Kulinaristiset nautinnot Uudessa Seelannissa & Australiassa

I'm back! Syytä hiljaiseloon on entistäkin enemmän, sillä palasin viime perjantaina aamukuudelta kolmen viikon reissusta Australiassa ja Uudessa Seelannissa! Mikä reissu! ^^ Vuoria, turkooseja järviä, valaita, pingviinejä, kenguruita, jäätiköitä, sademetsiä, koalia, emuja, tuhansittain lampaita, vesiputoksia, juna- ja bussireittejä jyrkänteiden reunoilla... Ja viini! Ah, viini, viini... Varsinkin uusiseelantilainen Savingon Blanc, ihana hapokasta. ^^ Ihastuin siihen viiniin täysin lomalla ja join 80 %:sti sitä.

Upeaa. :) Ei varmaan tule yllätyksenä, että suosittelen molempia maita lämpimästi! Molemmissa on upeaa luontoa sekä mielenkiintoista, tosin myös hyvin julmaa historiaa (erit. Australiassa) kolonisaation jäljiltä.

Mutta koska tämä on ruokablogi eikä matkablogi, niin esittelen tässä nyt parhaimmat kulinaristiset nautinnot reissusta. (Ja muutama pakollinen matkakuva :D )

Ambrosio, Rotorua, NZ

Rotorua on pienehkö kaupunki Uuden Seelannin pohjoissaaren pohjoisosassa ja se on tunnettu mm. Maorien kulttuuri- ja koulutuskeskuksesta sekä vulkaanisesta aktiivisuudesta (eli maan alta pulppuavista geysireistä ja höyrystä), joka saa kaiken haisemaan rikille, eli mädille kananmunille. :D Kaupungissa asuu myös prosentuaalisesti eniten maoreja, kuin missään muussa kaupungissa Uudessa Seelannissa.

Vietimme Rotoruassa kaksi yötä eli yhden kokonaisen päivän ja kävimme mm. vanhassa kylpylässä, joka nykyään toimii museona. Maorien kulttuuri on todella mielenkiintoista! Näyttelyssä olisi voinut viettää tunteja lukien ja katsoen kaikki videot ja esineet.

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä Ambrosio-ravintolassa.

Leipää + pähkinädukkah-mausteseosta ja öljyä

Erityisesti dukkah-maustesseos oli todella hyvää!

Katkarapu-avokadosalaatti

Aloitetaan kevyesti eli salaatilla. Ravuissa oli vähän ikävää perätä ensin nuo pyrstöt pois, mutta muuten salaatissa ei ollut valittamissa. Ravut oli taiten paistettu ja kokonaisuus oli raikas.

Urbano Bistro, Rotorua

Kasvis-filopiirakka, tomaattihyytelö, tapenade

Toisena eli viimeisenä iltana kävelimme varmaan melkein tunnin etsien ravintolaa. Ensin kävelimme yhtä katua ihan sen päähän huomataksemme, että ravintola oli varattu täyteen (sunnuntai-iltana). Selvästi hieno ravintola. Sitten toiseen paikkaan kävelimme ensin katua väärään suuntaan ja sitten kävelimme taas kadun päähän, kaupunkin laitamille. :D Noh, kävely tekee hyvää. 

Bistro oli mukavan modernin näköinen, mutta tunnelmallinen. Filopiirakka oli hyvä, sisältäen kasviksia, tomaattikastiketta ja juustoa. Tomaattikastike ei ole lempparikastikkeeni, joten sinänsä filorulla ei ollut elämys, sillä se maistui enimmäkseen juuri tomaattikastikkeelta. Mutta tässä tapauksessa oikein hyvältä tomaattikastikkeelta. :)

J.J. Murray's, Wellington

Kasvislasagne (pinaattilasagnen sisällä juustoa, tomaattia ja pähkinöitä)

Päästyämme viiden päivän pohjoissaaren reissun toiseksi viimeiseen kaupunkiin eli Wellingtoniin oli Public Holiday eli lähes kaikki paikat kiinni. Möö :( Wellington vaikutti tosi kivalta paikalta (varsinkin ilta-auringossa), mutta jos ei, niin ei. Mietimme, että pitikö tyytyä hotellin ravintolaan illallismielessä, mutta katuja kierrellessämme löysimme sentään yhden pubiravintolan joka a) oli auki ja b) josta löytyi kasvisannos. 

En yleensä välitä ranskanperunoista, tai perunoista yleensäkään, mutta nyt rouskutin annoksen perunoita ihan hyvällä ruokahalulla, koska selvästi ne oli tehty kunnon perunoista (vielä kuortakin jäljellä). Itse lasagnekin oli hyvä ja maukas, eikä annos ollut liian tuhti vaan juuri sopiva. (Okei, olisi ehkä voinut syödä vähemmän noita ranskiksia. :D ) Vielä jälkkäriviinit hotellilla (ei hätää, join tietysti viiniä myös ruuan kanssa :) ) ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Kiitos jet lagin, nukahdettiin yleensä aina kasin-ysin maissa ja herättiin aamuisin kolmen aikaan. :D 

White Morph, Kaikoura

Lauttamatka Wellingtonista päättyi Pictoniin eteläsaarella, josta puksutimme junalla Kaikouraan. Se on pieni kylänen meren ja vuoristojen syleilyssä ja tunnettu lähinnä valasretkistään. Sellaiselle meidätkin oli buukattu ja näimme valaan! ^^ Muutoin kaupungissa ei oikein olekaan muuta tekemistä, sillä se on hyvin pieni ja siinä on vain yksi pääkatu täynnä viihtyisiä baareja ja turistikauppoja. Hotellimme oli pienen kävelymatkan päässä keskustasta, mutta sen yhteydessä oli todella mukava ravintola, White Morph. (Morph on jonkinlainen iso lokintapainen lintu.)

Lohifilé, parsaa, hernerisotto ja sitruunapikkelsi

Lohta, mmm... Täydellisti paistettu ja sitruunaviipale oli muutettu pikkelsiksi. Hyvää. Viime kerrasta, kun on parsaa syönyt, on tietysti aikaa, joten maistuipahan hyvälle. Myös risotto oli pehmeää.

Suklaakakku, vaniljajäätelöä (?), kehrättyä sokeria ja marjakastiketta

Jostain syystä en ollut ottanut tätä jälkkäriä ylös kunnolla ja kun yritin mennä ravintolan nettisivuille sitä tarkistamaan siellä luki, että pahojen tulipalovahinkojen takia ravintola on suljettu! :o Kauheaa. :( Se oli kiva paikka. (Tosin ehkä jälkkäri oli vähän liian tuhti. :D )

Ai niin, iskäkin otti jälkkäriä! Eräänlainen juustokakku, jossa oli mansikoita & mansikkakastiketta, jäätelöä sekä "pink fluff" eli hattaraa. Hih, ihanan tyttömäinen jälkkäri iskällä. :D

Kaikourasta matkustimme Christchurchiin bussilla. Kaupunki on edelleen melkoisen aution ja surullisen näköinen, sillä missään ei ollut oikein ketään eikä mikään enää auki ja joka paikassa vaurioituneita ja tyhjiä taloja sekä tyhjiä tontteja. :( (NZ menee kiinni yleensä viideltä illalla.) Illastimme siis hotellilla. 

Seuraavana päivänä matkustimme bussilla Queenstowniin, ja matkalla pysähtyimme Mt. Cookin eli NZ:n korkeimman vuoren juurella.

Surreal, Queenstown, NZ

Queenstown on turistikaupunki ison järven rannalla eteläsaaren keskiosassa, tai vähän sen eteläpuolella. Kaupunki on kiva ja eläväinen ja high seasonilla voi kuvitella, kuinka paikka on tulvillaan turisteja, erityisesti nuoria, jotka tekevät kaikenlaisia extreme-urheilulajea, kuten esim. benji-hyppyjä läheiseltä sillalta. Huu...

