Isänpäiväjuhlintaa: mm. Heidi-juustoa ja suklaakakku liköörivadelmilla

Se on karkauspäivä! Tänään kuulemma asiat on päälaellaan, eli naisetkin voi kosia. (Ihan kuin muuten vain muka eivät voisi, emme nyt enää elä 50-luvulla...) Kannattaa kosia, sillä joka tapauksessa tulee saamaan hamekankaan. Joko sellaisen, jota voi käyttää useaan kertaan tai sitten sen (toivottavasti) kertakäyttöisen ja muissa tilanteissa erittäin epäkäytännöllisen...

Asiat on myös siinä mielessä päälaellaan, että myös minä bloggaan! Kolmen kuukauden tauon jälkeen! :D Gradua, speksiä, treenejä, hulluja kursseja yms. motivaation puutetta on ollut ilmassa, mutta ehkä tämä orastava kevät toisi vähän puhtia tähän hommaan. Olen kyllä yrittänyt vähentää leipomistakin, mutta on tässä aina jotakin tullut tehtyä. Ja nyt kun on uusi luuri, niin kamera on aina mukana.

Palataan siis ajassa taaksepäin niinkin kaukaiseen aikaan, kuin marraskuuhun ja isänpäivään! Olettekos kuuleet Herkkujuustolasta? Mouhijärvellä sijaitseva pieni juustola tekee juustoja ihan käsityönä, mm. Vilhoa, Hilmaa, Väinöä... Ja myös Heidi-nimistä juustoa! :D

Heidi-juusto

Uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden mukaan Heidi on "miedon ja hapahkon, kenties aavistuksen verran navettamaisen valkohomejuuston ystäville." Heidistä on myös punapäinen (!) versio eli Puna-Heidi, jota kuvaillaan samassa artikkelissa näin: "Ranskalaistyyppisen, täyteläisen ja hedelmäisen juuston ystävälle." xD Pakkohan tuota normi-Heidiä oli ostaa isänpäiväksi (koska tietääkseni Uolevi-juustoa ei ole). Ja mietoa se tosiaan on, tosin kuoressa on tosi vahva maku. Minä taidan olla vähän päinvastainen eli näytän miedommalta, kuin mitä olen. Tai sitten näytän juuri siltä, kuin mitä olenkin. :)

Söimme toki muutakin, kuin vain juustoa, kuten kaalikääryleitä ja salaattia. Äiti myös teki itse karjalanpiirakoita!

Ja sanoi, ettei kyllä hevillä kummalla lähde enää samaan rumbaan. Ja voin kompata, sillä kokeilin niiden tekoa tädillä joulun aikaan ja hermo meinasi mennä ensimmäisten neljän jälkeen! Ei sovi mulle tuollainen näpertely. :D Maku oli kyllä hyvä.

Ja totta kai isälle piti olla kakku. Olin ollut isänpäiväviikon to-su iskän luona Korsossa koiravahtina, kun herra itse golffasi jossain Portugalissa. On noilla eläkeläisillä nähtävästi varaa kuitenkin... :P Hauveli oli ihan hupsuna ja herätteli meikäläistä milloin neljältä, milloin viideltä. Olin ihan tööt koko viikon lopun, mutta joskus se on semmoista.

Ai millainen kakku? Öh, hyvä kysymys... Eikun nyt muistankin! Se on kaksikerroksinen suklaakakku, jonka välissä on vadelmaliköörin teosta ylijääneitä vadelmia (siis vodkavadelmia ;) ), vadelmahilloa myös ehkä, kermavaahtoa ja sitten suklaakuorrutus. Ja tietty kermakoristeet. Tuhtia, mutta hyvää! Ja kyllä maistoi, ettei ne vatut olleet ihan au naturel... ;)

Tulossa on nyt ainakin 8 postausta joulu-helmikuusta, joten eiköhän se taas tästä! Luulisi, että gradun keskellä löytyy taas yllättäen inspiraatiota blogin kirjoittamiseen. :D

Rex-kakku Seireenien synttäreille ja infoiltaan

Joskus 70-luvulla (tai ainakin jos muistan kuulleeni oikein se oli silloin) oli suosiossa Rex-kakku. Eikä sinänsä ihme jos oli, sillä kakku on todella yksinkertainen tehdä. Ainoa ainesosa, jota ei välttämättä ihan jokaisen kaapista löydy, on kookosrasva. Minäkin sitten ostin paketillisen sitä ihmeainetta ja edelleen puolikas kykkii jääkaapissa. Onneksi se säilyy hyvin ja sillä voi korvata muun rasvan leivonnassa. Mutta koska kookosrasvasta tulee jääkaapissa kivikovaa (kovempaa kuin oikea voi), niin en ole uskaltanut vielä kokeilla sitä leivonnassa. Jäähtyessään vielä jämäyttää kakut tai jotain...

Tein tämän Seireenien synttäreille/info-iltaan...hmm, joskus lokakuun alussa? Ennen kv-viikkoa se kuitenkin taisi olla. :D Hyvä muistimerkki... Aika addiktoivaa kamaa. Tähän voi käyttää millaisia neliskanttisia keksejä haluaa...tai siis sellaisia neliskulmaisia. Ohjeen mukaan tosin keksejä tulisi 300 grammaa, mutta minä sain varmaan vähän alle puolet siitä käytettyä. Joko vuokani oli liian matala tai keksit liian paksuja. Tai jotain. Joka tapauksessa, ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Ja sitäpaitsi käytin silikonista vuokaa, joka tietysti antoi vähän periksi. Not good. Mutta anyhoo, tässä se ohje nyt kuitenkin tulee alkuperäisessä asussaan:

Rex-kakku

Kirjasta: Lademannin uudet keittokirjat, Kakkuja ja torttuja

250 g kookosrasvaa

2 munaa

100 g sokeria

1 rkl vaniljasokeria

50 g kaakaojuomajauhetta (käytin kaakaojauhetta, kannattaa siis tarkkailla makeutta jos sitä käyttää)

4 rkl maitoa

50 g mantelirouhetta

300 g nelikulmaisia keksejä

Sulata kookosrasva miedolla lämmöllä ja vatkaa munat. Lisää munavaahtoon sokeri, kaakaojuomajauhe ja maito. Sekoita joukkoon jäähtynyt rasva sekä mantelirouhe. Vuoraa 28 cm:n pituinen vuoka foliolla tai leivinpaperilla. Kaada vuoan pohjalle kerros kaakaoseosta ja lado sen päälle kerros keksejä. Toista, kunnes aineet on käytetty (kuitenkin niin, että viimeinen kerros on kaakaoseosta). Laita vuoan päälle jokin paino ja laita jääkaappiin väh. 4 tunniksi. Viipaloi ja tarjoile. Säilyy jääkaapissa n. viikon.

Kaakaobrowniet ja mansikkablondiet

Done! Tai ainakin yksi kolmasosa. Jaa mikä? Kurssi nimeltä Special Topic in International Business, johon kuuluu viikon intensiivikurssi, jonka luennot (maanantaista maanantaihin) on iltaisin klo 17-n. 20.15. Jokaiselle luennolle on luettava kolme artikkelia ja valmistauduttava keskustelemaan niistä. Siis ihan oikeasti kannattaa osata sanoa jotakin, koska kurssilla ei ole tenttiä, vaan loput arvosanasta muodostuu klusteri-analyysiryhmätyöstä (50 % muistaakseni) ja loput tuosta analyysistä tehtävästä esityksestä. Jotka siis pidetään ensi viikon maanantaina. Mutta tänään siis oli vika luento. Huh! Olipahan kurssi!

Opin varmaan enemmän kuin kaikilla muilla Kauppiksen luennoilla yhteensä! Opettajana on/oli vieraileva proffa Shangaista, joka on ihan suomalainen, mutta asunut viimeiset 25 vuotta ulkomailla, mm. Jenkeissä. Ja kyllä huomaa opetustavasta! Vaikka olin tosi väsynyt vähäisten unien takia, kurssi oli tosi mielenkiintoinen eikä tullut tarvetta pilkkiä! Proffan tietotaito on ihan uskomaton enkä tiedä, onko olemassa mitään maailman maata, jonka kehityksestä hänellä ei olisi mitään sanottavaa! En nyt ala sen tarkemmin kurssia analysoimaan, koska siihen menee liian kauan aikaa (ja kello on jo paljon), mutta sen sanon, että kannattaa vakavasti harkita sen ottamista, jos lukee IB:tä tai johtamista ja sen voi valinnaisena ottaa. Toisena vaihtoehtona on Capstone, eikä kyllä ole huono vaihtoehto sekään. Mutta STIB... Vaativa kurssi (lue ja pureksi 15 artikkelia parissa viikossa kaiken muun seassa), mutta on se kyllä sen arvoinen.

Miksi aloitin hehkuttamaan jostain koulukurssista? Koska en ole sitä vielä koskaan tehnyt ja nyt tämän kurssin kohdalla aika tuntui sopivalta. :) Ja koska en ihan tarkkaan muista, miksi tein nämä seuraavat leivonnaiset. :D Sen näistä ylläolevista kaakaobrowniesta tiedän, on että kaveripariskunta toi minulle kylppäribileiden kunniaksi purkillisen vihreitä cocktail-kirsikoita ja minä sitten päätin aikani pähkäiltyäni leipoa niistä kaakaobrownieta. En nyt tietenkään muista, että miksi... Olisinko halunnut tarjota jotain äidille, kun mentiin Taitaiden yönä maatilatoritapahtumaan Rautatientorille? Noh, ei voi mitään. Kirsikat oli kyllä aika...jänniä, etten sanoisi. Sopivat paremmin kakunkoristeiksi, kuin brownien täytteeksi. :)

Mansikkablondies. :D En oikein muuta niistä keksi sanoa, kuin että ne onnistuivat. Tuli halu leipoa, ja halusin tehdä juuri blondieseja. Johonkin minä näitäkin tein, mutta mutta... Pitäisi ehkä kuitenkin vähän skarpata taas. Jos kokeilisi nukkumista välillä, olen kuullut senkin toimivan...

Mustikkapiirakka

Olen nyt kolmatta kertaa vaihtaritutorina. Once you pop... ;) Tai itse asiassa, tuntuu että menossa on jo 7. kerta, koska joka lukuvuosi tulee aina uudet tyypit kaksi kertaa ja samat jutut pääsee siis kokemaan kahdesti. Ekana kertana vuonna 2009 tuntui, että orientaatio oli kauheaa sähellystä. Silloin piti vielä mennä käymään Maistraatissa rekisteröitymässä. Tai ei itse asiassa olisi tarvinnut mennä, mutta tieto saavutti meidän vasta orientaation jälkeen. Olin muutenkin ekan syksyn aika poissaoleva tutor (en vielä ymmärtänyt tutoroinnin hienoutta), mutta keväällä 2010 otin sitten vahingon takaisin ja olin mukana melkein kaikkialla ja kaikissa reissuissa, paitsi Venäjällä (joka itse asiassa osaksi peruuntui Moskovan pommitusten takia). Se kevät on edelleen paras vaihtarilukukausi. Ah, all that crazy shit we did tonight, those will be the best memories... ;)

Viime syksynä olin vaihdossa ja ehdin tavata vaihtareita vain Mursujaisissa, yhdessä peli-illassa ja sitten jäähyväisissä. :D Score. Viime keväänäkin tyypit jäivät vähän etäisiksi, mutta tänä syksynä olen jo vähän enemmän tutustunut ihmisiin. En niin hyvin, kuin mitä olisin toivonut, mutta ei se kevät 2010 enää palaa ja tässä on kyllä nyt muutenkin niin paljon agendalla, etten kyllä pysty repeämään enää yhtään mihinkään ylimääräiseen. Mitä nyt pikkujoulut pidän omalle ryhmälle. :)

Mitäs nämä mustikkapiirakkakuvat ovat, kysytte? Liittyvätkö ne jotenkin vaihtareihin? You bet, vaihtarimökki järjestettiin syykuun puolessa välissä ja päätin leipoa sinne jotain suomalaista eli mustikkapiirakka. Saman ajatuksen oli saanut 3 muutakin tyttöä, joten ainakin mustikkapiirakkaa riitti! :D Ja muutakin ruokaa, oh mon dieu, pöydät notkuivat ja kaikki tutoreita ja Subia myöten sai syödä vatsansa täyteen ja ylikin! Mmm, International Dinner...

