Sunnuntailounalla mm. avocadokeittoa ja flania

Helatorstain jälkeisenä lauantaina kiertelin kaupungilla ja kävin mm. Maailma Kylässä-festivaaleilla syömässä jonkinlaista kasvissafkaa ja katsastamassa, kuinka monia ruoka-aineita nykyään kuuluukaan Reilun Kaupan piiriin. Banaanit, kahvi, tee ja suklaa ovat vasta jäävuoren huippu. Ben & Jerry’s-ketjullakin on mm. Baked Alaska, jonka vaniljajäätelö on Reilua ja muutenkin ketju tuntuu pitävän hyvää huolta tuottajistaan. Joten lisää hyviä syitä ostaa B&J’siä: hyvää makunystyröille ja viljeliöille! :D

Iltapäivällä oli taas kerran tarkoitus heittää pyörälenkki Tikkurilaan, mitä siirsin surkean sateen vuoksi. Noin kahden aikoihin iltapäivällä pilvipeite alkoi rakoilemaan ja silloin tuli kiire! Nyt äkkiä kotiin ja matkaan, koska tätä kuivuutta ei kestä kauaa! Onneksi en lähtenyt ajamaan Tiksiin suunnitelman mukaan n. 12 aikaan, olisimme äidin kanssa olleet kuin uitetut koirat. Mikä tsägä! Ehdin myös shoppailla Miquesta (voisin ostaa koko liikkeen tyhjäksi mustista tavaroista!) ihanat mustat yöläpät, joissa lukee “Recharging”. Just styleet! :D Niiden avulla nukkuu, vaikka aurinko (joskus) paistaakin aikaisin ikkunasta sisään.

Avokado-minttukeitto

Mutta mutta, eipä unohduta liikaa höpisemään muista asioista, tämähän on ruokablogi! Vaikka olenkin nyt päättänyt lievittää kirjoitushalujani enemmän kuin aikaisemmin tämän blogin avulla, pitää kuitenkin pitää yllä blogin tasoa ja agendaa. :)

Tänä sunnuntaina alkuruuaksi halusin tehdä minttuista avokado-keittoa. Avokado on melko mauton hedelmä, mutta se sisältää erittäin hyviä rasvahappoja ja on oikea ravintopommi. Siitä tehty quacamole on herkullista, enkä nyt tarkoita mitään kammottavia kaupan valmistahnoja vaan itsetehtyä quacamolea ilman lisäaineita, sisältäen vain avocadoa, sitruunanmehua sekä punasipulia. (Tein sitä viimeksi Speksi-mökillä ja se sai ansaitsemaansa kehua aikaan. )

En ole koskaan ostanut omaan kotiini avocadoja ja muutenkin olen tehnyt niitä ruokaksi aikaisemmin vain pari kertaa. Nyt kuitenkin tämä ihanan vihreä keitto oli liian hyvänkuuloinen sivuutettavaksi! Ikävä kyllä me äidin kanssa laitoimme keittoon mielestäni liikaa sitruunamehua ja siitä tuli melkoisen kitkerää. Äidin mielestä sopassa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, joten maybe it was just me? Joka tapauksessa, ensi kerralla vähemmän tai sitten voisi käyttää hieman miedomman makuista limeä. Avokado nyt ei muutenkaan maistu paljoa miltään, joten ei ole järkeä peittää sitä sitruunalla. Keväisen raikkaan ja vähän erikoisemman keiton avokadosta ja mintusta kyllä saa aikaan. Mintunlehtiä voi sipeltää koko nipun annokseen.

Minttuinen avokadokeitto

resepti kirjasta Maittavat: Nopeat ja näppärät

kuudelle

40 g voita/margariinia tai loraus öljyä

6 viipaloitua kevätsipulia

1 murskattu valkosipulinkynsi

25 g vehnäjauhoja (2-3 rkl)

6 dl kasvislientä

2 kypsää avokadoa

2-3 tl sitruunamehua+hyppysellinen raastettua kuorta

1 ½ dl maitoa

1 ½ kevyt-tai ruokakermaa

nippu silputtuja mintunlehtiä

suolaa & pippuria

Kuullota kevät- ja valkosipulia voissa tai öljyssä sekoittaen muutama minuutti pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Sekoita joukkoon jauhot ja kypsennä jatkuvasti sekoittaen. Hämennä vähitellen kasvisliemi sekaan ja kiehauta keskilämmöllä. Hauduta samalla, kun kuorit ja pilkot avokadot. Lisää ne keittoon sitruunamehun kanssa. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Peitä kannella ja anna kypsyä n. kymmenen minuuttia, kunnes avokadot pehmenevät. Jäähdytä hieman ja soseuta esim. sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon maito ja (ruoka)kerma, tarkista mausteet ja lisää minttu. Nauti. :)

Tofua ja vihanneksia

Minun pääruokani koostui savustetusta tofusta ja keosta pakastevihanneksia. Me like veggies!  Savustettu tofu on kyllä suolaista, huh! Täytyy tästä lähin ostaa vain maustamatonta tofua ja maustaa itse jälkikäteen. Muutoin tofu on todella nannaa, ja yritän yhä enemmän ja enemmän korvata kanan soijatuotteilla, munilla, pavuilla ja linsseillä.

Ahvenfilee ja vihanneksia

Äiti söi tofun sijaan paistettuja ahvenfileitä. Minä herkuttelin niillä seuraavana päivänä töissä, nam! Ahven on hyvää, samoin siika ja kuhakin. Itse asiassa, en vielä ole törmännyt kalaan, josta en pitäisi. Purkkitonnikalakin menee harvakseltaan. Joskus täytyy opetella valmistamaan pihvejä tuoreesta tonnikalasta. Olen kerran tehnyt, mutta paistoin niitä liian kauan. Joskus vielä tuhlaan, ostan tuoreita fileitä ja paistan vain pari minuuttia/puoli. Parasta kalaa on kuitenkin savustettu lohi. Varsinkin iskän savustamana, kesällä mökillä sienikastikkeen kanssa. Mmm…. Kesä maistuu savulohelta ja mansikoilta, jos minulta kysyy.

Paahtovanukas eli flan

Pidän lukemisesta: aamu ei ala hyvin ilman rauhallista Hesarin lukua, julkisissa matkustaessani on ajan kuluksi mukavaa lukea, syödessä on pakko lukea (ellei pöytäseurana ole kavereita, äidin ja iskän seurassa kehtaa lukea ;) )… Rakastan tietysti ruokalehtien ja reseptikirjojen lukemista ja niiden takia päädyin tekemään tämän extempore-jälkkärin. Selailin kaikessa rauhassa Me Naiset Menu-kirjaa, jossa on paljon kolmen ruokalajin ohjeita+joku lämpimäinen keväälle, kesälle, syksylle ja talvelle. Yhdestä niistä löytyi erittäin helppo paahtovanukkaan eli Flanin ohje. Espanjassa tarjoiltava samanlainen herkku on Crema Catalana.

Ikävä kyllä minulla ei ole nyt antaa reseptiä juuri tuosta kirjasta, mutta ohje on erittäin helppo. Ensin 1 ½ desiä ja 2 rkl vettä kiehautetaan kattilassa niin kauan, että sokeri alkaa karamellisoitua ja muuttuu kullanruskeaksi. Samalla pari munaa, pari desiä maitoa/kermaa sekä sokeria, kanelia, kardemummaa ja vaniljasokeria sekoitetaan keskenään. Sokerin muututtua kullanruskeaksi se kaadetaan joko pieniin annosvuokiin tai yhteen isoon vuokaan ja sen päälle kaadetaan muna-maitoseos. Vuoat/vuoka uuniin hyytymään, en nyt muista tarkkaan kuinka kauaksi aikaa, 30-40 minuuttia suurinpiirtein. Otetaan uunista, annetaan jäähtyä parisen tuntia, kumotaan lautaselle ja tarjoillaan.

Paahtovanukas kumottuna ja valmiina nautittavaksi

Nämä ovat todella nopeita ja helppoja valmistaa, vaikka sokerin kanssa saakin olla tarkkana. Ekalla kerralla sokeri muuttui rakeiseksi, joten levyn täytyy olla todella kuuma, että sokeri todellakin alkaa karamellisoitua. Maku muistutti kovasti pannukakkua! Tuleehan molempiin maitoa ja munia ja rakenne on kermainen, tosin pannariin nyt käytetään jauhojakin. Laitoin melko reilusti kanelia ja kardemummaa ja niiden maut tulivat myös ihanasti esiin. Karamellisoitunut sokeri on tietenkin todella makeaa, joten jos ei ole kova sokerihiiri, sitä kannattaa annostella todella ohut kerros vuokien pohjalle ja vaikka käyttää hieman ylöspäin leveneviä vuokia, jotta enin osa jälkkäriä on muna-maitoseosta. Sydän alkoi hakkaamaan, bit of a sugat rush here! Joka tapauksessa, mukava ja helppo ohje, joka kuitenkin on melko säväyttävä. Seuraavalla kerralla voisi lisätä vaikka sitruunan tai limen mehua tai käyttää kookosmaitoa! Joo, tuota kookosmaitoa kyllä täytyy kokeilla. Sitä kun tulee käytettyä niin harvoin vaikka pidänkin kookoksesta.

Epäonnistuneet kaakao-mantelimarengit

Ja sitten tähän viimeiseen osioon, jonka voisi myös tagata sanalla "epäonnistunut". Äidillä oli pari valkuaista jääkaapissa ja tietenkään niitä nyt ei voinut jättää sinne hapettumaan, kun kerran oli leipomisinto päällä. Tarkoitukseni oli tehdä niistä tietenkin marenkeja ja koska äidillä sattui olemaan tomusokeria, halusin laittaa sitä tavallisen sokerin sijasta. Mutta mutta! Haksahdin ja lisäsin tomusokerin vatkauksen alussa vaikka tietysti se olisi pitänyt lisätä vasta sitten, kun valkuaiset oli vaahdotettu kovaksi vaahdoksi! Tavallisen sokerin voi lisätä alussa, mutta tomusokeri tietenkin muuttaa valkuaisten koostumuksen tahmaiseksi ja kuorrutemaiseksi. No, siinä sitä sitten tuli kuorrutetta marenkien sijasta… 

No, onneksi hätä ei ollut tämän näköinen: lisäsin kaakaojauhetta sekä reilusti karvasmanteliesanssia seokseen ja tungin pienissä vuoissa uuniin. Let’s see what happens! Tuloksena oli jonkinlaisia kohokkaita, jotka tosin laskivat heti, kun annoimme niiden jäähtyä liikaa. Maku oli todella mantelinen, hieman myös kaakaoinen sekä tietysti makea ja tahmainen. Kyllä ne nyt söi (tietenkin, eihän nyt jälkkäriä voi poiskaan heittää ;) ), kiitos ihanan manteliaromin, mutta mieluummin olisin rouskutellut marenkeja. Joka kerta aina oppii jotain uutta (että aina kannattaa kokeilla, mitä hieman epäonnistuneista seoksista voisi tulla) ja muistaa vanhaa (tomusokeri vasta valmiiseen vaahtoon). Pikku hiljaa paremmaksi kokiksi tässä on tarkoitus kehittyä. Joka tapauksessa oli ihanaa taas kerran kokata ja syödä oikein pitkän kaavan mukaan.

Kolmen plus yhden ruokalajin äitienpäivälounas

Äitienpäivä, mikä ihana syy tehdä ruokaa! Koska viime vuonna vain laitoin äidille rapakon takaa kortin, tänä vuonna päätin ottaa menetetyn takaisin korkojen kera (se ylimääräinen jälkkäri) ja laittaa äidille oikein kunnon lounaan. Mietin erilaisia vaihtoehtoja pitkin kevättä, kunnes vihdoin päädyin keväiseen, raikkaaseen ja myös erittäin herkulliseen menuhun! (Onko tuo oikea taivutusmuoto? No, whatever…)

Onneksi minulla ja äidillä on erittäin samanlainen maku eli tykkäämme kasviksista, muttemme syö punaista lihaa. Äiti on myös avoin uusille mauille ja eksoottisillekin sooseille, joten saatoin tehdä melkein mitä vaan. Päätin kuitenkin pitäytyä melko helpoissa, vaikkakin ehkä monivaiheisissa ruokalajikokonaisuuksissa, koska en halunnut riskeerata minkään epäonnistuvan tänä hienona päivänä. Heräsin jostain friikistä syystä jo puoli seitsemän vaikka olin mennyt yhden aikaan nukkumaan, joten minulla oli todellakin hyvää aikaa valmistella lounasta rauhassa. (Ja ehdinpä heittää juoksulenkinkin juuri ennen juhlakalun tuloa! :D)

Vuohenjuustosalaatti

Lappireissun tuomisina minulla siis oli ihastus vuohenjuustoon, joten äidin jakaessa mielipiteeni alkuruuan koostumus oli jo kauan aikaa sitten päätetty. (Tätä hetkeä olin odottanut, nam!) Seireenien suklaa-ja viinitasting-illasta mukaan saadussa Glorian Ruoka & Viini-lehdestä vielä löytyi napakymppi vuohenjuustosalaatin ohje kastikkeineen, joten päätin tehdä sen, pienillä omilla muokkauksillani tietenkin. Muutenkin kaikissa ohjeissa ei kaikkia mittasuhteita, koska en enää niitä muista ja ne on siis tarkoitettu “maun mukaan” käytettäväksi.

Salaatista tuli ihanaa! Laitoin kyllä kastiketta salaatille hiukan liian reippaalla kädellä ja paikoin se oli hivenen liian makea, sillä viinirypäleet sekä erityisesti karamellisoidut pähkinät toivat myös makeutta. Juuston suolaisuus tietysti komppasi makeutta loistavasti, mutta ensi kerralla hiukan vähemmän kastiketta. Ellei sitten tietysti ole todella perso makealle. ;) Salaatti on todella helppotekoinen, kuten salaatit yleensä.

Vuohenjuusto-viinirypälesalaatti ja karamellisoidut pähkinät

mukaillen reseptiä: Glorian Ruoka & Viini 2/09, s. 90

n. 4 dl valmista salaattimixiä (mm. pinaattia ja rucolaa)

2 kourallista tummia viinirypäleitä

n. 150 g vuohenjuustoa

1 dl karamellisoituja pähkinöitä

Kastike:

saksanpähkinäöljyä

viikunabalsamicoa

ripaus suolaa

siirappia

Tee kastike sekoittamalla ainesosista makusi mukainen kastike. Varo tekemästä siitä liian makeaa tai tekemästä sitä liian paljon. Jaa salaattimix lautasille. Halkaise viinirypäleet ja asettele salaattipedille. Paloittele vuohenjuusto haluamasi kokoisiki paloiki ja halutessasi lämmitä niitä muutama minuutti 200-asteisessa uunissa. (Itse en tätä tehnyt, mutta pakko kokeilla ensi kerralla! Lämmin vuohenjuusto on vielä erityisen hyvää!). Nosta juustot salaatin päälle, valuta kastiketta ja koristele karamellisoiduilla pähkinöillä.

Karamellisoidut pähkinät

1 pussi pähkinäsekoitusta

2 rkl (vaaleaa muscovado)sokeria

½-1 tl piri-piriä tai chilijauhetta

2 tl saksanpähkinäöljyä

Mittaa kaikki ainekset paistinpannuun ja kuumenna. Kääntele seosta muutama minuutti, kunnes sokeri karamellisoituu. (Käytin intiaanisokeria, joka lähinnä paakkuuntui kattilan pohjalle, mutta onnistuin kuitenkin saamaan pähkinöihin makeutta ja paahteisuutta.) Levitä seos leivinpaperille jäähtymään ja tarjoa vuohejuustosalaatin kera (tai sellaisenaan ;) ).

Kalaa yrttivoilla, parsaa ja porkkana-appelsiini-fenkolisalaattia

Kevään ehdottomin sesonkituote on tankoparsa, joten sitä piti tietysti olla keväisessä menukokonaisuudessa. Ja se myös sopii erittäin hyvin kalan kanssa. Äiti oli luvannut tuoda kalan, enkä nyt enää tietenkään muista, mitä hän toi. Se ei ollut lohta, ei siikaa, ei kuhaa eikä ahventa… Vai oliko se ahventa? Vai sittenkin kuhaa? Joka tapauksessa se maistui hyvältä väliin laitetun yrttivoin sekä äidin aamulla tekemän lime-yrttimarinadin voimin. Keväällä todellakin tekee mieli vain syödä kevyesti kalaa ja mereneläviä. Tuntuu, että kanakin on jo liian tunkkainen ruoka aurinkoiseen keliin. 

Kasvisfriikkinä halusin tietysti tehdä vielä jonkun kasvislisukkeen ja sellainen löytyikin yhdestä erittäin käytetystä ohjekirjasta. En halunnut mitään liian eksoottista, jottei menusta tulisi ihan tajuton sekamelska, mutten (tietenkään) halunnut tyytyä ihan tavanomaisiin pakastevihanneksiinkaan, nou! Niinpä valikoin herkullisen ja hedelmäisen vihanneslisukkeen. Ohjetta muokkasin sen verran, että lisäsin siihen rusinoita salaattiin käyttämästäni pähkinä-rusinamixistä ja purjon asemesta laitoin fenkolia sen ihanan aniksen (lakritsin) maun takia, mm! Kastikekin oli hienoinen oma sovellus. En yleensä koskaan tee kastikkeita, joten oli virkistävää käyttää ihan omatekoisia soosseja. 

Myös pääruoka oli mahtava! Fileiden väliin sivelty yrttivoi oli nappijuttu, sillä onnistuin pitämään sen enemmän yrttisenä kuin voisena, tuhoamatta kuitenkaan kalan omaa herkullista makua. Parsoille ei ollut kastiketta, mutta halusin herkutella niillä ihan pelkästään, mm… Kasvislisukekin onnistui hyvin, tosin en onnistunut tekemään tomaattikastikkeesta kovin makoisaa ja siksi käytin sitä erittäin säästeliäästi. Appelsiinista tuli kuitenkin ihana maku, joten hedelmiä voisi käyttää paljon enemmänkin wokkiruoissa.

Yrttinen kala kahdelle

Hyvää ruokahalua! Parhaat kasvis-, kana- ja kalaruoat; toim. Anna-Maija Tanttu

4 pientä kalafilettä (laita halutessasi aamulla johonkin marinadiin maustumaan, meillä oli marinadi ja siksi emme käyttäneet kalaan muita mausteita)

Yrttitäyte

yrttimaustetta

silputtua basilikaa

nokare pehmeää voita

Kuorrutus

1 muna

ruiskorppujauhoja 1-1 ½ dl

Sekoita voi ja yrtit tahnaksi. Riko muna kulhoon ja levitä korppujauho-mausteseos laakealle lautaselle tasaisesti. Levitä tahnaa yhdelle fileelle ja taita sitten toinen filee päälle. Voitele kalapihvit munalla molemmin puolin ja kasta korppujauhoihin. Paista pihvit voissa (tai öljyssä) pannulla hieman ruskeiksi. Varo paistamasta liian kuiviksi! Tarjoa heti lisukkeiden kanssa.

Tankoparsa

1 nippu parsaa

Kuori parsa ja leikkaa varren kova loppupala pois. Keitä pystyssä kiehuvassa vedessä, kunnes parsat ovat pehmenneet. Älä keitä lötköiksi!

Porkkana-fenkoli-appelsiinivokki kahdelle

Maittavat vokkiateriat-kirjan reseptiä mukaillen

1 rkl rypsiöljyä

4-5 porkkanaa raastettuna

1 fenkoli suikaloituna

1 kuorittu ja lohkottu appelsiini

2 rkl tomaattipyrettä

1 rkl intiaanisokeria

1 rkl tummaa soijakastiketta

rusinoita koristeeksi

Kuumenna öljy todella kuumaksi. Lisää porkkanaraaste sekä suikaloitu fenkoli ja paista sekoittaen, kunnes kasvikset alkavat pehmetä. Vähennä lämpöä ja lisää appelsiinilohkot. Kuumenna varovasti, jotta lohkot säilyvät kokonaisina. Sekoita tomaattipyre, sokeri sekä soijakastike keskenään ja lisää vokkiin. Paista sekoittaen vielä pari minuuttia ja lisää rusinat. Tarjoa heti.

Kahvikiisseli

Lounaan ensimmäinen jälkkäri oli kahvikiisseli, jota oli ollut jo pitkään minun “to do”-listallani. En yleensä tee kiisseleitä, mutta pidän niistä kyllä. Tosin marjakiisselit ovat niin tylsiä, etten oikein välitä niistä. Tämä kahvikiisseli ei kyllä ollut tylsä! Meinasin unohtaa sokerin, mutta onneksi sen lisääminen jälkeenpäin onnistui. :D Olisi muutoin ollut aika mautonta… Itse asiassa sokeria pitääkin aina lisätä kiisselin päälle sen valmistuttua, sillä muutoin pintaan muodostuu jäähtyessä inhottava kalvo. (Kiitos neuvosta, äiti! ^^ ) Lisäsin kahden desin kahvin lisäksi myös hieman pikakahvijauhetta, sillä mielestäni tuo kaksi desiä ei vielä saanut kiisseliä maistumaan tarpeeksi kahviselta minulle. Päälle vielä loput vispikermasta vaniljasokerilla maustettuna ja voilà!

Kahvikiisseli n. kolmelle

lähde tuntematon

3 dl maitoa

2 dl kevytvispikermaa

2 dl vahvaa kahvia

(2 tl pikakahvijauhetta)

3/4 dl Ohrakasta

1 rkl kaakaojauhetta

0,5 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

Koristelu: 1 dl vispikermaa & vaniljasokeria

Sekoita Ohrakas kylmän maidon joukkoon ja lisää kattilaan yhdessä kaikkien muiden aineiden kanssa. Kuumenna sekoittaen, kunnes seos alkaa saostua. Kun kiisseli kuplahtaa, ota se pois liedeltä jäähtymään. Ripottele pinnalle vaniljasokeria kalvon muodostumisen välttämiseksi. Jäähdytä hieman. Vatkaa hieman kermavaahtoa ja mausta se vaniljasokerilla. Tarjoa kiisselin päällä.

Kahvijäätelöpirtelö Baileysillä höystettynä

Normaalisti tässä kohdassa olisi ollut synttärikakku kahvin kera, mutta koska nyt on kesä ja me äidin kanssa tykätään tooosi paljo jäätelöstä (kukapa ei?), niin ainoa vaihtoehto kauniiseen kesäpäivään oli jäätelö! Halusin maistaa Ingmannin Sentimento-sarjan Crema Caffè Liquore-jäätelöä, kahvifriikki kun olen. En ole pitkään aikaan syönyt pirtelöä, joten se valikoitui viimeiseksi herkkupalaksi. (Jotenkin kummasti menut aina menee myös sen mukaan, mitä itse haluan syödä/tehdä, ei vain juhlakalun halun mukaan. ;) ) Jäätelö on todella hyvää ihan pelkästäänkin! (Ylläri ylläri.) Se säilyttää lusikoitavan koostumuksen pakkasessakin ja maistuu ihanasti kahvilta sekä Baileysiltä! Kun vielä lorautin pirtelöönkin Baileysiä, niin tulos oli todella kermaliköörinen. Mutten todellakaan valita, nam!  Pitäähän se Baileys nyt pikkuhiljaa käyttää pois…

Baileys-kahvipirtelö à la Heidi

Sentimento Crema Caffè Liquore-jäätelöä

maitoa

Baileysiä

sokeritonta suklaasiirappia loraus

Sekoita aineet keskenään. Kaada laseihin ja nauti. Voit vaikka vielä koristella kaakaojauheella tai suklaalastuilla tai kermavaahdolla. (Mokkakerma varmasti sopii mahtavasti!)

Vielä kahvit päälle ja se oli siinä! Mikä lounas, oh my gosh, vaikka itse kokkina kehunkin! Kun olin vielä ostanut n. 4 dl:n pullon shamppanjaa ja äiti töi vielä pullon viiniä, niin kaiken tämän jälkeen olimme iloisesti hiprakassa! :D Mutta sehän nyt sopii ihan hyvin äitienpäivän tunnelmaan. ;) Onneksi tiedossa oli vielä pyörälenkki Tikkurilaan, jonka avulla edes osa herkuista tuli kulutettua. Seuraavana aamuna oli nimittäin tarkoitus lähteä kohti Barcelonaa kaverin kanssa. Tosiaan olipahan ihana äitienpäivälounas! Tällaisia kokkausrepertuaareja lisää! Who wants to join me?

"Ylioppilaskakku" äidin synttärikakkuna

Ohi on, ohi on, tämä farssimme! Viime maanantai-keskiviikko olivat kyllä varmasti tähän astisen opiskeluni kamalimmat, kun samaan aikaan luin kahteen tenttiin, kirjoitin hiki hatussa kandia ja vielä viimeistelin ranskan esseepläjäystä. Huh! En ehtinyt edes salilla käymään ja kerran vain hikisesti kiersin Töölönlahden!  Onneksi kaikki tuo on takanapäin ja meikälainen yhtä tenttiä ja kypsyysnäytettä vaille kandi! (Ainakin jos mistään ei putkahda mitään yllätyksiä…) Nyt, kun kesäloma eli kesätyöt alkaa ensi maanantaina, niin ehkä sitä ehtii pitämään blogiakin ajan tasalla. Sitä ennen on pakko purkaa vanhojen postien suma ja seuraavana listalla vuorossa onkin pääsiäisen herkut. Jaan ne kahteen osaan, koska tämän suklaakakun ohje on niin pitkä.

