Saukkojen tiimipäivän illallinen

Tänään oli viimeinen työpäiväni virallisena työntekijänä nykyisessä duunissani. Työsopparini siis päättyy 30.6., mutta jatkan siitä vielä freelancerina sen, minkä jatkan. Sen takia oli entistäkin huvittavampaa, että viime perjantaina pidettiin minun ja toisen sopparinsa päättävän tiimiläisen läksäreitä, mutta tullaan molemmat vielä aika normaalisti tällä viikolla töihin. :D 

Syksyllä varmaan jatkan vielä (taas) opintoja, nyt graafista suunnittelua, mutta syyt ja seuraukset eivät ole postauksen aihe sinänsä vaan, yllätys yllätys, ruoka. Nyt jos koskaan, kun virallisesti en kohta ole enää työpaikallani töissä, on vihdoin blogattava tiimi-päivän illallinen viime maaliskuulta.

Tiimi-päiviä on ollut kolme aikanani, joista yksi oli rapu-illallinen pomon landella Porissa. Viime maaliskuussa minä vastasin tiimipäivästä, jonka aikana aloiteltiin toimistolla, käytiin paintballissa (hauskaa ja hengästyttävää, mutta myös kivuliasta) ja sitten syömässä Pure Bistrossa Pohjois-Esplanadilla. 

Ilta oli hauska ja paintball siis oli mukavaa, vaikka mustelmia tuli ja joukkueeni hävisi. Lisäksi Sissos, jossa paintballia pelasimme, sijaitsee aika hankalassa paikassa Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comin takana ja hyvä, jos taksi osasi meidät sinne tuoda, mutta toinen meitä hakenut taksi eksyi ja jouduimme venailemaan melko tovin viimassa. Noh, vihdoin ja viimein pääsimme Esplanadien valojen luokse ja ravintolaan.

Pure Bistro, mitä kertoisin näin melkein neljän kuukauden jälkeen? Toki nettisivuilta oppii ravintolasta yhtä sun toista, mutta se on siis bistro-tyylista fine diningia tarjoava pienehkö paikka Kauppatorin kulmalla, jonka keitiömestarina häärii Jouni Toivainen. Tuttu varmaan joillekin lukijoille. Tunnelmallinen ja hämyisä maaliskuisena iltana, kuten kuvien laadusta myös voi huomata. Isona joukkona tilasimme menun, jota ystävällisesti muotoiltiin niin keliaakikko-pähkinäallergikolle kuin kasvissyöjällekin sopivaksi.

Lobster and cauliflower "creme caramel", Hummeria, kukkakaalia, fenkolia & salaattia

Olin ottanut oheisen alkupalan, mutta sen saapuessa pöytään kylmänä tajusin, että siinä olisi varmaan liivatetta koko komeuden hyydyttämiseksi. Vahvistus tarjoilijalta ja näin asia tosiaan oli. Selitin, että syön kyllä kalaa mutta en liha- yms. tuotteita enkä siis tiennyt annoksen sisältävän liivatetta ja tarjoilija toki tarjoutui vaihtamaan annoksen kasvisversioon. 

En tietenkään enää kunnolla muista, mitä sain kasvisvaihtoehtona, koska ikuisena optimistina uskoin bloggaavani tämän sentään aikaisemmin kuin nyt. Mutta polentaa tuo vaalea osa taisi olla, sekä jotain tomaattista... Olisiko ollut jonkinlaista kasvishöystöä? Äh. Piru. Joka tapauksessa, se oli hyvää. Note to self: kirjaa AINA ylös, mitä syöt.

Haudutettua turskaa, tillihelmiä, ja Limfjordin kaviaaria

Myönnän heti kärkeen, että pääruokien saavuttua katselin kateellisena kasvissyöjän annosta. *sigh* En nähnyt kunnolla, mitä siinä oli enkä huudellut pöydän toiseen, päähän, mutta se kieltämättä näytti paremmalta kuin omani. Olivat turska ja vihanneslisäkkeet toki hyviä, mutta annoskateus iski silti. Note to self: ilmoittaudu aina varmuuden vuoksi kasvissyöjäksi. (Ja kiroa sitten, kun omasta annoksesta puuttuu kaikki proteiini ja muiden kala-annos on taivaallinen.)

Xoco, tonka, blood orange: Suklaakakkua,  veriappelsiinisorbettia ja tonkapapua

Suklaasta on hankala kieltäytyä, jos sitä on jälkkärinä ja varsinkin silloin, jos sen lisukkena on jotain erittäin jännää (kuten tonkapapua tässä tapauksessa). Älkää kysykö, mitä tuo valkoinen "jauhe" oli... Mutta suklaakakku oli hyvää ja veriappelsiinisorbetti ihanan kirpeää ja raikasta. 

Almond, almond, almond: Mantelia monella tavalla: kakkua, jäätelöä ja vanukasta

Jälkkäri oli yllättävän vaikea valinta, sillä kolmen manteliherkun päätös illalle kuulosti myös herkulliselta. Vastapäätä istunut pomo valitsi sen ja vaikken sentään kehdannut kysyä maistiaisia, niin nappasin kuvan.

Päivä ja ilta olivat mukavia, kuten tiimin (vai pitäisikö jo sanoa ex-tiimin?) kanssa aina on...ollut. *Sigh* Noh, sitähän sanotaan, että "When one door closes, another one opens." Tai niin ainakin Aerosmithin basisti Tom Hamilton totesi Big Ones -videolla... Joka tapauksessa, tekee hyvää tehdä hommia vähän rennommalla otteella ja (toivottavasti) mennä opiskelemaan syksyllä. 

Ja siis tietysti suosittelen Pure Bistroa hienoihin tilaisuuksiin. Luonnollisia raaka-aineta ja fine diningia juuri sopivassa määrin. Täällä voi tehdä vaikutuksen tyttöystävän vanhempiin (jos oma ja appivanhempien lompakot kestää).

Huhtikuun kalenterihaaste: suolainen piirakka

Vaikka ollaan jo kesäkuussa, niin olen säntillisesti jatkanut Valion seinäkalenterissa olevia ruokia. Huhtikuussa vuorossa oli chorizopiiras, mikä tietysti tarkoitti minun tapauksessani pääraaka-aineen vaihtoa. Chorizon sijaan valitsin tonnikalan, koska jotenkin vain tuli sellainen fiilis, että halusin syödä juuri tonnikalapiirasta. Ei mitenkään hienostunutta, mutta arvelin, että se tonnikalan tuju maku peittyisi aika hyvin ruokakerman ja juustoraasteen alle. Noms.

Tonnikalapiiras

Pohja tehtiin piiraaseen toki itse ja opin (taas kerran) siitä, etten enää käytä valmiita kaupan taikinoita vaan ostan sitten tarkoitusta varten täysjyväjauhoja. Oma taikina, paras taikina, sillä pakastetaikina jää helposti liian raa'aksi, blaah. 

Piiras voisi olla oikeastaan juustoinen tonnikalapiiras, sillä pohjaan tuli sekä juustoraastetta että ruokakermaa, kuten myös täytteeseen. Väriä piiras sai paprikasta sekä purjosta. Muitakin vihanneksiahan voi toki käyttää, mutta pyrin tekemään mahd. hyvin reseptin mukaan, kun kerran meni jo pääraaka-aine vaihtoon. Ruokakermana käytin ohjeen mukaan Mustapekkaa, mutta sitäkinhän voi vaihdella aina sipulista sinihomejuustoon.

Paistettu porkkana-avokadosalaatti

Koska tarjosin iltaruokaa Pasila-ohjelmaa katsottaessa miesvieraalle, päätin kunnolla panostaa myös lisukkeisiin ja tekaisin salaatin. Paistoin porkkanoita pannulla ja heitin pinaatin- ja salaatinlehtien mukaan myös avocadon ja kirsikkatomaatteja. Päälle oliiviöljyä ja ripaus suolaa sekä pippuria. Sitruunamehuahan sitä olisi pitänyt myös olla, mutta olkoot, jos ei ole.

Piirasta ja salaattia

Hyvää tuli molemmista ruuista! Piirakka oli maukas eikä tonnikala puskenut liikaa eikä piirakka myöskään maistunut pelkälle juustolle. Proteiinia, hyviä rasvoja, vitamiineja, kasviksia, kuituja...ja juustoraastetta. Hyvin ravitsevaa iltapalaa.

Tämä herrahenkilö sitten suurimmaksi osaksi piirakan tuhosi seuraavan viikon aikana luonani vieraillessaan. :D Että oli se sen verran hyvää. Sain sentään pari kertaa viedä sitä itsekin töihin lounaaksi. Mutta siis isäni sanoin: tätä ruvetaan syömään! Seuraavalla kerralla voisi tosin käyttää spelttijauhoja pohjassa.

Tonnikalapiiras

Alkuperäinen ohje chorizopiiraalle Valio.fi:stä

POHJA
3 dl täysjyvävehnäjauhoja (tai sämpyläjauhoja/sämpylä- ja vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl (25 g) juustoraastetta
3/4 dl öljyä/sulatettua rasvaa
3/4 dl ruokermaa (käytin siis Mustapekkaa)

(Oma vuoka oli tälle annokselle liian iso, joten jos käyttää isompaa kuin halkaisijaltaan 28 cm:n vuokaa, kannattaa tehdä 1,5 kertainen annos.)

TÄYTE
1-1,5 tölkkiä tonnikalaa
1 iso (250 g) paprika
1 (250 g) purjo
1 rkl öljyä/sulatettua rasvaa
1 3/4 dl ruokakermaa
2 munaa
2 1/2 dl (125 g) juustoraastetta

Valmistele ensin täyte kuutioimalla paprika ja hienontamalla halkaistu ja pesty purjo.Kuullota paprikaa ja purjoa rasvassa pannulla. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Pohjataikina: Käytä pelkkiä vehnäjauhoja tai esim. 2 dl vehnäjauhoja ja 1 dl sämpyläjauhoja. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja juustoraaste. Lisää rasva/öljy ja ruokakerma. Sekoita tasaiseksi ja taputtele uunivuoan (Ø 28 cm) pohjalle ja ylös reunoille.  Esipaista pohjaa uunin alimmalla ritilätasolla 200 asteessa 10 min.

Yhdistä täytteen aineet, säästä juustoraasteesta n. 1/2 dl piiraan pinnalle. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle. Ripota pinnalle loppu juustoraaste. Kypsennä uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 25 min tai kunnes kypsä. Tarjoa esim. raikkaan salaatin kanssa.

Lisukesalaatti

3-4 keskikokoista porkkanaa

haluamiaan salaatinlehtiä (esim. pinaattia, rukolaa, salaattisekoitusta...)

1-2 avocadoa

purkki kirsikkatomaatteja (250 g)

öljyä, suolaa, mustapippuria

inkivääriä tms. maustetta porkkanoille

sitruunamehua

Kuori ja viipaloi porkkanat ja paista pannulla öljytilkassa ja halutuissa mausteissa. Anna jäähtyä. 

Huuhtele salaatinlehdet (erityisesti pinaatinlehdet, jos käytät niitä) ja asettele astian/lautasten pohjalle. Huuhtele ja leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja heitä salaatinlehtien joukkoon. Halkaise avokado, poista kivi ja viipaloi se. Lisää salaattiin ja purista päälle sitruunamehua. Lisää porkkanat, 1-2 rkl öljyä sekä ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita. 

Pääsiäisherkkuja: täytetyt munkit ja mutakakku

Vietin pääsiäisen jälleen tätini luona Kiuruvedellä ja parin tekstisuunnittelijan tutkinnon tehtävien sekä lenkkeilyn lomassa ehtii syödä ja kokkailla aika hyvin. (Tai lähinnä kaiken syömisen ja kokkaamisen lomassa ehti tehdä tehtäviä ja lenkkeillä aika hyvin...) Pääpaino oli tietysti Pääsiäissunnuntaissa, jolloin pöytä notkui niin ihanista vihannesherkuista kuin vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä päällystetystä lohesta. Lihansyöjille tarjottiin lammasta, mutta ei siitä sen enempää...

Pääsiäispöytä

Paistetut kesäkurpitsat ja jogurttikastike

Jogurttikastikkeeseen tuli jotain ainesosaa, muistaakseni se taisi olla fenkolia, josta en niin pidä, mutta grillatut munakoisot ovat suurta herkkua. Niitä täytyy taas päästä vähän grillailemaan tänä kesänä.

Kylmäsavulohta - ja siikaa sekä juustoja

Parsaa ja kylmäsavulohta. 

Tässä annoksessa maistuu kevät! Kylmäsavulohi ja parsa sopivat yhteen loistavasti. Parsan kanssa oli myös paistettu parmesan-juustoa.

Lohta ja ratatoulle-vihanneshöystöä.

Lohi paistettiin ihanan vuohenjuusto-pinjansiemenkuorrutteen kanssa. Lisänä ratatouillea.

Mutakakku

Tätini oli luvannut tehdä juhliin mutakakun, mutta sainkin tehdä herkun itse. En ole varma, olenko koskaan tehnyt mutakakkua. Ainakin siitä on pitkä aika. 

Mutakakun salaisuus on se, että sisuksen pitää jäädä tahmeaksi, melkein juoksevaksi. (Ainakin huoneenlämpöisenä.) Sen takia kakkua ei saa pitää uunissa täysin kypsäksi asti vaan keskikohtaan työnnettyyn tikkuun tulee tarttua taikinaa. Sitten lautasella sisukset valuvat ihanasti pitkin lautasta, jonka voi nuol...siis lusikoida puhtaaksi. 

Kakkua ja kermavaahtoa

Kylmänä kakku ei leviä joka paikkaan niin antaumuksella, mutta mutakakun pointti on juuri se ihanan valuva sisus... Leivosmuodossa mutakakku on chocolate fondant.

Munkit öljykylvyn jälkeen

Tein toista kertaa elämässäni munkkeja tädin avustuksella, sillä vapuksi oli tarkoitus tehdä itse donitseja. Parasta siis tehdä koe-erä etukäteen valvonnassa. Öljyn kanssa läträämisessä on aina riskinsä, mutta jos nyt ei keitä koko aikaa kutosella ja on muutenkin tarkkana, niin mitään palovaaraa ei ole. Kattilankansi kannattaa silti pitää lähellä varmuuden vuoksi.

180 astetta on hyvä munkkienpaistolämpötila ja jos paistomittaria ei ole, niin optimi lämpötila on siinä vaiheessa, kun pala leipäaä (tai munkkitaikinaa) paistuu kullanruskeaksi parissa minuutissa. Jos öljy on liian kuumaa (eli munkki alkaa mustua melko nopeasti) se paistuu vain päältä. Jos öljy ei ole tarpeeksi kuumaa, munkinpaisto kestää iäisyyden ja niistä tulee tosi rasvaisia. 

Munkkitaikinaa (toisin kuin donitsitaikinaa) pitää kohottaa. Kohoamisen jälkeen usein saattaa huomata, että kohonneet pullat pitääkin puolittaa, jos tarkoituksena oli tehdä minimunkkeja. Näistä tuli ihan hyviä ja kuohkeita!

Sitruunatahnatäyte

Munkkien täytteeksi tuli sitruunatahnaa. Otin siis ohjeen Hesarin Kuukausiliitteestä, nimeltä Arin sitruunamunkit. Sitruunatahna oli tällä kerralla enemmänkin ehkä sitruunakiisseliä kuin lemon curdia, mutta molempien ohjeiden kanssa tulee ihanan sitruunaista ja raikaista herkkua. ^^ (Toimii myös jogurtin ja paahtoleivän ja jäätelön ja...noh, melkein kaiken kanssa.)

Munkkien jäähtymisen jälkeen oli vielä edessä niiden täyttö. Munkit olivat vielä matkaamassa Helsinkiin, joten en viitsinyt niitä kaikkia sokeroida. Täytteen kanssa sokeria ei välttämättä edes tartte ja astiassa säilytettäessä sokeri helposti alkaa sulaa. Tosin se nyt pitää munkit kosteina... Noh, makuasia.

Täyttämisessä kannattaa käyttää mahdollisimman ohutta pursotinsuutinta. Tädillä oli vain melkoisen leveä suutin, niin en saanut täytettä kunnolla syvälle munkkiin. Mutta jotain kuitenkin.

Näistä tuli ihanan keväisiä! Täydellisiä vappumunkkeja, sillä munkit olivat kuohkeita ja sitruunatäyte teki niistä ihanan raikkaita. ^^ Näitä tehdään uudestaan! 

Tehkää tekin, ohje löytyy HS:n verkkosivulta:

Arin sitruunamunkit

Munkit:

25 g hiivaa
1 dl maitoa
2 rkl sokeria
1 muna
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl raastettua sitruunankuorta
3 dl vehnäjauhoja
75 g voita
2 rkl rahkaa

Kreemi:

1 ¼ dl sitruunamehua
1 sitruunan raastettu kuori
2 dl sokeria
4 keltuaista
3 rkl maissitärkkelystä

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, muna sekä inkivääri ja sitruunankuori. Lisää vähitellen joukkoon vehnäjauhot ja rahka sekä huoneenlämpöinen voi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja anna kohota vielä vartti ennen paistoa.

Paista munkit 180-asteisessa öljyssä kullanruskeiksi. Pyörittele paistetut munkit sokerissa.

Valmista kreemi. Mittaa kattilaan sitruunamehu ja kuoriraaste sekä sokeri. Kiehauta. Sekoita kulhossa keltuaiset ja maissitärkkelys. Kaada kuuma sokeriliemi päälle ja siirrä massa takaisin kattilaan. Kypsennä niin kauan, että kreemi saostuu. Siivilöi ja jäähdytä. Pursota kreemiä reilusti munkkien sisään.