Waldorfin voileipäkakku

Ystäväni K on suuri leipäkakkujen ystävä. En ole koskaan tavannut ketään noin nuorta, joka olisi noin innostunut voileipäkakuista. Hell, en ole varmaankaan edes tavannut ketään vanhempaakaan ihmistä, joka olisi. :D Voileipäkakuthan olivat THE tarjottava joskus 70-80-luvulla, joten meidän vanhempiemme sukupolvi on varmaan saanut syödä voileipäkakkuja kiintiönsä täyteen. Itsekään en ole niistä koskaan oikein tykännyt, koska varsinkin pienenä kun niitä oli lähinnä mahdollisuus joskus harvoin maistella, ajatus jostain tuorejuustosta ja kaikista sisälmyksistä ja pehmeästä voileivästä vain ällötti. Ällötystä kesti näihin päiviin saakka, kunnes ystäväni innoittamana huomasin, että maailmassa on paljon hyviäkin voileipäkakkuohjeita. Ja intohimoisena leipojanhan sitä tarttuu vaikka millaiseen ohjeeseen (varsinkin jotakuta miellyttääkseen). 

Kysyin K:lta joskus toukuussa sitten, kun olin hänelle luvannut voileipäkakun tehdä, että mitä täytteitä. Hän ehdotti mm. että omenaa ja selleriä. Olin, että WTF, kunnes sattumalta löysin Maku-lehden nettisivuilta Waldrofin voileipäkakun ohjeen, johon tulee kuin tuleekin juuri omenia ja selleria sekä saksanpähkinöitä, kuten Waldorfin salaatissakin, ja lisäksi maapähkinävoita kuorrutteeseen. OMD, this is a sign, pakko tehdä! :D

En viitsinyt lähteä tekemään ohjeen mukaista 30 hengen ohjetta, mutta kaverini ruokahalun tuntien sekin olisi kyllä varmaan huvennut ihan hyvää vauhtia... :D Kakun tekeminenkin on helppoa, koska ei tarvitse, kuin sekoittaa kuorrutteen ainekset yhteen ja sitten kuutioida täytteen täyteainekset ja alkaa lataamaan aineksia leipien päälle. Jos tykkää maapähkinävoista, niin tämä on kyllä sitten omaan makuun! Ja olihan tämä minustakin hyvää, tosin en arvostanut sitä niin paljon kuin K, joka tuhosi puolet kakusta melkein yhdeltä istumalta. :) 

Seuraaviin bileisiin voisi kyllä ehdottomasti tehdä voileipäkakun, for old times' sake! :D Sitten olisi kakkua suolaisena ja makeana versiona. Ja ensi keväänä voisi tehdä voileipäkakun, johon tulee parsaa (sesongin mukaan siis) ja katkarapuja. Ja tilaisuuskin olisi jo melkein valmiina...

Waldorfin voileipäkakku

Alkup. ohje: Maku.fi

30 annosta (tein siis puolikkaan annoksen ja siitä syö kaksi ihmistä ihan hyvin muutaman päivän... tai vähemmän jos toisella on hyvä ruokahalu :D )

550 g grahampaahtoleipäviipaleita

Kostutus

1,5 dl vettä

1 rkl kasvisfondia (käy myös, jos murustaa kuumaan veteen kasvisliemikuutiota. Mitä enemmän, sen tuhdimpaa, joten suosittelen käyttämään reilua kättä. :) )

Pähkinätäyte

50 g maapähkinälevitettä

150 g ranskankermaa

Kasvistäyte

350 g omenia (minä käytin happamia Granny Smithejä, mutta siis oman maun mukaan voi käyttää makeampiakin)

2 rkl sitruunamehua (me käytettiin tätä paljon runsaamminkin, koska se antaa tosi hyvän maun ja K tykkää :D )

100 g lehtiselleriä

50 g kevätsipulia

1/2 dl tuoretta timjamia

200 g tuorejuustoa

1/2 tl mustapippuria

3/4 tl suolaa

Pinnalle

150 g maapähkinälevitettä

200 g tuorejuustoa

50 g saksanpähkinöitä

50 g maapähkinöitä (rouhittuna) (en itse käyttänyt)

1 dl lehtiselleriä (en itse käyttänyt)

1/4 dl tuoretta timjamia  (en itse käyttänyt)

Valmista ensin pähkinätäyte sekoittamalla maapähkinävoi ja ranskankerma keskenään. Valmista sitten kasvistäyte pesemällä omenat ja leikkaamalla ne hyvin pieniksi kuutioiksi. Sekoita heti joukkoon sitruunamehu tummumisen estämiseksi. Leikkaa huuhdotut varsisellerit ja kevätsipulit hyvin hienoksi. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään.

Sekoita kostutusliemi ja kostutja leipäpalojen reunat reilusti pullasudilla. (Voit halutessasi leikata leivistä reinat pois, mutta käytä tällöin vain puolet kostutuksesta.) Sivele loppu liemi leipäviipaleille tasan.

Levitä pöydälle pitkä pala voi- tai leivinpaperia, jonka voit lopuksi kääriä kakun ympärille. (Itse en käyttänyt tätä, koska tein kakun vain muutama tunti ennen syöntiä eli se ei hirveästi edes ehtinyt jääkaapissa maustua ja suojana oli vain kupu.) Asettele pohjaksi neljä leipäviipaletta vierekkäin ja leivät päälle puolet kasvistäytteestä. Puolita yksi leipäviipale ja asettele seuraava kerros leipiä päälle lomittain tiiliseinän tavoin. Levitä päälle pähkinätäyte. Lado päälle kerros leipiä ja loppu täyte. Nosta päällimmäiseksi loput leipäviipaleet, kääri kakku tiukaksi paketiksi ja anna vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Levitä kakun päälle maapähkinävoi. Jos voi on kylmää tai jähmeää, lämmitä sitä hetki mikrossa. Leivitä sivuille tuorejuusto. Sen määrä riippuu siitä, kuinka tasaisen reunan haluat. (Minä siis en tehnyt näin vain ladoin heti päälle vetäytymyksiä odottamatta koko pähkinävoikerroksen ilman erikseen laitettuja tuorejuustoja ja hyvältä maistui silti. Totta kai maku parani seuraavana päivänä, joten kärsivällisyys on hyve. :)

Valmistujaiskakku ylioppilaskunnan väreissä

Tuunatut tuulomaantortut

Valmistuin jo yli kaksi kuukautta sitten mutta aihetta joutuu edelleen kierrättämään, sillä en vain ole saanut vielä kaikkia siihen liittyviä postauksia ulos. :D Hitaasti hyvä tulee... Mutta ehkä hyvä näin, koska olen tässä viime aikoina leiponut huolestuttavan vähän. Materiaali loppuu kohta. :/ Tosin tällä viikolla on ollut leivontaa ihan yllin kyllin, koska on pitänyt alkaa harjoittelemaan sitä hääkakun koristelua ja asettelua... Testit osa 1, koska hääpari tulee parin viikon päästä maistelemaan ja siihen mennessä pitää ideat olla jo hyväksyttyjä itsellä ja parilla muulla. Mutta siihen asti, palataan vielä kerran viime huhtikuuhun.

Valmistujaisten kunniaksi halusin tietysti tehdä jotain myös työkavereille ihan omaksi iloksi, mutta myös sen takia, että yritys salli minun käyttää pari gradun kirjoittamiseen käyttämääni vapaapäivää "koulutuspäivinä". Thank u työpaikka. ^^ Ja siis OIKEASTI kirjoitin noina kahtena päivänä gradua ihan kunnolla! :D Kiitos oli siis paikallaan. Käytin näihin tuulemantorttuihin (eli siis mokkapaloja, muttei kaakaojauhetta taikinassa) vaaleaa kakkupohjaa, josta ajattelin myös tehdä valmistujaiskakkuni alaosan. Jep, it is kerroskakku! 

Koska alkuperäiseen valkoisen kakun ohjeeseen tulee viisi munaa ja kaksi keltuaista sekä n. 9 desiä jauhoja ajattelin, että ohjeesta riittäisi myös töihin viemiseksi. Ei ollut nyt tarkoitus tehdä ihan super-jättikakkua kuitenkaan, koska vaaleasta kakusta olisi tarkoitus tehdä vain valmistujaiskakun alakerros. KY:n värit kun ovat kulta ja vihreä niin sen takia kerroskakku oli agendalla. Mutta ensin näin mokkapaloihin/tuulomaantorttuihin.

Halusin siis testata, että oliko Smitten Kitchenin käyttämä vaalea kakkupohja todella niin hyvä hääkakuissa, kun hän oli todennut. Ja olihan se! Rakenne oli hyvä eli tarpeeksi tiivis ja maku tietysti mukavan neutraali kestämään kaikenlaiset täytteet, kostukkeet ja kuorrutteet. Tein siis koko ohjeen, kaadoin suurimman osan 24 cm halkaisijan irtopohjavuokaan ja loput pienempään suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Kostutin töihin menevät leivokset maitoon sekoitetulla mansikka-suklaaliköörillä, joka kieltämättä maistui leivoksissa hieman oudolta, mutta onneksi kukaan ei töissä valittanut. :D Liköörin käytössä pitää olla tarkkana, koska suklaa ja mansikka + alkoholi on aika...mielenkiintoinen yhdistelmä. Kuorrute oli muistaaksen perus-suklaa+tuorejuusto (tai voi) + tomusokerikuorrutus. Työkaverit kiittelivät. (Tai kukaan ei uskaltanu sanoa mitään muuta. :D )

Vaalea kakkupohja

Ohje Smitten Kitcheniltä

9,3 dl vehnäjauhoja

6,25 dl sokeria
1 rkl + 2 3/4 tl leivinnjauhetta
1/2 tl suolaa
285 g voita/margariinia
3,1 dl + 0,75 dl maitoa
5 kananmunaa
2 keltuaista
2 1/2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 24 cm halkaisijan irtopohjavuoka (tai 3 koska siis ohjeesta tulee kolme kakkua). Laita pohjan päälle pohjan kokoinen pala leivinpaperia ja voitele paperi. (Helpottaa kakun irottamista myöhemmin.) Laita isoon kulhoon jahot, sokeri, leivinjauhe ja suola. Sekoita tehosekoittimella hiljaisella teholla n. 1/2 minuuttia. Lisää voi/margariini ja 3,1 dl maitoa. Sekoita hiljaisella teholla nopeasti sekaisin, nosta sitten tehoa mediumiksi ja vatkaa, kunnes taikina on vaaleaa ja ilmavaa eli 2-3 minuuttia.

Sekoita hyvin keskenään pienemmässä kulhossa yhteen munat, keltuaiset, vanilja ja loppu maito. Kaada 1/3 seoksesta jauhoseoksen joukkoon kerrallaan, nostellen aina hyvin sekaisin jokainen osa. Taikinaa pitäisi tulla 22,5 desiä eli siis 7,5 desiä jokaiseen kakkuvuokaan, jos siis käyttää kolmea vuokaa. (Itse siis käytin vain yhtä 24 sentin irtopohjavuokaa.)

Paista uunissa 26-28 minuuttia (yhtä vuokaa käytettäessä enemmän, n. 50 minuuttia uunista riippuen) tai kunnes kakun keskelle tungettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Laita jäähtymään ritilälle. (Leikkaa yksittäinen kakku vasta täysin jäähtyneenä ja mielellään jääkaapissa käyneenä.)

Kuten kuvasta näkyy, vielä on koristelussa harjoiteltavaa hääkakkua varten. :D Mutta siis oheisen kerroskakun sain aikaiseksi. Kultaista elintarvikeväriä kun ei ole saatavilla niin oranssiin on tyytyminen. :D Ja oikeasti siis tuo kultainen väri ON tummanoranssi kaikissa KY:n jutuissa, joten vaikka en nyt ollut IHAN oikeassa värissä tuon kuorrutteen kanssa (liian vaalea) niin ainakin sinne päin. :D 

Yläpuolella esitelty vaalea kakku on siis kääritty vihreään kuorrutteeseen (dollarinvihreä, kuten KY:llä) ja suklaakakku oranssiin. Nyt en muista YHTÄÄN, että mitä hittoa tungin kakkujen väliin (paitsi että varmaan jotain suklaa+margariini/kerma-kuorrutetta suklaakakun väliin). Mutta siis tuon vaalean kakun väliin, no idea. Kuorrute tuon sokerikuorrutteen alla oli vaaleasta väristä päätellen varmaan valkosuklaa+margariini+mascarpone+tomusokerikuorrutetta. Suklaakakussa ehkä sitten samaa, mutta tummallasuklaalla. Ehkä samaa myös valkoisen välissä kuin päälläkin? Noh, joka tapauksessa.

Vaikka vieraita oli taas koko kämppä täynnä niin silti kakkua jäi puolet jäljelle, siis molempia. :D Noh, tuosta nyt olisi varmaan riittänyt 40:lle... Itse tykkäsin enemmän suklaaversiosta (ylläri :D ), mutta vaaleakin oli onnistunut. Ja siis kakut toimivat tosi hyvin kerroskakkuina. Ne leikkaantuivat hyvin ja kestivät liikuttelua ja täyttämistä ja kuorruttamista. Seuraavaksi siis täytyy kokeilla kaikki hääkakkuun mietityt maut...

Suklaakakku

Ohje Smitten Kitcheniltä.

Kolmen kerroksen 24-sentin halkaisijan kakku

7,5 dl vehnäjauhoja

7,5 dl sokeria

3 1/4 dl kaakaojauhetta

3 tl leivinsoodaa

3/4 tl kanelia (mielestäni voi ihan hyvin laittaa reilumminkin... ;) )

3/4 tl suolaa

340 g voita/margariinia (huoneenlämpöistä)

3 1/4 dl maitoa

3 munaa

3 1/4 dl huoneenlämpöistä (mutta tuoretta) kahvia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja voitele 24 sentin halkaisijan (tai 2-3) irtopohjavuoka, laita pohjalle leivinpaperinpala ja voitele se. Sekoita isossa kulhossa jauhot, sokeri, kaakao, leivinsooda, kaneli ja suola tehosekoittimella rauhallisesti 30 sekuntia. Lisää voi/margariini ja maito ja sekoita hiljaa hetki ja nosta volyymi mediumiksi ja sekoita taikina ilmavaksi eli 2-3 minuuttia.

Sekoita kahvi ja munat ja lisää taikinaan kolmessa osassa, kaapien nuolijalla huolellisesti vuoan reunat jokaisen osan jälkeen. Kaada vuokaan/vuokiin ja paista uunissa 38-40 minuuttia (yhdessä vuoassa lähemmäs 50 minuuttia) tai kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jäähdytä taas kunnolla ennen kuin alat irrottamaan paperia ja leikkaamaan. 

Sain koululta HEKOn (Helsingin Ekonomit) ruusun ja äidiltä lempikukkani eli orkidean. (Jos ikinä menen naimisiin niin koristeluissa pelkkiä orkideoja. ^^ Eikä maksa paljoa! :D ) Oli kyllä ihanat valmistujaisbileet kun oli niin paljon ihania kavereita paikalla. Kiitos Kauppis (ja erit KY) 2006-2013. KTM kiittää ja kuittaa, kohti uusia haasteita!

P.s. eikös ole hieno tuo Aerosmith-seinähuivi. ;)

Elitessä juhlimassa valmistujaisia

Isäni on periaatteiden mies. Tai lähinnä sellainen tyypillinen 60+ suomalainen mies, joka jotain hyvää löydettyään pysyy siinä. Esimerkkinä annettakoon, että hän soi samaa mysliä n. 40 vuotta ja nyt sitä vaihdettuaan varmaan syö samaa merkkiä elämänsä loppuu asti. :D 

Niinpä ei ollut ihme, että kun valmistumispäiväni vihdoin ja viimein varmistui, hän halusi meidän menevän juhlimaan tätä saavutusta Eliteen. Olimme nimittäin olleet siellä kun kirjoitin ylioppilaaksi, kun pääsin Kauppikseen ja kun valmistuin kandiksi (itse asiassa päivälleen neljä vuotta sitten, huh!). You see a pattern here? Itse olisin halunnut mennä ihan vain vaihtelun vuoksi jonnekin muualle, sillä vaikka Elitestä pidänkin, niin jos tarjoutuu mahdollisuus mennä ihan uuteen paikkaan, niin mielelläni tartun siihen. Unelmoin jo Farangin vegaanisesta tasting-menusta, kunnes lopulta tajusin, että jos iskä maksaa, niin ehkä mieluummin sellaiseen paikkaan, josta hän pitää. :) Ja pitäähän sitä nyt perinteitä olla... (Varmaan jos ikinä menen kihloihin niin nekin juhlat pidetään Elitessä...) 

Mutta ei siis oikeasti sovi valittaa, sillä Elite on todella hyvä ravintola ja melkein jo instituutiokin. Taiteilijat ovat siellä viihtyneet jo vuosikymmeniä (esimerkiksi Tauno Palolla on oma nimikkoannoksensa) eli vaikka se nyt on tavallista hienompi paikka, voi sinne mennä ihan omalla rahalla ja ilmapiiri on kuitenkin suhtkoht rento. "Taiteilijoiden olohuone vuodesta 1932" mainostetaan ravintolan nettisivulla. Myös selvästi nykyajan kulttuuri-ihmiset käyvät täällä, sillä eräs kulttuurialalla työskentelevä ystäväni kertoi kerran pomonsa kanssa syöneensä ja juoneensa 900 eurolla. Well... Me emme sentään ihan niin laittaneet jalalla koreasti (en katsonut, paljon lysti maksoi), mutta olo oli hyvä jälkeenpäin.

Paistettuja kampasimpukoita ja kukkakaalipyreetä (15, 80 €/22,40 €)

Heh, meinasin jo ruveta kirjoittamaan, että miksi ihmeessä olen poistanu oman alkuruokani eli kuohkean rapukeiton (14,20 €) kuvan koneeltani, mutta suora kuvakulma sai minut epäilemään, että taisin sittenkin itse tilata tämän. :D Jännä, miksi en tilannut keittoa... Noh, joka tapauksessa, otins siis kampasimpukoita. Ne oli paistettu juuri sopiviksi (ei tietoakaan sitkeydestä) ja kukkakaalipyreen olisi voinut vaikka nuolla lautaselta... Iskä otti taas etanoita alkuun enkä sitten ruvennutkaan kuvaamaan äitini tai kummitätini alkuruokia.

Sienitäytteiset savojinkaalikääryleet ja tomaatti-papuragu (20,50 €)

Pääruokien listalta löytyy ilahduttavasti yksi kasvisannos eli kaalikääryleitä. Nämä ei kyllä todellakaan muistuta mitään, mitä ihmiselle yleensä voisi kaalikääryleistä tulla mieleen (jotka kotona tehtynä ovat muuten tosi hyviä!). Näitäkään ei oltu paistettu liikaa vaan kääryleissä oli ihanasti puruvaraa ja sienitäyte oli taivaallista... Mmm! 

Paistettuja jättiravunpyrstöjä, lämmin parsasalaatti ja sitruuna-voikastiketta (25,30 €)

Äiti otti ylläolevan annoksen. Jotenkin Eliten menua on vähän hankala lukea, kun jotkin annokset menussa ovat ihan toistensa alapuolella ja joiden välissä on kunnon riviväli, niin ehdin jo luulla, ettei tätä enää ole menussa. :D Nähtävästi minulla on joku dysleksian tapainen juttu... Tämä blogipostaus ei nyt mene ihan putkeen. :)

Savustettua lohta, tillivoissa haudutettuja uusia perunoita ja korvasienimuhennosta (24,90 €)

Iskä otti tietysti lohta, perunoita ja sienikastiketta. :) Yksinkertaiset asiat voivat myös joskus olla niitä parhaita. (Ainakin joillekin meistä...)

Mantelinen raparperipiiras ja vanilja-mascarponevaahtoa (9,80 €)

Koska tiesin, että menisin synttäreille vielä syömään sinne itse tekemiäni leivosta, jätin ravintolajälkkärin väliin ja tilasin pelkän cappuccinon. (Ja mutustin complimentary-Geisha-konvehteja...) Muut tilasivat jälkiruuan, ja ylläoleva annos onkin iskän tilaama. Tuo mascarponevaahto oli IHANAA. Eikä kyllä piirakassakaan mitään vikaa ollut. :) Tuo mantelisuus teki siitä vähän erikoisemman, sillä en itse pahemmin välitä raparperista.

Crème brûlée (9,80 €)

Äiti otti ranskalaisen klassikon eli paahdettua kermaa. :) Paahdettu sokerikuorrutus oli niin makea, että sukat alkoi pyöriä jaloissa. Ja minä kun tykkään makeasta... Äidin mielestä ei ollenkaan liian makeaa. Olen puhunut tästä makeusaiheesta myös K:n kanssa ja alkaa nyt kyllä näyttää siltä, että omat makeusnystyräni toimivat ihan eri tavalla, kuin keskivertoihmisten...

Limettisorbetti (4,30 €)

Kummitäti otti ihana raikasta limettisorbettia. ^^  Ihanan raikas päätös illalliselle. :) Tuota olisi niin helppo tehdä itsekin. Hmm, tässähän on vielä parisen limettiä jääkaapissa...

Ilta oli siis erittäin loistava, kun pääsin juhlistamaan tätä n. seitsemän vuoden urakkaa rakkaassa seurassa. <3 Paikan valintakin osoittautui loppupeleissä ihan loistavaksi, sillä siirryin ravintolasta suoraan synttäribileisiin kadun toiselle puolelle. :D Skumppaa, viiniä, boolia, siideriä... Tulipahan kunnolla juhlittua valmistumista ja synttäreitä (tosin jälkimmäistä vähän etuajassa). Seuraavana päivänä olikin sitten edessä valmistujaisten juhliminen kaveriporukalla, joten vappuun valmistautuminen ja sitä varten harjoittelu alkoi täällä suunnalla jo hyvissä ajoin. :D

Elite

Eteläinen Hesperiankatu 22

www.elite.fi

Ma-to 11-24

Pe 11-01

La 13-01

Su 13-23

Synttärikakku äidille + Roux

Äitini täytti tänä vuonna kuusikymmentä vuotta. Saman verran täyttivät myös Domino-keksit, joten julistin äidille, että teen hänelle Dominon muotoisen kakun eli suklaakakun, jossa olisi paksu kerros valkoista täytettä. Äiti on aina sitä vastaan, että keväällä ei mitään raskaita suklaaherkkuja, mutta minusta suklaata sopii syödä ympäri vuoden. (Kesällä pitää vaan kuumuuden takia olla nopeampi, ettei herkku sula sormiin. ;) ) Ja koska olin päätöksen jo tehnyt, niin äidin oli se vain kestettävä. :D Miten niin synttärisankarin pitäisi saada valita oma kakkunsa? ;)

Saatoin samalla testata syksyn häihin meinaamani suklaakakun reseptin, että olisiko se todella niin hyvä, kuin mitä leipuri ajatteli. Kakusta oli tulossa todella iso ja meitä olisi tulossa syömään sitä peräti viisi ihmistä (minun ja äidin lisäksi isä, kummitäti ja eno), joten suurimalla todennäköisyydellä herkkua syötäisiin vielä hetki. :) Noh, onneksi iskälle voisi aina jättää sitä pakkaseen plus K voisi varmasti myös avustaa kakun tuhoamisessa.

Kakun ohje oli vähän jännittävä, sillä käytin ohjeena samaista kakkuohjetta, jota ajattelin käyttää ensi syksyn hääkakkuun. (Kakkujen koristelua tulisi kyllä taas harjoitella tässä kesällä...) 7,5 desiä jauhoja, 7,5 desiä sokeria, yli 3 desiä kaakaojauhetta, kolme munaa... Tästä kyllä riittäisi kolmeen kerrokseen, mutta en luottanut leikkuutaitoihini ja siksi leikkasin kakun vain kahtia. Pitää kyllä hankkia sellainen kunnon kakkuleikkuri, jossa on tavallaan sellainen siimanohut (mutta terävä) leikkuri ja siitä voi pitää kiinni molemmista päistä. Mutta kolmesta kerroksesta olisi tullut tasaisempi, koska tietysti sain yläkerroksesta ihan liian paksun aikaiseksi. 

Kakku siis oli hyvää, mutta mieluummin siis kolmessa osassa tai siis ainakin ihan viivottimella mitattuna kahteen osaan leikattuna. :) Ja molemmat puolet pitää muista kostuttaa hyvin! Minä tietysti muistin kostuttaa vain alimman, mutta onneksi kukaan ei sanonut (tai sitten ainakaan kehdannut myöntää) kakkua kuivaksi. ;)

Väliin laitoin mascarponea, tomusokeria ja sitruunamehua. (Jälkimmäinen taisi olla K:n idea ja ihan loistava sellainen!) Ja aika hyvin sain siitä Domino-keksin näköisen. Olisi tietysti pitänyt kirjailla jotain tekstiä kakun päälle tyyliin "Äiti 60" ja päivämäärä, mutta koska minun piti vielä kuljettaa kakku juhlapaikalle, niin varmin veto oli hoitaa koristelu paikan päällä tomusokerilla.

Suklaakakku

Ohje by Smitten Kitchen (jälleen kerran).

24 sentin levyinen 2-3 kerroksinen kakku, riittää 12-15 hengelle

7,5 dl vehnäjauhoja

7,5 dl sokeria

3,25 dl kaakaojauhetta

3 tl ruokasoodaa

3/4 tl kanelia

3/4 tl suolaa

340 g voita/margariinia

3,25 dl maitoa

3 munaa

3,25 dl vastakeitettyä ja huoneenlämpöistä kahvia

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele 24 senttiä halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. (Tässä voi tietysti vaikka käyttää montaa useampaa vuokaa.) Laita pohjalle leivinpaperi ja voitele paperi.

Sekoita isossa kulhossa jauhot, sokeri, kaakao, sooda, kaneli ja suola sähkövatkaimella n. puoli minuuttia. Lisää voi ja maito ja sekoita, kunnes seos on kosteaa. Vatkaa keskitasolla 2-3 minuuttia. Vatkaa yhteen munat ja kahvi ja lisää seokseen kolmessa erässä kaapien kulhon reunat hyvin lastalla jokaisen erän jälkeen. Kaada vuokaan/vuokiin.

Paista kakkua 38-40 minuuttia tai kunnes kakun keskelle laitettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna jäähtyä täysin.

Aloitin kyllä tämän postauksen väärässä järjestyksessä, sillä ennen kuin pääsimme kakun kimpuun kävimme juhlimassa äitiä ihan kunnolla Lahden varmaan hienoimmassa ravintolassa eli Roux'ssa. (Lausutaan [ruu].) Se oli mainittu Classy Finnish Restaurant -kirjassa, joka esittelee 52 kiinnostavinta ravintolaa Suomessa. Not bad! Ja vielä ennen ravintolaa olimme maistelleet kaikenlaisia pikkuherkkuja äidillä. Kunnon juhlapäivä siis! (Ja kunnon herkuttelupäivä. :D )

Roux sijaitsee Lahden keskustassa lähellä kaupungintaloa (ja äitini asuntoa). Istuimme ikkunan vieressä ja sieltä paistoi aurinko sisään niin, että ei ainakaan tarvinnut kärsiä kylmyydestä! Ravintola sijaitsee entisessä Apteekissa, josta on jäljellä sisustuksessa pari jättikokoista lääkepurkkia kaapin päällä sekä baaritiskinä nykyään toimiva apteekin kassataso. 

Roux tarjoaa menukokoinaisuuksia, kausimenuja ja ihan perinteistäkin à la cartea. Ollessamme huhtikuussa syömässä kauden herkku oli tietysti parsa ja menukokonaisuudet sen mukaisia. Sesongin mukaan, joten parsaa kohti!

Keittiön tervehdys: parsaa yrttimajoneesissa (muistaakseni)

Tunnustan, että tämä ruokailu tapahtui 20.4. mutta onneksi menu löytyy myös ravintolan nettisivuilta, eli kaiken pitäisi muistua mieleen. :D Tosin alkuun tullutta keittiön tervehdystä en niin muista, muuta kuin että siinä oli parsaa, yrttiöljyä (tms.) ja jonkinlaista majoneesinnäköistä. Hyvää! Tosin hiukan haasteellista kaapia kastiketta pelkällä parsalla. :)

Parsaa ja pankofriteerattuja scampinpyrstöjä, appelsiini-chilivoikastiketta (13,20 €)

Mm. äitini ja isäni ottivat ylläolevan annoksen alkupalaksi...vai olisivatko kaikki muut (siis myös kummitätini ja enoni) ottaneet sen? Noh, joka tapauksessa, äiti antoi minn maistaa scampiaan, joka oli kyllä herkullinen vaikkakin ehkä hieman liian suolaisen makuinen tuo friteeraus. 

Heh, sen verran vielä enostani pitää mainita, että hän antoi ruokatilauksensa täysin äidin päätettäväksi. :D Kuulemma ei olisi muuten saanut ikinä valittua, joten katsoi luottavansa ravintolahetkensä siskonsa käsiin. Enoni on...melkoinen tyyppi välillä. :) (Juttu on monitahoisempi kuin tähän nyt viitsin kirjoittaa. ;) )

Parsakeittoa ja savukatkaraputartar (11,40 €)

Minä valitsin alkuun keittoa. Ah, samettista parsakeittoa ja makoisaa katkarapua. En enää pysty menemään kovin syvällisiin analyyseihin näin yli 1,5 kuukautta myöhemmin, mutta sen muistan, että annos oli todella hyvänmakuinen. :)

Paistettua Inarin siikaa, korvasienikastiketta, parsaa ja varhaisperunaterriiniä

Sen muistan, että KAIKKI me otimme saman pääruuan eli siikaa. En välittänyt perunaterriinistä (kuten en välitä muistakaan perunaruuista) sillä se oli mielestäni kuiva ja melko mauton, mutta korvasienikastike oli suussa sulavaa. ^^ Myös siika oli hyvää, mutta kuten ravintolaruoka yleensä (ainakin minun makuun) eli melkoisen suolaista. :/ Vähemmälläkin olisi pärjännyt... Ja taas noita punajuurikuutioita. :D

Osa tutkaili jo jäkiruokalistaa ennen kuin kaikki lopulta vakuutuimme, että meillähän on jo äidillä odottamassa jälkkäri. :) Jos muuten katsoo kaikkia noita kolme annosta niin huomaa, että ne ovat ihanan keväisen vihreitä! Tuollaista kirkkaanvihreää yrttiöljyä tms ja ihania kevätvihanneksia joka annoksessa. ^^

Kuka siis sanoo enää, että parhaat ravintolat löytyvät aina Helsingistä? Lahdessakin on monta hyvää ravintolaa ja hyvä niin. Mutta ensi vuonna äidin synttäreillä täytyy olla itse taas kokkausvuorossa. ;)

Roux

Rautatiekatu 7

Lahti

010 279 2930

www.roux.fi

Ma-pe 16-23

La 13-23

Su 13-18

Avocadojäädyke pääsiäisen (ja kevään?) kunniaksi

Ohhos, vielä jotakin jäljellä pääsiäisestä. Toisaalta, tämä ohje on niin keväinen ja raikas, että sopii blogattavaksi (eli tarjoiltavaksi) ihan hyvin myös näin toukokuun lopun tunnelmissa. Vietin nähkääs pääsiäisen poikkeuksellisesti äitini luona Lahdessa enkä tätini luona Kiuruvedellä, kuten useimpina pääsiäisinä. Olisin kyllä ollut menossa, mutta sitten eräs kaverini piti kihlajaisensa pääsiäissunnuntaina ja niinpä totesin, että näitä bileitä ei sovi missata ja siispä kotiin olen jäävä. Tai noh, ainakin tuleva kotiin Lahdesta tuohon aikaan. Ihan oli muutenkin hyvä, että olin pääkaupunkiseudulla, sillä sain tilaisuuden käydä etsiskelemässä komeettaa kaukoputkella... 

Hmm, tuo kaukoputkijuttu ei sinänsä liity tähän. Halusin tehdä äidillä pääsiäisen kunniaksi jotain ihanaa jälkkäriä, kun kerran olimme myös menossa syömään kummitädilleni. Koska oli jo maaliskuun loppu ja kevät hyvää vauhtia tulossa, niin jälkkärin tuli olla jotain keväistä ja raikasta. Kuten avokadojäädyke. Oli varmaan ihan hyvä, että olin äidin kanssa, koska hänen kanssaan voi kokata vähän erikoisempiakin juttuja. Ja siis minusta avokadojäädyke ei nyt hirveän erikoista ole, mutta jos vertaa sitä, että olisin ollut isäni ja tätini sekä hänen miesystävänsä seurassa pääsiäisen, niin tämä olisi kyllä ollut sinne ihan liian erikoista. :)

Avokadot ovat niin hyviä, etteivät maistu oikein miltään. :) Senpä vuoksi ne tarvitsevat hiukan sitruunamehua (myös tummumisen estämiseksi), sokeria, lorauksen likööriä, vähän vettä, tuorejuustoa sekä vispikermaa. Koristeeksi muutama raastettu sitruunankuoriviipale ja sitruunamelissan lehti. (Vai ovatko nuo lehdet jotain muuta? En nyt pysty muistamaan...) Väri on ihanan vaaleanvihreä ja maku taivaallisen pehmeä. Tätä ruvetaan tekemään, taas kerran. Ihan täydellinen keväisenä päivänä ja miksei tietysti myös kuumana kesäpäivänä. Hmm, pitäisi varmaan maistattaa tätä myös K:lla... 

Sinänsä erikoinen pääsiäinen, ettei tullut tehtyä mitään mämmistä! Ostin kyllä ekaa kertaa koskaan itselleni kotiin tuokkosen, jonka sitten viikossa tuhosin. (En sentään mennyt Juha Mieto -linjalle. :D ) Äiti tosin teki mämmiherkkua, johon tuli Cointreau-likööriä. Hyvää sekin... Ohjekin siihen tuli helposti annettua. :D

Avokadojäädyke

Resepti maku.fi

8 annosta (mielestäni enemmänkin neljä)

1 dl sokeria

1/2 dl vettä

1 kpl limettiä

1/2 dl likööriä (esim. Pisang Ambon tai Cointreau)

2 dl kuohukermaa

2 avokadoa

200 g tuorejuustoa

1/2 rkl vaniljasokeria

Kiehauta sokeri ja vesi kattilassa. Lisää jäähtyneeseen sokeriliemeen limeteistä puristettu mehu sekä likööri. Vaahdota kerma kevyesti. Halkaise avokadot ja poista kivet. Lusikoi avokadonliha ja tuorejuusto tehosekoittimen kulhoon, lisää mausteliemi ja vaniljasokeri ja aja tasaiseksi massaksi. Nostele joukkoon kermavaahto.

Jaa annosvuokiin ja pakasta. Kuoma jäädykkeet pehmenemään n. tunti ennen tarjoilua. Koristele esim. valkosuklaamanteleilla (Maku-lehden ohje) tai sitruunankuorella ja sitruunamelissalla (à la mun äiti :) ).

Sinne (ja takaisin)

Kirjoitin viimeisen kokeeni Kauppakorkeakoulussa eli siis graduun liittyvän kypsyyskokeen 5.4. ja sen vuoksi iskä halusi tarjota minulle ravintolaillallisen. Olimme jo jonkin aikaa puhuneet, että voisi käydä Porvoossa sijaitsevassa Sinne-ravintolassa. Kypsyyskoepäivän illaksi sinne siis suunnistimme. Iskä kävi hakemassa minut Pasilan asemalta, jonne olin tulllut suoraan tankotanssiharkoista, joten ruoka maistuikin. Pelkona oli tietysti, että näin hineossa paikassa annokset olisivat niin pieniä, että niistä jäisi nälkä kunnolla treenanneelle...

Ravintolan sijainti on sinänsä erittäin selvä, sillä sen sisäänkäynti on suoraan kadulle, mutta ajoimme ensin ohi ja kiertelimme vaikka missä, ennen kuin löysimme perille. Olen ehkä maailman huonoin kartanlukija ja ohjastaja. "Periaatteessa oikealle..." :D Ravintolan nimikin lukee melkoisen selvästi ovessa. Osa jonkinlaista taidehallia tms.

Sinne on hienomman lajin bistro, joka tarjoaa à la cartea, lounasta, menuja ja brunssia. Myös ryhmille on varattu omia kokonaisuuksiaan. Menu koostuu suomalaisista ainekstia potenssiin kaksi eli melkoista fine diningiä. Ei mitään kahden tähden piiperrystä ja emulsioita, mutta kuitenkin perustasoa hienompaa ja suppealla menulla. Mitä hienompi paikka, sitä suppeampi menu. Tarjolla on paljon kalaa (mutta esimerkiksi avokadokreemillä höystettynä alkupalaksi), sesongin mukaan parsaa, päivän kala-annos, kukonpoikaa... Mutta miksi itse asiassa luettelisin menua, koska se vaihtuu melko useastikin. Esimerkiksi syömäämme alkuruokaa ei listalla enää ole:

Maissikeittoa ja savulohimoussea

Jo alkuruoka asettaa illan tason: ihan älyttömän hyvää maissikeittoa! Menun vaihtumisen takia en muista hintoja, mutta koska en ollut maksumiehenä, niin mitäs niitä hintoja katselemaan... ;) En yleensä syö maissia, joten tämä oli mukavaa vaihtelua. Ihanan samettista. ^^ Paras osa oli kuitenkin tuo keiton keskellä killuva savulohimousse. Olen syönyt savustettua lohta vain siivuina, joten pehmeä mousse oli joain ihan uutta ja ihanaa. ^^

Siikaa, ainakin punajuurta, palsternakkamoussea ja kukkakaalipyrettä mahdollisesti

Ja koska tästä illallisesta on kulunut jo melkein kaksi kuukautta, niin en muista, mitä ihanuuksia siian kanssa tarjottiin, mutta ainakin punajuurta. Sitä on hankala unohtaa, brr... Siika oli hyvää! Se oli onnistuttu paistamaan todella rapeaksi tekemättä kalaa kuitenkaan kuivaksi. Sääli, että sen vuoksi nahka tarttui kalaan kuin liima ja parasta osaa jäi ihan liikaa nahkaan kiinni... Iskä tosin pistelin nahkankin poskeensa, mutta jotenkin en vain saanut itseäni sitä järsimään...

Parhaita suomalaisia juustoja ja yrttihunajaa (9 €)

Minun jälkkärini sentään löytyy edelleen listalta. :) Sain eteeni suomalaisia juustoja, joista en tietenkään muista yhtään mitään. Tosin että homejuustoa on tuo keskimmäinen ja kaukaisin oli brietä. En ensin meinannut tunnistaa sitä brieksi, kunnes honasin, että se vain oli ihan huoneenlämpöistä ja minä olen tainnut vain syödä enemmän tai vähemmän jääkaappikylmiä juustoja. Note to self: voimakkaat juustot tulee syödä oikeasti lämpiminä.

Nuo tuon brein jälkeiset lastut olivat muuten itse tehtyä näkkäriä! Luulin niitä ensin koristeiksi, mutta näkkäriksi ne paljastuivat tarkemman tiedustelun jälkeen. Anisnäkkäriä muistaakseni.

Iskän jälkkäri oli kyllä kans hyvä! Suklaamoussea ja ihana hapanta valkosuklaamoussea! Miten makeasta valkosuklaasta olikaan saatu niin ihanan hapanta? Täytyisi joskus kokeilla sulattaa valkosuklaata ja lisätä sitä tuorejuustoon ei pelkästään kuorrutteeksi vaan ihan jälkkäriksi sellaisenaan. Lisänä myös olisiko ollut tyrnihilloa? Noita muita en muistakaan... :/

Tulipahan taas erittäin avaava postaus. Mutta toivottavasti nämä erittäin epätarkat kuvaukset saavat jonkun kiinnostumaan Sinnestä, sillä se on todellakin matkan arvoinen. Ennen sitä kannattaa tietysti käydä vanhassa Porvoossa ja Brunbergin myymälässä... Siellä mekin olisimme käyneet, ellei se olisi juuri mennyt kiinni.

Sinne

Läntinen Aleksanterinkatu 1

Porvoo

www.bistrosinne.fi

Kaakaobrownies ohjaajalle + erilaisia kokkauksia

(Tämä postaus sisältää vähän sekalaisia leivonta- ja kokkausjuttuja.) Kun vihdoin ja viimein sain gradun purkkiin onnistuneesti, päätin kiittää ohjaajaani ihan konkreettisesti loistavasta ohjauksesta leipomalla hänelle. En nimittäin olisi mitenkään voinut saada gradua ulos niin mutkattomasti, kuin se sitten ohjaajan vaihdoksen jälkeen tapahtui. Ja vielä noin hyvin arvosanoin! ^^ Päätin, että kun kävisin tekemässä kypsyysnäytteen niin samalla veisin hänelle jotain, joka myös mahdollisesti säilyisi toimiston ovessa roikkuen, jos ohjaaja ei sattuisi olemaan paikalla. :D (Mitä hän ei sitten ollutkaan.)

Päädyin uuteen kaakaobrownies-ohjeeseen, etten aina vain käyttäisi sitä Smitten Kitchenin (tosin erittäin hyväksi todettua) ohjetta vaan kokeilisin välillä myös muita juttuja. Löysin sitten Pinterestistä yhden ohjeen ja päätin, että tehdäänpä sitten se. Ja kyllä kannatti tehdä! Browniet olivat hyviä tuoreina, mutta parin päivän jääkaapissa oleilun jälkeen ne maistuivat vieläkin paremmilta! Ihanan sitkeitä ja pehmeitä, mmm! Olisiko tuo kinuskikastike, joka brownieseihin laitetaan? Kanske. Oli pakko jättää itselle pari, koska minulle oli tulossa seuraavana sunnuntaina vieras ja suolaisen herkun lisäksi olisi kiva tarjota hänelle jotain makeaakin. :) (As usual.) En tehnyt ihan ohjeen mukaan (en esim. jaksanut ruskistaa voita), mutta ohessa siis ihan alkup. ohje.

Karamellibrownies

Idea täältä.

170 g voita

300 g ruskeaa sokeria

2 munaa

3 rkl kreikkalaista jogurttia (käytin soijajogurttia mutta siis mitä paksumpaa, sen parempaa)

100 g kaakaojauhetta

50 g jauhoja

ripaus suolaa

Karamelliin

100 g sokeria

1 tl voita

hyppysellinen suolaa

2 rkl kermaa

kaakaojauhetta koristeluun

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Ruskista voi ja anna jäähtyä. (En siis itse jaksanut tehdä tätä. :D Voin ruskistaminen on siis sitä, että sitä paistetaan kasarissa tms. kunnes se on kullanruskeaa.) Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi ja paksuksi vaahdoksi. Lisää jogurtti joukkoon varovaisesti. Siivilöi joukkoon jauhot, kaakaojauhe sekä suola ja sekoita juuri sen verran, että taikina on tasaista. Kaada voideltuun n. 25cmx15cm vuokaan ja paista uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes leivonnaisen keskelle tungettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna jäähtyä.

Sillä aikaa laita sokeri paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna levyä keskiämmöllä. Ravista kattilaa muutamaan otteeseen kunnes sokeri alkaa sulaa ja anna kuplia kunnes sokeri on tummanruskeaa. Lisää kerma ja voi ja sekoita ne sokerin kanssa. Lisää 1-2 rkl vettä, kunnes seos on tarpeeksi juoksevaa kaadettavaksi ja kaada brownien päälle. Kun browniet ovat jäähtyneet, ripottele niiden päälle kaakaojauhetta ja leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Kuten sanoin, ohjaaja ei ollut kypsyyskokeeni päivänä paikalla, mutta onneksi herkut kestivät ihan hyvin viikonlopun yli eikä kukaan vienyt niitä, koska sain kiitosmailia maanantaina. :D Super!

Koska odotin vierasta, päätin vielä "tekaista suklaakakun eli siis ihan vain kokemuksiini perustuen sekoitin jauhoja, kaakaojauhetta sekä leivinjauhetta ja ripauksen suolaa. Tai no, alkuun sekoitin sokeria ja pehmeää voita sekaisin ja siihen pari munaa, sitten lisäsin siihen jauhoseoksen. Ja kait heitin mukaan 2-3 ruokalusikallista pikakahvia? Sitten vain uunii ja kun tikkuun ei enää tarttunut taikinaa, niin ulos. Miten niin leivonta on vaikeaa? :D

Kakku oli ihan hyvää, mutta melkoisen tuhdin makuista, joten sitä oli hyvä vähän laimentaa vaniljakastikkeella. Aikas hyvännäköistä, eikö totta?

Suurin syy vieraani tuloon oli se, että hän oli ehdottanut voileipäkakun tekoa ja tietysti innostuin aiheesta. Tosin päätin olla tekemättä ihan tavallista kuorrutettua voileipäkakkua vaan samanlaisen ilmestyksen, jonka tein synttäreilleni eli kokonaisen täytetyn hiivaleivän. Vieraani pyynnöstä tein leivästä täysin kasvisversion, vaikka kylmäsavulohiviipaleet olisivatkin olleet tosi hyviä (ja olisi vieraani niitä maistanutkin). Koska tämä vieraani (hmm, annetaan hänelle selvyyden vuoksi nimi K) eli siis K pitää tulisesta ruuasta, niin ostin chili-paprikatuorejuustoa ja sekoitin siihen tulisia pähkinöitä. Leipä viiteen osaan ja väliin tuorejuustomassaa sekä paprikasavujuustoa ja cheddarjuustoa. I say, nam! Ja niin sanoi K:kin joka sai leipää mukaansa ja harmitteli seuraavana päivänä, miksei ollut ottanut enempää. Tarjosin kyllä. :)

Parin viikon päästä tämä samainen K tuli uudestaan visiitille ja silloin ideana oli kokata jotain. Päädyttiin sitten juustokeittoon, johon siis ensin paistettiin sipuleita pannulla. K halusi jättää sipulit melkoisen isoiksi lohkoiksi eikä soseuttaa mitään, joten lopputuloksena oli sitten kasa sipuleita kattilan pohjalla, ja niitä piti sitten aina muistaa kaapia mukaan. :D Ensi kerralla voisi kokeilla soseutusta. Mutta siis sipulin lisäksi mukaan tuli juustoista ruokakermaa ja Musta Pekka -pippurituorejuustoa. Vai oliko se jotain muuta pippurituorejuustoa? Joka tapauksessa. Hyvää tuli! Tosin kun keitto oli hengaillut pari päivää jääkaapissa kauhea kasa rasvaa nousi pinnalle ja sen pystyi kätevästi kaapimaan lusikalla pois. :D Hups! Selvästi vähemmän rasvaa/öljyä ensi kerralla. Tosin tekeekö öljy noin, vaikka kyllä olisi luullut K:n öljyä kattilaan lorauttaneen? Noh, anyway. Saipahan low fat -version sitten parin päivän päästä. :D

Lisukkeeksi paistettiin simppelisti porkkanoita ja parsakaalia. Ja kaikenlaisia mausteita valkosipulijauheesta broilerimausteeseen tai muuhun tuliseen settiin. :) Ah, paistettuna vihanneksista tulee entistäkin parempia! (Noh, mistä ei tulisi? Ah, karsinogeeneja...) Olipahan kiva kokata pitkästä aikaa ihan siis niin, että katsoo ohjeen ja menee sen mukaan... :D