Sekalaisia herkkuja Belgiasta

Vihdoin ensimmäinen Belgia-posti kuuden viikon vaihdossa olon jälkeen! :D Mutta kaikki vaihdossa olleet nyt tietää, että hyvä jos koulujuttuja ehtii tekemään, joten entäs blogi sitten... Vaikka blogin kirjoittaminen onkin hauskempaa kuin kuin koulujutut. Mutta kerrataanpas vähän tähän mennessä tapahtunutta ja ympätään siihen väliin vähän erilaisia ruokakuvia! Olen nyt siis asustanut viisi viikkoa Louvain-la-Neuve nimisessä pikkukaupungissa. Kaupunki on ehkä liioittelua, sillä kaikki kaupat ja muut rakennukset on rakennettu pelkästään yliopistokampuksen ympärille ja sen ympärillä elämä täällä myös pyörii. Kun opiskelijat lähtevät viikonloppuisin koteihinsa, tänne ei jää paljoa ketään... paitsi ne vaihtarit, jotka eivät syystä tai toisesta pakene tyhjyyttä jonnekin reissuun. :)

Asustelen täällä vanhemman pariskunnan ison omakotitalon alakerrassa ja minulla on täällä oma huone, sekä keittiö/ruokahuone sekä suihku. Vessan jaan toisen opiskelijan kanssa (opiskelee lääketiedettä Brysselissä muistaakseni), mutta muuten en häntä pahemmin näe. Elämä on asettunut alkukankeuksien jälkeen omiin uomiinsa ja kyllä tätä paikkaa voi jo pitää kotina. 40 minuutin kävelymatka täältä on kampukselle, mutta liikuntafriikkinä se sopii mulle ihan loistavasti. Ja kyllä tuolla junallakin pääsee 10 minuutissa, kun tarttee.

Parsakeittoa, bio-jugua ja ananasta terveyskahvila Exkistä

Oheinen kuva on Exki-nimisestä bioruokaa tarjoavasta kahvilasta, josta saa ihania keittoja, jugua, salaatteja, paistoksia ja muita herkkuja kalliiseen hintaan, mutta niinhän se on luomun kanssa... Se on vain yksi varteenotettavista ruokapaikoista, sillä LLN:ssä on pikaruokaloita, kahviloita, brasserie-paikkoja (kävin eilen ihanassa paikassa, jossa on kilometrettäin erilaisia suolaisia ja makeita crepes-annoksia eli lättyjä sekä pirtelöitä ja jäätelöannoksia, vain muutamia mainitakseni!) ja pari yliopistoruokalaakin. Lounaalla Sablon-yliopistoravintolassa otan aina salaattibuffetin 3 eurolla ja joskus myös euron keiton. Lautasellinen pastaa ja soosia on myös suosittua, samoin erilaisia liha/kala+lisukkeet-annokset. Ja aina on tarjolla yksi kasvisannos. Pasta ja täytetyt patongit ovat pop opiskelijoiden keskuudessa ja lounasaikaan kaduilla kävelee vastaan ihmisiä joko patonki suussa tai iso pahvimuki täynnä pastaa. Belgia pyörii hiilihydraateilla.

Sieniä @ Namur

Ensimmäinen vaihtarireissu paikallisen Subin eli ESN:n kanssa suuntautu Namurin kaupunkiin, jossa oli festivaalit menossa ja joka paikka täynnä ihmisiä. Ja tietysti ruoka- ja juomakojuja! Patonkeja, liha-annoksia, vohveleita, olutta, olutta ja olutta, kymmeniä eri makuisia shotteja ja myös onneksi yksi koju, joka tarjosi paistettuja sieniä! Kasvissyöjä kiitti ihanan tulisista herkkusienistä. Nams!

Brysseliläinen vohveli

Oluen ja suklaan ohella Belgia on tietysti tunnettu vohveleistaan, joita myydään vähän joka paikassa. On ihan vain "plain" vohveli, mutta päälle saa myös suklaata, kermavaahtoa, marjoja, jäätelöä, you name it... En ole vielä ostanut itse vohvelia, mutta kaveri tilasi sellaisen, kun olimme Brysselissä kahvilassa. Olin kyllä pettynyt häneen kun hän otti pelkän tomusokerikuorrutteen eikä edes suklaakastiketta. :) Pelkkä vohveli ei mielestäni maistu oikein miltään (sehän nyt lähinnä toimii alustana kaikelle paremmalle), joten se kyllä mielestäni tarvitsee kaiken maailman päällysteet. Joten taitaa jäädä vohvelit kohdaltani ostamatta ja tyydyn vain maistelemaan kaverien annoksia. ;)

Konvehteja!

Suklaa on enemmän mun juttuni, tietenkin. :) Käytiin Brysselissä myös yhdessä ihanassa suklaapuodissa, jossa oli kymmenittäin erilaisia konvehteja ja praliineja, jälkiruoka-annoksia, lahjapakkauksia ja kaikkea muuta, jotka olen jo ehtinyt unohtaa. Yksi praliini maksoi vain 60 senttiä, ei paha, c'est pas mal! Joten pakkohan sitä oli ostaa pari.

Ja napata pari kuvaa. Oi, valinnan vaikeus!

Kunpa osais tehdä noin täydellisiä konvehteja...

Food Factory

Ei sitä kuitenkaan elä pelkällä suklaalla, kahvilla ja vohveleilla (vaikka ehkä niin toivoisikin) vaan pitää sitä syödä jotain ihan oikeaakin ruokaa. Päädyimme monen tunnin kävelyn uuvuttamina Food Factory-nimiseen ravintolaan, jossa itse asiassa olin käynyt jo viime maaliskuussa KV-viikolla. Paikka tarjoaa aika lailla laidasta laitaan kaikenlaista ruokaa patongeista ja salaateista liha-, kana- ja kala-annosten kautta hamppareihin, pizzoihin ja jälkiruokiin. Cocktaileja ja muita erilaisia juomia löytyy myös. Aivain kuin meidän Mephis. Sisustus oli mukava, tykkäsin erityisesti isoista punaisista valaisimista ja maalatusta kirjahyllystä yhdellä seinällä. Häiritsevää oli ainoastaan ravintolassa soitettu bilemusiikki, joka olisi mielestäni sopinut paremmin baariin ja ilta-aikaan, eikä nyt ihan vielä kello neljältä.

