Taste of Helsinki 2014

Taste of Helsinki 2014!

Viime kesäkuussa 12.-15. päivä oli jälleen ruokatapahtuma Taste of Helsinki ja sinne menin minäkin! Tapahtuma on edelleen kallis (ja sisäänpääsymaksu luonnollisesti hieman kalliimpi joka vuosi), mutta kerronkos sitä (taas) tuhlaa hyvään ruokaan (ja juomaan) ja nauttii sellaisten ravintoloiden tuotoksista, joita ei ilman jonotuksia ja suuria summia pääsekään maistelemaan.

Sää suosi perjantaisena käyntikertana sen verran, että otettuamme ensimmäiset annokset ja ensimmäiset lasit viiniä pitelimme niiden ajan sadetta, ja sade alkoi taas kun olimme jo päättäneet kohta lähteä. Loistava ajoitus, siis.

Bistro O Mat: Aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa

Ensimmäiseksi annokseksi valikoitui kirkkonummelaisen Bistro O Mat'n lohi-katkarapu-avokadoannos. Ravintola oli mukana viime vuonnakin (ja olisiko ollut myös 2012?) ja silloinkin kävin syömässä siltä jotain. Pitänee oikeasti matkustaa Kirkkonummelle ihan vain tätä ravintolaa varten. Lohen, avokadon ja katkaravun yhdistelmä on melkoinen pyhä kolminaisuus, joka yksinkertaisuudestaan on todella maukasta ja raikasta. Niin nytkin.

Demo. Hummerimakkaraa, sahramirisottoa ja rakuunadressing

En syö makkaraa kovin usein ja silloinkin vain soijasta valmistettuja nakkeja ja makkaroita; olenhan kasvissyöjä. Merenelävät kuitenkin menevät ja siksi oli pakko kokeilla. Varsinkin, kun lisukkeena on vielä harvemmin syömääni risottoa (puhumattakaan sahramilla maustetusta sellaisesta!), niin ei voi kieltäytyä. Ja hyvä, etten niin tehnytkään. Pitääkin alkaa tekemään enemmän risottoja, nyt kun on toinenkin syöjä taloudessa.

Kaartin Hodari & Hummeri: Kuninkaallinen hummeririsotto, 

Lisää risottoa, kun sitä kerran on tarjolla! Kaartin Hodari & Hummeri, jonka takana on  mm. Murusta tutut Henri Alén ja kumppanit, tarjosi suussasulavaa hummeririsottoa. Ei se kovasti hummerilta maistunut, paitsi nuo hummerinpalaset risoton päällä, ja annos olis myös todella suolainen minun makuuni. Mutta silti juuri sopivan pehmeää. Mainitsinko jo jotain siitä, että pitäisi tehdä enemmän risottoja?

Bertha: suklaa, banaani, parapähkinä

Sitten tärkeimpään eli tietysti jälkkäreihin! Berthan annos ei paljoa itsestään kertonut, mutta tietysti olennaisimmat. Suklaakakkua, jonkinlaista suklaamoussea, karamellia, banaania ja pähkinämurua. Noms. Miksi tyhtyä yhteen?

Kaartin Hodari & Hummeri: kasvishodari

Ahaha, huijasin! Tuo jälkiruoka oli vasta väliruoka sillä emme äidin kanssa voineet olla kokeilematta Kaartin Hodari & Hummerin kasvishodaria. Mutta kerrankin lihansyöjät veivät voiton, sillä höttöinen hodarisämpylä (onko se muuten AINA oltava höttöisää pullaleipää?) ei todellakaan toiminut yhteen pehmeiden kasvisten kera. Liha varmasti antoi sämpylälle kontrastia, jota se kaipasi. Kerrankin: liha-1, kasvis-0. 

Juuren kuttujogurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia

Lisää jälkkäriä! Jäädykettä kutunmaidosta. Huh, että on trendikästä ja hienostunutta. Mutta sitäkin parempaa oli tuo takana mustana pallerona näkyvä lakritsikastike. OMD! (O mon dieu.) Koska en syö lakritsia ja tai salmiakkia enää himoitsen aina kaikkea sellaista, mitä syön ja joka sisältää lakritsia tai salmiakkia, kuten jäätelö ja leivonnaiset. Söinkin tässä Pastiksessa kesällä ihanaa lakristibrûléeta...mutta siitä vähän myöhemmin lisää. Aion kyllä käyttää lakritsia tuparikakussa myöhemmin syksyllä. Eikun oops, spoiler alert! Johan täällä paljastan kaikki yllätykset...

Juuren punajuurimakaronilaatikkoon: Saloniemen chevreä, punajuurta ja pellavaa

Tästä taisikin tulla epävirallinen jälkiruoka, vaikka nyt söinkin sitä samaan aikaan tuon ylläolevan virallisen jälkiruoan. Mutta siis päätin Taste of Helsinki 2014 ravintola-annokset punajuurimakaronilaatikkoon. En ole syönyt makaronilaatikkoa vuosiin, koska en niin välitä makaroneista, mutta vihannesversiota oli pakko kokeilla. Ja pakko sanoa, että jos ei pidä punajuuresta, niin ei siitä tehtyjä ruokia kannata kauheasti kokeilla. Jos taas pitää, niin tämä on hyvää. Minä kun kuulun ensimmäiseen joukkoon enkä edes pidä makaroneista niin tämä oli hauska kokeilu, mutta en kokeilisi kotona.

Macarons: samppanja, sitruuna-mansikka ja lakritsi

Mahat alkoivat olla jo täynnä ja sade alkoi uudestaan, mutta ainahan on tilaa viimeiselle jälkkärille. Enkä siis voinut kävellä ihanan macarons-kojun ohi ja ostaa kolmea ihanaa makua. Lakritsia on aina pakko ostaa, samppanja on aina muodissa ja sitruuna-mansikka erikoisuus. Samppanjan makua ei nyt paljoa voinut havaita, mutta muut kyllä. Ah! Minulla on itse asiassa vuosi sitten synttärilahjaksi saatu ja vielä toistaiseksi käyttämätön macaronsien leivontasetti. Siitä tulee ehdottomasti naposteltavaa tupareihin. Ja kenties kakun päälle... Hmm... Täytynee jo aloittaa suunnittelu!

Jos vielä jäi nälkä, niin Taste of Helsinki 2013 löytyy täältä ja vuoden 2012 Taste of Helsinki täältä.

Twisted Street Kitchenin tofucurry

Tulista tofucurrya

Lempibändini on amerikkalainen, yli 40-vuotisen uran tehnyt Aerosmith. Ensimmäinen ikinä huuto.netistä tilaamani tavara oli Aerosmithin seinävaate. Roikkuu edelleen 11 vuoden jälkeen hyllystä. Minulla on bändin logo sekä heidän ensimmäisen näkemäni Suomen-keikan päivämäärä tatuoituna olkapäähäni. (Eikä edelleenkään 7 vuoden jälkeen kaduta.) Tänään huomasin, että Kampin Lidl myy miesten (L-kokoisia) Aerosmith-huppareita. Harkitsen vakavasti palautteen laittamista siitä, että miksi ei ole naisten kokoja? Ja mielestäni bändin kitaristi Joe Perry on, edelleen yli kuuskymppisenä, hiton hyvännäköinen mies! Tällä hetkellä tsemppaan bändin rumpalia Joey Krameria hänen ollessaan menossa sydänleikkaukseen! Jep. olen fani.

Viime vuoden marraskuussa synttärit ja joulu osuivat samaan aikaan kun luin lehdestä, että Aerosmith esiintyy toukokuussa Hartwall Areenalla! Kun bändin keski-ikä on yli 60 pitää sitä yrittää nähdä mahdollisimman useasti, koska koskaan ei tiedä, mikä keikka on vika. Toivottavasti toukokuinen ei sellaiseksi jää... 

Ei-toivotun lisän keikkajännitykseen toi Venäjä-pakotteet ja uhka, ettei puolittaisessa venäläisomistuksessa olleelle Hartwall Areenalle (vai mikä sen nimi nykyään on...) saisi tuoda jenkkiläisiä yhtyeitä. Miley Curys ja Justin(jälkimmäisen taituruudesta huolimatta) hiiteen, give me the world's greatest rock band! Onneksi kaikki meni hyvin ja keikkapäivä koitti 30.5.

Tofua, sipulia, laakerinlehtiä, cashew-pähkinöitä, kookosmaitoa ja laakerinlehtiä. Muun muassa.

Meni keikalle kaverini kanssa, jonka jouluna vuonna 2012 ostamasta Aerosmithin kokoelmalevystä alkoi niin fanitukseni kuin muukin yleinen rock-habitukseni. Jotta jaksaa bogota on syötävä ja niinpä suunnistimme illalliselle Fredrikinkadun Twisted Street Kitcheniin, josta sai City Shopper -kortilla kaksi currya yhden hinnalla. Hyvä diili, vaikka olinkin taas katsonut vihkosta kieroon ja luullut Violan skumppatarjousta Twistedin tarjoukseksi. Vetoaisin lukihäiriöön, mutta minulla ei ole sitä...

Twisted Street Kitchen sijaitsee Pohjoisen Rautatiekadun ja Arkadiankadun välisellä pätkällä. Paikka on pieni (vain kolme pöytää) ja kuuma (avokeittiö), mutta eikös sellainen tunnelma ole kaukomaillakin curry-mestoissa? Ruoka oli kuitenkin hyvää, kohtuullisen tulista ja riittoisaa. Sopii enemmän syksyyn, koska kippo on iso ja siitä tulee kuuma. 15 eurolla saa kyllä mahansa hyvin täyteen maistuvalla tavalla. A-oikeudetkin löytyy. Ennen Aerosmithin keikkaa oli tietty pakko ottaa Happy Joe -siideriä. Tarjolla on myös lounasta arkisin, à la carte lista vaihtelee raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Eli joka päivä (tai ainakin viikko) voi kokea jotain uutta!

Oli hyvä keikka. Mahtava. Upea. Ja hyvä paikkakin vielä permannolta. Vanhaksihan ovat äijät käyneet (ei enää Draw the Line -biisin lopussa Joe Perry riisu paitaansa ja hakkaa sillä kitaraansa, kuten vielä vuonna 2007), mutta vielä jaksaa sedät (varsinkin siis laulaja Steven Tyler) heilua. Jos pääsisi varoihin käsiksi niin tässä pitäisi alkaa käydä joka vuosi bändin keikalla. Varsinkin sen jälkeen, kun keikkailut taas (toivottavasti!) alkavat Joey Kramerin leikkauksen jälkeen.

Twisted Street Kitchen

Fredrikinkatu 58

twistedhelsinki.fi

Ti-To 11-16

Pe 11-22

La 12-22

Su suljettu

Toukokuun kalenterihaaste: kuppikakut kaksivärisellä kuorrutteella

Kaksiväriset kuppikakut

Huh, muuttaminen on rankkaa! Muutin juuri yhteen poikaystävän kanssaveli viime viikko meni aika lailla tyhjentäntämällä vanhaakämppääni ja lajittelemalla tavaroita paikoilleen uudessa. Hyviä puolia muuttamisessa on se, että tulee kerrankin siivottua kämppä lattiasta kattoon (tai oma äiti TARJOUTUU sen tekemään...) ja tulee heitettyä turhia kamoja pois ja laitettua loppuja myyntiin. Lisäksi tietysti se, että pääsee muuttamaan ihanan tyypin kanssa yhteen ja saa isomman kämpän. Nyt kuitenkin kirjoitan tätä vihdoin omassa kodissa (tai siis vuokrakämppähän tämä on) Kalliossa ja kaikki kamatkin alkavat olla paikoillaan. Mitä nyt lattialla on iso kasa johtoja, soittimia ja tyhjiä laatikoita...

Oli pakko vähän intoilla alkuun, vaikka tämä postauksen pointti ei olekaan muutto (enää 3 päivää!) vaan toukokuussa äidille tarjoillut Valion seinäkalenterin ohjeen mukaiset kuppikakut kaksivärisellä kuorrutteella. Tosin äidille, joka ei pidä mintusta, ei sopinut tarjota mintunmakuista kuorrutetta ja siksi alkuperäinen vihreä väri muuttui söpöksi pinkiksi.

Jos ihmettelitte että miten saa kaksiväristä kuorrutetta niin se onnistuu laittamalla pursotinpussin toiselle puolelle toisen väristä kuorrutetta ja toiselle toista. Tarkkana saa olla, mutta lopulta ulos tulee ihanaa raitaa. Pinkki on värjätty punaisella elintarvikevärillä ja ruskea kaakaotomusokerilla. Nyt tietysti tulee mieleen ihania yhdistelmiä, kun vihreä ja keltainen tai pinkki ja vaaleansininen... Loistavia pride-henkisiä kuppikakkuja näistä ainakin saisi ja hulvattomia synttärikoristeluita, etenkin lapsille. Ja miksei toki aikuisillekin lapsille. ;)

Osa näistä meni vielä iskän pakastimeen, josta heitin juuri pois loput kuorrutteesta. Liika on liikaa, vaikka on ärsyttävää heittää pois ruokaa. (Herkuista puhumattakaan.) Sulattamisen jälkeen olisi sitä kuorrutetta siltikin voinut syödä! Mutta ehkei sentään enää... Täytyy kehittää jotain noista toukokuusta asti pakastimessa muhineista muffineista. Vielä on kesää jäljellä, joten kenties voisin leikata yhden leivoksen kahtia ja laittaa väliin jäätelöä. Viimeisten lämpimien päivien kunniaksi, ennen syksyn ihanaa kirpeyttä ja lämpimien ruokien (ja juomien) aikakautta. 

Ohje Valion seinäkalenterista. Mintun sijaan voi tosiaan käyttää muita makuaineita ja vihreän sijaan muita elintarvikevärejä. 

Vuohenjuusto-parsa-avokadomunakas

Huijasin, ei posti vielä ole loppu! :) Pakko hehkuttaa ihania keväisiä ruokia, joita tehtiin äidin kanssa äitienpäivälounaalla eli munakasta, jossa on kaikki ihanat keväiseen ruokaan sopivat aineet: avokadoa, parsaa ja vuohenjuustoa. Katsokaa nyt tuota värimaailmaa! Keväällä tekee mieleni syödä vihreää ihan vain siksi, että pitkän talven jälkeen silmäkin haluaa nauttia vihreästä. Ja suu kiittää. 

Koska parsa kallistuu näin syksyä kohden ja se on mielestäni muutenkin vain sesonkiruoka keväisin, voisi ihan hyvin silti joku aamu tekaista avokado-vuohenjuustomunakkaan. Meinasin kirjoittaa että "viikonloppuaamu", mutta arkiaamunahan sitä vasta pitäisi tehdä loistavia aamiaisia. :)

Parsarisotto

Äiti teki myös suussasulavaa parsarisottoa. Olen luvannut itselleni ja poikaystävälleni kokeilla tänä syksynä risoton tekemistä. En tiedä, tulenko onnistumaan siinä yhtä hyvin kuin äiti, epäilen, mutta jostain se on aloitettava. Ja tästä lähin aion myös tehdä tätä herkkua joka kevät. :)

Raakakakku-workshop

Cocovin ja muita herkkuja valmiina nautittavaksi

Bongasin vasta vähän aikaa sitten kamerasta vanhoja kuvia ja niihin kuului kuvat viime huhtikuun raakakakku-workshopista Aalto Women in Busineksen kanssa! Damn! Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan onkin bloggaamismottoni...

Olen kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta ja vaikka leivonkin yleensä rasvaisia ja sokerisia herkkuja niin kiinnostukseni raakaruokaan on noussut, kun olen lukenut ilmiöstä enemmän. Pyrin syömään paljon raakoja kasviksia, korvata suklaata raakasuklaalla ja napata välipalaksi raakapatukka. Superfoodejakin tulee käytettyä silloin tällöin ja joskus on vaan ostettava kookosöljyä ja tehtävä siitä vadelmien ja kaakaon kanssa ihana superherkku. Kaikkea kohtuudella, paitsi raakoja kasviksia, voisi myös olla ruokailumottoni, vaikka myönnän, että herkutteluun sortuu välilllä liiankin usein...

Raakakakkujen leivontakin on kiehtonut vaikka kuinka kauan, mutta en ole vielä rohkaistunut eli sopivaa tilaisuutta ei ole tullut eteen. (Eli lähinnä pelkään että päädyn itse syömään koko kakun. :D ) Mutta kun Aalto Women in Business -kerho järkkäsi workshopin raakakakkujen leivonnasta oli pakko ilmoittautua mukaan! Workshopin piti AWiB:läinen Tuulia ja se pidettiin elävän ravinnon keskuksessa Museokadulla. Hän oli saanut Cocovi-luontaistuote/superfood/raakaruoka-brändin sponsorikseen ja saimme siis kokeilla niin kookosöljyn, kookosrasvan ja muiden raakatuotteiden toimivuutta. Koska kukapa meistä ei syö raakaa kakku- tai keksitaikinaa suoraan kulhosta...

Cocovin Supersnack-raakaruokapatukoita

Pahimpaan nälkään saatiin Cocovin Supersnack-raakaruokapatukoita. Pääraaka-aine on taateli antamaan koostumusta ja makeutta ja muina makuina ovat raakakaakao, cashew-pähkinä, appelsiini-kaakao sekä kookos. Omia lemppareitani ovat kookos sekä cashew-pähkinä. Paljonhan näissä on hiilihydraattia ja sokeria, mutta suurinosa sentään luontaisesti taatelista. Loistavia välipalapatukoita, tosin kahden euron hinta pienestä patukasta on paljon, raakaruoasta tosin Suomessa aika normi.

Meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja näissä ryhmissä tulisimme valmistamaan "suklaa"kakun, sekamarjakakun, tyrnikakun, puolukkakakun sekä inkapalloja sekä chia-suklaapalloja. Minun täytyy kaivaa reseptit jostain kaappieni kätköistä, sillä en nyt kuollaksenikaan muista niitä. Ohessa on kuitenkin "suklaa"kakku ei erittäin tuhti ja täyteläinen yhdistelmä mm. raakakaakaoa, pähkinöitä, kookosöljyä- ja rasvaa, sekä muistaakseni hunajaa makeutusaineena. Olen aika perso makealle ja senpä vuoksi täytyisi siirtyä täysin raakaruokakakkuihin, koska näitä ei voi syödä läheskään niin paljon kuin tavallisia herkkuja! Pähkinöistä ja taateleista tehdyt pohjatkin ovat jo itsessään niin tuhteja, että pienen pieni pala on aivan riittämiin.

Ylhäällä raikas puolukkakakku, maistui vähän tuhdilta vispipuurolta. :D Puolukka ei muutenkaan ole lempimarjani vahvan happaman makunsa takia, joten tämä ei oikein säväyttänyt.

Inkamarja- ja kaakao-chiapalloja

Teimme siis tosiaan kaksia erilasia raakapalloja, joista toisiin meni inkamarjoja ja toisiin kaakaojauhetta ja chia-siemeniä. Nämä olivat hyviä ja niistä tulikin mieleen, että ihan hyvin voisi tehdä välipalaksi itsekin erilaisia pähkinä-siemenpalloja. Ainakin sitten, kun lakkaa köyhtymästä...

Kermainen sekamarjakakku

Olin itse mukana tekemässä kermaista marjakakkua, johon tuli siis sekalaisia marjoja, kookosöljyä, taateleita, pähkinöitä ja hunajaa. Mokasin ja luin ohjeen huonosti kun laitoin pohjaan liotettuja pähkinöitä, jotka olisivat kuuluneet täytteeseen. Woops. Minä ja minun liian nopea lukutaitoni. Noh, onneksi mitään radikaalia ei tapahtunut ja kakku onnistui. Se maistu ihan hyvältä, mutta ei yhtä hyvältä kuin koko rupeaman paras kakku.

Nimittäin ihanan raikas tyrnikakku! Jos ette ole koskaan maistaneet saatika nähneet tyrniä (muuten kuin Aku Hirviniemen sketsin yhteydessä...) niin se pieni ja hapan oranssi marja, jossa on niin paljon C-vitamiinia, että viisi pikkurillin kynnen kokoista marjaa täyttää koko päivän C-vitamiinin tarpeen. Ei niitä paljoa enempää viitsi syödäkään, koska ne ovat tosiaan todella happamia.

Siksi ehkä kakku oli niin loistava! Hapan tyrni sopi täydellisesti muuten tuhtiin täytteeseen ja teki kakusta todella raikkaan. Innostuin niin, että loppujen lopuksi kaavin täytettä mukaani pieneen astiaan. Super! Laitan tähän ohjeen Tuulialta ja kehotan kaikkia etsimään jostain käsiinsä tyrniä ja kokeilemaan! Voihan tässä varmaan käyttää muitakin marjoja, mutta happamimmat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Mitenköän puoliraa'at karviaiset sopisivat tähän? 

Täytyykin tehdä tyrnitilaus tädiltä ja tehdä pelkästään tuota täytettä itse. Ja muutenkin kokeilla raakakakkujen -ja muiden herkkujen tekoa enemmänkin aina, kun taloudellinen tilanne sen sallii. Tupareihin ajattelin tehdä raa'asta keksitaikinasta (ainakin ilman kananmunaa ja jos keksisi vehnäjauhoille ja rasvallekin korvaavat aineet) palloja, kastaa ne suklaaseen ja tarjota pieninä keksitikkareina.

Pirteä tyrnikakku
Ohje Tuulialta.
10-12 hengelle
Pohja
3 dl kuorellisia manteleita
1,5 dl tuoreita taateleita
ripaus suolaa
Täyte
400g eli 5 dl tyrnimarjoja
3 kypsää banaania
5 dl liotettuja cashew-pähkinöitä
2-4 rkl hunajaa
1,5 dl sulaa kookosöljyä
1 rkl psylliumia (valinnainen) (Psyllium siis antaa sitkoa ja rakennetta kakkuihin, joihin ei tule venhäjauhoja pitämään niitä koossa. Saa luontaistuote- ja hyvin varustetuista ruokakaupoista.)

1. Liota cashew-pähkinöitä vähintään 4 tuntia runsaassa vedessä.
2. Laita kaikki pohjan ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja sekoita murumaiseksi, hieman tahmeaksi taikinaksi. Päällystä irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele taikina vuokaan. Laita vuoka pakastimeen täytteen valmistamisen ajaksi.
3. Sulata kookosöljy kattilassa liedellä matalalla lämmöllä tai vesihauteessa.
4. Huuhtele tehosekoitin ja laita sinne tyrnimarjat ja banaanit ja sekoita tasaiseksi. Lisää cashew-pähkinät ja sekoita sileäksi massaksi. Lisää vielä hunaja, kookosöljy sekä psyllium ja sekoita sen aikaa, että massa on täysin sileää.
5. Ota vuoka pakastimesta ja kaada täyte pohjan päälle. Laita uudestaan pakastimeen jähmettymään pariksi tunniksi ja siirrä kakku sitten jääkaappiin. Voit myös jähmettää kakkua yön ylitse jääkaapissa. Voit koristella kakun ennen tarjoilua esimerkiksi tyrnimarjoilla ja kookoshiutaleilla ennen tarjoilua.

Wappudonitsit

Donitseja kolmella kuorrutteella ja kolmilla strösseleillä

Tämän vuoden vappuna kokeilin ekaa kertaa donitsien tekoa. Pääsiäisen hyvästä munkkimenestyksestä inspiroituneena olin päättänyt tehdä vapuksi munkkeja. Suuntana oli kaveripariskunnan järkkäämät bileet, joten ensimmäistä kertaa vuosiin oli tiedossa ei-kaupunkivappu. Eli eikun öljy kiehumaan ja jauhot pöllyämään!

Mmm, donitseja!

Ohje löytyi samasta 1/2014 Pirkan Ruoka-lehdestä kuin munkkien ohje. Munkkien ja donitsien ohjeet eroavat siitä, että missä munkkitaikinaa kohotetaan, donitsitaikinaa ei. Tai ei ainakaan tässä lehdessä. En tiedä, miksi näin on, mutta ensi kerralla aion kokeilla tehdä donitseja munkkitaikinasta, sillä donitsitaikina olin melkoisen räkää ja jouduin lisäämään sen verran jauhoja, että lopulta donitseista tuli hieman liian kuivia. Darn. Darn räkätaikina ja darn-minä. Noh, onneksi minulla oli salainen ase...

Nimittäin kuorrute! Tai pikemminkin kolme, nimittäin kaakaotomusokerista, tavallisesta tomusokerista ja sitruuna-valkosuklaasta tehdyt kuorrutteet. Päällystettynä tavallisilla nompparelleilla sekä suklaa- ja turkinpippurinonparelleilla. Toimii, vähän kovilla donitseillakin. Ensi vuonna sitten kokeilen munkkitaikinalla ihanan pehmoisia donitseja. ^^

Ehkä sokeroimalla nämä olisi saanut vähän kosteammiksi... Mutta sokerin kostuttamat donitsit eivät ole kovin herkullisia. Voisi myös kokeilla lisätä taikinaan enemmän jauhoja, niin välttyisi räältä, Noh, onneksi vappu on vain kerran vuodessa. Ja kyllä nämä onneksi bileissä hupenivat. Kivointa donitsien teossa on juuri koristelu! Ensi kerralla aion tehdä mustaa sekä pinkkiä kuorrutetta, ainakin. Ja onhan mulla tuota sinistä elintarvikeväriä myös...

Näistä pitäisi tulla 23 ohjeen mukaan, mutta minun tekemiäni vähän pienempiä donitseja tuli melkein 50. 

Donitsit

Ohje siis Pirkan Ruoka-lehdestä

50 g Pirkka leivontamargariinia

1 dl sokeria

2 kananmunaa

7 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 tl vanilliinisokeria

1/2 tl suolaa

2 dl Pirkka kevytkermaa tai maitoa

Paistamiseen1 l rypsiöljyä

Koristeluun

Esim. valkoista suklaata, maitosuklaata, tummaa suklaata, erilaisia nonparelleja, tomusokeri-vesi-kuorrutetta (elintarvikeväreillä tai tiivistemehuilla värjättynä), tavallista sokeria....

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri, lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kerman tai maidon kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kauli taikina jauhoja apuna käyttäen noin 1 1/2 cm:n paksuiseksi (noin 26x26 cm) levyksi. Ota levystä muotilla tai juomalasilla halkaisija noin 6 cm pyöreitä donitseja. Tee reikä donitsien keskelle sormilla puhkaisemalla tai pullonsuulla. Suurenna sormilla tehtyä reikää pyörittämällä donitsia etusormilla ympäri.

Kuumenna öljy teräskattilassa tai valurautapadassa noin 175 asteeseen. Öljy on sopivan kuumaa, kun paahtoleipäpala ruskistuu kauniisti minuutissa. Pane donitsi varovasti kuumaan öljyyn ja kypsennä 2-3 kpl kerrallaan niin, että ne kelluvat vapaasti öljyssä. Kypsennä 1-2 minuuttia ja käännä, kun paistopinta on kauniin ruskea. Jatka kypsentämistä noin minuutti toiselta puolelta. Nosta donitsit reikäkauhalla talouspaperin päälle hetkeksi valumaan ja lisää seuraavat donitsit öljyyn paistumaan.

Kuorruta donitsit jäähtyneinä. Sulata suklaat mikroaaltouunissa tai vesihauteessa. Sekoita tomusokeriin tiivistemehua ja vettä saadaksesi sopivan seoksen. Kuorruta donitsit kuorrutteilla ja ripottele nonparelleja päälle. Tai pyörittele donitsit sokerissa.

Saukkojen tiimipäivän illallinen

Tänään oli viimeinen työpäiväni virallisena työntekijänä nykyisessä duunissani. Työsopparini siis päättyy 30.6., mutta jatkan siitä vielä freelancerina sen, minkä jatkan. Sen takia oli entistäkin huvittavampaa, että viime perjantaina pidettiin minun ja toisen sopparinsa päättävän tiimiläisen läksäreitä, mutta tullaan molemmat vielä aika normaalisti tällä viikolla töihin. :D 

Syksyllä varmaan jatkan vielä (taas) opintoja, nyt graafista suunnittelua, mutta syyt ja seuraukset eivät ole postauksen aihe sinänsä vaan, yllätys yllätys, ruoka. Nyt jos koskaan, kun virallisesti en kohta ole enää työpaikallani töissä, on vihdoin blogattava tiimi-päivän illallinen viime maaliskuulta.

Tiimi-päiviä on ollut kolme aikanani, joista yksi oli rapu-illallinen pomon landella Porissa. Viime maaliskuussa minä vastasin tiimipäivästä, jonka aikana aloiteltiin toimistolla, käytiin paintballissa (hauskaa ja hengästyttävää, mutta myös kivuliasta) ja sitten syömässä Pure Bistrossa Pohjois-Esplanadilla. 

Ilta oli hauska ja paintball siis oli mukavaa, vaikka mustelmia tuli ja joukkueeni hävisi. Lisäksi Sissos, jossa paintballia pelasimme, sijaitsee aika hankalassa paikassa Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comin takana ja hyvä, jos taksi osasi meidät sinne tuoda, mutta toinen meitä hakenut taksi eksyi ja jouduimme venailemaan melko tovin viimassa. Noh, vihdoin ja viimein pääsimme Esplanadien valojen luokse ja ravintolaan.

Pure Bistro, mitä kertoisin näin melkein neljän kuukauden jälkeen? Toki nettisivuilta oppii ravintolasta yhtä sun toista, mutta se on siis bistro-tyylista fine diningia tarjoava pienehkö paikka Kauppatorin kulmalla, jonka keitiömestarina häärii Jouni Toivainen. Tuttu varmaan joillekin lukijoille. Tunnelmallinen ja hämyisä maaliskuisena iltana, kuten kuvien laadusta myös voi huomata. Isona joukkona tilasimme menun, jota ystävällisesti muotoiltiin niin keliaakikko-pähkinäallergikolle kuin kasvissyöjällekin sopivaksi.

Lobster and cauliflower "creme caramel", Hummeria, kukkakaalia, fenkolia & salaattia

Olin ottanut oheisen alkupalan, mutta sen saapuessa pöytään kylmänä tajusin, että siinä olisi varmaan liivatetta koko komeuden hyydyttämiseksi. Vahvistus tarjoilijalta ja näin asia tosiaan oli. Selitin, että syön kyllä kalaa mutta en liha- yms. tuotteita enkä siis tiennyt annoksen sisältävän liivatetta ja tarjoilija toki tarjoutui vaihtamaan annoksen kasvisversioon. 

En tietenkään enää kunnolla muista, mitä sain kasvisvaihtoehtona, koska ikuisena optimistina uskoin bloggaavani tämän sentään aikaisemmin kuin nyt. Mutta polentaa tuo vaalea osa taisi olla, sekä jotain tomaattista... Olisiko ollut jonkinlaista kasvishöystöä? Äh. Piru. Joka tapauksessa, se oli hyvää. Note to self: kirjaa AINA ylös, mitä syöt.

Haudutettua turskaa, tillihelmiä, ja Limfjordin kaviaaria

Myönnän heti kärkeen, että pääruokien saavuttua katselin kateellisena kasvissyöjän annosta. *sigh* En nähnyt kunnolla, mitä siinä oli enkä huudellut pöydän toiseen, päähän, mutta se kieltämättä näytti paremmalta kuin omani. Olivat turska ja vihanneslisäkkeet toki hyviä, mutta annoskateus iski silti. Note to self: ilmoittaudu aina varmuuden vuoksi kasvissyöjäksi. (Ja kiroa sitten, kun omasta annoksesta puuttuu kaikki proteiini ja muiden kala-annos on taivaallinen.)

Xoco, tonka, blood orange: Suklaakakkua,  veriappelsiinisorbettia ja tonkapapua

Suklaasta on hankala kieltäytyä, jos sitä on jälkkärinä ja varsinkin silloin, jos sen lisukkena on jotain erittäin jännää (kuten tonkapapua tässä tapauksessa). Älkää kysykö, mitä tuo valkoinen "jauhe" oli... Mutta suklaakakku oli hyvää ja veriappelsiinisorbetti ihanan kirpeää ja raikasta. 

Almond, almond, almond: Mantelia monella tavalla: kakkua, jäätelöä ja vanukasta

Jälkkäri oli yllättävän vaikea valinta, sillä kolmen manteliherkun päätös illalle kuulosti myös herkulliselta. Vastapäätä istunut pomo valitsi sen ja vaikken sentään kehdannut kysyä maistiaisia, niin nappasin kuvan.

Päivä ja ilta olivat mukavia, kuten tiimin (vai pitäisikö jo sanoa ex-tiimin?) kanssa aina on...ollut. *Sigh* Noh, sitähän sanotaan, että "When one door closes, another one opens." Tai niin ainakin Aerosmithin basisti Tom Hamilton totesi Big Ones -videolla... Joka tapauksessa, tekee hyvää tehdä hommia vähän rennommalla otteella ja (toivottavasti) mennä opiskelemaan syksyllä. 

Ja siis tietysti suosittelen Pure Bistroa hienoihin tilaisuuksiin. Luonnollisia raaka-aineta ja fine diningia juuri sopivassa määrin. Täällä voi tehdä vaikutuksen tyttöystävän vanhempiin (jos oma ja appivanhempien lompakot kestää).

Huhtikuun kalenterihaaste: suolainen piirakka

Vaikka ollaan jo kesäkuussa, niin olen säntillisesti jatkanut Valion seinäkalenterissa olevia ruokia. Huhtikuussa vuorossa oli chorizopiiras, mikä tietysti tarkoitti minun tapauksessani pääraaka-aineen vaihtoa. Chorizon sijaan valitsin tonnikalan, koska jotenkin vain tuli sellainen fiilis, että halusin syödä juuri tonnikalapiirasta. Ei mitenkään hienostunutta, mutta arvelin, että se tonnikalan tuju maku peittyisi aika hyvin ruokakerman ja juustoraasteen alle. Noms.

Tonnikalapiiras

Pohja tehtiin piiraaseen toki itse ja opin (taas kerran) siitä, etten enää käytä valmiita kaupan taikinoita vaan ostan sitten tarkoitusta varten täysjyväjauhoja. Oma taikina, paras taikina, sillä pakastetaikina jää helposti liian raa'aksi, blaah. 

Piiras voisi olla oikeastaan juustoinen tonnikalapiiras, sillä pohjaan tuli sekä juustoraastetta että ruokakermaa, kuten myös täytteeseen. Väriä piiras sai paprikasta sekä purjosta. Muitakin vihanneksiahan voi toki käyttää, mutta pyrin tekemään mahd. hyvin reseptin mukaan, kun kerran meni jo pääraaka-aine vaihtoon. Ruokakermana käytin ohjeen mukaan Mustapekkaa, mutta sitäkinhän voi vaihdella aina sipulista sinihomejuustoon.

Paistettu porkkana-avokadosalaatti

Koska tarjosin iltaruokaa Pasila-ohjelmaa katsottaessa miesvieraalle, päätin kunnolla panostaa myös lisukkeisiin ja tekaisin salaatin. Paistoin porkkanoita pannulla ja heitin pinaatin- ja salaatinlehtien mukaan myös avocadon ja kirsikkatomaatteja. Päälle oliiviöljyä ja ripaus suolaa sekä pippuria. Sitruunamehuahan sitä olisi pitänyt myös olla, mutta olkoot, jos ei ole.

Piirasta ja salaattia

Hyvää tuli molemmista ruuista! Piirakka oli maukas eikä tonnikala puskenut liikaa eikä piirakka myöskään maistunut pelkälle juustolle. Proteiinia, hyviä rasvoja, vitamiineja, kasviksia, kuituja...ja juustoraastetta. Hyvin ravitsevaa iltapalaa.

Tämä herrahenkilö sitten suurimmaksi osaksi piirakan tuhosi seuraavan viikon aikana luonani vieraillessaan. :D Että oli se sen verran hyvää. Sain sentään pari kertaa viedä sitä itsekin töihin lounaaksi. Mutta siis isäni sanoin: tätä ruvetaan syömään! Seuraavalla kerralla voisi tosin käyttää spelttijauhoja pohjassa.

Tonnikalapiiras

Alkuperäinen ohje chorizopiiraalle Valio.fi:stä

POHJA
3 dl täysjyvävehnäjauhoja (tai sämpyläjauhoja/sämpylä- ja vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl (25 g) juustoraastetta
3/4 dl öljyä/sulatettua rasvaa
3/4 dl ruokermaa (käytin siis Mustapekkaa)

(Oma vuoka oli tälle annokselle liian iso, joten jos käyttää isompaa kuin halkaisijaltaan 28 cm:n vuokaa, kannattaa tehdä 1,5 kertainen annos.)

TÄYTE
1-1,5 tölkkiä tonnikalaa
1 iso (250 g) paprika
1 (250 g) purjo
1 rkl öljyä/sulatettua rasvaa
1 3/4 dl ruokakermaa
2 munaa
2 1/2 dl (125 g) juustoraastetta

Valmistele ensin täyte kuutioimalla paprika ja hienontamalla halkaistu ja pesty purjo.Kuullota paprikaa ja purjoa rasvassa pannulla. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Pohjataikina: Käytä pelkkiä vehnäjauhoja tai esim. 2 dl vehnäjauhoja ja 1 dl sämpyläjauhoja. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja juustoraaste. Lisää rasva/öljy ja ruokakerma. Sekoita tasaiseksi ja taputtele uunivuoan (Ø 28 cm) pohjalle ja ylös reunoille.  Esipaista pohjaa uunin alimmalla ritilätasolla 200 asteessa 10 min.

Yhdistä täytteen aineet, säästä juustoraasteesta n. 1/2 dl piiraan pinnalle. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle. Ripota pinnalle loppu juustoraaste. Kypsennä uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 25 min tai kunnes kypsä. Tarjoa esim. raikkaan salaatin kanssa.

Lisukesalaatti

3-4 keskikokoista porkkanaa

haluamiaan salaatinlehtiä (esim. pinaattia, rukolaa, salaattisekoitusta...)

1-2 avocadoa

purkki kirsikkatomaatteja (250 g)

öljyä, suolaa, mustapippuria

inkivääriä tms. maustetta porkkanoille

sitruunamehua

Kuori ja viipaloi porkkanat ja paista pannulla öljytilkassa ja halutuissa mausteissa. Anna jäähtyä. 

Huuhtele salaatinlehdet (erityisesti pinaatinlehdet, jos käytät niitä) ja asettele astian/lautasten pohjalle. Huuhtele ja leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja heitä salaatinlehtien joukkoon. Halkaise avokado, poista kivi ja viipaloi se. Lisää salaattiin ja purista päälle sitruunamehua. Lisää porkkanat, 1-2 rkl öljyä sekä ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita.