Sekalaista: tuorejuustokeksit, kaakao-hillomuffinit ja maailman helpoimmat tryffelit

TGIT! Ja se siis tarkoittaa Thank Gosh It's Thursday! Minulla on nimittäin perjantaisin töistä vapaata, joten viikonloppu alkaa jo torstaisin. Istun kuitenkin tässä kotosalla tätä kirjoittamassa enkä esim. kuntiksessa hillumassa, sillä olen jo monta päivää kerännyt sellaisia univelkoja, että ne on vaan nyt maksettava pois. Huh! Paljon hommia, joita hoitaa ja treenejä joka ilta ja kuitenkin kohtuullisen aikainen herätys. Mutta huomenna nukun niiin pitkään kuin nukuttaa! Että jaksaa sitten Taiteiden yössä.

Hmm, mitä olinkaan tekemässä? Joo, siis bloggaamassa! :D Noh, nämä tuorejuustokeksti nyt ovat toisintoa niistä monista monista, joita olen tehnyt ylijääneestä tuorejuustosta. Erona vain se, että käytin näihin appelsiinituorejuustoa. Näiden koostumuksesta tuli ihana! Ei yhtään rapeita vaan tosi sitkeitä ja pehmeitä! Mmm! Ja ihan sama ohje kuin viimeksikin eli 1,25 dl tuorejuustoa sekoitetaan saman määrän voita kanssa, ja joukkoon sekoitetaan 2,5 dl sokeria, kunnes seos on ilmavaa. Mukaan vatkataan yksi muna ja 1/4 tl suolaa. 1/4 tl leivinjauhetta sekoitetaan 2,5 desiin jauhoja, jotka sekoitetaan muuhun massaan. Tasaisesta taikinasta otetaan ruokalusikalla nokareita leivinpaperoidulle pellille ja paistetaan 175 asteessa 12-14 minuuttia, kunnes pinta alkaa rusehtaa.

Nyt siirrytään toukokuusta suoraan kesäkuuhun, koska nämä muffinit tein töihin jonkinlaisiksi lomanaloittajiksi. Ah, kesä... Kyseessä on ihan tavalliset kaakomuffinit, joiden keskelle kuitenkin tuli nokare...voi kääk, mitä se hillo nyt oli? Karviais-jotakin. Karviais-luumuhilloa? Hyvin mahdollista. Joka tapauksessa, muffinit sisälsivät pienen yllärin, ja vieläpä maukkaan sellaisen! Ainakin työkaverit tykkäsi ja pääsivät lomille makeasti. :) Muutoin en nyt ollut niin innoissani näistä muffineista, koska jotenkin...blah. Kaakao on aina kaakao eikä se korvaa suklaata, vaikka leivosten voi sitä kautta ajatella olevan vähemmän epäterveellisiä...

Veikkaan, että lähes kaikkiin muffiniohjeisiin voi lisätä keskelle hillonokareen. Ja meillä sitä vadelmahilloa kyllä nyt riittää! Taidanpa tehdä jouluksikin jotain vadelmaista! (Tai ainakin juon sitä likööriä... ;)

Tiedättekö, mitkä ovat maailman helpoimmat tryffelit? Niihin tulee voita, kaurahiutaleita, sokeria ja kaakaojauhetta. (Pahoittelen 70-lukulaista kuvalaatua...) Noista sekoitetaan taikina, joka ei ole liian löysää, liian murenevaa, liian rasvaista, liian sokerista tai liian vahvan kaakaoista. Eli siis oikeasti tosi helppo! Annetaan olla puolisen tuntia jääkaapissa ja pyöritellään palloiksi. Anna olla jääkaapissa tarjoiluun asti eikä pakkasessakaan käyttö varmaankaan hallaa tee. (Heh heh.) 

Tapasin kaveria ja vein näitä sitten hänellekin, mutta muuten vain sain päähäni tehdä tryffeleitä. Näin niiden ohjeen joskus keväämmällä ja tein näitä Korsossakin. Tosi nopeita tehdä ja yleensä aineksia löytyy kaapista. Helppoja juttuja, jos nopeasti pitää saada jotain vieraille. Hei, toimii hyvin mökkiolosuhteissa, jos jääkaappi löytyy mutta uunia ei.

Hmm, tähän voi tietty käyttää myös maapähkinävoita tai Nutellaa tai mitä tahansa pähkinävoita (kookosrasvaa, mmm!) eri makujen aikaansaamiseksi. Tuorejuustokin saattaa käydä. Ensi juustokakun jälkeen teenkin sitten kaurahiutale-tuorejuustotryffeleita. Noms.

Brownies x 2

Tuorejuustobrowniet

Tähän postiin laitan pari kappaletta brownieta, joiden teko oli melkein unohtunut...Tai no, toisen on. Mutta tämän minä muistan, tein niitä Euroviisujen kisakatsomoon, jonka pidimme kaverien kesken. Samalla meillä oli meneillään pieni Euroviisu-juomapeli, koska eihän sitä menoa nyt kestä selvinpäin... :D Löysin tässä vielä säännötkin sähköpostista, kun minä olin paras valttikortti tulostamaan ne...töissä. Piti mennä äkkiä pelastamaan paperi kopiokoneesta. ;)

Juomapelissä saa todellakin juoda, koska mukana on kaikki isoimmat kliseet. Säännöt on jopa jaettu juontajiin, esityksiin (jotka on vielä jaettu omiksi alaosikseen) ja maakohtaisiin sääntöihin. Kuten "Preview-videossa ei ole mitään pointtia ja/tai on puhdas isäntämaan turismimainos" (kaikki), "Esiintyjällä on karvainen rinta" (varmasti!), "Modulaatio laulun lopussa" (aina), "Tanssijat breikkaavat", "Laulaja/t iskee silmää kameralla" "Maa, jolla on 0 pistettä saa ensimmäiset pisteensä" ja tietysti "Juoma loppuun: Suomi ei saa ainuttakaan pistettä". Tässä vaiheessa ei enää oltu ihan aina kartalla, että koska juodaan, mikä saattaa olla ihan hyvä, koska sitä juomalasia olisi saanut käydä täyttämässä aika tiuhaan... ;)

Öhm, niin, ne browniet? Hyviä, kuten tuorejuustobrowniet aina. Käyttämäni tuorejuusto oli appelsiinituorejuustoa, josta jäi vielä jäljelle ja siitähän piti tehdä...

Tuorejuustobrownies in the making

Tuorejuustobrowniet II

Vähän noloa tunnustaa, mutten ole nyt yhtään kartalla, miksi tein nämä. Kääk! Nähtävästi tein nämä 13.5., koska se lukee ottamispäivänä tietokoneeni kuvakansiossa, muttei siinä voi olla järkeä, koska asuin sillon vielä iskällä! Ja vein näitä vielä muistaakseni töihin juuri ennen juhannusta... Ehkä tein niitä kaverieni tupareihin? Pitäisi ehkä laittaa näitä kuvia heti tänne blogiin ja kirjoittaa jotain muistiinpanoja. Mutta ehkä asia on sama, kuin kengissä, eli jos et muista kaikkia kenkiäsi, sinulla on niitä ainakin tarpeellinen määrä. Leipomiseen asiaa voi soveltaa toteamalla, että leivot tarpeeksi, jos et muista kaikkea leipomaasi. :)

Update 2012: huomasin juuri näitä vanhoja blogitekstejä siirellessäni, että olin edellisessä blogissani epähuomiossa blogannut tuorejuustokeksit sekä tässä että seuraavassa blogitekstissä. Oops! Päätin nyt siis jättää ne vain tuohon seuraavaan blogitekstiin. Viime syksynä taisi olla melkoiset univelat tai jotenkin muuten pää pilvissä...kuten minulla yleensä. ;)

Suklaa-arviointeja: Fazerin maitosuklaa suolatuilla cashew-pähkinöillä, tumma suklaa päärynän paloilla ja mantelirouheella sekä Maraboun kookos-banaanilastu

Maraboun kookos-banaani ja Fazerin tummasuklaa päärynällä ja manterirouheella

Suklaa-arvioista onkin vierähtänyt tovi! Tämä ei sentään tarkoita sitä, ettenkö olisi syönyt suklaata (hei, olinhan sentään Belgiassa koko viime syksyn), mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi siitä bloggaamista. Lähinnä siksi, etten jaksa/muista tehdä muistiinpanoja ja sitten aikojen päästä on kiva kaivella muistilokeroita. Kuten juuri nyt, mutta ei se ota eikä anna, jos yrittää! 

Ostin nuo edellämainitut suklaat, kun päätin tehdä tosi suklaisia brownieta ja olin aina halunnut myös maistaa noita uutuussuklaita. Browniet bloggaan sitten myöhemmin enkä enää edes muista, mihin tilanteeseen ne tein. :D

Kookosta ja banaania

OMD, tää oli tosi hyvää! :D Siinäpä syvällinen analyysi. Noh, maitosuklaa oli tosi makeaa, olisiko kaakaoprosentti siinä 30:ssä, kuten yleensä. (Nettisivut eivät auta tässä, koska tätä suklaata ei ole vielä päivitetty sivuille.) Mutta banaanin ja erityisesti kookoksen maistaa selvästi, joten jos et tykkää kummastakaan, älä osta tätä. Tulee vaan paha mieli (ja olo). Kuten kuvasta näkyy, kookos on ihan oikeina hiutaleina eikä esim. vain esanssina. Minulla tietysti tässä pitäisi olla vähän lisää teknillistä tietoa, että kuinka monta prosenttia on kookosta ja banaania (villi veikkaus: ei montaa), mutta nyt pitää vaan luottaa ihan mutu-tuntumaani. Joka siis on, että jos olet makean ystävä ja tykkäät kookoksesta, niin tämä on suklaa sinulle. Itsellä alkoi sydän tykyttää liikaakin, vaikken edes montaa palaa syönyt. (Olenhan enemmän tumman ystävä.) Sopii hyvin Karibia-teemaisiin juhliin.

Tummaa suklaata, päärynänpaloja ja mantelirouhetta

Ensin: uu, päärynää! Jälkeen: mitä päärynää? Kuten arvata saattoi, Fazerin päärynä-mantelirouhe tummasuklaa maistui lähinnä mantelilta ja tummalta suklaalta. Oma makuaistini (joka tosin ei ole kovin kehittynyt tällaisiin juttuihin) ei kyllä huomannut mitään päärynämäistä. Pöh. Hyvää tummaa suklaata, ei siinä mitään, mutta kun näitä pähkinärouheita on jo nähty, enkä edes oikein välitä niistä. Tumma suklaa (jonka kaakaoprosentti on varmaan sama, kuin au-naturel-tumman eli 47) on varmasti liian voimakasta hennolle päärynälle. En ottanut ylös, mikä on päärynän osuus, mutta yhden käden sormilla sen prosenttiosuuden voi varmaan laskea ole varma, onko kyseessä oikea päärynä. Joten arvelen, että edes vähän oikeaa päärynää on mukana, mutta ehkä olisi kannattanut käyttää esanssia, jotta sen edes maistaisi. Huoh. Päärynän takia ei siis kannata tätä ostaa, mutta tämä käy ihan hyvin sulatettuna ja valutettuna oikean päärynän päälle. :)

Maitosuklaata ja cashew-pähkinöitä

Olinpas minä nyt ihan pähkinöinä, kun näitä ostelin. :) No ei, olen utelias kaikelle uudelle. Tykkään pähkinöistä, mutta jotenkin suklaaseen kastettuna ne menettävät hohteensa ja tulevat vain se olennaisen, eli suklaan, tielle. Olen sen verran harjaantumaton suklaansyöjä, että kaikki pähkinärouhesuklaat maistuvat samalta. Kuten tämäkin. En huomannut kyllä yhtään mitään eroa muihin pähkinäsuklaisiin, joita olen syönyt. Tosin en edes usein niitä syö, joten... Vaikka pähkinöiden mainostetaan olevan suolaisia, niin minusta suklaa maistunut suolaiseltakaan. (Tai sitten maistamisestani on vain kulunut ihan liian kauan.) Jos tämä olisi kunnolla maistunut sekä makealta, että vähän suolaiselta...varmasti olisi todella addiktoivaa! (Siis vielä enemmän, koska suklaahan ON addiktoivaa ihan sinällään.) 

Hyvää tämäkin suklaa oli, taattua Fazerin maitosuklaata ja "kiinnostavampaa" kuin pelkkä maitosuklaa. Mutta pystyisinkö erottamaan tämän siitä hasselpähkinärouhesuklaasta? Nope. Joten jos rakastat cashew-pähkinöitä, niin osta mielummin niitä irtomyynnissä olevia, suklaaseen kastettuja pähkinöitä. Niissä sentään on kunnolla pähkinää! ;)

Tarinamme opetus: suhtaudu varauksella kaikkiin uutuuksia, jotka tulevat massavalmistajilta ja joissa jotakin kääreessä mainostettua ainesosaa on alle 5%. Ja leivonnaisiin ei siis kannata kauheasti toivoa uutta makua, paitsi tuo kookos-banaani oli kyllä toimiva. (Nyt tosin Marabou on tuonut uutuutena mangon makuisen maitosuklaan. Hmmm...)

Loma loman sisällä: sitruunapiiras ja jäädytetty key lime pie

Sitruunapiiras

Aloitin kesälomani (palkattoman sellaisen, mutta kerran se vain kirpaisee...onneksi on sentään lomarahat!) 1.7. ja heti seuraavana lauantaina iskä soitti: jos haluan lähteä mökille yhdeksi yöksi ja sitten mennä katsomaan tätiä, niin mahku on heti huomenna, tee päätös vielä tänään. No, päätin totta kai lähteä. Olipahan ihanaa olla mökillä ja vaan löhötä ja lukea Akua Ankan taskukirjoja! Keräilin niitä joskus nuorempana ja nykyään minulla om niitä kymmeniä. Ne on parasta lomalukemista. :) 

Mökkeilyaika ei sentään mennyt kokonaan taskareita lueskellessa vaan ehdin myös tehdä jotain hyödyllistä...kuten maalata laatikoston ja leipoa tädille sitruunapiirakan. Kaivelin vanhoja leivontaohjeita, joita mökille on onneksi jätetty kohtuullisen hyvä kasa, ja kolmesta vaihtoehdosta päätin tehdä sitruunapiiraan. En olekaan tehnyt sellaista vuosiin, makeat piiraat eivät oikein ole minun juttuni kuin joskus kesäisin, ja kaikkihan tietää Suomen kesän keston...

Sitruunapiiras on ihan perus piiras, johon tehdään murotaikina, sitten keitetään sitruunakiisseli täytteeksi ja päälle vielä marenkikerros. Taisin keittää kiisseliä liikaa (en ole kiisseliekspertti vaikka tykkäänkin sitruunakiisselistä ja pitäisi sitä joskus tehdä jälkkäriksi) ja muna kokkeloitui, mutta onneksi siivilöinti pelasti päivän. Lisäksi päivän odottelu jääkaapissa teki kakulle hyvää ja lopputulos ei ollut pelätyn valuva ja vaan sopivan kiinteä ja sitruunainen. Nams! Rakastan sitruunaisia juttuja, laitan salaattiinikin aina sitruunmehua. Olen niin makea, että kaipaan hapanta. ;) 

P.s. Piirakka syötiin lähes kokonaan tädilläni, joten voitte uskoa sen olleen hyvää. Tästä tulee ehdottomasti mökkikokkailuni bravuuri!

Key Lime Pie

Seuraavan sitruunaleivonnaisen tarina meinasi päättyä huonosti. Olin lähdössä tädiltäni torstaina, koska halusin tavata kavereita, jotka olivat saapumassa Helsinkiin Iron Maidenin keikalle perjantaina. Tarkoitus oli, että he olisivat tulleet katsomaan asuntoani ja senpä vuoksi päätin tehdä jotain tarjottavaa jo etukäteen. Selailin monia Kotiliesi- ja Kodin Kuvalehti-lehtiä etsien inspiraatiota ja yhdestä Kotiliedestä se löytyi: key lime pie.

Kaurakeksipohja, täytteenä kolme munankeltuaista+sitruunamehua+tiivistemaitoa (ja saattoi siinä olla muutakin). Yksinkertaista ja ihanan raikasta! Tosin onnistuin unohtamaan pyhän lupaukseni tehdä kaikista koskaan jäljellejäävistä valkuaisista ainoastaan munakasta, enkä koskaan mitään muita juttuja, (koska niistä tulee aina vaan liikaa stressiä), ja niinpä vaan paistoin kolme pellillistä marenkeja. Ja tietysti oli niin kuumaa ja kosteaa, että marengit kostuivat ihan silmissä. Note to self: munakkaita, jumaliste!

Noh, marengit kuitenkin onnistuivat säilymään kuivina niin, että niitä saatiin jopa kahvipöytään ja hyvin tekivät kauppansa. :) Ja saipahan key lime pie kauniit koristeet! Miksi siis puhuin, että piiraan tarina meinasi päättyä huonosti? Koska kakkua pitää säilyttää pakkassa, sillä muuten se alkaa juosta pitkin vatia. Noh, ajattelin tietysti tarjota tämän Helsingissä, mutta 7 tunnin matka...as if. Siispä piirasta maistettiin, mutta loput jätettiin odottamaan tädin pakkaseen, kunnes tulisin taas käymään äidin kanssa vikalla lomaviikolla. Onneksi se odotti minua, koska piiraasta tuli tosi hyvä! Ihanan limettinen raikas maku samalla kermaisuus tiivistemaidosta, ei kuitenkaan liian makea tai raskas... Täydellinen viilennys kuumaan kesäpäivään, koska kyseessä on pakasteherkku. Nams! Note to self: tätä uudestaan. Kun reseptikin löytyi!

Key Lime Pie

ohje Kotiliedestä

12:lle

Keksipohja:

3,5 dl keksimurua (tarvittaessa gluteeniton)

1 dl voisulaa

1 rkl ruokosokeria

Täyte:

5 kananmunankeltuaista

400 g kondensoitua maitoa (säilyke)

1 dl limettimehua

1 rkl raastettua limetin kuorta

Pinnalle: (minä siis tein marenkeja niistä valkuaisista: vatkaa ne kovaksi vaahdoksi, 

lisää n. 2 dl (tomu)sokeria vähitellen ja paista 80 asteessa muutama tunti, 

kunnes marengit ovat kovia)

2 dl kuohukermaa

1 limetti

2 rkl tomusokeria

1. Mittaa pohja-ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä muruseokseksi. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

2. Vaahdota keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista. Mausta limetin kuorella ja mehulla. Kaada seos vuokaan ja laita kakku 3:ksi tunniksi pakastimeen.

3. Ota huoneenlämpöön noin 15 minuuttia ennen tarjoilua ja korista vaahdotetulla kermalla, limetin lohkoilla ja pinnalle seulotulla tomusokerilla.

Marjaisia lomaleivonnaisia mökillä

Gosh, onko jo elokuu? Mitä tapahtui heinäkuulle ja minne se loma katosi? Takaisin sorvin ääressä, mutta lomahan loppuu OIKEASTI vasta silloin, kun koulu alkaa. Eli 5.9. Vielä kolmisen viikkoa "lomaa". :) Olin viime viikon taas Sysmässä mökillä ja tädin luona Kiuruvedellä ja serkkua tapaamassa Jyväskylässä. Poimin marjoja, joita vanhemmat on poiminu ihan järkyttävästi! Nyt on jotain 70+ litraa mustikkaa, vattua 60 litraa ja mansikkaa joku 40-50 litraa kans. Ja iskä kuulemma löysi just sellaisen unelma-vadelmapaikan, että hulluks meinaa tulla! ...Siis he, en minä. ;) Meidän perhe syö niin paljon marjoja vuoden ympäri, että niitä on pakko poimia hiki hatussa. Ja silti yleensä aina jotkut marjat loppuu ennen kuin uusi kausi alkaa. No, saas nähä, käykö ens vuonna samoin. Epäilen!

Tämä tietenkin tarkoitti ja tulee tarkoittamaan paljon erilaisten marjajuttujen leipomista. Niitä kertyi niin paljon, etten oikein edes tiedä, mistä aloittaa ja miten niitä jakaa... Ja kun vielä on monta postia näidenkin edellä... Mutta ehkä kerrankin täytyy yrittää olla ajan hermoilla ja <em>in season</em>. :) Eli laitetaan nyt ulos kaikki viime viikolla tekemäni jutut kerralla. Ikävä kyllä kaikkiin minulla ei ole reseptejä tässä, mutta ehkei se ole niin ratkaisevaa. :)

Raparperikeikauskakku

Raparperien kausi alkaa jo olla vähän passé, mutta se ei tietenkään estänyt minua tekemästä mökin kasvimaalla kasvaneesta raparperistä keikauskakkua. Kyseessä on siis ihan simppeli kuivakakkutaikina, mutta erotuksena se, että haluttu makuseos (eli makeutetut ananakset, omenat, persikat, raparperi, u name it) laitetaan vuokaan ensin ja sitten vasta taikina koko komeuden päälle. Eli tässä tapauksessa raparperit (6dl) pilkottiin ja keitettiin sokerin ja sitruunamehun kanssa kokoon. Seos siivilöitiin (loppumehusta tein vielä perunajauhojen kanssa pienen annoksen raparperikiisseliä. Hyvää!), laitettiin kakkuvuokaan ja kakkutaikina kaadettiin päälle.

Mulle kävi kyllä ohraisesti kakkua irrottaessa, sillä raparperit eivät olleet tarttuneet taikinaan vaan jäivät kiinni vuokaan irrottaessani sitä kakusta! Damn! Lisäksi kakku oli kohonnut niin, että se seisoi ihan vinossa. Tupla-dääm! Tuollainen kakkuvuoka ei kyllä ole edes tarkoitettu keikauskakuille, joten siinä varmasti syy... No ei voinu mitään, ei muuta kuin veitsi käteen ja kakun pohja tasaiseksi, sitten lusikalla raparperit ulos vuoasta ja veitsellä kakun päälle. Ja hyvää tuli! En yleensä tykkää kuivakakuista (koska olen enemmän kosteiden juttujen ystävä...hmm, olenko se minä vai kuulostaako se vähän epäilyttävältä?), mutta tämä kakku oli niin hyvää, että jopa sitä leikattua pohjaa söi ihan mielellään pelkästään! Ja totta kai lopputulos oli muutenkin onnistunut. Iskälle jäi kakkua vielä muutama pala, kun lähdettiin keskiviikkona kohti Kiuruvettä. :)

Marjainen ohukasuunipaistos

Heinäkuun lopulla on minun ja isäni nimipäivät melkein peräkkäisinä päivinä ja aina on jotain hyvää pitänyt leipoa niiden kunniaksi. Tänä vuonna taas kerran mietin, että mitäs sitä tekis. No, onnekseni lueskelin kotona vanhoja ruokalehtiä ja törmäsin Glorian Ruoka & Viini 4/2005:ssa ihanaan marjaiseen ohukasuunipaistokseen. Kun muistin, että iskällä oli parikin pussia ohukasjauhetta mökillä, niin nimipäiväjälkkäri oli päätetty!

Uunipaistoksen sisukset

Uunipaistos oli ihanaa! Ooh! Siihen tuli siis pohjalle marjoja maun mukaan, sitten ihana sitruunainen tuorejuustokerros ja vielä lopuksi ohukaskerros. Ja sitten koko komeus 15 minuutiksi uuniin. Lopputulos oli melkoisen löysä, ja vanhemmat vähän ihmetteli, että kuuluuko tämän olla tällaista lientä. (Marjoista tietysti tuli paljon nestettä.) Mutta seuraavana päivänä paistos oli hyytynyt ja se oli ihan täydellistä! Joten kun tätä tekee, niin kannattaa tarjota vasta seuraavana päivänä, kun paistos on ollut yön yli jääkaapissa ja jähmettynyt. Ellei nyt sitten tykkää löysemmästä koostumuksesta. Oi nam! Tätä täytyy tehdä joskus uudestaan! Tuorejuustojutut on iihaaniiiaa... :D

Marjainen ohukasuunipaistos

Glorian Ruoka & Viini 4/2005

4-6 annosta (hmm, minä kyllä sanoisin 6-8)

Marjakerros

400-500 g (pakaste)marjoja

Ohukaistaikinakerros

n. ½ ps (2dl) ohukaisjauhetta

1 tl leivinjauhetta (meillä ei mökillä ollut kuin soodaa, mutta toimi silti :) )

1-2 rkl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

½ tl kardemummaa

1 dl vispi- tai kuohukermaa

1 dl vettä

Tuorejuustokerros

200 g maustamatonta tuorejuustoa

n ½ prk (100 g) maitorahkaa

n 1 dl sokeria

2 kananmunaa

1 sitruunan kuori ja tilkka mehua

Nosta pakastemarjat sulamaan tai sulata ne mikroaaltouunissa. (Tuoreet marjat tietty siltään. :D ) Valuta ylimääräinen neste pois. Laita uuni 200 asteeseen. Valmista ohukaistaikina sekoittamalla kuivat aineet keskenään. Lisää kerma ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Yhdistä tuorejuusto, maitorahka, sokeri ja munat toisessa kulhossa. Mausta seos sitruunan raastetulla kuorella ja tilkalla mehua. Jaa ainekset kerroksittain uuninkestäviin annoskippoihin tai yhteen isoon pyöreään uunivuokaan. Ensin marjoja, sitten tuorejuustokerros ja lopuksi ohukaistaikinakerros. Kypsennä uunissa 15 minuuttia, kunns taikina on kauniin ruskeaa ja kypsää. Anna vetäytyä vähintään ½ tuntia ennen tarjoilua. (Parhaimmillaan siis seuraavana päivänä!) Siivilöi tomusokeria päälle (mutta ilmankin menee ;) ).

Ohops, onhan tälläkin postilla taas mittaa. Parasta jättää muut leivonnaiset seuraavaan kertaan. :) Mukavaa elokuun alkua kaikille! Toivottavasti kaikilla on ollut mukava heinäkuu ja loma, ketkä sellaista ovat onnellisina viettäneet. 

Baccuksen samppanjatasting 20.4. ja blogi kolme vuotta!

Kolme vuotta päivälleen! Olen nyt kolmen vuoden ajan pitänyt tätä ruokablogia täällä kywebissä. Aloitin sen ollessani kevään 2008 vaihdossa Montréalissa, jossa sain aivan tajuttoman leipomisvillityksen ja leivoin kuin viimeistä päivää. :D Pidin silloin vaihdon ajan blogia Bloggerissa ja bloggasin leivonnaisiani myös sinne ja siitä sain idean, että kotiin päästyäni perustin blogin tänne. Ja nopeasti on aika mennyt! Olen julkaissut nyt tämä posti mukaan lukien 208 artikkelia (sääli, että toukokuinen 200:s meni huomaamatta ohi!) ja vielä on monta, jotka odottaa julkaisua. Valmistumiseen on enää n. vuosi aikaa, jonka jälkeen sitten siirrän blogiin varmaankin Bloggeriin. Mutta siihen asti jatkan tänne kirjoittelua. Olen myös saanut paljon positiivista palautetta blogista, joten jo senkin takia tätä on mukava tehdä, vaikka joskus vähän motivaatio onkin hukassa ja posteja kasaantuu.. ;)

Alkumaljat

Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa blogin synttäreitä kuin samppanjatasting! Osallistuin juuri ennen kiirastorstaita järjestettyyn Baccuksen samppanjatastingiin. Ensimmäinen kerta, kun osallistuin yhteenkään kerhon tastingiin ja täytyy sanoa, ettei todellakaan jää viimeiseksi! No joo, olihan se aika kosteaa menoa sitten myöhemmin, kun ne kaikki avatut pullot piti juoda loppuun ja oli vielä boolia, ja minulla oli tietenkin vielä aamulla töitä... Mutta siis helou, maistella erilaisia samppanjoita? I'm so in! Tein jonkinlaisia muistiinpanoja kännykkään maisteluista, joten niistä pitäisi saada hivenen osviittaa, mitä kaikkea sitä tulikaan nautittua. Ihan kaikkia en saanut ylös, mutta noin suurinpiirtein kuitenkin.

Rotari Rosé

Alkumaljaksi tarjottiin Rotari roséta. Ikävä kyllä en osaa sanoa tästä samppanjasta mitään, koska en siitä tehnyt muistiinpanoja. Mutta hyvää ja roseemaista se oli, ei voi muuta sanoa... Alko kertoo paremmin: Erittäin kuiva, keskihapokas, metsämansikkainen, kevyen sitruksinen, hennon mineraalinen. Ruokatoimittaja Tuomas Tantun mielestä rosé "on kauniin persikanpunainen ja pirteästi kupliva. Viini on kuiva ja sopivan hapokas. Maussa yhdistyvät vadelman ja punaherukan lempeät aromit. Jälkimaussa on kuitenkin aavistus ruokahalua herättävää pippurisuutta."

Kattaus

Meidät ohjattiin odottelun jälkeen pöytään ja alkupuheiden jälkeen kehiin astui KY-viinienkin takaa löytyvä Juha Berglund. Hän siis omistaa Carsin-viinitilan ja on siis kylteriyden lisäksi Viinilehti Oy:n puheenjohtaja, jokavuotisen Viinistä Viiniin-kirjan kirjoittaja yhdessä Antti Rinta-Huumon kanssa ja mukana kaikenlaisessa viinikeskustelussa -ja tapahtumissa. Ja olipahan muuten melko sekavanoloinen puhuja. Ihan kiinnostavaa sinänsä, mutta juttu rönsyily ja jatkui ja jatkui... Mutta onneksi vihdoin päästiin kunnolla maistelemaan!

I kattaus

Latelen nyt suoraan sen, mitä olen näistä samppanjoista kirjoittanut. Ja siis kaikki faktat, paitsi kommenttini makeudesta, tulivat vetäjältä. Juomat vasemmalta oikealle:

Laurent Perrier: Melko kuiva, kuivempi kuin Rotari rosé, 100 % pinot noir-rypäleistä tehty.

De Saint Gall Brut Rose: Makein näistä neljästä, 50 % pinot noir ja 50 % chardonnay. Pinot noir tuo kovuutta ja pituutta maulle eli siis tässä samppanjassa oli tuhdein maku. Punaisten marjojen ja sitrushedelmien tuoksu oli voimakas.

Tattinger Brut Prestige oli punaisin ja makeampi kuin LP, muttei niin kuin Saint Gall. 40 % pinot'ta, 30 % pinot meunieria, 30 % chardonnayta. Melkoisen hapokas ja paahtoleipämäinen.

Oli jännittävää huomata, miten samppanjat maistuivat ihan erilaisilta, kun niitä joi järjestyksessä. Jokin maistui tooosi kuivalta jonkin makeamman jälkeen ja toisinpäin. On se jännää! :)

Kasvisannos

Kasvisruokailijat saimme eteemme tofulla, nuudeleilla ja vihanneksilla (mm.salaatilla ja kurkulla) täytetyn kevätkääryleen, kurkkumakeja(!!) sekä leipää, jonka päällä oli jonkinlainen makea hilloke. Hyvää! Ja tietenkin samppanjoista sai esiin uusia ulottuvuuksia, kun niitä maisteli ruokien kanssa. En kirjannut mitä, mutta osa ruoista toimi paremmin tiettyjen ruokien kanssa, mikä nyt tietysti pätee kaikkeen viiniin.

                           

II kattaus

Ensimmäisen kattauksen kohdilla oli myös esitelmää samppanjan valmistuksesta ja jossain vaiheessa myös avattiin (ja yritettiin avata) samppanjapulloa kyökkiveitsellä sapelin puuttuessa. Onnistuihan se lopulta, kun oikein pro tuli näyttämään. :) On minulla se videolla, mutten nyt laita sitä tänne vaan jatkan arvioilla, taas vas-oik:

Lanson Rose Label: Tästä minulla ei olekaan muistiinpanoja, pahoittelen! Googlen avulla löytyy kyllä tietoa. :)

Mumm Rosé: Kuivahko, kuivempi kuin edellinen. 60 % pinot noiria, 22 % chardonnayta ja loput pinot meunieria. 

Henriot Rose Millesime Brut: Tämä oli vuosikertaa 2002, chardonneyta 46 ja pinot noiria 54 %:ia.

Jahas, olipas kamalan antoisia kuvauksia. :( Nähtävästi kyllästyin tässä vaiheessa kirjoittamaan tarkempia arvioita. Huoh.

Jälkiruoka

Jälkiruokana me kasvissyöjät saimme sorbettia (olisiko ollut passionhedelmää, koska mukana olis myös sellaisen slaissi) ja mansikkaa. Kuolasin vähän kateellisena muiden suklaisia herkkuja, mutta niissä taisi olla liivatetta.

Kuten todettua, illan myöhemmät merkit olivatkin sitten vähän hämärämpiä, sillä niitä vajaita pulloja ja boolia riitti. Ja vielä salaattibuffet. Samaan aikaan oli myös tutorisitsit, mutta elämässä täytyy joskus tehdä ikäviä valintoja. Ja tällaisten valintojen edessä minä usein valitsen viinin, vielä todennäköisemmin kuohuviini ja aina samppanjan. ;) Seuraavaa tastingia odotellessa.

Pääsiäisleivonnaisia: Mämmileipä, Pina Colada-kakku ja sitruunainen juustokakku

Hyvää pääsiäistä! Joo, okei, ei ole edes hyvä huono vitsi. Mutta minkäs teet, kun en ole saanut aikaiseksi pääsiäisen aikaan tekemieni leivonnaisten bloggaamista. Ja vaikka tässä sitä ennen olin Baccuksen samppanja-tastingissa, haluan nyt laittaa ulos vähän leivonnaisia. Joten niin teen. Esittelyssä siis mämmileipä, Pina Colada- ja sitruunainen juustokakku.

Mämmileipä

Mämmi. Tuo suomalainen herkku/kammotus menee samaan kategoriaan mm. homejuuston kanssa: joko siitä pidetään tai sitten ei. Minä pidän, voin syödä (ja useimmiten syönkin) mämmiä pelkästään. Ihan ilman mitään. Nam! Mämmissä on se hyvä puoli, että se antaa ihanan maun myös jälkkäreihin ja leivontaan. Ostin joskus viime vuonna alennuksesta Mämmi-kirjan, joka siis sisältää (alunperin ulkomaalaisen) mämmiohjeita. On tryffeleitä, kakkuja, patonkeja, leipiä... Vai hetkinen, otinko leivän ohjeen sittenkin pääsiäisen alla ilmestyneestä Vantaan Sanomista? Voi %&?# taas... No, ihan sama! Joka tapauksessa siis lupasin kirjan ostaessani kokeilla siitä vaikka mitä herkkuja pääsiäisenä, enkä nyt sitten tehnyt kuin tuon yhden leivän. Mutta parempi sekin.

En kuitenkaan tehnyt leipää ihan out-of-the-blue vaan viemisiksi kaverilleni neiti K:lle, sillä vietin pääsiäisen pyhät hänen ja hänen avokkinsa sekä heidän super-ihanan ja uskomattoman söpön ja lutuisen kääpiösnautseripentunsa Uunon luona Jyväskylässä. Kohtelias vieras tuo aina jotain mukanaan ja minähän olen kohtelias. Ainakin mitä tuomisiin eli leipomisiin tulee. Tosin minusta tuntuu, että käytin heidän vieraanvaraisuuttaan sillä lailla hyödyksi (olin vielä yhden ylimääräisen yön heidän luonaan ja muutenkin olin kunnolla kestitettävänä ja lainasin toppia etc.) että olisi pitänyt leipoa vielä joku kakku. Onneksi otin mukaan vielä viiniä. Tosin sekin oli iskältä ja iskän ehdotus. Ja minä ja neiti K juotiin se samana iltana. Mutta ajatus on tärkein! 

Mutta leipä onnistui ja siitä tykättiin. Se on melko makeaa, koska leipä sivellään vielä siirapilla. Mutta jos siis joku ei tykkää mämmistä, niin ei kannattaisi yhtään nyrpistää nenäänsä tälle leivälle! Ohjeesta tuli kaksi leipää, joten toinen jäi kotikäyttöön. Ja osa neiti K:lle tekemästäni leivästä meni myös hänen vanhemmilleen, joten onnistuin aika hyvin jakamaan...no, leipää. Olinhan myös vanhempien luona kahvilla. Get some, give some. Minulla nyt ei sitten ole antaa reseptiä, mutta heti kun taas käyn Korsossa ja muistan ottaa sen kirjan mukaan, laitan sen tänne. Olkoon nyt sitten siitä kirjasta se ohje. :)

Pina Colada-kakku ennen koristelua

"If you like Pina Coladas..." Ystäväni heitti jossain vaiheessa, että mitäs jos sitä leipoisi jotain. Minä olin, että ehdottomasti, mitäs tehdään? Mitään erikoista ei ollut mielessä, joten hyppäsin koneelle ja läväytin auki Smitten Kitchen -ruokablogin ja sen resepti-indeksin. Ja eikun vaan kakkureseptejä selaamaan. Erinäisten mielipiteiden vaihdon jälkeen päätimme tehdä ei yhtä, vaan kaksi kakkua: Pina Coladan sekä sitruunaisen juustokakun. Joten eikun vaan kauppaan!

Pina Coladaan tulee tietenkin ananasta, rommia ja kookosmaitoa. Niin tietysti kakkuunkin. Onneksi pariskunnalta löytyi myös rommia. Meillä olikin hauskaa tehdessämme kakkua ja kuorrutusta. "Mä maistan onko tässä tarpeeks rommia...Hmm, vois vähä lisätä viel." "Joo, vähä kyl vois et se sit maistuu kans." "Laita vaan viel tohon kostukkeeseen lisää rommia." :D Tuloksena oli ihananasti kookokselta, ananakselta ja hitusen rommilta maistuva mehukas kakku. Koristelukin oli ihanan keväinen, sillä Jyväskylässä koettiin kevään ekat helteet! Kiitokset taiteelliselle emännälle! :)

Pina Colada -kakku

En pidennä postia enää enempää, vaan linkitän käyttämäni reseptin.

Sitruunainen juustokakku

Kuten sanoin, innostuimme myös tekemään toisen kakun. Ja jos toinen kakku on kuivakakku (tosin meidän tapauksessamme erittäin mehukas ;) niin toisen täytyy olla juustokakku. Resepti myöskin Smitten Kitcheniltä. Muutimme alkuperäistä resettiä niin, että käytimme limejen (onko tuo edes oikea taivutusmuoto?) sijaan sitruunoita emmekä koristelleet kakkua mitenkään. Eikä kakusta ole mitään muutakaan erikoista sanottavaa. Perusjuustokakku, joka onnistui hyvin ja hyvässä seurassa. :) Ohje täältä.

Leivokset siis molemmat olivat erittäin keväisiä ja keltaisia sävyiltään eli sopivat teemaan mainiosti. Olipahan mahtava pääsiäinen, itse asiassa taisi olla eka kerta kun en vietä sitä tätini luona. Ja myös eka kerta kun käyn pääsiäisenä baarissa...ja vielä kahdesti. :D Kävin vielä pariskunnan ystäväpariskunnan miehen vanhempien kotona, jonne ajettiin pyörillä. On kyllä virkistävää laajentaa ympyröitä ja hengailla uusien ihmisten kanssa. Kiitokset kavereille! Enköhän vielä joskus onnistu saamaan ystäväni myös oman kattoni alle, jotta voin sitten vuorostani kestittää häntä. :) Ja leipoa ja kokata taas. (Ihan niin kuin muuten tilaisuuksia ei aina jostain putkahtaisi...)