri tykkäsi annoksestaan, joten ei siitä sen enempää. :D 

Kokemus oli "ihan jees", ei mitenkään sykähdyttävä, mutta ruoka oli hyvää ja palvelu, noh, ainakin ennenkokematon kokemus leikkiä tabletilla ravintolassa. :D Annosten hinnat pyörivät siinä kahdenkympin hujakoilla, joten hintatasoon nähden ruuilta sopii odottaa laatua ja makua. Tämän käynnin perusteella ainakin kevätkääryleet ja yksi pasta osataan tehdä.

Kitzens

Mikonkatu 23

Helsinki

Ma-pe 11.30-24

La 13-24

Su 15-23

www.kitzens.fi

Mustikkamuffinit

Heti alkuun tiedoitus: graduni on palautettu!! Palautin sen 17.3. ohjaajalle sekä toiselle ohjaajalle ja se tuli viikkoa myöhemmin takaisin ilman korjausehdotuksia ja parhaalla mahdollisella arvosanalla eli vitosella. Iiih! *Insert a Gangnam style -inspired victory dance here* Huh! Enpä olisi uskonut, että saan kasaan viitosen arvoisen gradun, kun suurin osa ajasta kului siihen, ettei minulla ollut oikein kunnolla hajua, että mitä olin tekemässä; kunhan nyt jotain räpelsin. Osaan siis selvästi räpeltää aika hyvin. :D Kypsäri on siis ohjelmassa 5.4. ja jos kaikki menee hyvin eli saan kaikki suoritukset gradusta ja kypsäristä 12.4. mennessä rekisteriin, niin sitten valmistun 26.4. Jee! ^^ Happy face, happy face! *Tiedoitus päättyy.*

Mmm, mustikkamuffineita... Tästäkin bloggauksesta on kaksi ja puoli kuukautta... Mutta ei se mitään, näillä mennään. Minä ja kaverini olimme joskus 13-10 vuotta sitten melkoisia Taru Sormusten Herrasta -faneja eli siihen aikaan, kun ne leffat ilmestyivät. Ostin sitten siinä vaiheessa kaikkien kolmen leffan extended edition -dvd:t kaikkine ekstramateriaaleineen. Voi veljet, kuinka niitä onkaan joskus tapitettu! :D 

Nykyään into on laimentunut, mutta aina silloin tällöin ollaan kaverin kanssa verestetty Taru-muistoja ja  katottu kaikki leffat putkeen maratonina. En nyt muista, koska edellisen kerran ollaan mokoma tehty, mutta siis tänä vuonna juhlistettiin loppiaista juomalla skumppaa, syömällä hyvin ja katsomalla läpi kaikki ne leffat. Siis n. 10 tuntia Taru Sormusten Herraa. Huh! Ei sitä selvin päin jaksaisikaan. :D

Täytyy myöntää, että kiitos skumpan, juoruilu sun muu keskustelu alkoi saavuttaa sellaisia sfäärejä, että noista n. 10 tunnista aktiivisesti katottiin ehkä puolet, jos sitäkään. :D Mut ei se haittaa, hauskaa oli! Kuka muka sanoi, ettei sunnuntaisin voi muka juoda skumppaa? Ainakaan tällainen entinen Sillis-kävijä on aina valmiina bilettämään myös sunnuntaisin! (Ellei takana ole jo perjantaina alkanut kupin nosto...)

Ruokatarjoilu oli tulista porkkanasalaattia, jota olen syönyt aikaisemminkin. Siitä ei siis sen enempää, se  ei ollut ihan onnistunein juttu tällä kertaa (liian kuivaa eli ensi kerralla lisää öljyä), mutta tekemäni mustikkamuffinit onnistuivat sitten mainiosti. Korvasin tavallisia jauhoja hieman soijajauhoilla, mistä isäni tietysti minua kritisoi. :D (Tein nämä siis iskällä.) Soijajauhoista tulee taikinoihin sellainen sitkeämpi rakenne (ei nyt tartu kitalakeen, mutta melkein) eli taikina ei ole murenevaa. Itse tykkään, mutta tottumattomampi voi nyrpistellä. Noh, täytyy vaan välttää muille tarjotessa. Eli siis aina, koska en nyt hirveästi pelkästään itselleni tee muffineita. :D

Nämä muffinit ovat erittäin meheviä, koska niissä on, sanoisinko, "kunnolla" rasvaa ja sokeria. Bloggaaja Eat me, delicious (nyt jo ikävä kyllä bloggaamisen lopettanut) nimesi nämä Leipomo-tyylisiksi muffineiksi, ja sitä ne ovat. Valkeita jauhoja, kunnolla öljyä ja sokeria, naminami. :) Mutta on näissä sentään marjoja. Soijajauhoilla ja esim. tummalla sokerilla saa näihin vähän erilaisia vivahteita, kuten myös eri öljyillä. (Kookosöljyä, anyone?)

