Itsenäisyyspäivän juhlamenu

Punaviiniskumppaa Venäjältä!

Sunnuntaina 6.12. minä, vanhempani, molemmat tätini sekä heidän puolisonsa kokoonnuimme Korsoon juhlistamaan itsenäisen Suomen 92-vuotissyntymäpäivää. Tarjolla oli tietysti notkuva pöytä blineistä ja kylmistä kaloista laatikoiden ja uunilohen kautta marjajälkkäriin ja käpykakkuun.

Synttärijuhlallisuudet piti tietysti aloittaa kilistämällä kuohujuomaa ja (onneksi) sen tutun Cristal Cavan lisäksi iskä oli jostain saanut punaista skumppaa Venäjältä! Tarkemmassa maistelussa skumppa tosiaan paljastui punaviinipohjaiseksi, joka oli yllättävän hyvää! Minä kun siis en tykkää punaviinistä, mutta skumppana eli siis kuplivana se menee. (Hiilihapot on kaiken pelastus. :D ) Muut eivät innostuneet, joten pullo olikin sitten minun, yksin minun…

Blini, jonka päällä mätiä, smetanaa ja punasipulisilppua

Jottei homma menisi ihan pelkäksi skumpan kittaamiseksi, niin ruoka oli vähintäänkin erinomaista ellei vallan loistavaa! Alkuun söimme blinejä asianmukaisten lisukkeiden kera ja jopa 75-vuotias tätini suostui maistamaan yhtä, ensimmäistä kertaa elämässään! :) Joka päivä siis voi oppia uutta, oli ikä mikä tahansa.

Blinit olivat tosi hyviä, pidän taikinan (eli tattarijauhojen) hieman happamasta mausta. Eihän bliniä itsessään paljoa maista kaikkien lisukkeiden alta, muttei sitä kuulukkaan syödä paljaaltaan. Iskälle ostamani blinipannu pääsi ekaa kertaan käyttöön ja äidin kanssa sovittiin, että kyllä tänä talvena täytyy vielä yhdet blinibileet pitää. Onneksi ei tarvitse juoda snapseja! :D

Marinoituja herkkusieniä

Olen jo muutaman kerran ostanut Sokoksen S-Marketin tuoretiskiltä marinoituja herkkusieniä, jotka ovat ihanan valkosipulisia ja muutenkin herkullisia! Ikävä kyllä niitä ei ole nyt vähään aikaan taaskaan ollut tarjolla, mutta ehkä niin on parempi, koska ne ovat kalliita ja niiden jälkeen henki haisee kuin meidän koiralla konsanaan… :D Niinpä olin ilahtunut, kun Helsingin Sanomien ruokaosiossa 3.12. oli kaikenlaisten joulunaposteltavien (mm. juuri edellä nähtyjen blinien) ohjeiden joukossa marinoitujen herkkusienten ohje. Score!

Päivän marinoitumisen jälkeen sipulit maistuvat sinänsä aika miedolle, mutta kyllä hyvin valkosipulille! Vähän lisää limetinmehua oli kyllä paikallaan. Mielestäni ohjeen mukaan tehtynä sienistä saa kyllä melko mietoja, eli kannattaa tosiaan käyttää erimakuisia öljyjä, jos niitä kaapissa on ja muutenkin maustaa ehkä hieman voimakkaammin. Muttei kannata kauheasti lisätä sitä valkosipulia. ;) Persiljaa kannattaa kyllä sipeltää koko nippu. Näytä voisi tehdä uudestaankin, kenties uudeksi vuodeksi…

Pähkinäinen linssipatee

Koska en syö kinkkua eikä kalkkunakaan enää kuulu joulupöytääni, niin täytyy kehitellä kaikenlaisia muita “kinkunoloisia” jouluisia kasvisherkkuja. Totta kai koko jouluaterian voisi hoitaa pelkillä kaloilla ja laatikoillakin, mutta jotta voisi noudattaa muiden kanssa alkupalaksi- kaloja-ja-sitten-pääruoka-plus-laatikoita-linjaa, niin jonkinlainen kasvispatee olisi kiva olla tarjolla. Ja ihan vaan muutenkin pitäisi kehitellä erilaisia linssiruokia; muitakin kuin curryja.

Uusimmasta Glorian Ruoka & Viini-lehdestä löytyykin aivan ihana linssipateen ohje, jonka nähtyäni tiesin heti sen päätyvän itsenäisyyspäivän pöytään! Ja niin se päätyikin! Ohje ei ole mitenkään vaikea, mutta taikina kannattaa maustaa melko hyvin, sillä linssien ominaismaku on (ainakin minusta) hieman tympeä, tunkkainen etten sanoisi.

Patee kyllä onnistui ja sitä kiiteltiin, mutta ehkä se oli hivenen liian kuiva eli siis liian kauan aikaa uunissa. Hivenen. Linssit kun muutenkin ovat aika kuivia. Kasvissyöjille siis voin totisesti suositella sitä ja veikkaan, että tulen tekemään sitä ympäri vuoden. Yhdestä tekokerrasta kun saa tosi monta annosta pakkaseen laitettavaksi. Pateen voi tietysti maustaa muillakin, kuin annetuilla mausteilla, mutta näin joulun alla siihen kannattaa laittaa kanelia, neilikkaa ja muita joulumausteita.

Annos ylhäältä myötäpäivään: marinoituja herkkusieniä, linssipateeta, graavattua siikaa ja kylmäsavulohta

Namnam! Rakastan kylmäsavustettua- tai graavattua kalaa, joten ne olivat koko lounaan kokokohta! En edes maistanut uunilohta, koska keskityin niin muihin ruokalajeihin. Sääli, etten tajunnut ottaa kuvia myös muista ruuista (lanttu- ja porkkanlaatikot sekä bataatti-homejuustovuoka, kaikki erinomaisia), mutta uskokaa pois, ne olivat tosi hyviä, jopa se homejuustovuoka!

Ruokaa jäi niin paljon, ettei minun tarvinnut viime viikolla ollenkaan tehdä ruokaa töihin vaan saatoin ottaa joka päivä vaan uuden annoksen tähteiksi jääneistä herkuista. Jouluateria joka päivä. :) Ja vieläkin löytyy laatikoita ja pateeta pakkasesta!

Jäisiä karpaloita suklaakinuskikastikkeella

Lumikarpaloiden toinen yritys ja yritykseksi se jäi tälläkin kertaa. Tomusokeri vaan yksinkertaisesti sulaa marjojen päälle niin, ettei lumesta ole tietoakaan. :( En vaan osaa. Kävin viime lauantaina Tuomaan markkinoilla Espan puistossa ja siellä oil myynnissä TÄYDELLISIÄ lumikarpaloita! (Sekä vieläkin parempia suklaakuorrutteisia lumikarpaloita, nams!) Niiden aineksissa luki tomusokerin ja karpaloiden lisäksi tärkkelys, muttei puhettakaan mistään munanvalkuaisesta.

Kenties pelkässä pölysokerissa pyörittäminen olisi se oikea ratkaisu (no hei daa! jos sallitte sanonnan), mutta antaa nyt olla. Kokeilin nimittäin kinuskikastikkeen (omasta mielestäni) parempaa versioita eli tein RuokaPirkan ohjeen mukaisesti suklaakinuksia. Hih, sitä olisin voinut vaikka syödä lusikalla suoraan kattilasta, mutta muiden mielestä tavallinen kinuski on parempaa. No, onneksi ei siis tarvitse enää tehdä suklaakinuskia, niin ei tule lorotettua oman annoksen päälle niin paljon kastiketta. :D

Käpykakku

En edes ajatellut tekeväni minkäänlaista kakkua jälkkäriksi kahvin kanssa, ja hyvä etten, sillä iskä päätti ostaa edellisenä päivänä Hakaniemen hallista kokonaisen Käpykakun! Sehän on siis kermaista moussea ja hilloa suklaisen marsipaanikerroksen alla. Tuhtia tavaraa ja tosi makeaa! En ole oikein käpykakun ystävä, sillä ainoa hyvä asia koko kakusta on se suklainen marsipaani, mutten nyt halunnut herättää kommentteja oudolla syömiselläni eli siis passasin koko kakun. Suklaakonvehdeista riitti tarpeeksi iloa. 

Johan oli herkuttelut, huh! Olimme vielä valmistuneet torttujen paistamiseen ja äiti oli vielä tehnyt iltapalaksi sieni-kasvispiirakkaa, mutta koska olimme kaikki ihan täynnä ja kello näytti jo puoli kuutta, ei kukaan halunnut enää tietääkään mistään ruokaan liittyvästä. Lisää ruokaa seuraavalle viikolle sitten vain. (Se piirakka oli hyvää! Ruistaikinasta tehdyn pohjan päällä sieni-purjosekoitusta ja juustoraaste-munamaitoa, mmm! Mahtavaa biletysillan jälkeistä yöpalaa. 

Vaikka olenkin melkoisen ruokavammainen, niin kyllä silti haluan silloin tälläin laittaa kunnlla ruokaa ja syödä oikein pitkän kaavan mukaan. (Kunhan seuraavana päivänä pääsee taas salille. ;) ) Seuraavaksi reseptit herkuista, joiden teosta vastasin täysin tai edes osittain (blinien kohdalla äiti hoiti taikinan aloitusvaiheen):

RESEPTIT:

Pikkublinit

ohje Helsingin Sanomat 3.12.09 D2

(20 kpl)

1 3/4 dl maitoa

1/5 pala hiivaa

½ tl sokeria

1 dl tattarijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

4-5 rkl olutta (lopunhan voi juoda ruokaa laittaessa ;)

1 ½ rkl sulatettua voita

½ tl suolaa

1 iso kananmuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita joukkoon sokeri sekä tattarijauhot. Peitä kulho kelmulla ja anna olla 7-8 tuntia huoneenlämmössä. Erottele kanamunankeltuainen valkuaisesta. Lisää taikinapohjaan olut, vehnäjauhot, keltuainen, voisula ja suola. Anna taikinan tekeytyä vielä n. 15 min. Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto taikinaan varovasti nostellen.

Paista taikinasta blinejä blinipannussa, pienikokoloisessa lettupannussa tai muussa pienessä pannussa. Annostele taikinaa pannulle varovasti, sillä se kohoaa hieman paistettaessa. Kun pinta on lähes hyytynyt, valita reunoille hieman voisulaa ja käännä blini. Tarjoa blinit kuumina erilaisten lisukkeiden, kuten mädin, savukalojen, smetanan ja punasipulin kera.

Marinoidut sienet

resepti em. Helsingin Sanomien sivulta

2 rasiaa siitakesieniä tai muita sieniä (200 g)

2 valkosipulinkynttä

3 salottisipulia

pala tuoretta inkivääriä/1-2 rkl jauhettua inkivääriä

½ ruukkua persiljaa

1 kanelitanko

½ rkl hunajaa

1 ½ tl valkoviinietikkaa (maustettua, jos löytyy)

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Kuori sipulit ja inkivääri. Leikkaa valkosipulit viipaleiksi, sipulit lohkoiksi ja inkivääri ohuiksi suikaleiksi. Silppua persilja. Katko kanelitanko muutamaan palaseen. Puhdista sienet, jos tarpeen. Sekoita ainekset kulhossa ja anna maustua vähintään seuraavaan päivään.

Linssipatee

resepti: Glorian Ruoka & Viini 8/09

(4-8:lle)

3 dl linssejä

8 ½ dl kasvislientä

3 valkosipulinkynttä

muutama timjaminoksa

1 laakerilehti

2 salottisipulia

1 rkl öljyä

1 ½ dl paahdettuja ja rouhittuja (saksan)pähkinöitä

1 tl juustokuminaa

½ tl kanelia

½ chilijauhetta

½ tl jauhettua neilikkaa

3 munaa

1 dl kaura- tai kuohukermaa (tai tavallista ruokakermaa)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Huuhtele linssit ja laita ne kattilaan kasvisliemen, kuorittujen valkosipulien, timjamin ja laakerilehden kanssa. Anna kiehahtaa ja vähennä lämpöä. Keitä miedolla lämmöllä kannena alla n. 20 min. Poista mausteet linssien joukosta ja jos kattilassa on nestettä jäljellä, kaada se pois. Laita linssit (monitoimikoneen) kulhoon.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita öljyssä pannusa miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Lisää sipulit, pähkinät sekä mausteet linssien joukkoon. Soseuta seos karkeahkoksi massaksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa siten, että joukkoon jää kokonaisia linssejä. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja sekoita kerma munien joukkoon. Yhdistä linssiseokseen, kaada n. 1 litran vetoiseen, voideltuun uunivuokaan ja kypsennä uunin alatasossa n tunnin verran. Pateen voi tarjota kuumana, haalena tai kylmänä.

Suklaakinuski

resepti: RuokaPirkka 49/30.11.2009

1 prk (2 dl) vispikermaa

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

100 g taloussuklaata

Kuumenna kattilassa kerma ja sokerit koko ajan sekoittaen. Keitä pari minuuttia, kunnes seos on sakeahkoa. Lisää suklaa ja kuumenna, kunnes suklaa sulaa, mutta älä keitä. Ota pois liedeltä ja tarjoa esim. jäisten marjojen, hedelmien tai jäätelön kera tai kuorruta kinuskilla kakkuja tai kääretorttuja tai käytä keksien välissä tai…syö vaikka suoraan kattilasta! :D

Keksejä pinkillä kuorrutuksella eli Seireenien vuosikokous

Onnistuneesti paistunut keksi

Kouluni naisten kerhon Seirenien legendaariset pikkujoulut järjestettiin 4.12. Yläkertsillä ja täytyy sanoa, että juhlat olivat viime vuosien tapaan todella upeat! Juhlaväki oli hienosti pukeutunutta, ruokaa oli hyvää (pienestä kriisistä huolimatta), juomatarjoilu onnistunutta, esitykset loistavia ja meininki muutoinkin mahtavaa kunnon Seireeni-hengessä! Ennen pikkujouluja pidettiin myös vuosikokous, jossa valittiin uusi hallitus vuodelle 2010. Osallistuin tietenkin kokoukseen ja sen kunniaksi ja kiitokseksi hyvin menneestä vuodesta halusin leipoa jotain hyvää mussutettavaksi asian lomassa. Tiukat sääntömuutokset vaativat jotain makeaa kyytipojaksi… ;)

Kävin taas kuikuilemassa erästä nettiblogia ja törmäsin melko tavanomaisen keksiohjeen, josta kuitenkin saisi muokkaamalla (lisäämällä kaakaojauhetta/pähkinöitä/suklaata/vaikka mitä muuta) tuunattua vaikka minkämoisen makujen ilotulituksen. :D Varsinkin tuo tomusokerin käyttö ohjeessa kiinnosti (en ole ennen tehnyt keksitaikinaa, johon tulee tomusokeria), ja lisäksi halusin saada pussillisen toffee-Marianneja pois kaapista pyörimästä, joten päädyin sitten Aimeen ohjeeseen.

Tai niin ainakin tarkoitukseni oli, mutta piru vieköön alkaessani leipomisen kokousta edellisena torstaina, ei nettini suostunut toimimaan! Ei, vaikka kuinka kytkin konetta päälle ja pois, nettiyhteyttä päälle ja pois, kokeilin kaapelilla, ei vain toimi, nyt tulen hulluksi! Ääh! >< Jotenkin kyllä mielesäsi kävi, että tietysti nettiyhteys sukkaa juuri kriittisellä hetkellä, kun pitäisi alkaa leipomaan ja resepti löytyy vain netistä. Mitäs menin manaamaan…

Onneksi löysin samankaltaisen ohjeen reseptikirjasta nimeltä Sweet Food. Sitä olen käyttänyt useamminkin, koska jokaiselta sen sivulta löytyy kokeilemisen arvoinen ohje ja onneksi sieltö löytyi myös melkosamankaltainen ohje suunnitelluille pipareille.

Seireenien piparit oli vaan PAKKO kuorruttaa pinkillä kuorrutteella :D

Olisi kai kannattanut tehdä joulupipareita, mutta niitä nyt on muutenkin kaikki kaupat, kaapit ja kokoukset täynnä näin joulun alla, niin että halusin poiketa totutusta. Mutta totta kai ne hemmetin toffee-Mariannet levisivät sieltä taikinan välistä pellille; ilmiö, jonka olen todistanut aikaisemminkin, mutta taas kerran en ajatellut asiaa. Huoh. Noh, onneksi keksejä tuli sen verran paljon, että sain kokoukseen mukaan juuri sopivan määrän ehjäksi jääneitä yksilöitä, jotka sitten vielä kuorrutin söpösti. Olisi ehkä pitänyt vielä laittaa vähän elintarvikeväriä, jotta olisin saanut yhtä aniliininpinkkiä kuorrutusta, kuin meidän logo.

Makua Marianne-sekoilu ei onneksi pahentanut, päinvastoin keksit maistuivat ihan kivasti mintulle ja olivat sulaneen toffeen ansiosta ihanan tahmeita. Ja muutenkin niitä kehuttiin. Jos haluaa käyttää leivontaan mitä tahansa toffeeta, niin kannattaa tehdä leivonnainen vuoassa ja leikata sitten myöhemmin paloja, jottein toffee leviä kuin jokisen eväät ympäri peltiä. Sen kun muistaisi ensi kerralla…

Suklaiset Marianne-rouhekeksit

mukaillen reseptiä Sweet Food-kirjasta

200 g margariinia/voita

200 g (n. 4 3/4 dl) jauhoja

2-3 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

n. 70 g (n. 1,5 dl) tomusokeria

1 muna

1 tl vaniljaesanssia

1 tl kermalikööriä

80 g rouhittuja Marianne-karkkeja

Sulata rasva mikrossa tai kattilassa ja jäähdytä. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Sekoita leivinjauhe, kaakaojauhe ja jauhot keskenään kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa sulatettu rasva kuohkeaksi (en saanut omaani kovin ilmavaksi, mutta vatkaa nyt ainakin 5-7 minuuttia) ja sekoita siihen tomusokeri pienissä osissa ja sekoita hyvin. Lisää muna, vaniljaesanssi sekä likööri ja sekoita hyvin. Kääntele jauhot joukkoon ja lisää lopuksi rouhitut Mariannet. Ota taikinasta teelusikalla nöttösiä ja asettele ne pellille. Voit myös kaataa taikinan voideltuun vuokaan ja paistaa siinä. Paista keksejä 10-12 minuuttia kunnes ne ovat hiukan kiinteitä, varo paistamasta liikaa! (Mitä kauemmin paistat, sitä rapeimpia keksejä saat.) Jäähdytä ritilän päällä täysin.

Kuorrute

vettä

tomusokeria

punaista elintarvikeväriä

Yhdistä aineista haluamasi värinen sekä rakenteinen tahna. Elintarvikeväriä riittää ihan pieni annos, varo ripottelemasta sitä liikaa, se nimittäin sottaa kaikki paikat. Koristele keksit.

Jouluinen porkkanaleipä

Joulu on perinteiden ja antamisen kulta-aikaa! Siksi myös tänä vuonna (perinteisesti) annan ihmisille ruokalahjoja. Ensimmäiseksi listalle osui mummo, jota menin vanhempien kanssa tapaamaan ekana adventtina. Päätin tehdä hänelle ja papalle lahjaksi jouluisen leivän, kuten myös viime vuonna tein. Leipäohjeita löytyy omasta takaa monenlaisia, mutta tärkeintä joululeivässä on joulumausteet (mm. kaneli, kardemumma, pomeranssinkuori yms.) makeus (siirappia, porkkanaraastetta, maltaita, olutta) ja lisukkeet (manteleita, kuivattuja hedelmiä, suklaata yms.). Näistä syntyy kunnon makea ja joululta maistuva leipä! Mmm… Kotitekoinen tuore leipä on hyvää! Joskus vielä kokeilen oikein kunnon juureen tehtyä ruisleipää, jonka teko kestää monta päivää.

Leipätaikina ennen kohotusta…

Mummin joululahjaksi valikoitui vanhasta Kodin Kuvalehdestä joskus muutama vuosi sitten leikkaamani jouluisen porkkanaleivän ohje. Ohjeessa on kyllä tosi vähän erilaisia joulumausteita, itse asiassa vain kahta, mutta onneksi aika voi lisätä omiaan… ;) Ohjeesta myös tulee ihan hitosti leipää, joten jos on pienet kulhot ja vähän säilytystilaa, niin ohje kannattaa puolittaa. Minäkin nimittäin olin aika jännityksissäni, kun piti lisätä kilo (siis kilo!!) jauhoja nesteeseen, jota oli n. 2/3 kulhon tilavuudesta. Ja kuten kuvasta näkyy, tuo kulho on iso.

...ja kohotuksen jälkeen

Jotenkin ne kaikki jauhot (tai no, 950 grammaa) mahtui nesteen joukkoon ja koko komeus kohosi ihan mukavasti. Nestekin oli siis tarpeeksi lämmintä, kun sitä vähän käytin mikrossa ennen kuivahiiva-jauheseoksen lisäämistä.

Leipä mummolle

Leipää tuli kyllä minusta enemmän kuin ohjeen “kaksi suurehkoa leipää” antaa osviittaa. Tein yhden ison pitkän vuoan, yhden sydänvuoan sekä vielä neljä pientä sydämen muotoista muffinivuokaa. Mutta ei se mitään, sillä leivästä tuli NIIN hyvää, että vähemmällä määrällä en olisi saanut sitä itselleni niin paljon. ;)

Porkkanasose antoi ihanan makean maun ja lisäämäni pussillinen (80 g) rouhittuja manteleita hedelmäsekoitukseni lisäksi toi myös mukavan makulisän. Kaikki käyttämäni jauhot olivat hyvin kuitupitoisia (puolet täysjyväspelttijauhoja ja loput täysjyvävehnä- sekä sämpyläjauhoja), joten tämä ei ole mitään pullamössöleipää vaan tosi terveellistä! Juoksevaa margariinia, kaurahiutaleita, hyviä rasvoja myös manteleista…

Synttärilahjaksi saamani muotit pääsivät käyttöön

Piti oikein ottaa uudet sydänvuoat käyttöön, kun taikinaa vaan riitti ja riitti. Sinänsä kun kerran rupeaa leivän tekoon, niin totta kai kannattaa kerralla tehdä kerralla niin iso annos, ettei hetkeen tarvitse ainakaan leipää leipoa. Tai no, se, että on jo ennestään pakastimessa jotain tiettyä ei tietenkään tarkoita, etteikö samaa voisi tehdä uudestaan vähän eri tavalla… 

Tälläkin leivällä ruokkisi aika monta

Ikävä kyllä unohduin paistamaan leivät uunin keskitasolla, jolloin pinta tummui liikaa ja sisus olisi ainakin tuossa ylimmäisen kuvan leivässä voinut paistua hiukan verran enemmän. Mutta eipä ainakaan tullut liian kuiva leipä! Itse kyllä tykkään vähän taikinamaisesta rakenteesta, mutta ehkä nyt kuitenkin täytyisi harrastaa ihan läpipaistettuja leipiä. Itse asiassa olen tekemässä samaa ohjetta (nyt ½-kertaisena) uudestaan huomenna, joten pääsen heti kokeilemaan alatason toimivuutta. :D Siitä tuleekin hiukan erilaisempi herkku, mutta ei sovi vielä kertoa tarkemmin, sillä leivän saaja saattaa lukea tämän jo ennen h-hetkeä. 

Mukavaa viikon loppua ja viikonloppua kaikille! Toivottavasti olette kaikki päässeet jo nauttimaan pikkujoulutunnelmista ja jos ette, niin tänä viikonloppunahan sitä viimeistään kannattaa varata pari pulloa glögiä, pipareita, torttuja, suolapalaa sekä hyvää seuraa. Itsellänikin on vielä ensi viikolla yhdet pikkujoulut kaveriporukalla, joten vielä ehtii laittaa tonttulakin päähän. Ja ei sitä tiedä, jos perjantain kunniaksi pari lasia glögiä tulisi nautittua… ;)

Porkkanaleipä
resepti vanhasta Kodin Kuvalehdestä

Lopputuloksena ohjeen mukaan kaksi isohkoa leipää, mutta riittää varmasti kolmeenkin
valmistusaika n. 2 tuntia

5 dl vettä
1 dl siirappia
50 g hiivaa tai 2 pss kuivahiivaa
500 g porkkanasosetta (tai muuta juuressosetta)
1 rkl suolaa
1 rkl pomeranssinkuorta
(1 rkl kanelia ja kardemummaa, niin tulee extrajouluisen makuista)
100 g kuivattuja aprikooseja (tai karpaloita, pähkinöitä yms.)
2 dl juoksevaa margariinia
3 dl ruis- tai kaurahiutaleita
1 kg hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja

Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva sen joukkoon. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin ja lisää hieman kädenlämpöistä lämpimämpään nesteeseen. (Eli siis kaikkien muiden ainesten joukkoon, lämmitä niitä vaikka hiukan mikrossa.)

Lisää siirappi, porkkanasose, mausteet sekä silputut aprikoosit/pähkinät ja hiutaleet. Lisää jauhot ja rasva. Alusta pehmeähkö taikina. Mitä enemmän alustat taikinaa, sitä enemmän siihen muodostuu sitkoa ja sitä paremmin taikina irtoaa käsistä. Anna kohota puolisen tuntia leivinliinalla peitettynä vedottomassa paikassa. Kaada taikina vuokiin tai leivo taikinasta 2-3 leipää ja paista sellaisinaan. Voit tehdä taikinasta myös sämpylöitä. Paista 200 asteessa n. 45 minuuttia, leipien koosta riippuen.

Vegetarismia! Kesäkurpitsakeitto sekä juures-tuorejuustolaatikko

Päivityksiä satelee! Pakko saada kaikki rästistä lomaa varten sitä on vielä pari postia kirjoitettavana plus kolme leipomisurakkaa vielä tulossa. Mutta sitä ennen vähän kasvispitoista ruokailua, joka itse asiassa tapahtui lauantaina ENNEN Suklaafestivaaleja. Nooh, päivä sinne tai tänne…

Uusin Glorian Ruoka & Viini-lehti oli tietenkin täynnä kaikenmaailman jouluherkkuja suklaisista nameista pääruokien kautta kasvislisukkeisiin. Myös parit laatikot mahtuivat mukaan ja ohje bataatti-vuohenjuustolaatikosta kiinnosti heti. En ole koskaan ennen tehnyt laatikoita, joten tuo ohje kuulosti hyvältä aloittaa. Ja koska en halunnut käyttää vuohenjuustoa vaan vähärasvaisempaa tuorejuustoa sekä päästä helpommalla ja ostaa 500 g juuressosetta (jep, en edes käyttänyt bataattisotetta), niin totta kai soveltamisen takia tämä posti on pakko tagata “epäonnistuneena”. Nimittäin laatikkoa paistoksestani ei kyllä tullut…

Ohje on niin simppeli ja tietysti meikä menee munaamaan sen. Annettakoon kokemattomuuteni laatikoiden suhteen käydä armona oikeudessa. Laatikko ei nimittäin hyytynyt, vaikka se oli uunissa ties kuinka kauan. Ehkä olin malttamaton, mutta se paistui ainakin tuon vaaditun ajan. Tuorejuusto on tietysti löysempää kuin vuohenjuusto, enkä sitäkään käytänyt alkuperäisen ohjeen mukaan 200 grammaa vaan puolet vähemmän. Ja tuleeko kilosta bataatteja automaattisesti ½ kiloa sosetta? Maybe not.

Tuloksena oli siis hieman tuorejuustolta maistuvaa sosetta, joka oli lämmitetty uunissa. Epic fail. :( Nyt on lisäksi pakkaset niin täynnä laatikoita, ettei tässä enää jaksa/viitsi kokeilla uusintaa. Huoh. No, ENSI vuonna, missä ikinä olenkaan, niin teen kyllä 100 % oikean ohjeen mukaan jotain laatikkoa joulun kunniaksi. Tai ei sitä tiedä, jos vihdoin saisin käsiini sitä hemmetin kurpitsamuhennosta, niin siitä nyt voisi aina yhdet laatikot vääntää…

Maun puolesta en valita, laatikko/sose oli hyvää! Mutta kehotan pitäytymään ohjeessa. Normaalisti laatikkoon tulee kyllä muna, mutta ehkä tässä tuo juusto toimii sakeuttajana sekä suurempi määrä bataattisosetta (kilo kenties?). Hmm, kyllä tämä nyt vielä vaatii viikonlopuksi jonkinlaisen laatikon valmistuksen! Pakkohan tämä mysteeri on selvittää. 

Juuressose-tuorejuustolaatikko
alkup. resepti: Glorian Ruoka & Viini 8/09 (bataatti-vuohenjuustolaatikko)

1 kg bataatteja
200 g tankovuohenjuustoa
n. 1 dl ruokakermaa
½ dl vaaleaa siirappia
1/4 tl chilijauhetta
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
Lisäksi: korppujauhoja
voinokareita

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kuori ja lohko bataatit ja keitä ne miedosti suolalla maustetussa vedessä (1 tl suolaa/1 l vettä) kypsiksi n. 20 minuuttia. Kokeile kypsyyttä veitsellä. Kaada keitinvesi pois, mutta säästä osa soseen ohentamiseen. Soseuta bataatit ja ohenna tarvittaessa. Murustele juusto joukkoon ja lisää muut aineet. Sekoita ja kaada voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja voinokareita. Kypsennä uunissa n. 1 ½ tuntia.

Kesäkurpitsa-paprika-tuorejuustososekeitto

Edellisenä päivänä olin ollut firman pikkujouluissa ja sitä edellisenä päivänä kuntiksessa, joten rauhallinen lauantai oli ihan tervetullut. Siksi halusin tehdä laatikon lisäksi vielä vihanneskeittoa. Valitsin kesäkurpitsa-paprikan ja heitin ohjeen melko lailla hatusta. Jätin soseeseen liikaa vettä, koska tykkään syödä sosekeittoni tosi sakeina, joten kannattaa ensin kaataa vaikka kaikki vesi pois ja lisätä sitten, jos siltä tuntuu.

