Kurpitsapiirakka

Vaikka kiitospäivä olikin jo marraskuun viimeinen päivä, eikä sitä edes meillä Suomessa juhlita, halusin valmistaa joulun pyhinä maalla kurpitsapiirakan. Olin jo joskus joulukuun alussa ostanut varalle purkillisen Jenkeistä rahdattua purkkikurpitsasoosia testatakseni, miltä tuo periamerikkalainen herkku maistuisi. Tätä minun olisi pitänyt ostaa eikä sitä hemmeti kurpitsapikkelssiä sinne Waasiksen saunailtaan, mutta kerrankos sitä erehtyy… Tiedänpähän taas, että Kampin Supermarketin valikoima on laaaaaaaja!

Vanhemmat ensin vähän vastustelivat leipomisintoani, sillä meillä oli jos jonkinmoista kakkua, piparia ja pullaa tarjolla jouluna. Puhumattakaan suklaasta ja muusta ruuasta! Halusin silti leipoa vielä yhden tortun ja pääni pidin. Etsin tädin leipomiskirjasta reseptin pohjaa varten ja aloitin leipomisen. Päätin viitata kintaalla kaikelle terveysajattelulle ja niinpä käytin sekä pohjaan että itse piiraaseen kunnon vispikermaa. 

Tulos oli samettisen pehmeä, kiitokset tietysti kermalle. Käytin siihen myös runsaalla kädellä kanelia, kardemummaa ja neilikkaa, jotka itse asiassa peittivät kurpitsan maun aika tehokkaasti alleen. Tosin kurpitsa nyt ei normaalistikaan ole mitenkään kovin vahvan makuinen, ja itse asiassa se ei minusta edes maistu kovin hyvältä.  Tämä piirakka kuitenkin onnistui erinomaisesti ja uunista tuli ulos kauniis ruskea piiras! Myös muut syöjät kiittelivät sitä ja puolet siitä syötiin maalla. Toimii mainiosti myös löysän kermavaahdon tai jäätelön kanssa. Loppuosa tortusta onkin nyt iskän pakkasessa, josta se varmaan tulee syödyksi joskus huhti-toukokuussa. :D Tai ehkä sen voisi ottaa Lapin lomalle…

En taaskaan muista, mistä otin reseptin piiraalle, mutta jostain nettiblogista tietenkin. Ei nyt löydy, mutta siis huomhuom, ei oma idea. Tosin purkin kyljestäkin löytyy piiraan ohje, vaikken käyttänytkään sitä. Minulla on vielä lisäksi kaksi muutakin ihanalta kuulostavaa kurpitsareseptiä, joita pitää kokeilla tänä vuonna…kiitospäivänä!

Kurpitsapiirakka

Pohja:

100 g margariinia

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

1 tl leivinjauhetta

½ dl kermaa

Sekoita kuivat aineet huoneenlämpöisen rasvan joukkoon. Lisää kerma ja sekoita tasaiseksi. Painele voidellun piirakkavuoan pohjalla ja anna jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa kun valmistat täytteen.

Täyte:

tölkki säilykekurpitsaa

n. 1 dl valkoista sokeria

n. 1 dl tummaa sokeria

½ tl suolaa

½ tl kanelia

½ tl muskottia

½ tl neilikkaa

½ tl kardemummaa

3 munaa

1 3/4 dl kermaa

½ dl maitoa

3/4 dl siirappia

Vatkaa kurpitsa ja sokerit sekaisin, lisää mausteet ja sekoita. Vatkaa joukkoon munat ja sekoita. Lisää kerma, maito, siirappi ja vanilja. Älä vatkaa liikaa. Kaada pohjan päälle ja paista 190 asteessa 15 minuttia ja sitten 170 asteessa 30-45 minuuttia.

Gran Delicato Café

Minä ja ystäväni neiti V olemme molemmat innokkaita ruuanlaittajia, leipojia, sekä suklaan, kahvin ja kahviloiden ystäviä. Viime syksynä päätimme ruveta testaamaan erilaisia ja meille uusia kahviloita Helsingin keskustan alueella. On myös virkistävää nähdä muutenkin kuin vain alkoholin juomisen merkeissä. 

Hiukan ennen joululomaa valitsimme ensimmäiseksi paikaksi Gran Delicato Cafén, koska olin lukenut siitä hyviä arvosteluja eat.fi:stä. Se oli myös mukavan lyhyen matkan päässä Kampin keskuksesta, jonka vieressä olen päivisin töissä ja siksi siis minun ei tarvinnut kävellä pitkälle pakkasessa. Näin alkutalvesta muutama miinusaste tuntuu paljon kylmemmältä kun helmikuussa. Tottumattomuutta.

