Tulisella currylla pakkasta vastaan Memphis Hesarissa

Tämä illallinen tapahtui 9.1.

Vege Curry: Paistettua portobellosientä, kasviksia, punaisella currylla maustettua kookoskastiketta ja (minulle ilman) riisiä (12,90 €)

Memphis jälleen kerran! Alanko toistamaan itseäni? Hope not, koska tämän kerran jälkeen en enää mielelläni Memphiksiin suuntaa. Tähän annokseen nimittäin muistaakseni päättyy minun osaltani kokeilemisen arvoiset ruoka-annokset enkä halua käydä samoissa ravintoloissa syömässä samoja annoksia, mikäli voisin käydä jossain minulle tuntemattomassa paikassa. (Hmm, hyvä on, taas siis toistin itseäni…)

Miksi siis päädyin taas Memphisiin? Itse asiassa minun, tutorparini sekä joukkion hytiseviä vaihto-oppilaita (no okei, kyllä me tutoritkin paleltiin ihan kiitettävästi) piti aluksi suunnistaa Mannerheimintien Iguaanaan, mutta se mokoma oli täynnä. Seuraavaksi päätimme kokeilla Aleksanterinkadun Iguanaa, mutta sehän on lopettanut! Aargh! Amarillossa taas olisi ollut pitkä odotus, koska oli lauantai-ilta kyseessä. Okeii, nyt äkkiä ideoita kehiin! Hesarin Memphis onneksi oli lähellä ja saimme vielä pöydänkin. Lisäksi, kun kerroimme tarjoilijalle olevamme hiukan kiireen alaisia (piti vielä ehtiä iltabileisiin), niin saatoimme myös välttää ravintolan tutuksi tulleen hitaan palvelun.

Selailin listaa ja pähkäilin, että tilatako kasviksia vai kalaa ja kasviksia. (Eli siis itse asiassa, nyt kun silmäilen menua netistä, on vielä YKSI annos, jonka vuoksi voin vielä kerran käydä Memphiksessä. ) En ollut kauhean nälkäinen, joten päädyin Vege curryyn. Parini veikkasi annosta keitoksi ja siltä se kyllä näyttikin, sillä kasvikset suorastaan uivat punaisella currylla maustetussa kookosmaidossa. Siinä ei tietenkään ollut mitään pahaa, sillä annoksesta tuli ihanan lämmin olo! Slurps! Lisäksi curry oli melkoisen tujua, joten sekin vielä takasi vähän lämmikettä hyistä ulkoilmaa vastaan.

Yksinkertainen ja maistuva annos, nams! Kenties tällaisena rasvakammoisena olisin toivonut hiukan vähemmän kookoskastiketta, mutta aika hyvin sekin lopulta upposi. :D Jos ei tykkää ihan kaikkein maustetuimmasta ruoasta, niin kannattaa ehkä jättää tilaamatta, sillä kookosmaidosta huolimatta punainen curry potkaisee, tosin tällaiselle parkkiintuneen kielen omistajalle potku oli pelkästään mukava. Lyhyesti sanottuna: suosittelen, erityisesti tätä hyistä viimaa ja pakkasta vastaan, brr! Tuo annos vatsassa luulisi pysyvän lämpimänä edes ratikkapysäkille. (Ellei sitten neutraloi vaikutusta jäisille drinkeillä. :D ) Hmm, annosta pitäisi kyllä kokeilla ehdottomasti kotonakin, sen kun vaan ostaa (pakaste)vihanneksia, tölkin kevyt-kookosmaitoa (joo, tiedetään…) ja punaista currytahnaa. Veikkaan, että yhtä hyvää tulee, ja vielä halvemmallakin. Mutta onhan se ravintola aina jonkinlainen elämys, varsinkin hyvässä seurassa.

No niin, muistini siis oli väärässä ja minulla on vielä mahdollisuus mennä Memphikseen ja nauttia siellä ennen kokeilematon annos. (Tosin kun tuota kaloritaulukkoa katsoo, niin alkaa hirvittää… Noh, sitten vaan täytyy käydä salilla/lenkillä aikaisemmin päivällä. ) On aina hyvä olla takataskussa varalla ravintoloita, joita ehdottaa, kun tarvitsee syömäpaikaksi jokaiselle (suht koht normaalisti syövälle) jotakin-periaatteella toimivan ravintolan.

Uuden vuoden lounas

Bliniohjeet senkuin paranee joka kerta

Joku saattaa ihmetellä, että taasko olen kokannut blinejä (ainakin itsestä jo tuntuu, että niitä on tullut laitettua viime aikona), mutta koska ne ovat nyt sesongissa, niin ei kannata vielä tylsistyä. Mikäli lukee Helsingin Sanomia on varmasti huomannut monien ravintoloiden mainostavan bliniviikkojaan. Blinit ovat tosiaan talvista ruokaa ja niitä syödään juuri tammikuussa, johtuen varmaan tärkeästä venäläisestä kirkollisesta juhlasta eli meidän loppiaisesta (heidän joulunsa). Blinithän siis ovat venäläinen herkku ja onneksi ne ovat meille rantautuneet. Niinpä uutena vuotena blinipannu kävi taas kuumana iskän luona uudenvuodenpäivänä. Ja täytyy myöntää, että tällä kertaa löysimme kyllä parhaan bliniohjeen tähän mennessä! Tai no, vasta kolme bliniohjetta takana eli vuosi sitten iskän synttärilounaalta (posti helmikuussa 2009) ja tietysti itsenäisyyspäivän menulta, mutta joka tapauksessa paras kolmesta.