Kahvinen suklaatäytekakku marengilla

Matkustin vanhempieni ja kaverini kanssa pääsiäisen viettoon tätini luo Savoon. Äidin synttärit sattuivat pitkäperjantaiksi ja niinpä tietysti minun täytyi valmstaa hänelle kakku. Ohjekin valikoitu melko hyvissä ajoin ja se on luultavasti monivaiheisin kakku, mitä olen tähän päivään mennessä tehnyt. Se koostuu kakkupohjasta, jonka väliin tulee iso marenkilevy sekä vaahdotettua mokkakermaa ja päälle vielä lisää kermaa sekä suklaakuorrute. Alkuperäisessä ohjeessa oli vielä mantelikermankin ohje, mutta jätin sen pois. Kahvisen kermaseoksenkin sain helposti tehtyä vatkaamalla mokkakermaa, mutta muuten ohjeessa oli muutama hieman jännitystä aiheuttanut kohta.

Kakkupohja on sisänsä yksinkertainen: jauhoja, kaakaojauhetta, leivinjauhetta, munia, sokeria ja vaniljasokeria. Siihen kuitenkin tulee kuusi munaa, joista kaikista tulee erotella keltuainen ja valkuainen. Ihanaa. En nimittäin ole mikään munanerottelijataituri (:D mikä sana!) ja tosi ihanaa, jos vaikka juuri vikan munan keltuainen pääsee valkuaisten joukkoon. Tietysti keltuaiset ja valkuaiset kannattaa aina erotella eri kippojen yllä vahinkojen minimoimiseksi, mutta kait sitä vähän pitää olla jännitystä elämässä. Onneksi äiti neuvoi jauhopeukalona, että miten se homma tehdään ja loppujen lopuksi keltuaiset ja valkuaiset saatiin erikseen. Erottelun tarkoituksena on tietysti saada aikaan erittäin kuohkea kakku, kun vaahdotettuun sokeri-keltuaisseokseen lisätään vuorotelleen jauhoseosta ja valkuaisia.

Kakku oli, taas kerran (koska minä oikein opin??) hivenen liian kauan uunissa, mutta onneksi tällä kertaa muistin kostuttaa molempia puoliskoja. Tai no, toinen puoli sai enemmän efedriiniä kuin toinen, mutta onneksi välissä ja päällä ja yllä oli kaikenlaista muuta, joka vei huomion hivenen kuivahkosta kakusta. Eipä silti, kyllä sitä olisi voinut syödä ihan pelkästäänkin. 

Toinen juttu, joka hommassa jänskätti, oli iso marenkilevy. En ole montaakaan kertaa tehnyt marenkeja ja nyt sellainen pitäisi vielä tehdä yhtä isoksi kuin koko kakku ja tunkea pohjien väliin. Hmm. Olin unohtanut ostaa mantelijauhetta ja ajattelin ensin skipata koko marengin, mutta onneksi tädiltä löytyi sekä mantelilastuja että kunnon mantelimylly! Niiden avulla syntyi melko hyvälaatuista mantelijauhoa, joten pystyin pysymään ohjeessa. Seosta jäi ison levyn jälkeen vielä muutamaan pieneenkin, joista pari ikävä kyllä kärähti liian tummiksi. Onneksi kolme selvityi koristeiksi, ja kaverikin sai pienen hinkkauksen jälkeen veitsen avulla loputkin leivinpaperin jämät irtoamaan ison levyn pohjasta. :D

Ja sitten kokoamaan! Tarkoituksena ei ollut saada aikaan ylioppilaslakkia, mutta jostain kumman syystä sekosin (mikä ei ehkä ole kovin yllättävää minut tunteville ihmisille) ja unohdin toisen kakkupohjan kokonaan! Rupesin jo koristelemaan yhtä pohjaa suklaakuorrutteella, vaikka yläpohja odotti pöydällä! Ooops! o_O Enpähän ole tuotakaan ennen tehnyt! No, kerta se oli ensimmäinenkin, eikä hätä ollut tämän (sen?) näköinen. Kakku muistutti siis vähän ylioppilaslakkia, joten jos koskaan saan lapsia ja ne ylioppilaiksi kirjoittaa, niin täytyy muistaa tämä koristelu! :D Olkoon kakun nimi siis Ylioppilaskakku!

Kuorrutukset niin tai näin, oikein tai väärinpäin, kakku oli herkullinen! Itse tykkäsin, yllätys yllätys, eniten suklaakuorrutteesta, joka valui herkullisesti myös kakun reunoja pitkin. Mmm…. Täytyy kyllä myöntää, että marenkilevyn olemassaoloa ei edes huomannut, mikä oli kyllä sääli, sillä kaikki ainesosat pitäisi kyllä pystyä huomaamaan. Ei edes pienintä rouskahdusta! No, napsin koristemarengit kakun päältä ja ne kyllä olivat suussa sulavia. Oli kyllä ihanaa tehdä kakku oiken pitkän kaavan mukaan! Seuraavaksi sitten kakkua kandipippaloihin ja ohjekin on jo valmiina. 

Laitan ohjeen tähän englanniksi, koska olen aivan liian laiska kääntämään sitä... 

Update vuodelta 2013: kun nyt vihdoin sain tämän postauksen ulos myös tänne Bloggeriin, en millään löytänyt tuota alkuperäistä postausta tuosta blogista, jossa sen piti olla. :( Joten en siis ole enää 100 % varma, mistä sen olen löytänyt. Mutta siis toivottavasti se sentään olisi oikeasti tuon Schwartzin ohje. :)

Chocolate Coffee-Almond-Meringue Layer Cake

Kirjasta Chocolate Cooking by David Schwatrz

Chocolate Sponge

Ingredients:

Plain flour – 75gms

Cocoa – 70 gms

Eggs – 6; separated, whites stiffly beaten

Castor Sugar – 180gms

Vanilla Extract – 1 tsp

Preheat the oven to 180 degrees C. Line a 10″ round Spring form baking tin with baking parchment greased & dusted with flour.(You can use a 9″ tin; will give you a higher cake). Sift the flour & cocoa. Whisk the egg yolks & sugar until the mixture falls in thick ribbons. Gently fold a third of the flour mixture, then a third of the egg whites. Repeat until all the flour mixture & egg whites have been incorporated (This is done so that the cake can keep its fluffiness). Pour into tin & bake for 40-45 minutes / until the cake is springy to touch. Cool in tin for 5 minutes, then turn out on rack & cool completely.

Coffee-Almond Meringue

Ingredients:

Almonds – 75 gms; ground in coffee grinder with skins (be careful they don’t become pasty)

Cocoa – 1 1/2 tsps

Coffee – 1 tbsp

Castor sugar – 120 gms

Egg whites – 3, stiffly beaten

Preheat the oven to 160 degrees C. Line a baking sheet with baking parchment, & draw a 10″ circle on it. If you don’t have a baking sheet big enough, use the circular base of the spring form. Combine the almonds, cocoa & 50 gms of the sugar in a bowl. Beat the rest of the sugar into the beaten egg whites, a little at a time, & beat until stiff. Beat in the coffee. Gently fold in the almond sugar mixture into the beaten egg whites. Spoon the meringue into a piping bag fitted with a 1 cm nozzle. Pipe a spiral to cover the 10″ circle. You can pipe any remaining meringue onto parchment paper & bake them alongside to use for decoration etc. Bake in a pre-heated oven for 1 1/2 hours or until crisp (for me the meringue baked faster so check after an hour or so). Allow to cool completely & then gently peel the parchment away. Use a knife if necessary.

Coffee cream

5 dl mocca cream

Dark Chocolate Coffee Ganache

Low fat cream – 100 ml

Dark Chocolate – 150 gms, broken

Coffee – 1 tsp

Simmer all ingredients gently in a pan, stirring constantly. Once the chocolate has melted, strain for any lumps & allow to cool. It will thicken as it cools.

To Assemble: 

Slice the sponge into 2 layers. Reserve 2-3 tbsps of coffee cream for decorating the top if you like. Spread half the coffee cream & top with the crisp meringue. Trim the meringue to the size of the cake if need be. Top with remaining coffee cream, followed with the second layer of sponge. (Or do as I did and put the ganache on top of the meringue layer. :D ) Frost the sides with whipped mocca cream. Chill for 15 minutes to set the sides. Top the cake with the smooth ganache, allowing some to flow down the sides. Garnish with grated white chocolate, smaller meringues, coffee cream rosettes etc. Chill until served. Note: The sponge & the meringue can be made up to 2 days in advance.

Ranskalaisittain Rovaniemellä ja Pirkon Pirtissä tuntureiden keskellä

Raffaello

Kun on ala-ja yläasteella perheellämme oli pienoinen traditio aina vanhempien talviloman aikana reissata Saariselälle hiihtämään. Napisin hiihtämisestä aina enemmän tai vähemmän, mutta breikki koulutyöstä oli aina tervetullut ja mökkielämä pikkukaupungissa sen verran mukavaa, etten vastaan paljoa haronut. (P.s. tämän vuoden retkestä voitte lukea osoitteesta http://tj.kyweb.fi/)

Niin kauan kuin muistan olemme menomatkalla tehneet ruokaostoksen Rovaniemellä ja käyneet myös syömässä. Usein (perheellämme on ollut paaaljon traditiota Saariselän reissulla) olemme olleet Fransmannissa, ja vaikka yleensä haluankin kokeilla uusia paikkoja, viime Fransmannista on sen verran aikaa, että käynti tuntui melkein “uudelta”.