"Leipomo-tyyliset" mustikkamuffinit

Ohje löydetty Eat me, delicious -blogista

12 muffinia

5 dl vehnäjauhoja

1,8 dl sokeria

1 rkl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1,25 dl jogurttia (soijajogurttia tai vaikka hedelmäjogurttia. Paksusta turkkilaisesta jogurtista voisi kans tulla hyvää!

1,25 dl maitoa (soija-, kaura- tai tavallista. Miksei voisi laitta myös kookosmaitoa, jos tykkää siitä! Ensi kerralla. *making a mental note*)

1,25 oliiviöljyä (muutkin öljyt käy, mutta siis kannattaa suosia mahdollisimman neutraalin/hyvän makuista öljyä, esim. rypsiöljyssä on aika voimakas maku)

2 tl vaniljasokeria

6,25 dl (pakaste)marjoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele muffinivuoat. Sekoita isossa kulhossa sekaisin jauhot, leivinjauhe, sokeri ja suola. Tee keskellä kuoppa ja kaada siihen jogurtti, maito, öljy ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi ja nostele marjat joukkoon. Lusikoi taikina muffinivuokiin (kohoamisvaraa ei tarvitse jättää kuin hiukan.) Paista 26-30 minuuttia tai kunnes muffinin keskelle työnnettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna jäähtyä hetki vuoissaan ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään. 

Vink: muffinien päälle sopisi varmasti myös loistavasti sitruunanmehu-tomusokerikuorrutus...

Gradun 1. palautuksen juhlintaan marjablondies

Kevättä rinnassa! Enemmän kuin ehkä yleensä, koska gradu on palautettu!! Tai siis ainakin ensimmäinen versio siitä on laitettu myös toiselle ohjaajalle luettavaksi, joten suurimmalla todennäköisyydellä vielä jotain korjauksia tulee tehtäväksi. Mutta silti. Almost done!! Nyt vihdoinkin voi alkaa tehdä asioita, joita oikeasti haluaa tehdä sen sijaan, että nyhjäisi koneella. Nimittäin liikuntaa! :D Siis enemmän kuin aikaisemmin, aina on varaa parantaa... Ja koska sääkin on, mikä on, ja luvassa on vielä pari-kolme viikkoa ainakin kylmää säätä, niin on onneksi hyvää aikaa kiristää kuntoilua kesää varten. Että sitten jos ehkä jo heinäkuussa voi kävellä pelkässä topissa ja hameessa sekä kesäkengissä, niin tässähän on ihan hyvin vielä kolmisen kuukautta aikaa. ;)

Tuntuu muuten tosi ihmeelliseltä, kun se G ei koko ajan jyskytä tuolla pääkopassa, että "Nytkin voisit olla kotona kirjoittamassa etkä roikkumassa tangolla..." Kyllähän sitä oli pakko vähän harkoista luistaa, varsinkin helmi- ja maaliskuussa, jotta sai sen pakettiin 17.3., mutta kyllähän sitä oli pakko tehdä jotain muutakin. Minä en muutenkaan ole sellainen, joka voi päivässä tehdä samaa asiaa kahdeksan tuntia, johan siinä tulee hulluksi. Ehkei ole kaikkein tehokkainta, jos kirjoittaa esim. neljä tuntia, mutta aikaa siihen menee se kahdeksan. :D Vähän Facebookia, vähän maileja, vähän Twitteriä, vähän liikuntaa... Mutta keinoista viis, lopputulos ratkaisee! Jokaisella on oma metodinsa opiskelussa (ja työnteossakin) ja vaikka jonkilaista pitkäjänteisyyttä kyllä hommiin tarvitaan, niin ettei koko ajan poukkoile aiheesta toiseen. Olkoonkin keskittymiskyky vaikka vain 15 minuuttia, mutta jos sen ajan keskittyy vain yhteen asiaan, niin on se parempi, kuin jos 15 minuutissa tekee vähän viittä eri hommaa.

Mutta lopetetaanpas graduhöpötys ja palataanpa ajassa...noh, ei sentään ihan kolme kuukautta taaksepäin (kaikki joulupostaukset taitaa olla jo takanapäin), mutta jonnekin tammikuulle homma taitaa mennä kuitenkin. En siis tehnyt näitä blondieseja juhlistaakseni gradun jättöä (jättö tapahtui sunnuntaina, kun olin eilisillan juhlinnasta sekä juuri harkoista palattuani niin väsynyt, ettei siinä olisi mitään alettu leipomaan enään) vaan tarjotakseni kaverilleni jotain teen kanssa hänen tultuaan käymään luonani. Olen tehnyt näitä blondieseja useasti aikaisemminkin, ja jo niiden alkuperäisen tekijän antama nimi kertoo niiden käyttätarkoituksen "Infinitely adapted" eli näiden koostumusta voi vaihdella maailman tappiin. Lisää marjoja, suklaata, pähkinöitä, likööriä, karkkeja, nompparelleja, kuivattuja hedelmiä, pikakahvia, rouhittuja suklaapatukoita.... Anything! Paitsi kaakaojauhetta, silloin niistä tulee kaakaobrownies, ja se on jo ihan toinen juttu... Pitänee vain tehdä joskus tupla-annos tai käyttää pienempää astiaa, koska minun blondies ovat ihan ohuita ja alkuperäisessä ohjeessa ihanan korkeita. Johtui kenties noista marjoista, joita lisäsin. Tai siis minun ei pidä käyttää pienempää astiaa vaan hankkia pienenmpi vuoka...taas. Kuinka monta eri kokoista vuokaa leipuri oikein voi tarvita? Aika monta. Onpahan valmistumislahjat selvillä. ;)

Marjablondies
Alkuperäinen ohje Smitten Kitchen -blogista.

113 grammaa sulatettua voita/margariinia
2,5 dl (213 g) kidesokeria/(238 g) tummaa sokeria
1 iso kananmuna
1 tl vaniljasokeria
hyppysellinen suolaa
2,5 dl (125 g )vehnäjauhoja

Lisäksi, oman maun mukaan yksi tai useampi combo:

1,25-2,5 dl pähkinöitä (pannulla paistaminen antaa niille hyvän maun)
1,25-2,5 dl rouhittua suklaata (tummaa, maitosuklaata, valkoista suklaata...)
1/2 tl minttu- ja mitä tahansa muuta esanssia (tai likööriä...jota mielestäni voi laittaa enemmänkin, kunhan muistaa myös jauhosuhteen ;)
1,25 dl muussattua banaania (tai miksi ei myös avocadoa)
2 tl pikakahvijauhetta
1,25 dl kuivattuja hedelmiä (nämä vasta muutoin valmiiseen taikinaan)
2,5 dl marjoja (jauhoja pitää lisätä jonkin verran, jos laitta pakkasessa olleita marjoja)

Äänestä kakkuani Koristeelliset kakut -lehden kisassa!

Heti alkuun: oikein ihanaa naistenpäivää kaikille ihanille naislukijoilleni! Jokainen päivähän on tietysti meidän päivämme, mutta jos kerran yksi päivä on oikein virallisesti pyhitetty sille, niin mikäs sen hienompaa! ;)

Itse asiaan: osallistuin juurikin äsken Koristeelliset kakut -lehden kisaan, jossa voi voittaa Kitchen Aid -yleiskoneen. Ideana on, että osallistuja lataa kilpailun Facebook-applikaation seinälle kuvan jostain hienosta kakkuluomuksestaan ja yrittää kerätä mahdollisimman paljon ääniä. Minä päätin osallistua ihan ensimmäisellä sokerimassakakullani, eli siis kaverin 30-vuotisjuhliin tekemälläni iPhone-kakulla:

Jos siis pidät kakustani, niin käy ihmeessä äänestämässä! Mikäs parempaa näin Naistenpäivänä, kuin auttaa (toista) naista! ;) Ohessa linkki (vaatii siis FB-kirjautumisen): https://www.facebook.com/KoristeellisetKakut/app_148694351956742 Aikaa äänestää on 21.3. asti!