GDC ei olekaan pelkkä kahvila vaan siellä myydään tavallisten kahvien ja salaattien lisäksi myös purukahvia, makaroneja, juustoja, suklaata, leikkeleitä (siis sellaisia kunnon makkaroita), keksejä ja vielä monia muita erikoisempia elintarvikkeita. Jopa turkkilaista leivosta, baklavaa, sai ostaa mukaan, tosin muoviin pakattuna. Tiskin takana hääri ulkomaalaistaustaisia tummia miehiä (turkkilaisia kenties?), joten autenttisuus oli taattu. Palvelu oli ehkä vähän töksähtävää, mutta niinhän se suomalainenkin palvelu on. Miinusta rasvattoman maidon puutteesta. Cappucino oli kuitenkin hyvää ja sen, kuten myös neiti Veen tilaaman latten kanssa, tuli mukana pieni suklaapala. Siitä erikoisplussa! 

En sitten ottanut kuvaa itse kahvilatilasta, mutta se oli erittäin mukavasti sisustettu. Seinillä oli koko paikan teemaan sopivia seinäkoristeita, tauluja muita esineitä, joiden keskellä tunsi istuvansa jossain Turkissa, Italiassa tai Kreikassa paikallisessa kahvilassa. Miinusta kyllä pienestä määrästä istumapaikkoja, joten huonolla tuurilla saattaa joutua seisoskelemaan. Tuskin enää palaan, mutta suosittelen kyllä kaikille muille lähistöllä oleville, jotka haluavat lämmitellä höyryävän kupin ääressä tunnelmallisessa miljöössä ja ostaa mukaansa vielä paketillisen erikoiskahvia tai keksejä sekä niille, jotka haluavat vaihtelua Johtoon tai ainaisiin Wayne’s- tai Robert’s-kahviloihin.

Gran Delicato Café
Kalevankatu 34
Helsinki

Joululeipä

Joulu on ohi, samoin uusi vuosi ja sanonnan mukaan joulukoristeitakaan ei saa pitää enää kuin viikon. Paha nuutti kun vie joulun pois 13. päivä. Sen vuoksi yritänkin saada parit joululeivonnaiset kirjattua tänne ennen kuin on ihan liian myöhäistä. :D Nyt on tietysti siinä mielessä liian myöhäistä, ettei enää oikein haluta tehdä mitään joululeivonnaisia, edes leipiä. Muttei sillä nyt niin väliä, muokkaamalla tästä saa vaikka minkälaisen leivän.

Ensimmäinen joululeivonnainen oli joululeipä, jonka tein isovanhemmilleni joululahjaksi. Tänä jouluna en tehnyt omaa piparitaikinaa ollenkaan, mutta leivän voi sentään tehdä joka vuosi…ja antaa pois lahjaksi. Menin äidille leipomaan, jotta pääsisin nopeasti iskälle jotta päästäisiin vielä nopeammin seuraavana aamuna isovanhempien luo Lahteen. Väliin mahtui myös liikaa skumppaa, viiniä ja juustoa kaverin luona mutta that’s not the point vaan leipä eli asiaan.

Sain kaverilta joululahjaksi kuivattuja mansikoita ja papaijoita, jotka päätin heti parin maistelukerran jälkeen käyttää leipään. Muutenkin tykkään tehdä leipiä, erityisesti joululeipiä, koska niistä tulee niin ihanan jouluinen olo. Lisäksi saan myös yhden lahjan keksimisen helposti kuitattua. ;) Ympäristökin kiittää, kun en osta turhaa. Samoin lompakko.

Olen juonut tänään ihan liikaa kahvia, joten ajatukset harhailee. Leipä, niin joo… Minulla on reseptikansiossa useankin jouluisen leivän ohje, mutta halusin kokeilla juuri tätä ohjetta, johon tuli kuivattujen hedelmien lisäksi olutta. Ihan vain 3/4 desin takia (okei, minä laitoin koko desin) ostin kokonaisen jouluolutpullon. Eikä se maistunut yhtään paremmalta kuin normi olut. Mutta leipä oli hyvä ja makea! Ihanan jouluinen fiilis siitä tuli! Kuivatut hedelmät olivat mukavia sattumia, mutta en nyt tiedä, olisinko huomannut oluettoman leivän kanssa mitään eroa. Ehkä jotain maltaisia makua toivon mukaan kuitenkin. Leipä ei ollut myöskään yhtään mureneva. Söin sitä myös sen jälkeen, kun tulin hieman hiprakassa kaverilta. Pienten juominkien jälkeen sitä kaipaa jotain suolaista ja oma tekemä leipä on silloin hyvä vaihtoehto. Terveellisempää kuin rasvaitset pizzat ja hampparit. ;)

Jauhoja voi tietysti vaihdella mielensä mukaan, samoin kuivattujen hedelmien sijaan käyttää pähkinöitä tai vaikka taateleita. Minä laitoin mukaan koko 50 gramman hiivapalan, joten lisäsin sen 1/4 desin lisää kaljaa. Ei ole järkeä jättää 10 grammaa hivaa jäljelle. Outo määrä… Koko paketilla tuli hyvät leivät. Ohje on vanhasta Kodin Kuvalehdestä leikattu ja siitä saa kaksi leipää. Tässä vielä malli, jonka iskä sai, joten ohjeesta tulee siis kaksi leipää:

Joululeipä

½ litraa piimää

3/4 dl olutta

1-2 dl kuivattuja hedelmiä

1 dl tummaa siirappia

40 g hiivaa

2-3 tl suolaa

1 tl anista

1 tl fenkolia

1 tl pomeranssinkuorta

noin 1 ½ litraa hiivaleipäjauhoja

1 dl öljyä

voiteluun siirapin ja veden sekoitusta

Kuumenna piimä ja kalja ja sekoita joukkoon hedelmänpalat ja siirappi. Kun neste on kädenlämpöistä, murenna siihen hiiva sekä mausteet. Alusta jauhoja vähän kerrallaan taikinaan ja lisää loppuvaiheessa öljy. Alusta vielä hetki, jotta leipään muodostuu kunnon sitko eikä siitä tule liian murenevaa.

Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa liinan alla. Kumoa taikina jauhoitetulle pinnalle ja alusta vielä hetki. Jaa takina kahteen osaan ja pyörittele ne pötköiksi tai pyöreiksi leiviksi ja nosta kevyesti voideltuihin vuokiin tai pöyrykät vastaavasti leivinpaperin päälle. Jätä reilusti kohoamisvaraa. Kohota vielä 15-20 minuuttia liinan alla. Voitele leivät vesi-siirappiseoksella ja paista ensin 180 asteisessa uunissa alatasolla 15 minuuttia. Nosta sitten leivät keskitasolle ja jatka paistamista 20-25 minuuttia tai kunnes leivät ovat kypsiä. Jos pinta tummuu liikaa, peitä leipä foliolla tai leivinpaperilla. Anna leipien vetäytyä vähintään 20 minuuttia paistamisen jälkeen.

Kun saa itse koota mieleisensä synttärikakun...

En ehtinyt pitämään synttäribileitä, mikä oli tietenkin erittäin tylsää. No, bileitä tässä syksyn mittaan nyt on riittänyt ihan kiitettävästi, mutta olisin tietysti halunnut pitää mahtavat kotibileet ja tietysti leipoa upean synttärikakun! Ja olla varma, ettei itse enää tarvitsisi syödä sitä bileiden jälkeen… ;) No, mutta kyllä hätä (ja leipomisvimma) keinot keksii! Mikä mainio tilaisuus siis kutsua isovanhemmat katsomaan uutta kämppääni, jolloin voisin tietysti tarjota heille kakkua kahvin kanssa. Kun vielä vanhemmat tulivat mukana, niin isokaan kakku ei tulisi olemaan ongelma. Nimittäin voin melkein vannoa, että tästä kakusta tuli tuhdein koskaan tekemäni. Mutta ah, niin hyvä! 

Sain inspiraation kakkuun Glorian Ruoka & Viini-lehden numerosta 55 eli tämän vuoden numerosta 6. Halusin tehdä jotain todella suurta ja ihanaa ja ohjeen 5 kananmunan sekä 300 suklaagramman kokoinen kakku kuulosti juuri sopivalta! Tein kakun läpimitaltaan 26 ja korkeudeltaan 5 senttiseen irtopohjavuokaan ja uunissa kakku kohosi jopa hivenen yli. Whoa, it was a whole lotta cake! Olisi ihan hyvin riittänyt isompiinkin kekkereihin… 

Täytteenä ohjeessa oli kuitenkin kirsikoita ja liivatetta muiden muassa, joten päätin tehdä oman versioni appelsiinituorejuustosta sekä talviseen makuun viikunoista. Onnistuin myös unohtamaan tomusokerin kuorrutteesta, vaikka olin kyllä sitä ostanut sitä varten. Oops! No, kuorrutteesta tuli ihan hyvä ilmankin.

Ylhäällä kakku juuri ennen kuorruttamista. Pohjasta tuli ihana mehevä sisältä, mutta niin mureneva päältä, että leikatessani sitä kahtia päällimmäinen kerros uhkasi hajota useaan osaan. Sain sen lopulta pelastettua suuremmilta lohkeamisilta, mutta pientä palapelin kokoamista jouduin harrastamaan lopussa. Onneksi en ruvennut leikkaamaan kakkua kolmeen osaan; sitä se ei varmasti olisi kestänyt. Annoin sen kyllä olla melkein tunnin uunissa, eikä se ollut sisältäkään mitenkään raaka. Lämpötila oli oikea, samoin paistokohta… Huoh, kakut ovat edelleen pieni mysteeri…

Täyte siis oli kirsikkaisen sijasta hedelmäinen. Appelsiinituorejuusto isänpäivälounaalta pääsi nyt hyötykäyttöön ja lisäksi halusin tuhlata vähän lisää ja ostin myös 9 taatelia. Taateli on meidän perheessä aina merkinnyt joulua, sillä äiti on aina tehnyt taatelikakun ja useammankin joulunaikaan. Kahvin ystävänä pikakahvijauhe oli myös must, samoin kermalikööri. En yleensä käytä sitä muuhun kuiten leivontaan, joten pakkohan sitä nyt on sitten lorotella vähän joka paikkaan. Vielä mokkapapuja koristeiksi ja kookoshiutaleita lukuunottamatta lempielementtini olivat edustettuina tässä kaloripommissa. Noh, ei synttäreillä sovi laskea kaloreita. ;)

