Synttäriherkkuja iskälle

Iskä täytti 63 viime kuussa, jei! :D Tunnollisena ja kunnollisena miehenä hän jää nyt sitten eläkkeelle maaliskuusta alkaen. Tosin tammikuusta alkaen hän ei ole käynyt enää töissä, sillä käyttämättömiä ja palkinnoksi 40 vuoden urasta samassa firmassa saatuja lomia oli kertynyt kaksi kuukatta eli tarpeeksi jättämään työnteot viime vuosikymmenelle. Onnea eläkeläinen! Eiku sori, sähän oot vielä lomalla... Joka tapauksessa taas tuli vähän kokkailtua synttäreiden kunniaksi. Blinejä ja porkkana-vuohenjuustosalaattia, mutta koska olen niistä blineistä kirjottanut jo kahdesti, niin en nyt jaksanut taas kirjoittaa niistä.

Tulinen porkkana-vuohenjuustosalaatti

Tammikuun puolen välin tienoilla ilmestyneessä Hesarissa oli erilaisia porkkanareseptejä ja äiti oli valmistanut aivan upealta näyttävän, ja myös tietysti maistuvan, itämaisen porkkana-vuohenjuustosalaatin. Siis oikeasti, katsokaa kuvaa! Mikä väriloisto! Tuo annos jos mikä saa veden kielelle! Kuinka kukaan voi syödä harmaata einesruokamoskaa, joka näyttää harmaalta ja maistuu just siltä itseltään. :P Salaatti oli ihana! Juuri ja juuri pehmeäksi paistettuja porkkanoita, inkivääriä, vuohenjuustoa, hunajaa, juustokuminaa... Mikä makujen ilotulitus! Äiti oli tosin vaihtanut korianterin rakuunaan, koska vihaa korientaria ja salaattinakin oli marigoldia...muistaakseni. Joka tapauksessa, annos on ihana ja se on aivan loistava tarjottava esim. illanistujaisiin tai muihin buffetteihin.

Tulinen porkkana-vuohenjuustosalaatti

ohje: Helsingin Sanomat

(2–4 annosta)

    * 6 keskikokoista porkkanaa

    * 3 rkl öljyä

    * 1/2 chiliä

    * 1 1/2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

    * 1 rkl hunajaa

    * 1 tl juustokuminaa

    * 1/2 tl merisuolaa

    * 100 g vuohenjuustoa

    * 1/2–1 ruukkua korianteria

    * 2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä

 Kuori ja viipaloi porkkanat. Halkaise chili, poista siemenet ja silppua chilin hedelmäliha.Pane porkkana- ja chilipalat pannulle ja paista öljyssä. Lisää sekaan inkivääriraaste, hunaja, juustokumina ja suola. Paista kunnes porkkanapalat ovat osittain pehmenneet, mutta niissä on vielä purtavaa. Nosta pannu sivuun ja anna jäähtyä. Kokoa salaatti lautaselle. Levitä pohjalle porkkanaseos, lisää päälle pieneksi paloiteltu juusto, silputtu korianteri ja paahdetut auringonkukansiemenet. Nosta tarjolle. 

Speculoos-parfait

Entä mitä oli jälkkärinä (koska se teitä saattaa kiinnostaa enemmän kuin salaatti)? Speculoosia, tuota vaarallisen ihanaa piparkakkutahnaa Belgiasta jäädykkeen muodossa! Lisäksi vähän raastettua limeä, kermaa, sokeria, munia, piparimurskaa ja likööriä ja päälle:

Päärynäinen suklaalevite

Belgiassa oli kaikenlaisia ihania makeita levitteitä (mm. valkosuklaa-speculoos-tahnaa, jota toin suomeen, 70 % vähemmän rasvaa sisältävää tumman suklaan makuista levitettä...) ja yksi on erityisen kiehtova: päärynä...hmm, hilloa? Äh, mitä on "coulis" suomeksi? Google väittää sen olevan "vala" muttei se nyt sitä ainakaan ole... Anyhoo, siis päärynän hiven suklaalevitteessä, what's not to love! Piti hillitä itseäni, että jäi tarpeeksi jälkkäriannoksiin...ja silti yksi neljästä vuoasta jäi ilman.

Parfait oli, tämä tulee ehkä yllätyksenä, tosi hyvää! Olin varma, ettei lime maistuisi kaiken tuon kerman ja muun herkun alta, mutta väärässä olin! Lime on itse asiassa tosi tärkeässä osassa taittamassa jälkkärin makeutta. Iskä väitti sitä melkein liiankin makeaksi tai ettei ainakaan voinut syödä paljoa kerralla. Nähtävästi Belgia on koulinut minun sokerikestävyyteni huippuunsa, koska ei se nyt minusta niin ällönmakeaa ole... ;) Laitoin jäädykkeeseen varmaan 100 grammaa speculoosia 30 g:n sijaan, koska mielestäni 30 grammaa oli aivan liian vähän. 100 grammaa ei minusta muuttanut rakennetta ainakaan huonompaan suuntaan ja jäädyke pysyi itse asiassa melko hyvin lusikoitavana pakkasessakin. Ei siis vaatinut pitkää sulatusaikaa, jos halusi maistaa vielä myöhemmin. Ja myöhemmäksi jäi puolikkaat kipolliset plus yksi täysi, koska minulla oli vain neljä samankokoista vuokaa eli annoskoko nousi...50 %? Ääk, nyt sukkaan prosenttilaskuissa! Joku nauraa siellä nyt mulle. Mut ihan sama. Tota jälkkäriä on vielä pakkasessa, joten lällällää. :D Ja hei, eiköhän samanlaisen jälkkärin saa aikaan Nutellasta ja maapähkinävoistakin. Hmm!

Speculoos-parfait

ohje: Elle a table

kuudelle

Parfait:

300 g todella kylmää vispi- tai kuohukermaa (n. 3-4 dl)

3 keltuaista

75 g hienoasokeria

50 g speculoos-keksejä tai joulupipareita

1 lime

1 tl Cointreau- tai muuta likööriä

30 g speculoos-tahnaa (tai muuta makeaa tahnaa ja voinee laittaa enemmän)

Kuorrute:

200 g vispi- tai kuohukermaa (n.2,5 dl)

200 g tummaa suklaata (66%)

(tai valmista suklaalevitettä n. 400 g)

Laita iso kulho pakkaseen tuntia aikaisemmin. Valmista parfait vatkaamalla todella kylmä kerma jäähtyneessä kulhossa ensin hitaasti ja sitten nopeammin, kunnes kermaa on kunnon vaahtoa. Laita odottamaan jääkaappiin. Vatkaa toisessa kulhossa voimakkaasti yhteen keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Pese lime, raasta sen kuori ja purista mehu. Lisää ne muna-sokerivaahtoon, sitten speculoos-tahna ja lopulta kermavaahto. Lisää murustetut pikkuleivät ja annostele kuutoon jälkiruokakippoon. Anna jäähtyä pakkasesa vähintään kolme tuntia. Valmista kuorrute kuumentamalla kermaa kattilassa kiehuvaksi ja kaatamalla sen sitten suklaapalojen päälle kulhoon. Sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut ja kaada parfait'n päälle hiukan ennen tarjoilua. (Itse laitoin levitteen parfait'n päälle ja sitten vielä yöksi jääkaappiin ja ihan hyvää tuli silläkin tavalla.)

Ensimmäiset herkut 2011!