Ja mikä tietysti estää muitakin laittamasta luomuksiaan kilpailuun! Paras kakku voittakoon! :)

Leonardo

Sanonnan mukaan "Maaliskuu se maita näyttää" tai jotain vastaavaa. Vaikka eilen tuuli pohjoisesta niin, että meinasi pää paleltua (olin juuri pessyt tukan, niin eihän sitä voi laittaa hattua, kun kampaus lässähtää heti), niin kyllä se nyt on kevättä ilmassa! Jo parin viikon ajan on voinut ihmetellä, kun töihin lähtiessä (n. klo 8 aikaan) on valoisaa JA myös töistä lähtiessä (n. klo 17 aikaan) on edelleen valoisaa, ja pitkälle puoli kuuden aikoihinkin vielä. Vaikka eilen kaverille sanoinkin, että pidän kyllä syksyn ja talven pimeyden turvasta ja että kevään valo saa minut aina vähän levottomaksi, niin onhan se aina mukavaa, kun luonto muuttuu, suuntaan jos toiseen. Kevät tietää myös sitä, että talvivaatteet voi laittaa talviteloille ja ottaa esiin kevätkengät (tai minun tapauksessani ostaa uudet) sekä ihanat kevättakit. ^^

Mutta tietysti jatkaessani tätä kirjoitusta on tullut lunta jo kaksi päivää niin, että ne kevätkengät saa kyllä vielä odottaa hetken aikaa... Mikä onkaan siis parempaa, kuin palata takaisin sydäntalveen eli 21. päivään joulukuuta, jolloin kävin äitini kanssa katsomassa Forkin uuden show'n 'ElectroVocal Circus' Aleksanterin teatterissa. Olen hehkuttanut heitä aikaisemminkin ja hehkutan taas! Jos mielestäsi a cappella on tylsää, mutta pop ja rock musiikki viihdyttää, niin mene ihmeessä katsomaan heitä! Coldplaytä, Musea, Lady Gagaa, Rihanna, Queeniä... Välispiikit ovat myös hauskoja eikä siinäkään ole mitään pahaa, että se komea, pitkä ja hoikka blondi mieslaulaja taiteilee tuolien selkämyksiä pitkin puoleen väliin permantoa laulaen Modern Talkingin 'You're my heart, you're my soul' -biisiä. Ei ollenkaan...

Insalata di Caprino alla Griglia (G), 13,90 €. 

Salaattia, marinoituja kasviksia ja grillattua vuohenjuustoa.

Ennen sielun ravintoa piti meidän ravita itsemme myös tavallisella tavalla ja niinpä kävimme syömässä Leonardossa vastapäätä Rautatieasemaa. Ravintola tarjoaa perusmeiningillä erilaisia italialaisia ruokia ja tietysit myös juomia (ei kaikki italialaisia). On antipasti, zuppe, insalate, paste e risotti, vegetariano, secondi piatti, pizza e dolci. Tuskin mitään mind blowing, mutta sellaista peruskamaa, mitä nyt jokaisesta S-ryhmän italialaisestakin löytyy. (Ei, tämä ei tosin ole sellainen paikka.) En ala sen tarkemmin selostamaan, koska...noh, kaikki varmaan ymmärtävät, ettei suurempia selostuksia tarvita. Tosin ihan kiva sisustus paikassa on, sellainen tummanpuhuva ja tunnelmallinen joulukuun illassa. 

Tilasimme äidin kanssa molemmat vuohenjuustosalaatit ja lasit viiniä. Ihan hyvä oli salaatti! Tosin yli kaksi kuukatta myöhrmmin on hiukan hankala muistaa yksityiskohtia, mutta sanomattakin on selvää, että Helsingin paras vuohenjuustosalaatti löytyy edelleen Don Corleonesta. :)

Kuten siis toitotin, illan esitys oli loistava! En ole ennen edes välittänyt Musesta, mutta koko show'n aloitus huikaisevasti 'Madness'-kappaleella vei kyllä jalat alta. (Siis jos en olisi ollut istumassa.) Loistavasti coveroituna huonokin biisi voi muuttua hyväksi! Eikun vain uutta ohjelmistoa odottamaan! Tai noh, Fork kyllä kestää, jos useammankin kerran käy saman ohjelmiston katsomassa. Itse asiassa, tuo ElectroVocal Circus pyörähtää jälleen lokakuussa käyntiin "Allussa", joten ei sitä tiedä, jos vaikka kävisi uudestaan sen katsastamassa.

Ovat muuten kuumaa valuuttaa ulkomailla ja taas pian lähdössä kiertueelle, joten turha on surra sitä, etteikö suomalaiset artistit menestyisi ulkomailla. Se menestys ei vaan aina tule sellaisesta tyylistä, joka on "in", niin se helposti jää suurelta yleisöltä huomaamatta.

Check it out: www.fork.fi 

Leonardo

Kaivokatu 6 (City Center)

(09) 640 025

Ma-La 10-23.30

Su: 11-23.30

www.leonardobarristorante.fi