Viimeiset leivonnaiset Suomesta!

Tuulihattuja!

Nyt on tullut aika vihdoin ja viimein päästä eroon kaikista Suomessa leipomistani jutuista! Tämä posti käsittää paljon kuvia, mutta yritän pitää tekstin määrän minimissään. (Välttämättä siinä kovin hyvin onnistumatta, onhan tiivistäminen edelleen minulle vaikeaa. Paitsi ehkä joissain koulujutuissa on joskus hankalaa keksiä TARPEEKSI sanottavaa...) Reseptejä ei siis pahemmin ole (koska minulla ei edes ole niitä nyt täällä Belgiassa mukana), joten voitte siis rauhassa keskittyä herkkukuviin. ;) Aloitan ensimmäisistä jutuista eli elokuun loppupuolella tätini luona tekemistäni tuulihatuista. Halusin tarjota suolaisia tuulihattuja läksäreissäni, mutta koska en ole koskaan tehnyt niitä ennen onnistuneesti (yläasteen köksän tunnilla tehdyistä hatut tulivat ulos uunista kekseinä...), halusin kokeilla niiden tekoa ennen h-hetkeä.

Tädin avustuksella ja hyvän ohjeen avulla onnistuin loistavasti! Uunista tuli ulos täydellisen pulleita ja kiiltäviä tuulihattuja valmiina täytettäviksi! Ikävä kyllä sitten läksäreihini tekemistäni tuulihatuista tuli liian likilaskuisia, mutta koska hävitin kamerani juuri aikaisemmin Mursujaisissa, en pystynyt ottamaan kuvia tarjottavista ja unohdin jotenkin pyytää ihmisiä ottamaan niistä kuvia omilla laitteillaan... Onneksi sain kameran sitten myöhemmin takaisin, mutta kuvia ei siis ole. Eikä nyt niin sen väliä, sillä nämä tuulihatut olivat paljon hienomman näköisiä ja se läksärikakku... Noh, mainitsen siitä sitten lopuksi, jatketaan nyt tuulihattuihin. Esittelen tässä nyt kuvien kera tuulitattujen tekovaiheet, sillä niiden kanssa saa tosiaan olla tarkkana onnistumisen takaamiseksi. Otin onnistuneen reseptin tätini vanhasta keittokirjasta ja ei-niin-onnistuneen erän reseptin omasta leivontakirjastani, mutta googlaamalla löytyy esim. Kotilieden resepti. Omissa ohjeissani ei ollut leivinjauhetta, mutta se auttaa kuulemma kohottamisessa.

Jauhot lisättyinä keitettyyn vesi-rasvaseokseen

Tältä taikinan tulee siis näyttää, kun kiehuvaan rasva-vesiseokseen on lisätty jauhot ja seosta sekoitettu voimakkaasti puuhaarukalla. Veden ja rasvan tulee kiehua ihan kunnolla eli kuplia saa tulla. 

Kananmunien lisäyksen jälkeen

Kun taikina on jäähtynyt hiukan, lisätään munat. Minä taisin antaa taikinani jäähtyä liiankin kanssa, jolloin siitä tuli todella löysää munien lisäämisen jälkeen. Joissain ohjeissa viimeistä munaa ei suositella lisättävän kerralla, koska joskus se voi olla liikaa ja nyt olisi varmasti auttanut myös se temppu. Noh, joka tapauksessa, tuloksena olisi tarkoitus olla pursotettavissa oleva taikina, joka ei kuitenkaan leviä leivinpaperille.

Pursotuksen jälkeen

Tuulihattuja voi pursottaa tarpeen mukaan pieniksi, pitkiksi, isoiksi, tai tehdä vaikka yhden ison tuulihattugranssin. Minä valitsin pienet, naposteltavat tuulihatut. Pidemmät tuulihatut ovat sitten kermalla täytettyinä ja sulalla suklaalla koristeltuina éclairs, kuulut ranskalaiset leivonnaiset.

Tuulihattupallero

Onnistunut tuulihattu on pinnaltaan hieman kiiltävä ja kunnolla kohonnut, jotta sen sisään saa hyvin täytettä. Itsessään tuulihattu ei siis maistu miltään, joten se on täydellinen alusta jos millaisissa suolaisille ja makeille täytteille. Tosin kyllä sitä niiden väliin laitettua kerma-suklaavaahtoa saattoi syödä ihan pelkästäänkin ilman mitään hattuja... ;)

Juusto-pippurimuffinit

Järkkäisin pienet aloittelubileet kavereiden kesken ennen KY 100-kuntista. Ensin minun ei edes pitänyt leipoa sinne mitään, mutta kun eräs kaverini kertoi leipovansa sinne punaherukkaleivonnaisen, oli minunkin "pakko" leipoa jotain suolaista! :D Valitsin juusto-pippurimuffinit eatmedeliciousin ohjeen mukaan. Tein minimuffineita, jotka ovat aina hyviä ja toimivat loistavasti naposteltavina. Alkup. ohje on sconessien ohje, mutta myös muffinit onnistuvat sen avulla.

Tuulihatut kerma-marjatäytteellä

Serkku tuli miehensä kanssa Helsinkiin Jyväskylästä ja, kuten viime vuonnakin samaan aikaan, järkkäsimme äidin kanssa hänen luonaan pientä suolaista ja kahvit. Otin puolet tädin luota tuoneista ja pakastetuista tuulihatuista sulamaan ja valmistin niiden väliin herkullisen täytteen rahkasta, vatkatusta kermavaahdosta ja survotuista mustikoista. Täytyy taas sanoa, että tykkäsin täytteestä sellaisenaan paljon enemmän kuin tuulihattujen kanssa, mutta muihin herkut kyllä upposivat.

