lauantai 28. huhtikuuta 2012

Biletarjoiluja: banaanikakku ja maapähkinävoifudge


Taas oli bileet! Tuo nyt tietysti kuulostaa siltä, että ne bileet oli aivan tässä eilen tms, mutta ei, eilen oli treenit. Nämä bileet, joihin nyt viittaan, oli 31.3. Eräs ystäväni piti synttärinsä ja tuparinsa samalla kerralla (vaikka olikin bf:nsä kanssa asunut ko. asunnossa jo n. vuoden) ja tokitoki juhliin piti jotakin loihtia. Kuvamateriaali on nyt kyllä aika kökköä, koska en vain osaa ottaa kuvia kotona vaan pakko sitten juhlapaikalla yrittää sohia. Huoh. 

Tein juhliin banaanikakkua...ja nyt kun katselen tuota ylläolevaa kuvaa mietin, että missä hemmetissä tuo rasia oikein on? Koska yhden rasian jätin kaverille ihan tarkoituksella, mutta minne olen tuon toisen kadottanut? Pihkura, se on hyvä astia! Luulin ottaneeni sen mukaan noista kaverin bileistä, mutta olisiko se sittenkin jäänyt sinne? Se on täydellinen tarjoilujen kuljettamiseen eli tulisi erittäin vahvasti tarpeen vappuna. Noh, sitten täytyy jotenkin improvisoida ja/tai käydä astiaostoksilla. Käy kyllä luonnon päälle, koska olen tottunut noihin hyviin astioihin. Taitaa olla Tupperware-sarjaa. Kuka vielä muistaa Tupperware-kutsut, kuinka moni on niissä lapsena ollutkaan? Allekirjoittanut vaikka kuinka monissa, myös oman äidin järkkäämissä, ja siksi mulla oli lapsena aimo kasa erilaisia kivoja sabluunoita. Ja myöhempään käyttöön aimo kasa toimivia rasioita. Täytynee käydä jossain Anttilassa ennen kuin joskus ikinä ehtii Ikeaan...

Hmm, niin tuosta banaanikakusta! Ihanan mehevää, ei siinä muuta. Banaanikakut on kivoja, varsinkin silloin, kun on jäänyt banaaneja mustumaan pöydälle. Minä tosin en ikinä osta banaaneja kuin vartavasten leivontaan, mutta mustutan niitä sitten itse pöydällä. Ohje Cookie Baker Lynniltä.

Maapähkinävoifudge

Sarjassamme kökkö kuva, mutta menköön nyt. Tykkään maapähkinävoista ja fudgeista (eräänlaisia pehmeitä toffeita), tosin niiden tekoa pitää aina harkita tarkkaan ja olla varma, että tuotteesta pääsee eroon nopeasti. Muutoin se vain jää vyötärölle... ;) Ohjeen alkuperäisen tekijän Cookie Baker Lynnin mukaan tämä on "killer crack fudge" ja hänen blogissaankin onkin erittäin hyvä tarina tämän fudgen ominaisuuksista. Itse en nyt pitänyt tätä ihan järkyttävän addiktoivana, lähinnä tosi makeana ja tuhtina. Toki tätä nyt aika helposti syö itsensä kipeäksi ja tulipahan kokeiltua. Mutta tästä edes teen kyllä muita fudgeja... Myöskin sen takia, etten saanut fudgeja asettumaan mitenkään muuten, kuin pakastamalla ne ja leikkaamalla vasta sitten. Kyllä kunnon fudge pysyy myös huoneenlämmössä jotenkin aisoissa, olen itse kokeillut. 

Ja jätin muuten myös yhden rasian tuonne kaverilleni myös, tosin tarkoituksella, jotta saisivat loput fudget pakkaseen. Täytyykin muistaa ensi kerralla pyytää kaveria se tuomaan. Ja kysellä, jos tuo toinekin rasia löytyisi. Tosin minun kämpästäni nyt ei aina kaikkea löydä...

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kulttuuri kannattaa! Lilla Teaternista Ravintola Torniin

Yritän aina epäsäännöllisen säännöllisesti harrastaa vähän kulttuuria eli käydä erinäisissä teatteri- yms. esityksissä. Edelleen on tarkoituksenani käydä katsomassa kaikki klassiset balettiesitykset eli mm. Pähkinänsärkijä, Prinsessa Ruusunen ja Giselle. Olen nähnyt ainoastaan Romeon & Julian Venäjällä, epic fail... Ei vaan saa aikaiseksi, vaikka opiskelijakortilla ja City Shopperillakin saisi samalle päivälle lippuja... Noh, ehkä tässä joskus, kun lakkaa...kiirehtimästä? Eli eläkkeellä... No ei, pakko pistää vähän vauhtia silmään jossain vaiheessa. On hyvä olla tavoitteita elämässä.

Anyhoo, käytiin tässä...ohos, tammikuun loppussa kaverin kanssa Lilla Teaternissa katsomassa suomenruotsalaista komiikka à la André Wickström ja Stan Saanila eli "De Tio Budorden." (Eli siis Kymmenen käskyä." Sanoinkin ennen esitystä, että katsotaan, miten hyvin sitä ruotsia oikein ymmärränkään eli että nauraako kaikki muut jossain kohdassa ja itse ei tajunnut yhtään mistään mitään. Ja kieltämättä vähän sellainen fiilis välillä tuli, tosin herrat heittivät myös jotain inside-läppää, joka saattoi aueta vain suomenruotsalaisille. Toisaalta, joskus kyllä tajusin vitsin, mutta minusta se ei vaan ollut mitenkään erityisen hauska. :D Ehkä se tosiaan aukeaa paremmin suroille. 

Onpas pitkä intro! Koko pointti siis on se, että saimme kaverini kanssa molemmat 10 euron alennuskupongit Ravintola Torniin ja sen tasoisessa paikassahan pitää käydä, jos kerran saa halvemmalla. Joten suuntasimme sitten tässä joku päivä ehkä maaliskuussa(?) Ravintola Torniin ja siitä siis koko tämä postaus. Mutta piti vähän ehkä selventää, että miksi kaksi opiskelijaa nyt yhtäkkiä päätyy syömään Torniin eikä esim. kattoterassille (jossa kyllä voisi käydä tänä kesänä).


 Herkkutattivoilla kuorrutettu häränfilépihvi 36 €

Kaverini tilasi oheisen häränfilépihvin. En nyt kysynyt häneltä mitään tarkempia kommentteja, muita kuin "Onko hyvää?" johon kaveri vastasi "Joo, on!" Joten sillä mennään. :) En nyt edes muista, jaksoiko hän syödä ihan kaiken, mutta toisaalta, eihän tuo annos nyt niin suurelta näytä, jos tuohon hintaan vertaa... Mutta Tornin kaltaisissa paikoissa nyt taitaa olla tarkoituksena syödä alku-, pää- ja jälkiruoka...ja tietysti maksaa ihan kunnolla. Mutta sehän nyt on Ravintola Torni, joten hintatason tietää kaikki. Mutta laadukasta ruoka on, siitä ei ole epäilystä. 

Halloumijuustoa ja latva-artisokkaa sekä munakoisokaviaari 19 €  

Minä valitsin menusta sen ainoan kasvissyöjälle sopivan eli halloumijuustoannoksen. Kyytipojaksi tilasin kreikkalaista Petrus-valkoviiniä, joka osoittautui oikein mainioksi! Joten ei kannata väheksyä kaikkia uusia viinimaita... Viinin tiedot: Petra Roditis 55 € (pullo), Kir-Yianni, Naoussa.

Myös minun annokseni oli hyvä, joskin makuuni melko suolainen. Noh, halloumijuusto on tosi suolaista ja minä en ole kovin suolaiseen ruokaan tottunut, joten go figure... Joka tapauksessa, ei mitenkään ällönsuolainen, juusto oli grillattu herkulliseksi ja munakoisokaviaari oli ihanan samettisen pehmeää... :) Melko kevyt annos, joten ei ainakaan tullut ähky. 

Jahas, tässä oli niin pitkä intro, että joudun vähän tapojeni vastaisesti esittelemään itse ravintolan vasta tässä lopussa. Tai itse asiassa, ei ole järkeä esitellä à la carte -menua, koska se oli voimassa 30.3. asti, mutta uutta menua ei ole vielä päivitetty. Hmm. Nyt siellä on jotain Amor-menuja ja vappulounaita ja muuta kivaa. Tunnelmaltaan ravintola on mukava (ainakin talven hämärässä), palvelu ystävällistä (olin ottamassa talon viiniä, mutta tarjoilija ehdotti tuota kreikkalaista, koska se kuulemma sopisi paremmin annokseeni) ja ruoka hyvää (noh, noilla hinnoilla pakko ollakin). Ja ravintolasta saa myös lounasta! Ma-pe 11.30-14.30. Ja S-etukortti mukaan, jos haluaa keräillä bonuksia.

Ravintola Torni: check. Ja itse asiassa siellä pitää käydä vielä uudestaan, koska minulla on vielä yksi 10 euron etuseteli käytettävänä ensi kuun loppuun mennessä. Ja kuten alussa totesin, tavoitteita on aina hyvä olla ja minun tavoitteenani on olla kiertää kaikki Helsingin tasokkaat ravintolat elämäni aikana. Toivottavasti elämästäni tulee pitkä ja palkastani iso. ;)

Sokos Hotel Torni
Yrjönkatu 26
020 1234 604 
torni.helsinki (a) sokoshotels.fi

Lounas arkisin ma-pe 11.30-14.30
Iltaisin ma-la 17.00-23.00 (keittiö 22 asti)
Su suljettu

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Elämäni cheerleaderinä: mm. hemmottelureissu Tallinnaan

Kuten esittelyssä ilmoitan, olen Jokereiden cheerleader. Olen harrastanut kaikenlaista tanssia koko pienen ikäni ja rakastan esiintymistä, joten tämä homma on todellinen dream come true. Olin jo jonkin aikaa miettinyt, miten noihin lätkäjengien cheerleader-ryhmiin oikein pääsee, mutten sitten ollut oikeasti tehnyt asialle mitään (tuttuun tapaani)...kunnes vuosi sitten maanantaina vapun jälkeen näin Metro-lehdessä ilmoituksen, että Jokereiden cheerleader-ryhmä Cheer UP Team etsii uusia jäseniä ryhmäänsä. Kävin try outeissa, pääsin mukaan ja kovan kesäharjoittelun jälkeen huiskin SM-liigan ekassa matsissa viime syyskussa Hartwall Areenalla (HIFKiä vastaan, ja Jokerit voitti!). 

En ollut ennen kiinnostunut jääkiekosta muuten kuin silloin, jos Suomi pelasi Olympialaisissa tai MM-kisoissa, eikä minulla siis ollut ikinä ollut mitään SM-liigasuosikkia. Mutta nyt... työ velvoittaa, Jokerit it is! (Ja aiheesta saa näin Helsingissä varsinkin aina hyviä kiist...siis keskusteluja aikaiseksi.)

Tämä SM-liiga-kausi on Jokereiden osalta pronssiottelua vaille valmis (voitto kotiin!! Blues kaatukoon huomenna keskiviikkona Areenalla!!), mutta Cheer UP Team jatkaa harjoittelua kauden päätösristeilyä ja muitakin kevään keikkoja varten. Ja 5.6. alkaa taas harjoittelut ensi kautta varten. Tämä jengi on kyllä ollut paras jengi, jossa olen ikinä tanssinut! Aivan mahtavia ihmisiä ja mahtavia matseja! Sinänsä sääli, että "heräsin" tähän vähän myöhään, mutta on tässä nyt ihan hyvät mahkut vielä monta vuotta jorata matseissa. ;)

Punajuuri-vuohenjuustoraviolit

Me ei pelkästään keikkailla ja tanssita matseissa, vaan käydään aina välillä promoamassa siellä sun täällä, jos pyydetään. Päästään me myös tuulettumaan ja viime joulukuussa käytiin lähes koko jengin voimin kylpylässä Tallinnassa. Jokainen sai valita kolme valinnaista hoitoa ja sitten sai lillua kylpylässä. What a bliss!

Illalla oli sitten vuorossa kolmen ruokalajin illallinen ruokajuomineen. Viiniä kaadettiin sitä mukaa, kun lasi tyhjeni, ja aikamoista meteliä saatiin aikaiseksi mm. huutelemalla "Joookeeeriiit! Jookeeeriit!" pöytäkunnittain. ;) Minä tilasin alkupaloiksi punajuuriraviolit, joiden sisällä oli vuohenjuustoa. Tosi hyvää, koska vuohenjuusto peitti punajuuren maun täydellisesti.

Lohta risottopedillä

Pääruoaksi valitsin lohta ja jonkinlaisen risoton päällä se taisi maata. Melkoisen suolainen annos, mutta niin se ravintolaruoka minusta yleensä onkin, koska käytän aika hintsusti suolaa. Olimme siis tosiaankin kylpylässä jossain parin tunnin ajomatkan päässä Tallinan keskustasta, mutta en nyt jaksa muistaa, mikä kylpylän nimi oli. Joka tapauksessa se oli kiva paikka ja hoidot olivat ihania. Otin 20 minuutin hieronnan, parafiinisukat (siinä jalat kastettiin kuumaan parafiiniöljyyn ja sitten jalat käärittiin muoviin ja päälle vielä laitettiin sukat ja annettiin muhia  n. 10 minsaa) ja kolmas hoito oli...sehän oli... Noh, täysi oikosulku. Jotain kivaa ja rentouttavaa sekin oli.

Kurpitsaa kahdella tavalla

Jälkiruuaksi valitsin kurpitsaa kahdella tavalla eli kurpitsajäätelöä kurpitsasopassa. Olipahan muuten inkivääristä! Hyvää nivelille. Olin luvannut oman jälkkärini yhdelle jengiläiselle, mutta tuon inkiväärin takia hän ei voinutkaan syödä sitä. Eli jouduin sittenkin uhrautumaan. ;)

Tämä kausi on mennyt niin äkkiä! Toivottavasti ensi kaudesta tulee vieläkin parempi, koska Jokereiden peli oli loistavan alun jälkeen melkoisen aaltoilevaa ja hyvä kun pleijareihin päästiin! Tämä tyttö ainakin aikoo jatkaa heilumista matseista niin paljon, kuin ehtii. Dancing is a passion! (Kuten myös leivonta. ;)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen mämmiorgiat

Pitäisi lukea graduartikkeleita, pitäisi kirjoittaa IMF-esseetä, pitäisi siivota, pitäisi tiskata... Mutta huvi ensin ja sitten vasta työ, niinpä bloggaan ensin. Pääsiäinen oli viikko sitten, joten tämä postaus tulee melkein ajoissa.

Mämmi. Ah, tuo perinteinen pääsiäisherkku, jota joko vihataan tai siitä pidetään. Either or. Minä olen päässyt mämmin makuun ja vuosien saatossa kehittänyt makuhermoni siihen pisteeseen, että voin nauttia tuota mustanpuhuvaa herkkua vaikka paljaaltaan. Tänä pääsiäisenä nautin sitä soijajogurtin, marjojen, rahkan ja ananaksen kanssa. Nam! (Nyt joku siellä varmaan epäilee mielenterveyttäni...)

Ostin tässä muutama vuosi sitten Ahmed Ladarsin kirjan "Mämmi", jossa tämä suomalaistunut Italian Suomen suurlähetystön (varmaan jo entinen) kokki esittelee niin suolaisia kuin makeitakin mämmiohjeita. Niiden ohjeiden avulla kyllä mämmi-inhoajatkin saa syömään mämmiä: on kuivakakkuja, tryffeleitä, sämpylöitä, leipiä ja erilaisia jälkiruokia. Vuosi sitten tein mausteisen mämmileivän (postaus tulossa tännekin), joten tänä vuonna piti tietysti kokeilla jotain uutta.

                        
Linnean mokkapalat vadelmahillolla ja suklaakuorrutuksella

Kokeilin Linnean mokkapaloja, jotka pettymyksekseni osoittautuivat aika kuiviksi ja mauttomiksi. Toki kuorrutin ne suklaalla, mutta eivät ne siitä paljoa parantuneet. :( Taikinaan ei tosin tule ollenkaan sokeria, joten kenties siinä syy. Noh, ohjeeseen kuuluu kyllä hilloinen täyte (minä vaihdoin sen tädin keittämään vadelmahilloon), joka onkin varmaan se piste i:n päälle, sillä hillon jälkeen mokkapaloja söi ihan mielellään. Opetus: mokkapalat ovat siis omanaan esimerkiksi kakkupohjana tai käärretorttuna. Ensi vuonna täytyykin tehdä mämmikäärretorttua, johon kirjasta myös löytyy ohje.

Ohjeen kuva ohessa. Ps. kaikki pohjan ainekset vain sekoitetaan keskenään.


Mämmikuivakakku

Toinen ohje eli mämmikuivakakku onnistui sitten paremmin tai siis siitä tuli juuri sellainen ihanan mehevä ja kostea kakku. Nams! Ei kyllä todellakaan mikään kuiva kuivakakku. :) Mämmistä tuli vieno maltainen ja makea maku. Pyöreässä vuoassa paistettuna kakun voi halkaista ja täyttää sekä koristella vaikkapa pääsiäisen aikaiseksi synttärikakuksi. Tai sitten taikinaan voi vaikka lisätä pähkinöitä, rouhittua suklaata... Mutta minulla oli tämän kakun puolikkaalle muutakin käyttöä...



Heidin halaus

Kuinka olisin voinut olla tekemättä jälkiruokaa, jonka nimi on Heidin halaus? :D ½ litraa oheisen kuivakakun muruja, desi vatkattua kermaa, neljä munanvalkuaista, 150 g valkosuklaata, sokeria ja kasvispohjaista hyydytysainetta. (Sanon liivatelehdille yök!) Päälle rouhittuja cashew-pähkinöitä. 

Tulos oli ihan jees. Laitoin nämä tosin pakkaseen annosmaljoissa enkä missään muotissa, kuten ohjeessa sanottiin, koska en tosiaan käyttänyt liivatetta enkä luottanut kasvishyydykkeen toimintaan. Ja hyvä niin, koska  ilman annosmaljaa annokset olisivat vain levinneet pitkin pöytää... 

Maku oli hyvä, sellainen miedon mämminen. Mielestäni nämäkään eivät olleet liian makeita tai tuhteja, mikä oli hyvä, koska meitä oli vain neljä syömässä ja annoksista tuli melko isot... Viidelle tai kuudelle tulee vähän ystävällisemmät annoskoot. Mutta kaikki meni silti! 

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille! Noin kahden viikon päästä onkin Wappu ja ohjelmassa onkin sitten leipoa wappu-piknikille kaikenlaista kivaa... Aikaa on, koska 30.4. on meitsillä vapaapäivä... ;) Mutta nyt tekemään jotain hyödyllistä eli salille! Energiaa on, koska maistelin äsken yhden kaverini synttäribileisiin tekemistäni Nanaimo-paloista... Mutta niistä sitten myöhemmin. ;)

Heidin halauksen ohje:

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Vadelma-suklaamuffinit uuden blogin kunniaksi

Tervetuloa uuteen blogiini! Tai itse asiassa tämä on vain jatkoa edelliselleni...tai siis nykyiselleni, koska en ole vielä poistanut sitä. Sitä ennen täytyy siirtää kaikki edelliset blogipostit käsin tänne, koska tietenkään se blogin vienti -työkalu ei toimi. Huoh...

Joka tapauksessa, ajattelin tässä valmistua joskus ensi syksynä ja sen jälkeen en enää pysty pitämään yllä blogiani kouluni web-portaalissa. Mielessäni on ollut jo jonkin aikaa siirtää tämä blogi, mutta vasta nyt sain innon päälle ja todella päätin tehdä sen. Täällä saan ainakin muokattua ulkoasua mieleisekseni. Tietystikin käy niin, että innostun nyt liikaa tästä bloggaamisesta kaiken muun kustannuksella... ;)



Mutta siirrytään ruokakuviin ja unohdetaan tekemättömät jutut hetkeksi. Olen tehnyt tässä tänä vuonna muffineita varmaan neljä kertaa, mutten ole vielä kertaakaan ottanut yhdestäkään satsista kuvaa. :( Olen aina ollut "ottamassa kuvaa sitten tapahtumapaikalla," mutta aina unohtunut, vaikka uuden älyluurin myötä (Nokia 710) kamera on aina mukana. (Ah, älyluurin ihanuutta, kun kaikki kulkee jatkuvasti mukana matkalla!)

Olen siis leiponut mustikkamuffineita iskälle, matsiin tytöille (olen Jokereiden cheerleader), jengin illanistujaisiin, ehkä jonnekin muualle... Ja nyt taas iskälle. Pitipähän vain leipoa jotain. Pitää pitää se äijä pullassa ja muussa herkussa, niin jaksaa aina välillä kuskailla ja antaa vähän apurahaa opiskelijalle. ;)

Laitoin muffineihin vähän mitä kaapista löytyi, tosin suklaa piti käydä ostamassa kaupasta. Meidän perhe kerää kesäisin niin paljon marjoja, että niitä voisi vaikka armeijalle syöttää...Paitsi että meidän perhe (ja meitä siis on vain kolme) kyllä kuluttaakin niitä. Yleensä aina jotkin marjat (mansikat, vadelmat tai mustikat) loppuu ennen kuin uusi kausi alkaa.


Resepti on hyvin simppeli eikä kulhojakaan tarvita kuin kaksi. Uuni tuppaa paistamaan parhaiten takaosassa, joten osasta muffineita tuli tummempia kuin toisista. Onneksi maussa ei ollut mitään suurempaa eroa. Vadelmia ja suklaata, what not to love? Marjathan ovat terveellisiä, suklaasta saa flavonoideja... Äsh, täytyy lopettaa tämä herkkujen teon ja syönnin selittely niiden ns. terveellisyydellä. Ne maistuvat hyvältä, piru vie! Vedetään sitten pari ylimääräistä lenkkikierrosta. ;) Ja iskän tapauksessa kävellään sitten vähän pidemmälle.

Iskästä puheenollen, mitäköhän sitä tässä pitäisi leipoa, että saisin sen pois meidän mökiltä juhannukseksi ja pääsisin sinne itse kavereideni kanssa. Äijä kiusaa mua, koska asia oli mielestäni melkein sovittu tädin luona pääsiäisenä! Siis että iskä menisi sinne juhannukseksi. Noh, kyllä mä vielä saan sen antamaan tilaa meille... Watch me.

Katsotaan myös sitä, kuinka nopeasti saan kaikki blogipostaukset vanhasta blogista siirrettyä tänne... Koska kuitenkin haluan ne kaikki yhteen paikkaan. Toivon siis sateista kesää, jotta voin rauhassa kirjoitella gradua ja lieikkiä blogillani... ;)

Ohje muffineihin täältä.