Kuten näkyy, ravintolan lista on laaja ja kattaa niin alkupalat ja keitot (4,7 €-10,7 €), salaatit (n 14,5 €), pasta-ja kasvisruoat (12,2 €-14,4 €), ruukkuruoat (13,90 €-15,20 €), pari leipää (13,90 € ja 14, 50 €), kala-ja äyriäisruuat (n. 20 €), lintu-ja liharuokia (15 €-59 €) ja jälkkäreitä (2,5 € -8,8 €). Myös lapsille on oma listansa samoin kuin kaksi menu-kokonaisuutta àla Rhône sekä Provence. Myös viinilistat ovat kohtuullisen laajat. Ravintola kuuluu S-ryhmään, joten kaikki varmaan arvaavat, millaisesta paikasta on kyse. Kyseisenä päivänä oli myös viimeista päivää voimassa erityinen Lappi-lista, jolta löytyi tietysti poroa, mutta myös erilaisia kaloja.

Broilerisalaatti 14,50 €: Pariloitua broilerinfileetä, salaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia, paahdettuja kurpitsansiemeniä, marinoitua omenaa, cantaloupe-melonia ja omena-jogurttikastiketta

Kuka olisi arvannut tilaukseni oikein ilman kuvaakin? That right, kanasalaattia! Olenpas niiin yllätyksellinen.... Ainesosalista oli laaja sen mukainen oli annoskin. Hyvää, nam! Ei liikaa kanaa, ihania kurpitsansiemeniä, raikkaita salaatteja, sipulia (ja henki haisi sitten loppupäivän sipulilta, ainoa huonompi homma…) ja vielä hyvää kastiketta! Tosin annoksen tullessa pöytään olin jo ehtinyt unohtaa, mitä sen piti olla, joten en voinut keskittyä omenan maun etsimiseen. Ihan hyvä kastike se kuitenkin oli. 

Iskä valitsi kalaa Lappi-listalta enkä nyt ikävä kyllä muista, mitä se oli, mutta hän kehui sitä oivalliseksi ja siltä se myös minusta maistui. Jälkkäriä emme ottaneet, vaikka jätskiä olisikin tehnyt mieli. Sen sijaan cappuccinot, joihin ikävä kyllä tulee maito maitojauheena suoraan koneesta. Pöh. Missä on S-Ryhmien oikea maito? Kysynpähän vaan! Ei muuta mukistavaa, S-Ryhmä pitää laatunsa (tai sen puutteen) Napapiiriä myöten.

Fransmanni Rovaniemi

Sokos Hotel Vaakuna

Koskikatu 4

020 1234 695

Pirkon Pirtti

Monena kertana, kun olemme perheen voimin olleet Lapissa Saariselällä hiihtämässä, olemme yhtenä iltana syöneet ravintolassa. Sitä iltaa olen aina odottanut, sillä kukapa nyt ei tykkäisi syödä ravintolassa vanhempien piikkiin. ;) Tänäkään vuonna emme iskän kanssa tehneet poikkeusta vaan varasimme pöydän torstai-illaksi yhdeksi varmasti Saariselän suosituimmista ravintoloista (ja niitä kyllä riittää melkein kymmenen koko alueella) eli Pirkon Pirtistä. Iskän muistin mukaan tämä kerta on ainakin kolmas kerta kyseisessä paikassa, viimeksi ainakin itse muistan olleeni siellä kolme vuotta sitten.

Lumituiskun saattelemana saavuimme ravintolaan hieman ennen puoli kahdeksaa. Monet pöydistä olivat täynnä ja monissa oli yhtä lailla merkki varattuna olemisesta. Jos tänne haluaa tulla tiettynä iltana, niin pöytä on kyllä hyvä varata, vaikka viime kesänä ravintola onkin laajentunut 60 paikan verran.

Raskaan viikon jälkeen sopii kyllä herkutella (tässä vaiheessa siis 109 kilometriä hiihtoa!) ja siksi tilasimme alkuun alkudrinkit: iskälle Kir Royal (cassista ja kuohuviiniä) ja itselleni, kun nyt kerran Lapissa ollaan, Lakka Royal eli lakkalikööriä ja kuohuviiniä. En erottanut juomastani, että se maistui selvästi juuri lakalta eikä vain makeammalta kuohuviiniltä, mutta ei mitään valittamista. Hyvä alku iltaan.

Paikan lista hemmottelee lähinnä lihansyöjiä, mistä en tietenkään ollut yllättynyt. Kasvisruokia löytyy tasan yksi (bataattia ja vuohenjuustoa pääruokana) ja kanojakin vain yksi (kanaa vuohenjuustokastikkeen ja pastan kera). Vuohenjuustofaneja hemmotellaan sentään myös vuohenjuustosalaatilla. Muuten lista koostuu lähinnä porosta ja kalasta. Listalta löytyy mm. lankullinen kalaa eli kolmea eri kalaa (mm. lohta tietenkin) lankulla tarjottuna. Hyvää, jos tekee mieli kalaa.

Alkumietintähärdellin jälkeen (yritän siis syödä mahdollisimman kevyesti ravintolassakin, jokin valinta tuotti aluksi harmaita hiuksia) päädyin alkuruuaksi vuohenjuustosalaattiin marinoitujen ja grillattujen vihannesten kera. (No, on siinä sentään se salaatti kevyttä…) Kun vielä sain tarjoilijalta vahvistuksen, ettei juustoa ole mikään hirveä keko, vakuutuin valinnasta. Kommunikaatio-ongelmien takia sain tämän annoksen pääruuan kohdalla, joten esittelen tässä alkuruuaksi saamani kanttarellikeiton. Minun oli jo pidemmän aikaa (taas kerran käytän tätä määritelmää ”pidemmän aikaa”!) tehnyt mieli (sieni)keittoa ja listan ei punaista lihaa-ystävällisyys myös muokkasi valintani. Annokseen sisältyi ruohosipuli-savuporokerma, josta pyysin jättämään savuporon pois. Nautin poroista enemmän tunturissa kuin lautasellani, nähkääs.

Herkkutattikeittoa ja ruohosipuli-savuporokermaa

Ikävä kyllä sain annokseni SAVUPOROkerman kera tarjoiltuna. Hetkisen sadateltuani siirsin kerman keiton yhteydessä tarjoillun leipäviipaleen päälle ja annoin olla. Onneksi, sillä ilman poroa ja kermaa keitto maistui todella hyvältä! Se ei ollut liian kermainen, kuten ravintolakeitot yleensä saattavat olla, vaan juuri sopiva. En nyt niin suuresti erottanut kanttarellien makua (tosin kyseinen sieni on melko mauton), mutta nautin keitosta suuresti.

Toast Skagen ja kylmäsavustettua jäämerenlohta: katkarapuja tillimajoneesissa ja Kiveliön kylmäsavulohta

Iskä tilasi Toast Skagenin eli katkarapuja pienen pienellä leipäpalasella plus hieman savulohta ja yrttiöljyä ja mätiä. Iskä tykkäsi annoksestaan vaikka olisi mieluummin halunnut leivän tummana.

Tarjoilijan tullessa keräämään lautaset varmistin vielä tilaukseni ja laitoin kokille terveiset porosta. Tarjoilija oli saanut väärän käsityksen tilauksestani, joten onneksi huomautin! Olisin jäänyt vuohenjuustosalaatti saamatta! Poro keitossa korvattiin lisäämällä viiniä karahviini ihan kunnolla, joten erehdys ei mielestäni ollut loppujen lopuksi yhtään huono asia. :D Lisää viiniä on aina hyvä homma.

Vuohejuustosalaatti: marinoituja ja paahdettuja kasviksia sekä paistettua vuohenjuustoa

Alkuruuaksi tilasin, mutta pääruuaksi siis sain, vuohenjuustosalaatin. Vaikken ennen pitänyt yhtään vuohenjuustosta (mielestäni se maistuu villasukalle), niin tämä salaatti kyllä sai minut pyörtämään puheeni! Juustoa oli juuri sopiva määrä eli yksi keskikokoinen pala ja sen lisäksi mukavasti salaattia ja vihanneksia juuri sopivasti öljyttynä. Nams! Yllätyksenä jopa itselleni söin koko juustoköntin. Tarjoilija vielä vinkkasi loppuun, että vuohenjuusto kannattaa tarjoilla vaahterasiirapin kanssa, jolloin siirapin makeus peittää juuston villasukan maun :DSalaatissa oli mukana hedelmiä, joiden makeus yhdistettynä juustoon toimi mainiosti eli siis makea sopii vuohenjuustoon hyvin. Täytyy vihjata tuosta siirapista ja vuohenjuustosta äidille, joka tykkää ihan oikeasti mokomasta haisevasta ruokalajista. Tai sitten täytyy esitellä se hänelle synttärilounaan jälkkärin muodossa, hmm…

Paahdettua härän marmorifileetä ja kermaista kantarellimuhennosta

Iskä tilaama härkä oli kuulemma hyvää ja mureaa eikä liian raskasta, vaikka vähän perunoita jäikin lautaselle.

Banaani crème brulé ja suklaa-marenkisalaattia

Mitäs me sitten tilasimme jälkkäriksi? En ole syönyt jäätelöä ollenkaan koko viikkona, joten ajattelin tilaavani jäätelöä, jos sitä listalta löytyisi. No, löytyihän sitä ja olisi ottanut pistaasi- ja banaanijäätelöä ellei listalla olisi ollut myös Banaani Crème Bruléta ja suklaamarenkia. Suklaa on minulle varma houkutin, samoin crème brulé, jota en vieläkään ole ehtinyt valmistaa itse. Pirkon Pirtin tarjoama annos maistui ihanasti banaanilta; juuri sopivasti tuoden makua, mutta antaen myös päällyksen poltetulle sokerille mahdollisuuden maistua. Suklaamarenki käsitti pienen keon marenkia, valkoista suklaata sekä suklaakastiketta. Odotin maitosuklaata ja tumman suklaan fanina se olisikin mielestäni parempi vaihtoehto valkoisen sijasta, mutta koska banaani-brulén raikkaus antoi hyvän vastapainon suklaan makeudelle, oli annos taiten koottu. Marenkia ei kyllä ollut kuin pari pientä palaa; olisin odottanut isompaa annosta, kun marengit oikein mainittiin itse annoksen nimessä. No jaa, erittäin hyvää joka tapauksessa.

Suklaabavarois ja vadelmia

Iskä tilasi suklaa-bavaroisin eli (yllättävästi) minttuisen suklaakakkupalan jäätelöpallon ja vadelmaisen kastikkeen kera. Kastike peitti jäätelön maun alleen niin hyvin, ettemme päässeet selville sen mausta, mutta kakku oli ihanan minttuinen ja kastike ihanan marjainen. Raikas päätös aterialle myös toisella puolella pöytää.

Cappucinot vielä ihan viimeiseksi (tarjoiltuna Fazerin kääreellisen minttusuklaan kera) ja olimme valmiita maksamaan. Tai no, kai kaikki jo tässä vaiheessa arvaa että iskähän se laskun maksoi… Parasta oli, että kun iskä pyysi pientä laskua, niin sen hän myös sai! Suurennuslasilla olisi melkein voinut tarkastella! :D Pisteet siis tarjoilijallemme hyvästä huumorista (hänen naurunsa kaikui useampaan otteeseen naapuripöydistäkin) ja vielä ravintolalle minttusuklaiden tarjoamisesta laskun yhteydessä! Siitä viimeistään jäi hyvä maku suuhun!

Pirkon Pirtti on siis erittäin hyvä ravintola, varsinkin jos ei omaa mitään ruokarajoitteita. Ja kyllä kasvissyöjä ja vuohenjuuston ystäväkin vatsansa täyteen saa. Viinilista on melko suppea ja iskä (luotan hänen sanaansa enemmän viinejä tuntevana) ei pitänyt sitä kovin laadukkaana. Tilaamani Argentiinalainen valkoviini oli hieman tunkkaisen makuista meidän molempien makuun (siis raikkaan viinin vastakohta näin vertailukohtaa antaakseni) eikä iskän Argentiinalainen punaviinikään ollut ihmeellistä. Molempien mielestä (ja minä olin maistellut viikko sitten kuutta eri punaviiniä!) melko hailakan makuista. Iskä sanoi sen olleen pääruuankin kera melko pliisua. Uskon kuitenkin, että Argentiinalla on tarjota parempiakin viinejä.

Ilta oli erittäin onnistunut pienestä sekaannuksesta huolimatta. Kait sitä annoksia muunneltaessa tulee tottua ylläreihin. Ensi kerralla kyllä haluan jonnekin muualle, mutta Pirkon Pirtti on mielestäni todella hyvän laadun omaava lappilainen ravintola. Hintavahan sen on, kun alkuruuat olivat vähän päälle yhdeksän euroa ja pääruuissakin monessa mentiin yli kahdenkympin. Laadusta kuitenkin aivan varmasti maksettiin tässä(kin) tilanteessa, joten jos ikinä tulee tilaisuus poiketa Pirkon Pirttiin Saariselällä (ja tykkäätte erityisesti porosta ja kalasta), niin suosittelen! Tällä illallisella kyllä jaksaa hiihtää vielä viimeisen lenkin seuraavana aamuna!

Pirkon Pirtti

Honkapolku 2

99830 Saariselkä

016 668 050

pirkonpirtti@ukolo.fi

Samrat

En ollut nähnyt paria kaveria viimeksi kuin juuri ennen joululomia, kun nopeasti vaihdettiin lahjoja. Niinpä päätin sopia aikaisen illallistapaamisen viime viikon tiistaille. Mieleni tekevi intialaista ja niinpä kysyin kahdelta muulta neidiltä, mitä mieltä olisivat Samratista. Se sopi, jotent työ-ja koulupäivän jälkeen astelimme ravintolaan. Tai astelimme ja astelimme; kävelimme ensi ohi, koska ravintolan sisäänkäynti on helppo ohittaa. Se nimittäin sijaitsee Etelä-Esplanadilla sisäpihalla ja sinne pitää osata mennä juuri oikeasta kohdasta ennen kuin ohittaa läheisen ravintola Vespan. No, liikunta ennen ruokaa on vain hyvästä. 

Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta sisään ravintolaan. Miljöö on sopivan intialainen olematta tyrkyttävä. Ravintola oli lähes tyhjä johtuen ajankohdasta, sillä kello oli vasta vähän vaille viisi. Eipähän ainakaan tarvitsisi odotella ruokaa kovin kauaa. Heti alkuun saimme korillisen ihanaa ohutta ja rapeaa leipää. Päälle sirotellut yrtit jäivät meiltä kaikilta hakuseen, mutta kenties kuminan siemeniä? Intialaisia mausteita nyt kuitenkin. Hakkaa tavalliset ravintoloiden pullamössöleivät mennen tullen.

Ravintolan hintataso on hivenen siellä kalliimman suunnalla näin opiskelijan lompakkoa ajatellen; pääruuat pyörivät suurimmalta osalta siinä 15:n ja 20:n euron välillä, erikoisuudet jopa yli. Ruokalista on kuitenkin kattava: on kasvisruokia, kanaa ja lihaa, kalaa, alkupaloja, intialaisia erikoisuuksia ja jälkkäreitä. Se, mikä kannattaa ottaa huomioon annoksia valitessa on se, että osaan tulee automaattisesti lisukkeena riisi, toisiin taas naan-leipä. Jos siis ehdottomasti haluaa riisiä, sen lisukkeisuus kannattaa siis tarkistaa. Tietysti erilaisia naan-leipiä ja riisejä saa tilattua erikseenkin ja silloin eteensä saa aikamoisen kipon, josta riittää kahdellekin.

Koska olin vielä menossa pumppiin illemmalla, en halunnut ahtaa itseäni täpötäyteen ja siksipä tilasin paistettua munakoisoa jogurttisessa maustekastikkeessa eli siis Baigan Ka Korma. Kastike oli ihanan makuista! Minä, joka en ole mikään soossi-ihminen tuhosin sen viimeistä tippaa myöten, pyyhkien lautasta vielä erittäin moukkamaisesti naanin palalla.  Munakoisojen makua kastikkeen alta ei maistanut, mutta ei se häirinnyt. Kastike oli juuri sopivan tulista, mutta samalla ihanan pehmeää.

Lisukkeeksi tilasin sipulisalaatin, jossa oli myös kurkkua ja tomaattia. Sotkin nekin soossiin ja ah! 

En täysin enää muista, mitä kaverini tilasi, mutta tandooriuunissa paistettua kanaa se kuitenkin oli. Tulista kastikettakin se sisälsi, sillä kamu tykkää tulisesta ruuasta. Hänen kielensä kestää jopa enemmän kuin omani. Hän piti kovasti annoksestaa ja tilasi lisäksi vielä valkosipulinaania, joka oli taivaallista! Itse olisin kaivannut vielä lisääkin valkosipulin makua, mutta ne, jotka eivät siitä niin tykkää, varmasti nauttivat hienostuneesta mausta.

Muistaakseni toinen kamu tilasi Tandoor Chicken -nimisen annoksen eli tandori-uunissa paistettua valkosipulilla, inkiväärillä ja kurkumalla maustetussa jougurtissa marinoitua kanaa ja naan leipää. Muistan sen siksi niin, koska kaveri joutui tilaamaan riisin erikseen. Hän ei oikein pitänyt mukana tulleesta kastikkeesta vaan piti sitä liian tulisena. Minusta ja toisesta kaverista (hänestä varsinkaan) soossi ei ollut kovin tulista. Hänkin piti muuten annoksestaan, mutta se oli kyllä iso! Kanaa oli paljon.

Jälkkäriä emme enää jaksaneet (minäkin ahmin sitä naan-leipää, mutta onneksi oli pump tulossa :D ), paitsi että siirryimme myöhemmin toisen kaverin kanssa nauttimaan vielä kahvit muualle. Samrat on hyvää intialaista, mutta ikävä kyllä sijainti tekee siitä tyyriin. Muissa Helsingin intialaisissa saa varmasti yhtä hyvää ruokaa halvemmallakin hinnalla. Tuskin enää palaan, mutta kuitenkin kokeilemisen arvoinen paikka.

Samrat Indian Cuisine

Etelä-Esplanadi 22 c (sisäpihalla)

09-611 001

Ma-To 11:00-23:00

Pe: 11:00-23.30

La: 12:00-23.30

Su: 14:00-22:00

Graniittilinna

Isäni oli kutsuttu jonkin hänen firmansa toimittajan puolesta teatteriin ja syömään viides päivä helmikuuta. Paikalle sai ottaa mukaan avecin, joten hän kutsui minut ja lupasin tulla mukaan (Jee ilmaiselle ravintolaillalle ja teatteriesitykselle!) Myöhemmin huomasin, että samalle päivälle osui myös Pikkulaskiainen Turussa! O-ou, mitäs nyt? “Onneksi” huomasin, että seuraavana päivänä (vasta klo 14, mutta kuitenkin) oli laitettu markkinointiviestinnän kurssin alkutentti. Että jos sitten kuitenkin jättäisi Turun väliin. Tapahtuma ei myöskään saanut kovin suurta kannatusta kaverien keskuudessa (lähtiköhän sinne oikein kukaan läheisimmistä kamuista??), joten ravintola & teatteri se siis olisi.

Ravintola paljastui Graniittilinnaksi Säästöpankin rannalla (vaikka alkuun hän sanoi minulle sen olevan Katajanokalla ja sen takia luulin meidän menevän Nokkaan) ja illan esitys nimeltään “Aurinko ja minä”, pääosissa (ja ainoissa sellaisissa) aina yhtä loistava Kyllikki Forssell ikääntyneenä ranskalaisena näyttelijättärenä Sarah Bernhardtina ja Santeri Kinnunen hänen sihteerinään Pitouna.

Laukun vaihdoksesta johtuen kävi se, mitä epäilin jo neiti Veen kanssa kahvilla ollessani: unohdin TAAS sen #%&½:n kameran kotiin. Oh, well. Eipähän tarvinnut vastata bisnesihmisten kyselyihin ja ihmetyksiin kuvien napsimisesta. (Ravintola-arviot ovat kivoja, mutta luonteeseeni kuuluen minusta on inhottavaa kysyä lupaa kuvaamiseen. En muutenkaan pidä tuntemattomille jutustelusta, varsinkaan kahviloissa/ravintoloissa. Tilaus riittää puheeksi. :D ) Jäätte siis ilman kuvia, mutta yritän kaivella muistilokeroitani mahdollisimman hyvin arviodessani illan tarjottavia.

Alkumaljana meille tarjottiin makeaa kuohuviiniä. Ihmettelin juoman makeusastetta, kun yleensä tarjotaan puolikuivaa tai kuivaa merkkiä. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän han (yleensä) alkaa kaivata kuivempia laatuja alkoholijuomissaan, mutta koska en vielä ole saavuttanut sitä ikäpyykkiä (thank gosh), mielestäni kuohuviini oli oikein hyvää. Yritän tietysti parhaani mukaan totutella kuivempiin laatuihin ja siidereissä olenkin jo hyvin onnistunut siinä.

Alkuruokana saimme metsäsienicappuccino ja madeiravaahtoa. Annos tuotiin höyryävän kuumana, mikä lämmitti mukavasti hieman viileähkössä ravintolassa. Annos oli tosiaan kuin cappucino: tarjottuna kahvikupin tapaisesta keittolautasesta ja päällä vaahtoa. Huomasi kyllä, että kunnon kermaa oli käytetty. :D Itse vähärasvaista ruokavaliota noudattavana keitto maistui todella erilaiselta, kuin mihin olen tottunut, mutta totta kai se maistui mainolle! Kun harvoin syö, niin kermakin käy. En ole koskaan juonut madeiraa, joten en osaa kommentoida vaahdon maun autentisuutta, mutta hyvälle sekin maistui. En myöskään muista, mitä sieniä keittoon oli käytetty (olisivatko olleet kantarelleja? Lisäksi en nyt enää tässä vaiheessa tarkkaan muista keiton makua), joten keiton maun autenttisuuden arviointi ei ole kovin tarkkaa. Sen voin sanoa, että sienille se maistui ja joukossa oli myös pieniä sienenpalasia. Mmm! Jossain vaiheessa täytyy taas tehdä sienikeittoa.

Pääruuaksi tarjottiin lohta, ja vaikka minulle oli varattu kasvisruoka, niin valitsin kuitenkin lohen, koska sitä tulee syötyä vain, jos iskä on sitä ostanut. :D Lisukkeena kalan kanssa tarjottiin (muistaakseni) tomaattista kastiketta sekä juureksia (sipulia, paprikaa ja porkkanaa). Lohi oli jätetty ihanan pehmeäksi ja se melkein suli suuhun. Siitä huomasi, kuinka usein kotona tehdyn lohen paistaa liian kypsäksi. Mmm! Annos oli kyllä todella iso, mutta niin maistuva, että söin sen kokonaan pientä palaa lukuunottamatta. Juurekset olivat myös hyvin tehtyjä, mutta kastikkeen maku ei jotenkin sopinut minun makunystyröilleni. En ikävä kyllä muista, oliko se todella tomaattista (kirjoitin kyllä nämä selitykset heti ravintolaillan jälkeisenä päivänä muistiin), mutta lisäksi siinä oli jotain, joka ei minuun vedonnut. Mutta siitä huolimatta taattua hienon ravintolan laatua! Ruuan kanssa tarjottiin tietysti valko- tai punaviiniä. Itse otin valkoista, joka oli erinomaista Chardonnayta. Olisiko ollut italialaista? (Inhottavaa kirjoittaa tällaista postia, josta en muista puoliakaan eikä ole edes kuvia… :( Oh well.

Jälkkärin saimme vasta teatteriesityksen välitauolla, sillä aiksempana vuotena oli kuulemma tullut kiire siirtyä kolmen ruokalajin illallisen jälkeen teatteriin. Kaupunginteatteri sijaitsee about Töölonlahden toisella puolella, joten kyllä sinne jonkin aikaa kävelee plus vaatteiden vaihdot jne. Jälkkärinä saimme pienen, kippomaisen suklaatryffelin, jossa oli päällä pistaasipähkinä. Lisäksi kahvi ja avec eli maun mukaan joko konjakki tai (muistaakseni) calvados. Suklaa oli juuri sopivan pieni makea jälkkäri ja pistaasin suolaisuus toimi hyvin muun tryffelin kanssa. Minulle kävi töppäys kun onnistuin läikyttämään kahviani calvadokseeni! Great… Calvados (tai joku muu, mikä) oli kuin vahvaa siideriä ja omenoistahan se tehdään.

En nyt jaksa enää etsiä teille tietoa calvadoksesta, koska tässä pitäisi alkaa jo kandia ja muita hommia tekemään. Mutta vielä lyhyesti esityksestä: todella hyvä, Kyllikki Forssell osaa kyllä ammattinsa; samoin tietysti myös Kinnunen. Esitys ei ole kyllä minun iköluokalleni suunnattu, muttei se kyllä alkanut puuduttaa minua. Samaan aikaan Kaupunginteatterilla oli Spring Awakening-musikaalin ensi-ilta ja me eksyimme vahingossa sen näyttämön puolelle ja ihmettelimme, kun on niin nuorta väkeä tulossa katsomaa.  Onneksi osasimme nopeasti siirtyä Pienen Näyttämön puolelle. Ei esitystä kyllä olisi enää sinänsä kauemmin jaksanut katsoa, mutta olen kyllä paljon huonompiakin nähnyt! Ilta (ja koko päivä) oli siis erittäin onnistunut. Toivottavasti iskälle tulee lisää näitä avec-tilaisuuksia. 