Porkkanakakku

Tein myös porkkana-ananaskakkua. Kysyin hieman ruoka-allergiselta serkultani, pystyykö hän syömään uunissa käyneitä porkkanoita ja ananasta. Pystyi kyllä, mutta olin täysin unohtanut hänen pähkinäallergiansa ja kakkuun tuli jonkin verran hasselpähkinärouhetta! EIIIH! :( Olen kyllä tietoinen hänen allergiastaan, mutta se oli päässyt unohtumaan, vaikka sitrushedelmien ja raakojen vihannesten sekä mm. koivun ja pujon kanssa on vähän pakko olla allerginen myös pähkinöille. Damn! Onneksi tarjolla oli sitten muita herkuja hänelle. Kakku oli muuten hyvä, OMG. Mehukas kakkuosa ja herkullinen, appelsiinituorejuusto-tomusokerikuorrutus. Kuorrutus oli ihan paras osa. Ikävä kyllä kakku-kuorruteratio oli aivan liikaa vääristynyt kakun hyväksi, joten seuraavalla kerralla tulee tehdä pellillinen ja paaaksu kerros kuorrutetta päälle. :) (Kakkua jäi vielä iso pala jääkaappiin, joten iskällä on, mistä ottaa seuraavien kuukausien aikana.)

Tuulihatut tuorejuusto-savukalatäytteellä

Vieläkö jaksatte? :D Vielä olisi muutama juttu. Seuraavan kerran leivoin 1.9. pidettyihin kahvitteluihin vanhempieni sekä tätini, hänen miehensä, serkkuni sekä hänen miehensä kesken. Tarjolle laitettiin loput toisen tädin luota jääneistä tuulihatuista, mutta tällä kertaa ne tarjottiin suolaisina, sisältäen tuorejuusto-savukala-tillitäytettä. Nams! Näitä kyllä söin minäkin! Minä ja äiti hoidettiin leipominen ja tarkoitus oli, että on tuulihattuja ja...

Sieni-kasvispizza

...äidin tekemää musta torvisieni-kasvispizzaa sekä...

Bailey's-suklaamoussekkakku

...valmistamaani suklaamoussekakkua Bailey's-liköörillä maustettuna. Miksi syödä pelkkää suklaata, kun siihen voi lisätä purkillisen kermaa, vähän lisää voita, sokeria, likööriä ja munia ja kaataa koko komeuden suklaisen keksipohjan päälle? :D En ole tosiaankaan mikään dieettikokki! Kakku oli kuitenkin yllättävän kevyt (siis rakenteeltaan ja maultaa, ei kaloreiltaan!), koska siihen vatkattiin valkuaiset erikseen ilmavuuttaa antamaan ja sen annettiin jäähtyä pakkasessa. Mmm, ihanaa, suklaataivas! Minun toleranssini kaikkeen makeaan on nähtävästi aika hyvä, koska olisin voinut vetää kakkua vaikka kuinka paljon... Ohjetta minulla ei ole nyt antaa, mutta se oli se Maittavat Suklaaherkut-kirjan ohje, joka minun piti alunperin tehdä kaverini tupareihin. Onneksi kuitenkin vaihdoin ohjetta, koska sitä kakkua oli syömässä isompi joukko. Tosin kyllä tästäkin herkusta riitti kolmelle kerralle syötävää.

Tarjottavat eivät kuitenkaan loppuneet siihen, koska äiti innostui ja leipoi lisäksi...

luumu- ja piimäkakkua, ja lisäksi tarjolle laitettiin vielä...

...loput vegaanibrowniesta sekä porkkanakakusta. Huh huh! Sen seitsemän sorttia! Noh, jäipähän iskälle pakkaseen herkkuja pitkää ja harmaata syksyä varten.

Munakoisopatée

Vielä yksi, vielä yksi! Olin jo ihan mennyt sekaisin, minkä elokuun lopun/syyskuun alun bileiden jälkeen olin pyöräillyt äidille ja syönyt tätä edellisenä päivänä äidillä tekemääni munakoisojuttua. Menee ihan bileet sekaisin! :D Joka tapauksessa, olin samaisen viikon torstaina bongannut munakoisopyöryköiden ohjeen Hesarin ruokasivuilta. Ohje vaikutti niin herkulliselta, että sitä oli pakko kokeilla! Tuloksena oli kuitenkin niin löysä taikina, ettei siitä ollut pyöryköiksi, mutta uunivuoassa paistettuna tuloksena oli herkullista patéeta. Aurinkokuivatut tomaatit antoivat ihanasti makua ja uunissa paahdettu munakoiso on muutenkin nannaa... Mmm.... Melkoisen terveellistäkin vielä! Lisää korppujauhoja/jauhoja käyttämällä taikinasta olisi saanut paremmin käsiteltävää, mutta sujui se noinkin. Aion kokeilla kyllä uudestaan heti, kun pääsen taas uunin ääreen...

Bon, c'est fini enfin! Vihdoin ne loppui! (Ellen sitten jostain vielä kaivaa lisää kuvia...) Harmi, etten ottanut kuvaa siitä läksiäisten kakusta varsinkin, kun mietin, ottaisiko vai eikö ja päädyin ottamaan "sitten juhlissa". Arrrgh! Ja kuka menee hävittämään kameransa mursujaisissa! Hmm, tosin moni muu on varmasti tehnyt paljon typerämpiäkin asioista niissä bileissä ja minä sentään sain virheeni korjattua... Joka tapauksessa, enää yksi Suomen-posti jäljellä! Minä siirryn nyt pois tästä pöydän äärestä, ennen kuin selkä, niska ja hartiat jumahtavat täydellisesti. On tää bloggaajan elämä joskus kovaa...

Kaksivuotias blogi!

Synttärisuklaa-pähkinämuffini!

Keskeytän normaalin blogipostauksen erikoistiedotteen takia: Rakas blogini täyttää tänään kaksi vuotta! *fanfaareja* Päätin perustaa tämän blogin kaksi vuotta sitten tultuani kotiin vaihdosta Montréalista, jossa jäin koukkuun kaikenlaisten ruoka-, ja (erityisesti) leivontablogien ihmeelliseen maailmaan. Sitä leivonnaisten määrää, jonka sain aikaiseksi Kanadassa… Kämppikseni jaksoi aina ihmetellä: “Are you baking again?” :D Ja niin jaksaa kaikki kyllä ihmetellä nykyäänkin. Vaikka ensimmäinen blogipostaus sisälsi vain erittäin huonon kuvan suklaamuffinista (sekin Montréalin herkkuja muistaakseni), niin siitä se sitten lähti. Nyt olen julkaissut jo 164 postausta ja lisää on tulossa. Nykyään minnekään ei voi enää mennä ilman kameraa, sillä koskaan ei tiedä, jos saa inspiraation leipoa jotain tai sitten käy yllättäen syömässä jotain, josta pitää saada teksti blogiin. (Onneksi usein mukana on ollut kaveri, jonka kännykällä on voinut ottaa hyviä, sähköpostitse lähetettäviä kuvia. ;)

Olen myös yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut ruokastailauksesta, eli siitä, että kuvat myös näyttää herkullisilta ja hienoilta. Alussa sitä vaan otti kuvan vähän sinne päin; varsinkin, kun alussa kamerani ja kuvaustaitoni olivat melko huonoja, mutta nyt sitä ottaa kuvia jopa leipomisvaiheista, sommittelee, tarkastaa valausta ja jopa lisää jotain teemaan sopivaa koristetta kuvaan. Ja tottahan se on, että ulkonäkö on erittäin tärkeä osa syömistä; ihminen syö silmilläänkin.

Leipominen ei ole vain sitä, että tekee mieli syödä herkkuja (vaikka totta kai kaikkea itse tehtyä täytyy maistaa, ihan vaikka vaan blogillisissa tarkotuksissa ;) ) vaan se on halua tehdä jotain käsillään ja kokeilla uusia reseptejä. Ja tietysti on ihanaa ilahduttaa ihmisiä omin käsin leivotuilla herkuilla niin illanistujaisiin kuin synttäreillekin. Yhä useammat ihmiset ovat kysyneet, että “Ootko sä se ruokablogin pitäjä?” ja vaikka haluankin pysyä vähän tuntemattomana, niin kyllähän mut jo moni tietää. Varsinkin, kun julkaisen kaikki blogipostini myös FB:ssä. 

Oli pakko ahtaa vuoka ihan täyteen, kun en viittiny alkaa syömään kauheasti sitä taikinaa…vaikka olisinkin ehkä halunnut

Blogin synttäreiden kunniaksi piti tietysti leipoa jotain! Vaikka olenkin nyt leiponut ilman suurempaa syytä vaikka mitä viime aikoina, en nyt sentään aio niitä kaikkia nimetä synttärileivonnaisiksi vaan valitsin kaksi ikävuosien kunniaksi: nimittäin itse kehittämäni suklaa-cashewpähkinämuffinit ja avocadoleivän (ei oma resepti siis). Muffinit leivoin viime viikolla, koska halusin käyttää loput margariinipurkista ja cashewpähkinäpussista. Ei siis mitään hajua, paljon mitäkin ainetta tuli, mutta jauhoja olisi pitänyt laittaa vähän lisää, koska muffineita oli niin vaikeaa saada irti vuoista hajottamatta niitä. Mutta olen sentään kehittynyt sen verran leipojana, että voi vaan leipoa “mutu-tuntumalla” ja lopputulos on melkolailla onnistunut. Olisin vienyt niitä kavereilleni, kun mentiin skumpalle viime torstaina, mutta sitten ajattelin, että leivokset oikeasti olisivat pelkkää murua, joten päätin jättää ne… omaan käyttöön. Blogin synttäripäivän kunniaksi aamun voi ihan hyvin aloittaa suklaamuffinilla…tai kahdella. ;)

Suklaa-cashewpähkinämuffinit

(resepti HYVIN summittainen)

7-8 muffinia

n. 100 g margariinia

n. 1 ½ dl fariinisokeria

2,5-3 dl vehnäjauhoja

1-1 ½ tl leivinjauhetta

1,5 rkl kaakaojauehetta

½ tl soodaa

n. 1,2 dl maustamatonta jogurttia

½ tl leivinsoodaan. 100 grammaa cashewpähkinöitä rouhittuna

Laita uuni kuumenemaan 175 asteseen ja voitele muffinivuoka. Sekoita rasva ja sokeri kulhossa kuohkeaksi. Lisää jogurtti. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja sooda. Sekoita margariini-sokerivaahtoon. (Lisää tarvittaessa sokeria tai rasvaa tai jogurttia, sillä taikina ei saa olla liian löysää, muttei myöskään liian jauhoista eli maistua viljaiselle.) Lisää pähkinät. Paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia. Jäähdytä täysin ja irroita vuoista.

Mine, all mine!

Toinen ohje löytyi, kun olen nyt alkanut töissä käydä läpi tli 1700:aa sivua ruoka-, leipomis- ja jälkkärikuvia Tastespottingista. Jep, sinne voivat ihmiset laittaa kuvia tekemistään piiraista, leivistä, kakuista, jäätelöistä, hilloista ja salaateista. Yksi niistä oli kuva banaani-avocadoleivästä. You said whaat, avocadot on ihania! Niin hyviä, etteivät maistu miltään. :D Joka tapauksessa, päätin, että tätä on pakko tehdä synttäreiden kunniaksi, on helle tai ei! Leivon tämän viime perjantaina äidin luona ja kahteen pekkaan me tuhottiin koko leipä kolmen päivän aikana. Me myös pyöräiltiin noin 110 kilsaa, joten energiaa tarvittiin. :)

Avocadoleivällä ei ollut tarpeeksi suojakerrointa (eli ei yhtään foliota) ja se kärähti uunissa… :(

Valitin viimeksi avocadoleipää tehdessäni, että siitä tuli kitkerää ja epäilin, että keittoon tuli liikaa sitruunamehua. No, guess what, sama kitkerä maku maistui tässä avocadoleivässäkin eikä siihen tullut pisaraakaan sitruunamehua! WTF? Ja taas, kuten keitonkin kohdalla, äiti ei maistanut kitkeryyden häivääkään vaan piti leivästä ja halusi minun leipovan sitä joskus uudestaankin. Leivän jäähdyttyä täysin kitkerä maku vähän laimeni, mutta sen saattoi kuitenkin maistaa. Mikä kieltäni vaivaa? Miksi se maistaa keitetyn/paistetun avocadon kitkeränä? o_O

Mutta hienoinen kitkeryys ei siis todellakaan ollut este leivän syömiselle, ehei. Äidin uuni on melko ärhäkkä, sillä leipä tummui päältä hieman liikaa, mutta jäi melkoisen tahmeaksi sisältä. Tosin tahmaisesta sisuksesta mä nyt tykkäänkin, ei siinä mitään… Paloitellut mantelit taikinan joukossa oli ihania, koska tykkään kaikista sattumista ja rouskuvista jutuista. (Johtuu kuulemma halusta kaikille sensorisille ärsykkeille.9 Ehkä ensi kerralla teen banaani-avocadoleivän, kuten reseptin alkuperäinen tekijäkin. Tai keksin jotain, jolla poistan tuon kitkeryyden, mutta joka tapauksessa tätä aion kokeilla uudestaan! Ainakin ihanan värin takia!

Se on vihreä! 

Jos tätä kokeilee, niina avokadojen tulee olla täysin kypsiä. Kaupassa myydään heti syötäväksi tarkoitettuja avocadoja, mutta myös normaalien hedelmien seasta kannattaa etsiä niitä, jotka ovat mahdollisimman pehmeitä (huomaa ruskeasta kuoresta). Avocadot kypsyy muutamassa päivässä huoneenlämmössä ja kypsymistä voi nopeuttaa laittamalla ne omenien viereen, sillä niiden erittämä…joku, mikä sen nyt oli, joku happo? Anyway, ne siis nopeuttaa muiden hedelmien kypsymistä.

Avocadoleipä
alkup. ohje sweetebakes-blogista

2,5 dl soijajauhoja (tai muita jauhoja)
2,5 dl täysjyväohrajauhoja (tai vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa
1,8 dl fariinisokeria
0,6 dl öljyä (käytin oliiviöljyä)
1,25 dl maitoa
1 muna
2 kypsää avokadoa muussattuina
n. 100 g rouhittuja manteleita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita isossa kulhossa jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola. Sekoita muna, öljy, maito ja sokeri keskikosoisessa kulhossa ja lisää seokseen muussatut avocadot. Sekoita tasaiseksi ja lisää jauhoihin. Sekoita joukoon mantelit ja kaada tasainen taikina voideltuun kakkuvuokaan. Paista n. 45 minuuttia uunin alatasossa, kunnes leipä on tummunut päältä. Testaa kypsyyttä työntämällä esim. hammastikku keskelle kakkua. Jäähdytä ensin hetki vuoassa ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään.

Noms!

Saas nyt nähdä, miten pystyn leipomaan Belgiassa, sillä jaan keittiön vuokraemännän kanssa. Mutta luulisi, ettei hänellä olisi mitään tuoreita leivonnaisia vastaan… ;) Joka tapauksessa aion kyllä vielä jatkaa bloggausta täällä kywebissä ainakin valmistumiseen asti! Kiitoksia kaikille lukijoilleni taas yhdestä vuodesta! Ja mahtavaa, että uusiakin lukijoita on alkanut käydä täällä! Toivottavasti seuraava vuosi tuo tullessaan uusia leipomisoivalluksia, yhä enemmän leipomuskohteita (vink, vink! tilauksia vastaanotetaan!) ja… who knows? Mua on kerran kosittu brownie’den takia, joten kuka tietää, mitä tulee tapahtumaan…

Maapähkinävoi(yli)annostus: brownies, jäätelö sekä keksejä!

Toisilleen luodut: suklaa ja maapähkinävoi

Olen pitkään halunnut valmistaa maapähkinävoita sisältävää jälkkäriä. Pähkinäallergia on kuitenkin sen verran yleistä etten uskalla lähteä tekemään mitään pähkinöitä sisältävää, jos en tiedä tasan tarkkaan ruokailijoiden allergioita. Erään kaverini nti A:n allergian tietenkin tiedän, joten yhden kaveriporukan kekkereihin kaikki pähkinäjutut ovat nou nou. Joten, nyt kun sain kutsun erään toisen kaverin synttäreille ajattelin, että nyt jotain maapähkinävoijuttua! Oli hänen kutsuvieraidensa joukossa pähkinälle allergisia tai ei, niin so what! :D Sentään varmistin, ettei itse synttärisankari (sanotaan nyt vaikka hra I, koska se on nopeampi kirjoittaa) ollut allerginen maapähkinälle. Allergiset oireet olisivat olleet aika raflaava synttärilahja…

Mmm, taikinaa…

Löysin aivan ihanan maapähkinävoibrownies-ohjeen jo aikoja sitten ja siitä asti se on pyörinyt mielessä. Ohje on tosi helppo ja tulos on todella tuhti! Paistoin tosin ekan satsin sellaisessa alumiinivuoassa, joka olisi voinut olla pidempi ja matalampi eikä niin lyhyt ja korkea kuin mitä se oli. Uunista tuli siis ulo melkoisen korkeita ja hieman kuivakoita (siis ainakin omaan makuun kuivakoita) brownieseja. No, hätä ei sinänsä ollut sen näköinen, sillä suklaaganachekuorrutus antoi pisteen iin päälle, ja kun vähän vielä modasin (eli siis leikkasin osan browniesien kuivasta alaosasta pois), niin tulos oli ihan ok. No ei kai! Jumaliste, ne oli hyviä! Ja tää olis siis vasta se eka satsi, there was more!

Valmiina uuniin, vaikka tähänkin pisteeseen vois melkein jättää…

Nähtävästi mä siis tosiaan vähän nyt innostuin tosta maapähkinävoista, koska päätin sitten tehdä siitä purkin lopusta vielä jäätelöä! Browniesien kuorrutukseen käytetystä kermasta kun jäi juuri pieneen jäätelöannokseen tarvittava määrä jäljelle ja siitähän minä näppäränä tyttönä sitten tempaisin kolmisen desiä jäätelöä. Slurps! Kermaista ja juuri sopivan maapähkinäistä. Maapähkinävoihan on itsessään tosi tuhtia, mutta lisää vähän kermaa ja sokeria, niin johan alkaa maistumaan. :D Ohje löytyi googlaamisen jälkeen täältä. Kokeile, jos uskallat. Tuota jäätelöä ei nimittäin noin vain laiteta takaisin jääkaappiin… Consider yourself warned.

Kyllä maistuis just nyt tällä helteellä!

Puhuinko tuolla jossain alussa ekasta satsista? Jep, leivoin saman ohjeen mukaan nimittäin vielä toisen satsin brownieseja. Miksi? Koska sain fiksaation, että halusin tarjota brownieseja täsmälleen 24 kappaletta, koska kyseessä oli, ta-daa, 24-vuotissyndet. Ja koska en siis ollut tyytyväinen siihen ekaan satsiin ja olen perfektionisti keittiössä. Toiseen satsiin taisi sitten tulla rasvaa enemmän kuin ensimmäiseen ja jauhoja sitten vähemmän ohjeen puolituksen vuoksi, mutta lopputulos olikin sitten onnistuneempi.

Vaaleaa alle, tummaa päälle

Okei, enää yksi leipomissarja ahdettavana tähän postiin, huh! Tosta toisesta satsista sitten jäi vielä vähän päälle desi maapähkinävoita jäljelle ja halusin sen hitoille jääkaapistani. Tormäsin tähän ohjeeseen eatmedelicious-blogissa ja kuului vain naps! ja meikä oli taas keittiössä. Kun kerran koko viikko on leivottu, niin hell, menköön nyt sitten samalla vielä yhden maapähkinävoiherkut!

Jokohan kärsis maistaa, suoraan uunista…

Vähän arvelutti, kun kyseessä oli kahden eri taikinan saaminen yhdeksi palloksi, mutta onnistui saamaan molemmista taikinoista juuri sopivan muotoiltavat ja tuloksena oli pellillinen oikein herkullisia suklaa-maapähkinävoitäytekeksejä. Suklaataikinassa oli hienoinen tympeä maku, koska käytössäni oli lähestulkoon vain oliiviöljyä eikä se kyllä oikein sovi makeisiin leivonnaisiin, mutta hätä ei nyt sitten lukenut lakia. Ja kun tarjoilin näitä kaverille ja hänen poikaystävälleen kaverin pääsykoerupeaman juhlistamiseksi, niin he kyllä kehuivat niitä. Ja onhan ne piru vie hyviä! Onneksi loput jää omaan käyttöön, niiden voimalla jaksaakin taas juosta Keskuspuistossa. :D

Sisusta. Aika professional, eikö? :D

Ja tähän päättyikin tämän leipurin seikkailut maapähkinävoin ihmeellisessä maailmassa, huh! Mutta manteli-, hasselpähkinä- tai pistaasipähkinävoin ihmeelliset maailmat on kyllä vielä kokematta ihan täysin. Hmm…

Tuparilahjoja: salmiakki-vadelmabrownies ja matcha-tuorejuustokeksit

Kaveri piti tuparit toukokuun 21. päivä vihdoin ja viimein! En nyt muista, kuinka kauan hän nyt ehti Pasilan kämpässään asua, mutta taisi siinä useampi kuukausi vierähtää, ennen kuin sisustus oli tuparikunnossa. Ja mikä sisustus! Ihanan musta-valkoinen ja muutenkin niin tyylikäs! Joskus sitä toivoo, että olisi itsekin noin sisustusihminen, mutta olkoon, olen sitten l (Mistä muistuikin, että erään toisen kaverin tuparit on kans pitämättä, kun hän on lukenut hiki hatussa Kauppiksen pääsykokeisiin. Täytyykin muistuttaa häntä asiasta! :D )

Lakuja pitkästä aikaa meikäläisen kotona

Anyhoo, en aluksi edes ajatellut ensin leipoa tälle Pasilaan muuttaneelle kaverille mitään, koska olen leiponut toukokuussa joka viikko ja ajattelin, että nyt alkaa riittää jo. Mutta mutta, niinhän minä kuitenkin kysäisin kaverilta FB:n eventin sivulla, että saiskos leipoa tuparilahjaksi, ja kaverihan tietty suostu. (I just can’t help myself!) Niin että taas sitä mentiin kaupan leivontaosaston kautta kotiin. Ja itse asiassa resepti minulla olikin jo valmiina, sillä olin kipeänä ollessani selaillut paljon vanhoja Glorian Ruoka & Viini-lehtiä ja yhdestä niistä löytyi kiinnostava salmiakki-vadelmabrowniesien ohje. Sitä siis tarjottakoon.(Hmm olisikohan se mennyt läpi vaihtareiden keskuudessa? Ei varmaan, olisi jäänyt kosinta saamatta. :D )

Ohjeeseen tulee apteekin salmiakkia aski ja leikkasin mukaan vielä muutaman lakupätkän, koska pähkinäallergisen vieraan takia alkuperäisen ohjeen pähkinät piti korvata jollain. En ole enää vuosiin syönyt lakritsia tai salmiakkia muutoin kuin jäätelössä tai tupareissani ihanan juustokakun muodossa. Sainpahan taas tekosyyn maistaa! 

Ja kyllähän nää browniesit tosiaan salmiakille/lakulle maistu! Ja tietty kans vadelmalle, joka ei ollenkaan hassummin sovi yhteen em. mainitun kanssa. Tää jos mikä on kunnon suomalainen ote brownies-herkkuihin! Olisinpa vielä käyttäny Fazerin Sinistä, mutta jotain muuta tummaa suklaata se oli, en nyt vaan muista mitä… Vai oliko se Fazua? No, joka tapauksessa, se oli suklaata, se oli hyvää, ja brownies toimi. Sain jopa pari palaa säästettyä äidille vietäväksi. Yllättävän hyvin vatut ja lakut/´sal vaikka ainesosat ei heti ekalla ajatuksella toimiskaan hyvin yhdessä. Mutta kaikenlaisia jänniä yhdistelmiä kannattaa aina kokeilla; ainoastaan silloin voi saada uusia, jänniä makuelämyksiä. (Ja kokea tietty myös järkyttäviä epäonnistumisia…) Ja hei, mullehan jäi vielä yksi aski niitä Apteekin salmiakkikarkkeja. Hmm…

Salmiakki-vadelmabrowniet

Glorian Ruoka & Viini 3/07

n. 20 kpl

200 g tummaa suklaata (60-70 %)

200 voita

3 ½ dl sokeria tai vaaleaa muscovadosokeria

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

2 dl pekaanipähkinöitä (korvasin siis muutamalla lakupötköllä)

2 dl kokonaisia vadelmia (tuoreita tai pakastettuja)

1 ps (15 g) Apteekin salmiakkia (Haganol, myydään askeissa)

Koristeeksi

tomusokeria

1 ps Apteekin salmiakkia

Pane uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pilko suklaa ja voi teräskulhoon ja sulata ne joko vesihauteessa tai mikrossa. Lisää seokseen sokeri ja kananmunat ja sekoita. Siivilöi joukkoon jauhot ja suola. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi (paloittele lakut) ja lisää ne taikinaan vadelmien ja salmiakin kanssa. Sekoita varovaisesti tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun tai leivipaperilla vuorattuun kakkuvuokaan. Paista uunin keskitasolla n. ½ tuntia. Kokeile kypsyyttä tikulla ja ota pois uunista, kun brownie’den (nyt lkeksin sen oikea taivutusmuoto vihdoin!) keskiosa on tahmea, mutta ei juoksevan löysä. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi.

Taikinaa, mmm, olisko pitäny jättää tähän? :D

Ja sitten brownieseista kekseihin, jottein tartte tehdä kahta eri blogipostia vaan voi julkaista vaan yhden kilometrin pituisen. :D Muistatteko vielä leipomismottoni? Waste not? No niin, saman käsitteen äärelle päästiin taas kun selvisin kotiin mökkireissulta vaihtarien jäähyväisten jälkeisenä viikonloppuna. Brownieseihin tuli vain 500 g tuorejuustoa, mutta pakkohan sitä oli tietysti ostaa 3 X 200 grammaa. Sata grammaa jäi yli, ou nou! Eikun siis, jei, mitäs siitä nyt tekis? (Tää leipomisvimma on ihan järjetöntä taas!) Voi kuvitella, että sadasta grammasta tuorejuustoa ei paljoa saa aikaiseksi, mutta ho-hoo, guess again! Mä hyödynnän jäljelle jääneet aineet vaikka väkisin. Tiesin heti mitä voisin tuorejuustonjämistä tehdä, ja se olisi tietenkin tuorejuustokeksejä.

Uunituoretta

Alkuperäinen ohjeen lähde on siis hukassa, mutta viime vuonna kaverin poikaystävän tupareihin tehdyt keksit onnistuivat niin hyvin, että eiköhän ne sopisi näihinkin tupareihin. Kaveri jopa päätti itse kokeilla niitä ja ohje on ainakin silloin onnistunut, kun joku muukin haluaa sitä kokeilla. (Laitoin keksien joukkoon loput vihreä tee- eli matcha-jauheesta, ja vaikka ostin ne joskus toukuussa 2008 Montréalista, ne 2-3 teelusikallista saivat kyllä keksit silti maistumaan vihreältä teeltä. Juhlien isäntä on siis tajuton Japani-fani, joten siksi matcha-keksejä. Ei mitään ihan lempparikeksejäni (suklaa puuttuu! :D ), mutta ohje toimii, jos pitää käyttää jäljelle jäänyt tuorejuusto. Seuraavalla kerralla lisään joukkoon kaakaojauhetta ja/tai pikakahvijauhetta.

Tein samaan hetkeen myös vähän sitruunatahnaa, koska nyt vaan teki mieli. Tahna sopii mainiosti esim. juuri näiden tuorejuustokeksien kanssa, koska niiden maku on niin mieto. Kesäistä!

Tutorkakku part 2!

Friikin näköistä, mutta hyvää

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tuli päätökseen myös tutor-toiminta keväältä 2010. Kääk, aika meni niin nopeasti ja oli niin kivaa! Vastahan sitä paleltiin Ullanlinnanmäellä mäkeä laskiessa ja yhtäkkiä olikin jo aika Subin järkkäämien Farewells-bileiden. Nyyh! Tämä on ollut kyllä elämäni hauskin kevät sitten oman vaihtoni keväällä 2008 ja myös nyt toivon, ettei tää kevät olisi koskaan loppunut! Tosin löysin itsestäni melkoisen bilehileen tänä keväänä bilettäessäni vaihtareiden kanssa milloin Levillä, Pasilassa, Ida Ahlbergin tiellä, Circuksessa, Tigerissa ja Tukholmassa (ja varmaan vielä jossain muualla…), niin että ehkä on vain parempi, että tulee taukoa tällaiseen hauskanpitoon…ainakin kesän ajaksi. :D En ole enää vähään aikaan oikein jaksanut kauheasti käydä yökerhoissa, mutta kuten kaverini totesi jo viime syksynä (itseni toimiessani vielä silloin hyvin poissaolevana tutorina) “Niiden vaihtarien kanssa on vaan niin kivaa!” Tuo siis toimii vastauksena kysymykseen “Taasko sä meet jonnekin vaihtaribileisiin?” Enkä nyt siis tahdo mitenkään syrjiä muita kavereitani, mutta… Kaikki, jotka ovat olleet vaihdossa tai tavanneet vaihtareita kuitenkin tietänevät, mitä tarkoitan. :D

Mutta palataanpa vielä kolmisen viikkoa taaksepäin, saatte taas lukea kilometrin verran tekstiä, koska tähän postiin liittyy vähän taustatietoa. Kevät kun alkoi kääntyä kohti loppuaan mietin, että ehtisikö tässä vielä jotain järkätä oman vaihtoryhmän kera (siis: ehtisinkö vielä leipoa jotain), koska suurin osa ei ollut päässyt sinne maaliskussa pidettyyn iltamaan. Ajatuksiini vastattiin, sillä eräs ranskalainen tyttö ryhmästäni laittoi fb:n kautta viestiä joskus vähän ennen vappua, että järkätäänkö me vielä jotain ryhmän kanssa, koska hän haluaisi maistaa jotain leipomustani katseltuaan niiden kuvia Facebookista. 

Ihana ihminen! Voinko siis muka kieltäytyä? Itse asiassa niin kyllä aluksi tein, koska meillä meni tutorparin kanssa aikataulut melko lailla ristiin, ja ehdin jo ilmoittaa vaihtarille, että pitää tyytyä juhlimaan sitten Subin jäähyväisissä vaan. Loppujen lopuksi kuitenkin päätettiin tutorparin kanssa jossain vaiheessa jäähyväisiä kerätä ryhmä kasaan ja kilistellä skumpalla ja syödä kakkua. Hän hommasi skumpat, minä kakun, joten kaikki olivat tyytyväisiä.

Päätin viimeiseksi herkuksi ottaa suomalaisen otteen brownieseihin, eli siis lisäsin tavalliseen browniestaikinaan myös tuorejuustoa ja kotimaisia vadelmia. Tai siis ei se tuorejuusto niistä suomalaisia tee vaan vadelmat tietty. Vadelmista siis tuli noi ekan kuvan punaiset viirut, ja täytyy myöntää, että kuva ei ole kaikken herkullisimman näköinen, mutten sitten Alakertsin huonossa valossa nyt ei kyllä olisi saanut yhtään parempia otoksia. Mutta ei se mitään, kaikki kehuivat brownieseja tosi paljon ja espanjalainen vaihtari jopa kosi mua niiden takia! :D Jotain hyötyä tästä taidosta siis taitaa olla. 

Koko vati tuli syötyä ja sain pari palaa sniikattua myös kahdelle ei-omaan-ryhmään-kuuluvalle ulkkarille. (Plus se pieni sivuslice, jonka söin jos torstaina. Pakkohan sitä oli maistaa ennen tarjoilua ja varmistua mausta. ;) Ja olihan se hyvää, eipä käy kieltäminen! Jäipähän ainakin hyvä maku suuhun niistä jäähyväisistä… :)

Browniesien, boolin ja skumpan voimalla jaksoi juhlia vielä Tigerissakin sen verran lahjakkaasti, että huomasin vasta yöjunassa istuessani, että kyseinen juna oli tosiaan se viimeinen mahdollinen juna. :D Goddamit, varsinainen bilehile-leipuri! (Varsinkin kun seuraavana aamuna piti vielä tarttua auton rattiin, krhm!)

Löysin jopa sattumalta alkuperäisen reseptinkin! Olisi piru vie pitänyt etsiä se ennen kuin aloin näitä vääntää, koska en sit olisi sekoittanut vadelmia noin sekavan näköisesti leipomukseen mukaan. Cookie Madness sai omiin brownieseihinsa juusto-osan niin hienosti brownies-osan päälle. No mutta mitä väliä, mua sentään kosittiin! ;)

Wappuherkkuja!

Muffinit sanoo W niinkuin Wappu 

Klara Wappen! Joo joo, tiedän, että vappu meni jo ja seuraavaksi odotellaan juhannusta, mutta toivotanpahan kuitenkin vielä näin myöhästyneesti hyvää vappua kaikille! Toivottavasti kaikilla oli hauskaa ja että kaikki myös muistavat edes jotain tapahtumia vappuaaton juhlinnasta. :D Itselläni oli kohtuullisen rauhallinen KY-Wappu siinä mielessä, että koko ajan oli päällä ns. “hyvä känni” eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että olisi juonut liikaa. (Tosin en millään muista enää jutelleeni erään kaverini kanssa Kaivohuoneen vessassa, joten kait sitä sitten kuitenkin tuli ihan tarpeeksi otettua…) Vaikka Mantan lakitusta en nähnytkään, niin sää oli loistava, seura mitä parhain, Kaivon jonotusaika “vain” 45 minuuttia ja Chisun setti hyvä. Ensi vuonna sitten vielä tykimmin 100-vuotiaan KY:n kunniaksi! 

Wappupäivänä oli tietysti tarkoitus mennä piknkille Ullanlinnanmäelle, mutta pilvinen sää ei yhtään houkutellut vaan lämmin sänky sitäkin enemmän. Tein siis epäsosiaaliseen tapaani päätöksen skipata piknik ja lähteä sotkemaan pyörällä Tikkurilaan. Näin käy joskus. Jäljelle jäi kuitenkin juustoiset muffinit, jotka siis olin tehnyt pari päivää ennen vartavasten piknikkiä varten kaverin pyynnöstä (joka hänkin taisi jättää Ulliksen väliin). No, eivät muffinit kuitenkaan syömättä jääneet, vaan pistelin niitä muutaman poskeeni wappupäivänä ja niistä saikin mukavasti taas energiavarastot täyteen Tikkurilan lenkkiä varten! Äidillekin niitä jäi vietäväksi muutama, joten sorry guys, next time…

Alkuperäinen resepti blogista eat me, delicious. Seuraavaksi haluan kokeilla samasta blogista aurinkokuivattu tomaatti-raejuustomuffineita! No, eiköhän tässä kesällä tule vielä piknikkejä.

Postin makea puoli eli tuorejuustobrownies ei nyt varsinaisesti ole wappuohje, koska tein ne wappuaatonaatoksi kaveriporukan RockBand-iltaan, mutten nyt jaksa niille tehdä omaa postia eli menkööt samalla kerralla. :D Tein joskus Montréalissa tuorejuustobrowniese’a, jotka epäonnistuivat siinä mielessä, että koko komeudesta tuli melkoisen kova; niin allaolevasta brownies-osasta kuin päälle tulleesta tuorejuustotäytteestäkin. Sen jälkeen olen halunnut kokeilla jonkinlaista tuorejuusto-brownies-ohjetta ja nyt vihdoin ja viimein päätin uskaltautua. (Tai ainakaan juuri nyt en muista, että olisin mokomaa ohjetta ennen kokeillut.)

Ohje on simppeli siinä mielessä, että tehdään suklaataikina, jota laitetaan n. puolet vuoan pohjalle, sitten päälle ripotellaan tuorejuustotäyte ja loppu suklaataikina vielä koko komeuden päälle. Kuten yläkuvasta näkyy, tuorejuustotäytteen lisäykseen asti kaikki meni hyvin, mutta sitten…

Ajattelin jotenkin niin, että saisin tuorejuustotäytteen siististi suoraan suklaataikinan päälle. Ja kissanviikset, sotkuun meni. Mutta mitä väliä, eihän sitä nyt muutenkaan kahta taikinaa saa kerroksittain. Ja itse asiassa tuollainen marmoriraidoitus on paljon hienomman näköinen kuin kaksi kerrosta. Ja mahassa ne nyt menee loppujen lopuksi ihan sekaisin. Lisäksi vuoan valinnasta meinasi tulla ongelma, kuten seuraavaksi näkyy:

Lisätilaa jäi noin kaksi milliä, mutta halusin jakaa rakkautta tarjoamalla herkut sydänvuoassa. (Tai itse asiassa en, koska leikkasin palat ja kuljetin ne muovirasioissa bänditreeneihin.) Alkuperäiseen ohjeeseen tuli pekaanipähkinöitä, mutta neiti A:n allergian vuoksi ne olivat taas kerran nou nou ja niiden sijaan käytin jogurttipäällysteisiä rusinoita sekä pieniä kuivattuja mansikanpaloja. Laitoin ne sitten suoraan pohjan suklaataikinaan ja jogurttirusinat koko komeuden päälle uuniin, vaikka tarkoitus oli tietty koristella kakku niillä vasta jälkeenpäin. Hmm, missäköhän mun aivot oli taas olleet?

