Leivon sinulle, ystävä

Ystävät ovat elämän suola. Viihdyn aika paljon yksikseni, mutta jos ei koskaan tapaisi ketään, tulisi ihan höperöksi ja ahdistuisi ihan kyvyttömäksi olioksi. Kaikkien kouluvuosien, opiskeluiden, vaihtojen ynnä muiden juttujen lomassa ystäviä on tullut ja mennyt. Osa on jäänyt elämääni, osa on kaikonnut teille tietämättömille, osa on kavereina Facebookissa (joista suurimman osan tekemiset olen poistanut news feedistäni) ja pienestä osasta on tullut minulle todella tärkeitä.

Ala-ja yläasteilta minulle ei ole jäänyt ketään kavereita, joiden kanssa olisin tekemisissä, mutta hyväksyn kyllä heiltä fb-kutsut ja moikkaan kadulla. Lukiosta jäi neljä kaveria, joiden kanssa yritänyt olla yhteydessä säännöllisin väliajoin, ja sitten Kauppiksessa olen tutustunut vaikka kehen. Suurin osa heistä on jäänyt puolitutuiksi, joiden kanssa moikkaillaan ja vaihdetaan kuulumisia eri tapahtumissa, mutta joiden kanssa yhteydenpito tulee luultavimmin loppumaan valmistumisen jälkeen. Sääli sinänsä. Niinpä tässä olen yhden toisen kaverin kanssa päättänyt ruveta tapaamaan tiettyjä ihmisiä KY-juttujen ulkopuolella, jotta sitten sitä voisi jatkaa myös valmistumisen jälkeen (joka tässä kohta koittaa meille kaikille).

Uusin tyyppeihin on aina mahtavaa tutustua ja olenkin tässä parin vuoden aikana ystävystynyt yhden kaverini kautta yhteen kaveriporukkaan, jotka ovat olleet samoissa opinahjoissa teineinä ja joista on sitten pariutumisen kautta muodostunut ryhmä, jonka jäseniä enemmän tai vähemmän tapaa kaverin ja hänen poikaystävänsä juhlissa. Tähän olen nyt koonnut kollaasinomaisesti kaikenlaisia juttuja, joita on ollut tarjottavana/olen tehnyt bileisiin ja muihin juttuihin. Yläkuvassa on kokoelma viime syksyn yhteisissä synttäribileissä olleista tarjottavista, ja tuossa yläpuolella sinne tekemästäni kurpitsajälkkäristä. Vai oliko ne polttarit? Nyt lyö tyhjää... Mutta joka tapauksessa. Tässähän menee kaikki juhlat sekaisin, kun niitä on niin paljon, hehheh... 

Tuo piiras/kakku/whatnot oli kyllä vähän outo, vaikka periaatteessa ihan hyvän makuinen ja helppo tehdä. Keksipohja, kurpitsasosetta ja valmista vaniljamoussejauhetta sekä kinuskikastiketta. Mutta taidan ihan oikeasti jättää ne hemmetin kurpitsasoseet ihan suosiolla leipiin enkä tunge niitä jälkkäreihin. Paitsi se yksi kurpitsajuttu on vielä kokeilematta...No, sitten ensi syksynä.

Ylakuvan ohje täältä.

Tein myös joskus brownieta. Olisiko ollut polttareiden jälkitunnelmiin? Eikä ollut, koska nämä browniithan näkyy tuolla yläkuvassa. Vai kummat bileet tässä oli kyseessä? No, aivan sama tässä vaiheessa. Tässä on myös pitänyt miettiä leipomuksia ja lahjaa ensi viikon lauantain bileisiin, ja siihen voi aivan helposti käyttää sitä aikaa, joka kuuluisi graduun tai vaikka imurointiin... ;)

Panforte eli italialainen pähkinäkakku

Joulun alla julkaistaan kaikenkarvaisia joululeivonnaisten ohjeita...siis joo joo, jouluna! Mähän sanoin, että tässä bloggaamisessa on ollut taukoa, joten bare with me, tämä juttu tapahtui joulun alla. Siis: Hesari julkaisi joulukuun alussa erilaisia ihania ohjeita ruokasivullaan (kuten usein muulloinkin) ja niiden kaikkien teemana taisi olla ulkomaiset joulun ajan jälkkärit. Tai ulkomaiset suklaisen jälkkärit? Koska mukana oli joku ihanan tahmea fondant-tyyppinen ihanuus...ja sitten italialainen panforte eli pähkinäkakku.

