Keksejä keksejä… Lasten herkkuja (ja tietysti aikuistenkin) ja lisäksi yleensä helppoja ja yksinkertaisia valmistaa. Itse en suuremmin pidä keksien valmistamisesta, koska ne ovat hivenen tylsiä. Aineet sekaisin kulhossa, keksit pellille ja uuniin. Vaihtelevuutta reseptiin tuovat tietysti raaka-aineet ja valmistusmenetelmät. Jotkin keskit ovat ns. nokarekeksejä eli sekoitettu taikina asetellaan leivinpaperin päälle nokareiksi. Toisissa tapauksissa taikinan annetaan hetken jähmettyä jääkaapissa ja sen jälkeen se kaulitaan ja siitä otetaan muotilla keksejä. Tämä on tapana taikinoissa, jotka sisältävät erityisen paljon rasvaa. Näin taikinaa on helpompi käsitellä.
Näistä toisista kekseistä ei sentään ole ihan kuukautta. Lupauduin vastaamaan jälkiruuasta eräässä kouluni tapahtumassa ja teeman mukaisesti päädyimme toisen ruokavastaavan kanssa ranskalaisiin voipipareihin. Ihan perusresepti siis jälleen kerran: margariini ja sokeri sekaisin, lisätään vaniljasokeri ja lopuksi vehnäjauho-leivinjauheseos. Taikina tasaiseksi, pariksi tunniksi kylmään, muotilla kuvioita pellille ja uuniin n. 15 minuutiksi.
Päätin käyttää näihinkin ihanan söpöä ja pientä sydänmuottiani. Ikävä kyllä minun on vielä harjoiteltava taikinan kaulitsemista täysin samanpaksuiseksi kaikkialta, sillä joistain kekseistä tuli todella tummia. No, ne syötiin sitten perhepiirissä. ;) Muuten keksit ovat meilestäni aivan liian yksinkertaisia eivätkä maistu kuin, no, makeilta ja rasvaisilta. Suunnitelmassa oli siis ehdottomasti tehdä näille kekseille täyte ja mikäpä olisi parempaa kuin suklaaganache? Mmm, ihanan tummaa suklaata, margariinia ja tomusokeria keitetään alhaisella lämmöllä kattilassa ja luskoidaan kahden keksin väliin. Ja vaikka välillä suuhunkin…
Valmis täytekeksi, voilà! Pahoittelen 70-luvun tyyliä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti