Ravintolapäivä 02/15 tuli kotiin

Viime helmikuussa Ravintolapäivää edeltävänä perjantaina bongasin Hesarin Nyt-liitteestä, että "Seitan Säkissä" tarjoaisi Ravintolapäivänä kotiin tuotuna vegaanisia ruokia. Hei cool, äkkiä sähköpostilla ajanvaraus! Saimme onneksi viimeisen meille sopivan ajan, joka sopi myös siihen vasta myöhemmin tajuamaani seikkaan, että Seitan Säkissä kokkaisivat ruuan siis asiakkaan kotona! Onneksi treenit olisivat vasta illalla. Tuplaonni, koska tässä ruuassa oli paljon sulateltavaa!

Ehdimme juuri salilta takaisin kotiin, kun kotikokit soittivat olevansa perilla. Meitä odotti kadulla kaksi iloista naista isojen Ikea-kassien kera. Nyt herkutellaan!

Raakaleipää ja maapähkinähummusta

Meillä oli aika lailla nälkä, mutta alkupalat, tai oikeastaan "kokin tervehdys", tulivat nopeasti. Ja olivat hyviä! Raakaa leipää tehtynä erilaisista siemenistä, pähkinöistä yms. sekä maapähkinähummusta. Noms. Piti oikein jarrutella, ettei täyttänyt mahaa pelkästään leivällä.

Seitan-päärynä-saksanpähkinäsalaatti

Alkuruokana oli sitten seitan-päärynä-saksanpähkinäsalaattia. Todella hyvää! Poikaystävä oikein santsasi, vaikkei ollut ennen syönyt seitania. Voi siis tarjota kotonakin!

Pääruokana oli melkoinen annos tulista seitania, tummia vihanneksia sekä kuskusia. Oli melkoisen tulista! Poikaystävä ei niin pitänyt tästä, joten jäipähän minulle vielä santsikierros myöhäisempää käyttöä varten.

Jälkkärinä oli hedelmäinen smoothie, mutta maha ei enää antanut myöten vaan ne piti säästää myöhemmäksi. Niistä ei ole kuvia, mutta menivät loistavasti jogurtin kanssa. NOM.

Raakapallot

Ei maha sentään niin täynnä ollut etteikö olisi voinut syödä ihania raakapalleroita. Taatelia, kookosta ja muuta hyvää. 

Aivan LOISTAVA idea! En ole varma, olivatko naiset viime toukokuun Ravintolapäivässä, mutta todella hyvä idea. Aika raskasta kyllä, koska he joutuivat kantamaan kaikkia ruokatarvikkeita sekä omia kattiloita ja pannuja. Meiltä Kalliosta he suuntasivat vielä Suomenlinnaan! Mutta eiköhän se ollut sen arvoista, ruokailu maksoi 25 euroa/nuppi. Ja myös ruokailijalta se oli ehdottoamasti sen arvoista.

Sitruuna-valkosuklaakreemillä täytetty pehmeä piparakku eli tervetuloa 2015!

Hyvää uutta vuotta! :D Huh, onpas ollut taas hässäkkää. Me nimittäin muutettiin! Hipsterien (ja laitapuolen kulkijoiden ja kaikkien siltä väliltä) Kalliosta lapsiperheiden Riihimäelle! Sanotaanko näin, että ei ollut mun idea vaan muutin mieheni töiden perässä. Ei siis työn vaan töiden. :D Helsinkiin jäi työt ja harrastukset, mutta täällä on yli 60 neliötä, parveke, sauna ja kani! ^^ Hommasin sellaisenkin. :) 

Viikon verran olen pendelöinyt nyt edestakaisin enkä ole vielä tullut hulluksi. :D Aamuisin Hesari viihdyttää ja myöhemmin sosiaalinen media tai kirjat. Helppoahan se nyt lämpimällä ja valoisalla kelillä on, mutta katotaan sitten syksyn ja talven pimeydessä...