Hei, minä täällä taas! :) Töiden ja työlään Capstonen kanssa (ja liikunta nyt vie tavan mukaan puolet vapaa-ajasta ja nukkuakin kait pitäis...) en ole hirveästi kehdannut blogata. Olen kyllä tyytyväinen siihen, että on työ, jossa riittää hommaa, ja että pääsin haluamalleni kurssille, mutta blogi on jäänyt nyt sitten taas jalkoihin. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi leiponut tai syönyt ulkona, ehei! Mutta sitä se tarkoittaa, että nyt on pakko bloggailla monta juttua kerralla, jotta ikinä pääsen eroon näistä posteista. Seuraavaksi siis vuoden 2011 ensimmäisiä herkkuja. Toivottavasti vielä näin helmikuun puolella muistan kaikki oikein... :P

En ole usein tehnyt maissileipää, mutta pari kertaa on tullut kokeiltua ja kerran jopa jauhemixistä. Toisen kerran tein vegaanista maissileipää, josta tuli ihanaa! Eikä vähiten sen vegaanijuuston takia... Tälläkin kertaa juusto, tosin parmesan, oli pääosassa, sillä halusin käyttää iskän parmesan-köntin ennen kuin se menisi huonoksi. (Koluan usein iskällä käydessäni jääkaappia ihan vain tarkistaakseni, jos sieltä pitäisi jotain heittää pois. Viimeksi heitin pois homeisen homejuuston. :( ) 

Onneksi tämä parmesan oli vielä elossa ja toiminnassa, mutta olisi pitänyt lisätä reseptiin jotain mausteita, sillä nyt se jäi vähän valjuksi. Iskäkin valitti, ettei leipä maistunut miltään. :( Ei edes parmesan auttanut. Ehkä olisi pitänyt kokeilla sitä homejuustoa...ilman väärää hometta. Tai sitten pitäydyn vaan siinä vegaaniohjeessa. Joka tapauksessa, ohje täältä.

Okei, kuva ei mitenkään tee oikeutta jäätelölle, enkä kyllä itse asiassa minäkään tehnyt, koska en noudattanut ohjetta, mutta siis toisen kerran tein jäätelöä kuukauden sisään! Ja hyvää tuli! Tai no, ohjeen mukaan jäätelöön tulee käyttää tummaa suklaata, mutta koska tiesin iskän maitosuklaan ystäväksi niin vaihdon sen. Ei olisi todellakaan kannattanut, sillä jäätelö maistui lähinnä valjulle kaakaolle. :( Tyhmä minä. Note to self (noin miljoonatta kertaa): ei pidä mennä vaihtamaan niitä ainesosia resepteissä, jos ei ole niitä ennen kokeillut! No, ensi kerralla sitten tummaa! Kokeilen oikein 75-prosenttista! Koska siis ohje on helppo ja halpa. Eikä siis tartte jäätelökonetta, jos vaan muistaa aina n. puolen tunnin välein sekoittaa jäätyvää massaa. (Ja samallahan voi testailla, kuinka maku muuttuu pakastuksen aikana... ;) Resepti löytyi joulun jälkeen tulleesta Vantaan Sanomista.

Kotitekoinen suklaakermajäätelö

Resepti by Markus Nikko

 5 dl kuohukermaa

1 dl sokeria

5 keltuaista

100 g tummaa suklaata rouhittuna (eikä kannata käyttää alle 60 % suklaata, koska muutoin tulee tosi haalea maku, oma huom.)

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Kaada kuuma kermaseos keltuaisten päälle, sekoita huolella, kaada takaisin kattilaan ja kypsennä varovasti kunnes seos sakenee. Kaada kuuma kermaseos suklaan päälle, sekoita tasaiseksi ja jäähdytä. Kun seos on jäähtynyt, valmista jäätelökoneen ohjeiden mukaisesti. Muussa tapauksessa kaada seos astiaan ja pistä pakkaseen ja käy sekoittamassa sitä 15 minuutin välein, kunnes seos on jäätelön paksuista.

Kävin Lontoossa Belgiassa ollessani ja itse asiassa sieltä olisi vielä yksi vegaaniaiheinen posti tulossa. Anyhoo, toin sieltä kaksi tölkkiä kurpitsasosetta, koska se on paljon halvempaa siellä kuin Suomessa. Siitähän piti sitten tehdä sitä sun tätä. Yksi jälkkäri jäi kokeilemalta, kun jouluähkyssä piti jotain karsia, mutta onnistuin kuitenkin käyttämään molemmat tölkit. Ensin kokeilin kurpitsabrowniesien ohjetta. Kurpitsa toi brownieseihin jännän, juuresmaisen sivumaun, joka ei kuitenkaan ollut missään nimessä voimakas tai paha. Maku vaan ei ollut niin makea kuin yleensä ja rakennekin oli hyvin tiivis, ei kuitenkaan murenevainen. Vanhemmat tykkäsi eikä minustakaan tulos ollut mitenkään huono, mutten kyllä usko enää ohjetta kokeilevani. Kaikesta voi tehdä brownieseja, mutta kurpitsan jätän tästä lähin ihan muihin leivonnaisiin. Tosin näitä browniesejahan voisi vaikka väittää terveellisiksi, koska niissä on kasvista... ;)

Olen laiskalla tuulella, joten ohje löytyy täältä. Sellainen huomautus kuitenkin, että käyttämäni tölkki oli isompi kuin ohjeen 15 unssia eli 318 grammaa. Täytyy siis olla tarkkana, minkäkokoisen kurpitsatölkin kanssa on liikkeellä. Tosin isompi tölkki ei haitannut, sillä "pohjista" sain tehtyä...

kurpitsaleivän! Tölkin persuus liitti juuri puolikkaaseen ohjeeseen, jotka taas mahtuivat juuri ja juuri neljään sydänvuokaan. Lisäsin mausteita (mm. neilikkaa, kanelia ja maustepippuria) reilulla kädellä, koska halusin leipien todellakin olevan mausteisia. Ja hyviä niistä tulikin, sillä kurpitsasose antoi mehevyyttä ja jouluiset mausteet veivät mielen vielä noin kuukauden taakse. :) Resepti löytyi, jälleen kerran, eatmedelicious-blogista. Ja itse asiassa, tällaisen sydänkuvan avulla voinkin mitä mainioimmin toivottaa kaikille lukijoilleni oikein mahtavaa ystävänpäivää! Kaikki lukijani ovat tavallaan ystäviäni (ja moni heistä sitä onkin ihan oikeasti), koska käytte täällä aina kurkkimassa, mitä se Punapää nyt on saanut aikaan. :)

Vaikka ystävänpäivä onkin minusta hieman teennäistä (ystäviä voi muistaa koska vaan!) ja oikeastihan se on rakastavaisten päivä (eikä mielestäni sinkuille tarvitse tasa-arvon nimissä mitään omaa liputuspäivää, vaikka Anonyymien Sinkkujen mielestä niin pitäisi olla! ei sinkkuutta tarvitse yrittää pönkittää liputuksella!)...Okei, nyt vähän lipsuin aiheesta. Siis, toivottavasti kaikilla oli mukava viikonloppu mukava viikon päätteenä! Ja toivon joka tapauksessa hyvää ystävänpäivää kaikille niille, jotka sitä viettää (ja vaikkei itse vietä, niin se tyttöystävä saattaa viettääkin... ;) ja muille: oikein mahtavaa maanantaita ja viikonalkua! Ja hei, enää alle viikko Speksin ensi-iltaan! :D

Vuoden 2010 parhaat

Vuotta 2011 on jo yksi kuukausi takana ja ihmettelenkin, että mitä tapahtui tammikuulle?? No, olinhan kuusta suuren osan vielä Belgiassa tentteilemässä, mutta kuitenkin. Nyt ollaan jo helmikuussa? Enää neljä viikkoa tärkeään presikseen, enää kolme ja puoli vuosijuhlaan ja ennen kuin huomaankaan, onkin jo pääsiäinen ja vappu ja kesä ja...iik, kohta pitää alkaa kirjoittaa graduakin! (Siis ensi syksynä.) Hmm, okei, ehkä nyt menen ihan hiukkasen asioiden edelle. Yritetääns elää tässä hetkessä ja itse asiassa vielä kerran menneessä vuodessa 2010. 