Vuohenjuustosalaatti: salaattia, tomaattia, vuohenjuustoa, omenaa ja pinjansiemeniä, kastike

Tilasin vuohenjuustosalaatin, enkä vaan koskaan muista tilata sitä kastiketta erikseen... Mutta onneksi sitä nyt ei oltu lorotettu ihan litrakaupalla. Joka tapauksessa, annos oli hyvä, koska siinä nyt oli vuohenjuustoa. :D Olisin tietysti toivonut siihen vähän enemmän elementtejä (erilaisia vihanneksia esim.), mutta hyvää peruslaatua se kuitenkin oli.

Kaverin patonki ja ranskalaiset

Kaveri tilasi patongin ja ranskalaiset, en tosin muista enää millä täytteellä. Ei hän sitä mitenkään ihmeelliseksi kehunut, mutta ei myöskään moittinut. Perussettiä, siis.

Suklaalikööri

Ostin turistikaupasta suklaalikööriä ja se maistui hyvältä maidon kanssa pienenä "yömyssynä" rankan kävelyretken palkinnoksi. :D Ja kyllä kyllä, totta kai sen olisi voinut juoda ilman maitoakin (kuten kaveri minulle "kauniisti" ilmoitti FB:ssä), mutta pitihän sitä nyt hankkia edes vähän kalsiumia. ;)

Antwerpenin historiallista keskustaa

Kävimme kaverin kanssa Antwerpenissä moikkaamassa toista kaveria ja hänen siellä asuvaa poikaystäväänsä. Ikävä kyllä kaveri oli tosi kipeä ja siksi jälleennäkeminen oli vähän vaisu, mutta oli kuitenkin kiva nähdä heitä! Poikaystävä osasi kertoa kaikkea kiinnostavaa kaupungista, joka on muuten tosi hieno. Paljon kauppoja, kaunista arkkitektuuria ja kivoja ravintoloita ja kahviloita. Pidin kaupungista itse asiassa enemmän kuin Brysselistä, vaikka pidän enemmän ranskankielisen Wallonian ilmapiiristä. Antwerpenissä siis ihmiset puhuvat hollantia, mutta Brysselissä lähinnä ranskaa. Jotenkin koko ranskankielinen alue on muutenkin lämpimämmän tuntuinen (vrt. ranskalainen kulttuuri), kuin Flandersin alue (vrt. saksalainen kulttuuri).

Poikaystävä vei meidät suklaabaariin. Kun on tämän ikäinen, voi ihan hyvin syödä jälkkäriä alkuun. :D Kuvassa minun ja kaverini pirtelöt: kahvipirtelö minulle ja kaverille banaani-suklaa. Ja jotta sokeriähky olisi täydellinen, saimme vielä pienet brownies-leivokset annoksen kanssa. Huh! Mutta hyvää oli pirtelö pitkästä aikaa. Poikaystävä ja toinen kaveri jakoivat suklaafonduen enkä kuullut valituksia heidänkään suunnastaan.

Vegesalaatti

Koska sää oli kaamea eikä kaverilla ja hänen poikaystävällään ollut sateenvarjoja, pakenimme suoraan suklaabaarista illalliselle lähiravintolaan. Yllättäen pirtelön jälkeen ei ollut kovin suuri nälkä, joten tilasin pelkän vihanneksista koostuvan salaatin. Se itse asiassa oli juuri sopivan kokoinen ja jotenkin tuntui siltä, että se kumosi kaikki pirtelön huonot vaikutukset kehoon. ;) Säästä ja sairaudesta huolimatta oli kiva käydä Antwerpenissa ja tavata kaveria! Toisella kertaa olin paikalla sunnuntaina eikä kokemus ollut yhtä mukava (ei shoppailumahdollisuuksia), mutta ehkä tässä voisi vaikka käydä kaupungissa kolmannenkin kerran. Hmmm...

Hyvää marraskuuta kaikille! Huomennahan se jo alkaa. Mutta ensin täytyy saada Halloween-bileet alta pois, boo! :D Minulle marraskuu on erittäin mieluinen kuukausi, onhan tässä kohta synttärit tiedossa! Vihdoin pääsee leipomaan, woot-woot! Mutta sitä ennen on vielä monta postia tulossa, jotka toiv. saan alta pois hyvissä ajoin. (Not.) Toivottavasti kaikki muistivat siirtää kelloja. Ihanaa, yksi tunti enemmän aikaa (tehdä koulujuttuja, huoh...)!

Ravintolat revisited! Belge & Memphis Hesari

Jos muistan yhtään oikein, kävin Belgessä ekana lomapäivänä eli 13.8. Saattoi myös olla, että kävin siellä vasta 20.8. Elokuussa kumminkin.

Huh! Tämä vaihto on saanut aikaan pirunmoisen tauon bloggaamisesta! Vietän nimittäin nyt ensimmäistä rauhallista koti-iltaa noin viikkoon. Ellen ole pom pom-harkoissa, olen ulkona tai reissussa. Joka tapauksessa, täällä kämpässä tulee usein käytyä vain kääntymässä. Mutta enhän minä nyt hirveästi tänne ole olemaan tullut. Nyt tosin pitää alkaa viettää täälläkin vähän enemmän aikaa, koska täytyy kirjoittaa kaikenmaailman koulujuttuja. Neljä ryhmä ryhmätyötä ja muut palautukset päälle... :P

Mutta aikomuksenani ei ollut puhua vaihdosta vaan kirjoittaa vihoviimeisen Suomeen liittyvän postauksen! Palataan ajassa taaksepäin elokuun helteisiin, tai ainakin lämpimämpään säähän kuin nyt. Kuulemma siellä tulee ihan lunta! Täällä sentään pyöritään vielä n. 10 asteessa. Lähes koko syyskuu ja vielä viime viikon sunnuntaina lämpötila pyöri melkein kahdessakymmenessä, melkein kuin Suomen kesä! :D Mutta siis asiaan eli kahteen ravintolakäyntiin, joista toinen tapahtui elokuussa ja toinen syyskuussa. Ennen Belgiaan suuntautuvaa vaihtoa piti vielä kerran käydä belgialaisessa ravintolassa, tai lähinnä nyt Belgessä testaamassa mieltä pitkään kaihertanut vuohenjuustolla gratinoitu munakoiso. Ooh, vuohenjuustoa...

Tietenkin belgialaisessa ravintolassa pitää olla Tintti-aiheinen menukansi :)

Koska olen jo kerran esitellyt Belgeä, mutta tällä kerralla söimme äidin kanssa yläkerrassa ravintolan puolella, sillä munakoiso-vuohenjuustoannos ei kuulu terassimenuun. Odottelimme ensin kymmenisen minuuttia baarin puolella pöytää, mutta odotusta vauhditti lasillinen siideriä, muistaakseni otimme kummatkin Old Rosie Scrumpya (7,3 %). Pöytään istuttuamme saimme eteemme ihanat, Tintti-sarjakuvalehden kannella päällystetyt menut. Tosin menutarkastelu oli (ainakin minun kohdallani) turhaa, sillä olin jo päättänyt annokseni.

Vuohenjuustolla gratinoitua munakoisoa (16,21 €): tomaattilla ja pinaatilla täytettyä munakoisoa, vuohenjuustoa, yrttistä tomaattikastiketta ja paahdettuja kasviksia

Oi nam. Oi nom. Munakoiso on edelleen yksi lempivihanneksistani ja tomaattikastikkeen sekä vuohenjuuston kanssa se nousee aivan mahtaviin makusfääreihin... Vuohenjuustoa oli juuri sopivasti eli koko munakoisoa ei oltu täysin peitetty juustolla. Munakoiso oli myös paistettu taiten juuri sopivan pehmeäksi ja täytetty erilaisilla paahdetuilla kasviksilla (mm. paprikaa ja kesäkurpitsaa eli lempparivihanneslinja jatkui!).

Joimme myös pari lasia viiniä ruuan kanssa, mutten muista enää mitä toista viiniä otin talon viinin lisäksi. Oltaisiinko molemmat otettu Savignon Blancia ja äiti sitten vielä jotain toista? No, joka tapauksessa talon viini oli hyvää. :) Ja annos ihana! Taas yksi lisäys "Ihanat vuohenjuustoannokset"-listaan.

Belge
Kluuvikatu 5
00100 Helsinki
http://www.belge.fi/

Toinen ravintolakäynti tapahtui syyskuussa ja taas mentiin Memphikseen! Tällä kertaa ensimmäistä kertaa uuden vaihtariryhmäni ja tutorparini kanssa orientaatiopäivän jälkeen illalliselle. Ja muuten ihan sama paikka, minne viime tammikuussa vein tutorparini kanssa kevään vaihtariryhmämme. Tosin silloin lämpömittari näytti n. -25 ja nyt oltiin sentään jossain 13 asteessa...

Shrimp Caesar Salad: Jättiläiskatkarapuja vartaassa, romaine- ja amerikansalaattia, caesarkastiketta, paahdettua Memphis-leipää ja parmesanlastuja (12,78 €/11,86 € S-kortilla)

Katkarapuvarrassalaatti on jo niitä vihoviimeisiä annoksia Mephiksessä, joita voin syödä ja joita en ole vielä syönyt. Se on kyllä toisenkin kerran arvoinen, sillä se oli juuri sopivan kokoinen pieneen nälkään ja sisälsi kaikkia hyviä ainesosia! Ananasta, melonia, punasipulia, salaatteja, kastike kulhossa ja juuri sopiva määrä katkiksia. Nams! Muutkin nauttivat annoksistaan, koska kuulin muutaman valituksen ähkystä jälkeenpäin. :D Memphis on siis luotettava valinta, kun pitää mennä syömään kohtuuhintaiseen paikkaan, josta saa vähän jokaiselle jotakin. Ja vielä maukkaita drinkkejä päälle. Isommille joukoille pöytävaraus on pop ja onneksi tutorparini oli kartalla ja oli hoitanut varauksen meille. Kenties ensi keväänä mennään sinne taas? :D Vai jos sitten kokeilisi Amarilloa tai Santa Fetä? Ihan vain vaihtelun vuoksi.

Memphis Hesari
Kluuvikatu 9
00100 Helsinki
http://www.memphis.fi/hesari.html

Huh! Sainpahan kaikki Suomen postit pois alta, enkä olekaan ollut ulkomailla kuin vasta kuukauden. :) Tulossa on ainakin kaksi ravintola-arviota (puuttellisine ravintolatietoineen), arvioit muutamasta ei-Suomessa-myytävästä suklaapatukasta (jep, uteliaisuus vei voiton) sekä viikon päästä koittava Pariisin-reissu! Pariisin postaukset tulen jakamaan ruokakuvien osalta tämän ja muiden kuvien osalta Chicin blogin kesken, mutta niiden ulossaamisessa tulee kyllä varmasti kestämään. Toivottavasti nyt ei ihan kuukautta kuitenkaan...

Viimeiset leivonnaiset Suomesta!

Tuulihattuja!

Nyt on tullut aika vihdoin ja viimein päästä eroon kaikista Suomessa leipomistani jutuista! Tämä posti käsittää paljon kuvia, mutta yritän pitää tekstin määrän minimissään. (Välttämättä siinä kovin hyvin onnistumatta, onhan tiivistäminen edelleen minulle vaikeaa. Paitsi ehkä joissain koulujutuissa on joskus hankalaa keksiä TARPEEKSI sanottavaa...) Reseptejä ei siis pahemmin ole (koska minulla ei edes ole niitä nyt täällä Belgiassa mukana), joten voitte siis rauhassa keskittyä herkkukuviin. ;) Aloitan ensimmäisistä jutuista eli elokuun loppupuolella tätini luona tekemistäni tuulihatuista. Halusin tarjota suolaisia tuulihattuja läksäreissäni, mutta koska en ole koskaan tehnyt niitä ennen onnistuneesti (yläasteen köksän tunnilla tehdyistä hatut tulivat ulos uunista kekseinä...), halusin kokeilla niiden tekoa ennen h-hetkeä.

Tädin avustuksella ja hyvän ohjeen avulla onnistuin loistavasti! Uunista tuli ulos täydellisen pulleita ja kiiltäviä tuulihattuja valmiina täytettäviksi! Ikävä kyllä sitten läksäreihini tekemistäni tuulihatuista tuli liian likilaskuisia, mutta koska hävitin kamerani juuri aikaisemmin Mursujaisissa, en pystynyt ottamaan kuvia tarjottavista ja unohdin jotenkin pyytää ihmisiä ottamaan niistä kuvia omilla laitteillaan... Onneksi sain kameran sitten myöhemmin takaisin, mutta kuvia ei siis ole. Eikä nyt niin sen väliä, sillä nämä tuulihatut olivat paljon hienomman näköisiä ja se läksärikakku... Noh, mainitsen siitä sitten lopuksi, jatketaan nyt tuulihattuihin. Esittelen tässä nyt kuvien kera tuulitattujen tekovaiheet, sillä niiden kanssa saa tosiaan olla tarkkana onnistumisen takaamiseksi. Otin onnistuneen reseptin tätini vanhasta keittokirjasta ja ei-niin-onnistuneen erän reseptin omasta leivontakirjastani, mutta googlaamalla löytyy esim. Kotilieden resepti. Omissa ohjeissani ei ollut leivinjauhetta, mutta se auttaa kuulemma kohottamisessa.

Jauhot lisättyinä keitettyyn vesi-rasvaseokseen

Tältä taikinan tulee siis näyttää, kun kiehuvaan rasva-vesiseokseen on lisätty jauhot ja seosta sekoitettu voimakkaasti puuhaarukalla. Veden ja rasvan tulee kiehua ihan kunnolla eli kuplia saa tulla. 

Kananmunien lisäyksen jälkeen

Kun taikina on jäähtynyt hiukan, lisätään munat. Minä taisin antaa taikinani jäähtyä liiankin kanssa, jolloin siitä tuli todella löysää munien lisäämisen jälkeen. Joissain ohjeissa viimeistä munaa ei suositella lisättävän kerralla, koska joskus se voi olla liikaa ja nyt olisi varmasti auttanut myös se temppu. Noh, joka tapauksessa, tuloksena olisi tarkoitus olla pursotettavissa oleva taikina, joka ei kuitenkaan leviä leivinpaperille.

Pursotuksen jälkeen

Tuulihattuja voi pursottaa tarpeen mukaan pieniksi, pitkiksi, isoiksi, tai tehdä vaikka yhden ison tuulihattugranssin. Minä valitsin pienet, naposteltavat tuulihatut. Pidemmät tuulihatut ovat sitten kermalla täytettyinä ja sulalla suklaalla koristeltuina éclairs, kuulut ranskalaiset leivonnaiset.

Tuulihattupallero

Onnistunut tuulihattu on pinnaltaan hieman kiiltävä ja kunnolla kohonnut, jotta sen sisään saa hyvin täytettä. Itsessään tuulihattu ei siis maistu miltään, joten se on täydellinen alusta jos millaisissa suolaisille ja makeille täytteille. Tosin kyllä sitä niiden väliin laitettua kerma-suklaavaahtoa saattoi syödä ihan pelkästäänkin ilman mitään hattuja... ;)

Juusto-pippurimuffinit

Järkkäisin pienet aloittelubileet kavereiden kesken ennen KY 100-kuntista. Ensin minun ei edes pitänyt leipoa sinne mitään, mutta kun eräs kaverini kertoi leipovansa sinne punaherukkaleivonnaisen, oli minunkin "pakko" leipoa jotain suolaista! :D Valitsin juusto-pippurimuffinit eatmedeliciousin ohjeen mukaan. Tein minimuffineita, jotka ovat aina hyviä ja toimivat loistavasti naposteltavina. Alkup. ohje on sconessien ohje, mutta myös muffinit onnistuvat sen avulla.

Tuulihatut kerma-marjatäytteellä

Serkku tuli miehensä kanssa Helsinkiin Jyväskylästä ja, kuten viime vuonnakin samaan aikaan, järkkäsimme äidin kanssa hänen luonaan pientä suolaista ja kahvit. Otin puolet tädin luota tuoneista ja pakastetuista tuulihatuista sulamaan ja valmistin niiden väliin herkullisen täytteen rahkasta, vatkatusta kermavaahdosta ja survotuista mustikoista. Täytyy taas sanoa, että tykkäsin täytteestä sellaisenaan paljon enemmän kuin tuulihattujen kanssa, mutta muihin herkut kyllä upposivat.

Porkkanakakku

Tein myös porkkana-ananaskakkua. Kysyin hieman ruoka-allergiselta serkultani, pystyykö hän syömään uunissa käyneitä porkkanoita ja ananasta. Pystyi kyllä, mutta olin täysin unohtanut hänen pähkinäallergiansa ja kakkuun tuli jonkin verran hasselpähkinärouhetta! EIIIH! :( Olen kyllä tietoinen hänen allergiastaan, mutta se oli päässyt unohtumaan, vaikka sitrushedelmien ja raakojen vihannesten sekä mm. koivun ja pujon kanssa on vähän pakko olla allerginen myös pähkinöille. Damn! Onneksi tarjolla oli sitten muita herkuja hänelle. Kakku oli muuten hyvä, OMG. Mehukas kakkuosa ja herkullinen, appelsiinituorejuusto-tomusokerikuorrutus. Kuorrutus oli ihan paras osa. Ikävä kyllä kakku-kuorruteratio oli aivan liikaa vääristynyt kakun hyväksi, joten seuraavalla kerralla tulee tehdä pellillinen ja paaaksu kerros kuorrutetta päälle. :) (Kakkua jäi vielä iso pala jääkaappiin, joten iskällä on, mistä ottaa seuraavien kuukausien aikana.)

Tuulihatut tuorejuusto-savukalatäytteellä

Vieläkö jaksatte? :D Vielä olisi muutama juttu. Seuraavan kerran leivoin 1.9. pidettyihin kahvitteluihin vanhempieni sekä tätini, hänen miehensä, serkkuni sekä hänen miehensä kesken. Tarjolle laitettiin loput toisen tädin luota jääneistä tuulihatuista, mutta tällä kertaa ne tarjottiin suolaisina, sisältäen tuorejuusto-savukala-tillitäytettä. Nams! Näitä kyllä söin minäkin! Minä ja äiti hoidettiin leipominen ja tarkoitus oli, että on tuulihattuja ja...

Sieni-kasvispizza

...äidin tekemää musta torvisieni-kasvispizzaa sekä...

Bailey's-suklaamoussekkakku

...valmistamaani suklaamoussekakkua Bailey's-liköörillä maustettuna. Miksi syödä pelkkää suklaata, kun siihen voi lisätä purkillisen kermaa, vähän lisää voita, sokeria, likööriä ja munia ja kaataa koko komeuden suklaisen keksipohjan päälle? :D En ole tosiaankaan mikään dieettikokki! Kakku oli kuitenkin yllättävän kevyt (siis rakenteeltaan ja maultaa, ei kaloreiltaan!), koska siihen vatkattiin valkuaiset erikseen ilmavuuttaa antamaan ja sen annettiin jäähtyä pakkasessa. Mmm, ihanaa, suklaataivas! Minun toleranssini kaikkeen makeaan on nähtävästi aika hyvä, koska olisin voinut vetää kakkua vaikka kuinka paljon... Ohjetta minulla ei ole nyt antaa, mutta se oli se Maittavat Suklaaherkut-kirjan ohje, joka minun piti alunperin tehdä kaverini tupareihin. Onneksi kuitenkin vaihdoin ohjetta, koska sitä kakkua oli syömässä isompi joukko. Tosin kyllä tästäkin herkusta riitti kolmelle kerralle syötävää.

Tarjottavat eivät kuitenkaan loppuneet siihen, koska äiti innostui ja leipoi lisäksi...

luumu- ja piimäkakkua, ja lisäksi tarjolle laitettiin vielä...

...loput vegaanibrowniesta sekä porkkanakakusta. Huh huh! Sen seitsemän sorttia! Noh, jäipähän iskälle pakkaseen herkkuja pitkää ja harmaata syksyä varten.

Munakoisopatée

Vielä yksi, vielä yksi! Olin jo ihan mennyt sekaisin, minkä elokuun lopun/syyskuun alun bileiden jälkeen olin pyöräillyt äidille ja syönyt tätä edellisenä päivänä äidillä tekemääni munakoisojuttua. Menee ihan bileet sekaisin! :D Joka tapauksessa, olin samaisen viikon torstaina bongannut munakoisopyöryköiden ohjeen Hesarin ruokasivuilta. Ohje vaikutti niin herkulliselta, että sitä oli pakko kokeilla! Tuloksena oli kuitenkin niin löysä taikina, ettei siitä ollut pyöryköiksi, mutta uunivuoassa paistettuna tuloksena oli herkullista patéeta. Aurinkokuivatut tomaatit antoivat ihanasti makua ja uunissa paahdettu munakoiso on muutenkin nannaa... Mmm.... Melkoisen terveellistäkin vielä! Lisää korppujauhoja/jauhoja käyttämällä taikinasta olisi saanut paremmin käsiteltävää, mutta sujui se noinkin. Aion kokeilla kyllä uudestaan heti, kun pääsen taas uunin ääreen...

Bon, c'est fini enfin! Vihdoin ne loppui! (Ellen sitten jostain vielä kaivaa lisää kuvia...) Harmi, etten ottanut kuvaa siitä läksiäisten kakusta varsinkin, kun mietin, ottaisiko vai eikö ja päädyin ottamaan "sitten juhlissa". Arrrgh! Ja kuka menee hävittämään kameransa mursujaisissa! Hmm, tosin moni muu on varmasti tehnyt paljon typerämpiäkin asioista niissä bileissä ja minä sentään sain virheeni korjattua... Joka tapauksessa, enää yksi Suomen-posti jäljellä! Minä siirryn nyt pois tästä pöydän äärestä, ennen kuin selkä, niska ja hartiat jumahtavat täydellisesti. On tää bloggaajan elämä joskus kovaa...

Kaksivuotias blogi!

Synttärisuklaa-pähkinämuffini!

Keskeytän normaalin blogipostauksen erikoistiedotteen takia: Rakas blogini täyttää tänään kaksi vuotta! *fanfaareja* Päätin perustaa tämän blogin kaksi vuotta sitten tultuani kotiin vaihdosta Montréalista, jossa jäin koukkuun kaikenlaisten ruoka-, ja (erityisesti) leivontablogien ihmeelliseen maailmaan. Sitä leivonnaisten määrää, jonka sain aikaiseksi Kanadassa… Kämppikseni jaksoi aina ihmetellä: “Are you baking again?” :D Ja niin jaksaa kaikki kyllä ihmetellä nykyäänkin. Vaikka ensimmäinen blogipostaus sisälsi vain erittäin huonon kuvan suklaamuffinista (sekin Montréalin herkkuja muistaakseni), niin siitä se sitten lähti. Nyt olen julkaissut jo 164 postausta ja lisää on tulossa. Nykyään minnekään ei voi enää mennä ilman kameraa, sillä koskaan ei tiedä, jos saa inspiraation leipoa jotain tai sitten käy yllättäen syömässä jotain, josta pitää saada teksti blogiin. (Onneksi usein mukana on ollut kaveri, jonka kännykällä on voinut ottaa hyviä, sähköpostitse lähetettäviä kuvia. ;)

Olen myös yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut ruokastailauksesta, eli siitä, että kuvat myös näyttää herkullisilta ja hienoilta. Alussa sitä vaan otti kuvan vähän sinne päin; varsinkin, kun alussa kamerani ja kuvaustaitoni olivat melko huonoja, mutta nyt sitä ottaa kuvia jopa leipomisvaiheista, sommittelee, tarkastaa valausta ja jopa lisää jotain teemaan sopivaa koristetta kuvaan. Ja tottahan se on, että ulkonäkö on erittäin tärkeä osa syömistä; ihminen syö silmilläänkin.

Leipominen ei ole vain sitä, että tekee mieli syödä herkkuja (vaikka totta kai kaikkea itse tehtyä täytyy maistaa, ihan vaikka vaan blogillisissa tarkotuksissa ;) ) vaan se on halua tehdä jotain käsillään ja kokeilla uusia reseptejä. Ja tietysti on ihanaa ilahduttaa ihmisiä omin käsin leivotuilla herkuilla niin illanistujaisiin kuin synttäreillekin. Yhä useammat ihmiset ovat kysyneet, että “Ootko sä se ruokablogin pitäjä?” ja vaikka haluankin pysyä vähän tuntemattomana, niin kyllähän mut jo moni tietää. Varsinkin, kun julkaisen kaikki blogipostini myös FB:ssä. 

Oli pakko ahtaa vuoka ihan täyteen, kun en viittiny alkaa syömään kauheasti sitä taikinaa…vaikka olisinkin ehkä halunnut

Blogin synttäreiden kunniaksi piti tietysti leipoa jotain! Vaikka olenkin nyt leiponut ilman suurempaa syytä vaikka mitä viime aikoina, en nyt sentään aio niitä kaikkia nimetä synttärileivonnaisiksi vaan valitsin kaksi ikävuosien kunniaksi: nimittäin itse kehittämäni suklaa-cashewpähkinämuffinit ja avocadoleivän (ei oma resepti siis). Muffinit leivoin viime viikolla, koska halusin käyttää loput margariinipurkista ja cashewpähkinäpussista. Ei siis mitään hajua, paljon mitäkin ainetta tuli, mutta jauhoja olisi pitänyt laittaa vähän lisää, koska muffineita oli niin vaikeaa saada irti vuoista hajottamatta niitä. Mutta olen sentään kehittynyt sen verran leipojana, että voi vaan leipoa “mutu-tuntumalla” ja lopputulos on melkolailla onnistunut. Olisin vienyt niitä kavereilleni, kun mentiin skumpalle viime torstaina, mutta sitten ajattelin, että leivokset oikeasti olisivat pelkkää murua, joten päätin jättää ne… omaan käyttöön. Blogin synttäripäivän kunniaksi aamun voi ihan hyvin aloittaa suklaamuffinilla…tai kahdella. ;)

Suklaa-cashewpähkinämuffinit

(resepti HYVIN summittainen)

7-8 muffinia

n. 100 g margariinia

n. 1 ½ dl fariinisokeria

2,5-3 dl vehnäjauhoja

1-1 ½ tl leivinjauhetta

1,5 rkl kaakaojauehetta

½ tl soodaa

n. 1,2 dl maustamatonta jogurttia

½ tl leivinsoodaan. 100 grammaa cashewpähkinöitä rouhittuna

Laita uuni kuumenemaan 175 asteseen ja voitele muffinivuoka. Sekoita rasva ja sokeri kulhossa kuohkeaksi. Lisää jogurtti. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja sooda. Sekoita margariini-sokerivaahtoon. (Lisää tarvittaessa sokeria tai rasvaa tai jogurttia, sillä taikina ei saa olla liian löysää, muttei myöskään liian jauhoista eli maistua viljaiselle.) Lisää pähkinät. Paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia. Jäähdytä täysin ja irroita vuoista.

Mine, all mine!

Toinen ohje löytyi, kun olen nyt alkanut töissä käydä läpi tli 1700:aa sivua ruoka-, leipomis- ja jälkkärikuvia Tastespottingista. Jep, sinne voivat ihmiset laittaa kuvia tekemistään piiraista, leivistä, kakuista, jäätelöistä, hilloista ja salaateista. Yksi niistä oli kuva banaani-avocadoleivästä. You said whaat, avocadot on ihania! Niin hyviä, etteivät maistu miltään. :D Joka tapauksessa, päätin, että tätä on pakko tehdä synttäreiden kunniaksi, on helle tai ei! Leivon tämän viime perjantaina äidin luona ja kahteen pekkaan me tuhottiin koko leipä kolmen päivän aikana. Me myös pyöräiltiin noin 110 kilsaa, joten energiaa tarvittiin. :)

Avocadoleivällä ei ollut tarpeeksi suojakerrointa (eli ei yhtään foliota) ja se kärähti uunissa… :(

Valitin viimeksi avocadoleipää tehdessäni, että siitä tuli kitkerää ja epäilin, että keittoon tuli liikaa sitruunamehua. No, guess what, sama kitkerä maku maistui tässä avocadoleivässäkin eikä siihen tullut pisaraakaan sitruunamehua! WTF? Ja taas, kuten keitonkin kohdalla, äiti ei maistanut kitkeryyden häivääkään vaan piti leivästä ja halusi minun leipovan sitä joskus uudestaankin. Leivän jäähdyttyä täysin kitkerä maku vähän laimeni, mutta sen saattoi kuitenkin maistaa. Mikä kieltäni vaivaa? Miksi se maistaa keitetyn/paistetun avocadon kitkeränä? o_O

Mutta hienoinen kitkeryys ei siis todellakaan ollut este leivän syömiselle, ehei. Äidin uuni on melko ärhäkkä, sillä leipä tummui päältä hieman liikaa, mutta jäi melkoisen tahmeaksi sisältä. Tosin tahmaisesta sisuksesta mä nyt tykkäänkin, ei siinä mitään… Paloitellut mantelit taikinan joukossa oli ihania, koska tykkään kaikista sattumista ja rouskuvista jutuista. (Johtuu kuulemma halusta kaikille sensorisille ärsykkeille.9 Ehkä ensi kerralla teen banaani-avocadoleivän, kuten reseptin alkuperäinen tekijäkin. Tai keksin jotain, jolla poistan tuon kitkeryyden, mutta joka tapauksessa tätä aion kokeilla uudestaan! Ainakin ihanan värin takia!

Se on vihreä! 

Jos tätä kokeilee, niina avokadojen tulee olla täysin kypsiä. Kaupassa myydään heti syötäväksi tarkoitettuja avocadoja, mutta myös normaalien hedelmien seasta kannattaa etsiä niitä, jotka ovat mahdollisimman pehmeitä (huomaa ruskeasta kuoresta). Avocadot kypsyy muutamassa päivässä huoneenlämmössä ja kypsymistä voi nopeuttaa laittamalla ne omenien viereen, sillä niiden erittämä…joku, mikä sen nyt oli, joku happo? Anyway, ne siis nopeuttaa muiden hedelmien kypsymistä.

Avocadoleipä
alkup. ohje sweetebakes-blogista

2,5 dl soijajauhoja (tai muita jauhoja)
2,5 dl täysjyväohrajauhoja (tai vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa
1,8 dl fariinisokeria
0,6 dl öljyä (käytin oliiviöljyä)
1,25 dl maitoa
1 muna
2 kypsää avokadoa muussattuina
n. 100 g rouhittuja manteleita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita isossa kulhossa jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola. Sekoita muna, öljy, maito ja sokeri keskikosoisessa kulhossa ja lisää seokseen muussatut avocadot. Sekoita tasaiseksi ja lisää jauhoihin. Sekoita joukoon mantelit ja kaada tasainen taikina voideltuun kakkuvuokaan. Paista n. 45 minuuttia uunin alatasossa, kunnes leipä on tummunut päältä. Testaa kypsyyttä työntämällä esim. hammastikku keskelle kakkua. Jäähdytä ensin hetki vuoassa ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään.

Noms!

Saas nyt nähdä, miten pystyn leipomaan Belgiassa, sillä jaan keittiön vuokraemännän kanssa. Mutta luulisi, ettei hänellä olisi mitään tuoreita leivonnaisia vastaan… ;) Joka tapauksessa aion kyllä vielä jatkaa bloggausta täällä kywebissä ainakin valmistumiseen asti! Kiitoksia kaikille lukijoilleni taas yhdestä vuodesta! Ja mahtavaa, että uusiakin lukijoita on alkanut käydä täällä! Toivottavasti seuraava vuosi tuo tullessaan uusia leipomisoivalluksia, yhä enemmän leipomuskohteita (vink, vink! tilauksia vastaanotetaan!) ja… who knows? Mua on kerran kosittu brownie’den takia, joten kuka tietää, mitä tulee tapahtumaan…

Maapähkinävoi(yli)annostus: brownies, jäätelö sekä keksejä!

Toisilleen luodut: suklaa ja maapähkinävoi

Olen pitkään halunnut valmistaa maapähkinävoita sisältävää jälkkäriä. Pähkinäallergia on kuitenkin sen verran yleistä etten uskalla lähteä tekemään mitään pähkinöitä sisältävää, jos en tiedä tasan tarkkaan ruokailijoiden allergioita. Erään kaverini nti A:n allergian tietenkin tiedän, joten yhden kaveriporukan kekkereihin kaikki pähkinäjutut ovat nou nou. Joten, nyt kun sain kutsun erään toisen kaverin synttäreille ajattelin, että nyt jotain maapähkinävoijuttua! Oli hänen kutsuvieraidensa joukossa pähkinälle allergisia tai ei, niin so what! :D Sentään varmistin, ettei itse synttärisankari (sanotaan nyt vaikka hra I, koska se on nopeampi kirjoittaa) ollut allerginen maapähkinälle. Allergiset oireet olisivat olleet aika raflaava synttärilahja…

Mmm, taikinaa…

Löysin aivan ihanan maapähkinävoibrownies-ohjeen jo aikoja sitten ja siitä asti se on pyörinyt mielessä. Ohje on tosi helppo ja tulos on todella tuhti! Paistoin tosin ekan satsin sellaisessa alumiinivuoassa, joka olisi voinut olla pidempi ja matalampi eikä niin lyhyt ja korkea kuin mitä se oli. Uunista tuli siis ulo melkoisen korkeita ja hieman kuivakoita (siis ainakin omaan makuun kuivakoita) brownieseja. No, hätä ei sinänsä ollut sen näköinen, sillä suklaaganachekuorrutus antoi pisteen iin päälle, ja kun vähän vielä modasin (eli siis leikkasin osan browniesien kuivasta alaosasta pois), niin tulos oli ihan ok. No ei kai! Jumaliste, ne oli hyviä! Ja tää olis siis vasta se eka satsi, there was more!

Valmiina uuniin, vaikka tähänkin pisteeseen vois melkein jättää…

Nähtävästi mä siis tosiaan vähän nyt innostuin tosta maapähkinävoista, koska päätin sitten tehdä siitä purkin lopusta vielä jäätelöä! Browniesien kuorrutukseen käytetystä kermasta kun jäi juuri pieneen jäätelöannokseen tarvittava määrä jäljelle ja siitähän minä näppäränä tyttönä sitten tempaisin kolmisen desiä jäätelöä. Slurps! Kermaista ja juuri sopivan maapähkinäistä. Maapähkinävoihan on itsessään tosi tuhtia, mutta lisää vähän kermaa ja sokeria, niin johan alkaa maistumaan. :D Ohje löytyi googlaamisen jälkeen täältä. Kokeile, jos uskallat. Tuota jäätelöä ei nimittäin noin vain laiteta takaisin jääkaappiin… Consider yourself warned.

Kyllä maistuis just nyt tällä helteellä!

Puhuinko tuolla jossain alussa ekasta satsista? Jep, leivoin saman ohjeen mukaan nimittäin vielä toisen satsin brownieseja. Miksi? Koska sain fiksaation, että halusin tarjota brownieseja täsmälleen 24 kappaletta, koska kyseessä oli, ta-daa, 24-vuotissyndet. Ja koska en siis ollut tyytyväinen siihen ekaan satsiin ja olen perfektionisti keittiössä. Toiseen satsiin taisi sitten tulla rasvaa enemmän kuin ensimmäiseen ja jauhoja sitten vähemmän ohjeen puolituksen vuoksi, mutta lopputulos olikin sitten onnistuneempi.

Vaaleaa alle, tummaa päälle

Okei, enää yksi leipomissarja ahdettavana tähän postiin, huh! Tosta toisesta satsista sitten jäi vielä vähän päälle desi maapähkinävoita jäljelle ja halusin sen hitoille jääkaapistani. Tormäsin tähän ohjeeseen eatmedelicious-blogissa ja kuului vain naps! ja meikä oli taas keittiössä. Kun kerran koko viikko on leivottu, niin hell, menköön nyt sitten samalla vielä yhden maapähkinävoiherkut!

Jokohan kärsis maistaa, suoraan uunista…

Vähän arvelutti, kun kyseessä oli kahden eri taikinan saaminen yhdeksi palloksi, mutta onnistui saamaan molemmista taikinoista juuri sopivan muotoiltavat ja tuloksena oli pellillinen oikein herkullisia suklaa-maapähkinävoitäytekeksejä. Suklaataikinassa oli hienoinen tympeä maku, koska käytössäni oli lähestulkoon vain oliiviöljyä eikä se kyllä oikein sovi makeisiin leivonnaisiin, mutta hätä ei nyt sitten lukenut lakia. Ja kun tarjoilin näitä kaverille ja hänen poikaystävälleen kaverin pääsykoerupeaman juhlistamiseksi, niin he kyllä kehuivat niitä. Ja onhan ne piru vie hyviä! Onneksi loput jää omaan käyttöön, niiden voimalla jaksaakin taas juosta Keskuspuistossa. :D

Sisusta. Aika professional, eikö? :D

Ja tähän päättyikin tämän leipurin seikkailut maapähkinävoin ihmeellisessä maailmassa, huh! Mutta manteli-, hasselpähkinä- tai pistaasipähkinävoin ihmeelliset maailmat on kyllä vielä kokematta ihan täysin. Hmm…

Tuparilahjoja: salmiakki-vadelmabrownies ja matcha-tuorejuustokeksit

Kaveri piti tuparit toukokuun 21. päivä vihdoin ja viimein! En nyt muista, kuinka kauan hän nyt ehti Pasilan kämpässään asua, mutta taisi siinä useampi kuukausi vierähtää, ennen kuin sisustus oli tuparikunnossa. Ja mikä sisustus! Ihanan musta-valkoinen ja muutenkin niin tyylikäs! Joskus sitä toivoo, että olisi itsekin noin sisustusihminen, mutta olkoon, olen sitten l (Mistä muistuikin, että erään toisen kaverin tuparit on kans pitämättä, kun hän on lukenut hiki hatussa Kauppiksen pääsykokeisiin. Täytyykin muistuttaa häntä asiasta! :D )

