Työpaikan joululahja: paistettua lohta, perunoita ja kasviksia

Lohta ja kasviksia

Työpaikan joululahja oli mahdollisuus tilata kotiin neljän hengen annos ruokaa Keittiökaverilta. (www.keittiokaveri.fi) Eli siis netistä sai tilata kotiinsa ainekset ja lisukket joko peuranjauhelihapulliin, paistettuun kirjoloheen ja kasvispaistokseen, sitruunakanaan tai pastakeittoon. Öljyt ja mausteet piti löytä kotoa, mutta muuten aineksen eli pääruoka sekä lisukkeet (esim. perunat ja kasvikset) tuli mukana. Ruokalista vaihtui viikottain eli viikolle 3 pystyi tilaamaan jauhelihapullat ja viikoksi 6 pastakeiton. Haluamansa ruuan piti tilata viimeistään edellisen viikon maanantaina, jos halusi ruuat itselleen, esim. lohen, torstaina. 

Päätin herkutella kaveripariskunnan kanssa, koska itselle on tylsää kokata neljän hengen edestä, joten tilasin lohipaketin kaverille tulemaan lohiviikon torstaina. Nettisivulla sanottiin, että ruuat tulisivat klo 17-21 välillä ja tulisi ilmoitus sitten kun kellonaika vahvistuisi. Kaverini sai ruuat ilman ilmoitusta joskus kuuden aikaan, mutta esim. työkaverillani ilmoitus oli mennyt roskapostiin, ja lisäksi hän sai ruokansa vasta kymmeneltä illalla. Hmm...

Noh, joka tapauksessa, kun saavuin koulupäivän jälkeen kaverille perjantaina, meitä odotti 600 gramman (pakasteesta sulantu) lohifilée, kasa perunoita, punasipuli, kesäkurpitsa ja rasia kirsikkatomaatteja. Eikun skumppapullo auki ja kokkaamaan!

Värikkäät pannukasvikset

Ihanan värikkäitä kasviksia! ^^ Ensin siis laitoimme sipulit paistumaan pannulle tilkassa öljyä, sitten mukaan kesäkurpitsapalat ja lopuksi halkaistut kirsikkatomaatit. Perunat olivat jo hyvän tovin aikaa pulputtaneet vedessä.

Lohi paistuu

Lohi meni pannuun loppuvaiheessa, koska sitä ei tarvitse paistaa kuin muutama minuutti per puoli ettei lohi kuivahda. Lämmön voi ottaa levyltä pois kun lohi on vielä hieman pinkkiä sisältä: eipähän ainakaan kuivu. Kun kyseessä ei ole kana niin hienoinen pinkki vivahde ei haittaa.

Lohta ja hyviä kasviksia. Maistuvaa ja erittäin ravitsevaa ja terveellistä.

Jälkkäriksi vielä kirsikkakakkua. Ohje edellisestä postauksestani. 

Jos vetää todella pitkää päivää töissä ja/tai ei vain jaksa käydä kaupassa, niin Keittiökaveri on ihan kätevä joskus käyttää. Tietysti jos ei tule ilmoitusta, koska ruuat toimitetaan, voi joutua vähän odottelemaan turhaan kotona... Jos ei ole muutakaan tekemistä, niin why not, mutta itse kyllä mieluummin ostan ruuat ihan vain kaupasta. :D Vaikka olisikin neljän hengen bileet tulossa.

PS. loppukakulle meinasi käydä hupsusti kun lähdin sitä viemään kaverilta kotiinpäin. En nyt kehtaa sitä enemmän avata tässä muuta kuin se, että loppujen lopuksi iskäkin sai sitä syödä seuraavana sunnuntaina synttärilounaallaan (mistö postaankin seuraavaksi) ja kaveri sai kiitoksen puolikkaan skumppapullon muodossa... 

Kalenterihaaste 2014: kirsikkakakku ja kasvissyöjän kreikkalainen moussaka

Suklainen kirsikkakakku soijakermavaahdolla

Sain joulun alla valita kahdesta ruokateemaisesta seinäkalenterista: joko Maku-lehden kalenteri tai Valion seinäkalenteri. Tykkäsin enemmän Valion kalenterissa olevista ohjeista, joten valitsin sen. Päätin samalla tehdä kalenterista uuden vuoden lupauksen ja leipoa/kokata jokaisen kuukauden ohjeen. Osa on tosi kivoja ja kuukauteen sopivia. Kuten juustoja marraskuussa, jolloin saa myös kokata hillojen tekemistä ja minttuisia kuppikakkuja toukokuussa, kun on äitien...Paitsi ettei mun äiti pidä mintusta. Drat. Noh, ei ihan mene samaan listaan italialaisen perunasalaatin- ja parmesaani-parmankinkkupasta -ohjeiden kanssa. *Sigh* Noh, lupaus on lupaus. Ja tuunaus on sallittua eli lihan ja perunat saa korvata jollain muulla.

Kakku kalenterissa

Tämä kirsikkakakku on oikeastaan ylimääräinen ohje, koska se on kalenterin etusivun takapuolella. Tammikuun ohje on munakoisovuoka, johon tuli paseerattua tomaattia, linssejä (jauhelihan sijaan), munakoisoviipaleita sekä ihanaa juustokastiketta. Ihanaa talviruokaa. ^^ 

Mutta menen siis asioiden edelle. Koska olen aikuinen niin voin ihan hyvin puhua jälkiruoasta ennen pääruokaa. ;) (Ja myös syödä sen, jos huvittaa.) Tein kirsikkakakun ensin niin mennään tässä järjestyksessä. Tein sen sekä illalliselle kaveripariskuntani luo (tästä myös postaus tulossa) että iskän 66-vuotisjuhliin. Kaksi tilaisuutta yhdellä iskulla. Ehkä vähän ikavasti illallinen kaverien luona oli ennen iskän synttäreitä, joten iskä sai jo aloitetun kakun... Noh, ajatus on tärkein. 

Meikäläisen versio

Kakkuun tulee siis suklaata pohjataikinaan (ei siis kaakaojauhetta vaan kunnon tavaraa) sekä paloiteltuja hapankirsikoita (tai tuoreita) sekä väliin ja päälle kermavaahtoa ja kirsikkahilloa. Kuten kuvasta näkyy, en koristellut kirsikkakakkua tuoreilla kirsikoilla vaan lopulla kermavaahdolla sekä kirsikkahillolla. Enkä edes itse asiassa käyttänyt tavallista kermaa vaan soijakermaa. Se ei vaahtoudu niin vahvasti kuin oikea kermavaahto, mutta maku on kyllä kohillaan. (Varsinkin, kun lisää sokeria.)

Tein myös puolikkaan ohjeen, koska ei innostanut vääntää 16-18 hengen kakkua, kun sitä syömässä olisi yhteensä viisi ihmistä. (Tai kuusi, koska ajattelin viedä sitä vielä yhdelle kaverille.) Kuvaavaa on, että ostin kuitenkin suklaata ja kermaa riittävästi koko ohjeen kakkuun. Nohh... Ei ne hukkaan menneet. ;) )

Hapankirsikat kieltämättä vähän pelotti (en edes uskaltanut maistaa niitä), mutta kakussa ne toivat juuri sopivasti kirsikkaista makua. Niiden neste sopii lisäksi loistavasti kakun kostutukseen. Nyt jopa muistin sen ja molemmille puolille, jei! :D Kakku oli siis mehevä, varsinkin seuraavana päivänä iskän synttäreillä nautittuna. Myös kaveri, jolle vein maistiaiset piti siitä. Oikein hyvä aloitus kalenterihaasteesee, siis. :)

Kirsikkakakku

ohje: Valio

16-18 annosta (eli 24 cm halkaisijaltaan oleva kakkuvuoka)

Pohja

1 dl hapankirsikoita (säilyke) tai tuoreita (käytin varmaan saman verran hapankirsikoita puolikkaasen ohjeeseen, joten en näe mitään syytä, miksei niitä voisi laittaa taikinaan vähän enemmänkin makua antamaan)

200 g voita/margariinia

200 g tummaa suklaata 

4 munaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vuokaan

1 rkl voita

n. 1 rkl korppujauhoja

(Itse vain voitelin vuoan ja toimi myös niin. Korppujauhot tietty estävät kakkua jämähtämästä vuokaan tehokkaammin.)

Täyte

1 dl kirsikkahilloa tai marjahilloa

3 dl hapankirsikoita (minä jätin ne omasta versiostani pois) tai tuoreita kirsikoita

1 prk (200 g) smetanaa (minä käytin siis soijakermaa myös täytteeseen)

(1/2 dl rommia tai säilykekirsikoiden lientä.) (Ai pahus, olisi tosiaan voinut lorauttaa sitä rommia joukkoon...)

Kuorrutus

1 prk (3,3 dl) kuohukermaa (tai soijakermaa)

150 g valkosuklaata

(1/2 l tuoreita kirsikoita)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja hapankirsikat valumaan lävikköön. Ota halutessasi lientä talteen. Mittaa 1 dl hapankirsikoita ja leikkaa pieniksi paloiksi. Sulata voi ja suklaa esim. mikrossa alhaisella lämmöllä ja anna jäähtyä. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää hapankirsikat ja suklaaseos. Sekoita kevyesti ja lisää lopuksi jauhoseos nuolijalla varovasti nostellen. Kaada n. 3 litran vetoiseen voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan

Paista uunissa n. 50 minuuttia tai kun kakun keskelle upotettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla. Kumoa kakku hiukan jäähtyneenä ja anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista kahtia.

Valmista täyte notkistamalla smetana kulhossa ja lisäämällä siihen loput puolitetut hapankirsikat (3 dl) sekä hillo. Kostuta kakku halutessasi ja levitä täyte pohjan päälle. Nosta toinen puolikas täytteen päälle.

Peitä kakku kuvulla ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi tai mielellään yön yli. Säilytys tasaa makuja ja kosteutta. Kuorrutteen voit valmistaa vaahdottamista vaille valmiiksi.

Kuorrutetta varten kuumenna kuohukerma ja suklaa välillä sekoittaen (kattilassa tai mikrossa), kunnes suklaa on sulanut. (Varovaisuutta, valkosuklaa kärähtää herkästi!) Jäähdytä seos hyvin jääkaapissa, vaikka seuraavaan päivään. Vaahdota jäähtynyt ja paksuuntunut kuorrute sähkövatkaimella ja levitä kakun päälle. Koristele tuoreilla kirsikoilla. 

Kasvissyöjän kreikkalainen moussaka

Ei mikään paras ruokakuva tuo ylläoleva, mutta yritä ottaa hyvää kuvaa juuri ja juuri vuokaan mahtuvasta keosta munakoisoviipaleita, tomaattista linssi-sipulimuhennosta sekä venyvää juustokastiketta. Oh, mitä ihanaa lohturuokaa talven pakkasiin. (Maistuu myös tässä loskakelissä mainiolta.)

Tämä ohje on siis virallisesti Valion vuoden 2014 kalenterin tammikuun ohje eli kreikkalainen perinneruoka, moussaka. Jauhelihaa, perunoita ja munakoisoa yhdistettynä juustokastikkeeseen. Kreikkalainen lasagne, siis. Jätin kyllä perunat pois ja tietysti korvasin jauhelihan linsseillä, koska minulla on niitä taas litra enkä halunnut käydä erikseen ostamassa soijarouhetta. Se kait olisi ollut se "paras" jauhelihan korvike koostumuksensakin puolesta. Mutta sitä nyt mentiin sillä, mitä oli.

Valmiina uuniin! Hyvä, että vuokaan mahtui

Tein tästäkin puolikkaan annoksen eli kuuden annoksen sijaan tästä riittäisi kolmelle. Katsokaa tuota ylläolevaa kuvaa ja sanokaa, riittäisikö tuosta enemmän kuudelle vai kolmelle? Kolmelle jenkille tuosta ehkä riittäisi, mutta minunlaiseni kohtuullisen pieni neiti kyllä syö kuusi kertaa. Ja aika tarkkaan kaksi litraa tuosta sainkin. Onpahan mitä ottaa töihin evääksi. ^^

Voisi luulla, että tämä on todella aikaa vievää, mutta ei se ole. Alle tunnissa tästä selviää, varsinkin, jos tekee pienemmän ohjeen. Tai ainakin se on aikansa väärti ehdottomasti. Linssit kiehuvat sen parikymmentä minsaa ja siinä ajassa voi viipaloida munakoison/munakoisot sekä silputa sipulin ja kuulottaa sen. Kun linssit ovat valmiita, voi ne siivilöidä ja laittaa sipulit ja valkosipulin kuulottumaan. Sekään linssit ja tomaattikastike sekä mausteet ja antaa hautua.... Noh, ohje tulee tuossa ihan juuri. :D 

Vaikka tätä tekisi vain puoli annosta, niin tätä kyllä syö monta päivää. (Tarttee kyllä uunivuoan, jotta saisi koko annoksen mahtumaan kerralla uuniin...) Mutta ah,se on kyllä hyvää. ^^ Munakoiso on siitä ihana vihannes, että se imee kaiken kastikkeen itseensä kuin sieni. Tärkeää on siis peittää munakoisot tarkasti muhennoksella ja juustokastikkeella. Toinen tärkeä puoli on laittaa vuoka likoamaan heti, kun ruoan on saanut siitä säilitysastioihin. Muuten sitä saa liotella päiväkausia...

Lähikuva. Onneksi tätä on vielä monta annosta pakkasessa. ^^

Kreikkalainen kasvissyöjän moussaka

alkup. ohje: Valio

6 annosta (vaikka puolitin Valion alkup. ohjeen :D)

1 keskikokoinen munakoiso

Linssikastike

3 dl linssejä

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

n. 300 g paseerattua tomaattia

(tähän kuului myös yksi liemikuutio, mutta unohdin sen itse! :D eli saa käyttää yhden kasvisliemikuution)

mausteita maun mukaan

pippuria 

suolaa

1 tl sokeria makuja pyöristämään (itse en lisännyt, mutta sen voi hyvin heittää mukaan)

Juustokastike

n. 3/4 dl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

100-125 g juustoraastetta

1/2 tl suolaa

Laita linssit kattilaan ja kaada vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehua n. vartti ja valuta. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja viipaloi munakoiso ohuiksi (n. ½ sentin) viipaleiksi ja kuutioi sipulit sekä valkosipulit. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia ja lisää sitten paseerattu tomaatti, linssit, liemikuutio ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen 2-3 minuuttia, jonka aikana voit valmistaa juustokastikkeen. 

Mittaa jauhot kattilaan ja lisää maito pienissä erissä vispilällä sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää juustoraaste. Sekoita ja kuumenna kunnos juusto sulaa. Mausta. 

Voitele iso uunivuoka ja lado siihen vuorotellen munakoisoviipaleita, tomaatti-linssipataa (tarkista maku!) sekä juustokastiketta. Kypsennä uunin alaosassa 40-50 minuuttia. Tarkista kypsyys ennen kuin otat uunista. Peitä vuoka hetkeksi foliolla ennen tarjoilua makujen tasaamiseksi. Tarjoa esim. raikkaan salaatin kanssa. 

Whoopie pies (Eli Jippii!-leivokset)

Whoopie pies! Kahden keksin välissä tahnaa. (Jotenkin selitys ei enää kuulosta yhtään niin herkulliselta/söpöltä, kuin niiden nimi.) Ne ovat vähän kuin ns. laiskan leipurin macarons, koska niiden kanssa ei tarvitse jännittää oikean koostumuksen ja koon kanssa. (No okei, kyllähän nämäkin näyttävät nätimmältä, jos ovat samankokoisia...) Mutta hei, pehmeää keksiä (suklaista, vaaleaa, lakritsijauhetta, suklaahippuja, kuivattuja marjoja, mahdollisuudet ovat rajattomat...) ja makoissa tahnaa (suklaista, likööristä, vaniljaista, minttuista, hedelmäistä, mahdollisuudet ovat rajattomat), what's not to love? (Mahdollisuudet ovat rajattomat!)

Tein nämä kaverin synttäreille viime lokakuussa (I know...) juuri ennen, kun lähdin reissuun. Kaveri oli silloin poikaystävänsä kanssa heidän kämppänsä putkiremppaa paossa eikä halunnut pitää mitään juhlia väliaikaisasunnossa. Tämä tuli siis minulle yllätyksenä (mikä ei kyllä tullut yllätyksenä...), kun kaveri laittoi viestiä, että "Me tultais sit sun luo siinä kuudelta." "...Aa...joo, toki!" Noh, sainpas taas syyn siivota, ja sopivasti ennen reissua. :D Ei meitä ollut loppujen lopuksi kuin kuusi tyyppiä, mutta oli kivaa. Ja whoopie piet oli hyviä. 

Keksien tulee tosiaan olla pehmeitä, koska muuten haukatessa keksit murenevat joka suuntaan. Näiden väliinhän voi myös laittaa jäätelöä. Tekee oikein isoja whoopie pieta ja lusikoi väliin jätskiä. Mmm... *Making a mental note*

Näiden nimi siis tulee innostuneesta "Whopiii!"-huudahduksesta (vai miten se nyt kirjoitetaankaan), mutta mikä näille olisi sopiva suomenkielinen nimi? Jippii-piiraat? Hmm, piiras kuulostaa kyllä hölmöltä suomeksi, oska eiväthän nämä ole piiraita, ja jippiistä tulee kyllä mieleen se yhtiö... Mutta olkoot, eihän sitä yhtiötä edes enää ole. Kutsukaamme (tai ainakin minä suomennan nämä) Jippii!-leivoksiksi.

Whoopie pies (Eli Jippii!-leivokset)
alkup. resepti Kinuskikissalta
n. 20 leivosta

60 g voita
1 1/4 ruokosokeria (tavallinenkin tietysti käy)
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 ½ rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
3/4 dl kevytkermaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Yhdistä kuivat aineet. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää  muna. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoseosta ja kermaa.

Laita taikina pursotinpussiin, jossa on iso, pyöreä suutin. (Tai vain laita taikinaa muovipussiin ja leikkaa kulmaan isohko reikä.) Pursota leivinpaperoidulle pellille kahden euron kokoisia nokareita. Jätä reilusti leviämisvaraa. Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. Jäähdytä ja irrota paperista.

Täyte

Minä käytin täytteeseen sekä appelsiini- että sitruunatuorejuustoa, johon sekoitin vähän maitoa sekä tomusokeria. Mutta voi tehdä täytteen myös sulatetusta suklaasta ja kermasta/voista tai maustamattomasta tuorejuustosta ja marjoista. Likööriäkin voi täytteeseen lisätä. Vaahtokarkkikuorrutettakin voi käyttää (Kinuskikissan reseptistä sellaisen löytyykin) tai sitten vaikka maapähkinävoita. Kuten sanoin, mahdollisuudet ovat rajattomat! (Tai ainakin lähes.)

Runebergin tortut

5.2. on jälleen Runebergin päivä, eli jostain tammikuun puolen välin paikkeilta näitä perinteisiä karvasmantelilla, punssilla, hillolla ja tomusokerikuorrutteella makeutettuja (usein siltikin luokattoman kuivia) leivonnaisia. Helppoja tehdä, mutta myös helppoja ryssiä. Ainakin sen mukaan, kuinka paljon ylikuivia torttuja olen vuosien saatossa syönyt. Tortuista on tehty aivan liian pitkiä, jolloin jää liiaksi kuivaa taikinaosaa ilman makeita hörtylöitä. Epic fail.

Naku torttu

Ei kuitenkaan sovi antaa ymmärtää, etten pitäisi Runebergeista. Ehei, kyllä ne ovat mielestäni oikein maukkaita, kunhan vain kakkuosa on kostutettu hyvin. Pidän myös karvasmantelin, hillon ja tomusokerin yhdistelmästä. Ah, kyllä vain, Runebergit kuuluvat talveen. ^^  Niistä tulee ihan lapsuus mieleen. Lisäksi niihin saa hyvin upotettua joulun jäljiltä kaapin perällä ajelehtiva, jo parhaat makunsa nähneitä viimeisiä pipareita. Niinhän teki myös Runebergin vaimo Rebekka aikoinaan.

Rommia oli hankala annostella pikkupullosta...

Onneksi perinteet on tehty rikottaviksi. Sain kaverilta muistaakseni viime vuonna synttärilahjaksi kunnon Runebergin torttuihin tarkoitetun silikonivuoan, mutta tietysti tapani mukaan unohdin tänään ottaa se mukaan, kun menin iskälle näitä Runeja vääntämään. ("Väänsin tortut." Heh heh, kuinka luokaton vitsi.) Noh, ei auttanut itku vaan kävin ostamassa muffinivuokia. Ja miksi kukaan muuten ei ole keksinyt valmistaa korkeampia muffinivuokia vai olenko vain sokea/niitä myydään vain erikoiskaupoissa? Nuo normit ovat liian matalia! Pitääkö tässä alkaa tehtailemaan korkeampia muffinivuokia...

Anyway, tein siis ei-niin-perinteikkäitä Runebergeja ulkonäöllisesti, mutta maullisesti onneksi onnistuin hyvin. Kaapista löytynyt vanha karvasmanteliaromikin toimi ihan hyvin. Success! Rommia ehkä lirahti vähän liikaa joihinkin torttuihin, mutta olivatpa sitten kunnolla kostutettuja... :D Eikä tullut ongelmaa liiallisen kakkuosan kanssa. 

Kuorrutustaan ei mene ihan kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan, mutta olkoot. Kotisyöntiinhän nämä tulevat joka tapauksessa. Ja testisyöjät eivät valittaneet. Ensi vuonna pitää kyllä tehdä nämä siinä kunnon vuoassa. 

Runebergin tortut

Alkup. ohje ruoka.fi

200 g voita

1,5 dl sokeria

2 munaa

2 dl vehnäjauhoja

2 dl mantelijauhetta (80 g:n pussi)

2 dl piparkakunmuruja

1 tl leivinjauhetta

1,5 tl kardemummaa

Kostutukseen

0,5 dl vettä

0,5 dl arrakkipunssia

Pinnalle

vadelmahilloa

tomusokerikuorrutetta

Laitan uuni kuumenemaan 200 asteetseen. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan ja voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää taikinaan. Annostele muffinivuokiin. Tee muffinin keskelle kolo ja laita siihen hilloa. Paista uunissa 20 minuuttia. Kun tortut ovat jäähtyneet, kostuta ne punssi-vesiseoksella, hillolla ja tomusokerikuorrutteella.

Lounashetkiä vuodelta 2013

Ihan ensiksi hyvää uutta vuotta 2014 kaikille! ^^ Olkoon se onnellisempi ja jännempi kuin edellinen. :) Ja sitten asiaan: Olen ollut pian vuoden töissä nykyisesä työpaikassani Activeark JWT:llä. Pesti on ensimmäisen kokoaikainen työpaikka valmistumisen jälkeen! ^^ Aloitin siellä siis keskellä gradupakerrusta viime vuoden tammikuun lopussa harjoittelijana ja nyt olen sitten ihan virallinen projektikoordinaattori. Jehee. Sopimusta on nyt ensi kesäkuun loppuun asti, mikä sopii hyvin, sillä (nähtävästi) ikuisena opiskelijana suoritan nyt Markkinointi-instituutissa copywriting-tutkintoa ja valmistun kesäkuussa. Ei sitä siis tiedä, mihin kesäkuun jälkeen nenä vie. Jos vaikka ihan ulkomaille asti...

Työpaikka sijaitsee Punavuoressa ja lähistöllä on monenlaisia lounaspaikkoja. Havajilaista, sushia, suomalaista kotiruokaa, fiinimpää... Kun niin monena vuonna on aina vain syönyt eväitä töissä tai käynyt yhdessä ja samassa lounaspaikassa, on ihan virkistävää eri paikoissa syömässä lounasta. Ja vaikka usein nyt käymmekin samoissa, niin on siinä kuitenkin aina enemmän vaihtoehtoja, kuin kaksi. :) Hurraa lounasseteleille, mutta on sitä kiva joskus ns. säästää ja viedä omat eväät. Varsinkin, jos on joulun äidillä ja se tunkee mukaan pakastillisen safkaa... ;)

Alhaalla siis kokoelma erilaisia työpaikkalounaita viime vuodelta:

Paistettua tonnikalaa, vihanneksia, pestoa (?) ja vihannespyreetä

Yleensä...aijjai, onpas taas huonolaatuinen kuva... :p Noh, anyway, siis yleensä käymme sellaisissa max. 10 euron lounaspaikoissa, joten 12,5 euroa lounaasta tuntuu suurelta ihan vain sen takia, että yleensä syö halvemmalla. Kerran sitä nyt kuitenkin voi vähän syödä hienomminkin ja niinpä kävimme kerran Maxillissa Korkeavuorenkadulla. (Ainakin omasta mielestäni tämä on oikea ravintola, sillä muissa ei ollut samanhintaisia lounaita...) Tonnikala oli paistettu juuri sopivan kypsäksi. ^^ Kun harvoin syö tonnikalaa, niin sitä voi syödä. (Varsinkin, kun se oli aina minulle sopiva ruoka listalla.)

Maxill

Korkeavuorenkatu 4

maxill.fi

Jättikatkarapusalaatti macadamia-pähkinöillä, krutongeilla ja talon omalla majoneesilla 10 €

Yksi lempipaikoista (ja tiimiläisten myös) on Hoku Merimiehenkadulla. Ravintola tarjoilee ihanaa havajilaista ruokaa ja on usein täynnä. Tilaan nykyään aina yllä olevan jättikatkarapusalaatin. Tosin nyt netissä lukee, että annokseen kuuluu avokadoa, mutten ole kyllä mielestäni sellaista vielä syönyt. Jee! Pakko päästä heti ensi viikolla Hokuun taas, jos ne tarjoilevat avokadoa tuossa saalatissa. Silloin annos ansaitsee 10+ pistettä! ^^ Harmi vaan, että muidenkin mielestä Hoku on hyvä, sillä raflaan tosiaan mahtuu vähän hankalasti välillä. Tosin suosio takaa sen, että Hoku on paikalla vielä vuosia. :)

Hoku

Merimiehenkatu 18

www.hoku.fi

Lohta ja risottoa

Kävimme Maxillissa uudemman kerran kesän lopulla, kun eräs tiimiläisemme lähti takaisin kotimaahansa Etelä-Afrikkaan. Valitsin lohta ja risottoa ja täytyy sanoa, että kun risottoa ei ole vuosiin syönyt, on se ihan hyvää. :) Tuo sipuli oli kyllä turha lisä annoksessa... Kastikkeessakin oli mielestäni jokin jännä maku.

Iso sushilautanen

Käymme myös melko säännöllisesti Len's Keishoku Barissa Pursimiehenkadun toisessa päässä. Paikasta saa lounaalla kolmea eri kokoista sushiannosta sekä riisi-liha-annoksen, jota saa myös kasvisversiona (en nyt tietenkään kuollaksenikaan muista oikeaa nimeä...) ja melko uutena myös eräänlaisen bento box -lajitelman (ikävä kyllä se sisältää possua). Olen syönyt myöhemmin myös sen kasvis-riisiannoksen (liian vähän proteiineja ja liikaa riisiä minun makuuni), mutta sushit ovat hyviä. Ah, nyt rupesi tekemään mieli sushia, kun en ole syönyt sitä sitten Melbournen...

Nettisivujen mukaan ruokalista näyttää uudistuneen! (Ei enää noita riisiannoksia.) Täytyy siis tehdä visiitti ensi viikolla myös tuonne...

Len's Keishoku Bar

Pursimiehenkatu 5

www.lens.fi

(Sieni?)risottoa

Last but not least, Murun lounas. Ainoa minulle sopiva annos oli risottoa, joten sitähän piti ottaa. Murussa olisi kiva käydä joskus syömässä ihan arkenakin, mutta rafla on aina loppuunvarattu kolme kuukautta etukäteen... Noh, joskus ehkä sitten. Ikävä kyllä kala oli loppu sillä kerralla, kun kävimme, mutta risottokin oli hyvää. Tosin se oli todella pieni annos, eli kurnivalla mahalla ei sinne kannata mennä lounaalla. Kala olisi ehkä ollut täyttävämpi, mutta joskus näin. Ei kuitenkaan valittamisia. :)

Muru

Fredrikinkatu 41

www.murudining.fi

Kävimme tiimin kanssa myös joululounaalla Mange Sudissa, joten siitä sitten seuraavaksi... Olen ollut vähän laiska leipomaan viime aikoina (believe it or not), mutta ehkä se tästä. Uusi vuosi, uudet kujeet. ^^

Kellarikrouvi

Näin joulun alla tulee usein nostalginen fiilis ja alkaa muistella menneitä... Kuten vaikka sitä, että jossain vaiheessa viime syksyä kävin vanhempieni kanssa Kellarikrouvissa. En todellakaan enää (tietenkään) muista, että mikä kuukausi, mutta silloinkin oli kyllä jo pimeää illalla seitsemän aikaan. 

Kellarikrouvi pitää majaa Kasarmitorin laidalla ja se on jakautunut kahteen kerrokseen. Alakerran kellariholvi toimii tunnelmallisena kellariravintolana ja katutason ravintola on bistromainen, joka myös tarjoilee kotiruokabuffetlounasta. Me siis kävimme paikalla ilta-aikaan eli meidän ohjattiin alakertaan.

Menu kattaa ryhmämenuita, à la cartesta, jouluisin tietysti joulumenuista, sesongin mukaan vaihtuvista menuista (esim. Fondue 2014), ryhmämenuita ja lounaskokouksiakin voi tilata. Menu vaihtuu aina n. kuukauden välein (nyt vuorossa menu 25.11.-30.12.)

Kurpitsakeitto, pinjansiemeniä ja maustettua kermaa

Tietenkin menua on jo tähän mennessä syksystä muutettu, joten tilaamaani kurpitsakeittoa ei enää löydy listalta. Mutta se oli hyvää, kuten kurpitsakeitto yleensä on. Mukana oli myös maustettua kermaa, mutten tietenkään kuollaksenikaan muista, mitä se oli. *sigh* Jep, kyllä sitä on taas kunnostauduttu ruokabloggaajana...

Äiti ja iskä jakoivat aluksi gorgozola-juustoliemessä keitettyjä simpukoita. Maistelin niitä muutaman itsekin aikas vahvasti juustoisia ne olivat! Mutta hyviä tietenkin, kuten simpukat yleensä. (Olimme siis simpukkaviikkojen aikaan.)

Pääruoaksi otin kampasimpukkarisottoa, muistaakseni sahramikermalla. Syön risottoa hyvin harvoin (en niin välitä riisistä), mutta tämä annos oli kyllä oikein onnistunut. Kampasimpukat olivat isoja ja meheviä ja risotto...noh, olisi se ehkä vähän jykevämpää voinut olla. Mutta risottoa voi aina välillä syödä. :)

Jälkkäriksi repäisin ja otin digestiiviksi liköörikahvin. Itseni tuntien siinä varmaan oli Baileysiä. ;)

Kellarikrouvi on tunnelmaltaan aika...jäykkä. Kellarissa kun ollaan... Sinne ehdottomasti veisin vähän vanhempaa kaliiperia olevaa porukkaa ja ehdottomasti myös syksyllä. Kesään ja kevääseen vienti alas kadun alle ei oikein säväytä... Varmaan myös joulun alla tunnelmallinen paikka.

Kellarikrouvi

Pohjoinen Makasiinikatu 6

Helsinki

www.kellarikrouvi.fi

Suomen 96. Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä aina (mediassa) kysytään, mitä itsenäisyys kellekin merkitsee. Minulle se merkitsee vapautta. Vapautta ajatteluun, sananvapautta, vapautta tehdä omia valintoja. Vaikka puhutaankin, että "ei Suomella ole EU:ssa enää itsenäisyyttä..." Kenties näin, mutta varmasti enemmän kuin jos vuonna 1917 olisi käynyt toisin. Voimme silti ylpeänä sanoa "Olemme suomalaisia", menkööt Pisa-tutkimukset miten päin vain. Olkoon vuodessa edes yksi päivä, jolloin voimme olla 100 %:sti ylpeitä itsenäisestä maastamme! Ikävä kyllä tietyt tahot käyttävät päivää myös eliitin vastustamiseen mitä hyödyttömin keinoin, kuten taas saimme lehdestä lukea, mutta ei mennä nyt siihen...

Itsenäisyyspäivän ruokapöytään kuulu sinivalkoiset kynttilät sekäglögi! 

Kuvassa myös uusin Blossa-glögi

Minulle itsenäisyys merkitsee myös hyvää ruokaa, juomaa ja loistavaa seuraa eli Itsenäisyyspäivän lounasta vanhempien kanssa. Iskä oli myös ostanut uutta Blossaa, joka oli mielestäni sopivan hedelmäinen olematta liian makea tai alkoholinen. Oikein mukava glögi. ^^ 

Kuten monena muunakin vuona, tänäkin vuonna valmistimme ruuaksi blinejä. Rakastan ruokasesonkeja. Keväällä parsa, kesällä mansikat ja marjat, syksyllä ravut, talvella blinit... (Pääsiäisenä mämmi! :D ) Viime kerralla blinien täytteenä oli vähän erikoisempia herkkuja eli kylmäsavunieriää, vuohenjuustoa ja avokadoa perinteisten mädin, sipulin ja smetanan ollessa yhdessä soosissa, mutta tänä vuonna sitten päätimme panostaa enemmän perinteisiin täytteisiin. (Okei, kaikki muut täytevaihtoehdot unohtui täysin. :D ) Eli vaihtoehtoina vas.-oik.: smetana, mäti (en muista, minkä kalan), punasipuli, ravunpyrstöt sekä keskellä vielä kylmäsavulohi sekä katkarapusoosi (okei, oli sentään pari erikoisempaa vaihoehtoa).

Alaston blini odottaa täytteitä. Hyvä blini tietysti maistuu hyvältä myös ihan au naturel, mutta totta kai täytteet kruunaa sen.

Blini nro 1: smetanaa, punasipulia, rapuja sekä kylmäsavulohta. Sekä tietysti mustapippuria. Nam. Ehdottomasti pitää vielä syödä blinejä ainakin kerran tänä talvena, mielellään vielä kaksi kertaa. (Sitten sitä vuohenjuustoa ja avokadoa!)

Jälkiruuaksi luumujäädykettä tiramisumantelien sekä äidin tekemien 

tomusokeri-kanelimantelien kera

Tuskailin hieman ennen Itsenäisyyspäivää... Tai en tuskaillut, mutta kuitenkin, siis mietin kuumeisesti, että mitä sitä tekisi jälkiruuaksi. Niin paljon vaihtoehtoja, että vähemmästäkin iskee ahdistus. (Puhumattakaan niistä kaikista jälkkäriohjeista, joita en ole katsonut vuosiin ja jotka pitäisi arkistoida kansiosta koneelle...) Onneksi Twitter tuli apuun ja siellä Hellapoliisi-bloggaja muistutti KaksPlus-lehdessä vierasbloggaajana tekemästään luumujäädykkeestä. 

Ah, kuinka ihanan yksinkertaista! ^^ Vatkattua kermaa, rahkaa (tiramisu- tai rommirusina, tosin naturalkin käy) sekä tietysti luumumarmeladia. En tykkää joulutortuista, joissa on luumumarmeladia (vadelma on parempaa), mutta luumujälkkärit kyllä kuuluvat jouluun. Koristeeksi vielä tiramisumanteleita sekä äidin tekemiä sokerissa paistettuja ja kaneli-sokerissa kieriteltyjä manteleita. Ei ehkä yhtä siistin näköisiä kuin kaupasta ostetut, mutta ehdottomasti yhtä hyviä. ^^ (Taustalla näkyvä kotitekoinen vadelmalikööri vm. 12 sopii jälkkärin kanssa erinomaisesti.)

Luumujäädyke

Alkup. ohje KaksPlus-lehden vieralijablogista by Hellapoliisi

n. 6 annosta (vaikka itse ohje sanoo 8, mutta ne olisivat kyllä ihan liian minejä...)

2 dl vispikermaa

200 g maustamatonta rahkaa, tiramisu- tai vaniljarahkaa (tai rommi-rusinaa) tai maustamatonta tuorejuustoa

200 g luumumarmeladia

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(2 rkl rommia) (käytin puolalaista likööriä, ja täytyy sanoa, että ei se 2 rkl maistunut missään eli kannattaisi lorottaa vähän reilummallakin kädellä, jos siitä jotain makua haluaa irti)

Vaahdota vispikerma ja vatkaan joukkoon rahka/tuorejuusto sekä marmeladi, sokeri, vaniljasokeri ja rommi. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. (Ainakaan meidän mielestämme ei ollut tarvetta lisämakeudelle.) Jaa seos annosvuokiin tai jäädykevuokaan ja pakasta yön yli. (Myös 3-4 tuntia riittää.) Kumoa hetki ennen tarjoilua.

Tarjolla oli myös äidin tekemiä mini-joulutorttuja. Tehty kampanisutaikinaan eli ei lehtitaikinaan, kuten tortut yleensä. (Yhtä hyvää ja vähemmän rasvaista.)

Sekä kavalkaadi erilaisia manteleita. Hei, mantelithan ovat terveellisiä, joten nämäkin herkut olivat siis ainakin 50 % terveellisiä...

Tein myös kolmen inkiväärin brownieita. Niihin tuli inkivääriä jauheena, raasteena sekä vielä sokeroituina paloina. Jouluun kuuluu myös inkiväärin tuoksu (tai maku). ^^ Ja tietysti suklaa. (Minne suklaa ei kuuluisikaan. 

Yleensä käytän margariinia leivontaan kotona, mutta iskällä, jossa nämä tein, on yleensä aina myös voita jääkaapissa. Sanoinkin hänelle ääneen, että "Käytänpäs kerrankin oikeaa voita!" mihin iskä "No mitä muutakaan?" Case in point... Ehkä sitä kannattaisi alkaa tekemään leivonnaisia oikeaan voihin. Hillitsisi sitten syömistä kun tietää, että niissä on kunnolla rasvaa. Olisipahan ainakin kunnon tavaraa. :)

Leikkasin palat tarkoituksella pieniksi, koska maku on tuhti ja inkivääri vielä lisää sitä. Inkiväärit maistuvat juuri sopivasti antaen pientä potkua, mutteivat liiaksi tehden herkuista liian "tulisia". Samalla tavallahan voisi varmaan tehdä chili-suklaabrownieita. Hmmm...

Kolmen inkiväärin suklaaruudut

Alkup. ohje HS:n ruokasivuilta by Eeva Kolu

200 g tummaa suklaata

100 g voita

2 munaa

2 dl sokeria

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl suolaa

1 tl jauhettua inkivääriä

2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

2 rkl kandeerattua inkivääriä pieninä kuutioina

2 1/2 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rouhi suklaa ja sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, kaakaojauhe, vaniljasokeri, suola ja inkiväärit. Lisää kaakao-voiseoksen joukkoon (tai toisinpäin, kuten minä tein...) ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita vain sen verran, että seos on tasaista.

Kaada taikina keskikokoiseen (n. 30x20cm) kokoiseen vuokaan, leivinpaperilla tai foliolla(?) vuorattuun  vuokaan (älkää laistako vuorauksesta; minuun iski melkein epätoivo ennen kuin sain leivokset ulos vuoasta....) ja paista 25-30 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla tms. tikulla. Anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi.

Jotain hyvää tästä kylmästä on. Kaikki herkut jäähtyy aina nopeasti, joten ei tarvitse odotella pitkään. ^^