Graniittilinna

Säästöpankinranta 6

020 7424 250

www.graniittilinna.com

Ma 11.00 – 22.00

Ti – Pe 11.00 – 00.00

La 14.00 – 00.00

Helsingin Kaupunginteatteri

Eläintarha 5

09-3940 22

Tofuinen tomaatti-paprikakeitto sekä tofu-kasvismunakas

Mulla ja mun äidillä on hyvät välit. Me voidaan puhua lähes kaikesta keskenämme (on tietty asioita, joista en kerro edes sille…) ja hengailla yhdessä kuten kaverit ainakin. Lisäksi se on kans tosi liikunnallinen ja sen kanssa on kiva käydä kävelyllä, hiihtämässä ja pyörälenkillä. (Ens kesänä Porvooseen! :) ) Totta kai me myös tiuskitaan ja riidellään välillä, koska molemmat ollaan temperamentisia ja piikikkäitäkin. Mut silti. Mun äiti on tosi jees! :D

Lisäksi äiti tykkää laittaa ruokaa eikä ole epäluuloinen uusien ruokalajien kokeilemisessa. Oonkin saanu tän ruoka- ja leipomisinnon äidiltä, koska kun olin pieni, ni äiti teki paljon pullaa, piirakoita ja sämpylöitä, ja tietty laitto ruokaa. Nyt sitten vanhemmiten aloin auttamaan ja tekemään itse ja nyt, kun viikonloppuisin joskus menen hänen luokse käymään, niin me aina laitetaan ruokaa yhdessä. Koska äitikään ei syö punaista lihaa, mutta tykkää kasviksista ja tosiaan haluaa kokeilla kaikenlaista uutta, niin pari-kolme viikkoa sitten tehtiin tofua. Tomaatti-paprikakeittoa tehtiin 25.1. ja tofu-kasvismunakas oli vuorossa muistaakseni seuraavan viikonloppuna. Tämän siitä saa, kun ei heti päivitä blogia… Oh well.

Ostin joskus pari vuotta sitten Kirjamessuilta kirjan ‘The Tofu for health cookbook’, (Wendy Sweetser, jo sukunimi lupaa hyvää :) ) joka siis sisältää paljon erilaisia tofuohjeita. En ole varmaan koskaan tehnyt mitään ruokaa sen avulla, joten tässä muutama viikko sitten päätin selailla kirjaa ja katsoa, josko sieltä löytyisi seuraava viikonlopun ruoka. Jännää on se, että monet ohjeet sisältää sekä tofua että lihaa, kuten kalaa, kanaa tai jopa possua. Et ihan täydellinen vegetaristi-kirja se ei ole, mutta tietty ne muut lihat voi jättää pois. :) Oon ite tottunu käyttään vaan yhtä lihaa kerrallaan, mut kait sitä joskus vois kokeilla, et miten tofu taipuu muiden kanssa. Kirjassa on myös ihana tofu-juustokakun ohje, johon pitää ehdottomasti tarttua!

Miksi siis tämä keitto? Olen pitkään halunnut tehdä tomaattikeittoa (oikein sellaista paksua ja tulista, joka lämmittäisi paukkupakkasilla) ja törmäsinkin sellaiseen ohjeeseen. No, se ei ole niin sakea ja tulinen kuin mitä alunperin ajattelin tekeväni, mutta kuitenkin siitä tuli hyvä. En enää tarkkaan muista, muutimmeko reseptiä; taisimme lisätä sinne vähän lisää pilkottuja kasviksia. Joka tapauksessa, keitosta tuli juuri sopivan tomaattinen ja paprikainen; tosin väri olisi voinut olla punaisempi, mutta se olisi vaatinut vaikka tomaattimurskaa. Tofun ansiosta keitto ei jää liian kevyeksi vaan on juuri sopiva kevyt ateria esim. sadesäällä, kun ei oikein voi liikkua ulkona. Itse asiassa, otin loput keitosta eilen pakkasesta ja herkuttelen tänään, vaikkei nyt enää olekaan paukkupakkaset. Tässä on tullut herkuteltua ja juhlittua muutama päivä putkeen, joten kevennys tähän väliin on paikallaan. :)

Paahdettu tomaatti-punainen paprika-tofu keitto

kuudelle

6 punaista paprikaa pilkottuna

8 isoa, kypsää tomaattia puolitettuina

250 g (1 pkt) tofua

oljyä

1 rkl sokeria

2 tl meiramia

suolaa ja pippuria

1 punainen sipuli pieninä kuutioina

2 valkosipulinkynttä murskattuina

8,5 dl kasvislientä (keitä vettä ja lisää kasvisliemikuutio tai kaksi)

silputtuja basilikan lehtiä koristeeksi

(Me emme paahtaneet mitään uunissa, mutta se varmasti antaa hienon maun keittoon.) Kuumenna uuni 190 asteeseen. Levitä paprikat, tomaatit sekä tofukuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Pirskottele päälle öljyä ja ripottele sokeria sekä meiramia. Sekoita ja paahda noin 45 minuuttia. Öljyä laakea kattila, lisää sipuli sekä valkosipulit ja kuullota muutama minuutti miedolla lämmöllä, jotta sipulit eivät kärähdä ruskeiksi. Lisää paahdetut vihannekset ja tofu, sitten kasvisliemi ja anna kiehua. Siirrä pois levyltä ja anna jäähtyä hetki ennen soseutusta. Lisää vettä tarpeen mukaan ja tarkasta maku. Anna lämmitä uudelleen liedellä hetki ennen tarjoilua. Koristele basilikanlehdillä.

Viikon päästä olin taas äidillä ja menu jo mietittynä: munakasta! Muna on todellinen ravintopommi, mutta sitä tulee syötyä melko harvoin. Nyt kuitenkin ajattelin, että munakas olisi täydellinen valinta kävelylenkin päälle. Lisäksi vihanneksia ja tofua: avot! Ja ohje samaisesta kirjasta vielä, joten tässä kuussa olen ainakin onnistunut tavoitteessani käyttää tuota mainota kirjaa vihdoin ja viimein. Itse asiassa ohje on tortillan nimellä (ja sisältää chorizo-makkaraa, iuh!), joten kun aina syödään tortilloja (eli siis niitä vehnälättyjä), niin sanamuoto on väärä. Fajitaksia ne taitavata olla. Menen aina sekaisin näiden espanjalaisten ja meksikolaisten ruokien kanssa, kun nimi tulee täytteistä tai jotain muuta vastaavaa… No, nyt taas harhaudun aiheesta.

Mielipide: maistuvaa! Ja iso annos, vaikka teimmekin puolikkaan annoksen! Tästä riitti minulle lähes koko viikoksi! En tosin suosittele tortillan niin pitkää säilytysaikaan jääkaapissa, sillä tofu alkaa parin päivän jälkeen ikävästi mustua. Eikä ruoka muutenkaan ole enää parhaimmillaan neljän päivän jälkeen… Munakkaan teossa kannattaa muistaa alkaa heti munien kaadon jälkeen haarukalla sekoittamaan massaa keskeltä reunoille ja toisinpäin, jotta munakas paistuu tasaisesti. Liian löllö munakas ei ole kivaa… :)

Tofutortilla

neljälle

öljyä

250 g tofua kuutioituna, esim. savutofua

1 tl paprikajauhetta

1 keltainen tai oranssi paprika kuutioituna

1 kesäkurpista pilkottuna

6 chorizo-makkaraa kuorittuina ja pilkottuina (arvaattekin ettemme käyttäneet tätä :D )

3 (luumu)tomaattia kaltattuina ja pilkottuina. (Kalttaus tapahtuu laittamalla kokonaiset tomaatit kiehuvaan veteen, jotta kuori irtoaa paremmin)

50 g pakasteherneitä

8 suurta munaa

ruohosipulia

suolaa ja pippuria

Paista tofua ja paprikajauhetta öljytyssä, laakeassa pannussa n. 5 minuuttia, kunnes tofu alkaa ruskistua. Siirrä syrjään lautaselle. Lisää öljyä ja paista paprikoita, kesäkurpitsaa, (makkaroita) n. 10 minuuttia. Lisää kuutioidut tomaatit, herneet sekä tofu. Riko munat kulhoon yhdessä ruohosipulin kanssa, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada pannulle. Paista miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia kunnes munakas on hyytynyt tasapuolisesti (muista sotkea haarukalla) ja alkaa tummua. Tarkasta vaikka nostelemalla munakasta reunoilta. Munakkaan voi vielä paahtaa uunin grillivastuksen alla kääntämällä välillä puolelta toiselle. (Me jätimme väliin, sillä munakas kyllä hyytyi hyvin pannullakin.) Tarkasta, että keskus on tiivis. Tarjoa heti.

Mukavaa vuosijuhlaviikkoa kaikille! Yritetään kaiken ohjelman lomassa muistaa myös syödä terveellisesti ja liikkua!