Liika vesi vei tietysti makua pois, tosin ei kesäkurpitsa nyt muutenkaan ole erityisen voimakas vihannes. Tämä kokkauskerta sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi (jälleen kerran) siitä, että näin talviaikaan tulisi tehdä paljon enemmän sosekeittoja. Valmiit soseet ovat kyllä kätsyjä ja kyllä sitä nyt kattilallisen soppaa kuorii ja pilkkoo in no time. Kun yksi lauantaiaamupäivä on käytetty esim. viiden litran sopan vihannesten pilkkomiseen, niin on pakastin täynnä soppaa! Okei, ehkei ihan viittä litraa, mutta you get my point.

Ja koska ihminen ei elä pelkistä rehuista, kannattaa sosekeittoihin lisätä loppuvaiheessa esim. soijarouhetta tai keittää erillisessä kattilassa samalla linssejä tai papuja/kikherneitä. Myös tofu kelpaa, katkaravut, kana, jauheliha… Ja kuka kehtaa väittää, että kasviksista ei saa mitään hyvää aikaan? Jopa minä saan, koska vaikka kaikki tekeleeni eivät aina onnistu 100 %:sti, niin kyllä ne yleensä ihan hyvältä maistuvat. 

Kesäkurpitsa-paprikakeitto
n. 3 dl vettä
½ kasvisliemikuutio
n. 400 g kesäkurpitsaa
1 paprika
100-200 g tuorejuustoa

Pilko kesäkurpista ja paprika kuutioiksi. Laita vesi ja kasvisliemikuutio kattilaan ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää vihannespalat ja keitä pehmeiksi, n. parikymmentä minuuttia. Kaada vesi pois ja soseuta vihannekset. Laita takaisin hellalle ja lisää tuorejuusto. Jos keitto tuntuu liian tuhdilta, lisää vettä. Anna kiehua vielä viitisen minuuttia.

Suklaafestivaali Helsingin Wangassa Satamassa 21.-22.11.2009

…olet valmis uhmaamaan diabetesta, sokerihumalaa ja sokeriähkyä silmää räpäyttämättä

Jos jollekulle ei vielä tähän mennessä ole selvennyt, niin olen ihan tajuton suklaafriikki. Voisin luopua KAIKISTA muista herkuista (ja aika hyvin olen siihen jo päässytkin), mutta suklaasta en koskaan. Karkki- ja sipsilakossa olen ollut nyt n. kolme vuotta, mutta viimeinen kunnolla kestänyt suklaalakkoni ajoittui myös samaan ajankohtaan eli kolmeen kuukauteen loppuvuodesta 2006. Muut herkut jäi, mutta suklaa ei. Nykyään en edes yritä mitään suklaalakkoja, ei ne vain toimi. Voitte siis vain kuvitella, kuinka innoissani olin luettuani Suklaafestareiden mainokset! Se tulee taas! Viime vuonna festivaalit järkättiin ensi kertaa, mutta silloin minulla oli jotain muuta menoa. Nyt raivasin kalenterini tyhjäksi jo hyvissä ajoin että varmasti pääsisin paikalle.

Pistin kellon soimaan seitsemältä sunnuntai-aamuna, jotta olisin heti aukeamisen jälkeen paikalla. Halusin nimittäin päästä seuraamaan 10.30 alkavaa Nuori Suklaamestari-kilpailua ja ehtiä kierrellä sitä ennen kaikessa rauhassa. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, mitä täydellisin päivä suklaanautintoihin! (No okei, suklaatahan nyt voi syödä säästä riippumatta…)

Taisin kuolla ja päästä suklaataivaaseen

Kannatti olla ajoissa liikkeellä, sillä sain katsella, kysellä ja maistella vain muutamien aamuvirkkujen kanssa eikä tarvinnut lippuakaan jonottaa. Ja pääsylipun hinnalla sain vielä ilmaisen päiväristeilyn Tallinnaan Eckerö Linella, woot woot!

Molemmille päiville eli lauantaille ja sunnuntaille oli vaikka minkälaista ohjelmaa: suklaa & viinitasting, suklaa & kuohuviini-/shamppanjatasting sekä suklaa & konjakkitasting. Nämä olivat tietysti maksullisia ja sellaisiin aikoihin, etten olisi päässyt niitä kokeilemaan. Molempina päivinä saattoi kuunnella myös luentoja mm. kaakaosta yleensä, suklaasta kauneudenhoidossa sekä suklaasta ja ravitsemuksesta. Tietoiskuja mm. Fazerista sekä Kölleste Kommimeistrista oli myös tarjolla. Itse en käynyt kuin katselemassa kilpailua, koska oli viikon päässä olleet tankotanssikoulun pikkujoulut pakottivat tankotunnille kahdeksi. No, itse asiassa tämän aamupäivän jälkeen liikunta teki ihan hyvää…

More and more of the good stuff

Voi kauhia, voi kauhia, mistä aloittaa? Parasta vain edetä ihan järjestyksessä. :D Paikalla oli yhteensä 26 näytteilleasettajaa. Oli isoja lafkoja (Fazer, Suomen Nesté Oy, Oy Gustav paulig Ab) pieniä liikkeitä (KC Suklaa, Kaakaopuu OY, SuklaaGallaeria Oy) ulkomaisia yrityksiä (Kalev, Kölleste Kommimeistri OY), Eckerö Line, Haaga-Perho (esittelemässä viiini- ja kokkikoulutustaan), Eurocosmetics Oy, Pajunen Oy (Silikonimart-silikonivuokia, Konditoria pH7 (upeita jälkkäriluomuksia!), Oy Norex Spirits Ab (alkoholijuomia tietenkin) ja monia muita!

Käsintehtyjä suklaakonvehteja, tummaa (60 %, 70 %, jopa 85%!), valkoista, maitosuklaata, tryffeleitä, konvehteja marjaisilla, pähkinäisillä ja kymmenillä muilla erilaisia täytteillä, koristeilla ja kuorrutuksilla. Reilua kauppaa, luomua, lahjaideoita, suklaasähkeitä (Chocotel Oy)… Jos täältä ei mitään mukaansa löydä, niin on tosiaan väärässä paikassa.

Suklaakeittiössä

Fazer piti suklaakeittiötä, jossa kokkiopiskelijat loihtivat pieniä maistiaisia suklaan käytöstä ruuanlaitossa. Oli paistettua lohta tummasuklaamurujen ja hedelmäsalsan kera, kanaa suklaisessa kastikkeessa sekä vielä…apua, mikä se jälkkäri oli….jonkinlainen suklaakakku muistaakseni. Ja vielä valkosuklaakaakaota. Kaakaon ja kanan jätin väliin, mutta muita maistoin. Kakku oli ihan ok, tosin pidin sitä vähän liian kuivana omaan makuuni enkä oikeastaan pystynyt kovasti maistamaan suklaata lohen seasta. Kenties makunystyräni huusivat jo siinä vaiheessa hoosianna eikä lohen varmaan ollut edes tarkoitus olla kovin suklainen, mutta kyllä se nyt olisi voinut olla ihan erottuva osa se suklaa. Muutoinhan ne murut voi syödä ihan vaan erikseen.

Vuoden nuori suklaamestari-kilpailu

Kävin aina välillä seuraamassa Nuori Suklaamestari-kisaa, koska lyhytjänteisyyteni (ja alati kasvava sokerihumala) estivät minua katsomasta kilpailua alusta loppuun. Muutama nuori ammattilainen tai alan opiskelija sai n. puoli tuntia aikaa valmistaa jokin suklainen jälkkäri, joita sitten arvovaltainen tuomaristo arvioi ja lopulta valitsi voittajan.

Kilpailun juonsi Haaga-Perhon koulutuspäällikkö, keittiömestari Juha Turtiainen. Tuomareina kilpailussa toimivat Majlen Fazer, Mika Gröndahl sekä Ulla-Maija Huovinen. Opiskelijasarjan voitti Jori Törmänen Ravintolakoulu Perhosta ja ammattilaissarjan Akseli Herlevi Cafe Strindbergistä. (Tiedot tuomareista sekä voittajista kävin katsomassa Suklaafestivaalien sivuilta, sillä en tapahtumapäivänä ottanut niitä ylös enkä ollut paikalla voittajaa julistettaessa.)

Kultasuklaa

Maistoin suklaata varmaan jokaiselta ständiltä, joka tarjosi maistiaisia ja ostinkin pari tryffeliä. Leonidas maistatti tummaa, valkoista ja maitosuklaata. Kultasuklaata löytyy mm. Hakaniemen hallista sekä Wanhasta Kauppahallista ja liike on tunnettu hienoista suklaakoristeistaan. Löytyy jakoavaimia, tikkareita, jouluisia hahmoja, ruusuja, kiven näköisiä makeisia… Tilauksesta saa myös suklaakaiverruksia eli pieneen konvehtiin voi kirjoittaa esim. synttärionnittelut, nimen tai jopa kuvan! Toimitus kestää parisen viikkoa, joten nyt ei välttämättä enää kerkeä jouluksi saada. Sen verran epäilen joulukiireitä olevan. Mutta jos ei ehdi saada rakkaan kuvaa suklaanamiin, niin aina voi kokeilla ostaa esim. Hakaniemen hallista 224 euroa maksavan hervottoman kokoisen suklaapukin! Sitä voisi sitten syödä jouluna koko suku! Liekö täyssuklainen…

Leonidas

Leonidas on tuttu Kampin keskuksesta siitä Café Picnicin vierestä. Juuri nyt kahvila on uudistunut ja tuolit sekä pöydät siirretty sisätiloista keskelle käytävää aidatulla alueelle eli nyt on enemmän tilaa kahvitella ja itse myymälään mahtuu enemmän tuotteita! Tästä taisin ostaa yhden konvehdin, mutten enää muista, minkä. Olen käynyt aikojen saatossa muutamassa vuodessa läpi varmaan kaikki Kaakaopuun konvehdit, ihan uutukaisia lukuunottamatta ja voin siis todeta liikkeen olevan todella laadukas ja vielä melko huokeakin yleiseen konvehtitasoon verrattuna.

Fazerin maistiaispiste

Fazer oli tietenkin paikalla uusien Nordic Gourmet-suklaiden -sekä konvehtien kanssa. Maistoin uudestaan mustikkatäytesuklaata ja hyvää se on edelleen. :D Kuulin esittelijältä myös sellaista, että ensi kuussa sopii odottaa Fazerilta jotain uutta kauppihin. Jei, lisää suklaauutuuksia! Mainio tapa aloittaa uusi vuosi.

Viiniä sisältävää suklaata etualla (mm. Shiraz, Pinot Noir) ja taka-alalla erilaisia koristeita kakkuihin ym. jälkkäreihin (mm. vaaleanpunaisia mansikan makuisia, oransseja appelsiineja, suklaata ja kahvia)

Viiniä sisältävissä suklaissa oikeasti maistui hennosti punaviini, vaikkeivat ne olleet mitään täytesuklaata. (Vrt. liköörikonvehdit.) Ostin iskälle yhden levyn maistiaisiksi ja sitten se mokoma meni ja tarjosi minulle ja kaverilleni samana iltana vielä puolet levystä. Voi vaan arvata, miten siinä kävi… Tässä muodossa punaviini kelpaa minullekin! ;)

Mieleni teki myös ostaa pussillinen joitain ihania koristeita (limen makuiset ja ihanan vaaleanvihreät koristeet sekä maitokahvin ruskeat kahvin makuiset houkittivat eniten), mutten halunnut raahata urheilukassissani enää yhtään lisää tavaraa.

Upeita jälkkäriluomuksia. Tuollaisia kun osaisi tehdä!

(Loppuuko tämä posti ikinä??) Paikalla ollut Konditoria ph7:n leivoksen herättivät ihastusta ja hieman klo yhdentoista jälkeen paikalla parveili muitakin valokuvausintoisia kuin minä. (Ruokabloggaajia? Koristeluinspiraatioita metsästäviä? Heidän vanavedessään minäkin rohkaistun ottamaan lisää kuvia.) Konditoria myös antoi maistiaisiksi pieniä paljoa jonkinlaista moussekakkua, ja täytyy sanoa, että vaikka kakku oli maikasta ja ilmavaa, ovat konvehdit kuitenkin minun juttuni. Hiiteen jauhot, rasva, sokeri, kaakaomassa riittävät!

Miksi tyytyä tavalliseen piparkakkutaloon, kun voi saada tällaisen?

Olen jo monena jouluna meinannut kokeilla oman, pienen piparkakkutalon tekoa, mutta tätä katsellessa tuntuu, että meinaamisen asteelle se taitaa taas jäädä… Haluaisin kuitenkin tehdä jonkin hienon ja suuren, johon taidot ei kuitenkaan riittäisi ja homma menisi ihan pipariksi. Hmm, on tässä tietty vielä vapaita iltoja ja päiviä jäljellä ennen matkaa…

KC Suklaan ihania jouluisia herkkuja. Eihän noita kehtaisi edes syödä! Tai, kyllä kehtaisi :D

Kun olin pieni, sain usein joulun alla äidiltä tai iskältä tuliaisiksi kaupasta suklaapukin. Ne suklaapukit olivat tietysti tehty siitä bulkki”suklaasta”, jonka tuoteselostelistalla ensimmäisenä on sokeri, sitten joku ihme siirappi, sitten joku palmuoljy ja sitten ehkä se kaakomassa, mutta pienestä lapsesta mikä tahansa makeinen oli hyvää. Nyt tekisi mieli ostaa itselle oikein kunnon gourmet-pukki (!) tai lumiukko! Tosin pelkona on, että tuhoan sen kerralla ja sitten on taas tosi kivaa. Tai ehkä sen voisi ostaa maanantain tai torstain aamuseitsemän pumpia varten. :D

Uuh, tätä kirjoittaessakin alkoi jo ällöttää kaikki suklaa! Minun piti vielä tuon suklaanäytöksen jälkeen jäädä katsomaan Minna Nikkosen suklaakakkunäytöstä, mutta pohja se on minunkin lasissani! Suklaasta nyt kenelle tahansa tulee jossain vaiheessa ällö olo kaiken sen rasvan ja sokerin jälkeen, ja niinpä luovutin, keräsin kamani ja lähdin metsästämään jotain suolaista. Tulihan sitä maisteltua joka kojusta ja osasta vielä pariin otteeseen. Lisäksi oli pakko oikein ostaa pari konvehtia, toinen oli Dammenbergin tervatäytteinen konvehti (juuri sopivasti tervainen) ja Nouvelle Försäljnings AB:n uutuus, mm. mustikkaa ja goi-marjaa sisältävä Xocau-suklaa. Tarkaa makua en enää tarkkaan muista, mutta hyvää se oli. :) Ja sisälsi edes hiukan jotain terveellistäkin. Toivottavasti.

Eipä silti, ei olisi sunnuntai voinut paremmin alkaa! Puolitoista tuntia suklaan ihmemaassa, what’s not to love? Onneksi olo viimeistään tankotanssin pyörteissä taas palautui normaaliksi. Ja vaikka sitä kuinka vannoin, etten kyllä enää tänä vuonna syö suklaata, niin arvatkaapa vaan montako suklaakonvehtia söin viime sunnuntaina? (Vinkki: vastaus on enemmän kuin 0.) ;) Luontoaan vastaan ei kannata taistella, ei varsinkaan näin joulun alla! Hiiteen Provinssit, Ankkarockit ja RMJ:t, kyllä Suklaafestivaalit ovat vuoden parhaat festarit!

Memphis osa 2 & 3

Olen jotenkin nyt viime aikoina ravannut Memphiksessä ihan alvariinsa ja nyt sitten koko lista omalta osaltani on aika lailla käyty läpi. Ruokavammaisuudestani johtuen en usko enää löytäväni ravintolasta uusia, kokeilemisen arvoisia annoksia, joten uskallan luvata Memphis-päivitysten päättyvän tähän. Helsingissä on vielä niin paljon kokeilemista odottavia ravintoloita! Drinkkejä Memphiksessä voi kyllä käydä juomassa, jos sellainen tilaisuus tulee, sillä listalta saa muutaman erilaisen mojiton plus muita drinkkejä, ja tietysti tiskiltä lisää. S-etukortti vain mukaan. Halpojahan juomat eivät ole, mutta eihän se alkoholi koskaan ole halpaa baareissa. (Poikkeuksena kuntikset, tietenkin. ;)

Caribbean Vege Wok, 12,9 €
Chili-mustapippuriliemessä wokattuja vihanneksia, paistettua portobellosientä, tuoretta ananasta, nuudeleita, marinoitua punasipulia ja suolapähkinöitä

14.11. olin Seireenit-porukalla cocktail-kierroksella ja aloitimme illan viisaasti ensin syömällä Memphis Hesarilla, jonka menu on yhtäläinen muun Memphiksen kanssa. Kauhukseni huomasin sen ihanan, viimeksi tilaamani kasvissalaatin kadonneen menusta! No! What shall I do now? Olin kyllä syönyt lounaan päivällä, joten mitään isoa ja raskasta en todellakaan halunnut enää tähän aikaan illasta. Uusi hame ei saanut kiristää. ;) Onneksi alkuun tilaamani maistuva mojito virkisti mieltä sen verran, että löysin listalta kasvis-nuudeliwokin, jonka tilasin sitten ilman nuudeleita. Totta kai. Mutta siis jos haluat tietää, paljonko kaloreita kassaan kilahtaa Memphiksessä, niin täältä voi tarkastella kaloritaulukkoa. Tieto lisää tuskaa, brr…

Annos siis sisälsi vihanneksia maukkaassa kastikkeessa. Annos näyttää suurelta, mutten tuntenut oloani kyllä yhtään ähkyksi syömisen jälkeen. Maapähkinät oli kiva rouskuva lisä, mutten nyt valitettavasti enää tarkkaan muista, oliko annos tulinen vai ei. Hmm, muistaakseni kastike oli enemmänkin hapanimelän kuin tulisen suuntaan. Suosittelen annosta, vaikka jälkikäteen Memphiksen netistä menun kaloritaulukkoa selaillessa meinasin hypätä kattoon. No, onneksi en tilannut niitä nuudeleita…

Tänä kyseisenä iltana palvelu oli kyllä melkoisen hidasta, tosin lauantai-iltana ravintolan voi kyllä arvata olevan melko täysi ja meitäkin istui 9 samassa pöydässä. Ruokia sai kyllä odottaa yli puoli tuntia. Kuulin myös viikonloppuna, että kun kaverini oli ollut samassa paikassa syömässä poikaystävänsä kanssa, oli hänen annoksestaan puuttunut jotain ja muutenkin hän oli hiukan pettynyt paikkaan. No, eihän joka ilta voi onnistua, mutta ehkä Memphistä ei ainakaan heti kannata valita illanviettopaikaksi…

Chèvre Salad 13,3 €:
Pariloitua vuohenjuustoa, vadelmavinegretillä sävytettyä romaine- ja amerikansalaattia, fenkoli-kurkkusalaattia, tuoretta ananasta, melonia, kurpitsansiemeniä, omenalastuja sekä makea chilidippi, lisäksi paahdettua Memphis-leipää

Memphiksen listalle jäi vielä polttelemaan vuohenjuustosalaatti, jonka pääsinkin kokeilemaan heti cocktail-illan jälkeisenä keskiviikkona. Sain nimittäin synttärilahjaksi kaksi lippua a cappella-yhtyeen Forkin esitykseen Svenska Teatteriin ja otin äidin aveciksi. Päätimme mennä ennen teatteri-iltaa syömään ja parille drinkille ja kaltaisenani vuohenjuustofanina äiti hyväksyi Memphiksen ruokapaikaksi. Kerta kiellon päälle. ;)

Annos oli hyvä! Vuohenjuustoa oli juuri sopivasti ja makea kastike sekä vinegrette sopivat sen kanssa mainiosti. Salaatinlehtiä on kyllä melkien liiankin kanssa, varsinkin, kun suurin osa on sitä amerikansalaattia.  (Ja aika nahistunutta meininkiä, kuten kuvastakin voi päätellä...) Pari omenalastua oli ihan mukava ylläri, ja hedelmät raikkaita. Tosin toivoisin niiden olevan valmiiksi paloiteltuja salaattiin, nyt noiden kuorien kanssa saa vähän taistella. Äiti myös kehui leipää.

Ihan maukas annos eikä myöskään liian iso, mutta seuraavilla kerroilla aion kyllä totisesti hankkia vuohenjuusto-fixisini viereisestä Don Corleonesta. Se on kun sisältää paaaljon enemmän muutakin, kuin lähes pelkkää salaattia ja juustoa. 

Vielä pari sanaa Forkista, ettei ihan unohdu! Fork on suomenruotsalaisista päälle kolmikymppisistä laulajista (tosin yksi heistä, se parhaimman näköinen laiha blondi pitkätukkainen mies on koulutukseltaan poliisi!) koostuva a cappella-yhtye. He siis laulavat ja esiintyvät täysin ilman instrumentteja eli siis esimerkiksi rumpukompit ja kitarasoundit jäsenet tuottavat aivan itse. Jonkinlainen äänirauta heillä on, joka sitten mahdollistaa erilaisia ääniä. Tosi upea esitys! Mukaan mahtui Queeniä, Beatlesiä, Mötorheadia, rokkia, poppia ja vaikka mitä muita klassikoita! Yhtye siis laulaa covereita tunnetuista biiseistä ja heillä on juuri nyt uusi esitys, Pink Noise. Olin aikaisemmin kuullut heistä niin vähän, etten edes tiennyt, minkämaalaisia he ovat, enkä ollut 100 %:n varma a cappella-tyylistäkään. He vielä spiikkaavat englanniksi, koska vaikka yleisöstä suurin osa saattaa usein olla suomenruotsalaisia, enkku ainakin on kieli, jota suurin osa tajuaa, jos mukana on ummikko-suomalaisia. Tai muita ruotsia osaamattomia. Jos kiinnostuit, tsekkaa: http://www.fork.fi/

(Ja tässä siis tosiaan pari sanaa mun mittapuullani. ;) )

Kynsilaukka

Kynsilaukka

Synttäripäiväni oli tänä vuonna tiistai, kuten se oli myös vuonna 1987, jolloin näin ensimmäistä kertaa päivänvalon. 22 vuotta! Jee. :D Mikä onkaan parempaa, kuin mennä ravintolaan syömään? Valitsin monista vaihdoehdoista Kynsilaukan, koska hitto vie rakastan valkosipulia ja löysin menusta pari ruokaa, joita ehdottomasti halusin kokeilla. Vanhemmillekin aikataulu passasi, joten tein varauksen klo 19.

Jos katsotte ikkunaa tarkkaan huomaatte, että ravintolan logon alla on numero 22. Ravintola on perustettu samana vuonna kuin olen syntynyt!! Mikä sattuma! Huomasin asian vasta tutkiessani ruokalistaa ravintolassa. Holy smoke, tämä oli selvästi kohtalon tms. johdatusta, koska en todellakaan huomannut asiaa varatessani ravintolaa. Tupla-jee, tästä ikävuodesta on selvästi tulossa hyvä! (Ainakin ruokamielessä?)

Ravintola on sisutettu kodikkaasti ja se henkii vanhanajan tunnelmaa. Puiset parrut risteilevät katossa, valaistus on sopivalla tavalla hämärä, sisustus on tumma, muttei kuitenkaan synkkä ja seinillä on hienoja kuvia ruoka-annoksista. Tullessamme sisään olimme melkein ainoat asiakkaat, mutta kahdeksan kieppeillä ravintola alkoi täyttyä. Seitsemän on siis ravintolamaailmassa melkoisen aikainen päivällisaika viikollakin.

Pöydästä löytyy purkeissa valkosipulinkynsiä purkissa, yrtti-öljysekoitusta sekä eräänlaista kastiketta. Tarjoilija myös tarjoaa nopeasti juomatilausten jälkeen leipäkoria, josta saa valita marjaista leipää tai…hmm, jotain toista leipää, jota en nyt muista. Ja päälle tietysti valkosipulilevitettä. 

À la carte-lista on kattava ja tyyliltään melkoisen skandinaavinen. Alku- ja pääruokia saa joko pieninä tai isoina, pienien ollessa pyöreästi alle 15 ja isompien yli 20 euroa. On Etanoita, valkosipulikeittoa, herkkulautasia, lohta, pari kasvisruokaa, vuohenjuustoa, kanaa, lammasta, porsasta… Jälkkäreistä löytyy mm. kotijäätelöä, ohukkaita (saa lisämaksusta liekitettyinä) ja kotijäätelöä. Jälkkärit maksavat n 8 euroa, liekitys n 2,5 euroa. Viinilista on ihan kattava, laseittain sai muistaakseni viittä valko- ja punaviiniä, kuohariakin löytyy ja tietysti kunnon shamppanjaa.

Drinkkilistakin löytyy ja jos olo tuntuu erityisen seikkailunhaluiselta, tai tosiaan tykkää valkosipulista, voi kokeilla valkosipuliolutta, valkosipulia terävien kanssa, valkosipulia kahvissa(!!)… Okei, en sentään tykkää kynsilaukasta noin paljoa! Sääli, ettei listalla kuitenkaan ole valkosipulijäätelöä… Sitä olisin nimittäin ottanut ehdottomasti!

LIEMITIETTY: Valkosipulikeittoa € 14,5/7,2

Valitsin tietysti valkosipulikeiton. Se oli kermaisen pehmeä ja vienosti valkosipulinen. Itse asiassa, olisin toivonut sen maistuneen hieman voimakkaammin, mutta ehkä oli parempi seuraavan päivän Arena-messuja ajatellen, ettei henki haisisi niin pahasti valkosipulille. :D Otin pienen annoksen ja se olikin juuri sopivan kokoinen alkupalaksi. Pelkkänä pääruokana tietysti kannattaa ottaa isompi lautasellinen.

Äiti valitsi alkuun pienen annoksen KUTUN KUTSUA (€ 17,60/8,70) eli kuumaa vuohenjuustoa salaattipedillä. Vuohenjuusto on aina vuohenjuustoa, eli hyvää! Tosin jokin makea kastike tai hedelmät olisivat tehneet annoksesta vielä piirun verran paremman.

Iskä valitsi KUUMASTA KUPISTA (€ 11,50) eli kuusi etanaa valkosipulivoissa. Myös hän kehui annostaan.

VALLOITTAVASTI VIEREKKÄIN: Papu-vihannespaistos

€ 18,10/15,40

Ilta jatkui kasvispitoisesti ja oh boy, että olin tyytyväinen valintaani! Annos oli todellakin valloittava! Ihanassa, tomaattisessa maustekastikkeessa lymysi ihania isoja papuja, erilaisia vihanneksia ja juureksia. Todellinen helmi! Annos oli melkoisen kuuma, joten heti sen kimppuun ei sopinut hyökätä vaan nautiskella hitaasti… Mmm… Sain kauhean kipinän ostaa tomaattikastiketta ja hukuttaa siihen kaikki seuraavat keitokseni! :D Pitäisi tosiaan käyttää enemmän papuja. Täydellinen annos kylmään ja kosteaan syyspäivään, lämmitti ihanasti eikä ollut pienenä annoksena yhtään liian iso eikä pieni. Toinen piste!

Ja pisteet myös vanhemmilta, jotka myös söivät omat annoksensa eli UUNISTA LOIHDITUT (€ 22,50/19,25) Kala-äyriäisvartaansa viimeistä kastiketahraa myöten. Maistoin lohta ja se olikin maukasta. Tämähän oli hyvä valinta!

Rommimarjat (€ 7,30)

Jälkiruokalista ei suuresti minua puhutellut ja mietinkin, ottaisinko jälkkäriksi terästetyn cappuccinon vai jonkinlaisen drinkin. Päädyin kuitenkin rommilla höystettyihin marjoihin, joka olikin yllättävän hyvä päätös aterialle. Annos oli raikas ja juuri sopivan romminen. Mmm, rommia… Pitäisiköhän ostaa kotiin? Olisiko se oikeasti hyvää drinkeissä? Pari kaveria ovat erityisen ihastuneita yhteen rommi-drinkkiin ja sitähän voisi joskus kokeilla. Hmm, minullahan on lippu sinne Tallinnaan…

Iskä valitsi jälkkäriksi Kuuman omenatortun jäätelöllä (€ 8,20), muttei halunnut sitä liekitettynä. Äiti päätyi Kotijäätelöön (€ 7,75), joka (ainakin sillä kertaa) taisi olla appelsiinia tai mangoa. Joka tapauksessa annos ei ollut äidin mielestä mikään järisyttävä makuelämys vaan hän olisi toivonut muunmakuista jäätelöä. Kannattaa siis varmistaa tarjoilijalta, ettei joudu pettymään.

Ysin arvoinen synttäri-illallinen! (Saman arvosanan minäkin sain syntyessäni, siniset sormet ja varpaat veroittivat sen yhden pojon.) Vanhemmat tykkäsi niin, että tänne voi huoletta tuoda vaikka tyttöystävän vanhempineen ensi tapaamiselle tai asiakkaat illalliselle tai tunnelmallisille treffeille… Palvelu oli asiantuntevaa ja mutkatonta, tosin olisin odottanut sen olevan hieman nopeampaa, kun ravintola ei todellakaan ollut täynnä. No, eipä meillä nyt ollut kiire minnekään.

Kynsilaukka ei tietenkään ole opiskelijan hintatason paikka, mutta jos haluaa syödä silloin tällöin hyvin ja vähän kalliimmalla kuin Johdon salaatit, niin Kynsilaukka on mielestäni varma valinta. Siis, jos pitää valkosipulista. :D

p.s. Nettisivuilla pöytävarauksien teko ohjataan nettilomakkeelle, joten samalle illalle varausta kysyessään kannattaa olla sähköpostin ääressä tai sitten tietysti soittaa ravintolaan.

Kynsilaukka

Fredrikinkatu 22

Puh (09) 651 939

www.kynsilaukka.com