Edellisiin ohjeisiin verrattuna tähän taikinaan tuli muistaakseni enemmän kermaviiliä, joten taikina oli todella muhevaa ja melkoisen hapantakin. Hyvä, ettei liian hapanta, mutta koostumukseltaan ihanaa. Taikinan koostumuskin oli tietysti erilainen eli jämäkämpi kuin edelliset ohjeet. Äiti totesikin, että nyt taisi löytyä SE bliniohje. Mistäköhän äiti sen ohjeen leikkasi? Ettei ollut suoraan tattarijauhopussin kyljestä? Joka tapauksessa, tosi ihanaa! Varsinkin, kun käytti kunnon blinipannua, joka on pieni ja jolla saa aikaan sellaisia ihanan paksuja lättyjä. Mmm… Onneksi bliniviikot jatkuu vielä jonkin aikaa. :D

Blinien lisukkeet eli mätiä, smetanaa ja punasipulia sekä taustalla täytetyt avokadot

Syötiin me toki muutakin. Itse asiassa aloitin tämän vähän hassussa järjestyksessä, koska me syötiin alkupaloiksi katkaravuilla, avokadolla, omenoilla sekä sipulilla täytettyjä avokadoja. Ohje löytyi yhdestä melko tuoreesta K RuokaPirkka-lehdykästä ja ohje on ollut jo melko pitkään to do-listallani. Ruoka on simppeli ja tosi maistuva! Makeat hedelmät komppaa just hyvin hapanta sipulia, ja pehmeät ravut sekä avokado sopivat myös kaikkien kanssa. Päälle vielä vähän hapanimelää salaattikastiketta ja avot! Ihanan raikasta ja hyvää sekä keholle että mielelle! Terveellisiä rasvahappoja avokadosta, vitamiineja omenasta, proteiineja ravuista. Ja extra-makua brie- ja vuohenjuustosta, melkein unohtui.

Täytetyt avokadot

KRuokaPirkka (vapaasti muistilokeroita kaivellen)

neljälle

4 avokadoa

½ sitruunan tai 1 limen mehu

200 g brie- tai vuohenjuustoa

2 isoa omenaa

4 salottisipulia

200 g katkarapuja pakaste)

hapanimelää salaatinkastiketta

tuoreita yrttejä, esim. tilliä tai persiljaa

Sulata katkaravut joko jääkaapissa, huoneenlämmössä tai mikrossa. Leikkaa avokadot siististi puoliksi ja poista kivi. Älä heitä kuoren puolikkaita pois. Pilko hedelmäliha kulhoon ja purista päälle sitruunan tai limen mehu, jotei hedelmä tummu. Lohko myös omenat lohkoiksi, sekä kuori ja silppua sipuli. Viipaloi juusto.

Annostele avokadonpuolikkaisiin avokadoa, katkarapuja, omenakuutioita ja sipulisilppua, Kaada päälle hapanimelää kastiketta ja silputtuja yrttejä.

Ina Gartenin Outrageous Brownies

No nyt näitä posteja tulee kuin liukuhihnalta! Viimeiset postit kehiin ennen kuin suuntaan kohti uuden vuoden vastaanottajaisia. (Ja sitä ennen laittamaan vähän ilmettä silmään ja vaihtamaan vaatteet.)

Sain Egyptin lomalla kuulla, että kaveriporukan uuden vuoden juhlinta voitaisiin hoitaa yhden kaverin vanhemien luona maaseu…eikun siis Tuusulassa. Olin yhden kaverini kanssa pohtinut uuden vuoden juhlintaa kokkausteemalla, mutta koska meidän molempien kämpät ovat yksiöitä, niin totta kai otimme mielellämme vastaan tarjouksen juhlia kunnon porukalla kunnon tiloissa. Score!

Siinä sitä nyt on rasvaa ja suklaata kerrakseen!

Ensin mielessäni oli suklaajuustokakku, mutta koska en sitten löytänytkään sitä haluamaani ohjetta netin ihmeellisestä maailmasta, päätin kääntyä jo pitkään mieltä kutkuttaneeseen brownie-ohjeeseen. Tämä bloggaaja laittoi Ina Gartenin browniet parhaimmaksi brownieohjeeksi, SIKSI brownieohjeeksi, ja oh boy, mikä ohje se onkaan! Siihen menee 450 grammaa rasvaa ja yhteensä 950 grammaa suklaata! Ohjeen on PAKKO olla jotain todella mahtavaa, koska suklaa nyt ei mitään ihan halpaa ole, jos haluaa kunnon tavaraa käyttää.

Suklaaihanutta suoraan uunista

Loppumetreillä kuitenkin jänistin ja tein kuuden munan ohjeen sijasta viiden munan ohjeen, koska huomasin ostaneeni sittenkin 110 g liian vähän suklaata enkä halunnut ostaa enää YHTÄÄN lisää. Rajansa kaikella. Pelkäsin, että annos olisi valtava ja varauduin kahdella eri astialla, mutta annos mahtui juuri ja juuri ylläolevaan uunivuokaan. Kenties koko ohje ei olisi mahtunutkaan.

En käyttänyt pähkinöitä (ne puuttuvat oheisen linkin ohjeesta, niitä tulee 3 kuppia eli siis 7,5 desiä), koska suklaata jäi yli 5 munan ohjeesta. Laitoin 2 kuppia suklaahippuja ja puolikkaan murskattuja piparkakkuja. Ei niitä pipareita tietenkään maista, mutta ehjiksi jääneet valko- ja tummasuklapalat ovat ihania sattumia.

Aluksi ajattelin, ettei ohje ole mitenkään ihmeellisen hyvä, mutta täytyy myöntää, että olen saanut potkia itseäni etten ole tuhonnut koko brownieannosta viemättä murustakaan uuden vuoden valvojaisiin! Vaarallista ainetta! Käytin 100 g valkoista, 100 g 70 %:sta, 250g Fazerin tummaa leivontasuklaata, 200 g Faxerin maitosuklaata ja vielä 200 g Fazerin tummaa suklaata, joten maku on mielestäni juuri sopiva eikä liian makea. Tuhtia se kyllä on, voi pojat! Ei jaksa syödä paljoa…ja pahka, en nyt jaksa huijata vuoden vikassa postissa. Kyllä tätä ähkyyn asti syö melko kepeäsi. Ja varmaan vähän ylikin, jos kukaan ei näe…

Brownies pitää säilyttää jääkaapissa ja todellakin leikata vasta muutaman tunnin viilennyksen jälkeen, muutoin homma kusee. En ole vielä niin monia brownies-ohjeita tehnyt, jotta voisin julistaa tämän ehdottomasti kaikkein parhaaksi, mutta todella hyvä ohje se on! Tuskin kyllä aion enää sitä kokeilla, koska jotenkin vain 450 grammaa yhdistettynä 950 grammaan suklaata on aika karmiva ajatus… Mutta ainakin 2009 loppui osaltani makeasti!