Mutta siirrytään sitten vielä viime vuoden loppuun. Kaveri tuli Saksasta käymään ja buukkasi meidän Kallion kämpässä (ei ikävä kyllä onnistu enää ensi kerralla...) ja siitä sitten saatiin päähänpisto pistää uuden vuoden bileiden kutsu vähän isommalle joukolle.

Tässä postauksessa ei ole muuta, kuin tarjolla ollut kakku eli sitruuna-valkosuklaakreemillä täytetty pehmeä piparkakku. Vielä viimeinen jouluinen herkku! Tehdään siis piparkakkumausteilla maustettu kakku, sitruunakiisseli, leikataan kakkuun reikä, täytetään kakku kiisselillä ja laitetaan leikattu kakkuosa takaisin päälle. 

Kakun mukana uuniin levisi ihana piparkakun eli siis joulun tuoksu, mutta ties missä meni vikaan ja kakku hajosi keskeltä. Nöö! Noloa. Oliko ollut sitten liian pieni vuoka, koska kakku ei meinannut millään paistua keskeltä ja alkoi liikaa tummuta reunoilta. *sigh* Kuvakin oli niin ruma, etten viiitsi ottaa sitä edes tähän mukaan...

Kiisselillä täytetty kakku

Sain kuin sainkin kakun leikattua ja täytettyä kreemillä. Tiesin kyllä heti, että se ei tule hyytymään tarpeeksi. En tietenkään halunnut käyttää liivatetta, joten käytin ohjeessakin suositeltua Vege-geeliä eli kasvisperäistä hyydykeainetta yhden pussin. Laitoin kiisseliä ihan kakun piripintaan, mutta sitä jäi silti vähän yli. Note to self: ensi kerralla isompi vuoka... Ja enemmän valkosuklaata, niin hyytyisi paremmin!

Päälle vielä sitruunaista tomusokerikuorrutetta ja voilà! Kakku vuoden vaihtumiselle on valmis. Tuo kakun keskellä ollut reikä vähän pilasi kakun yllätyksellisyyden. :D Täytyy ensi jouluna tehdä tämä uudestaan.

Kun katsoo HS:n sivuilta reseptin kakun kuvaa niin kyllä hatuttaa. Hitsin liivate! :D Mutta ei voi mitään, kasvisversiolla on mentävä. Eli siis olin oikeassa: kiisseli valui aika kiitettävästi ulos kakusta, mutta oli se sentään jonkin verran hyytynyt. Että ei ihan totaalinen pannukakku. Ja mikä parasta, lopputulos oli hyvä! 

Note to self: osta parempi kamera... :/

Sitruuna-valkosuklaakreemillä täytetty pehmeä piparkakku
Ohje: HS.fi

Pehmeä piparkakku:
200 g voita
5 dl fariinisokeria
4 kananmunaa
3 dl kermaviiliä
6 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl muskottipähkinää
½ tl suolaa

Sitruuna-valkosuklaakreemi:
1 liivatelehti (tai Vegegel-pussi)
250 g valkosuklaata (kannattaa ostaa varoiksi enemmän, jos kreemi ei meinaa hyytyä)
1 ½ dl maitoa
½ luomusitruunan kuoret
2 dl kuohukermaa
1 dl smetanaa

Pilko huoneenlämpöinen voi kuutioiksi ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi fariinisokerin kanssa. Lisää puoliteholla vatkautuvan taikinan joukkoon vuorotellen kananmunat ja kermaviiliä. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele joukkoon.

Paista leivinpaperilla vuoratussa pyöreässä vuoassa (halkaisija 18 cm, reunojen korkeus yli 10 cm) 170 asteessa 40 minuuttia. Kokeile kypsyys puutikulla. Kumoa ja jäähdytä. Leikkaa kansi pois ja koverra kauttaaltaan niin että reunoille jää 2 cm kakkua (sisuksesta saa kuutioimalla ja kuivaamalla hyviä krutonkeja jouluiseen salaattiin).

Tee kreemi. Laita liivatelehti veteen likoamaan. Sulata valkosuklaa, kiehauta maito, jossa on seassa sitruunakuorenpalat. Sulata liivatelehti kuumaan maitoon. Poista sitruunan kuoret ja sekoita vähän kerrassaan kuuma maito sulaan valkosuklaaseen.

Sekoita joukkoon kerma ja smetana. Anna täytteen jähmettyä lusikoitavaksi jääkaapissa (noin 1 tunti). Täytä koverrettu kakku kreemillä, nosta kansilevy päälle ja laita vetäytymään jääkaappiin vähintään 5 tunniksi. Koristele.

Iskän 67-vuotisjuhlat: blinejä, tiramisua ja porkkanakkua

Jee! Olen aika innoissani! Ja toisaalta hermostunut! Viime viikonloppuna tehtiin poikakaverin kanssa isoja ostoksia (ei sentään kämpän kokoisia :D ) ja isoja päätöksiä. Tämän kuun aikana muuttuu moni asia, mutta varmasti kaikki positiiviseen suuntaan. Stay tuned, varmasti täälläkin höpisen aiheesta lisää, kunhan sen aika on. Vielä pari viikkoa tutuissa kuvioissa. :)

Blini

Tutuista ja tuntemattomista kuvioista viime helmikuuhun ja iskän 67-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Oikeastihan hän syntynyt tammikuun lopulla, mutta tänä vuonna hän päätti repäistä ja viettää viinittömän tammikuun. Ja eihän nyt hänen synttäreitään voi juhlia ilman kuohuviiniä tai viiniä! Pakkohan ne juhlat oli siirtää viikolla, joku roti. :D

Kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, teimme blinejä. Erilaisilla kylmäsavukaloilla (mm. lohta ja siikaa) sekä perinteiset täytteet punasipuleineen, smetanoineen ja tilleineen. Ei voi tehdä uutta unohtamalla perinteet, pätee moneen muuhunkin asiaan kuin vain blineihin. :D

Tiramisu with a twist.

Twisti alkaa kyllä näin neljän kuukauden jälkeen hämärtyä... Tuorejuustoa (olisiko vielä jonkinlainen kermalikööritujaus mukana), keksimuruja sekä vadelmavodkavadelmia eli siis vadelmia, jotka olivat antaneet kaiken värinsä ja ison osan makuaan uidessaan vodkassa ja jäljelle oli siis jäänyt kalpeita ja viinaisia marjoja. Superb. Ja kuten aina, liian iso annos. :D

Iskä toivoi porkkanakakkua lahjaksi ja minähän täytin toiveen. Oli muuten kiva pitkästä aikaa tehdä porkkanakakkua! Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. (Niin kauan aikaa etten jaksanut käydä kaikkia kakku-aiheisia postauksia läpi. :D ) 

Aloittelin leipojan uraani joskus vuooooooosia sitten ja silloin pravuurini oli juuri porkkanakakku kirjasta "Nuoren kokin helpot ja nopeat". Kirja on edelleen minulla ja vaikka olenkin siirtynyt jo ns. kovempiin leipomuksiin, en epäröi käyttää kirjan porkkanakakun ohjetta.

Porkkanakakussa on kyllä sitä jotain... Melkein kuvittelee syövänsä jotain terveellistä, kun kakussa on porkkanaa ja pähkinöitä... Mutta sitten päälle lappaa himokerroksen tuorejuustokuorrutetta eikä tee enää mieli huijata itseään. :D

Mmm....

Namsmums. Miksi kannattaa vain kuorruttaa päältä kun voi laittaa kuorrutetta myös väliin. :D 

Ei enää mitään hajua, mitä porkkanakakun ohjetta käytin. Joten laitan tähän Nuoren kokin helpot ja nopeat -kirjan reseptin! 

Nopea ja helppo porkkanakakku

Kakkupohja

225 g porkkanoita

4 dl vehnäjauhoja ja 3 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

2 dl tummaa sokeria (esim. fariinisokeria)

1 appelsiinin kuori raastettuna

2 tl jauhettua kanelia

55 g kookoshiutaleita

2 suurta munaa

1,5 dl öljyä (esim. auringonkukka)

1 appelsiinin mehu

Kuorrutus

225 g tuorejuustoa

85 g voita

1,5-2 dl tomusokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele kakkuvuoka. Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan kokoinen pyöreä pala ja peitä vuoka paperilla.

Kuori ja raasta porkkanat. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe kulhoon. Sekoita joukkoon porkkanaraaste, suola, sokeri, appelsiininkuoriraaste, kaneli, pähkinät ja kookoshiutaleet. Lisää jauhoseokseen munat, öljy ja appelsiinimehu. Sekoita tasaiseksi ja lusikoi vuokaan.

Paista kakkua 60-75 minuuttia kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuu ei jää taikinaa. Jäähdytä kakku ja kumoa sitten ritilälle. 

Kuorrutus

Sekoita tuorejuusto, voi ja tomusokeri keskenaan kulhossa tasaiseksi. Levitä lastalla kakun päälle.

Isänpäivä: kurpitsapullat ja suklainen crème brûlée

Kurpitsapullat

Huh! Kiireinen kausi on takana ja kesäkausi alkanut. Ja tällä tarkoitan tietysti treenikautta, sillä niin tanssi- kuin muissa harrastuksissani kausi alkaa syksyllä ja päättyy toukokuussa. Yksi laivakeikka ja yhdet kisat plus muut harkat ja työt ja alkuvuoden opiskelut, huh! Nyt saa vähän rentoutua kesällä...kesätreenien merkeissä! :D Tosin rennommalla asenteella. Ehkä. 

Tai on pakko, koska viime kausi meni kyllä aika punaisella. Tuli innostuttua liikaa tuplatreeneistä, mutta ruokavalio ei sitten pysynyt siinä mukana eli yritin syödä liian vähän... Noh, onneksi käynti työpaikkalääkärillä auttoi, sillä pakkohan se on uskoa, kun asian kuulee ammattilaiselta: enemmän hiilareita ennen treeniä ja tuplatreenien välissä lisää energiaa koneeseen. On se vaikeaa, vielä tämän ikäisenäkin, mutta sallittakoot se. Tästä kuitenkin on hyvä jatkaa, sillä jaksaa paljon paremmin! Eikai? :D Eli karppaus hiiteen, tummaa leipää ja ravitsevaa ruokaa lisää. (Ja kun lihakset kasvaa ja keho saa kunnolla ravintoa, niin satunnaiset herkutkaan ei heti jämähdä vyötärölle...)

Kesästä siirrytään kuitenkin vielä viime syksyyn ja isänpäivään. Marraskuun synkeissä tunnelmissa on aina kaksi valopilkkua (tai useampikin, jos on pikkujouluja :D ): omat synttärit ja isänpäivä. Jee, iskä. <3 Viime vuonnahan sattui niin, että menimme bf:n kanssa juhlimaan synttäreitäni Sandro'siin, joten ehdin iskän luokse vasta illalla kahveille. Brunssiähkystä pitää vielä mennä iskälle syömään pullaa. 

Eikä mitä tahansa pullaa, vaan kurpitsapullaa, sisällä siis amerikkalaista makeaa kurpitsasosetta. Ne olivat myös "terveellisiä" eli täysjyväjauhoja, hunajaa makeuttajana, kookosöljyä... Ja tietysti ihania mausteita, kuten kanelia, kardemummaa, pomeranssikuorta... Upposi myös tähän melkein 70-vuotiaaseen herraan.

Herkutteluun kuului myös synttärijuhlista yli jäänyt kakku ylijääneellä mustalla sokerikuorrutteella. Sitruunainen lakritsikakku, nom. Kuorrute oli ehtinyt kärsiä matkalla, mutta ei se makua haitannut. Haima, jaksa vielä vähän!

Nimittäin ei se lopu tähän! Olin nähnyt ohjeen suklaisesta crème brûléesta Hesarissa ja odottanut hetkeä, jolloin päästä kokeilemaan sitä. Ja totta kait paras hetki oli kahden muun herkun ja brunssin jälkeen. Mutta oli se sen arvoista! Jos pidän crème brûléesta ja pidät suklaasta, niin kuvittelpa ne yhdessä. Jep. 'Nuff said. Eikä tartte edes poistua tältä sivulta, sillä ohje löytyy alta. 

En käyttänyt sokerikuorrutetta, koska olisi mennyt ikä ja terveys herkun jäähtymistä odotellessa ja ilta alkoi jo olla pitkällä. :D

Suklainen crème brûlée

Ohje: Helsingin Sanomat

4 annosta

½ vaniljatankoa
1 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
3 rkl sokeria
100 g tummaa suklaata (käytä mieluiten 60-prosenttista suklaata, esim. Brunberg 2 x 50 g, HUOM! Jos käytät 70-prosenttista suklaata, lisää 1 rkl sokeria)
3 keltuaista isoista kananmunista

Lisäksi:
2–3 rkl ruokokidesokeria
2 dl vadelmia (kotimaisia, jos pakastettuja)

Puolita vaniljatanko, halkaise se ja raaputa sisus kattilaan. Lisää maito, kerma ja sokeri. Kiehauta ja ota pois liedeltä. Anna jäähtyä hetki.

Pilko suklaa ja lisää kermaseokseen. Vatkaa tasaiseksi.

Erottele munista keltuaiset ja vatkaa ne vispilällä suklaaseokseen.

Annostele seos neljään laakeaan crème brûlée -vuokaan. Kypsennä 95-asteisessa uunissa noin 2 tuntia. Vanukas on valmis, kun se värähtää liikautettaessa, mutta ei enää aaltoile.

Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Laita ne sitten kylmenemään jääkaappiin. (Voit valmistaa vanukkaat tähän asti jo tarjoilua edeltävänä päivänä.)

Ota vanukkaat huoneenlämpöön puolta tuntia ennen pinnan polttamista, jotta sisus ei jää jääkaappikylmäksi. Polta vanukkaiden pinta juuri ennen tarjoilua. Kaada brûléen päälle pieni keko ruokokidesokeria. Kääntele ja napauttele vuokaa niin, että pinta on tasaisen sokeroitu. Kaada varovasti pois ylimääräinen sokeri. Toista sama kaikille vuoille. Polta sitten pinta kauniin ruskeaksi pienoispolttimella (sokeri saa kuplia poltettaessa hieman, jotta pinnasta tulee rapea). Liikuta poltinta koko ajan, jotta sokeri ei kärähdä liikaa. Voit paahtaa brûléet myös uunissa grillivastuksen alla.

Tarjoa crème brûlée au chocolat tuoreiden tai sulatettujen vadelmien kanssa (kotimaisten, jos käytät pakastevadelmia).

Triplasuklaa-karpalobrookies

Karpalo-valkosuklaabrookies

Kukapa ei tykkäisi brownies-leivonnaisista, noista suklaisista ihanuuksista? Parhaimmillaan silloin, kun reunat ovat kiinteytyneet, mutta keskusta on vielä pehmeä. Brownie-taikinaan voi lisätä maun mukaan lisää rouhittua suklaata tai pikakahvijauhetta tai karkkeja tai pähkinöitä...

Entä kukapa ei tykkää kekseistä? Rouskuvista tai sitten sitkeistä, höystettyinä lempiherkuillasi, kuten suklaarouheella, pähkinöillä tai karkeilla. Kenties jopa kuivatuilla marjoilla. Tai sitten keksitaikinasta voi jättää munan kokonaan pois ja tarjota taikinaa raakana. Tai juustokakun sisällä.

Entä sitten, kun yhdistää browniet ja keksit? Syntyy yksi leivontavillitys lisää eli brookies. Tämä juttuhan on jo melko vanha, Suomeen brookiesit rantautuivat viime vuonna ja Jenkeissä ne ovat tietysti olleet pinnalla jo monta vuotta, kuulemma ovat Brooklynistä kotoisin. Mutta siitä viis, yhdistelmä toimii.

Tein näitä perinteiselle The Joulukalenteri -maratonille (kyllä, se on minun ja kaverini jouluperinne) sekä edellisen päivän Itsenäisyyspäivän kekkereihin. Todella hyviä! Tosin pidin itse eniten tuosta keksitaikinasta, jossa makeaan yhdistyi karpaloiden kirpeys. Brownieosa oli liian tuhtia jopa minun makuuni (siihen tulee myös kaakaojauhetta suklaan lisäksi), joten voisi kokeilla tehdä pelkäm suklaisen brownien ensi kerralla. Tätä kun voi varioida loputtomiin.

Ylläolevasta Brooklyn-linkistä löytyy Hesarin sivuilta Brookies-ohje, jossa brownietaikinaan on käytetty tummaa suklaata mutta ei kaakaojauhetta. Alla kuitenkin se HS:n ohje, jolla nämä tämän postauksen brookiesit on tehty:

Brownies-pohja:
75 g voita
1½ dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl kanelia
2 kananmunaa
2½ dl sokeria
1½ dl suolattuja ruskeita manteleita
1½ dl vehnäjauhoja
150 g maitosuklaata

Cookies-kerros:
150 g valkosuklaata
1 dl kuivattuja karpaloita
100 g huoneenlämpöistä voita
1½ dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1 iso kananmunaa
3¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa

Kanelikermavaahto:

(jätin tämän välistä)
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
½ tl kanelia

Tee ensin brownies-pohja. Sulata voi. Sekoita joukkoon kaakaojauhe ja kaneli. Jäähdytä seos. Vatkaa kananmunat ja sokeri kulhossa kevyesti vaahdoksi. Kaada joukkoon kaakao-voiseos ja sekoita tasaiseksi.

Hienonna suolatut mantelit veitsellä karkeaksi rouheeksi. Sekoita vehnäjauhot ja mantelit keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Rouhi maitosuklaa isohkoiksi paloiksi, lisää taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Vuoraa leivinpaperilla 20 cm x 30 cm:n kokoinen uunivuoka. Levitä brownies-taikina tasaisesti vuokaan. Nosta vuoka jääkaappiin puoleksi tunniksi. Tee tällä välin cookies-taikina.

Rouhi valkosuklaa veitsellä. Hienonna karpaloita hieman.

Vatkaa voi, sokeri ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa tasaiseksi.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, vaniljasokeri ja suola keskenään. Lisää jauhoseos voi-sokerivaahdon joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Lisää valkosuklaarouhe ja karpalot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Nostele cookies-taikinaa lusikalla nokareiksi brownies-taikinan päälle. Se leviää pohjan päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes brownies tuntuu reunoilta kypsältä. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja leikkaa paloiksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta vaniljasokerilla ja kanelilla. Tarjoa leivonnaisen kanssa.

Täytetyt paprikat, kurpitsagalette ja kurpitsa-päärynäkeitto

Syksy on kurpitsoiden sesonkia. Sanon tämän ja silti uunissa paahtuu kurpitsat täyttämistä varten. (Miten ihmeessä lehti oikein sai ne koverrettua ilman pehmittämistä? Kaupan lajike on selvästi sementtilajike...) Kikherneitä, fetaa, pinaattia... 

Innostuin kurpitsasta vasta viime syksynä, kun vihdoin kokeilin jotain muuta kurpitsareseptiä, kuin pelkkää kurpitsapiirakkaa. Tai bataattia. Kurpitsa on todella ravitseva ja maukas juures! Sellainen makeahko.

Hei, olen myskikurpitsa. Valmiina palvelukseen!