Iskä oli ostanut portviiniä golf-reissultaan Portugalista ja kysyi, voisinko tehdä jouluksi jotain, jonka kanssa tuota viiniä voisi nauttia. No hell yeah. Iskä oli bongannut saman panforten kuin minäkin ja päädyin sitten siihen, koska reseptin mukaan sitä kannattaa tarjoilla Vin Santon kanssa, eli jotain jälkkäriviiniä nyt sitten. Tai kahvia. Tai likööriä. Tai ihan mitä vaan.

Pähkinäkakkua voi MELKEIN tituleerata terveelliseksi, sillä siihen tulee roimasti pähkinöitä, makeuttajaksi hunajaa (no okei, myös sokeria) sekä kaakaojauhetta ja tummaa suklaata, jotka sisältävät hyviä flavonoideja ja alentavat sitä pahaa kolesterolia ja...noh, tekevät mistä tahansa tosi hyvää. (Kokeilkaapa kirjoittaa gradua ja syödä suklaata samaan aikaan, niin aivan varmasti on mukavampaa kuin ilman.) Eikä yhtään jauhoja! Ja viikunoitakin, joten siis ei mitään syyllisyyttä kannata tuntea, koska siinä ei ole yhtään lisättyä rasvaa! (Vain suklaan ja kaakaon ja pähkinöiden rasva.) 

Ja maku? Ihanan tahmeaa, suklaista ja makeaa, muttei silleen ällömakealla tavalla. Tätä ruvetaan tekemään! Varsinkin lahjaksi tämä soveltuu paremmin kuin hyvin (ellei ole kuolettavasti pähkinöille allerginen.) Ja pähkinöitä voi vaihdella maun mukaan. Ja koska kakkuun tulee sitä jälkiruokaviiniä, niin sitten siinä voi kakun valmistuessa vähän maistella lisää ja kakun valmistuttua sitten maistaa sitä viinin kanssa...ja ilman.

Ohje à la Helsingin Sanomat.

Itsenäisyyspäivä + The Joulukalenteri -maraton

Pekaanipähkinäpiirakka

Joka tapauksessa, myös viime vuotiset itsenäisyyspäivän juhlinnat oli ihan juhlinnan arvoiset. (Vaikka edellisen päivän lätkämatsi nyt meni vähän miten meni...) Leivoin siis pekaanipähkinäpiirakan, jonka olin tehnyt jo joskus aikasemminkin isänpäiväksi, tosin ilman kuvia. Nyt sitten on kuvat, ja resepti löytyy tuosta linkistä. Eli ei tartte kaivella sitä tänne. ;)

Huomatkaa hieno suomenlippu tuossa piirakan päällä kuviona. (Ja iso reikä, koska kokeilin kakun kypsyyttä veitsellä...)

Pekaanipähkinäpiirakka: über-makeaa. Kannattaa ottaa kahvia kyytipojaksi. Tai itse tehtyä vadelmalikööriä... ;)

Munakasrullat

Oletteko kuulleet The Joulukalenteri -ohjelmasta? Jos olette syntyneet 80-luvulla, niin luulisi teidän tietävän tämän Jukka Virtasen uran parhaimman työn! Ai ettekö? Nyt äkkiä Wikipediaan tutustumaan aiheeseen! Minä ja kaverini ollaan fanitettu sarjaa jo tosi pitkään ja muutama vuosi sitten innostuttiin tilaamaan ohjelman DVD netistä. Ja nyt pidämme aina joka vuosi joulun alla The Joulukalenteri -maratonin eli katsomme kaikki 24 jaksoa putkeen, napostelemme pikku syötäviä ja juomme...hiukan. No okei, olemme huomanneet, että kirjaa katsotuista jaksoista on pidettävä ja viime kerralla kävi niin, että intouduimme puhumaan kaikenlaisesta niin, että viimeiset jaksot meni vähän ohi. :D