Murentuneesta pohjasta ja unohtuneesta tomusokerista huolimatta lopputulos oli onnistunut! Jännitystä tuotti vain kuorrutteen kaato, kun valuva kuorrute uhkasi vetää mennessään erään irtonaisen pohjanpalan. No, onneksi katastrofilta vältyttiin ja kakku oli melko sileä. Mitä nyt yksi vajonnut kohta…  Maku on, yllätys yllätys, tuhdin suklainen. Appelsiinituorejuusto tuo kyllä ihanaa raikkautta ja se sopiikin mitä parhaiten suklaan kanssa. Vai kuka ei ole koskaan kuullutkaan yhdistelmästä appelsiini ja suklaa? Myös viikunat olivat mukava lisä, samoin iki-ihanat mokkapavut, joita vain oli pakko ostaa koristeiksi!

Minä ja neljä vierastamme söimme kakkua urheasti kolme ruokalajin lounaasta huolimatta. Olin nääs uhannut, että jokaisen on pakko syödä kunnolla kakkua ähkystä huolimatta! En nimittäin halunnut jättää sitä liikaa itselleni. Ja hyvin kakkua menikin! Kaikki tykkäsivät, itseni mukaan lukien tietenkin. Kahvikuppi kädessä on kyllä melko must tätä syödessä ja lisäksi kofeiini auttaa ruuansulatuksessa. Tämän vuoksi kittasin kahvia sydämentykytyksiin asti, jotta olisin edes jonkinlaisessa kuosissa samana iltana olevia Dammareita varten. Asuvalintani kun ei antaisi anteeksi pömpöttävää massua. :D Urheasta syömisestä huolimatta kakkua jäi vielä pariksi päiväksi jääkaappiin. Sen verran hyvää se oli, että päätin korvata sillä välipalat ennen urheilusuorituksia. Kylläpä jaksoi hyvin heilua pumpissa! :D

Ohjeen pohjana siis Glorian Ruoka & Viini-lehti 6/2008

Kakkupohja:

300 grammaa tummaa suklaata

300 grammaa voita tai margariinia (käytin tähän Becelin kasvisrasvasekoitetta, joka on terveydelle parempaa kuin tavallinen margariini ja jota on vihdoin tehty myös leivontaan soveltuva versio!)

5 kananmunaa

Sokeria tai vaaleaa muscovadosokeria

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Täyte:

400 g appelsiinituorejuustoa

1 ½ dl vispikermaa

sokeria maun mukaan

8-9 viikunaa

Kuorrute:

n. 200-250 g suklaata (en punninnut kovin tarkkaan)

1 dl vispikermaa

n. 150 g margariinia tai voita

2-3 rkl pikakahvijauhetta

2-3 rkl kermalikööriä

(2 1/3 tomusokeria, tosin en itse käyttänyt, mutta voi kokeilla ja katsoa, mitä tapahtuu. Silloin vähempi suklaa riittää.)

purkillinen suklaisia mokkapapuja

Valmista kakkupohja mielellään jo edellisenä päivänä. (Itse annoin koko kakun kuorrutteineen päivineen seistä jääkaapissa yhden päivän.) Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sulata paloiteltu suklaa ja margariini vesihauteessa tai mikrossa. Anna jäähtyä hetki. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa- sekä jauhoseos vaahdon joukkoon.

Kaada taikina joko leivinpaperoituun tai voideltuun vuokaan. (Kokemuksesta viisastuneena minä vain voitelisin vuoan pohjan ja reunat. Leivinpaperin takia kakun reunoista tuli melko epätasaiset, koska en saanut paperia asettumaan suoraksi vuokaan. Jokainen voi kuitenkin tehdä, miten parhaaksi näkee. Leivinpaperi tietysti säästää tiskiä ja ehkäisee tarttumisen.) Paista uunin keskiosassa 50-60 minuuttia, kunnes kakun keskelle työnnettyyn terävään tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jos kakun pinta tummuu liikaa paistamisen aikana, peitä se foliolla. Irrota jäähtynyt kakkupohja vuoasta ritilälle. Jos leivot sen edellisenä päivänä, suojaa se kuivumiselta kelmulla tai leivinpaperilla. Jaa kakku kahteen tai kolmeen kerrokseen.

Valmista täyte: notkista tuorejuusto ja vatkaa kerma. Lisää kerma tuorejuustoon ja mausta sokerilla, mikäli kaipaat vielä lisää makeutta. Levitä kakkupohjan päälle. Leikkaa viikunat pieniksi kuutioiksi ja asettele täytteen päälle. Laita toinen kakkupohja koko komeuden päälle.

Kuorrutusta varten kiehauta kerma, margariini ja suklaa kattilassa, kunnes suklaa on sulanut. Ota pois liedeltä ja lisää kermalikööri sekä pikakahvi. Sekoita ja anna jäähtyä hetken. Kaada kuorrute keskelle kakkua ja anna sen valua reunoilta. Tasoita veitsellä ja katso, että kuorrutetta on tasaisesti joka puolella. Koristele kahvipavuilla ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi, kunnes kuorrute on jähmettynyt. Kakku kestää muutaman päivän ihan hyvin jääkaapissa, mikäli se on talonasukkaille mahdollista… :D

Valkosuklaa-mansikkasynttärikakku

Oivoi homssuista ruokabloggaajaa, kun ei muista kuvia ottaa! :( Minulle kävi moka kaverin synttärikakun kanssa, jonka tein hänen juhliinsa 1.11. Ajattelin ottaa valmiista kakusta kuvan vasta kaverin juhlissa, mutta koska hän oli jo tehnyt ihanan, juhlien teemaan sopivan kakun, niin minun versioni päätyi jääkaappiin odottamaan. Alkumaljan, parin siiderin ja boolilasillisen jälkeen en enää edes muistanut koko kakkuani ja vasta illan päätteeksi mieleeni juolahti, etten ollut ottanut kuvaa, enkä edes maistanut, mitä olin saanut aikaan! No, olin kuitenkin maistellut sekä kakun täytettä että valmistunutta pohjaa, joten jonkinlainen käsitys minulla on kakun onnistuneisuudesta. Ja ehkä ihan hyvä, että vältin tuon kakkupalan syömisen… Mutta kuva harmittaa! Note to self: kuva AINA kokkauksen jälkeen!

Valkosuklaa-mansikkkakakku, jonka tein aiemmin arvostelemasta suklaasta, oli siis tarkoitettu ystäväni synttärikakuksi. Olen pitkän aikaa halunnut kokeilla tryffelikakkua Maittavat suklaaherkut-kirjasta ja odottanut sopivaa tilaisuutta. Kirjassa on sekä maito-että valkosuklainen ohje, ja halusin erityisesti kokeilla valkosuklaista nähdäkseni, miten hyvin täytteeseen tuleva maitorahka pystyy antamaan vastusta suklaan äkkimakeudelle. Valkosuklaata tulee myös kakkupohjaan, joten kakku on todellinen valkosuklaafanin unelma. Tietysti saman kakun voi tehdä tummasta suklaasta, mutta koska yleensä teen siitä kaikki suklaakakkuni, niin there’s just no point. Kavereille tarjottaessa pääse aina välillä tekemään sellaista, mitä itse ei välttis haluaisi omissa juhlissa tarjota. :D Jokin fiksaatio siinä kait on…

Kakku on helppo ja nopea tehdä, tosin munia ja sokeria täytyy pohjaa valmistaessa jaksaa vatkata tarpeeksi kauan, jotta pohjasta tulee tarpeeksi kuohkea. Lisäksi täytteen kermaa pitää sekoittaa koko ajan levyllä, ettei se pääse kärähtämään. Eniten aikaa menee jäähdyttelemiseen ja lisäksi kakun täytyy olla jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua, joten se täytyy ottaa huomioon, kun aloittaa valmistelut.

En siis ehtinyt maistaa kakkupohjaa ja täytettä yhdessä, mut erikseen maisteltuna ne maistuivat kyllä. Olisi tietysti ollut kiva tietää, minkälaiseksi täyte muuttui kovettuessaan: millainen maku ja suutuntuma siitä muodostui ja miten kokonaisuus toimi yhdessä. No, kaveri viestitti jälkeenpäin syöneensä kakkua jo kaksi päivää putkeen, joten nappiin meni! ^^ Ja aina parempi, että kakku onnistuu ja kuva unohtuu, kuin että muistaa ottaa kuvan, mutta kakku maistuu oudolta.  Tässä siis resepti:

Valkosuklaa-mansikkarahkakakku

2 munaa

50 g hienoa sokeria

50 g valkosuklaata sulatettuna

TÄYTE:

3 dl kuohukermaa (muunnelmia: mansikka-tai mokkakermaa)

350 g valkosuklaata paloina

250 g rahkaa (muunnelmia: sitruuna- tms. maustettua rahkaa)

Koristeluun esim. rouhittua suklaata, nompparelleja, hedelmälohkoja…

Laita uuni 180 asteeseen. Voitele irtopohjainen vuoka (halkaisija 20 cm). Vatkaa munia ja sokeria isossa kulhossa niin kauan, kunnes nokarellinen vaahtoa pysyy nostettaessa hetkisen pinnalla. Siivilöi jauhot ja hämmennä sekaan varovaisesti. Lisää suklaa, siirrä vuokaan ja paista uunissa n. 25 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja siirrä kakkuritilälle. Siirrä takaisin vuokaan täysin jäähtyneenä.

Täytettä varten kaada kerma kattilaan ja kiehauta koko ajan hämmentäen ettei kerma pala pohjaan. Anna jäähtyä hieman, lisää valkosuklaa ja hämmennä, kunnes suklaa sulaa. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä hämmentäen koko ajan. Sekoita rahka joukkoon ja kaada jäähtyneen kakkupohjan päälle. Nosta n. kahdeksi tunniksi jääkaappiin jäähtymään. Koristele juuri ennen tarjoilua.

Kolmen ruokalajin isänpäivälounas

Ei yhtä ilman kahta, sillä myös tämä post on ilman kuvia. Menin isänpäiväksi iskän luokse kokkaamaa kolmen ruokalajin isänpäivälounasta kahvitarjoilun kera, mutta armas kamerani ei lähtenyt mukaan! Joten tässä sitä taas ollaan ilman kuvia… Puhtaus on puoli ruokaa ja kuvat ovat ainakin 75 % (eli suklaan täydellisen kaakaopitoisuus) blogin houkuttelevuudesta! No, nyt voitte vain kuvitella, miltä nämä herkut ovat näyttäneen. Itse asiassa piirakkaa jäi vielä iskän jääkaappiin, joten seuraavalla kerralla täytyy muistaa ottaa kamera mukaan… ><

Isänpäiväksi siis tietysti pitää laittaa kunnon sapuskat ja niinpä minä ja äiti pistimme hihat heilumaan. Iskä kun asuu yksin, niin kiva, että joskus viikonloppuisin se voi astua valmiin pöydän ääreen.  Alkupalaksi teimme mustatorvisienikeittoa, joka on aina yhtä hyvää. Ulkonäkö on kyllä järkyttävä: sakean ja harmaan keiton seassa uiskentelee mustia sienenkappaleita. Maku kuitenkin on taivaallinen! Jos et syö sieniä, niin jatka vaan samalla mitalla, jääpähän metsiin enemmän meille kuliranisteille! Kuohuviinimaljan kera keitto maistui vieläkin paremmalta… ;) (Oli muuten samaa kuohuviiniä, jota maistoimme iskän kanssa Kirja, ruoka & hyvä elämä-tapahtumassa parisen viikkoa sitten eli Cristal Cavaa.)

Pääruuaksi teimme appelsiinituorejuustobroileria kasvissuikalepedillä, wokkivihanneksia, riisiä sekä ruusukaalia. Voitelin siis uunivuoan, sen päälle suikaloituja porkkanoita, kesäkurpitsa sekä palsternakka, jotka oli maustettu öljyllä, valkosipulilla sekä mausteilla. Sitten voitelin kanafileet appelsiinin makuisella tuorejuustolla, laitoin kasvisten päälle ja työnsin uuniin. Mmm! Kaikki hedelmät toimivat hyvin kanan kanssa, joten appelsiininen maku oli erittäin onnistunut. Kasvikset maistuivat ihanilta, sillä niille oli rutistettu myös kokonainen lime. Muut wokkikasvikset ja ruusukaalit olivat tietysti hyviä myös. Hei, ne on kasviksi, no wrong with that! Ruuan kanssa nautittu viini oli erittäin hyvää myös.

Ja nyt itse asiaan eli jälkkäriin! Ostin siis Kirja- ja ruokamessuilta ihanan, 365 suklaaohjetta sisältävän kirjan, ja päätin kokeilla jotain jälkkäriä siitä. Olisin halunnut kokeilla pannacottaa, mutten oikein olisi halunnut käyttää liivatetta tai alkaa leikkiä agar agarilla. Onneksi minulta ei kotoa löytynytkään liivatetta, joten oli pakko etsiä toinen vaihtoehto. Päädyin sitten cappuccinomousseen, koska minulta löytyi pieni pussi Areena-messuilta saamaani pikakahvijauhetta kuin tilauksesta. Iskältä löytyi myös kermalikööriä, joten alkoholinkin suhteen kaikki oli kunnossa… ;) Tein ohjeeseen kuitenkin hiukan muutoksia, nimittäin vatkasin koko kermapurkin eli 2,5 desiä ja käytin osan siitä moussen joukkoon ja lopun kahvipiirakan kanssa.

Ei muuten kannata säikähtää munankeltuaisen -ja valkuaisen erottelua. Homma hoituu melko näppärästi, kun varovasti halkaisee munan sen yläosasta eli yrittää avata sen kuin ottaisi munalta hatun pois päästä. Eikä nyt naureta siellä! Sitten varovasti käsien välissä liikutellen valuttaa valkuaisen astiaan ja keltuaisen sitten omaan astiaansa. Toimii paremmin kuin munanerottajat. Haastavinta on tietysti munan rikkominen hajottamatta samalla keltuaista, mutta muutaman kerran jälkeen homma sujuu jo mallikkaasti. Kannattaa kuitenkin varata ylimääräisiä munia.

Cappuccinomousse

200 g tummaa suklaata sulatettuna ja jäähdytettynä

3 munaa eroteltuna

1 rkl kahvi- tai kermalikööriä (tai enemmän maun mukaan…)

1 1/4 dl kuohukermaa vaahdotettuna (tai koko purkki, josta osan voi sekoittaa moussen joukkoon)

2 rkl kaakaojuomajauhetta sihdattuna

Sekoita sulatettu suklaa ja keltuaiset suuressa kulhossa. Sekoita joukkoon likööri. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita huolellisesti suklaaseokseen. (Tässä vaiheessa voit myös vatkata kerman löysäksi vaahdoksi ja lusikoida osan siitä moussen joukkoon.) Jaa seos neljään annosastiaan ja laita jääkaappiin tunniksi. Koristele kermavaahdolla ja kaakojauheella juuri ennen tarjoamista.

Mousse onnistui hyvin! Laitoin Bailey’s’iä hieman reilummin, jotta se maistuisi kunnolla ja maistuihan se. Jälkkäri on tosi tuhti, joten kovin isoihin annostelumaljoihin sitä ei kannata laittaa, sillä sitä ei pysty syömään paljoa kerralla ilman äklötystä. Varsinkaan kunnon aterian päälle… Tai no, riippuu tietysti omasta suklaakestävyydestä. ;) Meidän jälkkärimaljat oli sen verran pienet, että moussea jäi vielä yli. Lopun tuhosin minä seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen, synttäreideni kunniaksi. :D Hyvää siis vielä seuraavanakin päivänä.

Olen myös halunnut jo vaikka kuinka kauan, Montrealista lähtien, tehdä pekaanipähkinäpiirakkaa. Yksinkertaisesti pidän pekaanipähkinöistä. Nyt iskän luona tarjoutui loistava tilaisuus senkin vuoksi, että iskällä oli vielä Kanadasta ostettua vaahterasiirappia jäljellä. Todella Pohjois-Amerikkalainen herkku siis! Myös sen vuoksi, että kakku on t-o-d-e-l-l-a makea ja tuhti! Sokeria ja siirappia tulee yhteenstä 4 dl! Plus vielä pähkinät… Halpakaan se ei ole, sillä pähkinät ovat tunnetusti kalliita ja tähän niitä menee kaksi pientä pussillista Todellinen kaloripommi ja luksusruoka! Sitä ei todellakaan voi syödä isoa palaa, ei varsinkaan sienikeiton, kanan ja kasvisten sekä suklaajälkkärin jälkeen. Kahvikuppi on must, ja kermavaahtokin voi auttaa asiaa. Tai sitten pahentaa, en tiedä, itselleni riitti piiras ihan itsessään sysämään minut sokerihumalaan ja ruokakoomaan. Huh! Eikä vielä ole edes joulu… Mutta kyllä sitä isän vuoksi voi vähän löysätä ruokavaliota ja tuhlata, eikös niin. 

Itse halusin tehdä piiraasta edes hitusen terveellisemmän ja siksi käytin pelkkien vehnäjauhojen asemesta 1 ½ kaurahiutaleita ja 1 dl vehnäjauhoja. Lopputulos on kenties hieman kuivempi pohja, muttei sitä huomaa kaiken sen sokerin ja rasvan alta. ;)

Pekaanipähkinäpiirakka

Olen leikannut reseptin joskus muinoin jostakin naistenlehdestä; olisiko ollut Kodin Kuvalehti tai Anna.

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 kl sokeria

½ tl suolaa

100 g margariinia

2 ½ – 3 rkl vettä

TÄYTE

3 munaa

2 ½ dl siirappia

1 ½ dl fariinisokeria

60 g margariinia

½ tl neilikkaa

ripaus muskottipähkinää tai kanelia tai kardemummaa

ripaus suolaa

250 g pekaanipähkinöitä

Sekoita jauhot, sokeri ja suola. Nypi sekaan kuutioitu rasva, lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Älä kuitenkaan vaivaa. Nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi. Painele taikina voidellun, noin 24-senttinen vuoan pohjalle ja reunoille. Pane pohjan päälle puolet pähkinöistä.

Laita uuni 225 asteeseen. Valmista täyte yhdistämällä munat, siirappi, fariinisokeri, sulatettu rasva, mausteet ja suola. Kaada seos torttupohjalle pähkinöiden päälle ja asettele päälle loput pähkinöistä. Paista torttua ensin uunin alatasolla n. 10 minuuttia ja laske sitten lämpö 175 asteseen. (Minulla toimi homma kuitenkin ihan hyvin koko ajan 200 asteessa.) Paista edelleen uunin keskitasolla noin 45 minuuttia, kunnes täyte on kiinteää. Jos pinta saa liikaa väriä, suojaa se foliolla paistamisen loppuaikana. Tarjoa jäähtyneenä jäätelön tai kermavaahdon kera. (Kylmä jäätelö varmaankin on hyvä veto tasaamaan makeutta.)

Riesen & Ritter Sport Cappuccino eli Tax Free -ostoksia

Osallistuin ylioppilaskuntani KY:n KulttuuriValiokunnan eli tutummien KUVAn Kulttuurimatkalle Pietariin tässä viime viikonloppuna ja paluumatkalla piipahdimme Tax Freessä. Halusin päästä eroon viimeisistä ruplista ja siksi ostin pakollisten alkoholien lisäksi muutamia suklaaherkkuja leivontaan ja, no, ihan muuten vaan, kun kerran halvalla sai ja oli pakko jotain ostaa. Kauheaa, pakko ostaa suklaata… ;) Pyrin arvioimaan ne täällä blogissa sitä mukaan kun pystyn raivaamaan ruokavaliostani tilaa niiden nauttimiseen. Älkääkä pyöritelkö silmiänne siellä, tämä on tarkkaa hommaa, kuulkaas.