Minulla ei itse asiassa ole kuvaa valmistuneesta tuotteesta, jossa päällä on vielä kaakaoinen kuorrute, mutta voin ilman sitäkin todeta, että lopputulos oli herkullinen. Browniesien voimin kelpasi rokata RockBand-illassa. :) Jätin jäljelle jääneet palat jälkeeni, kun aatonaattona poistuin bändiharkoista, mutta “ilokseni” ne löytyivät vappuaattona jääkaapista ja niinpä minä ja neiti E., joka ei vielä niitä ollutkaan maistanut, tuhosimme ne. Suklaa kuulemma estää alkoholin imeytymistä, koska alkoholi käyttää palamisessaan sokeria. Eli: kannattaa aina pitää suklaata kotona siltä varalta, että joskus baari-illan jälkeen olisi tarve selvitä normaalia nopeampaa tahtia. (Tämähän on siis vain yksi lisäsyy syödä suklaata, nyt ennen baari-iltaa, baarissa ja baarin jälkeen… ;) )

p.s. Tuorejuustobrownies-ohje tulee eetteriin heti, kun tänään kerkeän kotiin. Nyt vain haluan blogipostin ulos. 

Vegaanibrownies

Eräs ystävistäni juhli synttäreitään tässä parisen viikkoa sitten ja sattumoisin juhlapäivä osui yhteen kahden suuren haalaritapahtuman kanssa. Tuhansia juhlijoita joi hänen kunniakseen kymmeniä maljoja tuon illan (ja seuraavan yön) aikana, not bad! :D Vähän ehkä vastustellen saatiin sitten häneltä lupaus pitää ihan kunnon syndebileet seuraavana lauantaina, kun kaikki olivat sopivasti toipuneet (juhlakalu mukaan lukien) varsinaisen päivän rasituksista.

Kaverin poikaystäväkin oli saapunut paikalle kaverin synttärien kunniaksi, tosin sinä hetkenä tunnelmat olivat Islannin tuhkapilven takia vähän ristiriitaiset. No, onnistuihan hänen lopulta lähteä kotia kohti viikko suunniteltua myöhemmin, ja tuskinpa kumpikaan nyt pisti kauheasti pahakseen venynyttä 

vierailua… :)

Krhm, mennäänpäs taas asiaan eikä vain juoruilla tässä. Tämä poikaystävä, kutsutaan häntä nyt vaikka…eikun juuri siksi häntä ei saanutkaan kutsua…hmm… no, herra J. Niin, hän on siis vegaani ja siksipä minun piti taas kerran kaivella nettiä löytääkseni myös hänelle sopivan ohjeen. Hih, laitoin vielä juhlapäivää edeltävän päivän aamuna kaverille viestin, että pidetäänkö ne juhlat nyt eli lähdenkö ostamaan vegaanisuklaata. Ja Ruohonjuureen oli matkattava ja sieltä mukaan tarttui ihanasti kahvimuruja sisältävä täysin vegaaninen suklaa. Nams! Kukaan ei kyllä pysty erottamaan tuotetta tavallisesta suklaasta ja pienet, kahvilta maistuvat muruset tekivät suklaasta niin hyvää, että sain todella harjoittaa itsehillintää, jotta suklaarouhetta olisi riittänyt myös itse leivonnaisiin! :D Ja kuten pakkauksesta huomaa, suklaa on myös laktoositonta ja vielä orgaanista, joten tätä syötyä ei millään voi potea huonoa omaatuntoa. :)

Alkuperäiseen reseptiin tuli oikeasti pähkinärouhetta, mutta erään juhlavieraan pähkinäallergian takia ne olivat totaalisti nou-nou. Okei, yksi vieraista ei pidä kahvistakaan, muttei tuota suklaan sivumakua nyt kaiken muun alta pystynyt maistamaan, joten no matter.

Koska ohje siis oli vegaaninen, oli keksittävä jotain muuta kohotus-/kuohkeutusainetta kuin kananmuna ja tähän ohjeeseen sellainen saatiin ensin keittämällä vedestä ja vehnäjauhoista puuroa. Kaikkea sitä oppii, kun tarpeeksi leipoo… Ohje löytyi melkoisen etsimisen jälkeen täältä, joten pääsen onneksi selostamaan tätä ohjetta vähän auki tässäkin. 1,25 dl vehnäjauhoja sekä 2,5 dl vettä siis keitetään kattilassa puuroksi, jonka annetaan jäähtyä sillä aikaa, kun muut aineet sekoitetaan keskenään.

Puuro lisätään muiden aineiden joukkoon, sekoitetaan taikinaksi ja pähkinämurut/suklaarouhe lisätään joukkoon. Sitten vain uuniin ja odotellaan.

Kaikki tykkäsivät näistä ja hra Jmaisteli näitä niin, että muut vieraat saivat tosiaan pitää puoliaan, jotta saivat toiset palat. :D Itsekin tykkäsin ja nyt kun ohjekin on tallessa, niin mikäs estää kokeilemasta tätä joskus toistekin. Tai ehkei sittenkään, löysinhän tänä aamuisen reseptin etsinnän tuoksinnassa (tenttiin lukemisen kustannuksella, tietenkin) muutamia tosi kiinnostavia vegaaniohjeita, joita täytyy kokeilla asap. Tilaisuus olisikin tulossa jo ensi viikolla, ja jos nyt oikein innostun, niin ehkä jo perjantaina voisi tehdä jotain pientä…

Toukokuusta on muutenkin muodostumassa melkoinen leivontakuukausi, mutta ei kai sitä ihminen luonnolleen mitään voi. Jos tilaisuus tulee, niin totta kai minä loppujen lopuksi sinne jotain teen. Ja täytyyhän tässä nyt jotain koettaa keksiä, kun tenttiin luku loppuu ja se yksi essee tulee kirjoitettua valmiiksi. Pitäähän sitä muutakin tehdä, kuin ravata lenkkipolulla tai tankotunnilla…