Koska tästä on nyt jo melkein kaksi kuukautta, niin ei mitään hajua, mikä ohje ja mistä (tai on haju, mutta nyt kirja on Hesassa ja minä Korsossa koiravahtina), mutta ei sen väliä. Piirakka oli hyvää ja sitä oli riittoisasti. Leikkasin sen ihan miniminibiitteihin, jotta kaikille varmasti riittäisi. Isommatkin olisivat käyneet. :D

Vielä ensi keväänä pääsen vastaanottamaan uudet vaihtarit, mutta sitten tutorointi on ohi! Vaikka valmistuminen syksylle venyykin, niin en kyllä enää tietenkään tutoriksi hae. Aikaa aikaas kutakin. Mutta hauskaa on ollut! Mukaan mahtuu myös vähän ikäviäkin juttuja, joista en nyt avaudu tässä. Toivon vaan, että keväällä olisi tietyissä jutuissa eri meininki... Kaikesta  huolimatta, jos et vielä ole hakenut vaihtaritutoriksi, niin hae ihmeessä! Vaihtarit on paljon kivempia kuin normimursut! :D Ne on enemmän innoissaan kaikesta, bilettää enemmän, niiden kanssa voi puhua kielillä ja niitä tulee kaksi kertaa lukuvuoden aikana! Ja jos oikein hyvin tutustuu ihmisiin, niin sitten voi reissatessa tavata vaikka ketä ympäri maailmaa. Nämä vähän päälle kaksi viimeistä vuotta olisivat olleet NIIIN paljon köyhempiä ja tylsempiä ilman vaihtaritutorointia.

Loppuun vähän osviittaa siitä, mitä kaikkea vaihtarimökillä saa ahtaa kupuunsa:

Bileet uuden kylppärin kunniaksi

Tarjoiluja

Taloyhtiössäni eli kahdessa rapussa tehtiin putkiremppa, joka alkoi jo syksyllä 2010. Onneksi ehdin sujuvasti alta pois vaihdon ajaksi, mutta onneksi pystyin vuokraamaan asuntoni, koska omaan kämppään remppa iski vasta huhtikuun puolesta välistä toukokuun alkuun. Asustin siis toukokuun loppuun asti iskän luona Korsossa ja oh boy, kylläpä mieleen tulvi muistoja ajalta, kun reissasin aina kouluun junalla Korsosta käsin. :) Onneksi iloa ei kestänyt sen enempää. 

Paahtovihannespannukakku

Ja, kun vihdoin kylppäriremppa oli tehty ja tuloksena on ihana, kahdella suihkuseinällä ja haalean vihreillä kaakeleilla sekä uudella allaskaapilla varustettu kylppäri! Piti olla vain yksi suihkuseinä, mutta koska se ensin kiinnitettiin väärälle seinälle (suojaamaan pyttyä eikä allaskaappia) eikä ylimääräisten laattojen puuttumisen vuoksi tuota seinää voinut enää repiä pois, sain sitten kaksi seinää. :D Eipähän pyttykään kastu. Mutta siis kylppärin kunniaksi piti tietysti pitää bileet! Ja bileethän tarkoittaa: leipomista. :)

Marmorikeksit

Tarjoilut olivat mozzarella-tomaattialkupaloja, rypäleitä, paahtovihannespannukakkua (jota tein myös tupareihini kolme vuotta sitten), marmorikeksejä sekä matcha- eli vihreä tee -jauhe -juustokakkua. Ja tietysti iloisen vihreää boolia. :) Olipahan hauskaa tavata taas isoa joukkoa kavereita pitkästä aikaa ja jutustella niitä näitä. Illan päätteeksi vielä päädyttiin baareihin ja hauskaa oli!

Vihreä tee -juustokakku

Paahtovihannespannukakku on ehkä parasta tarjottavaa, jonka tiedän. Tässä pitäisi keksiä yhteen tulevaan tapahtumaan tarjottavaa ja tekisin tuota, ellei pitäisi kokata n. 30 hengelle. :D No, browniet riittävät sinne. Suolaisen lisäksi tarjoilin myös matcha-juustokakkua, koska se on ihanan vihreän väristä. Ja antaa kivan maun, ei liian vahvan. Ah, juustokakut! Niin tuhteja, mutta mm, niin hyviä! Ohje matcha-juustokakkuun täältä. En saanut aikaan minkäänlaisia kuvioita, sillä tuo tuorejuustomassa oli aivan liian löysää, mutta ei sen niin väliä. Maku ratkaisee. :)

Idean marmorikekseihin sain...no, en nyt muista mistä sen sain, mutta joka tapauksessa halusin tehdä itse keksipohjan tuohon juustokakkuun ja olen aina halunnut kokeilla noita marmorikeksejä. Ne siis tehdään ihan vain pyörittelemällä taikina ennen paistoa tomisokerissa, jolloin uunissa laajentuessaan kekseihin muodostuu oheisia kuvioita. Tosi nättejä. :) Ihan kuin leivontakirjassa!

Tryffelikeksit

Jennifer Donovanin kirja Suklaa-365 vastustamatonta makuelämystä

100 g (1 dl) hienoa sokeria

75 g (1 1/4 dl) vehnäjauhoja, ½ leivinjauhetta, hyppysellinen suolaa

3 rkl kaakaojauhetta

25 g voita kuutioina

1 muna kevyesti vatkattuna

1 tl vaniljaesanssia

tomusokeria sihdattuna koristeluun

Laita sokeri, jauhot, kaakaojauhem suola ja voi tehosekoittimeen ja sekoita n. puoli minuuttia. Lisää munat ja vanilja ja jatka sekoittamista kunnes seoksesta tulee tasainen taikina. Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja pyöritä taikinasta n. saksanpähkinän kokoisia palloja. Pyöritä pallot tomusokerissa ja asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Jätä väliin n. 10 cm, koska taikina leviää paistuessaan. Paista 10-12 minuuttia, kunnes keksit ovat juuri jähmettyneet. Jäähdytä ja koristele tomusokerilla. 

Kaakaonmakuinen mustikkakakku

Huh! Nyt alkaa jo vähän helpottaa! Helsingin kv-viikko on onnellisesti takanapäin ja nyt tuntuu siltä, että on päässyt taas jotenkin kiinni arkeen. :) Olin nääs järkkärinä, niin oli melkoista hulinaa, vaikken ihan kaikkiin juttuihin päässytkään. Nyt on ikävä porukkaa! :( Onneksi tosin on vielä kiitokset ja karonkat jäljellä. 

Viikolla en ehtinyt muuta kuin blogata kv-viikon juttuja, mutta yritetäänpäs nyt pistää taas tämäkin blogi pyörimään. Ainakin ennen joululeivonnaisia on parasta siivota varastoa. Niinpä esittelen nyt kaakaonmakuisen mustikkakakun, jonka tein...odotas hetkinen...no niin! Elokuu se oli, kun kummitätini tuli tapaamaan äitiäni ja he molemmat tulivat tapaamaan minua. Olivat käyneet Ikeassa ja toivat minulle ihanan valkoisen viltin, muovisia värikkäitä alusia ja pöydälle asetettavan silityslaudan. Arvatkaa vaan, mikä noista EI vielä ole ollut kertaakaan käytössä. :D

Kummitätini ei ollut koskaan käynyt luonani, ja muutenkin siitä oli aikaa, kun hänet viimeksi näin. Ja olisin kyllä leiponut muutenkin, mutta nyt siis piti juhlistaa tapahtumaa ja leipoa jotain. Ja koska oli kesä ja mustikoita tunki ovista ja ikkunoista ja äiti oli vielä tuonut minulle valtavan purkin mustikkahilloa, niin ainekset olivat kasassa. Piti vaan löytää oikea resepti. Mulla on niin paljon tekemättömiä ohjeita, että joskus on ihan turhaa vaan etsiä jostain; on päätettävä, että teen jotain TÄSTÄ kirjasta. Ja tällä kertaa valitsin Kaakaonmakuisen aprikoosikakun, tosin tietysti mustikoilla ja mustikkahillolla.

Täytyy tunnustaa: mun uuni on aika kuuma pakkaus (kuten omistajansakin :D Sori, oli pakko!), joten täytyy aina muistaa, että vähempi asteita on enemmän. Kirjassa lukee: kypsennysaika 50 minuuttia ja 45 minuutin kohdalla päällys oli jo päässyt vähän kärähtämään! :( Epic fail! Noh, ei voinu muuta kuin vähän karsia pahimpia palaneita kohtia pois ja läiskiä päälle loput hillosta. Ja itse asiassa, kakun pohjakin kuivahti niin, että ekstrakerros hilloa oli paikallaan. Huoh. Note to self: usko jo ja vähennä sitä aikaa aina 10 minuuttia!!

Mutta syötyä se kakku tuli, ei siinä mitään ja kyllä siitä tykättiin. Liian kuivaa minun makuuni, mutta minä nyt muutenkin tykkään enemmän mehukkaista leivonnaisista. Täytyy kyllä kokeilla ohjetta vielä uudestaan, koska en tykkää jättää jotain reseptiä epäonnistuneeksi. Ehkä ensi kerralla teen sen omenoista, koska äidillä on myös paljon omenahilloa jääkaapissa... Ja sillä on myös kurpitsa-omenahilloa. Siitä täytyy kanssa kehitellä jotain!

Kaakaonmakuinen mustikkakakku

alkup.resepti: Lademannin uudet keittokirjat: Kakkuja ja torttuja

26 cm:n kakku

75 g voita-75 g sokeria

1 rkl vaniljasokeria-1 muna

1 sitruunan raastettu kuori (jota minulla ei ollut)

½ sitruunan mehu

150 vehnäjauhoja-50 g maizenaa

2 tl leivinjauhetta

3-4 rkl maitoa

mustikkahilloa sen verran, että pohja peittyy, 1-2 dl (alkup. ohje sanoi 3-4 ruokalusikallista, mutta ei se nyt mihinkään riitä :D)

½ litraa mustikoita

150 g vehnäjauhoja-25 kaakaojauhetta

100 g sokeria

1 rkl vaniljasokeria

100 g pehmeää voita

1 rkl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele 26 sentin kakkuvuoka. Vaahdota voi ja lisää siihen sokeri, vaniljasokeri, muna, sitruunankuori ja -mehu. Sekoita keskenään jauhot, maizena ja leivinjauhe ja lisää yhdessä maidon kanssa voivaahtoon. Kaada taikina vuokaan. Levitä hillo taikinan päälle niin, että pinta peittyy ja lisää päälle n. sentin kerros mustikoita. Sekoita muruseosta varten kaikki muut ainekset paitsi tomusokeri. Levitä muruseos mustikoiden päälle ja paista kakkua uunissa 50 minuuttia. Anna sen jälkeen levätä jälkilämmössä vielä 10 minuuttia. (Katso kakkua n. 40 minuutin kohdalla!) Siivilöi tomusokeri jäähtyneelle kakulle.

Suomalaista superfoodia eli mustikkapiirakka ja mustikkamurupalat

Koska nyt on jo lokakuu ja parin viikon takainen lämpöaalto enää muisto vain, on hyvä muistella viime heinäkuuta ja sitä, kuin tein pari mustikkaista leipomusta. Heinäkuu on parasta marja-aikaa Sysmän mökillämme ja siksi minäkin jouduin poimimaan kävin poimimassa vähän marjoja talvea varten. Lempimarjani on vadelma, mutta kyllä mustikatkin ovat ihanaa herkkua. Varsinkin silloin, kun ne voi muuttaa joksikin vielä herkullisemmaksi (joskin ihan pikkuriikkisen epäterveellisemmäksi) olomuodoksi, kuten mustikkapiirakaksi! Eikä ihan miksi tahansa mustikkapiirakaksi vaan talkkunapohjaiseksi mustikkapiirakaksi.

Talkkuna on siis vanha suomalainen jauhovalmiste, johon on sekoitettu maakunnasta riippuen joko kauraa, ohraa, ruista, vehnää, herneitä ja/tai papuja. (Rantasen talkkuna.) Sillä on aivan omalaisensa maku, joka ehkä vaatii vähän tottelemista, mutta on todella hyvä. Parempaa kuin pelkkä valkoinen vehnäjauho. Kun olin pieni äiti tapasi tehdä Hämmästyshuttua (tällä on ihan joku virallisempikin nimi, mutta meidän perheessä herkku kulki tuolla nimellä) eli siis rahkasta ja vatkatusta kermasta, sokerista, puolukoista ja talkkunajauhoista sekoitettua jälkkäriä. Happamia marjoja, makeutta sokerista, pehmeyttä rahkasta ja kermasta sekä ihana talkkunan maku. MMM! Talkkuna on tuossa se paras raaka-aine kyllä, ilman sitä ei kyseessä ole Hämmästyshuttu. :)

Joka tapauksessa jauhopussin kyljestä löytyy talkkunaisen mustikkapiirakan ohje. Pohjaan siis tulee vehnäjauhojen ja muiden piirakkapohjan ainesten lisäksi talkkunajauhoja, joista tulee oma makunsa ja värinsä. Päälle mitä tahansa marjoja maun mukaan ja koko komeus uuniin. Minä kyllä laitoin marjoja huomattavasti ohjetta (2-3 desiä) enemmän (n. 1 litra), koska muutoin en olisi saanut normipiirakkavuokaa täyteen. Lisäsin myös vähän perunajauhoja marjojen joukkoon, jotta marjojen neste sitoutuisi jauhoihin. Ja hyvää tuli! Eikai marjajuttujenkaan aina tarvitse olla niin monimutkaisia. :) Note to self: käytä enemmän talkkunajauhoja leivonnassa.

Olin viimeisen lomaviikkoni tätini luona Kiuruvedellä ja sieltä oli tarkoitus vielä käydä kotimatkalla serkkuni luona Jyväskylässä. Leivonnaistuliainen siis oli paikallaan. Marjaisaa senkin täytyi olla, niinpä etsiskelin koneelta eri reseptejä ja päädyin taas kerran tähän reseptiin eli sitruunaisiin mustikkapaloihin. Pohjana ihana muruseos, täytteenä makea sitruunainen kerros munankeltuaisista ja tiivistemaidosta sekä mustikoista ja päälle taas muruseosta. Ongelmana oli se, että paloja oli hankala saada ulos vuoasta ilman, että ne hajosivat ympäriinsä. Tai ehkä olin vain liian malttamaton. ;)

Nämä ovat vaarallisen addiktoivaa kamaa. Ja tietysti kaikki murentuneet/hajonneet osat pitää itse syödä, koska eihän hassunmuotoisia ja nakerrellun näköisiä paloja voi pistää tarjolle... ;) Palaan tähän reseptiin aina uudestaan ja uudestaan, koska se on niin moninainen ja sopii vaikka puolukoiden ja vadelmienkin kanssa. Tosin puolukoiden kanssa pitää käyttää enemmän sokeria. 

Yllärileivonnainen loppuun! Kaiken makean päälle on hyvä lopettaa suolaisella eli talkkunasämpylöillä. (Ohje löytyy talkkunajauhopaketista myöskin.) Siemenet päällä ovat piste i:n päälle. :) Ja note to self: tarkasta, että leivinpaperipaketissa todella lukee leivinpaperi, ei pergamentti... (Pergamentti on käärimiseen ei paistamisen alustaksi, koska siihen tarttuu kaikki kiinni...)