Yleensä on lisäksi tuntunut siltä, että koko dvd:ssä kestää hirrrveän kauan. Mutta jotenkin viime kerralla koko aika meni tosi nopeasti! o_O Myös kaverin bf oli mukana ja ihan hyvin sekin kesti. :D

Glögifudge

Niin, siis ruoka? Tein munakasrullia eli…. noh, uunissa tehty pellillinen munakasta, jonka väliin laitoin fetaa ja herne-papu-porkkana -sekoitusta. Jälkkäriksi (ja kaverille+bf:lle lahjaksi) tein glögitoffeeta. Innostuin vähän löydettyäni joulunalusajan Leivotaan-lehdestä ohjeen toffeelle, joka piti tehdä ihan paistomittarin avulla tarkan lämpötilan selvittämiseksi. Noh, meitsi sitten osti n. 25 euron kunnon teknisen lämpömittarin juuri tähän tarkoitukseen. Hyvin toimi ja hyvää tuli! Sen jälkeen en olekaan tehnyt fudgea lämpömittarin kanssa (tai edes ilman), mutta eiköhän tässä tule tilaisuuksia. Fudge kun on mitä mainioin lahja ja muutenkin hyvää tarjottavaa, jos haluaa varmistua, että herkut katoavat nopeasti omasta näköpiiristä. :) Taisinkin juuri keksiä vappu-piknik -tarjottavista ainakin yhden…


Glögi-fudge
Leivotaan-lehti 3/11
50-60 kappaletta

3 dl kermaa
1 ½ rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
50 g voita
100 g tummaa suklaata (70 %)
2 rkl glögiviiniä
½ tl kanelia

Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan ja sekoita kaakao kermaan. Lisää sokeri, siirappi ja voi. Keitä, kunnes seos on 125-asteista. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa, glögi ja kaneli. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada massa leivinpaperoituun, noin 22 x 22 -cm:seen vuokaan. Anna toffeen jäähtyä TÄYSIN (I know, se on vaikeaa), ennen kuin leikkaat sen paloiksi (Kannattaa leikata tosi pieniksi, aika tuhtia kamaa, toim. huom.) Säilytä jääkaapissa. (Varmempaa antaa lahjaksi mahd. nopeasti, toim.huom.)

Isänpäiväjuhlintaa: mm. Heidi-juustoa ja suklaakakku liköörivadelmilla

Se on karkauspäivä! Tänään kuulemma asiat on päälaellaan, eli naisetkin voi kosia. (Ihan kuin muuten vain muka eivät voisi, emme nyt enää elä 50-luvulla...) Kannattaa kosia, sillä joka tapauksessa tulee saamaan hamekankaan. Joko sellaisen, jota voi käyttää useaan kertaan tai sitten sen (toivottavasti) kertakäyttöisen ja muissa tilanteissa erittäin epäkäytännöllisen...

Asiat on myös siinä mielessä päälaellaan, että myös minä bloggaan! Kolmen kuukauden tauon jälkeen! :D Gradua, speksiä, treenejä, hulluja kursseja yms. motivaation puutetta on ollut ilmassa, mutta ehkä tämä orastava kevät toisi vähän puhtia tähän hommaan. Olen kyllä yrittänyt vähentää leipomistakin, mutta on tässä aina jotakin tullut tehtyä. Ja nyt kun on uusi luuri, niin kamera on aina mukana.

Palataan siis ajassa taaksepäin niinkin kaukaiseen aikaan, kuin marraskuuhun ja isänpäivään! Olettekos kuuleet Herkkujuustolasta? Mouhijärvellä sijaitseva pieni juustola tekee juustoja ihan käsityönä, mm. Vilhoa, Hilmaa, Väinöä... Ja myös Heidi-nimistä juustoa! :D

Heidi-juusto

Uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden mukaan Heidi on "miedon ja hapahkon, kenties aavistuksen verran navettamaisen valkohomejuuston ystäville." Heidistä on myös punapäinen (!) versio eli Puna-Heidi, jota kuvaillaan samassa artikkelissa näin: "Ranskalaistyyppisen, täyteläisen ja hedelmäisen juuston ystävälle." xD Pakkohan tuota normi-Heidiä oli ostaa isänpäiväksi (koska tietääkseni Uolevi-juustoa ei ole). Ja mietoa se tosiaan on, tosin kuoressa on tosi vahva maku. Minä taidan olla vähän päinvastainen eli näytän miedommalta, kuin mitä olen. Tai sitten näytän juuri siltä, kuin mitä olenkin. :)

Söimme toki muutakin, kuin vain juustoa, kuten kaalikääryleitä ja salaattia. Äiti myös teki itse karjalanpiirakoita!

