Banaani-suklaajuustokakku

Banaaninen suklaajuustokakku

Juustokakku. Ah, leivosten kuningas. Uunissa paistettua, hyydytettynä, jäädytettynä... Suklaata, marjoja, hedelmiä, likööriä, lakritsia... Tuhtia tai raikasta. Rahkaista tai kermaista. Edellisestä juustokakusta onkin jo aikaa, joten olipahan taas mukavaa, että pääsin sellaisen tässä keväällä tekemään. Varsinkin, kun säät ovat vielä viileitä, voi ihan hyvin tehdä tuhteja ja suklaisia herkkuja. Kesämmällä sitten tehdään kevyempiä marjaisia ja jäädytettyjä makeita juttuja.

Tämän leivoksen tarina alkaa siitä, kun juttelin tässä erään henkilön kanssa jälkiruuista ja hän totesi, ettei tykkää "rahkahässäköistä", mutta että suklaasta hän pitää. Oikea asenne! ^^ Olin siis tapaamassa tätä kaveriani ja halusin tehdä hänelle juustokakun, koska hänellä ei ollut niistä niin kokemusta. Ah, mikä aukko ihmisen makurepertuaarissa! Pakkohan tilanne on korjata. Etsin yhdestä 365 erilaista suklaista leivos- ja jälkkäriohjetta sisältävästä kirjasta suklaisen juustokakun ohjeita ja päädyin sellaiseen, johon tuli banaania ja rommia. Vähän siis sellaista karibialaista tunnelmaa. Tai sitten ei. Tuosta tulikin mieleen, että kesällä pitäisi tehdä pina colada -juustokakku ananasta, kookoskermasta ja rommista... Hmmm...

Banaanista saa juustokakkuun rakennetta ja makua eli ei tarvitse niin paljoa sokeria ja pysyy kuosissa myös vähemmällä tuorejuustolla. Vegaanisen juustokakun voisi hyvin kehitellä banaanista ja vegaanisesta tuorejuustosta sekä soijakermasta.  Kieltämättä tosin banaanista tulee sellainen...noh, jännä sivumaku (eli siis banaaninen sivumaku), josta joko pitää tai ei. En ole ihan varma, tykkäänkö banaanista juustokakussani... Mutta kaveri ainakin tykkäsi. :) 

Ja kyllähän minäkin sitä nyt söin. Alla olevasta kuvasta näkee sen, kuinka paljon ehdin kakkua ahtaa itseeni niinä parina päivänä, kun kakku ehti olla jääkaapissani ennen kuin vein sitä kaverilleni. Niin sitä vaan aina jääkaapilla käydessä aamulla ja illalla leikkasi kakusta pienen siivun. Ja iltapäivällä myös... Ei koskaan kannata tehdä herkkuja liian ajoissa jääkaappiin. :P Loput tuhottiin sitten toisen kaverin kanssa seuraavana tiistai-iltana. Olipahan ainakin tarpeeksi energiaa rengastrapetsitunnille. Eikä tartte heti tehdä mokomaa uudestaan. :D 

Tein tästä vain puolikkaan ohjeen, mutta olisi voinut tehdä vain 1/3 ohjeella. Sen verran tuhtia tavaraa eikä se banaanin kalium ole enää niin ratkaisevaa... :P

Pitäähän sitä maistaa ennen kuin vie tarjolle...

Suklainen banaani-juustokakku

Kirjasta Suklaa -365 vastustamatonta makuelämystä

Pohja

250 g digestivekeksejä

2 rkl kaakaojauhetta

(tai 250 g suklaakeksejä)

75 g voisulaa

Täyten

250 g mascarponea (tai muuta tuorejuustoa notkistettuna)

100 g (1 dl) fariinisokeria

3 munaa kevyesti vatkattun

100 g tummaa suklaata sulatettuna ja jäähdytettynä

2 suurta banaania muussattuna

2 rkl maissitärkkelystä (käytin ohratärkkelystä joka toimi kans)

1 1/4 dl kuohukermaa

1 rkl rommia

1 tl vaniljasokeria -tai esanssia

Kuumenna uuni 170 asteeseen ja voitele n. 23 sentin irtopohjavuoka. Sekoita pohjan ainekset tehosekoittimessa ja painele seos vuoan pohjalle. Paista 10 minuuttia uunin alatasolla.

Vatkaa mascarponea ja fariinisokeria suuressa kulhossa kunnes seos on tasaista. Lisää munat ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita joukkoon suklaa, banaanit, maissitärkkelys, kerma, rommi ja vaniljasokeri puulusikalle. Kaada vuokaan ja paista 45-50 minuuttia kunnes juustokakku on reunoilta kiinteä, mutta keskeltä vielä hyytelömäinen. Jäähdytä täysin ja laita sitten jääkaappiin kahdeksi tunniksi tai yön yli ja ota sitten vuoasta.

Saukkojen joululounas Mange Sudissa

Kevättä ilmassa! Hiukan ajoissa esim. viime vuoteen verrattuna, jolloin oli vielä lunta maassa tähän aikaan. Onneksi ensi viikonloppuna on ennustusten mukaan tulossa pieni takatalvi tänne eteläänkin niin ei haittaa, että bloggaan nyt vasta tiimini joululounaan. Tämä postaus oli jäänyt välistä ja nyt vasta muistin, että kas, kuvat onkin vielä kännykässä... Mutta ei se mitään! Palataan siis ajassa taaksenpäin joulukuulle (kukapa ei tykkää muistella menneitä), jolloin kävin duunitiimin kanssa läheisessä Mange Sud -ravintolassa joululounaalla.

Mange Sud tarjoilee välimerellistä ruokaa Punavuoren sydämessä. (Mange Sud: syö/syökää etelä, jos oikein käänsin tuon ranskantaidoillani.) Senkään takia ei oikeastaan haittaa, että laitan tämän ulos vasta nyt, sillä emme syöneet jouluruokia. Välimerellinenhän on jokavuotista...

Ylhäällä siis joulumenu. Nettisivujen mukaan raflalla on suositus sekä Michelin-oppaassa että ranskalaisessa Petit Futé -oppaassa, mutta uudet Michelinithan tulivat juuri eikä Mange Sudia taidettu mainita... Noh, oppaathan antavat vain osviittaa, maistamallahan se selviää.

Kastanjakeittoa ja sherrykermaa

Valitsin alkuun kastanjakeittoa, koska kastanjoita tai mitään niistä valmistettua tulee syötyä aniharvoin. Olen vain kerran ostanut niitä paahdettuna siltä Stockmannin edessä niitä myyvältä ulkomaalaiselta herralta. Eivät oikein innostaneet.... Mutta keitto oli hyvää! Koska en yleensä kastanjoita syö niin mausta o hankala sanoa muuta, kuin että se oli pehmeää ja maukasta. (Varsinkin näin pitkän ajan jälkeen on erittäin hankala edes muistaa, mitä söin ilman näitä kuvia...)

Kasvistagine

Kasvisruokalija sai eteensä kasvistaginea eli sipuli-, porkkana- ja perunalohkoja sekä kukkakaalinkukintoja. Sekä ihana viipale halloum-juustoa! Mmm...

Kuskus

Annoksen kanssa tarjottiin myös kasviskuskusia. Taisin hiukan sitä maistaa, mutten ole niin kova kuskusfani, että olisin sitä syönyt sen enempää. Kuskuksen rakenne on kyllä aina mukavan tuntuinen. Halusin jättää vielä tilaa jälkkärille, mikä olikin hyvä idea...

Suklaa-viikunakakkua, vaniljajäätelöä ja appelsiinia

Onneksi jätin tilaa jälkkärille, sillä suklaa-viikunakakku oli tuhti! Huh. Pidän kyllä tuhdeista suklaajutuista, mutta lounaalla, jonka jälkeen pitäisi vielä tehdä toinen puoli työpäivästä, se oli vähän liikaa... Todella tuhtia ja tahmaista. Vaniljäjäätelö oli ihan must tässä kohtaa; ilman sitä olisi ollut hankala saada tuota herkkua alas.

Olin siis tyytyväinen Mange Sudin joululounaaseen. Siinä oli mielestäni ranskalaista(?) kastanjakeittoa, itämaista taginea ja sitten yhdistelmana viikunoita ja suklaata. Kollegoilta kuuli vähän nurinaa, että se oli hinta-laatusuhde ei ihan ollut kohdallaan eikä nyt minunkaan mielestä ravintola tarjonnut mitään "Wau"-efektejä. Mutta tarvitseeko niitä aina ollakaan? Tietysti kun en itse ole maksumies, niin osaa valittaa hinta-laadusta hyvin huonosti... :D 

Kun katson ravintolan à la carte -listaa niin kyllähän ravintola tyyriimmän puolelle kallistuu. Menu näyttää ihan ok:lta, ei mitään "pakko mennä syömään tuota!" -meininkiä, mutta varmaan jokainen löytäisi jotain syötävää, kasvissyöjäkin sen yhden annoksen ainakin. Noilla hinnoilla tosiaan ruualta sopii odottaa jo ihan kunnolla jotain. Mutta en tiedä, palaanko. On niin paljon muitakin paikkoja, joissa käydä ja myös kivempia paikkoja, joihin mennä aina uudestaan.

Mange Sud

Tehtaankatu 34 D

Avoinna ma-pe klo 16 alkaen, la klo 13 alkaen

www.mangesud.fi 

Ps. jos ihmettelitte miksi tämä on "saukkojen joululounas", niin se johtuu tietysti siitä, että tiimini nimi on "Otters" eli suomeksi saukot. :)

Työpaikan joululahja: paistettua lohta, perunoita ja kasviksia

Lohta ja kasviksia

Työpaikan joululahja oli mahdollisuus tilata kotiin neljän hengen annos ruokaa Keittiökaverilta. (www.keittiokaveri.fi) Eli siis netistä sai tilata kotiinsa ainekset ja lisukket joko peuranjauhelihapulliin, paistettuun kirjoloheen ja kasvispaistokseen, sitruunakanaan tai pastakeittoon. Öljyt ja mausteet piti löytä kotoa, mutta muuten aineksen eli pääruoka sekä lisukkeet (esim. perunat ja kasvikset) tuli mukana. Ruokalista vaihtui viikottain eli viikolle 3 pystyi tilaamaan jauhelihapullat ja viikoksi 6 pastakeiton. Haluamansa ruuan piti tilata viimeistään edellisen viikon maanantaina, jos halusi ruuat itselleen, esim. lohen, torstaina. 

Päätin herkutella kaveripariskunnan kanssa, koska itselle on tylsää kokata neljän hengen edestä, joten tilasin lohipaketin kaverille tulemaan lohiviikon torstaina. Nettisivulla sanottiin, että ruuat tulisivat klo 17-21 välillä ja tulisi ilmoitus sitten kun kellonaika vahvistuisi. Kaverini sai ruuat ilman ilmoitusta joskus kuuden aikaan, mutta esim. työkaverillani ilmoitus oli mennyt roskapostiin, ja lisäksi hän sai ruokansa vasta kymmeneltä illalla. Hmm...

Noh, joka tapauksessa, kun saavuin koulupäivän jälkeen kaverille perjantaina, meitä odotti 600 gramman (pakasteesta sulantu) lohifilée, kasa perunoita, punasipuli, kesäkurpitsa ja rasia kirsikkatomaatteja. Eikun skumppapullo auki ja kokkaamaan!

Värikkäät pannukasvikset

Ihanan värikkäitä kasviksia! ^^ Ensin siis laitoimme sipulit paistumaan pannulle tilkassa öljyä, sitten mukaan kesäkurpitsapalat ja lopuksi halkaistut kirsikkatomaatit. Perunat olivat jo hyvän tovin aikaa pulputtaneet vedessä.

Lohi paistuu

Lohi meni pannuun loppuvaiheessa, koska sitä ei tarvitse paistaa kuin muutama minuutti per puoli ettei lohi kuivahda. Lämmön voi ottaa levyltä pois kun lohi on vielä hieman pinkkiä sisältä: eipähän ainakaan kuivu. Kun kyseessä ei ole kana niin hienoinen pinkki vivahde ei haittaa.

Lohta ja hyviä kasviksia. Maistuvaa ja erittäin ravitsevaa ja terveellistä.

Jälkkäriksi vielä kirsikkakakkua. Ohje edellisestä postauksestani. 

Jos vetää todella pitkää päivää töissä ja/tai ei vain jaksa käydä kaupassa, niin Keittiökaveri on ihan kätevä joskus käyttää. Tietysti jos ei tule ilmoitusta, koska ruuat toimitetaan, voi joutua vähän odottelemaan turhaan kotona... Jos ei ole muutakaan tekemistä, niin why not, mutta itse kyllä mieluummin ostan ruuat ihan vain kaupasta. :D Vaikka olisikin neljän hengen bileet tulossa.

PS. loppukakulle meinasi käydä hupsusti kun lähdin sitä viemään kaverilta kotiinpäin. En nyt kehtaa sitä enemmän avata tässä muuta kuin se, että loppujen lopuksi iskäkin sai sitä syödä seuraavana sunnuntaina synttärilounaallaan (mistö postaankin seuraavaksi) ja kaveri sai kiitoksen puolikkaan skumppapullon muodossa... 

Kalenterihaaste 2014: kirsikkakakku ja kasvissyöjän kreikkalainen moussaka

Suklainen kirsikkakakku soijakermavaahdolla

Sain joulun alla valita kahdesta ruokateemaisesta seinäkalenterista: joko Maku-lehden kalenteri tai Valion seinäkalenteri. Tykkäsin enemmän Valion kalenterissa olevista ohjeista, joten valitsin sen. Päätin samalla tehdä kalenterista uuden vuoden lupauksen ja leipoa/kokata jokaisen kuukauden ohjeen. Osa on tosi kivoja ja kuukauteen sopivia. Kuten juustoja marraskuussa, jolloin saa myös kokata hillojen tekemistä ja minttuisia kuppikakkuja toukokuussa, kun on äitien...Paitsi ettei mun äiti pidä mintusta. Drat. Noh, ei ihan mene samaan listaan italialaisen perunasalaatin- ja parmesaani-parmankinkkupasta -ohjeiden kanssa. *Sigh* Noh, lupaus on lupaus. Ja tuunaus on sallittua eli lihan ja perunat saa korvata jollain muulla.

Kakku kalenterissa

Tämä kirsikkakakku on oikeastaan ylimääräinen ohje, koska se on kalenterin etusivun takapuolella. Tammikuun ohje on munakoisovuoka, johon tuli paseerattua tomaattia, linssejä (jauhelihan sijaan), munakoisoviipaleita sekä ihanaa juustokastiketta. Ihanaa talviruokaa. ^^ 

Mutta menen siis asioiden edelle. Koska olen aikuinen niin voin ihan hyvin puhua jälkiruoasta ennen pääruokaa. ;) (Ja myös syödä sen, jos huvittaa.) Tein kirsikkakakun ensin niin mennään tässä järjestyksessä. Tein sen sekä illalliselle kaveripariskuntani luo (tästä myös postaus tulossa) että iskän 66-vuotisjuhliin. Kaksi tilaisuutta yhdellä iskulla. Ehkä vähän ikavasti illallinen kaverien luona oli ennen iskän synttäreitä, joten iskä sai jo aloitetun kakun... Noh, ajatus on tärkein. 

Meikäläisen versio

Kakkuun tulee siis suklaata pohjataikinaan (ei siis kaakaojauhetta vaan kunnon tavaraa) sekä paloiteltuja hapankirsikoita (tai tuoreita) sekä väliin ja päälle kermavaahtoa ja kirsikkahilloa. Kuten kuvasta näkyy, en koristellut kirsikkakakkua tuoreilla kirsikoilla vaan lopulla kermavaahdolla sekä kirsikkahillolla. Enkä edes itse asiassa käyttänyt tavallista kermaa vaan soijakermaa. Se ei vaahtoudu niin vahvasti kuin oikea kermavaahto, mutta maku on kyllä kohillaan. (Varsinkin, kun lisää sokeria.)

Tein myös puolikkaan ohjeen, koska ei innostanut vääntää 16-18 hengen kakkua, kun sitä syömässä olisi yhteensä viisi ihmistä. (Tai kuusi, koska ajattelin viedä sitä vielä yhdelle kaverille.) Kuvaavaa on, että ostin kuitenkin suklaata ja kermaa riittävästi koko ohjeen kakkuun. Nohh... Ei ne hukkaan menneet. ;) )

Hapankirsikat kieltämättä vähän pelotti (en edes uskaltanut maistaa niitä), mutta kakussa ne toivat juuri sopivasti kirsikkaista makua. Niiden neste sopii lisäksi loistavasti kakun kostutukseen. Nyt jopa muistin sen ja molemmille puolille, jei! :D Kakku oli siis mehevä, varsinkin seuraavana päivänä iskän synttäreillä nautittuna. Myös kaveri, jolle vein maistiaiset piti siitä. Oikein hyvä aloitus kalenterihaasteesee, siis. :)

Kirsikkakakku

ohje: Valio

16-18 annosta (eli 24 cm halkaisijaltaan oleva kakkuvuoka)

Pohja

1 dl hapankirsikoita (säilyke) tai tuoreita (käytin varmaan saman verran hapankirsikoita puolikkaasen ohjeeseen, joten en näe mitään syytä, miksei niitä voisi laittaa taikinaan vähän enemmänkin makua antamaan)

200 g voita/margariinia

200 g tummaa suklaata 

4 munaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vuokaan

1 rkl voita

n. 1 rkl korppujauhoja

(Itse vain voitelin vuoan ja toimi myös niin. Korppujauhot tietty estävät kakkua jämähtämästä vuokaan tehokkaammin.)

Täyte

1 dl kirsikkahilloa tai marjahilloa

3 dl hapankirsikoita (minä jätin ne omasta versiostani pois) tai tuoreita kirsikoita

1 prk (200 g) smetanaa (minä käytin siis soijakermaa myös täytteeseen)

(1/2 dl rommia tai säilykekirsikoiden lientä.) (Ai pahus, olisi tosiaan voinut lorauttaa sitä rommia joukkoon...)

Kuorrutus

1 prk (3,3 dl) kuohukermaa (tai soijakermaa)

150 g valkosuklaata

(1/2 l tuoreita kirsikoita)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja hapankirsikat valumaan lävikköön. Ota halutessasi lientä talteen. Mittaa 1 dl hapankirsikoita ja leikkaa pieniksi paloiksi. Sulata voi ja suklaa esim. mikrossa alhaisella lämmöllä ja anna jäähtyä. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää hapankirsikat ja suklaaseos. Sekoita kevyesti ja lisää lopuksi jauhoseos nuolijalla varovasti nostellen. Kaada n. 3 litran vetoiseen voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan

Paista uunissa n. 50 minuuttia tai kun kakun keskelle upotettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla. Kumoa kakku hiukan jäähtyneenä ja anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista kahtia.

Valmista täyte notkistamalla smetana kulhossa ja lisäämällä siihen loput puolitetut hapankirsikat (3 dl) sekä hillo. Kostuta kakku halutessasi ja levitä täyte pohjan päälle. Nosta toinen puolikas täytteen päälle.

Peitä kakku kuvulla ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi tai mielellään yön yli. Säilytys tasaa makuja ja kosteutta. Kuorrutteen voit valmistaa vaahdottamista vaille valmiiksi.

Kuorrutetta varten kuumenna kuohukerma ja suklaa välillä sekoittaen (kattilassa tai mikrossa), kunnes suklaa on sulanut. (Varovaisuutta, valkosuklaa kärähtää herkästi!) Jäähdytä seos hyvin jääkaapissa, vaikka seuraavaan päivään. Vaahdota jäähtynyt ja paksuuntunut kuorrute sähkövatkaimella ja levitä kakun päälle. Koristele tuoreilla kirsikoilla. 

Kasvissyöjän kreikkalainen moussaka

Ei mikään paras ruokakuva tuo ylläoleva, mutta yritä ottaa hyvää kuvaa juuri ja juuri vuokaan mahtuvasta keosta munakoisoviipaleita, tomaattista linssi-sipulimuhennosta sekä venyvää juustokastiketta. Oh, mitä ihanaa lohturuokaa talven pakkasiin. (Maistuu myös tässä loskakelissä mainiolta.)

Tämä ohje on siis virallisesti Valion vuoden 2014 kalenterin tammikuun ohje eli kreikkalainen perinneruoka, moussaka. Jauhelihaa, perunoita ja munakoisoa yhdistettynä juustokastikkeeseen. Kreikkalainen lasagne, siis. Jätin kyllä perunat pois ja tietysti korvasin jauhelihan linsseillä, koska minulla on niitä taas litra enkä halunnut käydä erikseen ostamassa soijarouhetta. Se kait olisi ollut se "paras" jauhelihan korvike koostumuksensakin puolesta. Mutta sitä nyt mentiin sillä, mitä oli.

Valmiina uuniin! Hyvä, että vuokaan mahtui

Tein tästäkin puolikkaan annoksen eli kuuden annoksen sijaan tästä riittäisi kolmelle. Katsokaa tuota ylläolevaa kuvaa ja sanokaa, riittäisikö tuosta enemmän kuudelle vai kolmelle? Kolmelle jenkille tuosta ehkä riittäisi, mutta minunlaiseni kohtuullisen pieni neiti kyllä syö kuusi kertaa. Ja aika tarkkaan kaksi litraa tuosta sainkin. Onpahan mitä ottaa töihin evääksi. ^^

Voisi luulla, että tämä on todella aikaa vievää, mutta ei se ole. Alle tunnissa tästä selviää, varsinkin, jos tekee pienemmän ohjeen. Tai ainakin se on aikansa väärti ehdottomasti. Linssit kiehuvat sen parikymmentä minsaa ja siinä ajassa voi viipaloida munakoison/munakoisot sekä silputa sipulin ja kuulottaa sen. Kun linssit ovat valmiita, voi ne siivilöidä ja laittaa sipulit ja valkosipulin kuulottumaan. Sekään linssit ja tomaattikastike sekä mausteet ja antaa hautua.... Noh, ohje tulee tuossa ihan juuri. :D 

Vaikka tätä tekisi vain puoli annosta, niin tätä kyllä syö monta päivää. (Tarttee kyllä uunivuoan, jotta saisi koko annoksen mahtumaan kerralla uuniin...) Mutta ah,se on kyllä hyvää. ^^ Munakoiso on siitä ihana vihannes, että se imee kaiken kastikkeen itseensä kuin sieni. Tärkeää on siis peittää munakoisot tarkasti muhennoksella ja juustokastikkeella. Toinen tärkeä puoli on laittaa vuoka likoamaan heti, kun ruoan on saanut siitä säilitysastioihin. Muuten sitä saa liotella päiväkausia...

Lähikuva. Onneksi tätä on vielä monta annosta pakkasessa. ^^

Kreikkalainen kasvissyöjän moussaka

alkup. ohje: Valio

6 annosta (vaikka puolitin Valion alkup. ohjeen :D)

1 keskikokoinen munakoiso

Linssikastike

3 dl linssejä

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

n. 300 g paseerattua tomaattia

(tähän kuului myös yksi liemikuutio, mutta unohdin sen itse! :D eli saa käyttää yhden kasvisliemikuution)

mausteita maun mukaan

pippuria 

suolaa

1 tl sokeria makuja pyöristämään (itse en lisännyt, mutta sen voi hyvin heittää mukaan)

Juustokastike

n. 3/4 dl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

100-125 g juustoraastetta

1/2 tl suolaa

Laita linssit kattilaan ja kaada vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehua n. vartti ja valuta. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja viipaloi munakoiso ohuiksi (n. ½ sentin) viipaleiksi ja kuutioi sipulit sekä valkosipulit. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia ja lisää sitten paseerattu tomaatti, linssit, liemikuutio ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen 2-3 minuuttia, jonka aikana voit valmistaa juustokastikkeen. 

Mittaa jauhot kattilaan ja lisää maito pienissä erissä vispilällä sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää juustoraaste. Sekoita ja kuumenna kunnos juusto sulaa. Mausta. 

Voitele iso uunivuoka ja lado siihen vuorotellen munakoisoviipaleita, tomaatti-linssipataa (tarkista maku!) sekä juustokastiketta. Kypsennä uunin alaosassa 40-50 minuuttia. Tarkista kypsyys ennen kuin otat uunista. Peitä vuoka hetkeksi foliolla ennen tarjoilua makujen tasaamiseksi. Tarjoa esim. raikkaan salaatin kanssa. 

Whoopie pies (Eli Jippii!-leivokset)

Whoopie pies! Kahden keksin välissä tahnaa. (Jotenkin selitys ei enää kuulosta yhtään niin herkulliselta/söpöltä, kuin niiden nimi.) Ne ovat vähän kuin ns. laiskan leipurin macarons, koska niiden kanssa ei tarvitse jännittää oikean koostumuksen ja koon kanssa. (No okei, kyllähän nämäkin näyttävät nätimmältä, jos ovat samankokoisia...) Mutta hei, pehmeää keksiä (suklaista, vaaleaa, lakritsijauhetta, suklaahippuja, kuivattuja marjoja, mahdollisuudet ovat rajattomat...) ja makoissa tahnaa (suklaista, likööristä, vaniljaista, minttuista, hedelmäistä, mahdollisuudet ovat rajattomat), what's not to love? (Mahdollisuudet ovat rajattomat!)

Tein nämä kaverin synttäreille viime lokakuussa (I know...) juuri ennen, kun lähdin reissuun. Kaveri oli silloin poikaystävänsä kanssa heidän kämppänsä putkiremppaa paossa eikä halunnut pitää mitään juhlia väliaikaisasunnossa. Tämä tuli siis minulle yllätyksenä (mikä ei kyllä tullut yllätyksenä...), kun kaveri laittoi viestiä, että "Me tultais sit sun luo siinä kuudelta." "...Aa...joo, toki!" Noh, sainpas taas syyn siivota, ja sopivasti ennen reissua. :D Ei meitä ollut loppujen lopuksi kuin kuusi tyyppiä, mutta oli kivaa. Ja whoopie piet oli hyviä. 

Keksien tulee tosiaan olla pehmeitä, koska muuten haukatessa keksit murenevat joka suuntaan. Näiden väliinhän voi myös laittaa jäätelöä. Tekee oikein isoja whoopie pieta ja lusikoi väliin jätskiä. Mmm... *Making a mental note*

Näiden nimi siis tulee innostuneesta "Whopiii!"-huudahduksesta (vai miten se nyt kirjoitetaankaan), mutta mikä näille olisi sopiva suomenkielinen nimi? Jippii-piiraat? Hmm, piiras kuulostaa kyllä hölmöltä suomeksi, oska eiväthän nämä ole piiraita, ja jippiistä tulee kyllä mieleen se yhtiö... Mutta olkoot, eihän sitä yhtiötä edes enää ole. Kutsukaamme (tai ainakin minä suomennan nämä) Jippii!-leivoksiksi.

Whoopie pies (Eli Jippii!-leivokset)
alkup. resepti Kinuskikissalta
n. 20 leivosta

60 g voita
1 1/4 ruokosokeria (tavallinenkin tietysti käy)
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 ½ rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl kevytkermaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Yhdistä kuivat aineet. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää  muna. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoseosta ja kermaa.

Laita taikina pursotinpussiin, jossa on iso, pyöreä suutin. (Tai vain laita taikinaa muovipussiin ja leikkaa kulmaan isohko reikä.) Pursota leivinpaperoidulle pellille kahden euron kokoisia nokareita. Jätä reilusti leviämisvaraa. Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. Jäähdytä ja irrota paperista.

Täyte

Minä käytin täytteeseen sekä appelsiini- että sitruunatuorejuustoa, johon sekoitin vähän maitoa sekä tomusokeria. Mutta voi tehdä täytteen myös sulatetusta suklaasta ja kermasta/voista tai maustamattomasta tuorejuustosta ja marjoista. Likööriäkin voi täytteeseen lisätä. Vaahtokarkkikuorrutettakin voi käyttää (Kinuskikissan reseptistä sellaisen löytyykin) tai sitten vaikka maapähkinävoita. Kuten sanoin, mahdollisuudet ovat rajattomat! (Tai ainakin lähes.)

Runebergin tortut

5.2. on jälleen Runebergin päivä, eli jostain tammikuun puolen välin paikkeilta näitä perinteisiä karvasmantelilla, punssilla, hillolla ja tomusokerikuorrutteella makeutettuja (usein siltikin luokattoman kuivia) leivonnaisia. Helppoja tehdä, mutta myös helppoja ryssiä. Ainakin sen mukaan, kuinka paljon ylikuivia torttuja olen vuosien saatossa syönyt. Tortuista on tehty aivan liian pitkiä, jolloin jää liiaksi kuivaa taikinaosaa ilman makeita hörtylöitä. Epic fail.

Naku torttu

Ei kuitenkaan sovi antaa ymmärtää, etten pitäisi Runebergeista. Ehei, kyllä ne ovat mielestäni oikein maukkaita, kunhan vain kakkuosa on kostutettu hyvin. Pidän myös karvasmantelin, hillon ja tomusokerin yhdistelmästä. Ah, kyllä vain, Runebergit kuuluvat talveen. ^^  Niistä tulee ihan lapsuus mieleen. Lisäksi niihin saa hyvin upotettua joulun jäljiltä kaapin perällä ajelehtiva, jo parhaat makunsa nähneitä viimeisiä pipareita. Niinhän teki myös Runebergin vaimo Rebekka aikoinaan.

Rommia oli hankala annostella pikkupullosta...

Onneksi perinteet on tehty rikottaviksi. Sain kaverilta muistaakseni viime vuonna synttärilahjaksi kunnon Runebergin torttuihin tarkoitetun silikonivuoan, mutta tietysti tapani mukaan unohdin tänään ottaa se mukaan, kun menin iskälle näitä Runeja vääntämään. ("Väänsin tortut." Heh heh, kuinka luokaton vitsi.) Noh, ei auttanut itku vaan kävin ostamassa muffinivuokia. Ja miksi kukaan muuten ei ole keksinyt valmistaa korkeampia muffinivuokia vai olenko vain sokea/niitä myydään vain erikoiskaupoissa? Nuo normit ovat liian matalia! Pitääkö tässä alkaa tehtailemaan korkeampia muffinivuokia...

Anyway, tein siis ei-niin-perinteikkäitä Runebergeja ulkonäöllisesti, mutta maullisesti onneksi onnistuin hyvin. Kaapista löytynyt vanha karvasmanteliaromikin toimi ihan hyvin. Success! Rommia ehkä lirahti vähän liikaa joihinkin torttuihin, mutta olivatpa sitten kunnolla kostutettuja... :D Eikä tullut ongelmaa liiallisen kakkuosan kanssa. 

Kuorrutustaan ei mene ihan kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan, mutta olkoot. Kotisyöntiinhän nämä tulevat joka tapauksessa. Ja testisyöjät eivät valittaneet. Ensi vuonna pitää kyllä tehdä nämä siinä kunnon vuoassa. 

Runebergin tortut

Alkup. ohje ruoka.fi

200 g voita

1,5 dl sokeria

2 munaa

2 dl vehnäjauhoja

2 dl mantelijauhetta (80 g:n pussi)

2 dl piparkakunmuruja

1 tl leivinjauhetta

1,5 tl kardemummaa

Kostutukseen

0,5 dl vettä

0,5 dl arrakkipunssia

Pinnalle

vadelmahilloa

tomusokerikuorrutetta

Laitan uuni kuumenemaan 200 asteetseen. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan ja voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää taikinaan. Annostele muffinivuokiin. Tee muffinin keskelle kolo ja laita siihen hilloa. Paista uunissa 20 minuuttia. Kun tortut ovat jäähtyneet, kostuta ne punssi-vesiseoksella, hillolla ja tomusokerikuorrutteella.

Lounashetkiä vuodelta 2013

Ihan ensiksi hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! ^^ Olkoon se onnellisempi ja jännempi kuin edellinen. :) Ja sitten asiaan: Olen ollut pian vuoden töissä nykyisesä työpaikassani Activeark JWT:llä. Pesti on ensimmäisen kokoaikainen työpaikka valmistumisen jälkeen! ^^ Aloitin siellä siis keskellä gradupakerrusta viime vuoden tammikuun lopussa harjoittelijana ja nyt olen sitten ihan virallinen projektikoordinaattori. Jehee. Sopimusta on nyt ensi kesäkuun loppuun asti, mikä sopii hyvin, sillä (nähtävästi) ikuisena opiskelijana suoritan nyt Markkinointi-instituutissa copywriting-tutkintoa ja valmistun kesäkuussa. Ei sitä siis tiedä, mihin kesäkuun jälkeen nenä vie. Jos vaikka ihan ulkomaille asti...

Työpaikka sijaitsee Punavuoressa ja lähistöllä on monenlaisia lounaspaikkoja. Havajilaista, sushia, suomalaista kotiruokaa, fiinimpää... Kun niin monena vuonna on aina vain syönyt eväitä töissä tai käynyt yhdessä ja samassa lounaspaikassa, on ihan virkistävää eri paikoissa syömässä lounasta. Ja vaikka usein nyt käymmekin samoissa, niin on siinä kuitenkin aina enemmän vaihtoehtoja, kuin kaksi. :) Hurraa lounasseteleille, mutta on sitä kiva joskus ns. säästää ja viedä omat eväät. Varsinkin, jos on joulun äidillä ja se tunkee mukaan pakastillisen safkaa... ;)

Alhaalla siis kokoelma erilaisia työpaikkalounaita viime vuodelta:

Paistettua tonnikalaa, vihanneksia, pestoa (?) ja vihannespyreetä

Yleensä...aijjai, onpas taas huonolaatuinen kuva... :p Noh, anyway, siis yleensä käymme sellaisissa max. 10 euron lounaspaikoissa, joten 12,5 euroa lounaasta tuntuu suurelta ihan vain sen takia, että yleensä syö halvemmalla. Kerran sitä nyt kuitenkin voi vähän syödä hienomminkin ja niinpä kävimme kerran Maxillissa Korkeavuorenkadulla. (Ainakin omasta mielestäni tämä on oikea ravintola, sillä muissa ei ollut samanhintaisia lounaita...) Tonnikala oli paistettu juuri sopivan kypsäksi. ^^ Kun harvoin syö tonnikalaa, niin sitä voi syödä. (Varsinkin, kun se oli aina minulle sopiva ruoka listalla.)

Maxill

Korkeavuorenkatu 4

maxill.fi

Jättikatkarapusalaatti macadamia-pähkinöillä, krutongeilla ja talon omalla majoneesilla 10 €

Yksi lempipaikoista (ja tiimiläisten myös) on Hoku Merimiehenkadulla. Ravintola tarjoilee ihanaa havajilaista ruokaa ja on usein täynnä. Tilaan nykyään aina yllä olevan jättikatkarapusalaatin. Tosin nyt netissä lukee, että annokseen kuuluu avokadoa, mutten ole kyllä mielestäni sellaista vielä syönyt. Jee! Pakko päästä heti ensi viikolla Hokuun taas, jos ne tarjoilevat avokadoa tuossa saalatissa. Silloin annos ansaitsee 10+ pistettä! ^^ Harmi vaan, että muidenkin mielestä Hoku on hyvä, sillä raflaan tosiaan mahtuu vähän hankalasti välillä. Tosin suosio takaa sen, että Hoku on paikalla vielä vuosia. :)

Hoku

Merimiehenkatu 18

www.hoku.fi

Lohta ja risottoa

Kävimme Maxillissa uudemman kerran kesän lopulla, kun eräs tiimiläisemme lähti takaisin kotimaahansa Etelä-Afrikkaan. Valitsin lohta ja risottoa ja täytyy sanoa, että kun risottoa ei ole vuosiin syönyt, on se ihan hyvää. :) Tuo sipuli oli kyllä turha lisä annoksessa... Kastikkeessakin oli mielestäni jokin jännä maku.

Iso sushilautanen

Käymme myös melko säännöllisesti Len's Keishoku Barissa Pursimiehenkadun toisessa päässä. Paikasta saa lounaalla kolmea eri kokoista sushiannosta sekä riisi-liha-annoksen, jota saa myös kasvisversiona (en nyt tietenkään kuollaksenikaan muista oikeaa nimeä...) ja melko uutena myös eräänlaisen bento box -lajitelman (ikävä kyllä se sisältää possua). Olen syönyt myöhemmin myös sen kasvis-riisiannoksen (liian vähän proteiineja ja liikaa riisiä minun makuuni), mutta sushit ovat hyviä. Ah, nyt rupesi tekemään mieli sushia, kun en ole syönyt sitä sitten Melbournen...

Nettisivujen mukaan ruokalista näyttää uudistuneen! (Ei enää noita riisiannoksia.) Täytyy siis tehdä visiitti ensi viikolla myös tuonne...

Len's Keishoku Bar

Pursimiehenkatu 5

www.lens.fi

(Sieni?)risottoa

Last but not least, Murun lounas. Ainoa minulle sopiva annos oli risottoa, joten sitähän piti ottaa. Murussa olisi kiva käydä joskus syömässä ihan arkenakin, mutta rafla on aina loppuunvarattu kolme kuukautta etukäteen... Noh, joskus ehkä sitten. Ikävä kyllä kala oli loppu sillä kerralla, kun kävimme, mutta risottokin oli hyvää. Tosin se oli todella pieni annos, eli kurnivalla mahalla ei sinne kannata mennä lounaalla. Kala olisi ehkä ollut täyttävämpi, mutta joskus näin. Ei kuitenkaan valittamisia. :)

Muru

Fredrikinkatu 41

www.murudining.fi

Kävimme tiimin kanssa myös joululounaalla Mange Sudissa, joten siitä sitten seuraavaksi... Olen ollut vähän laiska leipomaan viime aikoina (believe it or not), mutta ehkä se tästä. Uusi vuosi, uudet kujeet. ^^