Uskaliaille mittamuutokset: 1 kuppi on siis 2,5 dl, 1 pound = 450 g, 12 oz= 340 g ja 6 oz= 170 g. Ja eikun leipomaan! 

Tummaasuklaata kiittää ja kumartaa kaikkia lukijoitaan kuluneesta vuodesta! Vaihtukoon vuotenne hyvässä seurassa hyvän ruuan ja hyvän (sekä kohtuullisesti annostellun) juoman parissa! Olkoon myös ensi vuosi täynnä maistuvia herkkuja, uusia reseptejä ja kokeilemisen arvoisia ravintoloita! Palataan asiaan ensi vuoden puolella, silloin onkin aika vähän pistää kuluneen vuoden parhaimpia ruokia ja ravintola-annoksia pakettiin.

Egyptin loma! Osa 3, 23.12.2009

Paviaani

Keskiviikkoaamuna heräsimme aiiikaisin (klo 6.00) ollaksemme heti puoli kahdeksalta valmiina ajamaan 2 ½ tuntia Välimemeren rannalle Aleksandriaan. Matkalla Aziz halusi näyttää meille pientä, maksutonta eläintarhaa, mutta olisi kyllä voinut olla näyttämättä, niin pienissä ja kamalissa häkeissä eläimet elivät! Tämän paviaaniraasu joutui istumaan virikkeettömässä häkissä, vaikka sen ympärillä oli pieni aitaus, jossa edes vähän juoksennella.

Domedraadi

Isoillakin eläimillä oli pienet aitaukset, joissa ne makoilivat. Kamalampia oli leijonien häkit, joissa eläimillä oil juuri ja juuri tilaa kävellä edestakaisin. Sitä ne sitten tekivätkin muiden virikkeiden puutteessa. Kamalaa! Olisin mielummin maksanut, jos sillä rahalla olisi voitu antaa eläinparoille enemmän tilaa! Ja osa leijonista oli myös melko laihoja.

Krokoja

Krokoilla sentään oli vettä.

Domedraadi!

Tämänkään domedraadin aitaus ei ollut paljoa isompi, jotta se mahtui vähän makoilemaan. Kyllä me ihmiset ollaan julmia! Korkesaaressa onneksi eläinten asiat on paremmin, leijonat saavat ihan citykaniakin. Vaikka luonnossa vapainahan niiden pitäisi olla…

Näkymä Aleksandriaan

Halusimme siis äidin kanssa vähän vaihtelua ja koska Aziz tarjosi matkaa hyvään hintaan (700 EGP yhteensä eli siis n. 90 €), niin suostuimme reissuun. Ajettuamme kolmisen tuntia Aziz parkkeerasi rannan tuntumaan ja me äidin kanssa vähän jaloittelimme ja otimme muutaman kuvan.

Presidentin palatsi

Pällistelimme myös presidentin palatsia aidan läpi. Aziz vitsaili, että hänestä tulee seuraava Egyptin presidentti. Tulisikin! Sitten voisin kertoa kaikille, kuinka ollessamme lomalla Egyptissä tuleva pressa oli meidän autokuski! Ehkä sitten seuraavalle Egyptin lomalle saisi vähän paremman majoituksen, kenties jopa pressan palatsista…

Hullua liikennettä myös Aleksandriassa

Kairon liikenne on ihan kaaosta ja niin se on myös Aleksandriassa. Jalankulkijoiden on oltava uhkarohkeita jos meinaavat koskaan päästä tien yli.

BTW, tässä paikassa oli vieressä pieni jäätelökoju ja tuskin pääsin sanomasta äidille, että tuossa olisi nyt sitä hänen haluamaansa jäätelöä, niin jo Aziz ojensi meille tuutit egyptiläistä jäätelöä. Mahtava opas-kuski! Jäätelö oli kahta erilaista sorbettia aidossa vohvelissa ja koko komeuden päällä keikkui vielä sellainen normivohveli. Joku marja oli se toinen, mutta toista en nyt saa päähäni. Ehkä sitruuna? Hyvää kuitenkin! (Paitsi se pahvinen koristevohveli.)

Moskeija

Kävimme myös moskeijassa. Naisten ja miesten puoli oli tietysti erikseen. Miehet saivat rukoilla ihan kirkon isossa salissa, kun taas meille naisille oli varattu pieni osa sivustaa. Aiai, kun nuo islamin uskoiset miehet pelkää meidän naisten valtaa. 

Ihania tahnoja ja italiansalaattia (ei niin ihanaa)

Lounaan Aziz oli taas järkännyt kalaravintolasta, josta oli kiva näköala rannalle. Yläkerta oli täynnä kiinalaisia, joiden turistibussi oli parkkeerattu ravintolan ulkopuolelle, joten me saimme ruokailla ylhäisessä yksinäisyydessämme alakerran ravintolassa. Alkupaloiksi saimme taas erilaisia “salaatteja” eli mm. valkosipulista tahnaa, munakoisotahnaa, linssitahnaa, italiansalaattia ja jalopenoja tomaattikastikkeessa.

Keittoa

Keitto oli taas melkoisen mautonta, mutta sitruunaa rusentamalla sen makuun sai piristystä.

Pitaleipää

Leipä oli tarkoitettu tietenkin tahnojen kaapimiseen, mutta minusta ne meni ihan hyvin pelkästäänkin. Aziz hommasi itselleen jostain katkarapu-valkosipulitahna pitäleivän ja osti samalla minulle ja äidillekin omat. Johan on egyptiläisillä tavat, tässähän suomalainen ihan nolostuu! Ja johan meitä nyt syötetään. Ei siinä kyllä mitään, pitaleipä täytteineen oli herkullista. En ihmettele yhtään, miksi ihmiset niistä tykkäävät.

Kokonainen fisu, katkiksia ja friteerattua mustekalaa (?)