Ja sanoi, ettei kyllä hevillä kummalla lähde enää samaan rumbaan. Ja voin kompata, sillä kokeilin niiden tekoa tädillä joulun aikaan ja hermo meinasi mennä ensimmäisten neljän jälkeen! Ei sovi mulle tuollainen näpertely. :D Maku oli kyllä hyvä.

Ja totta kai isälle piti olla kakku. Olin ollut isänpäiväviikon to-su iskän luona Korsossa koiravahtina, kun herra itse golffasi jossain Portugalissa. On noilla eläkeläisillä nähtävästi varaa kuitenkin... :P Hauveli oli ihan hupsuna ja herätteli meikäläistä milloin neljältä, milloin viideltä. Olin ihan tööt koko viikon lopun, mutta joskus se on semmoista.

Ai millainen kakku? Öh, hyvä kysymys... Eikun nyt muistankin! Se on kaksikerroksinen suklaakakku, jonka välissä on vadelmaliköörin teosta ylijääneitä vadelmia (siis vodkavadelmia ;) ), vadelmahilloa myös ehkä, kermavaahtoa ja sitten suklaakuorrutus. Ja tietty kermakoristeet. Tuhtia, mutta hyvää! Ja kyllä maistoi, ettei ne vatut olleet ihan au naturel... ;)

Tulossa on nyt ainakin 8 postausta joulu-helmikuusta, joten eiköhän se taas tästä! Luulisi, että gradun keskellä löytyy taas yllättäen inspiraatiota blogin kirjoittamiseen. :D

Rex-kakku Seireenien synttäreille ja infoiltaan

Joskus 70-luvulla (tai ainakin jos muistan kuulleeni oikein se oli silloin) oli suosiossa Rex-kakku. Eikä sinänsä ihme jos oli, sillä kakku on todella yksinkertainen tehdä. Ainoa ainesosa, jota ei välttämättä ihan jokaisen kaapista löydy, on kookosrasva. Minäkin sitten ostin paketillisen sitä ihmeainetta ja edelleen puolikas kykkii jääkaapissa. Onneksi se säilyy hyvin ja sillä voi korvata muun rasvan leivonnassa. Mutta koska kookosrasvasta tulee jääkaapissa kivikovaa (kovempaa kuin oikea voi), niin en ole uskaltanut vielä kokeilla sitä leivonnassa. Jäähtyessään vielä jämäyttää kakut tai jotain...

Tein tämän Seireenien synttäreille/info-iltaan...hmm, joskus lokakuun alussa? Ennen kv-viikkoa se kuitenkin taisi olla. :D Hyvä muistimerkki... Aika addiktoivaa kamaa. Tähän voi käyttää millaisia neliskanttisia keksejä haluaa...tai siis sellaisia neliskulmaisia. Ohjeen mukaan tosin keksejä tulisi 300 grammaa, mutta minä sain varmaan vähän alle puolet siitä käytettyä. Joko vuokani oli liian matala tai keksit liian paksuja. Tai jotain. Joka tapauksessa, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Ja sitäpaitsi käytin silikonista vuokaa, joka tietysti antoi vähän periksi. Not good. Mutta anyhoo, tässä se ohje nyt kuitenkin tulee alkuperäisessä asussaan:

Rex-kakku

Kirjasta: Lademannin uudet keittokirjat, Kakkuja ja torttuja

250 g kookosrasvaa

2 munaa

100 g sokeria

1 rkl vaniljasokeria

50 g kaakaojuomajauhetta (käytin kaakaojauhetta, kannattaa siis tarkkailla makeutta jos sitä käyttää)

4 rkl maitoa

50 g mantelirouhetta

300 g nelikulmaisia keksejä

Sulata kookosrasva miedolla lämmöllä ja vatkaa munat. Lisää munavaahtoon sokeri, kaakaojuomajauhe ja maito. Sekoita joukkoon jäähtynyt rasva sekä mantelirouhe. Vuoraa 28 cm:n pituinen vuoka foliolla tai leivinpaperilla. Kaada vuoan pohjalle kerros kaakaoseosta ja lado sen päälle kerros keksejä. Toista, kunnes aineet on käytetty (kuitenkin niin, että viimeinen kerros on kaakaoseosta). Laita vuoan päälle jokin paino ja laita jääkaappiin väh. 4 tunniksi. Viipaloi ja tarjoile. Säilyy jääkaapissa n. viikon.

Kaakaobrowniet ja mansikkablondiet

Done! Tai ainakin yksi kolmasosa. Jaa mikä? Kurssi nimeltä Special Topic in International Business, johon kuuluu viikon intensiivikurssi, jonka luennot (maanantaista maanantaihin) on iltaisin klo 17-n. 20.15. Jokaiselle luennolle on luettava kolme artikkelia ja valmistauduttava keskustelemaan niistä. Siis ihan oikeasti kannattaa osata sanoa jotakin, koska kurssilla ei ole tenttiä, vaan loput arvosanasta muodostuu klusteri-analyysiryhmätyöstä (50 % muistaakseni) ja loput tuosta analyysistä tehtävästä esityksestä. Jotka siis pidetään ensi viikon maanantaina. Mutta tänään siis oli vika luento. Huh! Olipahan kurssi!

Opin varmaan enemmän kuin kaikilla muilla Kauppiksen luennoilla yhteensä! Opettajana on/oli vieraileva proffa Shangaista, joka on ihan suomalainen, mutta asunut viimeiset 25 vuotta ulkomailla, mm. Jenkeissä. Ja kyllä huomaa opetustavasta! Vaikka olin tosi väsynyt vähäisten unien takia, kurssi oli tosi mielenkiintoinen eikä tullut tarvetta pilkkiä! Proffan tietotaito on ihan uskomaton enkä tiedä, onko olemassa mitään maailman maata, jonka kehityksestä hänellä ei olisi mitään sanottavaa! En nyt ala sen tarkemmin kurssia analysoimaan, koska siihen menee liian kauan aikaa (ja kello on jo paljon), mutta sen sanon, että kannattaa vakavasti harkita sen ottamista, jos lukee IB:tä tai johtamista ja sen voi valinnaisena ottaa. Toisena vaihtoehtona on Capstone, eikä kyllä ole huono vaihtoehto sekään. Mutta STIB... Vaativa kurssi (lue ja pureksi 15 artikkelia parissa viikossa kaiken muun seassa), mutta on se kyllä sen arvoinen.

Miksi aloitin hehkuttamaan jostain koulukurssista? Koska en ole sitä vielä koskaan tehnyt ja nyt tämän kurssin kohdalla aika tuntui sopivalta. :) Ja koska en ihan tarkkaan muista, miksi tein nämä seuraavat leivonnaiset. :D Sen näistä ylläolevista kaakaobrowniesta tiedän, on että kaveripariskunta toi minulle kylppäribileiden kunniaksi purkillisen vihreitä cocktail-kirsikoita ja minä sitten päätin aikani pähkäiltyäni leipoa niistä kaakaobrownieta. En nyt tietenkään muista, että miksi... Olisinko halunnut tarjota jotain äidille, kun mentiin Taitaiden yönä maatilatoritapahtumaan Rautatientorille? Noh, ei voi mitään. Kirsikat oli kyllä aika...jänniä, etten sanoisi. Sopivat paremmin kakunkoristeiksi, kuin brownien täytteeksi. :)

Mansikkablondies. :D En oikein muuta niistä keksi sanoa, kuin että ne onnistuivat. Tuli halu leipoa, ja halusin tehdä juuri blondieseja. Johonkin minä näitäkin tein, mutta mutta... Pitäisi ehkä kuitenkin vähän skarpata taas. Jos kokeilisi nukkumista välillä, olen kuullut senkin toimivan...

Mustikkapiirakka

Olen nyt kolmatta kertaa vaihtaritutorina. Once you pop... ;) Tai itse asiassa, tuntuu että menossa on jo 7. kerta, koska joka lukuvuosi tulee aina uudet tyypit kaksi kertaa ja samat jutut pääsee siis kokemaan kahdesti. Ekana kertana vuonna 2009 tuntui, että orientaatio oli kauheaa sähellystä. Silloin piti vielä mennä käymään Maistraatissa rekisteröitymässä. Tai ei itse asiassa olisi tarvinnut mennä, mutta tieto saavutti meidän vasta orientaation jälkeen. Olin muutenkin ekan syksyn aika poissaoleva tutor (en vielä ymmärtänyt tutoroinnin hienoutta), mutta keväällä 2010 otin sitten vahingon takaisin ja olin mukana melkein kaikkialla ja kaikissa reissuissa, paitsi Venäjällä (joka itse asiassa osaksi peruuntui Moskovan pommitusten takia). Se kevät on edelleen paras vaihtarilukukausi. Ah, all that crazy shit we did tonight, those will be the best memories... ;)

Viime syksynä olin vaihdossa ja ehdin tavata vaihtareita vain Mursujaisissa, yhdessä peli-illassa ja sitten jäähyväisissä. :D Score. Viime keväänäkin tyypit jäivät vähän etäisiksi, mutta tänä syksynä olen jo vähän enemmän tutustunut ihmisiin. En niin hyvin, kuin mitä olisin toivonut, mutta ei se kevät 2010 enää palaa ja tässä on kyllä nyt muutenkin niin paljon agendalla, etten kyllä pysty repeämään enää yhtään mihinkään ylimääräiseen. Mitä nyt pikkujoulut pidän omalle ryhmälle. :)

Mitäs nämä mustikkapiirakkakuvat ovat, kysytte? Liittyvätkö ne jotenkin vaihtareihin? You bet, vaihtarimökki järjestettiin syykuun puolessa välissä ja päätin leipoa sinne jotain suomalaista eli mustikkapiirakka. Saman ajatuksen oli saanut 3 muutakin tyttöä, joten ainakin mustikkapiirakkaa riitti! :D Ja muutakin ruokaa, oh mon dieu, pöydät notkuivat ja kaikki tutoreita ja Subia myöten sai syödä vatsansa täyteen ja ylikin! Mmm, International Dinner...

Koska tästä on nyt jo melkein kaksi kuukautta, niin ei mitään hajua, mikä ohje ja mistä (tai on haju, mutta nyt kirja on Hesassa ja minä Korsossa koiravahtina), mutta ei sen väliä. Piirakka oli hyvää ja sitä oli riittoisasti. Leikkasin sen ihan miniminibiitteihin, jotta kaikille varmasti riittäisi. Isommatkin olisivat käyneet. :D

Vielä ensi keväänä pääsen vastaanottamaan uudet vaihtarit, mutta sitten tutorointi on ohi! Vaikka valmistuminen syksylle venyykin, niin en kyllä enää tietenkään tutoriksi hae. Aikaa aikaas kutakin. Mutta hauskaa on ollut! Mukaan mahtuu myös vähän ikäviäkin juttuja, joista en nyt avaudu tässä. Toivon vaan, että keväällä olisi tietyissä jutuissa eri meininki... Kaikesta  huolimatta, jos et vielä ole hakenut vaihtaritutoriksi, niin hae ihmeessä! Vaihtarit on paljon kivempia kuin normimursut! :D Ne on enemmän innoissaan kaikesta, bilettää enemmän, niiden kanssa voi puhua kielillä ja niitä tulee kaksi kertaa lukuvuoden aikana! Ja jos oikein hyvin tutustuu ihmisiin, niin sitten voi reissatessa tavata vaikka ketä ympäri maailmaa. Nämä vähän päälle kaksi viimeistä vuotta olisivat olleet NIIIN paljon köyhempiä ja tylsempiä ilman vaihtaritutorointia.

Loppuun vähän osviittaa siitä, mitä kaikkea vaihtarimökillä saa ahtaa kupuunsa: