Syksytunnelmissa kookoslinssipadalla ja kasvis-leipäherkuilla

Pinaatti-dahl (eli siis pinattista kookos-linssipataa)

Olen enemmänkin leipoja kuin kokkaaja, vaikka tykkäänkin hyvästä ruuasta ja erilaisten reseptien ja ruokalehtien lukemisesta. Itselle on jotenkin niin tylsää laittaa ruokaa, tai siis lähinnä yksi, ja iltaisin treenien jälkeen ruokailu koostuu lähinnä jostain raejuusto-/rahka-/marja-/pähkinä-/munakas-osastolta. Viikonloppuisin taas ei jaksa mennä kauppaan tai sitten vaan ei ole aikaa silloinkaan. Lisäksi en yleensä koskaan syö lämmintä ruokaa ja olen muutenkin niin valikoiva sen suhteen, mitä haluan syödä, ettei oikein ole enää intoa oikein kokkailla. Töissä tulee tietysti syötyä lounasta, ja sinne nyt olisi joskus aina kiva tehdäkin eväitä, ettei aina tarttisi käyttää rahaa ulkona syömiseen, niin kivaa kuin se onkin. Noh, innostuin sitten tässä jo useampi viikko sitten tekemään edes jotain herkkuja, nimittäin uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden innoittamana kookos-linssipataa sekä kaksia erilaisia leipäherkkuja.

Vaikka taisi olla vielä elokuu ja ulkona paistoi aurinko ja oli lämmintä, oli kiva tehdä linssipataa tulevan syksyn viima mielessä. (Tosin taas on lämmennyt niin, että heikompia hirvittää...) Syön yleensä salaattia, mutta talvella aina sellaisen jälkeen tulee ihan pirun kylmä, kun ruuansulatus hävittää loputkin lämmöt ruumiista. (Tosin minulla on yleensä kuuma, joten pieni vilu on vain kivaa vaihtelua...)

Linssipataan tulee siis tietysti linssejä, ja sitten sipulia, tomaattia ja kookosmaitoa. Ja paljon mausteita sekä yrttejä, mums. Hyvä että mahtuivat kattilaan! Minulla on linssien vuosikertaa varmaan jostain vuodelta 2006 tahi 2007, mutta eihän ne miksikään mee. Tai en ainakaan ole vielä sairastunut. :D Ja ne on niin riittoisia. Pitäisi taas käydä ostamassa kookosmaitopurkki ja tehdä jaa padallinen pataa. Nyt jos se sääkin tästä vielä viilenee...

Löysin samaisesta lehdestä myös kaksi ihanaa leipäohjetta, joihin ostin soija- ja spelttijauhoja. Vaikka nyt syönkin leivoksia, niin yritän välttää vehnää muussa leivonnassa ja siksi vähän erikoisempia ja kuidukkaampia sekä proteiinipitoisempia jauhoja. Noh, soijajauhoissa on se ikävä puoli, että niitä kun käyttää, tulee taikinan rakenteesta hyvin murumainen. Eli hyvästi täytetyt patongit, tervetuloa...noh, mitä noi nyt olisi...taikina-kasvisnöttöset? Siis oikeasti, mikä idea oli laittaa sitä soijajauhoa, kun tiedän, miten se käyttäytyy? Noh, minun keittiössäni kyllä sattuu ja tapahtuu, joten en edes ole yllättynyt. :D Te muut, tehkää niin kuin sanon, älkää, kuten minä teen. :D Spelttijauhot kyllä siis toimivat tässä.

Kyllähän sitä näitä söi ihan hyvällä ruokahalulla. Ehkä parmpi näin, enemmän kasvista ja proteiinia ja vähemmän viljaosuutta/annos. Mutta ehkä sitä voisi ensi kerralla oikeasti kokeilla niitä tavallisia jauhoja...

Leipätaskuja

Seuraavaksi...tai noh, puolittain samaan aikaan, tuli tehtyä eräänlaisia calzoneja. Täytteenä mozzarellaa, porkkanaraastetta ja kirsikkatomaatteja. Näistä piti siis tulla joitain ihmeellisiä leipäkääröjä, mutta kun laitan ohjeen tämä postauksen loppuun, niin voitte itsekin selvittää, että miten ihmeessä niitä kierteitä oikein aikaansaadaan... Ajattelin, että pyh kierteet, leipätaskut käy hyvin. :) Tosin ensi kerralla: lisää juustoa näihinkin, koska muutoin jäävät helposti vähän kuivan makuisiksi. Ah, juusto, kaiken pelastaja....

Juustoa, mmm...

Lämpimänä nämä vasta maistuivatkin, omd. Ja siis kannattaakin juuri syödä nämä lämpimina. Näihin tulikin vähemmän sitä soijajauhoa, joten pysyivät paremmin kasassakin. Tämmöinen leipä, teekuppi ja kirja. Tai sitten ihan loistavana eväänä töissä. Kunhan vain ensi kerralla tuplaan tai triplaan tuon juuston määrän...

Nopea pinaatti-dahl

Alkup. ohje Glorian Ruoka & Viini 6/2013

1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1-2 rkl rypsi-tai oliiviöljyä
1 tl garam masala -mausteseosta
2 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
2 l/140 g lehtipinaattia /200 g pakastepinaattia
3 dl punaisia linssiä (kypsennettyjä)
2 dl kasvislientä
400 g kookosmaitoa
2 tomaattia
1 ruukku korianteria
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä
Lisäksi
1-1 1/4 dl turkkilaista jogurttia
4 palaa naanleipää

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipulit ja garam masala ja korianterijauhe. Kuullota pari minuuttia. Lisää pinaatinlehdet kokonaisina tai pilkottuina. (Jos käytät pakastepinaattia, sulata se ja valuta kuivaksi.) Kuullota pinaattia sipuliseoksessa pari minuuttia.
Huuhtele kypsennetyt linssit kattilassa, valuta ja lisää kattilaan. Kaada kasvisliemi ja kookosmaito sekaan. Sekoita ja anna kiehua 10 minuuttia välillä sekoittaen.
Huuhtele tomaatit ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Lisää tomaatit kattilaan ja sekoita. Hauduta välillä sekoitellen 3-5 minuuttia. Hienonna korienteri ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa jogurtin ja naanleivän kansa.

Kreikkalaiset rullapatongit
Alkup. ohje edelleen Glorian Ruoka & Viini 6/2013

Taikina
2 dl maustamatonta jogurttia
1 ps kuivahiivaa/25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1,5 dl hiivaleipäjauhoja
2,5 dl venhäjauhoja
2 rlk oliiviöljyä
Kasvis-kananmunatäyte
2 munaa
1 sipuli
1 rkl voita
100 g kirsikkatomaatteja
2 dl vihreitä/mustia oliiveja
1 pieni puntti persiljaa
2 rkl kuivattua oreganoa
ripaus suolaa
Lisäksi
4-5 rkl maustamatonta jogurttia
4 rkl siemen-pähkinäsekoitusta

Lämmitä jogurtti 42-asteiseksi tai hieman viileämmäksi, jos käytät tuorehiivaa. Sekoita kuivahiiva 1 dl jauhoja ja sekoita jogurttiin/sekoita tuorehiiva suoraan jogurttiin. Lisää suola ja loput jauhot ja alusta taikina kimmoisaksi. Lisää öljy loppuvaiheessa ja anna kohota liinan alla 30 minuuttia.
Keitä kananmunat kypsiksi, 8-10 minuuttia ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Hienonna sipuli ja kuullota voissa paistinpannussa 5 minuuttia. Viipaloi tomaatit ja oliivit, hienonna persilja ja viipaloi munat.
Kauli taikina suorakaiteen (n. 30x45cm) muotoiseksi jauhoitetulla työpöydällä. Levitä täytteen ainekset kerroksittain taikinalle. Mausta oreganolla ja suolalla. Rullaa levy kääretortun tapaan rullaksi ja leikkaa kahdeksi patongiksi. Nosta leivät pellille ja anna kohota 15 minuuttia liinan alla. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele patongit jogurtilla ja ripottele siemensekoitus pinnalle. Paista leipiä 25-30 minuuttia.

Italialaiset tomaatti-salvialeivät
Alkup. ohje Glorian Ruoka & Viini 6/2013

1 dl spelttijyvämannaa (tai spelttijauhoja tai ruisjauhoja tai spelttijauhoja)
7 dl vehnäjauhoja (mielellään täysjyväjauhoja tai spelttijauhoja ja grahamjauhoja...)
1 ps kuivahiivaa
1 tl soodaa
2 tl suolaa
4 dl vettä
½ oliiviöljyä
Täyte
10 kirsikkatomaattia
125 g mozzarellaa
2 keksikokoista porkkanaa
2 dl pekaanipähkinöitä
1 dl salvianlehtiä (en itse käyttänyt)
1 tl sormisuolaa (en itse käyttänyt)
Lisäksi
1 dl oliiviöljyä

Mittaa täysjyvämanna, vehnäjauhot, kuivahiiva, sokeri ja suola (yleiskoneen) kulhoon ja sekoita. Lisää 41-asteinen vesi ja vaivaa takinaa n. 10 minuuttia. (Taikinakoukku on paras ystävä vaivauksessa. ^^) Lisää öljy ja jatka vaivaamista 5 minuuttia. (Käsin vaivatessa vaivausaika on hieman pidempi. Taikina on tarpeeksi vaivattu kun se irtoaa käsistä.)
Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja muodosta siitä pallo. Laita takaisin kulhoon ja peitä liinalla. Laita lämpimään paikkaan kohoamaan n. tunniksi.
Esivalmistele täytteet kohotusajan lopussa. Halkaise tomaatit ja paloittele mozzarella. Kuori porkkanat ja leikkaa ne juustohöylällä ohuiksi lastuiksi. Hienonna suurimmat salvianlehdet.
Kumoa ja kohonnut taikina jauhoitetulle työpöydälle. Vaivaa taikinaa hetki ja levitä se suorakaiteen muotoiseksi, n. 25 cm x 35 cm. (Älä siis jätä taikinaa niin ohueksi, että se hajoaa käsitellessä.) Jauhoja saa olla reilusti, jotta ne jäävät leivän pinnalle.
Levitä täytteet taikinalevyn päälle tasaisesti, säästä muutama tomaatti koristeeksi. Taita suorakaiteen oikea kolmannes keskelle ja tee sama vasemmalle kolmannekselle. Leikkaa tämä taitettu suorakaide neljään palaan ja nosta kahdelle pellille leikkuupinta ylöspäin. (Ahaa! Nyt selkisi. :D Oli tullut luettua ohje liian nopeasti...) Avaa kierteistä täytteet näkyviin. Taputa leivän reunat jauhoitetuilla käsillä. Anna leipien kohota liinan alla vielä 30 minuuttia.
Laita uuni 275 asteeseen ja koristele leivät tomaateilla ja pähkinöillä. Paista leipien pintaa väriä 5-10 minuuttia. Laske sitten lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista 15 minuuttia. Ota leivät uunista ja lorauta pintaan oliiviöljyä.

Hääkakku jengikaverille 13.9.2013

Onnea hääparille vielä kerran! <3

Viime vuoden syksyllä joukkuekaverini otti minut ennen matsin alkua sivuun ja kysyi "Ootko koskaan tehny hääkakkua?" Minä siihen sitten itsevarmasti: "En kyl oo...mut ei se nyt niin vaikeaa voi olla." :D Kaveri selvästi piti mua vakuuttavana ja uskoi ensikertalaiseen, sillä sain kuin sainkin kunnian tehdä hänelle hääkakun! ^^ Mahtavaa! Olin aina halunnut tehdä sellaisen ja nyt se tapahtui. :)

Alkuun tietysti kysyin morsiammelta, että mitkä ovat heidän lempimakunsa ja mistä he eivät todellakaan välitä. Morsian kertoi molempien pitävän Kalev-suklaasta eli valkosuklaa-mustikkasuklaasta. Okei, eli siis jonkinlaista mustikkatäytettä (hmm, voisikohan tehdä mustikkatahnaa, kuten lemon curdia?) ja ehdottomasti siis valkosuklaakuorrutetta. Koska häät myös olisivat syksyllä, halusi hän syksyisiä värejä, eli siis oranssia ja ruskeaa. Eli selvästi suklaakuorrutetta ja oranssia sokerikuorrutetta. Täytteeksi ehkä omenaa...vai sittenkin lemon curdia?

Testasin ideat parilla kaverilla heinäkuussa ennen kuin sitten viikkoa myöhemmin esittelin ne itse morsiammelle (ja hänen vuoden vanhalle tytölleen, joka oli paljon kiinnostuneempi maistelemaan muovisia lastojani ^^). Alin kerros sekä ylimääräinen kakku (ettei vaan lopu kesken): valkoinen kakkupohja, jonka välissä mustikkatahnaa, päällä valkosuklaakuorrute ja sitten valkoista sokerimassaa, toinen kerros: valkoisen kakkupohjan välissä lemon curdia, päällä valkosuklaakuorrute ja vielä oranssia sokerimassaa, kolmas kerros: suklaakakku, jonka välissä ja päällä suklaakuorrutetta. Koristeina syksyisiä lehtiä. Kakut olin siis testannut jo mm. valmistujaiskakussani, kuten myös kerroskakun toimivuuden omilla taidoilla, joten nyt hääkakun kaikki palaset olivat kasassa. Enää täytyi yhdistää ne...

Mustikkatahnaa ylimääräisen kakun väliin

Aloitin koko komeuden tekemisen hääpäiväperjantaita edeltävänä sunnuntaina tekemällä mustikka- ja sitruunatahnat. (Laitan ohjeet ja linkit niihin postauksen lopuksi.) Olen tehnyt sitruunatahnaa monesti aikaisemminkin ja heinäkuussa tuli myös kokeiltua mustikkatahnaa, joten tiesin, mitä olin tekemässä. Heinäkuusta tosin vaihdoin molempien ohjetta, mikä oli hyvä sitruunatahnalle, sillä siitä tuli nyt paljon paksumpaa (ei KOSKAAN enää vesihaudetta, siinä menee ikä ja terveys), mutta huono mustikkatahnalle, sillä erehdyin laittamaan joukkoon ohjeen mukaisesti hieman sitruunankuorta, mikä tietysti sai tahnan maistumaan liian voimakkaasti sitruunalle eikä tarpeeksi mustikalle. :( Olisi pitänyt ajatella taas enemmän... Mutta silti, kyllä sen mustikan sieltä nyt maistoi, ja jos miettii, niin kun päälle vielä lätkäiseen valkosuklaakuorrutteen ja sokerikuorrutteen, niinpä eipä sieltä enää paljoa alta edes maista mitään. :D

Rupeama jatkui seuraavana maanantaina eli viikko sitten. (Jep, tämä pari ei todellakaan ollut taikauskoinen. :) ) Leivoin tällöin kakut. Jotain hämärää on joko uunissa tai vuoissani tai kaikessa, koska joka kerta, kun olen tehnyt noita kakkuja niiden kypsymisessä kestää iän kaiken ja saa olla tarkkana, ettei keskusta jää liian raa'aksi. Noh, eipä ainakaan ole kuivaa kakkua! :D

Alin kerros sokerikuorrutteen alla

Kakut leikkuuseen, tahnat väliin, kuorrutteet päälle ja kaikkein stressaavin osuus eli sokerimassan kaulinta ja levittäminen siististi. Tein ensin toisen kerroksen valmiiksi torstaina ja siihen tuli stipluja ja aukkoja alaosaan. 

:( Mutta perjantaina koristellessani alinta kerrosta keksin sen, miten saan kuorrutteen ehjänä kakun päälle! Rullaan sokerimassaa kaulimen ympärille, kuten ennenkin, mutta sen sijaan, että siirtäisin sen kakun päälle siirränkin kakun ihan kaulimen juureen niin, että näen, kuinka paljon massaa jää yli toiselle puolelle, mistä onkin sitten helppo vain laskea massa kakun päälle. Jei! ^^ Aikas tyylipuhdas suoritus. :) Valkosuklaakuorrute ei  ollu täysin tasainen, joten kakun pintakaan ei ollut täysin tasainen. Vähän suurpiirteistä, myönnän, mutta ehkä sitä nyt ei niin huomannut...

Piipertelin vielä värikkäistä marsipaneista lehtiä ja pihlajanmarjaoksia. Samalla tuli TV:sä Amerikan Suurin pudottaja -ohjelma, mikä onkaan parempi ohjelma kaiken sokerin keskelle kuin se! :D (Noh, kävin kyllä kaikkien koristelujen jälkeen 5 kilsan juoksulenkillä että ei päivä nyt ihan mennyt herkutteluun.)

Ostin myös kaupasta maito- ja valkosuklaalehtiä sekä taiteilin sydänmuotilla ylijääneestä valkoisesta sokerimassasta sydämiä ekstrakakun päälle.

Tein siis tosiaan vielä yhden kakun isoimmassa kakkuvuoassani. Kun tuohon alimpaan ja toiseen kerrokseen meni 5 munaa + 2 keltuaista, niin tuohon käytin vain 4 munaa. Heh, "vain". :D Siihen sain juuri sopivasti uppoamaan loput mustikkatahnasta, valkosuklaakuorrutteesta sekä oranssista kuorrutteesta. Päälle vielä sydämiä. <3

Läpileikkaus...tai lähinnä vaan lähikuva :D

Koristelutkin onnistuivat, vaikka en todellakaan ole mikään kovin hyvä. Mutta onneksi lapsuuden piirrustus- ja muovailutaidoista ei kaikki ole ihan vielä unohtunut. :) Nuo viimeisen kerroksen suklaalehdet nyt olisi ehkä voinut laittaa jotenkin paremminkin järjestykseen, mutta olkoot. 

Pihlajanmarjoja

En ensin edes ollut varma, että rupeasinko pipertämään pihlajanmarjoja, tai siis lähinnä, että riittäisikö taidot, mutta selvästi ei kannata aliarvioida itseään vaan yrittää. Mielestäni ainakin onnistuin hyvin. :)

Tuo suklaakakku on parasta, mitä olen koskaan tehnyt! ^^ Siihen ei siis tule suklaata, vaan kaakaojauhetta, mutta siitä tulee niin ihanan kostea (kiitos kahvin), että nams! 

Onnittelut vielä ihanalle hääparille (ja pikkuprinsessalle) ja kiitokset tästä kunniasta ja luottamuksesta! <3 Oli kyllä jännittävää, koska hääkakkua ei ole varaa mokata (varsinkaan toiselle menevää), mutta kuulemma oli tosi hyvää, ja vielä kauniin näköinenkin. :) Success! ^^ Mutta kun on viikon leiponut, niin ei kyllä tee mieli hetkeen tehdä mitään! Ja hetki on kuukausi, koska sitten on kaverin synttärit ja sinne on tulossa ainakin kuppikakkuja...vai halusiko hän sittenkin vain niitä whoopie pieta? Vai molempia?

Ohjeet

Kakut Smitten Kitchen -blogista (valkoisen kakun ohje riittää siis 23 cm:n ja 18 cm:n kokoisiin vuokiin ja ruskean kakun ohjeesta saa 1/3 ohjeella kaksi pientä kakkua)

Mustikkacurd (älä siis laita sitruunankuorta!) ja lemoncurd

Valkosuklaa-ja tummasuklaatäyte: sulata suklaata mikrossa ja lisää joukkoon huoneenlämpöistä tuorejuustoa maun mukaan. (Itse lisäsin tummaan suklaaseen vielä rasvaa joukkoon, mutta en usko, että sitä tarvitsee.) Käytin kaikkiin kakkuihin yhteensä 500 g valkosuklaata, 100 g tummaa suklaata ja 600 g tuorejuustoa

Sokerikuorrutteet: Ostin valkoisen sokerikuorrutteen ihan S-marketista, oranssin tilasin Confettin nettikaupasta. Se on kakuntekijän taivas! ^^ Ikävä vaan, että postikulut ovat melkoiset. Pitää aina tilata iso satsi. :D

Taste of Helsinki 13.-16.6.2013

Jep, kirjoitan kesäkuun puolivälissä olleesta ruokatapahtumasta ensimmäinen päivä syyskuuta. Mutta viimeiset pari kuukautta ovat olleet melkoisen raskaat, joten blogiin ei ole hirveästi riittänyt energiaa. Olen lisäksi hieman pitkittänyt tämän tapahtuman bloggaamista, sillä... Noh, ei ehkä siitä sen enempää täällä. 

Joka tapauksessa, kävin, kuten viime vuonnakin, Taste of Helsinki -ruokatapahtumassa, joka järjestettiin jo toisen kerran Kansalaistorilla. Sinne siis kokoontuivat huippuravintolat Helsingistä ja vähän muualtakin esittelemään kolmen ruokalajin menuitaan pienissä suupaloissa. Paikalla oli myös viinin- ja samppajan maahantuojia, kuten mm. VINDIREKT, Fine Brands sekä Bel Mondo Vines, joten kuivin suin ei herkkuja tarvinnut maistella. Valuuttana kävivät markat, joita pystyi euroista vaihtamaan, ja jokainen annos maksoi 4-6 markkaa. Näin kenties vältettiin alkoholin anneskelualueet sun muut kommervenkit ja helpotettiin muutenkin asiointia. 

Ruokatelttoja oli kaksi, joista ensimmäisessä olivat ravintolat Gaijin, Aito, Bistro O Mat sekä Olo. Toisessa teltassa pitivät majaansa Ask, Smör, Luomo sekä Toscanini. Ei-lihansyöjinä (sekä minä että seuralaiseni) valinnanvara kutistui juuri sopivasti ja kuitenkin löysimme kaikenlaista kivaa. (Syömme siis kyllä mereneläviä, seuralaisenikin tarvittaessa. Noh, hän myös söi makkaroita Saksan-matkallamme, mutta pitäähän sitä nyt olla joustoa elämässä. :D ) Paikalla oli myös näytteilleasettajia, kuten mm. Chez Marius -keittiötavaraliike, Good Pie Bakery sekä Petri's Chocolate Room. 

Sää oli aurinkoinen ja vaikka aluksi menikin hieman jonosähellyksessä, niin Musiikkitalon portaille asti ulottuva jono meni kuitenkin suhtkoht nopeasti ja pääsimme sisään. Siirrytään siis nauttimiimme annoksiin (seuralaiseni ei nauttinut kaikkia samoja, mutta tässä siis omani):

Gaijin: vihersimpukkaa, yuzu-sitruunadressing, merileväkaviaaria (5 mk)

Jo viime vuonna käydessäni ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa olin ottanut äidin kanssa nämä simpukat ja tällä kertaa myös seuralaiseni innostui niitä kokeilemaan. Mukavan suolaisia ja sitruunaisia, sillä ei se simpukka nyt oikein miltään sinänsä maistunut. :D Syöntitapakin on taktiikkalaji, sillä simpukka-annos vain kulautetaan kerralla suuhun. Pitää varoa, ettei roisku rinnuksille.

Bistro O Mat: Fenkolilla maustettu haukiburger, sitruunakastiketta ja perunasipsejä (6 mk)

Kirkkonummelainen Bistro O Mat oli taas mukana ja halusin ehdottomasti maistaa heidän haukiburgeriaan. En ollut koskaan aikaisemmin syönyt haukea, koska vaikka niitä mökkijärvestä aina nousee, iskä käyttää ne ravunsyöttinä. Ensi kerralla voisin varata itselleni hauen ja kokeilla kokata siitä jotain hyvää... Jotain yhtä hyvää, kuin tämä burgeri. Ikävä kyllä en 2,5 kuukauden jälkeen pysty enää antamaan mitään syvällisiä analyysejä kuin, että tämän annoksen jälkeen on turha tulla sanomaan, että hauki on kuivaa eikä siitä saa mitään hyvää. (Seuralaiseni mutusti perunasipsini tyytyväisenä.)

Smör: Smörin mozzarellaa, savutomaattia ja nokkospestoa (5 mk)

Oheista Smörin annosta olin odottanut eniten. Ah, tuo mozzarella oli suussasulavaa ja savutomaatissa todella maistui savu! Ihanaa. ^^ Hmm, ehkä ensi kesänä voisi ainaisen kalan sijaan savustaa muutakin mökillä siinä savustuspöntössä. Vaikka juurikin tomaatteja. Ja nokkospestoa tulisi myös ehdottomasti kokeilla tehdä itse eikä sitä ainaista basilikapestoa. Noms. Huh, mitä alkupalaideoita täältä saikaan!

???

*sigh* Nyt on pakko tunnustaa, että otti ohraleipä. En nimittäin muista, mitä tuo on, eikä mikään ohjelmalehtisestä  lunttaamani annos mielestäni muistuta tuota! :( Graavia kuhaa, raparperia ja herukkamajonesia Smöristä (6 mk) on kyllä vahva veikkaukseni, mutta toisaalta taas mikä noista olisi raparperi ja missä majonesi? Sitten taas olisi ehkä villiyrttejä metsästä, mutta mikä tartar tuonne nyt kätkeytyy à la Luomo (6 mk)? Lähinnä kenties kesäkasvissalaatti ja ryytisinappikastike, mutta onko tuo muka paistettua karitsatuoremakkaraa, jota Muru tarjosi (5 mk)? Kun tuossa on selvästi retiisiä, mutta sitä ei mainita missään annoksessa! Piru. Annos siis oli seuralaiseni ja vaikka hän siis useimmiten syökin kasvisruokaa, niin myös joskus liha ja kala tarjottaessa käyvät, eli siis periaatteessa voi olla noista mitä vaan. Epic fail. 

Luomo: "Earthquake: Luomu-kananmuna 64,7 C, sienitoffee, 5 mk

OMD, oheinen annos oli mielestäni illan paras! Kananmuna, joka oli paistettu niin, että valkuainen oli hyytynyt ja keltuainen vielä juoksevaa ja sitten sananmukaisesti toffeemaista sienikastiketta. Ja jotain valkoisia hippuja, jotka vaikuttivat ihan marengeilta! Kuulostaa ehkä ällöltä yhdistelmältä, muttei tod. ollut! ^^ 

Tosin ikävä kyllä selvästi oli seuralaiseni mielestä, sillä hän päätyi vielä kokeilemaan tuota illan päätteeksi ja valitti, että olipas vähän liiankin jännä. Noh, tämä "jännä olo" vaihtui sitten myöhemmin illalla ihan suoranaiseksi pahoinvoinniksi ja...loput ehkä arvaattekin. :( 

Juuri: Suola-karamellikakkua, mäntykinuskia ja raparperia (5 mk)

Kyllä huomasi, mikä oli sesongissa, sillä raparperia löytyi melkein joka annoksesta! Itse en siitä välitä oikeastaan ollenkaan, mutta olkoot. Söin Toscaninin ihanaa (melkein liian kosteaakin) tiramisua viime vuonna, joten menkööt nytten sitten jotain uutta. Kuulosti kiinostavalta paperilla, mutten nyt tuota suolaa tai mäntykinuskia mistään oikein erottanut. Perushyvä, muttei mitenkään kovin innostava. Olisi pitänyt ottaa vaikka lakritsia ja puolukkaa (Aito, 4 mk) tai Sake blueberry, valkosuklaa-lime kreemiä, sake "gelee", sake-mustikkasorbettia (5 mk), se vasta jotakin olisi ollut! Ehkä sitten ensi vuonna, toivottavasti tästä ruokatapahtumasta nyt tulee perinne. Tosin ensi vuonna voisivat jo vaihtaa ravintolakattausta, kait sitä nyt Helsingistä löytyy muitakin hyviä ravintoloita... 

Kokkausta pitkän tauon jälkeen: linssimuhennos sekä sipulinen paprikakeitto

Se on jo elokuu! Vaikka vielä voi tokaista sen clichéisen lauseen, että vielä on kesää jäljellä, niin silti Suomi on selvästi kääntynyt jo syksyn puolelle. Illat ovat pimentyneet ja ilma viilentynyt ja sateistunut. Vaikka nyt tätä kirjoittaessani ulkona paistaa aurinko ja on +21 astetta, niin ei voi sivuuttaa sitä ilmiötä, että fall is in the air. Tosin minua se ei haittaa pätkääkään. Kesää on mielestäni nyt jo ollut ihan tarpeeksi, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen vuotta. Pidän siirtymävaiheista ja muutoksista, kun jotain erilaista on taas tulossa.

Olen syntynyt syksyllä tai melkein jo syys-talvella eli marraskuussa. Ehkä siksikin pidän syksystä ja pimeistä illoista. Siitä, että voi kääriytyä neuleisiin, ekstrahihoihin ja säärystimiin sekä pukeutua mustaan vaikka kiireestä kantapäähän. Musta on yksi lempiväreistäni ja pukeudun siihen kyllä myös kesäisin, mutta vasta syksyisin tuntuu, että tuota väriä haluaa käyttää enemmänkin. Kesälle omat värit, syksylle omat. Muutenkin hieman synkyyteen taipuvainen ja vakavamielinen luonteeni on enemmän "kotonaan" syksyisin kuin kesäisin, jolloin kaikki on niin...kevyttä ja iloista. Syksy on kotoisampi elementti luonteelleni.

Jännän tästä syksystä tosin tekee se, että ensimmäistä kertaa sitten ensimmäisen luokan en ole menossa mihinkään kouluun enkä edes enää kirjoilla missään koulussa! ^^ Saavutus se sekin. :D Kerrankin elämä vain jatkuu sellaisena, kuin mihin se kesällä jäi tai siis jatkan töissä ja treeneissä, kuten ennenkin. Tai noh, sieltähän se SM-liiga (tai oikestaan sehän taitaa nykyään olla vain Liiga) taas starttaa ja työt alkavat lisääntyä kun lomat on ohi... Joka tapauksessa, tervetuloa syksy!

Keitto (tai lähinnä sen ainekset) ja muhennus muhivat hellalla

Aloitin syksyyn valmistautumisen rikkomalla aivan liian pitkän kokkaustauon ja tekemällä ruokia, jotka sopivat kuin villasukat jalkaan sateisiin ja kylmiin syyspäiviin. Lämmittävää ja tulista paprikakeittoa sekä sipulista linssi-porkkanamuhennosta. Nam! Chili- ja broilerimausteet kyllä maistuvat, joten näillä luulisi pysyvän syksyllä lämpimänä! ^^ On siis tehtävä toistekin, etenkin paprikakeitosta tuli ihan törkeän hyvää! Kiitokset kuuluvat varmasti myös Mustapekka-ruokakermalle, se oli varsinainen piste i:n päälle. ^^

Paprika-sipulikeitto ja linssimuhennos

Nautin muhennoksen keiton kanssa ja ai että oli hyvää! ^^ Hiton tulista ja kuumaa vaan, kieli taisi palaa. :D Kyllä köyhä malttaa keittää, muttei jäähdyttää, äitini tuppaa sanomaan... Mitäs olen niin hätähousu. :) Mutta kieltämättä, kokkaukset onnistuivat niin, että hyvä kun malttaa odottaa jäähtymistä. Note to self: uudelleenlämmitystä ei saa vetää overiksi, jottei joudu turhaan odottamaan jäähtymistä. ^^

Linssimuhennos sopii täydellisesti myös haaleana syötynä kaalinlehtien päältä. Karppaajien tacoja. :D Yhtä sotkuista hommaa myös. Olipahan ihanaa taas pitkästä aikaa kokata! Tämä täytyy yrittää ottaa jokaviikonloppuiseksi tavaksi, niin ei tarvitse joka päivä mennä töissäkään ulos syömään. Mitä kaikenlaisia erilaisia keittoja ja muhennoksia sitä voikaan tehdä. Linssejäkin on vielä varmaan litran verran. :D

Paahdettu paprika-sipulikeitto
4 annosta

2 punaista paprikaa
1 sipuli
valkosipulia maun mukaan (itse käytin tosin jauhetta)
kourallinen pilkottua selleriä
0,5 l vettä
1 prk ruokakermaa (esim. sipulin tai juuston makuista)
mausteita maun mukaan
suolaa, pippuria

Pilko paprikat, sipuli (valkosipuli) ja selleri. Laita öljyä pannun pohjalle ja paahda vihannespaloja, kunnes ne ovat pehmenneet. Kaada sitten n. 0,5 litraa kiehuvaa vettä vihannesten päälle, lisää mausteet ja anna hautua muutama minuutti. Soseuta sauvasekoittimella niin sileäksi, kuin haluat ja laita takaisin hellalle. Kaada joukkoon ruokakerma ja anna seoksen kiehahtaa. Nauti. (Muista jäähdyttää! ;) )

Sipulinen porkkana-linssimuhennos
4 annosta (minun mielestäni lähemmäs kuutta...)
Alkup. ohje täältä.

3 dl linssejä
3 sipulia (itse käytin kaksi isoa)
2 valkosipulinkynttä (tai neljä...)
3 porkkanaa
mausteita oman maun mukaan, itse käytin chilisekoitusta ja broilerimaustetta sekä kuivattuja yrttejä
3 rkl öljyä
5-6 dl vettä

Huuhtele linssit huolellisesti ja laita ne kattilaan. Kaada päälle vettä kunnes linssit peittyvät ja anna kiehua 3 minuuttia. Sillä välin pilko sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Kaada vesi pois linsseistä ja lisää joukkoon pilkotut kasvikset, mausteet, öljy ja vesi. Sulje kansi ja hauduta miedolla lämmöllä 30-35 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmentyneet. Jos muhennos vaikuttaa liian kuivalta, lisää vettä.

Ensi kerralla aion kokeilla tähän ohjeeseen tomaattisosetta/-kastiketta. Ja samalla vaivalla voisi myös ostaa soijarouhetta kaappiin, siitäkin saa ihan loistavia kasvisruokia.

Arkistojen kätköistä: Saariselän reissu 2010 ja Pirkon Pirtti

Tähän väliin vähän arkistojen aarteita! Koska siis tosiaan siirsin blogini parisen vuotta sitten tänne Bloggeriin, piti siirtämäni vanhoja postauksiani ylioppilaskuntani KY:n nettiportaalista eli kywebistä. Tuo portaali sitten muuttui ja mailia lähti kaikille bloginpitäjille, että miten toimia uudistuksen aikana. Noh, joko en mailia saanut tai sitten en vain sitä huomannut, mutta yhtä kaikki blogini katosi ja nyt olen yrittänyt web-archiven kautta saada posteja takaisin. Osan sain, kaikkia en, ja tämä on yksi niistä postauksista, jonka siis kirjoitan uudestaan tässä vaiheessa. Livin' the old life. ^^ Tämä postaus siis tapahtui joskus maaliskuun puolevälin tienoilla vuonna 2010.

Firmalla, jossa isäni oli koko uransa töissä, oli (ehkä on edelleen? Isäni on siis nyt jo eläkkeellä, tosin tämän postauksen aikaan ei vielä) mökki Saariselällä ja niinpä lapsuudessa vietimme monet hiihtolomat siellä hiihdellen. En tod. pidä hiihtämisestä niin paljon, että olisi parasta ikinä "joutua" joka päivä hiihtämään montakymmentä kilometriä (mitä vanhemmaksi kävin, sitä enemmän kilometrejä kertyi), mutta yleensä siitä sai aina ylimääräisen lomaviikon koulusta, joten kyllähän sen sitten kärsi. :) Onneksi myöhemmin innostuin myös laskettelusta ja sen takia joka toinen päivä oltiin rinteessä ja vain joka toinen päivä ladulla. :D No ei, Saariselän reissut ovat olleet kivoja. Ihania muistoja. ^^

Joka torstai olemme yleensä sitten meneet ravintolaan ja viime vuodet se oli Pirkon Pirtti. (Edellinen vierailu vuodelta 2009 täältä, jolloin myös koin herätyksen vuohenjuustoon.) Todella ihana ja sympaattinen ravintola, jossa on hyvä ruoka ja hyvä & rempseä palvelu. Sinne suuntasimme myös vuonna 2010 reissullamme.

Deco

 

Reissumme alkoi niin, että minä ja iskä lennettiin Kittilään sunnuntaina. Olin ollut samaisen viikon muut päivät Belgiassa kansainvälisellä viikolla Kauppiksen kautta, mutta vaihtolento myöhästyi Belgiasta Amsterdamiin niin, että "jouduin" jäämään yöksi kivaan hotelliin täysihoidolla. (Postaus kokemuksesta täältä.) Onneksi kuitenkin ehdin aamukuuden lennolla sopivasti kotiin, ehdin jopa vähän syödä kotona ja sitten lähdin taas takaisin kentälle lentääkseni Kittilään. :D Reissua reissun päälle...

En muista enää, kuinka paljon hiihdimme, mutta yhteensä varmasti yli 100 kilsaa, koska se oli aina tavoitteena näin vanhemmiten. Torstai-iltana 20+ kilsan (vai sitten laskettelun jälkeen?) oli kuitenkin kiva mennä syömään jonkun muun laittamaa ruokaa.

Lohisalaatti

En nyt ollenkaan muista, että otinko tosiaan lohisalaatin alkupalaksi, mutta vahvempi veikkaukseni on, että otin. :D Kuten huomaatte, se oli aika hulppean kokoinen alkupala-annos! Lista on jo vaihtunut, enkä siis muista/tiedä, paljon annos maksoi, mutta hyvää se oli. ^^ (Nyt pienen kokoinen salaatti maksaa 10,90 euroa, joten tuokin oli varmaan about samaa luokkaa.) Juuri sopivaksi paistettua lohta, cashew-pähkinöitä. balsamicoa, salaatteja, kurkkua, tomaattia... Ainoa, mistä en tykännyt, olivat jättimäiset kaprikset, mutta eihän niitä tarvinnut syödä.

 

 Gratinoidut etanat ja leipää

Iskä otti, kuten useasti, etanoita. Jollain juustolla ne oli gratinoitu ja hyviähän ne olivat. Nyt listalla on etanoita, jotka maksavat 10,40 euroa, joten varmaan samaan kastiin menivät nuokin.

 

Kasvislasagne

Kuten alussa mainitsin, vuonna 2009 olin samaisen paikan upean vuohenjuustosalaatin takia pyörtänyt täysin aikaisemman vihani vuohenjuustoa kohtaan ja nykyään se on parasta juustoa ikinä. ^^ Niinpä valintani pääruoaksi oli selvä: se listan ainoa kasvisannos, jossa oli keoittain bataattia ja vuohenjuustoa. Myös tämä annos oli valtavan kokoinen, mutta nähtävästi viikon hiihtelyt (ja/tai edellisen viikon vierailu Belgiassa...) olivat lisänneet ruokahaluani tai vain venyttäneet vatsalaukkuani niin, että sain kaiken sinne mahtumaan. :D Ja hyvää oli! ^^ Bataattia ja vuohenjuustoa on tehty uunissa tämän jälkeenkin ja esim. jouluna se on ollut erityisen suosittu annos. Nyt syksyn viileneviin säihin tätä täytyy taas ruveta tekemään. Vuohenjuustoa, bataattia ja porkkanaa... Noms!

Poroa höysteineen

Iskä otti perinteisen elin poroa, juureksia ja jonkinlaista perunakakkua. Perunakakku taisi olla kuivaa, muttam muuten annos oli hyvä. Nykyään listalta löytyvä poron filé maksaa 27,50 euroa, joten varmaan jotain samansuuruista tämäkin annos aikoinaan kustanti.

Omenahyve

Pakko jaksaa vielä jälkkäriä?! Iskä ainakin jaksoi ja tilasi omenahyveen. Oli hyvää. :) Nykyään jälkkärit maksavat n. kympin, joten varmaan tämäkin aikoinaan. Lämmintä omenapaistosta ja vaniljajäätelöä, it's hard to go wrong. :)

Irish Coffee

Minä en enää mitenkään pystynyt ahtamaan itseeni mitään muuta, joten tilasin ns. digestiivin eli ruoansulatusta edistävän kahvin. Tosin hieman terästetyn version eli Irish Coffeen. Ei se viski ole meikäläisen juttu, joten mielestäni kerman ja kahvin ratio viskiin verrattuna voisi olla suurempi. :D (Pahoittelut muuten sumeista kuvista, valoitus ei ollut optimaalisin eikä kamera tuohon aikaa mikään top-laatuinen.)

Tämä 2010 reissu on ainakin so far ollut viimeinen reissu Saariselällä, sillä isäni jäi vuoden 2010 lopulla eläkkeelle ja sen jälkeen en ole käynyt Lapissa kuin laskettelureissulla Levilla 2011. Mutta kyllä sitä varmasti tulee vielä Lapissa käytyä, ensi vuonna esim. olisi huippua lähteä porukalla jonnekin Lappiin laskettelemaan... Ehkei sentään Saariselälle, vaikka sinne voisi mennä uudestaan pelkästään Pirkon Pirtin ruokien ja palvelun takia. ^^

Pirkon Pirtti
Hankapolku 2
Saariselkä 

www.pirkonpirtti.fi

Waldorfin voileipäkakku

Ystäväni K on suuri leipäkakkujen ystävä. En ole koskaan tavannut ketään noin nuorta, joka olisi noin innostunut voileipäkakuista. Hell, en ole varmaankaan edes tavannut ketään vanhempaakaan ihmistä, joka olisi. :D Voileipäkakuthan olivat THE tarjottava joskus 70-80-luvulla, joten meidän vanhempiemme sukupolvi on varmaan saanut syödä voileipäkakkuja kiintiönsä täyteen. Itsekään en ole niistä koskaan oikein tykännyt, koska varsinkin pienenä kun niitä oli lähinnä mahdollisuus joskus harvoin maistella, ajatus jostain tuorejuustosta ja kaikista sisälmyksistä ja pehmeästä voileivästä vain ällötti. Ällötystä kesti näihin päiviin saakka, kunnes ystäväni innoittamana huomasin, että maailmassa on paljon hyviäkin voileipäkakkuohjeita. Ja intohimoisena leipojanhan sitä tarttuu vaikka millaiseen ohjeeseen (varsinkin jotakuta miellyttääkseen). 

Kysyin K:lta joskus toukuussa sitten, kun olin hänelle luvannut voileipäkakun tehdä, että mitä täytteitä. Hän ehdotti mm. että omenaa ja selleriä. Olin, että WTF, kunnes sattumalta löysin Maku-lehden nettisivuilta Waldrofin voileipäkakun ohjeen, johon tulee kuin tuleekin juuri omenia ja selleria sekä saksanpähkinöitä, kuten Waldorfin salaatissakin, ja lisäksi maapähkinävoita kuorrutteeseen. OMD, this is a sign, pakko tehdä! :D

En viitsinyt lähteä tekemään ohjeen mukaista 30 hengen ohjetta, mutta kaverini ruokahalun tuntien sekin olisi kyllä varmaan huvennut ihan hyvää vauhtia... :D Kakun tekeminenkin on helppoa, koska ei tarvitse, kuin sekoittaa kuorrutteen ainekset yhteen ja sitten kuutioida täytteen täyteainekset ja alkaa lataamaan aineksia leipien päälle. Jos tykkää maapähkinävoista, niin tämä on kyllä sitten omaan makuun! Ja olihan tämä minustakin hyvää, tosin en arvostanut sitä niin paljon kuin K, joka tuhosi puolet kakusta melkein yhdeltä istumalta. :) 

Seuraaviin bileisiin voisi kyllä ehdottomasti tehdä voileipäkakun, for old times' sake! :D Sitten olisi kakkua suolaisena ja makeana versiona. Ja ensi keväänä voisi tehdä voileipäkakun, johon tulee parsaa (sesongin mukaan siis) ja katkarapuja. Ja tilaisuuskin olisi jo melkein valmiina...

Waldorfin voileipäkakku

Alkup. ohje: Maku.fi

30 annosta (tein siis puolikkaan annoksen ja siitä syö kaksi ihmistä ihan hyvin muutaman päivän... tai vähemmän jos toisella on hyvä ruokahalu :D )

550 g grahampaahtoleipäviipaleita

Kostutus

1,5 dl vettä

1 rkl kasvisfondia (käy myös, jos murustaa kuumaan veteen kasvisliemikuutiota. Mitä enemmän, sen tuhdimpaa, joten suosittelen käyttämään reilua kättä. :) )

Pähkinätäyte

50 g maapähkinälevitettä

150 g ranskankermaa

Kasvistäyte

350 g omenia (minä käytin happamia Granny Smithejä, mutta siis oman maun mukaan voi käyttää makeampiakin)

2 rkl sitruunamehua (me käytettiin tätä paljon runsaamminkin, koska se antaa tosi hyvän maun ja K tykkää :D )

100 g lehtiselleriä

50 g kevätsipulia

1/2 dl tuoretta timjamia

200 g tuorejuustoa

1/2 tl mustapippuria

3/4 tl suolaa

Pinnalle

150 g maapähkinälevitettä

200 g tuorejuustoa

50 g saksanpähkinöitä

50 g maapähkinöitä (rouhittuna) (en itse käyttänyt)

1 dl lehtiselleriä (en itse käyttänyt)

1/4 dl tuoretta timjamia  (en itse käyttänyt)

Valmista ensin pähkinätäyte sekoittamalla maapähkinävoi ja ranskankerma keskenään. Valmista sitten kasvistäyte pesemällä omenat ja leikkaamalla ne hyvin pieniksi kuutioiksi. Sekoita heti joukkoon sitruunamehu tummumisen estämiseksi. Leikkaa huuhdotut varsisellerit ja kevätsipulit hyvin hienoksi. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään.

Sekoita kostutusliemi ja kostutja leipäpalojen reunat reilusti pullasudilla. (Voit halutessasi leikata leivistä reinat pois, mutta käytä tällöin vain puolet kostutuksesta.) Sivele loppu liemi leipäviipaleille tasan.

Levitä pöydälle pitkä pala voi- tai leivinpaperia, jonka voit lopuksi kääriä kakun ympärille. (Itse en käyttänyt tätä, koska tein kakun vain muutama tunti ennen syöntiä eli se ei hirveästi edes ehtinyt jääkaapissa maustua ja suojana oli vain kupu.) Asettele pohjaksi neljä leipäviipaletta vierekkäin ja leivät päälle puolet kasvistäytteestä. Puolita yksi leipäviipale ja asettele seuraava kerros leipiä päälle lomittain tiiliseinän tavoin. Levitä päälle pähkinätäyte. Lado päälle kerros leipiä ja loppu täyte. Nosta päällimmäiseksi loput leipäviipaleet, kääri kakku tiukaksi paketiksi ja anna vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Levitä kakun päälle maapähkinävoi. Jos voi on kylmää tai jähmeää, lämmitä sitä hetki mikrossa. Leivitä sivuille tuorejuusto. Sen määrä riippuu siitä, kuinka tasaisen reunan haluat. (Minä siis en tehnyt näin vain ladoin heti päälle vetäytymyksiä odottamatta koko pähkinävoikerroksen ilman erikseen laitettuja tuorejuustoja ja hyvältä maistui silti. Totta kai maku parani seuraavana päivänä, joten kärsivällisyys on hyve. :)

Valmistujaiskakku ylioppilaskunnan väreissä

Tuunatut tuulomaantortut

Valmistuin jo yli kaksi kuukautta sitten mutta aihetta joutuu edelleen kierrättämään, sillä en vain ole saanut vielä kaikkia siihen liittyviä postauksia ulos. :D Hitaasti hyvä tulee... Mutta ehkä hyvä näin, koska olen tässä viime aikoina leiponut huolestuttavan vähän. Materiaali loppuu kohta. :/ Tosin tällä viikolla on ollut leivontaa ihan yllin kyllin, koska on pitänyt alkaa harjoittelemaan sitä hääkakun koristelua ja asettelua... Testit osa 1, koska hääpari tulee parin viikon päästä maistelemaan ja siihen mennessä pitää ideat olla jo hyväksyttyjä itsellä ja parilla muulla. Mutta siihen asti, palataan vielä kerran viime huhtikuuhun.

Valmistujaisten kunniaksi halusin tietysti tehdä jotain myös työkavereille ihan omaksi iloksi, mutta myös sen takia, että yritys salli minun käyttää pari gradun kirjoittamiseen käyttämääni vapaapäivää "koulutuspäivinä". Thank u työpaikka. ^^ Ja siis OIKEASTI kirjoitin noina kahtena päivänä gradua ihan kunnolla! :D Kiitos oli siis paikallaan. Käytin näihin tuulemantorttuihin (eli siis mokkapaloja, muttei kaakaojauhetta taikinassa) vaaleaa kakkupohjaa, josta ajattelin myös tehdä valmistujaiskakkuni alaosan. Jep, it is kerroskakku! 

Koska alkuperäiseen valkoisen kakun ohjeeseen tulee viisi munaa ja kaksi keltuaista sekä n. 9 desiä jauhoja ajattelin, että ohjeesta riittäisi myös töihin viemiseksi. Ei ollut nyt tarkoitus tehdä ihan super-jättikakkua kuitenkaan, koska vaaleasta kakusta olisi tarkoitus tehdä vain valmistujaiskakun alakerros. KY:n värit kun ovat kulta ja vihreä niin sen takia kerroskakku oli agendalla. Mutta ensin näin mokkapaloihin/tuulomaantorttuihin.

Halusin siis testata, että oliko Smitten Kitchenin käyttämä vaalea kakkupohja todella niin hyvä hääkakuissa, kun hän oli todennut. Ja olihan se! Rakenne oli hyvä eli tarpeeksi tiivis ja maku tietysti mukavan neutraali kestämään kaikenlaiset täytteet, kostukkeet ja kuorrutteet. Tein siis koko ohjeen, kaadoin suurimman osan 24 cm halkaisijan irtopohjavuokaan ja loput pienempään suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Kostutin töihin menevät leivokset maitoon sekoitetulla mansikka-suklaaliköörillä, joka kieltämättä maistui leivoksissa hieman oudolta, mutta onneksi kukaan ei töissä valittanut. :D Liköörin käytössä pitää olla tarkkana, koska suklaa ja mansikka + alkoholi on aika...mielenkiintoinen yhdistelmä. Kuorrute oli muistaaksen perus-suklaa+tuorejuusto (tai voi) + tomusokerikuorrutus. Työkaverit kiittelivät. (Tai kukaan ei uskaltanu sanoa mitään muuta. :D )

Vaalea kakkupohja

Ohje Smitten Kitcheniltä

9,3 dl vehnäjauhoja

6,25 dl sokeria
1 rkl + 2 3/4 tl leivinnjauhetta
1/2 tl suolaa
285 g voita/margariinia
3,1 dl + 0,75 dl maitoa
5 kananmunaa
2 keltuaista
2 1/2 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele 24 cm halkaisijan irtopohjavuoka (tai 3 koska siis ohjeesta tulee kolme kakkua). Laita pohjan päälle pohjan kokoinen pala leivinpaperia ja voitele paperi. (Helpottaa kakun irottamista myöhemmin.) Laita isoon kulhoon jahot, sokeri, leivinjauhe ja suola. Sekoita tehosekoittimella hiljaisella teholla n. 1/2 minuuttia. Lisää voi/margariini ja 3,1 dl maitoa. Sekoita hiljaisella teholla nopeasti sekaisin, nosta sitten tehoa mediumiksi ja vatkaa, kunnes taikina on vaaleaa ja ilmavaa eli 2-3 minuuttia.

Sekoita hyvin keskenään pienemmässä kulhossa yhteen munat, keltuaiset, vanilja ja loppu maito. Kaada 1/3 seoksesta jauhoseoksen joukkoon kerrallaan, nostellen aina hyvin sekaisin jokainen osa. Taikinaa pitäisi tulla 22,5 desiä eli siis 7,5 desiä jokaiseen kakkuvuokaan, jos siis käyttää kolmea vuokaa. (Itse siis käytin vain yhtä 24 sentin irtopohjavuokaa.)

Paista uunissa 26-28 minuuttia (yhtä vuokaa käytettäessä enemmän, n. 50 minuuttia uunista riippuen) tai kunnes kakun keskelle tungettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Laita jäähtymään ritilälle. (Leikkaa yksittäinen kakku vasta täysin jäähtyneenä ja mielellään jääkaapissa käyneenä.)

Kuten kuvasta näkyy, vielä on koristelussa harjoiteltavaa hääkakkua varten. :D Mutta siis oheisen kerroskakun sain aikaiseksi. Kultaista elintarvikeväriä kun ei ole saatavilla niin oranssiin on tyytyminen. :D Ja oikeasti siis tuo kultainen väri ON tummanoranssi kaikissa KY:n jutuissa, joten vaikka en nyt ollut IHAN oikeassa värissä tuon kuorrutteen kanssa (liian vaalea) niin ainakin sinne päin. :D 

Yläpuolella esitelty vaalea kakku on siis kääritty vihreään kuorrutteeseen (dollarinvihreä, kuten KY:llä) ja suklaakakku oranssiin. Nyt en muista YHTÄÄN, että mitä hittoa tungin kakkujen väliin (paitsi että varmaan jotain suklaa+margariini/kerma-kuorrutetta suklaakakun väliin). Mutta siis tuon vaalean kakun väliin, no idea. Kuorrute tuon sokerikuorrutteen alla oli vaaleasta väristä päätellen varmaan valkosuklaa+margariini+mascarpone+tomusokerikuorrutetta. Suklaakakussa ehkä sitten samaa, mutta tummallasuklaalla. Ehkä samaa myös valkoisen välissä kuin päälläkin? Noh, joka tapauksessa.

Vaikka vieraita oli taas koko kämppä täynnä niin silti kakkua jäi puolet jäljelle, siis molempia. :D Noh, tuosta nyt olisi varmaan riittänyt 40:lle... Itse tykkäsin enemmän suklaaversiosta (ylläri :D ), mutta vaaleakin oli onnistunut. Ja siis kakut toimivat tosi hyvin kerroskakkuina. Ne leikkaantuivat hyvin ja kestivät liikuttelua ja täyttämistä ja kuorruttamista. Seuraavaksi siis täytyy kokeilla kaikki hääkakkuun mietityt maut...

Suklaakakku

Ohje Smitten Kitcheniltä.

Kolmen kerroksen 24-sentin halkaisijan kakku

7,5 dl vehnäjauhoja

7,5 dl sokeria

3 1/4 dl kaakaojauhetta

3 tl leivinsoodaa

3/4 tl kanelia (mielestäni voi ihan hyvin laittaa reilumminkin... ;) )

3/4 tl suolaa

340 g voita/margariinia (huoneenlämpöistä)

3 1/4 dl maitoa

3 munaa

3 1/4 dl huoneenlämpöistä (mutta tuoretta) kahvia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja voitele 24 sentin halkaisijan (tai 2-3) irtopohjavuoka, laita pohjalle leivinpaperinpala ja voitele se. Sekoita isossa kulhossa jauhot, sokeri, kaakao, leivinsooda, kaneli ja suola tehosekoittimella rauhallisesti 30 sekuntia. Lisää voi/margariini ja maito ja sekoita hiljaa hetki ja nosta volyymi mediumiksi ja sekoita taikina ilmavaksi eli 2-3 minuuttia.

Sekoita kahvi ja munat ja lisää taikinaan kolmessa osassa, kaapien nuolijalla huolellisesti vuoan reunat jokaisen osan jälkeen. Kaada vuokaan/vuokiin ja paista uunissa 38-40 minuuttia (yhdessä vuoassa lähemmäs 50 minuuttia) tai kunnes kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jäähdytä taas kunnolla ennen kuin alat irrottamaan paperia ja leikkaamaan. 

Sain koululta HEKOn (Helsingin Ekonomit) ruusun ja äidiltä lempikukkani eli orkidean. (Jos ikinä menen naimisiin niin koristeluissa pelkkiä orkideoja. ^^ Eikä maksa paljoa! :D ) Oli kyllä ihanat valmistujaisbileet kun oli niin paljon ihania kavereita paikalla. Kiitos Kauppis (ja erit KY) 2006-2013. KTM kiittää ja kuittaa, kohti uusia haasteita!

P.s. eikös ole hieno tuo Aerosmith-seinähuivi. ;)