Yritin kaivella blogia mahdollisimman tarkkaan ja laittaa viime vuoden leivonnaisia edes jonkinlaiseen järjestykseen. Vaikka loppupää viime vuotta olinkin pakosta leivontalakossa, niin kyllä sitä materiaalia oli taas ehtinyt kertyä niin, että parhaita annoksia olisi joistain kategorioista löytynyt enemmänkin kuin kaksi. Joten ihan hyvä, että vaihdossa tuli taukoa... Sanotaan, että tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee, mutta näin uuden vuoden alussa on ihan kiva katsoa vähän menneisyyteen ja että mitä sitä on tullut tehtyä. Viime vuoteen mahtui mukavia ravintolahetkiä niin Helsingissä, muualla Suomessa kuin ulkomaillakin, ja tietysti kymmeniä illanistujaisiin leivottuja herkkuja. Ja niitä ylimääräisiäkin juttuja... Uutuutena vegaanit herkut, joita on kyllä kiva tehdä ja tuntuu, että niitä voi syödä paljon paremmalla omallatunnolla. :)

Vuonna 2011 aion jatkaa leivontablogin pitämistä kuten ennenkin, mutta nyt kyllä vannon hidastavani tahtia enkä aio leipoa niin paljon, kuin viime kesänä. Tai jos leivon, niin sitten sillä kaikella täytyy olla joku muu loppusijoituspaikka kuin oma pakastin tai kaappi. No, olen jo pitkään luvannut iskälle leipoa hänelle kaikenlaista uutta pakkaseen ja putkiremppa iskee päälle maaliskuun puolivälistä lähtien. Sillon kun majailen taas Korsossa, niin on ainakin säilytystilaa! Sitten vaan olen myös itse samassa taloudessa niiden herkkujen kanssa, joten selkärankaa tulee taas harjoitettua (pitkästä aikaa). 

Mutta siis, pitemmittä puheitta, esittelyyn vuoden 2010 parhaat ruoka- tai leivontakokemukseni. Päätin siis valita vaan kaksi parasta, jotka eivät välttämättä ole missään järjestyksessä.

Parhaat ravintolakäynnit

Pirkon Pirtti Saariselällä:bataatti-vuohenjuustolasagne

Olen käynyt Pirkon Pirtissä jo useita kertoja useiden Saariselälle suuntautuneiden hiihto- ja laskettelureissujen aikana ja pari vuotta sitten ravintola myös sai minut ihastumaan vuohenjuustoon taivaallisella salaatillaan. Eikä ravintola pettänyt nytkään, vaan illallinen oli huippu ihanan rempseästä tarjoilijattaresta (sama kuin kaksi vuotta sitten!) jälkiruoaksi tilaamaani Irish Coffeeseen. Vaikken enää kaipaa Saariselän hangille ne loppuun asti kuluttaneenani, niin ravintolan takia voisin joskus palatakin. :)

Royal Lines'n risteily Helsingin edustalla ja vuohenjuustolla kuorrutettua punajuurta

Ei mitenkään yllättävästi toinen mieleenpainuvimmista ravintolakokemuksista oli minun ja iskän nimipäivien kunniaksi tekemämme historiallinen risteily Helsingin edustalla viime heinäkuussa. Alkuun upea buffet-pöytä, joka sisälsi mm. marinoituja vihanneksia, leikkeleitä ja kylmiä sekä lämpimiä kaloja, sitten pääruokaa (jopa punajuuri maistuu hyvältä, kun sen kuorruttaa vuohenjuustolla) ja loppun vielä (tosin hiukan mitäänsanomaton) jälkkärikakku. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja tietoa Venäjän tsaareista. Ei voinut viikko paremmin alkaa! :)

Parhaat ruoka-annokset

Yrttinen juustokohokas

Äitienpäivän kunniaksi valmistin tietysti äidille lounaan ja pääruoaksi valikoitui juustokohokas. Kohokkaat ovat aina vähän pelottavia (nouseeko? laskeeko? hmm, olenko ainoa, jolle tuli yhtäkkiä jotain ihan muuta mieleen? on mullakin ruokajutut...), mutta jos ei muulla niin aloittelijan tuurilla onnistuin taikomaan uunista kunnon kohokkaan! Hyvä, ettei puolet levinny uuniin. :D Tätä ruokaa aion ehdottomasti tarjota toistekin. Se itse asiassa sopisi nyt talviselle ilmalle paremmin kuin toukokuun helteille.

Uuden vuoden lounas: täytetyt avocadot

Viime uutena vuotena valmistin alkupaloiksi täytettyjä avocadoja, joihin laitoin lisäksi mm. omenaa, katkarapuja ja brie- ja vuohenjuustoa. Vai vain vuohenjuustoa? Joka tapauksessa, aivan täydellisen ihana alkupala! Pitäisi syödä enemmän avocadoja.

Parhaat jälkkärit

Valkosuklaa-puolukkajäätelö

En ole enää vähään aikaan ostanut jäätelöä, mutta olen kyllä tehnyt sitä itse pariinkin kertaan. Ja tästä lähin taidan hoidella iskälle kotitekoiset jäätelöt ensi kesäksi. Valkosuklaan makeus yhdistettynä puolukoittein happamuuteen, oi nams! Niin helppoa ja ilman lisäaineita. Olen varmaan maailman ainoa ihminen, joka oikeasti voisi olla innoissaan häälahjaksi saadusta jäätelökoneesta. :D

Mangoinen crème brûlée

En ole useasti kokeillut crème brûléen tekemistä, mutta äidin synttärien kunniaksi halusin kokeilla mango-versiota. Oi nam! Vähän kevyempi versio kuin alkuperäinen crème brûlée (hitto, vihaan noiden aksenttien kirjoittamista), mutta varmasti yhtä maistuva! Täytyy joskus kokeilla tehdä tuota vaikka omenasta tai ananaksesta.

Parhaat makeat leivonnaiset

Kuivattu hedelmä-pähkinäkakku

Vannon, että teen tätä kakkua vain lahjaksi ja vain tooodella tärkeille ihmisille. Kakun ainesosat (kuivatut hedelmät ja pähkinät, joita tulee kilokaupalla) kun maksavat mansikoita ja mannaryynejä. Lopputulos on kuitenkin todella ihanan makea, tahmea ja rouskuva samaan aikaan. Niin addiktoivaa, että tekemisen jälkeen se on parasta lahjoittaa muualle. Ellen sitten ole lähdössä Lappiin hiihtämään. Aivan täydellistä evästä pitkille retkille energiaa antamaan!

Maailman mahtavin juustokakku

Tästä toisesta parhaan leivonnaisen paikasta kävi kisaa kaksi melko samanlaista kakkua: oheinen suklainen cappuccino-piparitaikinajuustokakku kaverin tupareihin kesän lopulla/alkusyksystä sekä maaliskuussa vaihtariopiskelijoilleni tekemäni samantapainen, öh, kevyhkö herkku (tosin ilman tuota piparitaikinakerrosta). Päätin, että tuo piparitaikinalevynen tuossa kaiken komeuden päällä oli piste i:n päälle (ja varmistus järkyttävästä sokerikoomasta), joten valitsin sen tämän "kisan" voittajaksi. Hmm, pitänee tehdä tästä kakusta joku perinne ja tarjota sitä tämänkin vuoden vaihtareilleni... ;)

Parhaat suolaiset leivonnaiset

Pinaattibrownies

Molemmat parhaat suolaiset leivonnaiset ovat ehkä vähän yllättäen pinaattisia! Ensialkuun browniesja sitten leipä. Jep jep, brownies tarkoittaa tässä nyt siis vain leivontapaa (samantapaiset ainekset ja samanlainen vuoka ja paistoaste), muttei tietenkään niin paljon sokeria, rasvaa tai suklaata nyt varsinkaan. :D Suklaata ja pinaattia, brr... Tein kesällä vahingossa liian löysää kun käytin enemmän pinaattia kuin ohjeessa, mutten lisännyt yhtään enempää jauhoja. Oops! Näitäkin täytyy tehdä joskus tässä uudestaan! *personal note*

Pinaattileipä

Pinaattileipä ei välttämättä kuulosta hyvältä, mutta on se! Vähän vihanneksia leivän sisään, niin koko komeus on paljon mehevämpää ja muutenkin herkullisempaa. Eikä tartte niitä rehuja (eikä mitään muutakaan) päälle vaan leipää voi pistellä poskeensa ihan pelkästään. Vitsi, tuohon leipäänhän menee juuri sopivasti 30 grammaa juustoraastetta ja iskällähän on vielä se parmesanjuustopalan köntti jäljellä jääkaapissa. Hmm!

Paras herkku

Speculoos-tahna

Oli pakko vielä laittaa ylimääräinen kategoria tähän loppuun ja siinä kategoriassa on vain yksi herkku ylitse muiden: belgialainen speculoos-tahna. Mönjä on siis kuin joulupipareilta maistuvaa levitettä, jota voi käyttää kuten maapähkinävoita tai Nutellaa: leivonnassa, jäätelön kanssa, paahtoleivällä, suoraan purkista... Toin tätä herkkua Belgiasta yhteensä n. kilon tavallista laatua, sitten n. 300 grammaa valkosuklaa-speculoosia ja n. 300 grammaa rapeaa speculoosia. Ei ihme, että meitsillä oli 6,5 kiloa ylimääräistä... :D

Huh, olipas makea vuosi! Tänä vuonna voisi koettaa vähän rajoittaa...ehkä. Sitä ei tiedä, mitä tänä vuonna tuleekaan tapahtumaan, mutta hyvältä se ainakin vaikuttaa kiinalaisen horoskoopin mukaan! Tänään kun alkaa jäniksen vuosi ja meikäläinen on jänis ja sain tänään tietää saaneeni upean uuden duunin! :D Joten jos jo eka päivä oli näin hyvä, niin mihin se tästä vielä kehittyykään? Joka tapauksessa, hyvää helmikuun alkua kaikille! 

Vuosi 2010 päättyi jäätelöön, brownie'siin ja kekseihin

Koti-Suomessa jälleen! Neljän kuukauden vaihto on nyt ohi! Vähän outo fiilis yrittää taas päästä kiinni siihen "normaaliin" arkeen, kun juuri oli sisäistänyt Belgian elämän normaalina... Ikävä kaikkia ihania vaihtarikavereita ja mukavaa vuokranantajapariskuntaa. Ja ranskan kieltä! (Erityisesti ranskankielisiä piirrettyjä aamuisin...) Ja lämpöä! Sunnuntaina paistoi aurinko ja oli 12 astetta lämmintä. Seuraavan kerran Suomessa tuollaisiin lämpötiloihin päästäneen vasta toukokuussa... Louvain-la-Neuvea nyt sinänsä ei ole ikävä, paikkaan meinasi melkein mennä hermo kun joutuu pyörimään samoissa ympyröissä jatkuvasti. (Niiiiin pieni paikka!) Mutta näytetään nyt pari kuvaa:

Grand place

Aurinkoinen järvi

Vielä alkusyksystä järvi oli puhdistuksen takia tyhjä, mutta nyt talveksi se taas täytettiin. Sen ympäri meni mukava lenkkipolku (paitsi jos oli satanut eli lähes koko ajan se oli melko mutaista), tosin asuin sen verran kauempana että kävin juoksemassa sen ympäri vain kerran. Anyhoo, yritetäänpäs saada taas tätä ruokablogia liikkeelle! Vielä olisi yksi vegaanipitoinen postaus Lontoosta työn alla ja kenties senkin tässä saan eetteriin, koska tälle ekalle periodille ei ole tiedossa "kuin" Capstone-kurssi ja töitä. (Eli siis helisemässä ollaan taas viimeistään ensi kuun ekalla viikolla, mutta siihen asti mennään rennolla asenteella ainakin vielä kolme päivää.)

Valkosuklaa-puolukkajäätelö

Varastossa on luomuksia sekä ennen että jälkeen uuden vuoden ja jaan ne nyt kahtia esittelemällä ensin viime vuoden lopun tuotokset ja heti perään ensimmäiset tämän vuoden leivonnat. Joku roti se olla pitää. :) Olen aina halunnut tehdä omaa jäätelöä ja pariin kertaan olen siinä onnistunutkin, mutten ole vielä koskaan tehnyt ihan kunnon kermajäätelöä keltuaisineen päivineen. Nytpä tultuani joululomaksi kotiin äiti näytti Hesarin Ruoka-sivulla ollutta jäätelöohjetta sanoen, että tuota voisi tehdä sitten jouluna. Bling! Ehdottomasti!

Ja niin tehtiin. Tai siis minä tein. :D Jäätelön teko onnistuu mainiosti ihan ilman jäätelökonetta, kunhan vain sekoittelee pakastuvaa massaa n. 20 minuutin välein jääkiteiden muodostumisen estämiseksi. Konehan siis saa aikaan ilmavan rakenteen, mutta hyvin jäätelö meni alas vähän hileisenäkin. ;) Ja Kiuruveden -25 pakkanen oli omiaan jäädyttämisessä. Jäätelöstä tuli taivaallisen hyvää ja kaikki kehuivat sitä! Sitä tuli niin iso annos, etten voinut tehdä muita kahta suunnitelmaani jälkkäriä (ei hätää, niiden vuoro tulee pian), muttei niitä olisi varmaan kaiken muun herkuttelun lomassa edes jaksanut syödä. (Onneksi joulu on vain kerran vuodessa...) Lupasin iskälle, ettei hänen tarttisi enää tämän jälkeen osaa jäätelöä vaan lupauduin tekemään hänelle tästä lähin kaikki jäätelöt.

Ohje löytyy siis Hesarin nettisivuilta.

Suklaa-macarons

Koska jäätelön tekoon meni 4 keltuaista niin jäljelle jääneet valkuaiset piti tietenkin käyttää. Eli tietysti piti tehdä macaroneja! En vain ikinä osaa tehdä niistä tarpeeksi pieniä ja nytkin taikinasta tuli liian löysää ja se levisi kuin jokisen eväät pellillä ja pursotinpussin toisesta päästä... :P Ja kaiken lisäksi en sitten lopulta käyttänytkään leivonnaisia aikomallani tavalla ja oltuaan liian kauan purkissa ne menettivät makunsa niin, että ne oli heitettävä pois. :( Kauheaa! Tästä lähin teen jäljelle jääneistä valkuaisista aina munakkaita ellen ole 100 %:n varma, että macaronit tulee myös syötyä!

Kastanjasose-keksit

Belgiasta löytyi kaikenlaisia kivoja leipomiseen käytettäviä juttuja (etunenässä se ihana Speculoos-tahna!) joihin ei Suomessa törmää tai ainakin niiden löytäminen on hankalaa ja/tai ne maksavat ihan simona. Yksi ihana jouluinen löydös supermarketista oli vaniljainen kastanjatahna. Ruskea, kastanjasoseesta tehty tahna siis sopii vaikka leivän päälle, jäätelön kanssa tai vaikka keksien väliin (miksei vaikka jogurttiin, hedelmien kera, suoraan purkista...) ja toinkin sitä tonkan koti-Suomeen.

Löysin ranskalaisesta Elle à table-ruokalehdestä kastanjajälkkärin ohjeen ja odotin tuloksena olevan jonkinlainen muffini (ohjeessa kehotetaan laittamaan taikina vuokiin). Tuloksena oli kuitenkin keksejä, sillä taikina oli aivan liian kiinteää laitettavaksi minkäänlaisiin vuokiin. Varsinkin, kun sen piti vielä levätä puoli tuntia jääkaapissa niin eihän sellaisesta taikinasta oikein muuta voi tehdä, kuin keksejä. Hmm. Olisiko sittenkin pitänyt kunnolla suomentaa se resepti? Joka tapauksessa keksejä tai muffineita, tulos oli hyvä! Keksit olivat ihanan tahmeita (vaikkeivat nyt mitenkään erityisesti kastanjasoseelle maistuneetkaan) ja ihan tervetullut piristys kaikkien tavallisten joulupipareiden rinnalla. :)

Brrrwnie

Uudeksi vuodeksi matkustin toista kertaa peräkkäin (hmm, alkaako tässä olla tradition muodostumisen merkkejä?) Tuusulaan uuden vuoden juhlintaan kavereiden kanssa. Ohjelmassa nyyttärit (paitsi ny omat juomat...tai oli siel pari outoa pulloa jaettavaksi, joista yksi näytti ihan suuvedeltä... :P ), joten pitihän sitä nyt kantaa oma korsi kekoon ja brownies pöytään! Ja myös juustokeksejä. Ikävä kyllä en millään enää muista, mistä kaivoin tuon brownies-ohjeen ja juustokeksienkin ohje on nyt Helsingissä jossain ranskankielisessä ruokalehdessä, mutta lisään ne sitten jos satun ne jostain löytämään. Ehkä. :) Mutta erityisesti browniesit oli hyviä! Niihin ei edes paljoa tullut jauhoja ja ne olivat niin tahmeita, että sain todella tapella ne ulos vuoasta! Laitoin mukaan myös vähän Bailey'siä, mmm! Hitto, mistä kaivoin sen resetin? No, toisaalta, jos sitä ei nyt löydy niin eipähän tule ensi kerralla tehtyä samaa leivosta...

Taikinapötkö

Myös juustokeksit oli tosi hyviä! Ohjeen löysin jostain ranskankielisestä Elle à Table-ruokalehdestä ja siihen meni 2,5 desiä raastettua parmesaania ja sitten vielä kierittelin koko komeuden unikonsiemenissä (sesamsiemenet olis voinu kans olla hyvät!). Taikinasta muotoiltiin siis pötkö ja hetken jäähdyttelyn jälkeen siitä leikattiin n. muutaman millin levyisiä keksejä.

Juustokeksit

Uusi vuosi loppui leipomisella ja sillä se myöskin alkoi...tai no, jälkkärin tekemisellä. Mutta jälkkäreillä nyt kuitenkin! Pitäisiköhän taas tehdä "Vuoden parhaat"-esittely? Ainakin täytyy yrittää, ennen kuin ollaan maaliskuun puolella. :D Toivottavasti kaikki ovat saaneet akkuja ladattua joululomalla ja ovat nyt innosta puhkuen palanneet kouluhommien pariin! ;) Itselläni ainakin kevät näytää hyperkiireiseltä mutta todella mielenkiintoiselta Capstone-kurssin, uusien työkuvioiden, KY-hommien sekä vaihtaritutoroinnin sekamelskassa. Vuosi 2010 oli mahtava, joten katsotaan, mihin 2011 pystyy!

Tulisella currylla pakkasta vastaan Memphis Hesarissa

Tämä illallinen tapahtui 9.1.2010

Vege Curry: Paistettua portobellosientä, kasviksia, punaisella currylla maustettua kookoskastiketta ja (minulle ilman) riisiä (12,90 €)

Memphis jälleen kerran! Alanko toistamaan itseäni? Hope not, koska tämän kerran jälkeen en enää mielelläni Memphiksiin suuntaa. Tähän annokseen nimittäin muistaakseni päättyy minun osaltani kokeilemisen arvoiset ruoka-annokset enkä halua käydä samoissa ravintoloissa syömässä samoja annoksia, mikäli voisin käydä jossain minulle tuntemattomassa paikassa. (Hmm, hyvä on, taas siis toistin itseäni…)

Miksi siis päädyin taas Memphisiin? Itse asiassa minun, tutorparini sekä joukkion hytiseviä vaihto-oppilaita (no okei, kyllä me tutoritkin paleltiin ihan kiitettävästi) piti aluksi suunnistaa Mannerheimintien Iguaanaan, mutta se mokoma oli täynnä. Seuraavaksi päätimme kokeilla Aleksanterinkadun Iguanaa, mutta sehän on lopettanut! Aargh! Amarillossa taas olisi ollut pitkä odotus, koska oli lauantai-ilta kyseessä. Okeii, nyt äkkiä ideoita kehiin! Hesarin Memphis onneksi oli lähellä ja saimme vielä pöydänkin. Lisäksi, kun kerroimme tarjoilijalle olevamme hiukan kiireen alaisia (piti vielä ehtiä iltabileisiin), niin saatoimme myös välttää ravintolan tutuksi tulleen hitaan palvelun.

Selailin listaa ja pähkäilin, että tilatako kasviksia vai kalaa ja kasviksia. (Eli siis itse asiassa, nyt kun silmäilen menua netistä, on vielä YKSI annos, jonka vuoksi voin vielä kerran käydä Memphiksessä. :D ) En ollut kauhean nälkäinen, joten päädyin Vege curryyn. Parini veikkasi annosta keitoksi ja siltä se kyllä näyttikin, sillä kasvikset suorastaan uivat punaisella currylla maustetussa kookosmaidossa. Siinä ei tietenkään ollut mitään pahaa, sillä annoksesta tuli ihanan lämmin olo! Slurps! Lisäksi curry oli melkoisen tujua, joten sekin vielä takasi vähän lämmikettä hyistä ulkoilmaa vastaan.

Yksinkertainen ja maistuva annos, nams! Kenties tällaisena rasvakammoisena olisin toivonut hiukan vähemmän kookoskastiketta, mutta aika hyvin sekin lopulta upposi. :) Jos ei tykkää ihan kaikkein maustetuimmasta ruoasta, niin kannattaa ehkä jättää tilaamatta, sillä kookosmaidosta huolimatta punainen curry potkaisee, tosin tällaiselle parkkiintuneen kielen omistajalle potku oli pelkästään mukava. Lyhyesti sanottuna: suosittelen, erityisesti tätä hyistä viimaa ja pakkasta vastaan, brr! Tuo annos vatsassa luulisi pysyvän lämpimänä edes ratikkapysäkille. (Ellei sitten neutraloi vaikutusta jäisille drinkeillä. :D ) Hmm, annosta pitäisi kyllä kokeilla ehdottomasti kotonakin, sen kun vaan ostaa (pakaste)vihanneksia, tölkin kevyt-kookosmaitoa (joo, tiedetään…) ja punaista currytahnaa. Veikkaan, että yhtä hyvää tulee, ja vielä halvemmallakin. Mutta onhan se ravintola aina jonkinlainen elämys, varsinkin hyvässä seurassa.

No niin, muistini siis oli väärässä ja minulla on vielä mahdollisuus mennä Memphikseen ja nauttia siellä ennen kokeilematon annos. (Tosin kun tuota kaloritaulukkoa katsoo, niin alkaa hirvittää… Noh, sitten vaan täytyy käydä salilla/lenkillä aikaisemmin päivällä. ;) ) On aina hyvä olla takataskussa varalla ravintoloita, joita ehdottaa, kun tarvitsee syömäpaikaksi jokaiselle (suht koht normaalisti syövälle) jotakin-periaatteella toimivan ravintolan.

Takaisin Suomessa eli nyt leivotaan joulu!

Pipareita

Kotona Suomessa jälleen! :D Olen nyt yrittänyt totutella taas Suomeen ja suomalaisiin ja lumeen ja kylmään ja pimeyteen noin viikon ajan, sillä palasin kolmen viikon joululomalle viime viikon perjantaina. Ja onneksi olin ottanut lennot juuri ennen kuin sankka, Eurooppaa sekoittanut lumipyry laskeutui Belgiaan! Torstain ja perjantain välisenä yönä LLN:ssäkin satoi lunta muutaman sentin, mutta onneksi lumi ei sentään haitannut lentoja vaan pääsin hyvissä ajoin takaisin kotiin. Ja suoraan suomalaisten vaihtarien läksiäisiin. :D Kolmen tunnin yöunilla ja yhdellä kahvikupilla saa aikaan mielenkiintoisen tilan ihan ilman alkoholiakin kyllä... :) Kiva olla joulunpyhät ja uusi vuosi kotona, mutta kiva on kuitenkin vielä palata näkemään kavereita Belgiaan. Ja kai ne tentitkin tulee hoitaa... Onneksi nyt jouluksi on tädin luokse keski-Suomeen luvattu sellaisia pakkasia, että ulkona ei käydä kuin koiraa kusettamassa (-25:stä -30:een), joten lukemiselle ei ole suurempia esteitä. Mitä nyt silloin tällöin täytyy....leipoa!

Joulupipari

Blogi on ollut vähän tauolla, vaikka periaatteessa olisi juttu Lontoon vegaanipaikasta ja myös synttäri-ilallliselta LLN:stä, mutta palaan niihin myöhemmin, nyt vähän kunnon leivonnaisia ulos! Olipahan kivaa taas päästä leipomaan ja joulun kunniaksi täytyi tietysti tehdä pipareita! Äiti oli ostanut sekä valmista taikinaa että tehnyt omaa, josta sitten väännettiin yhdessä monenmoista peltiä sydämiä, tähtiä ja kuita. Joulu tulee piparintuoksusta kämpässä, mmm... Oheinen pipari syntyi kahden piparin liiallisesta läheisyydestä uunissa ja se piti sitten ihan erikseen koristella. :)

Speculoos-piparit

Tein myös oman taikinan, mutten suinkaan suomalaisia joulupipareita, vaan belgialaisia. Speculoos-keksit ovat belgiassa tosi yleisiä; niitä saa usein cappuccinojen seurana, ja ne maistuvat melko lailla meidän joulupipareilta, koska molemmissa ohjeissa käytetään samoja mausteita (kanelia, kardemummaa, inkivääriä, neilikkaa). Erotuksena meidän pipareihin speculooseihin tulee fariinisokeria eikä mausteita siis keitetä siirapissa. Kaupoissa myydään myös Speculoos-levitettä! Se jos mikä on vaarallisen hyvää! Siis ihan kuin piparitaikinaa, mutta levitettävä muotona. Suoraan lusikalla purkista, ette kuulkaa uskokaan... :D Täytyy vielä tammikuussa tuoda tuota herkkua (vaarallisuuden uhallakin) pari purkkia kotiin talvisia leivonnaisia (tai muita hetkiä) varten. Sitä saa 400 ja 700 gramman purkeissa, varmasti tulee mukana tuo isompi. ;)


Oma kokeiluni ei onnistunut ihan niin kuin toivoin, koska tuplasin ohjeen. Alkup. ohjeeseen kun tulee ½ muna ja kuka nyt sellaista alkaa laskemaan? Omasta mielestäni kyllä tuplasin kaikki muutkin aineet, tosin käyttämäni jauhot olivat täysjyvävehnäjauhoja... Joka tapauksessa kekseistä tuli melko kovia vaikken laittanut kaikkia jauhoja, mutta uuni taisi olla liian kuumalla... Nämä siis paistetaan 170 asteessa verrattuna normipipareihin n. 225:een. Mutta kyllä näitä nyt syö ennen kuin selkäänsä ottaa! :D Jos ei muuta, niin onpahan keksejä ensi kevään juustokakkujen pohjaksi. ;) Ja ainahan keksit pehmenevät säilytyksessä.

Speculoos
ohje: Elle à table nro 73 Novembre-Decembre 2010
(ohje siis tuplana; jauhomäärää ei kannata hurauttaa taikinaan kaikkea)

200 g pehmeää voita/margariinia
ripaus suolaa (meidän rasvoissa on kyllä jo ennestään suolaa, joten suolalisää ei välttämättä tarvitse)
200 g tummaa fariinisokeria
20 g maitoa (n. 3 rkl)
60 g hienoasokeria
400 g jauhoja (ei kannata heti lisätä kaikkea)
1 muna
(ohjeessa laitetaan ripaus mausteita, mutta minusta voi laittaa ihan reilusti teelusikalliset tai vähän enemmänkin):
kanelia, neilikkaa, kardemummaa, inkivääriä
ripaus valkopippuria
1 ½ tl leivinjauhetta

Sekoita rasva ja sokerit yhteen kulhossa vispilällä tai sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää maito ja muna. Lisää seuraavaksi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe sekä mausteet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, kääri tuorekelmuun ja anna jäähtyä jääkaapissa ½ tunnin ajan. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen ja kaulitse taikina parin millin paksuiseksi levyksi kevyesti jauhotetulla pöydällä. Ota taikinasta muotiolla pipareita ja paista uunin keskitasolla 15-20 min. (Tarkkaile uunia n. 10 minuutin jälkeen, sillä piparit eivät todellakaan saa paistua liikaa! Muuten niistä tulee kovia tai pahimmassa tapauksessa ne kärtsää. Uunissa on eroja ja aika riippuu myös pipareiden koosta.) Jäähdytä ja nauti.

Speculoos-brownie

Toin puoli purkillista Speculoos-tahnaa Suomeen tarkoituksena käyttää sitä brownies'hin. Ja niin teinkin. Käytin Smitten Kitchenin maapähkinäbrownies-ohjetta, jonka tein viime kesänä kaverin syndeille ja jonka havaitsin hyväksi. Ihan sama ohje, mutta maapähkinävoin sijasta Speculoos-tahnaa. Se toimi maapähkinävoin sijaisena erittäin hyvin, mutta sen maku on paljon miedompi, joten kuorrutteen suklaa pääsi kyllä dominoimaan browniesien makua aika lailla. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla yhtä jäädykettä iskän synttäreille jälkiruuaksi. Tai speculoos juustokakku, onhan noita ohjeita...;)

Leivonnaisella on vähän pääsiäismäinen ilme keltaisine Jelly Beans-koristeineen (Pina Coladan-makuisia), mutta ostin ne Lontoosta ennen kuin tuliaissuunnitelmat menikin uusiksi ja niille piti saada muuta käyttöä. Kuvitellaan, että ne on tähtiä tummalla joulutaivaalla. ;)

Joulubrownies

Pähkinä-hedelmäkakut

Joka joulu teen isovanhemmille/muulle perheelle joululeivän, mutta löydettyäni viime kesänä ihanan kuivattu hedelmä-pähkinäkakun ohjeen Tastespottingista, päätin tehdä ohjeen mukaan joululeivonnaiset isovanhemmille ja tädille. Ohje on sikakallis, koska siihen tulevat hedelmät ja pähkinät maksaa maltaita (ostin niitä kahteen leipään yli kilon!), mutta jouluhan on antamisen aikaa, joten viis rahoista! Kunnon energiapommikin kakku on, ja yhdellä slaissilla pärjää pitkälle. Tosin kakusta on hankala isojen pähkinöiden takia leikata ohuita siivuja, joten väistämättä tulee otettua iso pala... ;) No, pähkinäthän on terveellisiä. Ohje: Baking Obsession. Tällä kertaa en käyttänyt taateleita, vaan neljä pussia Pirkan pähkinä- ja manteli-pähkinä-mixejä, 500 g kuivattujen hedelmien sekoitusta (mm. banaania, inkivääriä ja papaijaa), kuivattuja karpaloita, sekä vielä yhtä pähkinämixiä. 

Maailman helpoin suklaa-fudge...ja myös toimivin sellainen!

Minulle jäi vispikerman persuus jäljelle brownieseista ja koska mottonihan on "Waste not", niin mietin kuumeisesti, mihin sen persuuksen käyttää. Mieleen välähti ajatus fudgesta, mutta koska minulla tuntuu aina olevan huonoa tuuria fudgen kanssa (lähes aina liian löysää!), niin en heti halunnut ryhtyä sitä kokeilemaan... Onneksi kuitenkin löysin helpoksi mainostetun ohjeen netistä, ja koska kaikkia aineita sattui kaapeista kerman lisäksi löytymään, kokeilin sitä. Tai no, 1/3 kuppia kermaa on 0,83 desiä ja minulla oli 0,75 desiä, mutta ohjeen hienoinen sovellus onnistui! Fudgesta tuli loistavaa! Se jämähti todella nopeasti parvekkeella ja oli hyvin leikkautuvaa melkoisen pehmeänäkin. Score! :D Ei tarvetta tiivistemaidolle tai vaahtokarkkitahnalle tai karkkilämpömittarille tai tuntien keittämiselle.

Olen vihdoin löytänyt SEN fudge-ohjeen, woot woot! Nyt tiedän, mihin kaikki vispikermapurkkien loput tulen käyttämään! :D Ensi kerralla vain kokeilen ohjetta tummaan suklaaseen. Nyt meni 300 grammaa iskän ostamia Fazerin maitosuklaakonvehteja. Piti sanoa heti iskälle, ettei kuvittele minun tuhonneen koko pakkausta, vaan että tein niistä fudgea. :D Muutoin olisi tullut sanomista... Onneksi perheen toinen herkuttelija hyväksyi uusiokäytön ja joulurauha ei vaarantunut. ;) Vien fudget mukanani tädin luo eli ns. vahinko kiertämään.

Iisi Suklaafudge:
ohje: About Candy.com

340 g suklaata
0,83 dl kermaa
0,83 dl vaaleaa maissisiirappia (käytin ruokosokerisiirappia, joten eiköhän mikä tahansa siirappi kelpaa)
2,5 dl tomusokeria
0,83 dl murskattuja pähkinöitä
1 tl vaniljasokeria

Voitele neliskanttinen, n.  20 x 20 cm vuoka. Kaada kerma ja siirappi paksupohjaiseen kattilaan ja anna kiehua minuutin ajan. Laske sitten lämpötilaa ja lisää suklaapalat koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on täysin sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja lisää tomusokeri, pähkinät sekä vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuokaan. Tasoita pinta ja anna jäähtyä. Leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja kääri vaikka sellofaaniin ja anna lahjaksi. PS: Jos kotoa löytyy hauskanmallinen jääpalamuotti, niin massa kannattaa lusikoida siihen ja saa aikaan hauskoja suklaita. Aion kokeilla ohjetta seuraavan kerran sydämenmuotoiseen jääpalamuottiini. Ja olen myös ostanut Titanic ja jäävuori-jääpalamuotin, siitä vasta hauskoja fudgeja syntyy. :D

Paras fudge! <3

Jouluna leivotaan ja kokataan taas! Suunnitelmissa on ainakin kurpitsavanukas (Lontoosta asti raahatusta kurpitsasoseesta), kastanjapaistokset (LLN:stä tuodusta kastanjasoseesta) ja myös karpalo-valkosuklaajäätelöä! Olen aina halunnut kokeilla jäätelöä ja koska vanhemmat innostuivat viime viikon Hesarin ruokatorstaissa olleesta ohjeesta, niin nyt pääsen toteuttamaan haaveeni, woot woot! :D Pakkanen ainakin pistää sisähommiin ja siinä Project Managementin ja Comportement du consommateurin välissä voi ihan hyvin tekaista pari litraa jäätelöä... ;) Tummaa suklaata vetäytyy nyt (lääkärin kautta tosin) joulun viettoon ja palaa asiaan taas mitä luultavimmin kuitenkin vielä tämän vuoden puolella. :) Toivotan siis kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua rakkaitten ihmisten sekä hyvän ruuan ja juoman parissa! Joyeux Noël à tous!

Isänpäivä 8.11.09

Isänpäivänä oli taas perinteen mukaisesti vuorossa isänpäivälounaan valmistus äidin kanssa rakkaalle iskälle! <3! Tänä vuonna olikin tiedossa oikein pitkän kaavan mukainen lounas, sillä perinteisten kolme ruokalajia+kahvikakku-astetelman sijaan söimme neljä ruokalajia ja tarjolla oli vielä kahta eri kahvikakkua! Vuodet lisääntyy ja panokset kovenee! Mahalaukku venyy vuosi vuodelt myöskin, kenties… ;)

Heitin iskän kanssa aamupäivästä kävelylenkin ja sitten kävimme äidin kanssa hommiin! Iskä meni vaihtamaan vanhaan autoon talvirenkaita, ja kun tulin keittiöön, äiti kysyi, kuulinko, mitä iskä oli sanonut. Vastasin, että en kuullut ja äiti sanoi, että iskä oli sanonut jääkaapissa olevan skumppapullo ja että voisimme avata sen. Ja minä en ollut kuullut kehoitusta avata skumppapullo! Hmm, ehkä tilanne ei siis ole niin paha, kuin olen luullut. ;) Teimme siis äidin kanssa työtä käskettyä ja avasimme pullon Cristal Cavaa. Ruuanlaitto on aina mukavampaa skumpan kanssa… Siis tiettyyn rajaan asti, tietenkin. ;) Iskäkin liittyi seuraamme ja ehti vielä kaataa itselleen lasillisen skumppaa kilistääkseen meidän kanssamme. Iskälle!

Amuse bouche eli keittiön tervehdys: Rapucocktail

Alkuun siis rapucocktail omena-, sipuli- ja avokadolohkojen kera hapanimeläkastikkeella maustettuna. Löysin ohjeen melko tuoreesta K-Kauppojen Pirkka-lehdestä ja tiesin heti löytääneeni juuri passelin ohjeen. Ohje on helppo, ainoa vaiva on saada kaikki liha irti ravuista. Katkaravut toimivat tietysti samalla lailla. Sitruunanmehu taas estää avokadoa tummumasta ennen aikojaan. Pehmeän avokadon, happaman ja omenan, sitkeähkön katkaravun, sipulin ja hieman tulisen itämaisen kastikkeen yhdistelmä sopii todella hyvin yhteen! Keittiölle ensimmäinen piste.

Avokado-omena-carpaccio

resepti: K-Ruoka Pirkka 45/2009

4 annosta

1 salottisipuli

1 omena

1 avokado

½ limetti

½ pss (à 180 g) sulatettuja pakastekatkarapuja

½ dl chilikastiketta

Koristeluun: kirsikkatomaatteja ja tuoreita yrttejä

Hienonna sipuli, kuori ja pilko omena, kuori ja halkaise avokado sekä poista kivi. Leikkaa myös avokado kuutioiksi ja purista limetin mehu avokado- ja omenanpalojen päälle tummumisen estämiseksi. Asettele palat tarjoiluastioihin ja ripottele pinnalle sulatetut katkaravut. Sekoita silputut sipulit chili-kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta annosten päälle. Koristele kirsikkatomaateilla ja yrteillä.

Sienikeitto

Sienikeitto on hyvin yleinen alkuruoka meidän porukan kesken, ollaan sitten syömässä juhlan kunniaksi tai muuten vaan laitetaan ruokaa. Sienet on hyviä! En ollut taas vähään aikaan syönyt sienikeittoa, joten sitä halusin ehdottomasti tehdä isänpäiväksi. Sienet jakavat aika hyvin ihmisiä niiden limaisen rakenteen vuoksi (eikä torvisienistä tehty keitto ole kovin kauniin väristäkään…), mutta minä olen niistä oppinut pitämään. Sienikeitto oli, jälleen kerran, ihanan pehmeää ja sakeaa ja tuhdin sienimäistä. Lämmin keitto sopii mainiosti syyspäivien ruokalistalle.

Sienikeitto

(hyvin vapaasta muistista kaavittu ohje)

n. viidelle

1 tl

n 6 dl paloiteltuja (tuoreita tai pakastettuja)sieniä

kasvisliemikuutio

vettä

vehnäjauhoja

ruokakermaa n. 2 dl

yrttejä

Jos sienet ovat tuoreita, paloittele ne ja paista pannulla nesteen saamiseksi pois. Jos ne taas ovat pakastettuja, laita ne suoraan kattilaan ja anna sulaa. Lisää vettä ja leimikuutio. Anna kiehua muutama minuutti keskilämmöllä ja lisää sitten jauhot, jotta seos sakenee. Keitä vielä muutama minuutti ja lisää sitten ruokakerma. Anna kermakin kiehahtaa vielä muutama minuutti. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian sakealta.

Muikkupatee

Pääruoka olikin sitten hieman pidemmän mietinnän takana, koska en enää syö edes kanaa, alkupaloissa oli jo rapuja enkä nyt jotenkin jaksaisi kalaakaan… Äiti sanoi iskän pitävän muikkupateesta ja niinpä päädyimme siihen. Muikkuja ja pekoniviipaleita kerroksittain uunivuokaan ja uuniin. Kyllä minä kaivoin pari muikkua lautaselle pekonin alta, mutten kyllä oikeastaan pahemmin edes pidä kyseistä kalasta. Ja vähemmän pekonin kanssa. :D Jos pidät muikuista ja/tai pekonista, kannattaa kokeilla. Nopea ja näppärä ohje.

Muikkupatee

(melkein tuulesta temmattu resepti, mutta äiti vastasi tästä ruokalajista. Näin se about kuitenkin meni:)

pari pakettia pekonia

perattuja muikkuja

margariinia vuoan voitelemiseen

Voitele pitkulainen uunivuoka. Lado vuokaan ensin pekoniviipaleita niin, että niiden päät tulevat vuoan reunojen yli. Lado sitten kerros kerrokselta vuorotellen perattuja muikkuja ja pekoniviipaleita. Käännä lopuksi pekoniviipaleet muikkuviipaleiden päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. En ole varma ajasta, joten tarkkaile tilannetta.

Parsakaalia, papuja, pakastevihanneksia, pari muikkua

Kuten annoksestani näkee, sain kyllä koottua tarpeeksi ison annoksen ilman lihaisaa pääruokaakin! Papujakin paistoimme vielä, plus parsakaalia ja pakastevihanneksia, joten ei ainakaan ollut kasviksista pulaa! Nam nam, varsinkin pavut maistuivat ihanilta, kun paistoimme ne reilusti valkosipulissa!

Kinuskikastike valmistuu

Iskä on yksinkertaisten (eli jos minulta kysyy, niin välillä vähän tylsien…) asioiden ystävä ja esimerkiksi karpalot ja kuuma kinuskikastike ovat hänelle aivan riittävä jälkiruoka. Hmph! Missä on pannacotat, creme brûlét, mousset, vaahdot, edes jäädykkeet? No jaa, marjat ovat ainakin terveellisiä… :D Ja sainpahan sentään kokeilla kinuskikastikkeen tekoa, joka on about yksi maailman helpoimmista kastikkeista. Ja itsetehtynä tietysti paljon parempaa, kuin kaupan valmistuote. En yleensä käytä kinuskikastiketta, mutta tätä oli pakko maistaa.

Kinuskikastike:

(sama K-Ruoka Pirkka)

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

1 rkl voita/margariinia

Keitä kermaa ja fariinisokeria hiljalleen kattilassa välillä sekoittaen n. 15 minuuttia kunnes seos sakenee. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu kinuskitippa jähmettyy. Lisää lopuksi rasva. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai jäisten marjojen kera.

Lumikarpalot

Meidän lumikarpalot ei ihan onnistuneet. Niiden idea on siis pyöritellä jäisiä karpaloita ensin munanvalkuaisessa ja sitten tomusokerissa, jotta karpalot saadaan näyttämään puuterilumen peittämiltä. Äiti sai myöhemmin käsiinsä tarkemman ohjeen, jonka avulla tomusokeri olisi varmaan tarttunut paremmin marjoihin. Me pyöriteltiin marjat lautasella, mutta ne nyt olisi varmaan kannattanut laittaa tomusokeria täynnä olevaan pussiin ja ravistella. Nyt sokerikerros oli hyvin ohut, mutta eipä isänpäivänä nyt niin kauheasti lunta maassa ollutkaan. :D Ja lisäksi kinuskikastike kyllä oli ihan tarpeeksi makeaa, joten tomusokerin tuomaa makeutta ei itse asiassa olisi edes tarvittu. Raikas jälkkäri joka tapauksessa!

Lumikarpalot

karpaloita

munanvalkuainen

tomusokeria

Pyörittele karpaloita kauttaaltaan munannvalkuaisessa ja laita ne sitten tomusokeria sisältävään muovipussiin. Pyörittele pussia kunnes marjat ovat kauttaaltaan tomusokerin päällystämät.

Niin kauniin väristä, että voisi melkein mehuna tarjota

Iskä oli myös kokeillut valmistaa itse vadelmalikööriä, sillä olimme tehneet sitä ensi kerran viime vuonna ja tulos oli ollut hyvä! Silloin tosin annoimme liköörin olla maustumassa ehkä hivenen liian kauan, melkein puoli vuotta, joten maku oli aika vahva. Tällä kertaa päätimme tislata liköörin jo kuukautta aikaisemmin. Prosessi on helppo ja tulos taattu! En ihan muista tarkkoja suhteita viinalle, marjoille ja sokerille, mutta ne riippuvat myös paljon omasta mausta. Haluaako alkoholin maistuvan enemmän vai haluaako makeampaa likööriä…

Meidän likööristä ainakin tuli makeaa! Suutuntuma on melkoisen tuhti ja paksu, alkoholia ei kauheasti alta maista. Ja mikäs sen parempaa, ainakin minun mielestäni. ;) Tämä on jälkkäri jo itsessään, koska tätä ei todellakaan tee mieli juoda enempää kuin yksi snapsi…tai okei, ehkä kaksi.

Pistaasi-brownies

Niin, se kakku. Tulin tosiaan katumapäälle lauantainaamuna ja varustauduin siis pistaasipähkinöillä ja tummalla suklaalla, joiden avulla sitten valmistin lauantai-illalla äidille tajuttoman ihanan, suussasulavan ja ah-niin-suklaisen pistaasipähkinä-browniesin. Brownies jäi sisältä niin kosteaksi, että leikatessa sisus alkoi valua astiaa…apua! Nyt se kaikki tulee ulos! Lusikka apuun, mmm…

Gooey goodness…

Viimeinen jälkkäri oli kyllä piste iin päälle ja myöskin viimeinen niitti sokerikoomaan vajoamiselle. Huh! Mutta oli se vaan niin ihanaa, että pakko sitä oli vielä maistaa omankin täytekakkupalan jälkeen. Itse asiassa, brownies oli parempaa! Damn! Tätä täytyy tehdä uudestaan!

Suosittelen ehdottomasti ohjetta, kunhan leivoksen muistaa jättää sisältä vielä kosteaksi. Makeutta taittamaan voi tarjota kermavaahtoa (makeuttamatonta!) tai vaniljajäätelöä. Pistaasien tilalla voi tietysti käyttää manteleita tms. pähkinöitä tai jättää ne pois, mutta minä kun RAKASTAN pistaaseja, niin niitä nyt olisi voinut laittaa koko leivoksen täyteen! Mmm, tätä herkkua on itse asiassa vielä iskän pakkasessa odottamassa melkoinen pala… Jos sitä vaikka voisi tarjoilla itsenäisyyspäivän juhlinnan lomassa? Aika paljon tulee kyllä olemaan ruokaa tarjolla, mutta who knows… 

Tahmea pistaasi-brownie

alkup.resepti: Suklaa, 365 vastustamatonta makuelämystä

175 g margariinia kuutioituna+ekstraa vuoan voiteluun

2 rkl kaakaojauhetta

250 g (2½ dl) hienoa sokeria/fariinisokeria

hyppysellinen suolaa

2 munaa kevyesti vatkattuna

1 tl vaniljasokeria

150 g (2½ dl) vehnäjauhoja

125 g tummaa suklaata rouhittuna

100 g pistaasipähkinöitä rouhittuina

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele n. 23 senttinen (pitkulainen) kakkuvuoka. Voitele pohja margariinilla ja vuoraa se leivinpaperilla. Jätä leivinpaperia reunojen yli. Kuumenna voita, kaakaojauhetta ja sokeria pienessä kattilassa matalalla lämmöllä, kunnes margariini sulaa. Ota levyltä ja laita sivuun jäähtymään. Kun seos on jäähtynyt, lisää munat, suola, vaniljaesanssi, jauhot ja suklaarouhe ja sekoita hyvin puulusikalla. Sekoita joukkoon pähkinärouhe, kaada vuokaan ja paista uunissa 15-20 minuuttia alatasolla. Testaa kypsyys 15 minuutin jälkeen työntämällä pitkä tikku brownien läpi. Kakun kuuluu olla kiinteä reunoilta, mutta pehmeä sisältä. Yritä hillitä itsesi ja anna kakun jäähtyä täysin ennen leikkaamista. :D

Isänpäivälounas oli, once again, onnistunut! Oli juomaa, ruokaa, suolaista, makeaa, kahvia, hyvää seuraa… Ja pakkohan tämän kaiken päälle oli vielä juosta pari kertaa Töölönlahden ympäri. Miten se on, että sokerihumalassa sitä kyllä jaksaa juosta, mutta muuten keksii mielellään muita liikuntamuotoja? Pah. Tai sitten suklaa vain on ja pysyy parhaana lenkkiboosterina. Gain a few, lose a few (less).