Me parkkeerasimme kaupunkiin kahdeksi yöksi ja yksi päivä oli myös ihan vapaa-aikaa! Ja ehdin käydä salilla, wohoo! :D Ensimmäisenä iltana kävimme Surreal-ravintolassa, joka oli taas pubiravintola.

Polentakakku vuohenjuustotäytteellä sekä uunijuureksia ja sieniä

Huh, ei mitään dieettiruokaa! :D Friteerattu polentakakku, jonka täytteenä oli vuohenjuustoa... Sentään juureksia lisänä. Loppupuolella kakkua siitä alkoi huokua vähän tympeä sivumaku, joten annos oli juuri sopiva. Isompi annos olisi ollut, noh, liian iso jo, mutta varmaan myös alkanut maistua tympeälle.

Seuraavana päivänä kävimme Milford Sound -vuonoilla, joka oli koko päivän reissu. Käväisimme myös Tasmanian merellä ja näimme huimia maisemia. Täytin myös vesipulloni kristallinkirkkaasta tunturipurosta! ^^

The Captain, Queenstown

Sinihomejuusto-päärynä-saksanpähkinäsalaatti

Illalla kävimme Captain-nimisessä ravintolassa. Tilasin oheisen salaatin sekä alkupala- että side dish -kokoisena, eli yhteensä  normaalina pääruoka-annoksena. :D Kyytipojaksi Savignon Blancia tietenkin. ^^

Maistelulautanen kahdelle: hummusta, frittatta, viininlehtikääryleitä, melonia, juustoa, leipää & leipäkeksejä, rypäleitä, pateeta, chutneytä, viikunoita, paahdettuja vihanneksia, chiliseoksella maustettuja manteleita, lohta....

Vapaapäivänä menimme viinitilakierrokselle. Olimme buukanneet kahden tilan kierroksen, mutta koska olimme ainoat sillä reissulla, siirrettiin meidät samaan hintaan neljän tilan kierrokselle, jolle oli ilmoittautunut muitakin. Cool! Tästä eteenpäin haluan aina reissata off-seasonin loppupuolella. :D

Gibbston Valley -viinitilalla olimme tilanneet iskän kanssa oheisen maistelautasen. Huh! Kaikkea ihanaa ja hyvää. Melkoinen annos, emmekä saaneet kaikkea syötyä vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Noh, ehkä ihan hyvä vaan, mahtui sitten vielä viiniä mahaan. ;) Illallisen söimme hotellilla. Otin juustomassalla täytetyn filotaikinarullan, mutta en kameraa mukaan. :D Eikä annos edes ollut kovin kuvauksellinen eikä edes ihmeellisen makuinen, pelkkärulla eikä edes salaattia. :/ Onneksi sentään kävin salilla. ^^

Franz Josef Glacier, NZ

Viimeinen paikka, missä yövyimme, oli pieni turistikeskus Franz Josefin jäätikön läheisyydessä. Ehdimme juuri ja juuri 16.45 shuttleen jäätikölle ja kävelimme n. tunnin matkan katsomaan jäätikköä ja takaisin, sillä se on kahdessa vuodessa vetäytynyt todella paljon ja kävelymatka sitä katsomaan on kasvanut. Ennen jäätikölle pystyi menemään kävelemään, nyt vain oppaan kanssa.

Ylläolevassa kuvassa pilvet ehtivät jo saavuttaa jäätikön. Vielä 15 minuuttia aikaisemmin myös jäätikön yläosa oli näkyvissä auringonpaisteessa. 

The Landing, Franz Josef Glacier, NZ

Salaatti fetalla ja erilaisilla vihanneksilla & kasviksilla (porkkanaa, retiisiä, sipulia) ja hunajakastike

Söin kevyen illallisen....

Kiwiana (kiivipavlova) Hockey pockey (eli hunaja) -jäätelöllä, kermalla ja passionhedelmäkastikkeella suklaakeksikupissa. (Takana myös sokerista tehty lusikka.)

...jotta jaksoi jälkkäriä! :D Pavlova on hyvin uusiseelantilaista, kuten myös kiivit ja Hockey pockey -jäätelö, joten pakkohan sellaista oli maistaa. ;)

Maisemia junasta matkalla Greymouthista Christchurchiin, josta lensimme Melbourneen. NZ on upea maa! Kannattaa käydä ja varata ainakin 1,5 viikkoa.

Melbourne, Australia

Munakoisoa, mozzarellaa, tomaattikastiketta

Ensimmäisenä päivänä Melbournessa oli Public Holiday... Noh, ei se mitään, moni paikka oli auki. Hyppäsimme Hop on, hop off -bussikierrokselle ja kävimme mm. eläintarhassa. Eläimiä! ^^ Kenguja, norsuja, koalia, tiikereitä... 

Illalispaikkaa sai hiukan metsästää, mutta kuten sanottua, kävely tekee hyvää. En sitten ottanutkaan ylös, mikä oli paikan nimi, mutta se oli italialainen ja istuimme ulkona. :D Otin oheisen munakoisolasganen ja se oli hyvää. Vaikka annos oli melko pieni, se täytti juuri sopivasti.

Viinitilakierros, Balgownie Estate, Bendigo, Yarra Valley (Melbournen ulkopuolella)

Savustettuja kalapyöryköitä (haddock), kaalisalaattia, kukkakaalipyree

Kävimme myös Melbournessa viinitilakierroksella. Lämpimä ilmasto tuottaa lämpimämpiä viinejä, joten esim. Savingon blancit ovat pehmeämpiä verrattuna Uuteen Seelantiin, jossa ne saavat todella paljon hapokkuutta ja kirpeyttä. Lounaaksi syödyt kalapyörykät olivat hyviä.

Dion, Melbourne

Kreikkalainen salaatti & pinaatti ja fetapiiras

Melbournessa on yksi kadunpätkä, joka on täynnä kreikkalaisia ravintoloita, sillä alueella asuu paljon kreikkalaisia maahanmuuttajia. Yhtenä iltana päädyimme siis yhteen niistä. Juuri sopivan kevyt annos.

Pistaasi-, turkish delight- (takana) ja crème brûlée -macarons

Kevyt illallinen mahdollistaa jälkkärin! :D Kävelimme yhden ihanan jälkkärikahvilan ohi, emmekä voineet olla ostamatta jälkkäriksi suuria macaronseja! Pistaasi oli melkoisen mieto, eikä crème brûléekaan ollut ihmeellinen, mutta turkish delight oli tosi hyvä ja maistui juurikin turkish delight -makeiselta! 

Vai voisitko muka ohittaa tämän ikkunan? Ah, macarons! ^^ Ja minkä kokoisia! :D Ikävä kyllä ison koon takia ei noita olisi voinut syödä kuin kaksi maksimissaan.

Muitakin houkutuksia oli tarjolla... Noms.

Quarter, Melbourne

Viimeisenä iltana Melbournessa söimme ihanassa pienessä ravintolassa sivukujalla. Samalla kujalla oli muitakin tunnelmallisia paikkoja. Tämä oli myöhäinen lounas (klo 17), koska olimme heränneet (tai siis minä olin :D ) melko myöhään ja kiersimme maahanmuuttomuseota monta tuntia. Teki hyvää istua alas ja nauttia vaihteeksi siideriä ruuan kanssa. (Noh, join kyllä myös viinilasin ruuan jälkeen. :D )

 Juusto- ja pinjansiemenpiiras sekä paahdettuja sesongin vihanneksia

Vihanneksissa oli joku ihana voimainen kastike. ^^ Ja piirakkakin oli hyvää. Pinjansiemenet antoivat tosi hyvän maun piirakalle. 

Melbourne on kyllä kiva kaupunki. Siellä on Chinatown, museoita, eläintarha, valtavan kokoinen IMAX-elokuvateatteri, hyviä ruokapaikkoja ja se on varsinainen kahvinjuojan paratiisi, sillä kahviloita joka on joka kadulla useampia. 

Matkalla Melbournesta Great Ocean Roadia pitkin Adelaideen näimme koalan nukkumassa puussa. <3

Kaikki varmaan tunnistaa? Kaksitoista apostolia. Tosin niitä oli alunperinkin vain yhdeksän, joista nyt seitsemän on sortunut. Mutta hienonnäköisiä liuskekivimuodostelia koko rannikko täynnä joka tapauksessa.

Deep Blue, Warrnambool

Päivän kala: lohta, vihreitä vihanneksia (herneitä, parsakaalia ja parsaa) sekä sienidianne

Ensimmäinen yöpymispaikka oli Warrnamboolissa, 15 minuuttia kaupungin ulkopuolella. Kävelimme rannan kivillä ennen kuin menimme syömään resortimme vieressä olevan hotellin hienoon ravintolaan. Vaihteeksi taas kalaa, kun päivänä kalana oli lohta. Vihreät vihannekset olivat mainio lisä.

Liköörikahvi eli espressoa, Baileysiä ja kermaa

Tänään oli minun synttärini sekä isänpäivä Suomessa, joten oli aihetta juhlaan! Siksi myös joimme alkuun skumppalasit ja jälkkäriksi piti ottaa kahvi lempiliköörilläni. Mmm, Baileys...

Näkymä Australian tasangoille Hall's Gapista.

Kenguja! Niitä ruokaili hotellimme läheisyydessä jalkapallokentällä. Edessä loikoilee lauman uros, takana naaras, jolla on pieni poikanen (joey) pussissa. <3 Kun naaras on kumartuneena syömään, myös pikkuinen ulottuu syömään ruohoa. :)

Taustalla Sydney ja edessä hieno alus. Sydney oli kaunis kaupunki! Sääli, että meillä oli aikaa siellä vain yksi päivä. Ehdimme siis vain Hop on hop off -kierrokselle ja sitten syömään ensimmäisenä iltana. Onhan sekin jo ihan hyvin.

Pitihän sitä ostaa kuuman päivän viilentäjäksi matcha-punapapu milk tea Chinatownista. ^^ Bubble tea tapiokahelmien kanssa olisi ollut varmaan parempaa, mutta hyvää tämäkin. Matcha on hyvää! ^^ Ostin sitä pussillisen itselleni Melbournesta, sekä kolme 200 g:n pakettia kiinalaisia mochi-herkkuja. :D Muut ostelee vaatteita ja kenkiä lomamatkoilta, mitä leipomistarvikkeita ja erikoisia herkkuja...

Stacks Taverna, Darling quarter, Sydney

Pinaatti, feta, kurpitsa & pinjansiemen salaatti hieman maustetulla punajuuri ja appelsiinivinegretillä

Illastimme sataman vieressä olevassa ravintolassa, jossa alkuun nautimme oluet ja siiderit auringonpaisteessa. Koskakohan seuraavaksi voi syödä illalla ulkona auringonpaisteessa? It might take a while...

Salaatti oli todella hyvä! Pinaatinlehtiä, fetaa, kurpitsaa, pinjansiemeniä... Tätä alan tekemään kotona! Meillä hieman harvinaisemman kurpitsan voi korvata vaikka porkkanalla. Nam.

Curv, Sydney

Avokado-savulohisalaatti

Viimeinen lounas matkalla! Ihana avokado-savulohisalaatti. Aurinko paistoi selkään ja vasempaan käteen niin, että hyvä, etten palanut! Tästä sitten suuntasimme kentälle ja aloitimme n. 21 tunnin matkan kohti kotia.

Australiakin on uskomaton maa! Suosittelen sinnekin menoa, mutta kannattaa ottaa ainakin kolme viikkoa pelkästään sille. Nyt jäi näkemättä Alice Springs ja Uluru (Ayers Rock). Maalla on myös upea, mutta samalla julma historia aboriginaalien julman kohtelun takia. Sillekin kannattaa varata tutustumisaikaa. Itse ainakin aboriginaalien kulttuuri ja historia vaikutti.

Aivan mahtava reissu kaiken kaikkiaan! ^^

Syksytunnelmissa kookoslinssipadalla ja kasvis-leipäherkuilla

Pinaatti-dahl (eli siis pinattista kookos-linssipataa)

Olen enemmänkin leipoja kuin kokkaaja, vaikka tykkäänkin hyvästä ruuasta ja erilaisten reseptien ja ruokalehtien lukemisesta. Itselle on jotenkin niin tylsää laittaa ruokaa, tai siis lähinnä yksi, ja iltaisin treenien jälkeen ruokailu koostuu lähinnä jostain raejuusto-/rahka-/marja-/pähkinä-/munakas-osastolta. Viikonloppuisin taas ei jaksa mennä kauppaan tai sitten vaan ei ole aikaa silloinkaan. Lisäksi en yleensä koskaan syö lämmintä ruokaa ja olen muutenkin niin valikoiva sen suhteen, mitä haluan syödä, ettei oikein ole enää intoa oikein kokkailla. Töissä tulee tietysti syötyä lounasta, ja sinne nyt olisi joskus aina kiva tehdäkin eväitä, ettei aina tarttisi käyttää rahaa ulkona syömiseen, niin kivaa kuin se onkin. Noh, innostuin sitten tässä jo useampi viikko sitten tekemään edes jotain herkkuja, nimittäin uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden innoittamana kookos-linssipataa sekä kaksia erilaisia leipäherkkuja.

Vaikka taisi olla vielä elokuu ja ulkona paistoi aurinko ja oli lämmintä, oli kiva tehdä linssipataa tulevan syksyn viima mielessä. (Tosin taas on lämmennyt niin, että heikompia hirvittää...) Syön yleensä salaattia, mutta talvella aina sellaisen jälkeen tulee ihan pirun kylmä, kun ruuansulatus hävittää loputkin lämmöt ruumiista. (Tosin minulla on yleensä kuuma, joten pieni vilu on vain kivaa vaihtelua...)

Linssipataan tulee siis tietysti linssejä, ja sitten sipulia, tomaattia ja kookosmaitoa. Ja paljon mausteita sekä yrttejä, mums. Hyvä että mahtuivat kattilaan! Minulla on linssien vuosikertaa varmaan jostain vuodelta 2006 tahi 2007, mutta eihän ne miksikään mee. Tai en ainakaan ole vielä sairastunut. :D Ja ne on niin riittoisia. Pitäisi taas käydä ostamassa kookosmaitopurkki ja tehdä jaa padallinen pataa. Nyt jos se sääkin tästä vielä viilenee...

Löysin samaisesta lehdestä myös kaksi ihanaa leipäohjetta, joihin ostin soija- ja spelttijauhoja. Vaikka nyt syönkin leivoksia, niin yritän välttää vehnää muussa leivonnassa ja siksi vähän erikoisempia ja kuidukkaampia sekä proteiinipitoisempia jauhoja. Noh, soijajauhoissa on se ikävä puoli, että niitä kun käyttää, tulee taikinan rakenteesta hyvin murumainen. Eli hyvästi täytetyt patongit, tervetuloa...noh, mitä noi nyt olisi...taikina-kasvisnöttöset? Siis oikeasti, mikä idea oli laittaa sitä soijajauhoa, kun tiedän, miten se käyttäytyy? Noh, minun keittiössäni kyllä sattuu ja tapahtuu, joten en edes ole yllättynyt. :D Te muut, tehkää niin kuin sanon, älkää, kuten minä teen. :D Spelttijauhot kyllä siis toimivat tässä.

Kyllähän sitä näitä söi ihan hyvällä ruokahalulla. Ehkä parmpi näin, enemmän kasvista ja proteiinia ja vähemmän viljaosuutta/annos. Mutta ehkä sitä voisi ensi kerralla oikeasti kokeilla niitä tavallisia jauhoja...

Leipätaskuja

Seuraavaksi...tai noh, puolittain samaan aikaan, tuli tehtyä eräänlaisia calzoneja. Täytteenä mozzarellaa, porkkanaraastetta ja kirsikkatomaatteja. Näistä piti siis tulla joitain ihmeellisiä leipäkääröjä, mutta kun laitan ohjeen tämä postauksen loppuun, niin voitte itsekin selvittää, että miten ihmeessä niitä kierteitä oikein aikaansaadaan... Ajattelin, että pyh kierteet, leipätaskut käy hyvin. :) Tosin ensi kerralla: lisää juustoa näihinkin, koska muutoin jäävät helposti vähän kuivan makuisiksi. Ah, juusto, kaiken pelastaja....

Juustoa, mmm...

Lämpimänä nämä vasta maistuivatkin, omd. Ja siis kannattaakin juuri syödä nämä lämpimina. Näihin tulikin vähemmän sitä soijajauhoa, joten pysyivät paremmin kasassakin. Tämmöinen leipä, teekuppi ja kirja. Tai sitten ihan loistavana eväänä töissä. Kunhan vain ensi kerralla tuplaan tai triplaan tuon juuston määrän...

Nopea pinaatti-dahl

Alkup. ohje Glorian Ruoka & Viini 6/2013

1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 rkl rypsi-tai oliiviöljyä
1 tl garam masala -mausteseosta
2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 l/140 g lehtipinaattia /200 g pakastepinaattia
3 dl punaisia linssiä (kypsennettyjä)
2 dl kasvislientä
400 g kookosmaitoa
2 tomaattia
1 ruukku korianteria
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
Lisäksi
1-1 1/4 dl turkkilaista jogurttia
4 palaa naanleipää

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipulit ja garam masala ja korianterijauhe. Kuullota pari minuuttia. Lisää pinaatinlehdet kokonaisina tai pilkottuina. (Jos käytät pakastepinaattia, sulata se ja valuta kuivaksi.) Kuullota pinaattia sipuliseoksessa pari minuuttia.
Huuhtele kypsennetyt linssit kattilassa, valuta ja lisää kattilaan. Kaada kasvisliemi ja kookosmaito sekaan. Sekoita ja anna kiehua 10 minuuttia välillä sekoittaen.
Huuhtele tomaatit ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Lisää tomaatit kattilaan ja sekoita. Hauduta välillä sekoitellen 3-5 minuuttia. Hienonna korienteri ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa jogurtin ja naanleivän kansa.

Kreikkalaiset rullapatongit
Alkup. ohje edelleen Glorian Ruoka & Viini 6/2013

Taikina
2 dl maustamatonta jogurttia
1 ps kuivahiivaa/25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1,5 dl hiivaleipäjauhoja
2,5 dl venhäjauhoja
2 rlk oliiviöljyä
Kasvis-kananmunatäyte
2 munaa
1 sipuli
1 rkl voita
100 g kirsikkatomaatteja
2 dl vihreitä/mustia oliiveja
1 pieni puntti persiljaa
2 rkl kuivattua oreganoa
ripaus suolaa
Lisäksi
4-5 rkl maustamatonta jogurttia
4 rkl siemen-pähkinäsekoitusta

Lämmitä jogurtti 42-asteiseksi tai hieman viileämmäksi, jos käytät tuorehiivaa. Sekoita kuivahiiva 1 dl jauhoja ja sekoita jogurttiin/sekoita tuorehiiva suoraan jogurttiin. Lisää suola ja loput jauhot ja alusta taikina kimmoisaksi. Lisää öljy loppuvaiheessa ja anna kohota liinan alla 30 minuuttia.
Keitä kananmunat kypsiksi, 8-10 minuuttia ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Hienonna sipuli ja kuullota voissa paistinpannussa 5 minuuttia. Viipaloi tomaatit ja oliivit, hienonna persilja ja viipaloi munat.
Kauli taikina suorakaiteen (n. 30x45cm) muotoiseksi jauhoitetulla työpöydällä. Levitä täytteen ainekset kerroksittain taikinalle. Mausta oreganolla ja suolalla. Rullaa levy kääretortun tapaan rullaksi ja leikkaa kahdeksi patongiksi. Nosta leivät pellille ja anna kohota 15 minuuttia liinan alla. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele patongit jogurtilla ja ripottele siemensekoitus pinnalle. Paista leipiä 25-30 minuuttia.

Italialaiset tomaatti-salvialeivät
Alkup. ohje Glorian Ruoka & Viini 6/2013

1 dl spelttijyvämannaa (tai spelttijauhoja tai ruisjauhoja tai spelttijauhoja)
7 dl vehnäjauhoja (mielellään täysjyväjauhoja tai spelttijauhoja ja grahamjauhoja...)
1 ps kuivahiivaa
1 tl soodaa
2 tl suolaa
4 dl vettä
½ oliiviöljyä
Täyte
10 kirsikkatomaattia
125 g mozzarellaa
2 keksikokoista porkkanaa
2 dl pekaanipähkinöitä
1 dl salvianlehtiä (en itse käyttänyt)
1 tl sormisuolaa (en itse käyttänyt)
Lisäksi
1 dl oliiviöljyä

Mittaa täysjyvämanna, vehnäjauhot, kuivahiiva, sokeri ja suola (yleiskoneen) kulhoon ja sekoita. Lisää 41-asteinen vesi ja vaivaa takinaa n. 10 minuuttia. (Taikinakoukku on paras ystävä vaivauksessa. ^^) Lisää öljy ja jatka vaivaamista 5 minuuttia. (Käsin vaivatessa vaivausaika on hieman pidempi. Taikina on tarpeeksi vaivattu kun se irtoaa käsistä.)
Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja muodosta siitä pallo. Laita takaisin kulhoon ja peitä liinalla. Laita lämpimään paikkaan kohoamaan n. tunniksi.
Esivalmistele täytteet kohotusajan lopussa. Halkaise tomaatit ja paloittele mozzarella. Kuori porkkanat ja leikkaa ne juustohöylällä ohuiksi lastuiksi. Hienonna suurimmat salvianlehdet.
Kumoa ja kohonnut taikina jauhoitetulle työpöydälle. Vaivaa taikinaa hetki ja levitä se suorakaiteen muotoiseksi, n. 25 cm x 35 cm. (Älä siis jätä taikinaa niin ohueksi, että se hajoaa käsitellessä.) Jauhoja saa olla reilusti, jotta ne jäävät leivän pinnalle.
Levitä täytteet taikinalevyn päälle tasaisesti, säästä muutama tomaatti koristeeksi. Taita suorakaiteen oikea kolmannes keskelle ja tee sama vasemmalle kolmannekselle. Leikkaa tämä taitettu suorakaide neljään palaan ja nosta kahdelle pellille leikkuupinta ylöspäin. (Ahaa! Nyt selkisi. :D Oli tullut luettua ohje liian nopeasti...) Avaa kierteistä täytteet näkyviin. Taputa leivän reunat jauhoitetuilla käsillä. Anna leipien kohota liinan alla vielä 30 minuuttia.
Laita uuni 275 asteeseen ja koristele leivät tomaateilla ja pähkinöillä. Paista leipien pintaa väriä 5-10 minuuttia. Laske sitten lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista 15 minuuttia. Ota leivät uunista ja lorauta pintaan oliiviöljyä.

Hääkakku jengikaverille 13.9.2013

Onnea hääparille vielä kerran! <3

Viime vuoden syksyllä joukkuekaverini otti minut ennen matsin alkua sivuun ja kysyi "Ootko koskaan tehny hääkakkua?" Minä siihen sitten itsevarmasti: "En kyl oo...mut ei se nyt niin vaikeaa voi olla." :D Kaveri selvästi piti mua vakuuttavana ja uskoi ensikertalaiseen, sillä sain kuin sainkin kunnian tehdä hänelle hääkakun! ^^ Mahtavaa! Olin aina halunnut tehdä sellaisen ja nyt se tapahtui. :)

Alkuun tietysti kysyin morsiammelta, että mitkä ovat heidän lempimakunsa ja mistä he eivät todellakaan välitä. Morsian kertoi molempien pitävän Kalev-suklaasta eli valkosuklaa-mustikkasuklaasta. Okei, eli siis jonkinlaista mustikkatäytettä (hmm, voisikohan tehdä mustikkatahnaa, kuten lemon curdia?) ja ehdottomasti siis valkosuklaakuorrutetta. Koska häät myös olisivat syksyllä, halusi hän syksyisiä värejä, eli siis oranssia ja ruskeaa. Eli selvästi suklaakuorrutetta ja oranssia sokerikuorrutetta. Täytteeksi ehkä omenaa...vai sittenkin lemon curdia?

Testasin ideat parilla kaverilla heinäkuussa ennen kuin sitten viikkoa myöhemmin esittelin ne itse morsiammelle (ja hänen vuoden vanhalle tytölleen, joka oli paljon kiinnostuneempi maistelemaan muovisia lastojani ^^). Alin kerros sekä ylimääräinen kakku (ettei vaan lopu kesken): valkoinen kakkupohja, jonka välissä mustikkatahnaa, päällä valkosuklaakuorrute ja sitten valkoista sokerimassaa, toinen kerros: valkoisen kakkupohjan välissä lemon curdia, päällä valkosuklaakuorrute ja vielä oranssia sokerimassaa, kolmas kerros: suklaakakku, jonka välissä ja päällä suklaakuorrutetta. Koristeina syksyisiä lehtiä. Kakut olin siis testannut jo mm. valmistujaiskakussani, kuten myös kerroskakun toimivuuden omilla taidoilla, joten nyt hääkakun kaikki palaset olivat kasassa. Enää täytyi yhdistää ne...

Mustikkatahnaa ylimääräisen kakun väliin

Aloitin koko komeuden tekemisen hääpäiväperjantaita edeltävänä sunnuntaina tekemällä mustikka- ja sitruunatahnat. (Laitan ohjeet ja linkit niihin postauksen lopuksi.) Olen tehnyt sitruunatahnaa monesti aikaisemminkin ja heinäkuussa tuli myös kokeiltua mustikkatahnaa, joten tiesin, mitä olin tekemässä. Heinäkuusta tosin vaihdoin molempien ohjetta, mikä oli hyvä sitruunatahnalle, sillä siitä tuli nyt paljon paksumpaa (ei KOSKAAN enää vesihaudetta, siinä menee ikä ja terveys), mutta huono mustikkatahnalle, sillä erehdyin laittamaan joukkoon ohjeen mukaisesti hieman sitruunankuorta, mikä tietysti sai tahnan maistumaan liian voimakkaasti sitruunalle eikä tarpeeksi mustikalle. :( Olisi pitänyt ajatella taas enemmän... Mutta silti, kyllä sen mustikan sieltä nyt maistoi, ja jos miettii, niin kun päälle vielä lätkäiseen valkosuklaakuorrutteen ja sokerikuorrutteen, niinpä eipä sieltä enää paljoa alta edes maista mitään. :D

Rupeama jatkui seuraavana maanantaina eli viikko sitten. (Jep, tämä pari ei todellakaan ollut taikauskoinen. :) ) Leivoin tällöin kakut. Jotain hämärää on joko uunissa tai vuoissani tai kaikessa, koska joka kerta, kun olen tehnyt noita kakkuja niiden kypsymisessä kestää iän kaiken ja saa olla tarkkana, ettei keskusta jää liian raa'aksi. Noh, eipä ainakaan ole kuivaa kakkua! :D

Alin kerros sokerikuorrutteen alla

Kakut leikkuuseen, tahnat väliin, kuorrutteet päälle ja kaikkein stressaavin osuus eli sokerimassan kaulinta ja levittäminen siististi. Tein ensin toisen kerroksen valmiiksi torstaina ja siihen tuli stipluja ja aukkoja alaosaan. 

:( Mutta perjantaina koristellessani alinta kerrosta keksin sen, miten saan kuorrutteen ehjänä kakun päälle! Rullaan sokerimassaa kaulimen ympärille, kuten ennenkin, mutta sen sijaan, että siirtäisin sen kakun päälle siirränkin kakun ihan kaulimen juureen niin, että näen, kuinka paljon massaa jää yli toiselle puolelle, mistä onkin sitten helppo vain laskea massa kakun päälle. Jei! ^^ Aikas tyylipuhdas suoritus. :) Valkosuklaakuorrute ei  ollu täysin tasainen, joten kakun pintakaan ei ollut täysin tasainen. Vähän suurpiirteistä, myönnän, mutta ehkä sitä nyt ei niin huomannut...

Piipertelin vielä värikkäistä marsipaneista lehtiä ja pihlajanmarjaoksia. Samalla tuli TV:sä Amerikan Suurin pudottaja -ohjelma, mikä onkaan parempi ohjelma kaiken sokerin keskelle kuin se! :D (Noh, kävin kyllä kaikkien koristelujen jälkeen 5 kilsan juoksulenkillä että ei päivä nyt ihan mennyt herkutteluun.)

Ostin myös kaupasta maito- ja valkosuklaalehtiä sekä taiteilin sydänmuotilla ylijääneestä valkoisesta sokerimassasta sydämiä ekstrakakun päälle.

Tein siis tosiaan vielä yhden kakun isoimmassa kakkuvuoassani. Kun tuohon alimpaan ja toiseen kerrokseen meni 5 munaa + 2 keltuaista, niin tuohon käytin vain 4 munaa. Heh, "vain". :D Siihen sain juuri sopivasti uppoamaan loput mustikkatahnasta, valkosuklaakuorrutteesta sekä oranssista kuorrutteesta. Päälle vielä sydämiä. <3

Läpileikkaus...tai lähinnä vaan lähikuva :D

Koristelutkin onnistuivat, vaikka en todellakaan ole mikään kovin hyvä. Mutta onneksi lapsuuden piirrustus- ja muovailutaidoista ei kaikki ole ihan vielä unohtunut. :) Nuo viimeisen kerroksen suklaalehdet nyt olisi ehkä voinut laittaa jotenkin paremminkin järjestykseen, mutta olkoot. 

Pihlajanmarjoja

En ensin edes ollut varma, että rupeasinko pipertämään pihlajanmarjoja, tai siis lähinnä, että riittäisikö taidot, mutta selvästi ei kannata aliarvioida itseään vaan yrittää. Mielestäni ainakin onnistuin hyvin. :)

Tuo suklaakakku on parasta, mitä olen koskaan tehnyt! ^^ Siihen ei siis tule suklaata, vaan kaakaojauhetta, mutta siitä tulee niin ihanan kostea (kiitos kahvin), että nams! 

Onnittelut vielä ihanalle hääparille (ja pikkuprinsessalle) ja kiitokset tästä kunniasta ja luottamuksesta! <3 Oli kyllä jännittävää, koska hääkakkua ei ole varaa mokata (varsinkaan toiselle menevää), mutta kuulemma oli tosi hyvää, ja vielä kauniin näköinenkin. :) Success! ^^ Mutta kun on viikon leiponut, niin ei kyllä tee mieli hetkeen tehdä mitään! Ja hetki on kuukausi, koska sitten on kaverin synttärit ja sinne on tulossa ainakin kuppikakkuja...vai halusiko hän sittenkin vain niitä whoopie pieta? Vai molempia?

Ohjeet

Kakut Smitten Kitchen -blogista (valkoisen kakun ohje riittää siis 23 cm:n ja 18 cm:n kokoisiin vuokiin ja ruskean kakun ohjeesta saa 1/3 ohjeella kaksi pientä kakkua)

Mustikkacurd (älä siis laita sitruunankuorta!) ja lemoncurd

Valkosuklaa-ja tummasuklaatäyte: sulata suklaata mikrossa ja lisää joukkoon huoneenlämpöistä tuorejuustoa maun mukaan. (Itse lisäsin tummaan suklaaseen vielä rasvaa joukkoon, mutta en usko, että sitä tarvitsee.) Käytin kaikkiin kakkuihin yhteensä 500 g valkosuklaata, 100 g tummaa suklaata ja 600 g tuorejuustoa

Sokerikuorrutteet: Ostin valkoisen sokerikuorrutteen ihan S-marketista, oranssin tilasin Confettin nettikaupasta. Se on kakuntekijän taivas! ^^ Ikävä vaan, että postikulut ovat melkoiset. Pitää aina tilata iso satsi. :D

Taste of Helsinki 13.-16.6.2013

Jep, kirjoitan kesäkuun puolivälissä olleesta ruokatapahtumasta ensimmäinen päivä syyskuuta. Mutta viimeiset pari kuukautta ovat olleet melkoisen raskaat, joten blogiin ei ole hirveästi riittänyt energiaa. Olen lisäksi hieman pitkittänyt tämän tapahtuman bloggaamista, sillä... Noh, ei ehkä siitä sen enempää täällä. 

Joka tapauksessa, kävin, kuten viime vuonnakin, Taste of Helsinki -ruokatapahtumassa, joka järjestettiin jo toisen kerran Kansalaistorilla. Sinne siis kokoontuivat huippuravintolat Helsingistä ja vähän muualtakin esittelemään kolmen ruokalajin menuitaan pienissä suupaloissa. Paikalla oli myös viinin- ja samppajan maahantuojia, kuten mm. VINDIREKT, Fine Brands sekä Bel Mondo Vines, joten kuivin suin ei herkkuja tarvinnut maistella. Valuuttana kävivät markat, joita pystyi euroista vaihtamaan, ja jokainen annos maksoi 4-6 markkaa. Näin kenties vältettiin alkoholin anneskelualueet sun muut kommervenkit ja helpotettiin muutenkin asiointia. 

Ruokatelttoja oli kaksi, joista ensimmäisessä olivat ravintolat Gaijin, Aito, Bistro O Mat sekä Olo. Toisessa teltassa pitivät majaansa Ask, Smör, Luomo sekä Toscanini. Ei-lihansyöjinä (sekä minä että seuralaiseni) valinnanvara kutistui juuri sopivasti ja kuitenkin löysimme kaikenlaista kivaa. (Syömme siis kyllä mereneläviä, seuralaisenikin tarvittaessa. Noh, hän myös söi makkaroita Saksan-matkallamme, mutta pitäähän sitä nyt olla joustoa elämässä. :D ) Paikalla oli myös näytteilleasettajia, kuten mm. Chez Marius -keittiötavaraliike, Good Pie Bakery sekä Petri's Chocolate Room. 

Sää oli aurinkoinen ja vaikka aluksi menikin hieman jonosähellyksessä, niin Musiikkitalon portaille asti ulottuva jono meni kuitenkin suhtkoht nopeasti ja pääsimme sisään. Siirrytään siis nauttimiimme annoksiin (seuralaiseni ei nauttinut kaikkia samoja, mutta tässä siis omani):

Gaijin: vihersimpukkaa, yuzu-sitruunadressing, merileväkaviaaria (5 mk)

Jo viime vuonna käydessäni ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa olin ottanut äidin kanssa nämä simpukat ja tällä kertaa myös seuralaiseni innostui niitä kokeilemaan. Mukavan suolaisia ja sitruunaisia, sillä ei se simpukka nyt oikein miltään sinänsä maistunut. :D Syöntitapakin on taktiikkalaji, sillä simpukka-annos vain kulautetaan kerralla suuhun. Pitää varoa, ettei roisku rinnuksille.

Bistro O Mat: Fenkolilla maustettu haukiburger, sitruunakastiketta ja perunasipsejä (6 mk)

Kirkkonummelainen Bistro O Mat oli taas mukana ja halusin ehdottomasti maistaa heidän haukiburgeriaan. En ollut koskaan aikaisemmin syönyt haukea, koska vaikka niitä mökkijärvestä aina nousee, iskä käyttää ne ravunsyöttinä. Ensi kerralla voisin varata itselleni hauen ja kokeilla kokata siitä jotain hyvää... Jotain yhtä hyvää, kuin tämä burgeri. Ikävä kyllä en 2,5 kuukauden jälkeen pysty enää antamaan mitään syvällisiä analyysejä kuin, että tämän annoksen jälkeen on turha tulla sanomaan, että hauki on kuivaa eikä siitä saa mitään hyvää. (Seuralaiseni mutusti perunasipsini tyytyväisenä.)

Smör: Smörin mozzarellaa, savutomaattia ja nokkospestoa (5 mk)

Oheista Smörin annosta olin odottanut eniten. Ah, tuo mozzarella oli suussasulavaa ja savutomaatissa todella maistui savu! Ihanaa. ^^ Hmm, ehkä ensi kesänä voisi ainaisen kalan sijaan savustaa muutakin mökillä siinä savustuspöntössä. Vaikka juurikin tomaatteja. Ja nokkospestoa tulisi myös ehdottomasti kokeilla tehdä itse eikä sitä ainaista basilikapestoa. Noms. Huh, mitä alkupalaideoita täältä saikaan!

???

*sigh* Nyt on pakko tunnustaa, että otti ohraleipä. En nimittäin muista, mitä tuo on, eikä mikään ohjelmalehtisestä  lunttaamani annos mielestäni muistuta tuota! :( Graavia kuhaa, raparperia ja herukkamajonesia Smöristä (6 mk) on kyllä vahva veikkaukseni, mutta toisaalta taas mikä noista olisi raparperi ja missä majonesi? Sitten taas olisi ehkä villiyrttejä metsästä, mutta mikä tartar tuonne nyt kätkeytyy à la Luomo (6 mk)? Lähinnä kenties kesäkasvissalaatti ja ryytisinappikastike, mutta onko tuo muka paistettua karitsatuoremakkaraa, jota Muru tarjosi (5 mk)? Kun tuossa on selvästi retiisiä, mutta sitä ei mainita missään annoksessa! Piru. Annos siis oli seuralaiseni ja vaikka hän siis useimmiten syökin kasvisruokaa, niin myös joskus liha ja kala tarjottaessa käyvät, eli siis periaatteessa voi olla noista mitä vaan. Epic fail. 

Luomo: "Earthquake: Luomu-kananmuna 64,7 C, sienitoffee, 5 mk

OMD, oheinen annos oli mielestäni illan paras! Kananmuna, joka oli paistettu niin, että valkuainen oli hyytynyt ja keltuainen vielä juoksevaa ja sitten sananmukaisesti toffeemaista sienikastiketta. Ja jotain valkoisia hippuja, jotka vaikuttivat ihan marengeilta! Kuulostaa ehkä ällöltä yhdistelmältä, muttei tod. ollut! ^^ 

Tosin ikävä kyllä selvästi oli seuralaiseni mielestä, sillä hän päätyi vielä kokeilemaan tuota illan päätteeksi ja valitti, että olipas vähän liiankin jännä. Noh, tämä "jännä olo" vaihtui sitten myöhemmin illalla ihan suoranaiseksi pahoinvoinniksi ja...loput ehkä arvaattekin. :( 

Juuri: Suola-karamellikakkua, mäntykinuskia ja raparperia (5 mk)

Kyllä huomasi, mikä oli sesongissa, sillä raparperia löytyi melkein joka annoksesta! Itse en siitä välitä oikeastaan ollenkaan, mutta olkoot. Söin Toscaninin ihanaa (melkein liian kosteaakin) tiramisua viime vuonna, joten menkööt nytten sitten jotain uutta. Kuulosti kiinostavalta paperilla, mutten nyt tuota suolaa tai mäntykinuskia mistään oikein erottanut. Perushyvä, muttei mitenkään kovin innostava. Olisi pitänyt ottaa vaikka lakritsia ja puolukkaa (Aito, 4 mk) tai Sake blueberry, valkosuklaa-lime kreemiä, sake "gelee", sake-mustikkasorbettia (5 mk), se vasta jotakin olisi ollut! Ehkä sitten ensi vuonna, toivottavasti tästä ruokatapahtumasta nyt tulee perinne. Tosin ensi vuonna voisivat jo vaihtaa ravintolakattausta, kait sitä nyt Helsingistä löytyy muitakin hyviä ravintoloita... 

Kokkausta pitkän tauon jälkeen: linssimuhennos sekä sipulinen paprikakeitto

Se on jo elokuu! Vaikka vielä voi tokaista sen clichéisen lauseen, että vielä on kesää jäljellä, niin silti Suomi on selvästi kääntynyt jo syksyn puolelle. Illat ovat pimentyneet ja ilma viilentynyt ja sateistunut. Vaikka nyt tätä kirjoittaessani ulkona paistaa aurinko ja on +21 astetta, niin ei voi sivuuttaa sitä ilmiötä, että fall is in the air. Tosin minua se ei haittaa pätkääkään. Kesää on mielestäni nyt jo ollut ihan tarpeeksi, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen vuotta. Pidän siirtymävaiheista ja muutoksista, kun jotain erilaista on taas tulossa.

Olen syntynyt syksyllä tai melkein jo syys-talvella eli marraskuussa. Ehkä siksikin pidän syksystä ja pimeistä illoista. Siitä, että voi kääriytyä neuleisiin, ekstrahihoihin ja säärystimiin sekä pukeutua mustaan vaikka kiireestä kantapäähän. Musta on yksi lempiväreistäni ja pukeudun siihen kyllä myös kesäisin, mutta vasta syksyisin tuntuu, että tuota väriä haluaa käyttää enemmänkin. Kesälle omat värit, syksylle omat. Muutenkin hieman synkyyteen taipuvainen ja vakavamielinen luonteeni on enemmän "kotonaan" syksyisin kuin kesäisin, jolloin kaikki on niin...kevyttä ja iloista. Syksy on kotoisampi elementti luonteelleni.

Jännän tästä syksystä tosin tekee se, että ensimmäistä kertaa sitten ensimmäisen luokan en ole menossa mihinkään kouluun enkä edes enää kirjoilla missään koulussa! ^^ Saavutus se sekin. :D Kerrankin elämä vain jatkuu sellaisena, kuin mihin se kesällä jäi tai siis jatkan töissä ja treeneissä, kuten ennenkin. Tai noh, sieltähän se SM-liiga (tai oikestaan sehän taitaa nykyään olla vain Liiga) taas starttaa ja työt alkavat lisääntyä kun lomat on ohi... Joka tapauksessa, tervetuloa syksy!

Keitto (tai lähinnä sen ainekset) ja muhennus muhivat hellalla

Aloitin syksyyn valmistautumisen rikkomalla aivan liian pitkän kokkaustauon ja tekemällä ruokia, jotka sopivat kuin villasukat jalkaan sateisiin ja kylmiin syyspäiviin. Lämmittävää ja tulista paprikakeittoa sekä sipulista linssi-porkkanamuhennosta. Nam! Chili- ja broilerimausteet kyllä maistuvat, joten näillä luulisi pysyvän syksyllä lämpimänä! ^^ On siis tehtävä toistekin, etenkin paprikakeitosta tuli ihan törkeän hyvää! Kiitokset kuuluvat varmasti myös Mustapekka-ruokakermalle, se oli varsinainen piste i:n päälle. ^^

Paprika-sipulikeitto ja linssimuhennos

Nautin muhennoksen keiton kanssa ja ai että oli hyvää! ^^ Hiton tulista ja kuumaa vaan, kieli taisi palaa. :D Kyllä köyhä malttaa keittää, muttei jäähdyttää, äitini tuppaa sanomaan... Mitäs olen niin hätähousu. :) Mutta kieltämättä, kokkaukset onnistuivat niin, että hyvä kun malttaa odottaa jäähtymistä. Note to self: uudelleenlämmitystä ei saa vetää overiksi, jottei joudu turhaan odottamaan jäähtymistä. ^^

Linssimuhennos sopii täydellisesti myös haaleana syötynä kaalinlehtien päältä. Karppaajien tacoja. :D Yhtä sotkuista hommaa myös. Olipahan ihanaa taas pitkästä aikaa kokata! Tämä täytyy yrittää ottaa jokaviikonloppuiseksi tavaksi, niin ei tarvitse joka päivä mennä töissäkään ulos syömään. Mitä kaikenlaisia erilaisia keittoja ja muhennoksia sitä voikaan tehdä. Linssejäkin on vielä varmaan litran verran. :D

Paahdettu paprika-sipulikeitto
4 annosta

2 punaista paprikaa
1 sipuli
valkosipulia maun mukaan (itse käytin tosin jauhetta)
kourallinen pilkottua selleriä
0,5 l vettä
1 prk ruokakermaa (esim. sipulin tai juuston makuista)
mausteita maun mukaan
suolaa, pippuria

Pilko paprikat, sipuli (valkosipuli) ja selleri. Laita öljyä pannun pohjalle ja paahda vihannespaloja, kunnes ne ovat pehmenneet. Kaada sitten n. 0,5 litraa kiehuvaa vettä vihannesten päälle, lisää mausteet ja anna hautua muutama minuutti. Soseuta sauvasekoittimella niin sileäksi, kuin haluat ja laita takaisin hellalle. Kaada joukkoon ruokakerma ja anna seoksen kiehahtaa. Nauti. (Muista jäähdyttää! ;) )

Sipulinen porkkana-linssimuhennos
4 annosta (minun mielestäni lähemmäs kuutta...)
Alkup. ohje täältä.

3 dl linssejä
3 sipulia (itse käytin kaksi isoa)
2 valkosipulinkynttä (tai neljä...)
3 porkkanaa
mausteita oman maun mukaan, itse käytin chilisekoitusta ja broilerimaustetta sekä kuivattuja yrttejä
3 rkl öljyä
5-6 dl vettä

Huuhtele linssit huolellisesti ja laita ne kattilaan. Kaada päälle vettä kunnes linssit peittyvät ja anna kiehua 3 minuuttia. Sillä välin pilko sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Kaada vesi pois linsseistä ja lisää joukkoon pilkotut kasvikset, mausteet, öljy ja vesi. Sulje kansi ja hauduta miedolla lämmöllä 30-35 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmentyneet. Jos muhennos vaikuttaa liian kuivalta, lisää vettä.

Ensi kerralla aion kokeilla tähän ohjeeseen tomaattisosetta/-kastiketta. Ja samalla vaivalla voisi myös ostaa soijarouhetta kaappiin, siitäkin saa ihan loistavia kasvisruokia.

Arkistojen kätköistä: Saariselän reissu 2010 ja Pirkon Pirtti

Tähän väliin vähän arkistojen aarteita! Koska siis tosiaan siirsin blogini parisen vuotta sitten tänne Bloggeriin, piti siirtämäni vanhoja postauksiani ylioppilaskuntani KY:n nettiportaalista eli kywebistä. Tuo portaali sitten muuttui ja mailia lähti kaikille bloginpitäjille, että miten toimia uudistuksen aikana. Noh, joko en mailia saanut tai sitten en vain sitä huomannut, mutta yhtä kaikki blogini katosi ja nyt olen yrittänyt web-archiven kautta saada posteja takaisin. Osan sain, kaikkia en, ja tämä on yksi niistä postauksista, jonka siis kirjoitan uudestaan tässä vaiheessa. Livin' the old life. ^^ Tämä postaus siis tapahtui joskus maaliskuun puolevälin tienoilla vuonna 2010.

Firmalla, jossa isäni oli koko uransa töissä, oli (ehkä on edelleen? Isäni on siis nyt jo eläkkeellä, tosin tämän postauksen aikaan ei vielä) mökki Saariselällä ja niinpä lapsuudessa vietimme monet hiihtolomat siellä hiihdellen. En tod. pidä hiihtämisestä niin paljon, että olisi parasta ikinä "joutua" joka päivä hiihtämään montakymmentä kilometriä (mitä vanhemmaksi kävin, sitä enemmän kilometrejä kertyi), mutta yleensä siitä sai aina ylimääräisen lomaviikon koulusta, joten kyllähän sen sitten kärsi. :) Onneksi myöhemmin innostuin myös laskettelusta ja sen takia joka toinen päivä oltiin rinteessä ja vain joka toinen päivä ladulla. :D No ei, Saariselän reissut ovat olleet kivoja. Ihania muistoja. ^^

Joka torstai olemme yleensä sitten meneet ravintolaan ja viime vuodet se oli Pirkon Pirtti. (Edellinen vierailu vuodelta 2009 täältä, jolloin myös koin herätyksen vuohenjuustoon.) Todella ihana ja sympaattinen ravintola, jossa on hyvä ruoka ja hyvä & rempseä palvelu. Sinne suuntasimme myös vuonna 2010 reissullamme.

Deco

 

Reissumme alkoi niin, että minä ja iskä lennettiin Kittilään sunnuntaina. Olin ollut samaisen viikon muut päivät Belgiassa kansainvälisellä viikolla Kauppiksen kautta, mutta vaihtolento myöhästyi Belgiasta Amsterdamiin niin, että "jouduin" jäämään yöksi kivaan hotelliin täysihoidolla. (Postaus kokemuksesta täältä.) Onneksi kuitenkin ehdin aamukuuden lennolla sopivasti kotiin, ehdin jopa vähän syödä kotona ja sitten lähdin taas takaisin kentälle lentääkseni Kittilään. :D Reissua reissun päälle...

En muista enää, kuinka paljon hiihdimme, mutta yhteensä varmasti yli 100 kilsaa, koska se oli aina tavoitteena näin vanhemmiten. Torstai-iltana 20+ kilsan (vai sitten laskettelun jälkeen?) oli kuitenkin kiva mennä syömään jonkun muun laittamaa ruokaa.

Lohisalaatti

En nyt ollenkaan muista, että otinko tosiaan lohisalaatin alkupalaksi, mutta vahvempi veikkaukseni on, että otin. :D Kuten huomaatte, se oli aika hulppean kokoinen alkupala-annos! Lista on jo vaihtunut, enkä siis muista/tiedä, paljon annos maksoi, mutta hyvää se oli. ^^ (Nyt pienen kokoinen salaatti maksaa 10,90 euroa, joten tuokin oli varmaan about samaa luokkaa.) Juuri sopivaksi paistettua lohta, cashew-pähkinöitä. balsamicoa, salaatteja, kurkkua, tomaattia... Ainoa, mistä en tykännyt, olivat jättimäiset kaprikset, mutta eihän niitä tarvinnut syödä.

 

 Gratinoidut etanat ja leipää

Iskä otti, kuten useasti, etanoita. Jollain juustolla ne oli gratinoitu ja hyviähän ne olivat. Nyt listalla on etanoita, jotka maksavat 10,40 euroa, joten varmaan samaan kastiin menivät nuokin.

 

Kasvislasagne

Kuten alussa mainitsin, vuonna 2009 olin samaisen paikan upean vuohenjuustosalaatin takia pyörtänyt täysin aikaisemman vihani vuohenjuustoa kohtaan ja nykyään se on parasta juustoa ikinä. ^^ Niinpä valintani pääruoaksi oli selvä: se listan ainoa kasvisannos, jossa oli keoittain bataattia ja vuohenjuustoa. Myös tämä annos oli valtavan kokoinen, mutta nähtävästi viikon hiihtelyt (ja/tai edellisen viikon vierailu Belgiassa...) olivat lisänneet ruokahaluani tai vain venyttäneet vatsalaukkuani niin, että sain kaiken sinne mahtumaan. :D Ja hyvää oli! ^^ Bataattia ja vuohenjuustoa on tehty uunissa tämän jälkeenkin ja esim. jouluna se on ollut erityisen suosittu annos. Nyt syksyn viileneviin säihin tätä täytyy taas ruveta tekemään. Vuohenjuustoa, bataattia ja porkkanaa... Noms!

Poroa höysteineen

Iskä otti perinteisen elin poroa, juureksia ja jonkinlaista perunakakkua. Perunakakku taisi olla kuivaa, muttam muuten annos oli hyvä. Nykyään listalta löytyvä poron filé maksaa 27,50 euroa, joten varmaan jotain samansuuruista tämäkin annos aikoinaan kustanti.

Omenahyve

Pakko jaksaa vielä jälkkäriä?! Iskä ainakin jaksoi ja tilasi omenahyveen. Oli hyvää. :) Nykyään jälkkärit maksavat n. kympin, joten varmaan tämäkin aikoinaan. Lämmintä omenapaistosta ja vaniljajäätelöä, it's hard to go wrong. :)

Irish Coffee

Minä en enää mitenkään pystynyt ahtamaan itseeni mitään muuta, joten tilasin ns. digestiivin eli ruoansulatusta edistävän kahvin. Tosin hieman terästetyn version eli Irish Coffeen. Ei se viski ole meikäläisen juttu, joten mielestäni kerman ja kahvin ratio viskiin verrattuna voisi olla suurempi. :D (Pahoittelut muuten sumeista kuvista, valoitus ei ollut optimaalisin eikä kamera tuohon aikaa mikään top-laatuinen.)

Tämä 2010 reissu on ainakin so far ollut viimeinen reissu Saariselällä, sillä isäni jäi vuoden 2010 lopulla eläkkeelle ja sen jälkeen en ole käynyt Lapissa kuin laskettelureissulla Levilla 2011. Mutta kyllä sitä varmasti tulee vielä Lapissa käytyä, ensi vuonna esim. olisi huippua lähteä porukalla jonnekin Lappiin laskettelemaan... Ehkei sentään Saariselälle, vaikka sinne voisi mennä uudestaan pelkästään Pirkon Pirtin ruokien ja palvelun takia. ^^

Pirkon Pirtti
Hankapolku 2
Saariselkä 

www.pirkonpirtti.fi