Heti kun näin pussillisen Rieseneitä hyllyllä, muistin, etten ollut syönyt niitä piiiiitkiin aikoihin ja myös, kuinka paljon niistä pidän. Pussi siis päätyi ostoskoriin viinipullon seuraan. Kyseessä on siis suklaaseen kastettuja toffeepaloja Saksan maalta, valmistajana Storck. Pussin kyljessä on lisäksi ilmoitus, että suklaa on valmistettu Gavoa-kaakaopavuista. Toivottavasti lupaus todella pitää paikkansa, sillä se ainakin osoittaisi Riesenit (suklaan osalta) laatutavaraksi. Kaikki raaka-aineet on kirjoitettu saksaksi, mutta ensimmäiset ainesosat ovat glukoosisiirappi sekä sokeri, joten ihan autenttisen suklaista herkut eivät tietenkään ole. Johtuen karamellista, tietenkin. Onneksi mukana on ainakin kaakaomassaa ja kaakaota, joten pieni suklaasofisti (onkohan tuo oikea sana?) minussa antaa jonkinlaisen hyväksynnän.

Namu tuoksuu hyvälle: tuhti suklaan tuoksu, ei todellakaan maitosuklaata! Myös toffeen tuoksu tunkeutuu läpi. Maku on tuhti ja suklaanhimoon riittää hyvin yksi pala. Suklaakerros on n. 1/3 ja toffeeta 2/3 suklaapalasta, mutta tumma suklaa antaa hyvän vastuksen toffeelle. Pussista ei tule ilmi, kuinka kaakaopitoista suklaa on, mutta tumman puolelle se kallistuu. Maku ei nimittäin todellakaan ole makea, muttei kyllä karvaskaan, kiitos toffeen maun. Kumpikaan maku ei erityisesti nouse hallitsevaan asemaan vaan tuloksena on todella herkullinen kokonaisuus, joka on hyvää ihan sellaisenaan. Ei kenties sovellu ihan maitosuklaafaneille, mutta meille pimeän puolen edustajille ja sinne silloin tällöin eksyville voin suositella.

Ainoa miinus on toffeen into tarttua hampaisiin. Esimerkiksi treffeillä voi aiheuttaa ikäviä tilanteita, kun tekisi mieli alkaa kaivelemaan hampaita kesken kaiken. Erikoista on se, että pussista löytyy yhden karamellin sisältävät kalorit. Yksi namu on 40 kaloria, joten jos joku haluaa olla tarkkana asioista (miksi katsot minua noin?), niin näitä namuja on ainakin helppo sisällyttää päivittäiseen herkkukiintiöön. Tai muuten vain tehdä itsensä vainoharhaiseksi…

Ostin myös lajitelman Ritter Sport-täytesuklaita. Ritter on myös saksalainen merkki, joten tämä post koostuu siis pelkistä saksalaisista suklaaherkuista. Niitä myydään kaupoissa ihanan symmetrisinä neliöinä ja houkuttelevina makuvaihtoehtoina: on jogurttia (ostin muuten sitä ison neliön ja aion arvioida sen heti, kun maistan sitä… uudemman kerran. :D ), tryffeliä, cappuccinoa, pähkinöitä… Tässä pienessä lootassa on kuusi eri täytemakua: mandel split, cappuccino, crocant, caramel crisp, creme cacao ja edelnougat. Jokainen suklaanamu on kääritty eriväriseen paperiin, jonka sivussa vielä lukee erikseen maun nimi. Auttaa löytämään lootasta.

Koska olen kahvifani, halusin maistaa cappucinoa. Sain etsiä sitä tovin muiden makujen joukosta ja ehdin jo pelätä, että oliko se ainoa, mutta uusi pengonta tuotti tulokseksi kaksi lisää, joten oli niitä muitakin! Pieni suklaaneliö tuoksuu makealle maitosuklaalle ja olen haistavinani hieman liköörisen tuoksun. Liekö se kahviaromi? Kyllä, sehän se, sillä maitosuklaa-aromin lisäksi ainoa muu maku suklaassa on jonkinsortin likööri. Tai siltä se ainakin maistuu. Mitään kahviaromia en huomannut, mikä oli tietysti pettymys, sillä kun tuote nimetään ‘cappucinoksi’, niin kait nyt se maku siitä pitäisi löytyä ilman karaistuneita ja hienostuneita makunystyröitä! Huoh…

Muuten suklaan maussa ei ole vikaa, hyvää se on, tosin erittäin makeaa. Maitosuklaakerros on ohut, mutta lisäksi täyte on vielä makeaa! Yksi pala on aivan tarpeeksi meikätytölle; melkein liikaakin. Maitosuklaan puolestapuhujat varmasti pitäisivät siitä enemmän. Huh, tämä kyllä vaatii kahvikupposen. Hmm, taidankin mennä keittämään iltapäiväkahvit. Sen ja näiden suklaiden voimin jaksan käydä imuroimaan.