Suomessa myydään varmaan eniten myskikurpitsaa. Tietysti Halloweenin aikaan lokakuussa löytyy enemmän valikoimaa, mutta vuoden ympäri (kuten nyt huhtikuussa) myskikurpitsaa. Aivan hiton tiukka paketti; jos lähtee leikkaamaan niin moottorisahaa tulee ikävä. Mutta kannattaa äheltää, kyllä se pikkuhiljaa notkistuu. Ja jos ei millään niin sitten alkulämmöt uunissa.

Halloum-juustolla ja kvinoalla täytettyjä paprikoita

Tosiaan, kurpitsaa tuli tehtyä viime syksynä kahteen kertaan, niin galetessa (ranskalainen piiras) kuin keitossakin. Bonuksena kvinoalla ja halloum-juustolla täytetyt paprikat. Uskokaa tai älkää, maun salaisuus on kaneli! Kvinoan sekaan sekoitetaan porkkanaraastetta ja manteleita sekä mausteeksi (muun muassa) kanelia. Toimii loistavasti myös suolaisessa ruuassa! Suosittelen!

Ohje Maku-lehdestä 1/2015 eli löytyy myös lehden nettisivuilta. Pitää kyllä tehdä tuota täytettä uudestaan ihan pelkästään. Sopii varmasti vaikka kanan tai katkarapujen, lohen, tofun, noh, minkä tahansa sellaisen kanssa, joka kestää mausteita.

Galette.

Piirakat, ah piirakat. Peruspiirakoiden jälkeen oli kiva kokeilla jotain uutta eli ranskalaista galettea. Siinä taikina rullataan täytteen päälle kuvan mukaisesti. Hyvä ohje, mutta ensi kerralla enemmän makua ricotto-juustoon. Ja pitää ruveta käyttämään sitä enemmän! Esimerkiksi juustokakuissa...

Täydellinen iltapala: piirakkaa ja paprikaa

Leivoin galeten ja täytetyt paprikat yhdellä kertaa ja niistä sai aivan loistavan lauantai-illan illallisen. Noms. Galetteen tuli myös rouhittuja saksanpähkinöitä. Pehmeyttä, makeutta sekä rousketta. 

Top notch.

Galetteen meni vain puolikas kurpitsa, joten toiselle puolikkaalle piti keksiä nopeasti käyttöä. Ja sehän löytyi päärynä-kurpitsakeitosta! Makeaa päärynää yhdistettynä puolimakeaan kurpitsaan. Kyllä. Ei kannata epäröidä makean hedelmän käytössä keitossa. Päärynä on kuitenkin mieto hedelmä. Paahdetaan kurpitsan kanssa uunissa, keitetään kattilassa ja soseutetaan samettisen pehmeäksi.

Päärynä-kurpitsakeitto kurpitsansiemenillä

Keiton päälle pitää tietysti paahtaa kurpitsasta ulos kaivetut siemenet. Waste not! Puhdistaa siemenet kurpitsan maltosta ja paahtaa kuumalla pannulla tummanruskeiksi. Nam. Täydellinen, noh, olisiko ollut sunnuntai-illallinen.

Pahoittelen, etten onnistunut taaskaan löytämään näiden viimeisen ohjetta. Joku Glorian Ruoka & Viini -lehti se todennäköisin on, mutta en onnistunut löytämään reseptiä nettireseptiluettelostaan (joka on kyllä vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta). Jos ne joskus osuvat silmään niin laitan tänne!

Joulu 2015: limesorbetti

Luminen joulu Kiuruvedellä

Jösses, täältähän löytyy vielä vanhoja joulupostauksia! Ei sentään kauempaa kuin viime joululta. :D Noh, eikö se säätiedotus ole huomiseksi luvannut räntää Lappeenrantaan? Eikä se räntä ole niin kaukaista täällä Hesassakaan...

Luminen pihamaisema ja vanha navetta.

Olin joulun perinteisesti tädin luona Kiuruvedellä vanhempien kanssa. Bf vietti joulun omien porukoidensa kanssa, koska ei sitä nyt  vielä puolen vuoden seurustelun jälkeen kehtaa perinteitä rikkoa. Eikun mitä? :D

Vuoden 2013 joulun vietinkin äidin kanssa Lahdessa ja jotenkin oli ruokahalu kateissa, niin ei ollut oikein jouluinen fiilis... Niin oli kyllä ruokahalu kateissa tänäkin vuonna, sillä toin juuri ennen joulua Tallinnan reissusta tuliaisen, joka ei sovi ruoka-aiheeseen blogiin. Voitte varmaan kuitenkin kuvitella sen...

Tyrnicurd

Tein tädille, kuten monena vuonna aikaisemminkin (käytän muuten aika paljon lausetta "...kuten aina ennenkin"....), ruokalahjan. Ostin Ruohonjuuresta tyrnitäysmehua ja keitin siitä tyrnitahnaa eli tyrnicurdia. Siis kuin lemon curd, mutta tyrnimehusta. TOIMII. 

En ollut varma, että löytyisiko Googlesta ohjetta vai pitäisikö soveltaa, mutta löytyihän sieltä! Ja vielä ahvenanmaalainen herkku! (Vaikka kyllä niitä löytyy tyrnejä Savostakin...)

Tyrnicurd

Resept enjoy! Suomi -sivustolta

2 keltuaista
1 dl makeuttamatonta tyrnimarjamehua
1 dl sokeria
25 g voita

Vatkaa keltuaiset, sokeri ja tyrnimarjamehu pienessä kattilassa. Anna kiehua hiljalleen kunnes seos sakenee. Siirrä kattila kylmään veteen ja vatkaa heti joukkoon kylmä voi pienissä nokareissa. Tarjoa paahtoleivän kanssa, tai vatkaa ylijäävistä valkuaisista marenkeja ja tarjoa tahnan ja jäätelön kanssa.

Ruohonjuuresta siis saa hyvää tyrnitäysmehua. En maistanut mehua itse, koska se on varmaan todella hapanta, mutta tästä siis tuli todella hyvää. Kuvitelkaa tätä esim. juustojen kanssa! Viimeistään ensi syksynä pikkujoulukauden glögi-illallisiin uudestaan!

Joulupöytä, niin perinteinen kuin olla voi. Hirveästi kaloja (iskän kylmä- ja lämminsavustamia lohia ja siikoja!), juustoa, hilloja, leipää, fetasalaattia...Fetasalaattia? Eikun oho, noh, yksi ei-perinteinen annos pitää aina olla! Ja kinkkua, jonka tädin miesystävä oli savustanut. 

Päätin joulun jälkkärin jo hyvissä ajoin etukäteen ja täytyy sanoa, että idea oli vähintäänkin nerokas ellei vallankumouksellinen: lime sorbetti lime-mascarponevaahdolla. NOM. Miettikää ny ite! Ei ole parempaa jouluähkyn päälle, kuin kirpeän raikas ja virkistävä limesorbetti. 

Tuo mascarponevaahto oli kyllä jostain syystä hieman tunkkainen eli oikeastaan turha, mutta raikkaampana siitä saa oikein oivan kumppanin sorbetille. Vaikka miksi vaivautua, kun menee ilmankin!

Sorbetti siis sisältää 2,5 desiä vettä, 2,5 desiä limemehua ja 2,5 dl sokeria, jotka kiehautetaan kattilassa, kunnes sokeri on sulanut. Sitten lisätään 1 tl limen kuorta. Huoneenlämpöisenä seos sitten laitetaan jääkaappiin jäätymään väh. kahdeksi tunniksi ja valmistetaan jäätelökoneen ohjeiden mukaan. Koneen puutteessa jäädyttelin parisen tuntia raikkaassa parinkymmenen asteen pakkasessa kuistin portailla.Välillä sekoitellen (jolloin varsinkin syntyy hileitä) niin toimii. Tätä ehdottomasti heti ensi kesänä! Ja resepti tosiaan täältä.

Joulusta kesää kohti, sorbetin voimin. ;) Kohta on jo vappu! Ja se tietää donitseja, tosin tällä kertaa uunissa. Ja täytteellä!