Lakuja pitkästä aikaa meikäläisen kotona

Anyhoo, en aluksi edes ajatellut ensin leipoa tälle Pasilaan muuttaneelle kaverille mitään, koska olen leiponut toukokuussa joka viikko ja ajattelin, että nyt alkaa riittää jo. Mutta mutta, niinhän minä kuitenkin kysäisin kaverilta FB:n eventin sivulla, että saiskos leipoa tuparilahjaksi, ja kaverihan tietty suostu. (I just can’t help myself!) Niin että taas sitä mentiin kaupan leivontaosaston kautta kotiin. Ja itse asiassa resepti minulla olikin jo valmiina, sillä olin kipeänä ollessani selaillut paljon vanhoja Glorian Ruoka & Viini-lehtiä ja yhdestä niistä löytyi kiinnostava salmiakki-vadelmabrowniesien ohje. Sitä siis tarjottakoon.(Hmm olisikohan se mennyt läpi vaihtareiden keskuudessa? Ei varmaan, olisi jäänyt kosinta saamatta. :D )

Ohjeeseen tulee apteekin salmiakkia aski ja leikkasin mukaan vielä muutaman lakupätkän, koska pähkinäallergisen vieraan takia alkuperäisen ohjeen pähkinät piti korvata jollain. En ole enää vuosiin syönyt lakritsia tai salmiakkia muutoin kuin jäätelössä tai tupareissani ihanan juustokakun muodossa. Sainpahan taas tekosyyn maistaa! 

Ja kyllähän nää browniesit tosiaan salmiakille/lakulle maistu! Ja tietty kans vadelmalle, joka ei ollenkaan hassummin sovi yhteen em. mainitun kanssa. Tää jos mikä on kunnon suomalainen ote brownies-herkkuihin! Olisinpa vielä käyttäny Fazerin Sinistä, mutta jotain muuta tummaa suklaata se oli, en nyt vaan muista mitä… Vai oliko se Fazua? No, joka tapauksessa, se oli suklaata, se oli hyvää, ja brownies toimi. Sain jopa pari palaa säästettyä äidille vietäväksi. Yllättävän hyvin vatut ja lakut/´sal vaikka ainesosat ei heti ekalla ajatuksella toimiskaan hyvin yhdessä. Mutta kaikenlaisia jänniä yhdistelmiä kannattaa aina kokeilla; ainoastaan silloin voi saada uusia, jänniä makuelämyksiä. (Ja kokea tietty myös järkyttäviä epäonnistumisia…) Ja hei, mullehan jäi vielä yksi aski niitä Apteekin salmiakkikarkkeja. Hmm…

Salmiakki-vadelmabrowniet

Glorian Ruoka & Viini 3/07

n. 20 kpl

200 g tummaa suklaata (60-70 %)

200 voita

3 ½ dl sokeria tai vaaleaa muscovadosokeria

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

2 dl pekaanipähkinöitä (korvasin siis muutamalla lakupötköllä)

2 dl kokonaisia vadelmia (tuoreita tai pakastettuja)

1 ps (15 g) Apteekin salmiakkia (Haganol, myydään askeissa)

Koristeeksi

tomusokeria

1 ps Apteekin salmiakkia

Pane uuni lämpiämään 175 asteeseen. Pilko suklaa ja voi teräskulhoon ja sulata ne joko vesihauteessa tai mikrossa. Lisää seokseen sokeri ja kananmunat ja sekoita. Siivilöi joukkoon jauhot ja suola. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi (paloittele lakut) ja lisää ne taikinaan vadelmien ja salmiakin kanssa. Sekoita varovaisesti tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun tai leivipaperilla vuorattuun kakkuvuokaan. Paista uunin keskitasolla n. ½ tuntia. Kokeile kypsyyttä tikulla ja ota pois uunista, kun brownie’den (nyt lkeksin sen oikea taivutusmuoto vihdoin!) keskiosa on tahmea, mutta ei juoksevan löysä. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi.

Taikinaa, mmm, olisko pitäny jättää tähän? :D

Ja sitten brownieseista kekseihin, jottein tartte tehdä kahta eri blogipostia vaan voi julkaista vaan yhden kilometrin pituisen. :D Muistatteko vielä leipomismottoni? Waste not? No niin, saman käsitteen äärelle päästiin taas kun selvisin kotiin mökkireissulta vaihtarien jäähyväisten jälkeisenä viikonloppuna. Brownieseihin tuli vain 500 g tuorejuustoa, mutta pakkohan sitä oli tietysti ostaa 3 X 200 grammaa. Sata grammaa jäi yli, ou nou! Eikun siis, jei, mitäs siitä nyt tekis? (Tää leipomisvimma on ihan järjetöntä taas!) Voi kuvitella, että sadasta grammasta tuorejuustoa ei paljoa saa aikaiseksi, mutta ho-hoo, guess again! Mä hyödynnän jäljelle jääneet aineet vaikka väkisin. Tiesin heti mitä voisin tuorejuustonjämistä tehdä, ja se olisi tietenkin tuorejuustokeksejä.

Uunituoretta

Alkuperäinen ohjeen lähde on siis hukassa, mutta viime vuonna kaverin poikaystävän tupareihin tehdyt keksit onnistuivat niin hyvin, että eiköhän ne sopisi näihinkin tupareihin. Kaveri jopa päätti itse kokeilla niitä ja ohje on ainakin silloin onnistunut, kun joku muukin haluaa sitä kokeilla. (Laitoin keksien joukkoon loput vihreä tee- eli matcha-jauheesta, ja vaikka ostin ne joskus toukuussa 2008 Montréalista, ne 2-3 teelusikallista saivat kyllä keksit silti maistumaan vihreältä teeltä. Juhlien isäntä on siis tajuton Japani-fani, joten siksi matcha-keksejä. Ei mitään ihan lempparikeksejäni (suklaa puuttuu! :D ), mutta ohje toimii, jos pitää käyttää jäljelle jäänyt tuorejuusto. Seuraavalla kerralla lisään joukkoon kaakaojauhetta ja/tai pikakahvijauhetta.

Tein samaan hetkeen myös vähän sitruunatahnaa, koska nyt vaan teki mieli. Tahna sopii mainiosti esim. juuri näiden tuorejuustokeksien kanssa, koska niiden maku on niin mieto. Kesäistä!