Pääruuaksi saimme samanlaisen annoksen kuin edellisessä lounaspaikassa, tosin nyt fileiden sijasta lautasella möllötti kokonainen kala. (Fileitäkin olisimme halutessamme saaneet, muttei tässä nyt ekaa kertaa olla kokonaisen paistetun kalan kimpussa. ) Annos näyttää isolta, muttei tuossa kalassa oikeastaan ollut paljoa syömistä. Kuitekin juuri sopivasti, sillä maha oli jo melko täynnä alkuruokiakin.
Tällä kertaa katkaravut oli paistettu vähän huonosti, sillä niiden kuorien kanssa sai melko lailla tuskailla, että sai kaikki kuoret irti. Ja ehkä siinä meni mukana joku kuorenpalanenkin…

Vielä kupilliset ihanan vahvaa turkkilaista kahvia ja viimeiselle nähtävyyspaikalle eli tutkimaan vähän katakombeja. Niiden jälkeen suuntasimme kohti Kairoa ja olimme hotellille tasan klo 6 illalla, koska matelimme yli tunnin aivan järkyttävässä ruuhkassa! Töistä palaajien ruuhka ja ne 3 miljoonaa autoa… Thank gosh hotellimme ei ollut keskustassa, koska silloin oltais varmaan oltu hotellille vasta kahdeksalta! Järkkyä! Ja sama rumba taas huomenna, heti aamusta…

Jouluaattona hotelli oli normaalien aamiastarjontojen lisäksi valmistanut riisipuuroa! Sen höysteenä oli kookoshiutaleita ja rusinoita eli siis se oli normijoulupuuroa makeampaa, mutta kuitenkin hyvää ja jouluista. Muutoin fiilis ei ollut kovin jouluinen, sillä matkalla uudessa Kairossa sijaitsevaan ostoskeskukseen minulle alkoi nousta kuume ja iltapäivä sekä ilta menikin hotellihuoneen sängyllä hohtaen kuin kekäle.

Kauppakeskusreissu oli kuitenkin onnistunut: käytiin Starbucksissa, ostin vähän koruja, naposteltavaa uuden vuoden juhliin, hedelmiä ja jugua lounasta ja aamiasta varten sekä suklaapäällysteisiä kahvipapuja…kahdesta paikkaa. Ei ole tautia, mihin ei suklaa auttaisi!

Tänä vuonna jouluaattoateria oli vähän erilainen, sillä tilasimme äidin kanssa huonepalvelusta salaatit, hän kana-cecarsalaatin ja minä kreikkalaisen salaatin. Onneksi kuume kuitenkin meni yöllä ohi (jonkinlainen pieni vatsapöpö varmaan) ja olin aamulla pirteä lähtemään takaisin Suomeen. Ehdin jo huolestua, että mitä jos ne kentällä huomaavat minun olevan kuumeinen eivätkä päästä koneeseen epäillen possuflunssaa? No, onneksi ei.

Todella mahtava loma siis! En jaksa edes kaikkea kokemaani kirjoittaa tänne, mutta jos olet menossa lähiaikoina Egyptiin ja erityisesti Kairoon, niin laita tänne kommenttia, niin voin antaa joitain vinkkejä.

Egyptin loma! Osa 2., päivät 21.-22.12.2009

Museon julkisivu

Aloitimme viikon kulttuurilla eli suuntasimme aamusta jokaisen Egyptin historiasta kiinnostuneen must-kohteeseen eli egyptiläiseen museoon. Museoss vierähti 2 ja ½ tuntia tutkiessa erilaisia hieroglyfejä, patsaita, koruja, upeasti koristeltuja sarkofageja, kultaisia kuolinnaamioita, valtavia puisia sarkofajea, ihkaoikeita, tuhansia vuosia vanhoja muumioita ja paljon muuta! Ihan rupesi hengästyttämään kaikki se upea tieto ja taito, millä muinaiset egyptiläiset ovat veistäneet, takoneet, balsamoineet, näpertäneet ja hakanneet kiveen, ja nyt me nykyajan ihmiset pääsemme niitä ihastelemaan. Mitä me jätämmekään jälkeemme? Saasteita ja roskia…

Hard Rock Café!

Luin Egypti-kirjasta, että Hard Rock Café sijaitsee Sharm El Sheikissä, joten voitte (ainakin minut tuntevat voivat) kuvitella innostukseni, kun kuskimme Aziz mainitsi ohimennen sen löytyvän myös Kairosta! Score! Kairon HRC sijaitsi hienolla, vartioidulla hotellialueella. Kävelimme upean luksushotellin aulan läpi tullessamme parkkihallista ja siellä oli metallinpaljastimia, sheikkejä ja kaikenmaailman luksusputiikkeja. Mutten tietenkään välittänyt niistä, vaan mahdollisuudesta ruksia taas yksi maailman sadoista HRC:sta käydyksi!

Egyptissä Hard Rock Cafessakin on buffet

Nää egyptiläiset tosiaan tykkää buffeteista, sillä myös tästä ravintolasta sellainen löytyi, enkä ole vielä missään muualla maailmassa törmännyt kuin à la carte-listoihin. Olin tietenkin vain mielissäni, sillä lopetettuani kanansyönnin ei HRC:n ruokalistoissa taida enää olla minulle mitään syötävää, ellei jälkkäreitä lasketa. Buffet se siis oli ja se osoittautui jälleen nappivalinnaksi. Samoja, hyväksi todettuja tahnoja, marinoituja vihanneksia ynnä muita.

There’s no escaping from the truth!

Istuuduttuamme pöytään äiti pian vinkkasi minulle, että käännypäs taaksepäin katsomaan. Iiih, Aerosmith-sälää seinällä!! Totuutta ei pääse pakoon Egyptissäkään. Bändin kamoja on varmaan melkein joka HRC:ssa ja niin tietty kuuluukin olla, maailman parhaalla bändillä.

Ei ihan tipatonta Egyptissäkään 

Ajattelimme äidin kaa, että tulee oikein nenänvalkaisuviikko, koska Egyptissä suurin osa väestöstä ei juo alkoholia eivätkä kaikki ravintolat sitä edes tarjoa. No, tietysti HRC:ssa piti ottaa yhdet drinkit loman kunniaksi! En muista drinkkini sisällöstä muuta, kuin että siihen tuli granaattiomenamehua ja viskiä ja että sen sai vielä tuplaviskin kera ja vielä lasinkin samalla hinnalla, olisiko ollut 80 EGP eli vähän päälle kymppi. Taas yksi HRC-lasi, score! Ja nähtävästi kun otetaan, niin otetaan sitten tuplaten.

Jälkkäriksi raikasta hedelmäsalaattia… ja vähän suklaamoussea 

Ja pitihän sitä nyt jälkkäreitä maistaa, koko rahalla hei. Otin kuitenkin eniten hedelmäsalaattia ja siihen vähän mukaan suklaamoussea. Hyvää! Pannacotta oli melko mitäänsanomatonta, mutta valkoinen mousse (valkosuklaamousse?) oli yllättävän hyvää. Itse asiassa parempaa, kuin suklaamousse ja sitä ei joka päivä tapahdukaan.

Faarao vartioi illallista

Lounaan jälkeen kävimme vielä kiertelemässä yhtä kaupungin aluetta ja palasimme hotellille. Ilalla oli vuorossa illallisristeily Niiliä pitkin Memphis-nimisellä laivalla. Vuorossa olisi buffet, musiikkia ja tanssiesityksiä, mm. vatsatanssia. Päästiin siis edes kerran myös illalla ulos hotellilta.

Kylmän salaattipöydän antimia

Laivan muu yleisö koostui lähes yksinomaan aasialaisista. Buffet-pöytä ei ollut mitenkään erityinen, sillä suurinosa kylmistä salaateista (mm. erilaisia kasvispateita ja kamalia etikkavihanneksia) eivät olleet minun makuuni ja keitto oli toosi vetistä. Pääruuista kala oli kamalan suolaista, mutta keitetyt vihannekset sentään ihan hyviä. Jälkkäreistä löytyi yksi tosi ihana, siirappinen ja just sopivan makea kakku, mutta muuten jälkkärit oli epäonnistuneita: kakut kuivat ja mousset mauttomia. Suklaavanukas oli selvästi tehty kaakaojauheen avulla eikä siis maistunut miltään. Onneksi olin syönyt hyvän lounaan, niin ei illallisella ollut niin väliä.

Ohjelma oli tosi hyvä! Aluksi joku mies lauloi tunnettuja klassikkobiisejä ja minä en lämmenyt niille alkuunkaan, mutta onneksi sitä kesti vain jonkin aikaa. Loppuillasta meitä viihdytti egyptiläinen musiikki ja miestanssijat (ei mitään Hunkseja tietenkään vaan perinteisiä tansseja), napatanssijatar ja lopuksi vielä huima esitys dervissitanssijalta, joka siis pyöri ympäri yhtä soittoa varmaan kymmenen minuuttia. Napatanssijatar sekä dervissi nappasivat myös yleisöä mukaan pienelle lavalla ja niin meikäläinen sekä heilutti lanteitaan että pyöri kuin hyrrä dervissin ison hameen kanssa. Ja päädyin kymmenien kiinalaisten matka-albumeihin.

Pyramidi Sakkarassa

Tiistaiaamuna määränpäänä olivat Sakkara sekä Memphis. Sakkarasta löytyy muistaakseni Egyptin vanhimmat pyramidit ja haudat, mustabat. Muistaakseni ne ovat ajalta n. 4000 eaa ja niitä kutsutaan porraspyramideiksi niiden muodon perusteella. Myös kuninkaiden haudat ovat pienempiä verrattuja myöhempien kausien faraoiden hautoihin.

Täällä meitä melkein huijattiin kun mennessämme sisään yhteen raunioon yksi mies kysyi lippujamme, katsoi niitä ja otti ne sitten käteensä ja alkoi kertoilla meille kaikenlaista historiaan liittyvää. Kesti onneksi vain hetken ennen kuin tajusin, että mies yrittää väkisin opastaa meille ja myöhemmin tietysti olisi vaatinut maksua palvelustaan, joten pyysin häntä antamaan lippumme takaisin ja sanoin meidän haluavan tutkia paikkoja omassa rauhassa. Huh! Onneksi tajusin ajoissa. Egyptissä ei koskaan saa ottaa mitään, ei esineitä eikä palveluja, vastaan yllättäen, koska niistä AINA vaaditaan maksua, vaikkei aluksi välttämättä siltä näytä.

Ramses II on ollu iso kiho aikanaan

Memphis on joskus ollut Egyptin pääkaupunki, muistaakseni juuri Ramses II:n ajalla. Hänen nimensä on kuullut varmasti monet niistäkin, jotka eivät paljon Egyptin historiaan ole perehtyneet. Hän hallitsi n. 60 vuotta ja eli yli 75-vuotiaaksi! Hän oli oikein faraoiden Farao aikanaan, ja siksi hänelle on aikanaan pykätty vaikka minkälaista patsasta, myös tuo jumalattoman…tai pikemminkin jumalallisen, kokoinen kolossipatsas.

Ui kala lautaselleni

Aziz ehti jo eilen intoilla vievänsä meidät tänään lounalla paikkaan, josta saisi kuulemma herkullisia liharuokia, mutta minun piti tietysti korjata häntä siitä, että me (tai minä) syömme vain kalaa. No, kalaravintolaan tiemme sitten vei, lähelle pyramideja turistihotellien syleilyyn. Paikka oli täynnä intialaisia turisteja. Aasia on iso manner, nyt vain maa vaihtui. No, on niitä intialaisiakin yli miljardi, joten heitä kyllä riittää joka turistikohteeseen.

Salaattibufeen antimia, taas kerran

Henkilökunta (Azizin tuttuja hekin) neuvoi meitä ottamaan buffetpöydästä vain salaatteja ja mehän teimme työtä käskettyä. Täytyy myöntää, että vaikka marinoidut munakoisot, kikherneet ja erilaiset tahnat olivat herkullisia myös täällä, alkoivat ne jo pikkuhiljaa tulla ulos korvista… Nähtävästi kyllästymisasteeni on pieni myös hyvin ruokien suhteen ja onhan se jo ihmeesti nähty viininkin kohdalla. Kyllästymistä suklaaseen odotellaan seuraavaksi…

Rapukeitto

Okei, asiaan. Emme olleet äidin kanssa saaneet edes salaattilautasiamme tyhjiksi, kun tarjoilija toi eteemme kupilliset rapukeittoa, jossa uiskenteli kokonainen saksi. Keitto oli vienon makuista, mutta sitruunamehua lisäämällä siihen sai hieman särmää. Ravut oli keitetty suussasulaviksi. Vihdoinkin vaihtelua!

Kalafilee, katkarapuja ja luultavasti friteerattua mustekalaa

Tarjoilija vei tyhjät soppalautasemme pois ja kysyi, että maistuisiko vielä lisää keittoa. Huh, täällähän saisi todella syödä! Kieltäydyimme kuitenkin lisäannoksesta, mikä olikin erittäin fiksu veto, sillä pian eteemme kannettiin lautaset kukkuroillaan kainkenlaisia mereneläviä. Katkarapujen kuoriminen oli melkoisen sotkuista puuhaa ja kädet haisi loppupäivän, mutta niiden herkullinen maku oli kaiken vaivan väärti! Myös friteeratut mustekalat (?) olivat herkullisia, eivätkä yhtään liian rasvaisia.

Leipäkori

Saimme myös korillisen leipää. Ei mitään erikoista, pehmeää valkoista pullaleipää. Kuuluu käyttää niiden tahnojen kanssa, mutta minä olen siitä outo, että syön niitä mieluummin vaikka pelkästään tai sotken muiden salaattiainesten joukkoon.

Lisää kalaa

Onneksi en koskenut leipään, koska muutoin en olisi jaksanut syödä VIELÄ TOISTA FILETTÄ PARASTA TÄHÄN ASTI SYÖMÄÄNI KALAA! Iskän savustamat lohet, siiat ja ahvenet jäävät kyllä toiseksi tämän herkun kanssa, voi pojat! Kala oli jotenkin saatu paistettua päältä rapeaksi ja päältä suussa sulavaksi. Ei mitään hajua, mikä kala, mutta se oli taivaallista! Äitikin huokaili vielä loman loputtuakin kalan perään. Mikä paikka!

Huh! En normaalisti syö näin paljoa kerralla, muttei olo kuitenkaan ollut liian ähky. Mahaan mahtui vielä pikkuriikkisen siirappista kakkua jälkkäripöydästä ja cappuccinot. Olipahan taas nähty ja koettu tänäkin päivänä! Aziz ajoi meidät vielä hedelmäkojun kautta ja saimme täydennystä hotellihuoneemme hedelmävarastoon. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, vaikka kaikkea muutakin olisi tullut nautittua päivän mittaan. Ja siitä sitten taas hotellille telkkaa katselemaan.

Egyptin loma! 19.-25.12.2009

Helouhelou! Toivottavasti kaikki ovat selvinneet joulusta! Lahjat on avattu (ensimmäiset jo ehkä käyty palauttamassa?), jouluherkut syöty (ne viimeiset kaksi Fazerin konvehtirasiaa ovatkin sitten avaamattomia juhannukseen saakka, kuten aina eikä kukaan halua edes nähdä kinkun hiventä tai joulukalan palaakaan enää), rentouduttu ja nautittu hyvästä seurasta (ja TAAS se äiti sai hermoromahduksen sen kalkkunan täytön kanssa kun just ne luumut jäi ostamatta eikä noita sukulaisia kestä enää sekunttiakaan, thank god alennusmyynnit alko jo!). Minäkin selvisin Egyptistä onnellisena ja suhkoht terveenä, matkalaukut tuli kaikki takaisin ja eikä tuliaisisista kertynyt liikaa painoa. Ehdittiin koneen vaihtoihinkin mennessä ja tullessa just nappiin, vaikka menolennon n. 45 minuutin myöhästyminen jännittikin, mutta aikaa jäi vielä ostaa Münchenin kentältä skumppapuollo! 

Loma oli älyttömän mahtava! Joka päivä paistoi aurinko ja lämpötila oli siinä kahdenkympin kieppeilla, parhaimmillaan varmaan +25. Näin ja koin äidin kanssa tosi paljon eikä me edes otettu yhteen kertaakaan. Me saatiin hotellin opastamana käyttöömme huippu opas/taksikuski Aziz, joka vei meitä joka päivä erilaisiin paikkoihin n. 26 euron hintaan. Jei! En ole pitkään aikaan ollut näin rento, kuin mitä lomalla olin, se tuli tod. tarpeeseen! Nyt kyllä jaksaa taas painaa arkea…seuraavaan lomaan asti. 

Näkymä hotellin partsilta. Awesome!

Hotelli on neljän tähden hotelli egyptiläisen mittapuun mukaan, mutta suomalaiseen makuun sellaiset 3 tähteä, veikkaan. Tai jos sitäkään, sillä suihkun letku oli niin löysällä, ettei sen päästä tullut vettä kuin pienellä lorinalla eli kaikki pesut piti hoitaa polvillaan ammeessa hanan alla. No, hoitui se niinkin. Jääkaappi huoneessa oli, samoin TV ja siistikin se oli; joka päivä vaihdettiin pyyhkeet ja muutenkin siivous toimi. Hyvä hotelli, nimeltään Siag Pyramids. Pyramidit siis näkyi meidän kuudennen kerroksen huoneen parvekkeelta eli niiden luo oli matkaa jo pari kilsaa tms. Keskustaan oli matkaa n. 10 kilsaa ja koska egyptiläiset ajaa kuin hullut eikä ole suojateitä eikä oikein jalkakäytäviäkään, niin taksi on elinehto, jos hotelli sijaitsee keskustan ulkopuolella. Ja aika kaaosta liikenne on kyllä keskustassakin.

Hotellin uima-allas

Uikkarit oli kyllä mukana, mutta koska oltiin jo talvikuukausissa ja lämpötila n. 22, niin ei kyllä kuitenkaan allas houkuttanut, varsinkin kun tultiin hotellille reissuilta takaisin aina siinä kolmen aikaan ja jo neljän-puol viiden maissa alkoi hämärtää. Illat me viettiinkin yhtä lukuunottamatta hotellilla videokanavan tarjonnasta nauttien. Iltaisin ei oikein huvittanu minnekään lähteä, edes autolla, kun lounaan jälkeen ei enää tehnyt mieli syödä kuin vähän hedelmiä iltapäiväksi. Noh, tulipahan nähtyä vähän leffoja. Tosin nukkumaankin mentiin usein jo joskus ysin aikaan. Molemmille oli hiukkasen kertynyt univelkoja.

Pyramidit!

Heti ensimmäisenä kokonaisenä lomapäivänä eli sunnuntaina 20.12. lähdimme kohti pyramideja! Kairo on levittäytynyt jo niin laajalle (kaupungissa on 20 miljoonaa asukasta ja 3 miljoonaa autoa), että pyramidit ovat jo ihan kaupungin laidalla eivätkä keskellä aavikkoa, kuten varmasti niiden rakentamisen aikaan tilanne oli. Ratsastimme oppaan ja hänen apupoikansa kanssa dyyneillä ja kävimme parilla haudalla. Opas oli hyvä ja kertoili paljon mielenkiintoisia faktoja. Ja nappaili mun ja äidin kameralla meistä kymmenittäin kuvia. Onpahan ainakin todisteita.

Sfinksi ja näkymä Kairoon

Sfinksistä minulla on vaan tämä yksi hieman epäselvä kuva blogiin laitettavaksi, mutta täytyy sanoa, että mahtavalta se patsas näytti tuhansien vuosien jälkeenkin.

Kävimme myös ennen pyramideja tutustumassa aitoihin egyptiläisiin parfymeihin ja niistä tehtyihin öljyihin ja pyramidien jälkeen vierailimme papyrus-liikkeessä, jonka myyjätär oli (ainakin oppaan ja myyjättären itsensä mukaan) myös nimeltään Heidi. Kait sitä on turistina aina vähän epäilevä, että joka kohdassa yritetään sumuttaa… Tyhmää. Ostimme molemmat hienot kuvat seinillemme ja saimme vielä kaupan päälle kaksi pientä kuvaa tuliaisiksi. Ja hyvää turkkilaista kahvia!

Kelluva lounasravintola

Kun oli niellyt muutaman tunnin pölyä, kengissä narskui hiekka ja olo melko lailla hikinen ja nuutunut, oli aika suunnistaa lounaalle. Oppaamme Aziz tiesi hyvän lounaspaikan, joka sijaitsi Niilin varrella seisovassa laivassa.

Salaattipöydän antimia

Lounas koostui hulppeasta buffeesta, johon kuului kaksi pöydällistä erilaisia tahnoja, vihanneksia ja kasviksia, riisiä, perunaa, kalaa, lihaa, kalaa ja jälkkäreitä. Ja kaikki vain n. 70 egyptin puntaa eli siis n. kympin luokkaa. Score!

Salaattipöytä nro 2

Annos nro 1, erilaisia salaatteja ja tahnoja

Jahas, mitäs sitä tuli ahne…eikun siis otettua? Ainakin marinoituja munakoisoja, porkkanakuutioita, tomaattia, grillattua kesäkurpitsaa, jonkinlaista linssitahnaa, hummustakin siellä taisi olla… Todella hyvää!

Annos nro 2…Mitä? Mähän sanoin et se oli buffet! 

Ja eihän buffetissa voi KOSKAAN jättää syömistä järkevästi yhteen lautaseen vaan pitää vielä käydä hakemassa niitä ruokia, joita ei saanut vielä ensimmäiseen lautaseen mahdutettua (ja niiitä, joita haluaa vielä maistaa uudestaan). Tähän annokseen otin vähän ihanan pehmeäksi grillattua kalaa, keitettyjä vihanneksia, keitettyä kaalia, porkkanakuutioita taas, munakoisoa uudestaan…

Jälkkärikokoelma

En ihmeekseni vielä ollut aivan ääriä myöten täynnä, ja tunnetustihan jälkkärille on varattu oma mahansa, joten otin vielä hiukan makeaa. Tarjolla oli erilaisia kuivakakkuja (joita en halunnut ottaa niiden vaikuttaessa hyvin kuivilta, kuten buffetpöydissä yleensä tapana on), mutta nappasin kakkujen päältä muutaman suklaakoristeen, sitten ihanan, makealla tahnalla täytetyn marengin sekä pari siirappista kakkua. Nekään eivät olleet kovin ihmeellisiä, lähinnä maistuivat makealta siirapilta.

Vesi maksoi 3 euroa pullo, josta viereissä pöydässä istunut turkkilainen mies tulistui melko lailla ja alkoi aika kipakkaan sävyyn väitellä tarjoilijan kanssa toteamalla, että bensalitrankin saa halvemmalla kuin ½ litraa vettä. Siihen tarjoilija totesi fiksusti, että bensaa ei kuitenkaan voi juoda… Kyllä luulisi ymmärtävän, että maassa, jossa sataa hyvin harvoin ja jossa kaikki jokivesi on täysin käyttökelvotonta, ja vesijohtovesikin juomakelvotonta (ainakin turisteille), niin lähdevesi kyllä maksaa maltaita.

Niili

Laivan ikkunoista oli ihanaa ihailla kaunista Niiliä auringonpaisteessa. Niilin rannat keskustan tuntumassa ovat täynnä hienostohotelleja, kuten Hilton, Mariott ja Sheraton.

Lounaan jälkeen palasimme hotellille, jossa vietimmekin iltapäivän viimeiset auringonsäteet parvekkeella istuen ja illan viilentyessä siirryimme sisätiloihin töllöttimen ääreen, jossa sitten ilta vierähtikin. Kamera täynnä hienoja kuvia ja vatsa juuri sopivasti täynnä hyvää ruokaa, mikäs tässä on sängyllä makoillessa.

Cafe Caisa Mesopotamia

Kyltti ohjastaa edes jotenkin oikeaan suuntaan

Jei, tästä tulee blogini historian ensimmäinen posti, jonka julkaisen täsmälleen ajan tasalla, uunituoreena suorastaan! :D Palasin nimittäin noin tunti sitten Mesopotamiasta, jossa olin illastamassa äidin kanssa. Kyllä joululoman alkua pitää juhlistaa!  Olin kyllä tietoinen ravintolasta aikaisemmin ja se on ihan polittisestikin noteerattu, sillä sivulta löytyy Heidi Hautalan ylistävät kommentit ravintolasta. Ainakin yksi vakavasti otettava positiivinen mielipide, siis.

En enää oikein edes muista, mistä sain idean tutkailla juuri Mesopotamian ruokalistaa. Kenties eat.fi-sivustolta. Joka tapauksessa ravintola on melkoisen syrjässä, sillä se sijaitsee Vilhonkatu 6:ssa, sisäpihalla, kulttuurikeskuksen ensimmäisessä kerroksessa. Jouduimme äidin kanssa kysymään viereisen Hamlet-pubin tupakoitsevalta tarjoilijalta, missä ravintola oikein sijaitsee. Vilhonkadulta pitää jatkaa kyltin ohi avaralle sisäpihalle ja siitä vielä suoraan eteenpäin portaat ylös. Kun katsahtaa vasemmalle, siinä ravintola jo onkin.

Mesopotamia mainostaa itseään Helsingin ainoana kurdilaisena ravintola eli ruokalista on hyvin orientaalinen mezeineen ja salaatteineen. Ruokalista on melko suppea, mutta vähätkin annokset vaikuttavat herkullisilta! On mezeja (mm. hummusta ja fetarullia), päivän keitto, yksi kala-annos, grilliruokia, pari kasvisannosta sekä jälkkäriksi jäätelöä tai baklavaa. Ravintola tarjoaa myös seisovan pöydän arkisin klo 10.30-17.30.

Mennessämme sisään vähän yli kuusi ravintolassa istui meidän lisäksemme kaksi muuta asiakasta. Hiljainen, varmaan kurdilainen musiikki soi taustalla ja ravintolan valaistus oli tunnelmallisen hämyisä. Sisustus on miellyttävä ja sopivalla tavalla etninen. Seinillä on tauluja ja hieno, liikkuva kolmiulotteinen akvaario. Kesäisin ravintolan ulkopuolelle levittäytyy terassi.

Guvec: Haudutettu kasvisruukku: munakoisoa, tomaattia, paprikaa, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa (12 €)

Vaikka buffet-pöydän antimen näyttivät houkuttelevilta, olin jo mielessäni tilannut tämän ihanan kasvisannoksen ja sen takia alunperin halusin ehdottomasti tulla Mesopotamiaan! Se sisältää kaikkia lempivihanneksiani ja lämmittäisi varmasti mukavasti kylmänä talvi-iltana. Samaan päätyi myös äiti, vaikka hän mutusteli hetken myös listan nieriää valkoviinikastikkeessa. (Siis mielessään! :D ) Annoksissamme mielestäni kesti melkoisesti, vaikka ravintola oli melkein tyhjä, mutta kuitenkin ehkä vain noin kaksikymmentä minuuttia. Olen vain kärsimätön. :D Odotus oli kyllä ajan väärti, vaikka ensin petyin hieman annoksen pieneen kokoon. (Sen siitä saa, kun on tottunut ahtamaan isoja kasvisannoksia sisäänsä. :D ) Kasvikset olivat juuri sopivan öljyisiä ja höyryävän kuumia, mutta mielestäni ne olisivat voineet olla enemmän maustettuja. Nyt ne eivät oikeastaan maistuneet miltään, mutta toisaalta taas olen varmaan tuhonnut makunystyräni vuosien saatossa, sillä käytän tosi paljon tulisia(kin) mausteita.

Annosten kanssa tarjoiltiin lämmintä ja ihanaa, siemenillä koristeltua leipää, joka muistutti hieman maultaan ja hieman rasvaiselta pinnaltaan intialaista naan-leipää. Jännän makuista, ei todellakaan mitään sellaista, mitä suomalaiset leivät. Olisiko taikinassa jogurttia? Hyvää! Näistä tuli mieleen turkkilaisten sämpylöiden ohje, jonka pyysin serkultani maistettuani hänen tekemiään sämpylöitä viime kesänä. Täytyykin kaivaa se ohje esiin…

Myös äiti oli tyytyväinen annokseensa ja itse asiassa, kun olimme alkuun käyneet drinkeillä Shakerissä, niin annos oli juuri sopivan kokoinen. Ensi kerralla aion kyllä kokeilla buffet-pöytää, sillä sen antimet näyttivät todella herkullisilta, kun niitä oli käyty välillä täydentämässä täyteen loistoonsa. Vaikka netissä lukee, että buffet on voimassa vain puoli kuuteen, niin kyllä puoli kahdeksaltakin olisi siitä voinut ottaa. Mahtava vaihtoehto, jos on vähän kiire syödä. Hmm, ajattelinkin käydä huomenna syömässä ulkona, joskos kävisinkin heti testaamassa buffan? 

Toivottavasti ravintolan tyhjyys johtui vain ajankohdasta eikä pelkästään syrjäisestä sijainnista, sillä se on todella tunnelmallinen paikka ja opiskelijaystävällinenkin, siis hinnoissa. Ehkäpä huomenna lounalla on enemmän porukkaa, toivon ainakin niin. Hautalan lisäksi ravintolalla on ainakin yksi julkinen suotuisa mielipide lisää. Ravintola on varteenotettava vaihtoehto erityisesti silloin, jos ei halua treffeillä tulla nähdyksi…syystä jos toisesta. 

Ravintola Mesopotamia

Vilhonkatu 6

www.mesopotamia.fi

Ma-To 10.30-23

Pe: 10.30-02

La: 11-02

Ooh, ja sitten pakkaamaan! Tai jäjestelemään tavaroita, koska iskä tuo laukun huomenna kotoaan. Tummaasuklaata toivottaa kaikille lukijoilleen oikein rauhallista, lumista, tunnelmallista ja tietenkin herkullista joulua! Älkää syökö liikaa herkkuja! Yritän myös itse noudattaa neuvoani Egyptissä. Tapaamisiin viikolla 53, yritän jo silloin saada ensimmäisiä Egyptin posteja ulos!